Tapahtumatiedot

Asiakkaan purjevene oli laskettu veteen maanantaina 27.5.2019. Keskiviikkoaamuna 29.5.2019 noin klo 5.30 aikaan lenkkeilijä oli soittanut asiakkaalle, että hänen veneensä oli uponnut. Vahinkoilmoituksessa asiakas oli ilmoittanut, että joku ulkopuolinen oli irrottanut töpselit ja vene täyttynyt vedellä sekä uponnut.

Veneessä oli kahden pilssipumpun lisäksi ollut yksi sähköllä toimiva uppopumppu lisävarmuutena. Veneen omat pilssipumput olivat toimineet akulla, ja niiden toiminta oli varmistettu akkulaturilla. Sähköllä toimivaan pumppuun oli tullut sähkövirta kaupungin sähkötauluun kiinnitetyn sähköjohdon ja sen jatko-osan avulla. Sähköjohtojen liitoskohta oli ajotiellä ja se oli suojattu autonrenkaalla.

Asiakirjoista ei yksiselitteisesti käy ilmi, miten veneen pilssipumppujen akkuihin oli tullut virtaa tai mihin ja miten sähköjohdon jatko-osa oli veneessä kiinnitetty. Asiakirjoista ei myöskään yksiselitteisesti ilmene, oliko autonrenkaita ollut sähköjohtojen liitoskohdassa yksi vai useita päällekkäin ja oliko ajotiellä ollut sähköjohtojen suojana muuta kuin autonrengas tai – renkaita.

Poliisin tutkintailmoituksen mukaan veneessä oli sähköllä toimivat pumput, jotka pumppaavat vettä pois veneestä. Sähkö oli vedetty kaupungin sähkökaapista veneelle kahdella jatkojohdolla, ja jatkojohto oli irronnut. Johtojen liitoskohta oli suojattu autonrenkaalla. Asiakas epäilee, että joku olisi käynyt irrottamassa liitännän, minkä vuoksi pumput olivat lakanneet toimimasta ja vene oli uponnut.

Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksessään katsonut, ettei vahinko kuulu venevakuutuksen korvauspiiriin, minkä vuoksi korvausta ei voida maksaa. Asiassa ei ole selvää näyttöä siitä, että jatkojohdon irrottaminen taikka irtoaminen vahingossa olisi varmuudella syy vahinkoon.

Asiakkaan valituksen johdosta antamassaan uudessa korvauspäätöksessä vakuutusyhtiö on katsonut, että asiakkaan tulisi osoittaa, että veneen uppoaminen on seurausta tahallisesta vahingonteosta. Vahingonteolle ei ole silminnäkijöitä eikä veneessä ole ollut muita mahdollisen ilkivallanteon jälkiä. Pelkkä epäily mahdollisesta ilkivallasta ei ole riittävä näyttö ilkivallanteosta. Vakuutusyhtiö ei muuttanut kielteistä korvauspäätöstään.

Asiakkaan valitus

Asiakas pyytää ratkaisusuositusta nimenomaan siihen kysymykseen, kuinka paljon korvauksen hakijan on esitettävä näyttöä siitä, että kyseessä on ilkivallalla aiheutettu vahinko, jotta vahinko on korvattavissa vakuutuksesta ilkivaltavahinkona. Asiakas viittaa siihen, että pelastuslaitoksen havaintojen ja käsityksen mukaan on epätodennäköistä, että jatkoroikan irtoaminen olisi tapahtunut muusta syystä kuin ilkivallasta. Vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden kannalta ei ole ratkaisevaa merkitystä sillä, että poliisi on lopettanut asian tutkinnan.

Pelastuslaitoksen onnettomuusselostuksen perusteella voidaan todeta, että veneen uppoamisen syynä on ollut se, että virran syöttö on katkennut veneen pumppuihin. Syynä siihen on ollut se, että uppopumpun jatkoroikassa on ollut katkos. Onnettomuusselosteen mukaan uppopumpun jatkoroikassa oli havaittu katkos, kun pelastuslaitos oli avustanut veneen nostamisessa. Kompastumisesta tai muusta tahattomasta vahingosta aiheutunut irtoaminen on onnettomuusselosteen mukaan epätodennäköistä.

Asiakas pitää täysin selvänä, että jatkoroikan irtoaminen ei ole voinut aiheutua siitä, että sähköjohto olisi irronnut ohiajaneen ajoneuvon seurauksena tai että joku olisi kompastunut johtoon, kuten vakuutusyhtiö on esittänyt. Asiakas perustelee näkemystään sillä, miten jatkoroikka ja varsinainen sähköjohto olivat olleet vahinkohetkellä suojattuina autonrenkaan sisällä, ja missä paikassa sähköjohdot sekä autonrenkaat olivat olleet vahinkotapahtuman jälkeen.

Nyt esillä olevassa tapauksessa lähtökohdaksi on otettava se, että tahallisella sähköpistokkeen irrottamisella ei ole yleisen elämänkokemuksen mukaan voinut olla mitään muuta tarkoitusta kuin ilkivalta ja vahingon aiheuttaminen. Tekijä on täysin varmasti nähnyt ja tiennyt, että kyseinen sähköjohto johtaa sähkökaapista sähköä tiettyyn satamassa olleeseen veneeseen. Samalla tekijän on täytynyt ymmärtää tai ainakin pitää varsin todennäköisenä, että sähkön katkaiseminen aiheuttaa tai voi aiheuttaa vahinkoa veneelle.

Tahalliseen vahingontekoon syyllistyvän henkilön ei tarvitse tietää, mitä konkreettista vahinkoa hänen teostaan aiheutuu. Vahingontekoon riittää, että tekijä tahallisella toiminnallaan suhtautuu välinpitämättömästi siihen mahdollisuuteen, että jotakin vahinkoa voi hänen teosta aiheutua. Toisin sanoen tässä tapauksessa on täysin selvää, että jos kyseinen ilkivallantekijä saataisiin selville, hänet tuomittaisiin vahingonteosta ja velvoitettaisiin korvaamaan täysimääräisesti veneen omistajalle aiheuttamansa vahingot.

Merkitystä on sillä, että korvauksen hakija on pystynyt asiassa esittämään riittävän suuren todennäköisyysnäytön siitä, että vahinko on aiheutettu tahallisella ilkivaltateolla. Suuremman näyttövelvollisuuden asettaminen korvauksen hakijalle ei ole perusteltua. Todistustaakka siitä, että kyseessä ei ole ilkivaltateko, on siirtynyt vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiö ei ole pystynyt esittämään asiassa riittävää näyttöä siitä, että sähköjohdon irtoaminen ja veneen uppoaminen olisivat tapahtuneet muusta kuin tahallisesta teosta.

Asiakas viittaa myös siihen, että vene oli 26.5.2019 illalla n klo 22.00 aikaan ollut asianmukaisessa kunnossa. Hän oli käynyt veneensä luona sen veteen laskemisen jälkeen maanantaina 3 kertaa ja tiistaina 6 kertaa. Jokaisella tarkistuskäynnillä oli tarkastettu ja todettu pumppujen, akkujen, johtojen ja töpseleiden toimivuus ja kiinnitys. Mitään vikaa ei ollut todettu.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei korvauspäätöstä ole syytä muuttaa. Asiassa on jäänyt epäselväksi, mikä veneen oli tosiasiallisesti upottanut. Uppoamissyyksi on arveltu sitä, että veneen ylimääräinen uppopumppu ei ollut sähkönsyötön katkeamisen vuoksi ollut toiminnassa ja että veneeseen oli kertynyt vesilastia, joka lopulta oli muodostunut niin suureksi, että vene oli uponnut. Mitään tarkempaa teknistä selvitystä asiakas ei ole toimittanut. Asiakkaan kertomuksen mukaan veneessä on ollut akkukäyttöiset pilssipumput, joiden toimintavaraus on varmistettu. Toimivien pilssipumppujen tulisi kyetä tyhjentämään vene siten, että uppoamista ei pääse tapahtumaan. Uppopumppu on ollut vain ns. varmistuksena. Asiakas ei ole riittävällä tavoin osoittanut, että uppoamisen syy olisi ollut uppopumpun sähkönsyöttöön kohdistettu vahingonteko. Asiassa on syytä ottaa huomioon se, että vene on laskettu vesille juuri ennen uppoamista, mikä viittaisi siihen, että uppoamisen syy on aivan muu kuin uppopumpun toiminta.

Asiakas on esittänyt väitteen, että jatkojohto on irrotettu tahallisesti, ja että tarkoituksena on ollut upottaa asiakkaan vene. Tämä on vain yksi vaihtoehtoisista tapahtumankuluista. Hyvin mahdollista on, että asiakas on itse epähuomiossa kiinnittänyt johdon huonosti tai unohtanut kokonaan kiinnittää sen jatkojohdon pistorasiaan. Myös kiinnityksen väljyys on jäänyt epäselväksi.

Vakuutusyhtiö toteaa, että valokuvien mukaan asfalttiin on jäänyt suora valkoinen jälki sähkökaapin suunnasta jatkojohdon kiinnityskohtaan. Tämä viittaa siihen, että johtoon oli kohdistunut pidemmän aikaa kova veto. Tällaisessa tilanteessa varsin pienikin johtoon kohdistuva liike aiheuttaa johdon irtoamisen liitännästään. Johto oli sijainnut pysäköintialueella, jolla oli vakuutustutkijan havaintojen mukaan ollut runsaasti ajoneuvoliikennettä, mikä oli mahdollistanut johtoon kohdistuvan vedon.

Asiakkaan asiamies on sinänsä oikein todennut, että toisen omaisuutta vahingoittamaan pyrkivän henkilön ei ole rikokseen syyllistyessään tarpeen tietää tarkalleen, miten tai mikä omaisuus hänen tekonsa vuoksi vaurioituu. Tekotavalla on kuitenkin olennainen merkitys, kun arvioidaan sen seikan todennäköisyyttä, onko vahingon syynä ollut vahingonteko. Vahingonteolle on keskeistä, että sen tekijä pyrkii omaisuuden vahingoittamiseen. Tekijän näkökulmasta tärkeää on maksimoida vahingoittumisen todennäköisyys. Todennäköisyyteen vaikuttaa eniten se, mitä tehdystä toimenpiteestä seuraa eli mitä suuremmalla todennäköisyydellä teko aiheuttaa vahinkoa, sitä loogisempaa on, että tekijä valitsee kyseisen tekotavan.

Asiakkaan veneen osalta tekijän on omaisuuden vahingoittamiseen pyrkiessään tullut mieltää, mitä johdon irrottamisesta seuraa. Johto on vienyt sähkökäyttöiselle uppopumpulle. Tästä seikasta ei ole ollut mahdollista varmistautua laiturilta käsin. Tällöin sähkönsyötön katkaisemisen todennäköisimpänä seurauksena on pidettävä sitä, että veneen akut eivät lataudu. Se, että akut eivät lataudu, ei aiheuta suoranaisesti mitään vahinkoa veneelle. Mahdollisen ilkivallantekijän olisi tullut siis ajatella, että akkujen tyhjentyminen aiheuttaa jossain vaiheessa myöhemmin vahinkoa veneelle. Vakiintuneen lautakuntakäytännön mukaan vahingonteolle tyypillistä on, että tekotavaksi valitaan sellainen, joka vaurioittaa kohdetta varmasti ja nopeasti. Tulevaisuuden epävarmoista seikoista riippumaan jäävä tekotapa ei täytä tyypillisen vahingonteon määritelmää, eikä johdon irrottamisen syyksi ole esitetty riittävällä todennäköisyydellä tahallista vahingontekoa.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut

• Pelastuslaitoksen onnettomuusseloste, jossa olevassa kuvauksessa onnettomuustilanteen kehittymisestä on mainittu, että katkos oli suojattu autonrenkaalla ja kompastumisesta tai muusta tahattomasta vahingosta aiheutunut irtoaminen on epätodennäköistä.
• vakuutusyhtiön vakuutustutkijan raportti, johon sisältyy mm. valokuvia veneestä ja ajotiellä olleesta autonrenkaasta.
• IV:n 5.2.2020 päivätty selostus veneen laskemisesta veteen 27.5.2019 ja hänen sen jälkeen tekemistään havainnoista 29.5.2019 klo 7.00 asti.
• valokuva autonrenkaasta, jonka sisällä on kaksi toisistaan irrallaan olevaa sähköjohdon päätä ja jonka alta lähtee sähköjohdot kahteen suuntaan.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välisessä erimielisyydessä on erityisesti kyse siitä, onko asiakas esittänyt riittävän näytön siitä, että veneen uppoaminen on aiheutunut vakuutuksesta korvattavasta tahallisesta vahingonteosta. Kiistaa ei ole siitä, onko vahingon tapahtuma-aika voitu määritellä tarkoin.

Asiakkaan tulisi siis voida osoittaa, että sähköjohtojen irrottajan nimenomaisena tarkoituksena on ollut tahallaan upottaa laiturissa ollut asiakkaan purjevene.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.

Venevakuutuksen ehtojen kohdan 4.2.5 (Vahingonteko) mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka on aiheutunut tahallisesta vahingonteosta, jonka tapahtuma-aika voidaan tarkoin määritellä.

Asian arviointi

Tapahtumienkulun osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että esitetyn selvityksen mukaan vene oli uponnut 28.5.2019 kello 22.00 ja 29.5.2019 klo 05.30 välisenä aikana. Kun veneen oli havaittu uponneen, autonrenkaan sisällä olleen sähköjohdon ja sen jatko-osana käytetyn toisen sähköjohdon päiden oli havaittu olleen irrallaan toisistaan.

Asiakas on katsonut, että veneen uppoamisen syynä oli ollut sähkövirran katkeaminen, koska joku oli vahinkoa aiheuttaakseen tahallaan irrottanut autonrenkaan sisällä olleet sähköjohtojen päät toisistaan ja siten katkaissut virrantulon uppopumppuun. Asiakas on viitannut muun muassa pelastuslaitoksen onnettomuusselosteeseen, jonka mukaan kompastumisesta tai muusta tahattomasta vahingosta aiheutunut irtoaminen oli epätodennäköistä.

Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan vahingonteko oli vain yksi mahdollinen vaihtoehto sähköjohtojen päiden irtoamiseen toisistaan. Irtoamisen olivat voineet aiheuttaa muun muassa ohi ajaneet autot tai se, että johtojen päät oli epähuomiossa kiinnitetty huonosti tai unohdettu kokonaan kiinnittää jatkojohto pistorasiaan.

Vakuutuslautakunta on vakiintuneesti katsonut, että pelkkä jälkikäteispäättely siitä, miten vahinko on saattanut sattua, ei ole riittävä näyttö korvattavan vakuutustapahtuman sattumisesta. Asiakkaan käsitys vahingon tahallisuudesta perustuu jälkikäteiseen päättelyyn. Myöskään onnettomuusselosteessa oleva paloviranomaisen jälkikäteen esittämä arvio vahingon syystä ei osoita vahingon olleen tahallinen.  Vakuutuslautakunta toteaa lisäksi, että pelkkä asiakkaan selvitys siitä, miten vahinko ei ole voinut syntyä, ei myöskään ole riittävä näyttö siitä, että veneelle olisi tahallisella vahingonteolla aiheutettu vahinkoa.

Hallituksen esityksessä vakuutussopimuslaiksi (HE 114/93) todetaan, että tahallisuudesta on kysymys silloin, kun vahingon aiheuttaja on tarkoittanut saada aikaan vakuutustapahtuman. Vaikka vakuutustapahtuman aikaansaaminen ei ole ollut tekijän nimenomaisena tarkoituksena, voidaan aiheuttamista pitää tahallisena, jos tekijä on olosuhteet huomioon ottaen mieltänyt vakuutustapahtuman hyvin todennäköisesti seuraavan hänen menettelystään. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä.

Asiakirjoista saatujen selvitysten perusteella ei voida päätellä sitä, olisiko johtojen väitetyn irrottajan tullut ymmärtää tekonsa seurauksena olevan se, että asiakkaan vene uppoaisi. Selvityksistä ei ilmene, mihin kohtaan veneessä sähköjohdon jatko-osa oli kiinnitetty ja olisiko mahdollinen tekijä voinut nähdä kiinnityskohdan ja sen perusteella päätellä veneen tulevan uppoamaan, kun virrankulku katkaistaan ajotiellä olevat johdon irrottamalla. Asiassa on jäänyt epäselväksi myös se, miten pilssipumppujen sähkönsaanti oli turvattu, jos sähköjohdon jatko-osa oli kiinnitetty uppopumppuun. Asiakas on kertonut, että uppopumppu oli ollut ainoa veneessä sähköllä toiminut pumppu.

Se seikka, että autonrenkaan sisällä olleet sähköjohdot ovat vahinkopäivän aamuna olleet irti toisistaan, ei vielä osoita mitään teon tahallisuudesta. Tahallisuus aiheuttaa vahinkoa veneelle edellyttää, että johtojen väitetty irrottaja on ymmärtänyt tai hänen olisi pitänyt ymmärtää teon seurauksen olevan todennäköisen tai varman. Tapauksessa ei voida arvioida teon väitetyn tekijän tahallisuuden astetta, koska jälkikäteen esitettyjä arveluja lukuun ottamatta muuta selvitystä ei ole esitetty siitä, miten johdot olivat irronneet tai kuka henkilö oli irrottanut johdot toisistaan.

Vakuutuslautakunta toteaa vielä, ettei asiakas ole edes väittänyt, että veneen uppoamisen olisi tahallisen vahingonteon lisäksi tai sijasta aiheuttanut jokin muu vakuutuksen korvauspiiriin kuuluva tapahtuma.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiakas ole osoittanut johtojen irtoamisen ja sähköntulon katkeamisen veneen uppopumppuun tai muualle veneeseen aiheutuneen tahallisen teon seurauksena. Veneen uppoamisvahinko ei täten ole seurausta venevakuutuksesta korvattavasta tahallisesta vahingonteosta. Vakuutusyhtiön epäävää korvauspäätöstä on pidettävä asianmukaisena.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita korvauksen maksamista.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Pellikka

Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho