Haku

FINE-025675

Tulosta

Asianumero: FINE-025675 (2020)

Vakuutuslaji: Vastuuvakuutus

Ratkaisu annettu: 06.04.2020

Esinevahinko. Vahingon määrä. Koiran arvo.

Tapahtumatiedot

Vastuuvahinkoilmoituksen mukaan vakuutettu on poistuessaan vahinkoa kärsineen kotoa laittanut tämän omistamien koirien häkin huonosti kiinni tai unohtanut sulkea sen. Yksi vahingonkärsineen kolmesta koirasta ei tule toimeen muiden kanssa ja siksi olivat ne erotettuina porteilla/aidoilla toisistaan. Koirien päästyä pois aidan takaa oli kaksi koiraa hyökännyt yhden koiran kimppuun ja tappanut sen. Korvausta haettiin vakuutetun vastuuvakuutuksesta. Koirasta vaadittiin Suomen Kennelliiton laskelman mukaisen vakuusarvon 9.700 euron ja koiran henkivakuutuksen perusteella maksetun 2.168 euron suuruisen korvauksen erotusta eli 7.532 euroa.

Vakuutusyhtiö katsoi päätöksessään että koiralle tai muulle eläimelle aiheutunutta vahinkoa arvioidaan vahingonkorvausoikeudessa esinevahinkona. Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava muun muassa esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo.

Yhtiön päätöksen mukaan koiran vakuutusarvoa ei voida pitää suoranaisena osoituksena koiran vahinkohetken mukaisesta arvosta. Vakuutusyhtiö katsoi, että koiran arvon arvioinnissa voidaan ottaa huomioon vastaavan pentukoiran hinta ja tapauskohtaiset tekijät, kuten koiran vahinkohetken mukainen ikä. Yhtiö totesi, että koira oli vahinkohetkellä yli 8 vuotias ja vastaavia pentukoiria on ollut viime vuosina myynnissä reilun tuhannen euron hinnasta. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoi, että koiran vahinkohetken mukainen arvo on ollut 5.000 euroa. Vahingonkärsinyt oli saanut korvausta koiran henkivakuutuksen perusteella 2.168 euroa, joka huomioitiin vähennyksenä vastuuvakuutuksesta suoritetussa korvauksessa.

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Asiakas ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön maksamaan korvaukseen. Asiakas toistaa asiassa jo vakuutusyhtiölle antamansa selvityksen ja vaatimuksensa perusteet. Asiakkaan mukaan Suomen kennelliitto on se organisaatio, joka antaa asiantuntijalausuntoja esim. tällaisissa vahinkoasiaoissa. Vakuutusyhtiö on laskenut vahingon määrän virheellisesti. Virheellisyys liittyy nk. käyttövalioarvoihin, joista vain toinen on huomioitu vakuutusyhtiön päätöksessä. Vaatimustensa tueksi asiakas viittaa mm. liikennevahinkolautakunnan ratkaisuun LV 07/589. Asiakas vaatii, että vahingon määräksi katsotaan Kennelliiton vakuutusarvolaskelman mukaan 9700 euroa. Asiakkaan vaatimus perustuu Suomen Kennelliiton vakuutusarvolaskelmaan ja maa- ja metsätalousministeriön asetukseen eläinvahinkojen korvaamisessa käytettävistä käyvistä arvoista, minkä mukaisesti laskettuna koiran arvo olisi 12 400€. Lisäksi asiakas vaatii asian käsittelykuluista 500€.

Lisäkirjeessään asiakas selvittää edelleen korvausvaatimuksensa perusteita ja toteaa muun muassa, että virheellisyys liittyy vakuutusyhtiön virheelliseen käsitykseen valionarvosäännöistä ja virheellisen käsityksen perusteella tehtyyn korvauspäätökseen. Virheellisen käsityksensä vuoksi yhtiö katsoi vain toisen käyttövalioarvon nostaneen koiran arvoa vahinkohetkellä. Asiakas toteaa, että korvausvaatimus perustuu nimenomaan menehtyneen koiran erityisominaisuuksiin, ei jalostusarvoon. Jokaisesta borderterrierin, tai minkään muunkaan metsästysrotuisen koiran, pennusta ei ”saa ahkerasti kouluttamallakaan tehtyä” edes huonoa tai keskinkertaista metsästyskoiraa, saatikka sitten erinomaista metsästyskoiraa. Sen lisäksi pitäisi onnistua löytämään yksilö joka kykenee saavuttamaan myös muotovalion arvon ja kaksi käyttövalion arvoa (=kolmoisvalio).

Vastineessaan vakuutusyhtiö kertaa tapauksen tapahtumatiedot ja päätöksissään lausutun.  Vakuutusyhtiö katsoo, ettei vastuuvakuutuksen perusteella maksettavaa vahingonkorvausta koiralle aiheutuneesta vahingosta määritellä Suomen Kennelliiton vakuutusarvolaskelman perusteella. Vakuutusarvolaskelman summat perustuvat ainoastaan Suomen Kennelliiton omiin laskelmiin ja määrityksiin koulutuksen ja terveystutkimusten vaikutuksesta koiran arvoon, mutta eivät millään lailla vahingonkorvauslakiin. Mikäli koirasta maksettaisiin vakuutusarvolaskelman mukainen korvaus vahingonkorvaustilanteissa, jäisi vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukainen rikastumiskielto toteutumatta. Koska Suomen Kennelliiton vakuutusarvolaskelmassa ei oteta huomioon koiran ikää, tarkoittaisi tämä äärimmäisessä tapauksessa sitä, että koirasta saisi vielä sen viimeisenä elinvuotena täyden, laskelman mukaisen korvauksen. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että koiran omistaja jo täyden hyödyn koirasta saatuaan saisi vielä täyden korvauksen saadun hyödyn lisäksi. Tällainen korvauskäytäntö ei olisi vahingonkorvauslain ja sen periaatteiden mukainen. Yhtiö toteaa, että korvauksen määrän arvioinnissa on otettu huomioon koiran ominaisuudet, kuten pentukoiran hinta, koiran ikä vahinkohetkellä, koulutus sekä muut käytettävissä olevat selvitykset. Yhtiö katsoo, ettei koiran vahinkohetkinen arvo ole ollut yli 5000 euroa, eikä aihetta lisäkorvauksen maksamiselle siten ole. Mikäli Suomen Kennelliiton vakuutusarvolaskelma katsottaisi korvauksen määrittelyn perusteena, ei korvaus siinäkään tapauksessa voisi kohota yli 5000 euron, koska koira on ollut vahinkohetkellä ikänsä puolesta jo yli käyttöikänsä puolenvälin ja korvaus voisi tällä perusteella olla korkeintaan puolet vakuutusarvolaskelmasta. Yhtiö lisää, että mikäli FINE katsoo, että koiran arvo on vahinkohetkellä ollut yli 5000 euroa, tulee asiakkaalta pyytää selvitykset koiran vahinkohetkisestä terveydentilasta, koska tämä vaikuttaa esimerkiksi elinajanodotteeseen, sekä harrastusmahdollisuuksiin.

Vakuutusyhtiö kiistää asianajokulujen korvausvaatimuksen ja toteaa, että asian saattaminen FINEen ei ole edellyttänyt lakimiehen käyttöä, eikä FINE ohjesääntönsä mukaan käsittele valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

FINE on varannut vakuutuksenottajalle tilaisuuden esittää kannanottonsa asiassa. Vakuutuksenottaja on ilmoittanut olevansa samaa mieltä, että koiran arvo tulisi korvata Suomen Kennelliiton vakuutusarvolaskelman mukaisesti.

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Vahingonkorvauslain (31.5.1074/412) 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Vastuuvakuutuksen ehtojen (1.7.2016 lähtien) mukaan vastuuvakuutus korvaa vakuutetun yksityishenkilönä toiselle aiheuttaman henkilö- tai esinevahingon, joka todetaan vakuutuskauden aikana ja josta vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.(…)

Ratkaisusuositus

Asiassa on kyse koiralle aiheutuneen vahingon johdosta maksettavien korvausten määrästä. Vahingonkärsijä on vaatinut lisäkorvausta koiran arvosta sekä korvausta asian käsittelykuluista.

Asiakas on vaatinut korvausta koiran arvosta katsoen, että koiran arvo tulee määritellä Suomen Kennelliiton vakuutusarvolaskelman mukaan.

Koiralle tai muulle eläimelle aiheutunutta vahinkoa arvioidaan vahingonkorvausoikeudessa esinevahinkona. Näyttötaakka aiheutuneesta vahingosta on korvausta vaativalla.

Vahingonkorvauslaki tai sen esityöt eivät määrittele, miten tai kenen lähtökohdista esineen arvo tulisi arvioida. Esineen arvostaminen voi tapahtua käyttäjälähtöisesti tai markkinalähtöisesti. Käyttöarvolla tarkoitetaan arvoa, joka esineellä on omassa käyttöympäristössään käyttäjälle itselleen. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan uuden vastaavan esineen hintaa. Päivänarvo on arvo, joka jää jäljelle, kun uuden esineen hinnasta vähennetään se, mitä esine on menettänyt arvostaan iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen, kulumisen ja muiden vastaavien syiden vuoksi. Käyvällä arvolla tarkoitetaan hintaa, joka esineestä olisi ollut saatavana, mikäli se olisi myyty välittömästi ennen vahinkohetkeä. Tuottoarvolla tarkoitetaan esineestä sen jäljellä olleen käyttöiän aikana saatavissa ollutta tuottoa.

FINE katsoo, että yksityishenkilön lemmikkieläimen tapauksessa eläimen arvon määrittämistä käyvän arvon mukaisena ei voida pitää tarkoituksenmukaisena, mikäli eläin ei ole ollut myytävänä tai sitä ei ole tarkoitettu myytäväksi. FINE katsoo, että eläimen arvon arvioinnissa on otettava huomioon vastaavan pentukoiran hinta ja tapauskohtaiset tekijät, kuten esimerkiksi eläimen näyttelymenestys, jalostuskäyttö ja harrastajien arvostamat erityisominaisuudet. FINE lisää, että eläimeen laitetut kustannukset eivät ole suora osoitus eläimen arvosta. Ottaen huomioon, ettei asiakkaan koira selvitysten mukaan ollut tarkoitettu myytäväksi, FINE katsoo, ettei sen arvoa voida arvioida pelkästään käypä arvo -perusteella.  

Valituksessaan asiakas on viitannut Suomen Kennelliiton vakuutusarvolaskelmaan ja Maa- ja metsätalousministeriön asetukseen eläinvahinkojen korvaamisessa käytettävistä käyvistä arvoista. Kennelliiton vakuutusarvolaskelman mukaan kyseisen koiran arvo olisi 9700 euroa ja asetuksen mukaisesti laskettuna 12400€. Asiakas on selvittänyt koiran yksilöllisiä ominaisuuksia ja koiran saavuttamia valioarvoja sekä sitä, että vastaavia käyttövalioarvoja ja lisäksi muotovalioarvon omaavia koiria ei Kennelliiton jalostustietokannasta löydy kuin kaksi hänen koiransa lisäksi.  Lisäksi asiakas on esittänyt, että vastaavan pennun hankintahinta Suomesta ei ole asiassa vertailukelpoinen, koska menehtynyt koira oli hankittu pentuna Ruotsista siksi, ettei Suomesta juurikaan löydy metsästyskäyttöön jalostettuja borderterriereitä. Asiakas on katsonut, että vakuutusyhtiö on arvioinut vahingon määrän virheellisesti, koska vain toinen koiran saavuttamista käyttövalioarvoista on huomioitu vakuutusyhtiön päätöksessä.

FINElle toimitetuista selvityksestä ei ilmene, millaisten selvitysten pohjalta vakuutusyhtiö on arvioinut koiran arvoksi 5000 euroa. FINElle toimitetussa selvityksissä ei myöskään ole selvitetty sitä, mistä syystä toista käyttövalioarvoa ei ole otettu huomioon korottavana tekijänä koiran arvoa määriteltäessä. Vakuutusyhtiö on vastineessaan katsonut, että mikäli korvaus märiteltäisiin Suomen Kennelliiton vakuutusarvolaskelman mukaan, ei korvaus siinäkään tapauksessa voisi kohota yli 5000 euron, koska koira on ollut vahinkohetkellä ikänsä puolesta jo yli käyttöikänsä puolenvälin ja korvaus voisi tällä perusteella olla korkeintaan puolet vakuutusarvolaskelmasta.

FINE toteaa, että koira on vahinkohetkellä ollut jo kahdeksan vuoden ikäinen, mikä on otettava osaltaan huomioon vahinkohetken arvoa määriteltäessä. FINE kuitenkin katsoo, ettei ikävuosia voida vakuutusyhtiön esittämällä tavalla suoraan prosentuaalisesti vähentää vakuutusarvolaskelmasta. Vakuutusarvolaskelma muodostuu rotujärjestön ilmoittamasta koiran perusarvosta sekä koiran näyttelymenestyksestä, rodunomaisista koesuorituksista ja terveystutkimuksista ja esimerkiksi käyttövalioarvot saavuttaakseen koiran on vähintään 15 kuukauden ikäisenä saatava riittävä laatuarvostelu myös näyttelystä. Näin ollen FINE katsoo, toisin kuin vakuutusyhtiö on vastineessaan esittänyt, ettei koiran arvon voida katsoa olevan 50% vakuutusarvolaskelmasta vain sillä perusteella, että  koira on vahinkohetkellä ollut kyseisen rodun tilastollisen keskimääräisen eliniän puolessa välissä.

FINE lisää vielä, että asiakas on toimittanut selvityksen koiralle vuosina 2012-2017 tehdyt viralliset terveystutkimukset, eikä niistä tai muustakaan toimitetusta selvityksestä  voida todeta, että koiran arvon olisi vahinkohetkellä terveydentilan vuoksi ollut Kennelliiton arviota alhaisempi.

FINE katsoo asiassa selvitetyksi, että molemmat käyttövalioarvot on otettava huomioon koiran vahinkohetken arvoa määritettäessä. Kennelliiton vakuutusarvolaskelman mukaan käyttövalioarvot korottavat koiran arvoa 3000 euroa kappale. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa koiralle oli myönnetty kaksi käyttövalioarvio, jotka korottavat koiran arvoa siis yhteensä 6000 euroa.

Yllä oleva huomioon ottaen FINE katsoo, että käsillä olevassa tapauksessa arvioinnissa on otettava huomioon pentukoiran hinta, eläimen näyttelymenestys ja molemmat käyttövalioarvot sekä koiran ikä. Edellä mainituilla perusteilla FINE suosittaa vakuutusyhtiötä huomioimaan molemmat käyttövalioarvot erikseen ja maksamaan asiakkaalle 3000 euron lisäkorvauksen.

Asiakas on vaatinut 500 euron korvausta tämän asian käsittelykuluista. FINE toteaa, että Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn ohjesäännön 6 §:n mukaan FINE ei käsittele sille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista.

Lopputulos

FINE suosittaa, että vakuutusyhtiö suorittaa asiakkaalle 3000 euron lisäkorvauksen. Muilta osin FINE ei suosita muutosta asiassa.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Jaostopäällikkö Hanén
Esittelijä Hyytiäinen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia