Tapahtumatiedot

Lääkevahinkovakuutuksen 9.3.2018 mukaan A:lle (s. 1980) määrättiin 29.1.2018 Avelox-lääke akuutin keuhkoputkentulehduksen hoitoon. Puoli tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen A sai epilepsian tyyppisiä tärinäkohtauksia, näköhäiriöitä ja oli sekava. Päähän jäi humina, huimaus ja etova olo. Vahinkoilmoitukseen liittyvän lisäselvityksen 19.3.2018 mukaan oireet jatkuivat edelleen. A oli joutunut olemaan poissa töistä ja hänellä oli käytössä jatkuva lääkitys. A kärsi huimauksesta, hänellä oli sydämen rytmihäiriöitä, oikea käsi vatkasi ja koko kehossa tuntui vapina ja ylikierrostila. A:lle tehdyissä laajoissa tutkimuksissa ei ollut löydetty oireistolle mitään muuta syytä kuin Avelox. A haki korvausta lääkevahinkovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi, että A:lla Aveloxin käytön aikana alkaneet oireet, kuten huimaus, pahoinvointi, rytmihäiriöt ja kehon ja oikean käden vapina olivat todennäköisesti aiheutuneet Aveloxista ja kyseessä oli siten korvattava lääkevahinko. Yhtiö maksoi A:lle korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta, vahingosta aiheutuneista hoito- ja muista kuluista sekä ansionmenetyksestä 31.1.2019 saakka. Korvauspäätöksessään 21.3.2019 yhtiö katsoi, ettei oireilu enää tämän jälkeen johtunut lääkkeen käytöstä. Yhtiö viittasi B-lausuntoon 23.1.2019, jonka mukaan oireilu oli alkanut lääkkeen sivuvaikutuksena, mutta sen jatkumiseen vaikuttivat todennäköisesti muut syyt, kuten tilanteen taustalla olevat käsittelemättömät traumat ja menetykset. Yhtiön päätös ei muuttunut A:n uudelleenkäsittelypyyntöjen johdosta.  

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta asiassa. A vaatii korvauksen maksamista myös 1.2.2019 alkaen. 

A toteaa, että oireet ja työkyvyttömyys jatkuvat edelleen ja A on joutunut jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. A:n olo ei ole missään vaiheessa helpottunut, vaan hän jatkaa edelleen tutkimuksissa käyntiä ja kärsii todella vaikeista Aveloxin haittavaikutuksista. A on menettänyt työnsä, työyhteisönsä ja harrastuksensa, hänen taloutensa on pilalla ja hän kärsii erittäin vaikeista oireista, jotka heikentävät elämänlaatua oleellisesti ja rajoittavat elämää erittäin vaikealla tavalla. A viittaa syy-yhteyden osalta hoitavien lääkäriensä lausuntoihin, erityisesti B-lausuntoon 17.9.2019. Vakuutusyhtiön viittaamilla käsittelemättömillä traumoilla ja menetyksillä, kuten A:n puolison onnettomuudella ja ystävien kuolemilla ei ole mitään vaikutusta lääkevahingon oireisiin ja työkykyyn. Tämä on todettu psykoterapeutin lausunnossa 21.3.2019.

Vakuutusyhtiön vastineen johdosta toimittamissaan lisäkirjelmissä A toteaa, ettei hän ole koskaan tarvinnut sairauslomaa tai mitään apua mielenterveysasioissa eikä hän ole syönyt mielialalääkkeitä. Kahden vuoden taistelu asianmukaisesta hoidosta ja taloushuolet sairauden aikana ovat luonnollisesti tehneet A:n alakuloiseksi. A viittaa edelleen häntä tutkineiden ja hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin, joissa pidetään oireistoa lääkevahinkoon liittyvänä. Tarkemmat neurologian alan tutkimukset ovat vasta tulossa, joten ei voida sanoa, että neurologin tutkimuksessa ei ole tehty löydöksiä. Traumaattiset tapahtumat, joihin vakuutusyhtiö on viitannut, ovat tapahtuneet vuonna 2013, minkä jälkeen A eli täysin normaalia erittäin onnellisen ihmisen elämää, kunnes hän vuonna 2018 otti Aveloxia ja sai siitä vakavat seuraukset.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan aiemman kantansa. Yhtiö toteaa, että A käytti Aveloxia kaksi kertaa tammikuussa 2018, minkä jälkeen hänellä alkoivat moninaiset oireet, kuten huimaus, pahoinvointi, rytmihäiriöt ja kehon ja oikean käden vapina. Oireet pitkittyivät, ja A:lle tehdyissä tutkimuksissa ei tehty oireita selittäviä löydöksiä.

Korvauksen maksaminen lääkevahinkovakuutuksesta edellyttää, että lääkkeen käytön ja vahinkoseuraamuksen välillä on todennäköinen syy-yhteys. Todennäköisellä syy-yhteydellä tarkoitetaan, että vahinkoon on useita mahdollisia syitä, mutta kyseinen syy on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin. Yhtiö katsoo, että on erittäin epätodennäköistä, että lyhytkestoinen lääkkeen käyttö – kaksi tablettia – aiheuttaisi kroonistuneet oireet, jotka ovat jatkuneet jo kahden vuoden ajan ja jatkuvat edelleen. On todennäköistä, että oireiden jatkumiseen vaikuttavat muut syyt, ja oireiden taustalla on vahva psyykkinen komponentti.

Yhtiö katsoo, ettei A:n valituksessa ole esitetty mitään sellaista, jonka perusteella korvauspäätöstä voitaisiin muuttaa. Avelox-lääkkeen aiheuttamat oireet on riittävästi korvattu lääkevahinkovakuutuksesta 31.1.2019 mennessä eikä korvausta tämän jälkeiseltä ajalta voida maksaa.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 22.1.2018–25.11.2019.

Työterveyslääkärin sairauskertomustekstin 29.1.2018 mukaan A on kärsinyt 8–9 päivän ajan hengitystietulehduksesta, joka on alkanut kurkun ja poskiontelon oireilla, joihin on määrätty doksisykliinikuuri. Nyt on ollut aristusta keuhkoputkissa ja yskää. A:lla on diagnosoitu akuutti keuhkoputkien tulehdus, johon on määrätty Avelox 400 mg x 1 viikon ajan ja Erdopect 300 mg kaksi kertaa vuorokaudessa. Puhelinkontaktimerkinnän 30.1.2018 mukaan A on ottanut aamulla Avelox-tabletin, minkä jälkeen alkoi pyörryttävä ja huono olo, joka nyt on jo vähentynyt. Avelox-hoito on päätetty keskeyttää ja ohjeistettu A:ta olemaan tarvittaessa yhteydessä seuraavana päivänä. Vastaanottokäyntiä 1.2.2018 koskevan sairauskertomustekstin mukaan A:lla on ollut huimausta, pahoinvointia ja oksentelua. A:lle on tehty lähete laboratoriotutkimuksiin ja suunniteltu seuraavaksi päiväksi suonensisäistä nesteytystä ja Primperan-lääkehoitoa, ellei vointi kohene. Vastaanottokäyntiä 5.2.2018 koskevan tekstin mukaan työterveyslääkäri on ohjannut A:n viikon ajan kestäneen huimauksen vuoksi korvalääkärin tutkimuksiin.

Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin tekstin 6.2.2018 mukaan A:lle on kahden Avelox-tabletin jälkeen tullut epileptistyyppistä vapinaa, ajatus- ja näköharhoja, voimakasta huminaa päähän, ajatusten syrjähtelyä ja huimausta. Ajatussyrjähtelyt ovat hävinneet, mutta pään humina ja huimaus ovat jatkuneet edelleen. A on käynyt päivystyksessä, jossa on tutkittu asentohuimausta. Vastaanotolla A on ollut selvästi vähän vieläkin huimaileva ja kävely on ollut epämääräistä. Niskassa on todettu aavistus kireyttä ja Rahkon testissä on todettu heitto vasemmalle. Otetussa kuulokäyrässä kuulo on todettu erittäin hyväksi. Lääkäri on arvioinut, ettei A:n huimaus sovi sisäkorvaperäiseksi, ja tehnyt A:sta kiireellisen lähetteen neurologille. Neurologian poliklinikan konsultaatiovastauksen 7.2.2018 mukaan A:lle tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa ei ole todettu muuta poikkeavaa kuin oikean käden hienojakoinen vapina kättä kannatellessa. Verikokeet ja pään tietokonekerroskuvaus ovat olleet tuloksiltaan normaalit. Poskiontelon yläosassa on näkynyt varjostusta oikealla, mistä johtuen A on ohjattu korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalle arvioon. Neurologi on arvioinut, että käden vapina on todennäköisimmin Primperan-lääkkeen sivuvaikutus. Korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikan tekstin 14.2.2018 mukaan huimauksen tuntemus ja oikean käden vatkaaminen ovat edelleen jatkuneet. Tehdyissä tutkimuksissa ei ole todettu poikkeavaa ja A:lle on suositeltu neurologin jatkotutkimuksia.

Yksityisen neurologin sairauskertomustekstin 16.2.2018 mukaan A:lla on edelleen ollut voimakkaita oireita, vaikka pientä helpotusta on tullut. A:lla on esiintynyt huimausta, pään sisällä heilutusta, pään kohinaa, pahoinvointia, puristavaa tunnetta päässä, oikean silmän sumentumista, silmän takaista kipua ja oikean käden vapinaa. Vastaanotolla oikeassa kädessä on todettu kineettistä, vatkaavaa vapinaa. Silmien liikkeet ovat olleet normaalit, tasapaino varsin hyvä ja sormi-nenänpääkoe tarkka molemmin puolin. DDK-koe on ollut normaali ja symmetrinen. Niska-hartiaseudussa on todettu vahvat lihaskireydet. Neurologi on arvioinut, että Avelox on laukaissut koko kehon ylikierrostilan ja vahvat lihasjännitysoireet. A:lle on suositeltu lihashuoltoa, liikuntaa ja hierontaa tai fysioterapiaa. Lihaksia rentouttamaan ja hermoston ylikierrostilaa rauhoittamaan on aloitettu Rivatril ja vapinaa rauhoittamaan Propral. Puhelinkontaktimerkinnän 19.2.2018 mukaan lääkkeet ovat auttaneet oireisiin ja vapina on loppunut. Kyseisenä päivänä A on ollut töissä neljä tuntia, kun oikeassa silmässä on alkanut sumenemaan ja päässä tuntumaan huimausta. Rivatrilin annosta on nostettu. Merkinnän 13.3.2018 mukaan A:lle on ilmaantunut rytmihäiriöitä. Propralin annosta on nostettu. Työterveyslääkärin merkinnän 9.4.2018 mukaan A:lle on kirjoitettu sairauslomaa 15.4.2018 saakka ahdistuksen ja oikean yläraajan vapinan vuoksi.

Työterveyslääkärin työhönpaluuarvion 6.8.2018 mukaan A on palannut työhön 1.8.2018. Ensimmäisenä päivänä A on tehnyt 8 tunnin päivän ilman ongelmia, mutta on väsynyt jo toisena päivänä. Kolmantena päivänä hän joutui lyhentämään työpäivää, kun ilmaantui oikean silmän väsyminen ja lievä huimauksen tunne. Oikean käden vapinaa on edelleen esiintynyt lepotilassa, mutta se on vähentynyt aiempaan verrattuna. Tilanteessa on päädytty kokeilemaan osa-aikatyötä. Tekstin 20.8.2018 mukaan edeltävänä viikonloppuna on ilmaantunut kiertohuimausta ja jännittynyt olo. A:lle on kirjoitettu sairauslomaa. Silmälääkärin tekstin 21.9.2018 mukaan A:lle on tehty silmälaboratoriotutkimukset, joiden löydösten on tulkittu viittaavan ns. silmämigreeniin. Hoitotoimenpiteitä ei ole katsottu tarvittavan, mutta seurantakäyntiä loppuvuodesta 2019 on suositeltu. Neurologin vastaanottokäynnin 12.10.2018 sairauskertomustekstin mukaan A:n oireilu on jatkunut varsin massiivisena. A on ollut vaihtelevasti töissä ja joutunut toistuvasti sairauslomalle. Töissä oireet ovat korostuneet nopeasti: A:lla on ilmennyt väsymistä, kuormitusta, näköoireita, vapinaa, huimausta, huminaa, ylikierrostilaa, ahdistuneisuutta ja paniikkikohtauksia. Oireet ovat tulleet vahvasti esiin television ja päätteen ääressä. Oireissa on ollut paljon aaltoilua. Neurologi on suosittanut psykiatrin konsultaatiota ahdistuneisuuden ja ylikierrostilan rauhoittamiseksi. Lääkitys on väsyttänyt A:ta, joten Rivatrilin ja Propralin annostusta on pienennetty.

Psykiatrin vastaanottokäynnin 18.10.2018 sairauskertomustekstin mukaan A:lle on suositeltu kokeiluun Escitalopram-lääkettä ja kuntoutukseksi psykoterapiaa, lähinnä traumaterapiaa. Psykiatri on arvioinut, että A:n pitkäaikainen oireilu vaikuttaisi johtuvan monestakin syystä. Oireilu on alkanut lääkkeen sivuvaikutuksena, mutta sen jatkumiseen ovat todennäköisesti vaikuttaneet taustalla olevat käsittelemättömät menetykset ja traumat. Voimakkaat sivuvaikutukset jo sinänsä saattavat olla traumaattinen kokemus ja A myös pelkää oireita etukäteen. Työterveyslääkärin tekstin 5.12.2018 mukaan A on ollut sairauslomalla 12.9.–31.12.2018. A:n oireissa on ollut edelleen paljon aaltoilua eikä A ole kokenut olevansa vielä työkykyinen. Tietokonepäätteen kanssa työskentely ja keskittyminen eivät vielä ole onnistuneet ja kiire ja työpaine ovat lisänneet paniikkioireilua. Escitalopram-lääkitystä A ei ole aloittanut, eikä psykiatrikaan ole pitänyt sitä välttämättömänä. Sairauslomaa on jatkettu 31.1.2019 saakka.

Työterveyslääkärin B1-lausunnon 23.1.2019 mukaan sairauslomaa on jatkettu 30.4.2019 saakka. A:lla on edelleen ollut voimakas ylikierrostila, ahdistuneisuutta ja paniikkikohtauksia. Vastaanotolla on todettu edelleen oikean käden kineettistä lepovapinaa. Psykiatrin laatiman B1-lausunnon 16.4.2019 mukaan psykiatri on arvioinut A:n olevan työkyvytön 31.5.2019 saakka diagnooseilla lääkkeen tai lääkeaineen haittavaikutus, traumaperäinen stressihäiriö, paniikkihäiriö ja keskivaikea masennustila. Psykiatrin arvion mukaan A on työkyvytön erityisesti autonomisen hermoston säätelyhäiriön vuoksi, joka aiheuttaa hallitsematonta vireystilan vaihtelua. Edelleen masennusoireet ja ahdistuneisuus jaksamattomuuden, keskittymiskyvyttömyyden ja voimavarojen vähentymisen vuoksi aiheuttavat työkyvyttömyyttä. Lääkkeen haittavaikutusoireilu ei ole loppunut, vaan vaikuttaa työkykyä alentavasti. Aiemmista menetyksistä ja rankoista kokemuksista A on selvinnyt oireilematta, mutta lääkkeen aiheuttamat massiiviset sivuvaikutukset ovat olleet hänelle ylivoimainen kokemus, joka on laukaissut traumaperäisen stressireaktion, paniikkihäiriön ja viime aikoina myös masennusoireistoa. A pelkää näitä oireita ja on jännittyneesti ylivireä ja varuillaan. Ylivireässä tilassa hän ei pysty keskittymään mihinkään työtehtävään, nopea väsähtäminen päätteen edessä ja puhelimessa on työkyvyn este. A:n stressinsietokyky on alentunut, hänellä on myös massiivisia keskittymisvaikeuksia ja alivireystilassa hän on toimintakyvytön myös kotiaskareissa eikä vain kodin ulkopuolisissa töissä.

Työterveyslääkärin B1-lausunnon 26.8.2019 mukaan työterveyslääkäri on pitänyt A:ta työkyvyttömänä 30.4.2020 saakka. A:lle on haettu kuntoutustukea. Traumapsykoterapia on ollut käynnissä ja julkisen sairaanhoitosektorin psykologiset ja neuropsykologiset tutkimukset tulossa. Traumapsykoterapiassa on ohjattu sensomotorisia harjoitteita, joilla on tavoitteena lisätä A:n autonomisen hermoston omaa hallintakykyä. Traumaterapiassa on todettu, ettei taustalla olevilla traumoilla ja menetyksillä ole vaikutusta lääkevahingon oireisiin ja työkykyyn. Psykiatrin B1-lausunnon 25.11.2019 mukaan A:n oirekuva jatkuu edelleen. A:lla on autonomisen hermoston epätasapainotila ja elimistö saattaa reagoida täysin poikkeuksellisesti. Pulssin noustessa elimistö ylivirittyy, A saa paniikkikohtauksia ja koko vartalo jännittyy. Toisaalta verenpaine saattaa olla niin matala, ettei A kykene kuin makuuasentoon. Päätä huimaa, esiintyy kiertohuimausta, väsymystä, uupumista ja ajatus- ja muistikatkoksia. A:n olotila ja toimintakyky vaihtelevat yli- ja alivireystilojen välillä. Keskittyminen on häiriöherkkää ja lyhytjännitteistä. Ahdistuneisuus on läsnä erityisesti ylivirittyneessä tilassa, mutta myös itsetunnon laskun myötä sosiaalisiin tilanteisiin on vaikea mennä. A:lla tulee esiin neuropsykologisia oireita liittyen muistiin, keskittymiseen, puheen tuottoon ja lukemisen sujuvuuteen. Tämän tyylinen oirekuvasto ei liity masennukseen tai ahdistukseen. A:lla ei ennen lääkevahinkoa ole ollut psyykkisiä oireita, joten ne ovat tapahtuman seurauksena todettu.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko A:n oireilu 31.1.2019 jälkeiseltä ajalta korvata Avelox-lääkkeen aiheuttamana lääkevahinkona.

Sovellettavat vakuutusehdot

Lääkevahinkovakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2017 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä, ehtojen kohdassa 2 tarkoitettu lääke on todennäköisesti aiheuttanut. (…)

Asian arviointi

Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan henkilövahinko, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Tämä tarkoittaa, että vahingolla voi olla useita mahdollisia syitä, mutta lääkkeen käyttö on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon lääkkeellä hoidettava sairaus tai vamma, korvauksen hakijan muut sairaudet ja kokonaisterveydentila, hänen saamansa hoito ja hoitotoimenpiteet sekä kyseinen lääke ja muu mahdollinen lääkitys. Syy-yhteys arvioidaan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella. Pelkästään ajallinen yhteys eli se seikka, että oireet ovat ilmaantuneet lääkkeen käytön aikana tai pian käytön jälkeen, ei riitä todistamaan lääkkeen käytön ja vahingon välistä todennäköistä syy-yhteyttä.

Vakuutuslautakunnan käytössä olevien selvitysten mukaan A:lle on 29.1.2018 määrätty Avelox-lääkekuuri keuhkoputkentulehduksen hoitoon. A on ehtinyt käyttää lääkettä kaksi tablettia, kun hänelle on ilmaantunut muun muassa huimausta, vapinaa, näköhäiriöitä ja sekavuutta. Huimaus ja oikean yläraajan vapina ovat jatkuneet myös alkuvaiheen jälkeen ja sittemmin on ilmennyt ahdistusta ja masennusta. A:ta hoitaneet lääkärit ovat arvioineet, että A kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä.

Vakuutuslautakunta toteaa, että Aveloxin tiedetään voivan aiheuttaa ensimmäisten tablettien jälkeen huimausta ja muita lieviä keskushermosto-oireita, jotka poistuvat lääkitystä jatkettaessa. A:lla kuvatun kaltaiset pitkittyneet keskushermosto-oireet eivät lautakunnan näkemyksen mukaan kuitenkaan sovi Aveloxin aiheuttamiksi. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön hylkäävää päätöstä 31.1.2019 jälkeiseltä ajalta vakuutusehtojen mukaisena.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norio
Sihteeri Laine

äsenet:
Jokelainen
Järvinen
Mervaala
Soinila