Tapahtumatiedot

A (syntynyt 1955) oli vuonna 1997 sopinut vakuutusyhtiön kanssa vapaaehtoisesta eläkevakuutuksesta, joka sisälsi vakuutusturvat elämän ja kuoleman varalta. Vakuutuskirjasta (5.1.1998) ilmenevän maksusuunnitelman mukainen vakuutusmaksujen maksuaika oli 31.12.1997–30.9.2013. Maksusuunnitelman mukaan vakuutusmaksun määrä oli vuoden 1998 tasossa 9 975 markkaa vuodessa, mistä summasta kuolemanvaravakuutuksen osuus oli 610 markkaa vuodessa. Säästöaikana A maksoi vakuutusmaksuja yhteensä 51 522,74 euroa. Tästä kuolemanvaravakuutuksen vakuutusmaksujen osuus on vakuutusyhtiön mukaan ollut yhteensä 3 125,13 euroa.

Eläkeajaksi oli vakuutuskirjan mukaan alun perin sovittu 1.12.2013–30.11.2020. Vakuutuskirjan mukaan kuolemanvaravakuutuksesta maksetaan edunsaajalle 100 prosenttia maksettujen vakuutusmaksujen määrästä. Vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen kuolemantapaussumma pienenee vakuutuskirjan mukaan vuosittain tasaisesti niin, että summa on kuolemanvaravakuutuksen päättyessä 30.11.2020 nolla [markkaa].

Vakuutusyhtiö lähetti A:lle 9.10.2013 päivätyn ilmoituksen eläkkeen alkamisesta. Ilmoitus sisälsi vaihtoehdon eläkkeen maksamisen siirtämisestä myöhempään ajankohtaan. A allekirjoitti 4.11.2013 ilmoituksen, jolla hän siirsi eläkkeen maksatuksen ajalle 1.12.2015–30.11.2022. Lisäksi hän valitsi merkinnällään haluavansa, että kuolemanvaravakuutus on voimassa eläkeajan loppuun asti vakuutusehtojen mukaisesti. Toinen ilmoitukseen valmiiksi merkitty vaihtoehto oli, että vakuutuksenottaja haluaa säilyttää kuolemanvaravakuutuksen päättymisajankohdan ennallaan.

Vakuutusyhtiö lähetti A:lle 14.11.2013 päivätyn tiedotteen, jonka mukaan A:n eläkeaika oli muutettu hänen ilmoituksensa mukaisesti. Tiedotteen mukaan eläkeajan siirto aiheuttaa kuolemanvaravakuutukselle lisämaksua. Laskun maksamatta jättäminen pienentää tiedotteen mukaan kuolemantapaussummaa eläkkeen alkaessa. Vakuutusyhtiö lähetti A:lle 619,70 euron kuolemanvaravakuutusta koskevan laskun, jonka eräpäivä oli 24.12.2013. A ei maksanut vakuutusmaksua. Vuonna 2014 vakuutusyhtiö lähetti A:lle 1 211,17 euron kuolemanvaravakuutusta koskevan laskun, jonka eräpäivä oli 1.12.2014. A ei maksanut näitä vakuutusmaksuja. 

A:n vakuutusta koskevien 19.11.2013 ja 22.10.2014 päivättyjen vuositiedotteiden mukaan, ”[j]os vakuutettu kuolee ennen vanhuuseläkkeen alkamista, edunsaajalle maksetaan kuolemantapaussumma, joka on 100 prosenttia maksetuista vakuutusmaksuista. Kuolemantapaussumma on 53 087,33 euroa 1.12.2014. Eläkkeen alkamisen jälkeen kuolemantapaussumma pienenee mukaan vuosittain tasaisesti niin, että summa on kuolemanvaravakuutuksen päättyessä 30.11.2022 nolla euroa.

Vakuutusyhtiön A:lle lähettämän 8.10.2015 päivätyn eläkkeen alkamista koskevan ilmoituksen mukaan eläkkeen alkaessa 1.12.2015 kuolemantapaussumma on 26 701,64 euroa. Kuolemantapaussumma pienenee vuosittain tasaisesti niin, että summa on kuolemanvaravakuutuksen päättyessä 30.11.2022 nolla euroa.

A kuoli 16.7.2016. Vakuutusyhtiö on maksanut A:n edunsaajille kuolemantapauskorvausta yhteensä 26 701,64 euroa. A:n edunsaajat ottivat korvauksen suorittamisen jälkeen yhteyttä vakuutusyhtiöön ja vaativat, että kuolemantapauskorvauksen maksetaan yhteensä maksettujen vakuutusmaksujen summa. Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvausratkaisuaan.

Asiakkaan valitus

A edunsaajat ovat tyytymättömiä vakuutusyhtiön korvausratkaisuun. He vaativat, että vakuutusyhtiö maksaa kuolemantapauskorvauksen A:n maksamien vakuutusmaksujen mukaan. Toissijaisesti he vaativat, että kuolemantapauskorvauksen määrää ei alentuisi maksettujen vakuutusmaksujen määrästä niin merkittävästi kuin vakuutusyhtiön päätöksistä ilmenee. A:n edunsaajat esittävät asiassa seuraavat seikat.

A:n edunsaajien mukaan A on vuositiedotteiden sekä vakuutusyhtiön toimihenkilöiden kanssa käydyn yhteydenpidon perusteella ollut siinä käsityksessä, että vakuutusyhtiölle maksettujen vakuutusmaksujen määrän saa kaikissa tapauksissa takaisin vanhuuseläkkeen sekä kuolemantapauskorvauksen maksamisen muodossa. Näin on myös vakuutuskirjassa todettu. Vakuutusyhtiöllä ei ole vakuutuskirjan, vakuutusehtojen ja antamiensa tietojen perusteella oikeutta olla maksamatta kuolemantapauskorvauksena A:n maksamien vakuutusmaksujen koko määrää tai ainakaan alentaa kuolemantapauskorvauksen määrää niin merkittävästi kuin on nyt tehnyt. Korvausratkaisun lopputulosta ei ole pyynnöistä huolimatta perusteltu mitenkään. Vakuutusyhtiö ei ole myöskään toimittanut lupaamaansa vakuutusmatemaatikon selvitystä kuolemantapaussumman muodostumisesta. Vakuutusyhtiö on menetellyt hyvän vakuutustavan vastaisesti jättäessään perustelematta korvauspäätöksensä.

Tämän vakuutuksen olennainen ehto on ollut, että vakuutuksenottaja tai hänen oikeudenomistajansa saavat kaikissa tapauksissa maksettujen maksujen pääoman takaisin. A:lla ei ollut muutostilanteessa mitään erityistä aihetta epäillä, etteikö näin olisi. Vakuutusyhtiön A:lle antamat tiedot eläkeajan siirron aiheuttamasta kuolemanvaravakuutuksen lisämaksutarpeesta ja lisämaksujen maksamatta jättämisen vaikutuksesta kuolemantapauskorvauksen määrään eivät ole olleet selkeitä ja yksiselitteisiä. Eläkeajan siirtoa tehtäessä vuonna 2013 vakuutusyhtiö ei ole kertonut A:lle, että lisämaksun maksamatta jääminen lähes puolittaisi maksettavan vakuutuskorvauksen määrän vakuutetun kuollessa. Jos vakuutusyhtiö olisi kertonut A:lle lisämaksujen maksamatta jäämisen merkityksestä, on selvää, että A olisi tällöin ymmärtänyt maksaa lisämaksun, jonka määrä on lisäksi ollut hyvin pieni jo maksettujen vakuutusmaksujen määrään nähden. Vakuutusyhtiö on lähettänyt A:lle lisämaksuja koskevat laskut vuositiedotteiden 2013 ja 2014 yhteydessä. Vuositiedotteissa kuolemanvaravakuutuksen osalta kerrotun perusteella A on perustellusti voinut erehtyä siitä, mitä lisämaksun maksamatta jättäminen merkitsee.

Vakuutusyhtiön menettely on johtanut siihen, että A on erehtynyt lisämaksun maksamatta jättämisen merkityksestä. A:lla ei ole ollut mahdollisuutta ymmärtää, että pienen lisämaksun maksamatta jättäminen johtaisi niin merkittävään kuolemanvarasumman määrän alenemiseen kuin mitä vakuutusyhtiö on A:n kuoleman jälkeen katsonut. Tällaisen ymmärrysvelvollisuuden asettaminen jälkikäteen on annettujen tietojen laatu seuraamuksen merkittävyys huomioon ottaen kohtuutonta. A ei ole vuonna 2015 saadessaan eläkkeen alkamista koskevan ilmoituksen 8.10.2015 huomannut tai ymmärtänyt kiinnittää huomiota ilmoituksessa yhdellä virkkeellä mainittuun kuolemantapaussumman määrään. Vakuutusyhtiön olisi tullut ilmoituksessa 8.10.2015 varata vakuutetulle mahdollisuus lisämaksun maksamiseen.

A:n edunsaajat huomauttavat, että vastuunrajoitusehtoja on oikeuskäytännössä tulkittu suppeasti. Vastuuta rajoittavaa ehtoa tulee epäselviltä osin tulkita mahdollisimman vähän vastuuta supistavasti. Vastuunrajoitukset ovat lisäksi tavallisesti ankaria ja yllättäviä ehtoja, joten vakioehtoihin sisältyvä vastuun rajoitus tulee sopimuksen osaksi vain, kun sitä on asianmukaisesti korostettu sopimusta tehtäessä tai vastapuolen on muuten tullut tietää. Jos vastuunrajoitukseen vetoava on laatinut kyseisen ehdon, epäselvyyssäännön mukainen tulkinta vaikuttaa ehdon vaikutuksia rajoittavasti. Vastuuta rajoittava ehto saattaa olla myös kohtuuton. Kohtuuton ehto voi tulla syrjäytetyksi myös varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n perusteella. Ehto voi tulla sivuutetuksi myös sillä perusteella, että se on ristiriidassa sopimuksen muun sisällön kanssa.

Palveluntarjoajan vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n edunsaajien vaatimukset. A:n edunsaajille maksettu korvaus on ollut vakuutusehtojen ja vakuutussopimuksen mukainen.

Vakuutusehtojen mukaan vanhuuseläkkeen alkaessa vakuutussumma määräytyy kertyneen kuolemanvaravakuutuksen rahaston ja sovitun osuuden perusteella. Vakuutussumma pienenee vanhuuseläkeaikana vuosittain tasaisesti siten, että ensimmäisenä vuotena vakuutussumma on sovitun osuuden suuruinen ja viimeisenä vuotena vakuutettuja eläkevuosia vastaava murto-osa siitä.

Eläkkeen alkaessa tarkistetaan, minkä suuruiseen kuolemantapauskorvaukseen kuolemanvaravakuutuksen rahasto riittää. Kuolemanvaravakuutuksen rahaston määrään vaikuttaa henkivakuutuksen riskimaksu, joka kasvaa iän myötä. A:n kuolemavaravakuutuksen rahaston määrä on ennen vanhuuseläkkeen alkua 30.11.2015 ollut 1 128,90 euroa. Jos A olisi maksanut 1 211,71 euron suuruisen lisälaskun 31.10.2015 mennessä, olisi kuolemanvaravakuutuksen rahaston määrä 30.11.2015 ollut 2 340,61 euroa, mikä olisi riittänyt kattamaan 53 087,33 euron kuolemantapaussumman.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys A:n edunsaajille maksettavan kuolemantapauskorvauksen määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Ennen 1.10.2018 voimassa olleen vakuutussopimuslain 7.1 §:n (Tiedot vakuutuksen voimassaoloaikana) mukaan vakuutuksenantajan on toimitettava vakuutuksenottajalle vuosittain tiedote, jossa kerrotaan vakuutusmäärä ja muita sellaisia vakuutusta koskevia seikkoja, joilla on vakuutuksenottajalle ilmeistä merkitystä. Vuositiedotteessa mainittavista tiedoista säädetään lisäksi 26 ja 27 §:ssä.

Vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan (Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista) mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.

Vakuutusehtojen kohdan 1 (Vakuutuksen voimaantulo ja päättyminen) alakohdan 1.2 mukaan, kun kuolemanvaravakuutus liitetään jo voimassaolevaan [tuotenimi]-vakuutukseen, liittämisen jälkeen erääntyvä vakuutus-maksu on maksettava viimeistään eräpäivänä. Jos vakuutusmaksua ei makseta viimeistään eräpäivänä, [vakuutusyhtiö] irtisanoo kuolemanvaravakuutuksen päättymään 14 päivän kuluttua irtisanomisesta. Kuolemanvaravakuutus päättyy irtisanomisajan kuluttua, jollei vakuutusmaksua ole siihen mennessä kokonaan maksettu.

Vakuutusehtojen kohdan 1 (Vakuutuksen voimaantulo ja päättyminen) alakohdan 1.3 mukaan myöhemmin kuolemanvaravakuutus päättyy, kun maksuista kertynyt rahasto ei riitä vakuutuksen voimassapitämiseen. Päättynyt vakuutus tulee uudelleen voimaan maksun suorittamista seuraavasta päivästä, jos [vakuutusyhtiölle] maksetaan päättymisilmoituksen yhteydessä ilmoitettu vakuutusmaksu kuuden kuukauden kuluessa vakuutuksen päättymisestä.

Vakuutusehtojen kohdan 2 (Oikeus vakuutussummaan) mukaan
Vakuutetun kuoltua [vakuutusyhtiö] maksaa edunsaajalle kuolinhetkellä voimassa olleen vakuutussumman.

Vakuutusehtojen kohdan 3 (Vakuutussumman määräytyminen, hakeminen ja maksaminen) alakohdan 3.1 mukaan ennen vanhuuseläkkeen alkamista vakuutussumma on sovittu osuus kuolemanvaravakuutuksen voimassaoloaikana maksetuista vakuutusmaksuista. Jos kuolemanvaravakuutus liitetään voimassaolevaan [tuotenimi]-vakuutukseen, vakuutussumman alkumääräksi voidaan sopia enintään aikaisemmin maksettujen vakuutusmaksujen summa.

Vakuutusehtojen kohdan 3 (Vakuutussumman määräytyminen, hakeminen ja maksaminen) alakohdan 3.2 mukaan vanhuuseläkkeen alkaessa vakuutussumma määräytyy kertyneen kuolemanvaravakuutuksen rahaston ja sovitun osuuden perusteella. Vakuutusturva on voimassa vanhuuseläkkeen alkamisesta lukien täysinä vuosina sovitun ajan, joka voi olla enintään 10 vuotta ja joka päättyy viimeistään vanhuuseläkeajan päättyessä. Vakuutusturva on voimassa vanhuuseläkkeen alkamisesta lukien täysinä vuosina sovitun ajan, joka voi olla enintään 10 vuotta ja joka päättyy viimeistään vanhuuseläkeajan päättyessä. Vakuutussumma pienenee vanhuuseläkeaikana vuosittain tasaisesti siten, että ensimmäisenä vuotena vakuutussumma on sovitun osuuden suuruinen ja viimeisenä vuotena vakuutettuja eläkevuosia vastaava murto-osa siitä.

Vakuutusehtojen kohdan 4 (Vakuutuksen sisällön muuttaminen) alakohdan

Vakuutusehtojen kohdan 4 (Vakuutuksen sisällön muuttaminen) alakohdan 4.2 mukaan vakuutuksenottajalla on oikeus ennen vanhuuseläkkeen alkamista muuttaa kuolemanvaravakuutuksen sisältöä ilmoittamalla kirjallisesti haluavansa
– lyhentää vakuutusturvan voimassaoloaikaa tai
– pienentää osuutta, jonka mukaan vakuutussumma määräytyy.

Vakuutusehtojen kohdan 4 (Vakuutuksen sisällön muuttaminen) alakohdan 4.3 mukaan vakuutuksenottaja ja [vakuutusyhtiö] voivat ennen vanhuuseläkkeen alkamista sopia vakuutuksen sisällön muuttamisesta, kun halutaan
– pidentää vakuutusturvan voimassaoloaikaa tai
– suurentaa osuutta, jonka mukaan vakuutussumma määräytyy.
Asia ratkaistaan vakuutetun terveydentilasta saadun selvityksen perusteella.

Asian arviointi

A:n vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen on kuulunut henkivakuutus elämän varalta eli osa, josta maksettiin eläkeaikana toistuvina suorituksina korvausta vakuutetun eläessä. Lisäksi A:n vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen oli liitetty kuolemanvarahenkivakuutus, josta maksettiin korvaus A:n edunsaajille A:n kuollessa. A:n vakuutussopimuksen elämän- ja kuolemanvaravakuutuksissa oli erilliset vakuutusmaksuosuudet. Tämä seikka on ilmennyt vakuutuskirjasta samoin kuin se, että elämän- ja kuolemanvaravakuutuksien vakuutusmaksut muodostivat erilliset rahastot.

Alkuperäisen vakuutuskirjan mukaan kuolemanvaravakuutuksesta maksetaan edunsaajalle 100 prosenttia maksettujen vakuutusmaksujen määrästä. Vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen kuolemantapaussumma pienenee vakuutuskirjan mukaan vuosittain tasaisesti niin, että summa on kuolemanvaravakuutuksen päättyessä nolla [euroa].

Vakuutusehtojen kohdan 3.2 mukaan vanhuuseläkkeen alkaessa kuolemanvaravakuutuksen vakuutussumma määräytyy kertyneen kuolemanvaravakuutuksen rahaston ja sovitun osuuden perusteella. Vakuutusyhtiön mukaan kuolemanvaravakuutuksen rahasto on ollut A:n vanhuuseläkkeen alkaessa 1 128,90 euroa. A:n iän, alun perin sovitun vakuutusmaksujen määrän ja maksusuunnitelmaan sekä A:n tosiasiallisesti maksamien vakuutusmaksujen summasta saadun selvityksen huomioiden Sijoituslautakunta pitää uskottavana, että kuolemanvaravakuutuksen rahasto on ollut A:n vanhuuseläkkeen alkaessa 1 128,90 euroa. A:n ikä huomioiden Sijoituslautakunta pitää myös uskottavana, että kyseisellä summalla vakuutuksen laskuperusteiden mukainen kuolemantapauskorvaus on vuoden 2015 tasossa ollut vakuutusyhtiön 8.10.2015 ilmoittama 26 701,64 euroa. Samoin lautakunta pitää uskottavana, että kuolemantapaussumman korottaminen vuoden 2015 tasossa 53 087,33 euroon olisi edellyttänyt A:lta 1 211,17 euron vakuutusmaksun suorittamista.

Vakuutuskirjassa on kuvattu, kuinka kuolemanvaravakuutuksen vakuutusmäärä muodostuu. Vakuutuskirjasta ilmenevien etuuksien suorittaminen edellyttää maksusuunnitelman mukaisten vakuutusmaksujen suorittamista ja alun perin suunnitellussa eläkeajassa pysyttäytymistä. Jos eläkkeen maksatusta koskevaa ajanjaksoa muutetaan vakuutusehtojen perusteella, tulee etuuksien sisältöä arvioitaessa huomioida kaikki etuuden sisällön määräytymiseen vaikuttavat sopimusehdot. Tilanteessa, jossa eläkkeen maksatus on siirretty myöhemmäksi, ei kuolemantapauskorvauksen vakuutusmäärää voida ratkaista pelkästään vakuutuskirjan tätä koskevan kuvauksen perusteella, vaan asiassa tulee huomioida vakuutuskirjan ja vakuutusehtojen muodostama kokonaisuus.  Vakuutuskirjan ja vakuutusehtojen osoittaman vakuutussopimuksen sisällön perusteella kuolemanvaravakuutuksen vakuutusmäärä muodostuu tässä tapauksessa vakuutusehtojen kohdan 3.2 mukaisesti.

Vakuutusyhtiön korvauspäätös suorittaa A:n edunsaajille kuolemantapauskorvauksena yhtensä 26 701,64 euroa on lautakunnalle esitetty selvitys huomioiden vakuutuksen vakioehtojen ja laskuperusteiden mukainen. Tapauksessa on kuitenkin erityisesti kysymys siitä, mikä merkitys tulee antaa niille tiedoille, joita vakuutusyhtiö antoi tai jätti antamatta, kun A ja vakuutusyhtiö vuonna 2013 sopivat eläkkeen maksatuksen siirtämisestä, sekä tämän jälkeen ennen A:n kuolemaa.  

A ja vakuutusyhtiö ovat vuonna 2013 sopineet A:n eläkeajan lykkäämisestä. Kaavakkeessa, jolla A ilmoitti eläkkeen maksamisen siirtämisestä myöhempään ajankohtaan, vakuutusyhtiö tiedusteli myös A:lta, haluaako A säilyttää kuolemanvaravakuutuksen voimassa eläkeajan loppuun asti vakuutusehtojen mukaisesti vai pitää kuolemanvaravakuutuksen päättymisajankohdan ennallaan. A halusi pitää kuolemanvaravakuutuksen päättymisajankohdan ennallaan.

Eläkeajan siirtämisestä sopimisen jälkeen vakuutusyhtiö ilmoitti A:lle 14.11.2013, että eläkeajan siirto aiheuttaa kuolemanvaravakuutuksen osalta tarpeen lisävakuutusmaksulle. Ilmoituksen mukaan laskun maksamatta jättäminen pienentäisi kuolemantapaussummaa eläkkeen alkaessa. Vakuutusyhtiö ilmoitus ei sisältänyt arviolaskelmaa lisävakuutusmaksujen maksamatta jättämisen vaikutuksesta kuolemantapaussummaan. Vakuutusyhtiö lähetti A:lle vuositiedotteen yhteydessä 19.11.2013 kuolemanvaravakuutusta koskevan 619,70 euron laskun, jota A ei maksanut. Hän ei maksanut myöskään 22.10.2014 päivätyn vuositiedotteen yhteydessä toimitettua 1 211,17 euron kuolemanvaravakuutusta koskevaa laskua.

Vuosien 2013 ja 2014 vuositiedotteissa on kerrottu, että vakuutetun kuollessa ennen vanhuuseläkkeen alkamista, edunsaajalle maksetaan kuolemantapaussumma, joka on 100 prosenttia maksetuista vakuutusmaksuista. Vuositiedotteiden mukaan kuolemantapaussumma on [ollut] 53 087,33 euroa 1.12.2013 ja 1.12.2014. Vuositiedotteiden mukaan vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen kuolemantapaussumma pienenee vakuutuskirjan mukaan vuosittain tasaisesti niin, että summa on kuolemanvaravakuutuksen päättyessä 30.11.2022 nolla euroa.

Vuositiedotteista 2013 ja 2014 ilmenevä kuolemantapaussumma on euromäärältään vastannut vakuutussopimuksen sisältöä vuositiedotteiden antamishetkellä. Kuolemantapaussumma olisi myös jatkossa määräytynyt alkuperäisen vakuutuskirjan sekä vuosien 2013 ja 2014 vuositiedotteiden vanhuuseläkkeen alkamista koskevan osuuden mukaan, mikäli A olisi maksanut häneltä haetut lisävakuutusmaksut.

A ei ole vakuutusyhtiön 14.11.2013 päivätyn ilmoituksen sisällön huomioiden voinut jäädä perustellusti siihen käsitykseen, että kuolemanvaravakuutuksen lisämaksun maksamatta jättämisellä ei olisi vaikutusta kuolemantapaussummaan eläkkeen alkaessa. Kysymys on ollut kuolemanvaravakuutusta koskevista lisämaksuista, mikä seikka on ilmennyt laskuista ja vuositiedotteista. Tämän seikan ja kuolemanvaravakuutusta koskevien 2013 ja 2014 lisävakuutusmaksujen summat huomioiden A ei ole voinut perustellusti käsittää, että sanottujen vakuutusmaksujen laiminlyönnin vaikutus kuolemantapaussummaan olisi vähäinen.

Vakuutusyhtiö on ilmoittanut A:lle 8.10.2015 päivätyllä eläkkeen alkamista koskevalla ilmoituksella, että eläkkeen alkaessa 1.12.2015 kuolemantapaussumma on 26 701,64 euroa. Näin ollen vakuutuksenottaja A on saanut tiedon eläkkeen alkaessa voimassa olleen kuolemantapaussumman täsmällisestä suuruudesta. Selvityksestä ei ilmene, että A olisi millään tavalla reagoinut tästä ilmoituksesta ilmenevän kuolemantapaussumman määrään.

Vakuutusyhtiö on suorittanut vakuutussopimuksen mukaisen kuolemantapauskorvauksen A:n edunsaajille. Eläkkeen maksatuksen siirtämisestä sopimisen jälkeen vakuutusyhtiö on ilmoittanut A:lle tarpeesta täydentää kuolemanvaravakuutuksen vakuutusmaksua, jotta kuolemantapauskorvauksen taso eläkeajalla voitaisiin säilyttää entisellään. Jo vakuutusyhtiön tuolloin antamien tietojen perusteella A ei ole voinut perustellusti jäädä siihen käsitykseen, että lisävakuutusmaksujen laiminlyönti olisi merkityksetön kuolemantapaussumman kannalta. Vakuutusyhtiö on eläkkeen alkaessa ilmoittanut A:lle kuolemantapaussumman voimassa olevan täsmällisen määrän. Edellä todettu huomioiden tapauksessa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella Sijoituslautakunnalla olisi syy arvioida vakuutusyhtiön tiedonantovelvollisuuteen liittyvillä perusteilla A:n edunsaajien korvausoikeutta vakuutussopimuksen sisällöstä poikkeavalla tavalla.

Kuolemantapaussumman määräytymistä koskevat sopimusehdot eivät ole tyyppikohtuuttomia, eikä niiden soveltamisen perusteella vakuutussopimuksen sisällön mukaisen korvauksen maksaminen johda tässä yksittäistapauksessa kohtuuttomuuteen. Sijoituslautakunnalle esitetystä selvityksestä ei myöskään ilmene sellaisia vakuutusyhtiötä koskevan hyvän vakuutustavan noudattamisvelvollisuutta koskevia seikkoja, joilla olisi vaikutus A:n edunsaajien korvausoikeuteen.

Lopputulos

Sijoituslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvausratkaisuun.

Sijoituslautakunta oli yksimielinen.

SIJOITUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Korkeamäki

Jäsenet:
Kajala
Ovaska
Räty-Ivanov
Tapanila