Haku

FINE-025371

Tulosta

Asianumero: FINE-025371 (2020)

Asiaryhmä: Luottoasiat

Ratkaisu annettu: 15.06.2020

Onko pankilla ollut oikeus kieltäytyä maksamasta asiakkaalle tämän ilmoittamaa osuutta pankin hallussa olleista asiakkaan ja tämän puolison varoista sillä perusteella, että pankki ei ollut saanut asiakkaan puolisolta samansisältöistä ilmoitusta/tahdonilmaisua varojen jaosta? Varojen jako. Valtakirja.

Tapahtumatiedot

Asiakas ja B ovat myyneet 31.10.2019 yhteisesti omistamansa asunto-osakkeet. Asiakas on omistanut em. osakkeista 40 % ja B 60 %. Kauppakirjan on B:n puolesta allekirjoittanut asiakas valtakirjalla. Kauppahinnasta (936.749,84€) on maksettu kiinteistönvälittäjän palkkio (16.902,00 €) sekä asiakkaan ja B:n yhteinen asuntolaina (235.039,77 €), jonka vakuutena myydyt asunto-osakkeet ovat olleet. Asiakas on kaupantekopäivänä 31.10.2019 ilmoittanut pankille haluavansa oman kauppahintaosuutensa maksettavan hänen omalle pankkitililleen. Pankki on kieltäytynyt tästä vedoten siihen, että asiakkaalta ja B:ltä ei ole tullut yhteneväistä ilmoitusta siitä, miten kauppahinta tulisi jakaa.

Asiakas on tehnyt asiasta ratkaisusuosituspyynnön Pankkilautakunnalle 28.11.2019. Pankki on 12.12.2019 jakanut kauppahintavarat asiakkaalle ja B:lle ilmoituksensa mukaan heti saatuaan heiltä yhteneväiset ilmoitukset siitä, miten jakaa yhteiset varat.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että Pankkilautakunta suosittaa pankkia suorittamaan asiakkaalle korkolain 4 §:n mukaista viivästyskorkoa em. kauppahintaosuudelleen (273.923,23 euroa) ajalta 31.10.2019-12.12.2019 sekä korvaamaan asiakkaan asiamieskulut tässä asiassa.

Asian taustaa

Asiakas on yhdessä aviomiehensä B:n kanssa myynyt 31.10.2019 heidän yhteisesti omistamansa asunto-osakkeet. Asiakas on omistanut em. osakkaista 40 % ja B 60 %. Omistusosuudet on kirjattu kauppakirjaan oikein ja edellä todetun mukaisesti.

Kauppakirjan mukaan kauppahinta on ollut 936.749,84 euroa. Kauppahinnasta on maksettu kiinteistönvälittäjän palkkio (16.902,00 €), minkä jälkeen kauppahinnan loppuosa (919.847,84 €) on tilitetty pankin hallinnassa olevalle tilille. Asiakkaan ja B:n yhteinen asuntolaina (235.039,77 €), jonka vakuutena myydyt asunto-osakkeet ovat olleet, on pankin toimesta maksettu em. pankille tilitetystä kauppahinnan loppuosasta, minkä jälkeen jäljelle on jäänyt asiakkaalle ja B:lle kuuluva kauppahintaosuus 684.808,07 euroa, josta asiakkaan kauppahintaosuus on 273.923,23 euroa (40%) ja B:n 410.884,84 euroa (60%).

Asiakas on 31.10.2019 ilmoittanut pankille, että hän haluaa kauppahintaosuutensa (40%) maksettavan hänen omalle pankkitililleen.
Kauppakirjan on B:n puolesta allekirjoittanut asiakas valtakirjalla, jonka valtuutuksessa määrätään:
"Valtuutan [B] valtuutetun [asiakas] myymään tässä mainitun omaisuuden, luovuttamaan osakekirjat, suorittamaan valtuuttajan [B] puolesta hänen osuutensa (60%) kauppahinnasta suoraan ostajalta valtuuttajan [B] omalle tilille Fl[XXXX], maksamaan välityspalkkion sekä allekirjoittamaan kauppakirjan."

Edellä lausutusta asiakkaan ilmoituksesta ja valtakirjamääräyksestä huolimatta pankki on kieltäytynyt luovuttamasta asiakkaalle kuuluvan edellä yksilöidyn kauppahintaosuuden.

Asian oikeudellinen arviointi

Asiassa on ollut koko ajan riidatonta missä suhteessa asiakas ja B ovat omistaneet ko. asunto-osakkeet eli mikä on ollut asiakkaan omistusosuus kyseisiin osakkeisiin. Riidatonta on myös ollut, että ko. asunto-osakkeet on myyty ja kauppakirjaan on kirjattu asiakkaan osuudeksi 40 prosenttia. Myöskin B on valtakirjaan, jolla hän on valtuuttanut asiakkaan allekirjoittamaan kauppakirjan hänen puolestaan, kirjannut samaisen omistusosuuden auki. Asiassa on ollut siis selvää ja riidatonta, että asiakkaalle kuuluu 40 prosentin osuus kauppahinnasta.

Asiassa on ilmeisen riidatonta, että asiakkaalle kuuluu edellä yksilöity kauppahintaosuus. Asiakas on omistanut kaupankohteena olevista asunto-osakkeista 40 %, minkä vuoksi vastaava osuus kauppahinnasta kuuluu asiakkaalle. B on valtuuttanut asiakkaan allekirjoittamaan kauppakirjan ja suorittamaan B:n osuuden kauppahinnasta eli 60 % B:n pankkitilille. Asiassa eli kauppahintaosuuksissa ei pitäisi olla mitään epäselvää.

Pankki on asiassa ottanut sille tilitetystä kauppahinnasta sovitun mukaisesti asiakkaan ja B:n asuntolainaosuuden. Pankilla on ollut tähän oikeus. Muuhun osuuteen pankilla ei ole ollut oikeutta. Pankilla on ollut velvollisuus tilittää jäljelle jäävä kauppahintaosuus asiakkailleen eli tilittää kauppahintaosuudesta välittömästi 40% asiakkaalle.

Pankin tehtävänä asiassa on ollut hoitaa asiakkaan taloudellisia asioita eli valvoa, että asiakas saa asuntolainan maksamisen jälkeen hänelle kuuluvan kauppahintaosuuden. Pankki on siis toiminut luottamusasemassa suhteessa asiakkaaseen pitämällä tilillään asiakkaalle kuuluvia kauppahintavaroja. Pankki ei ole kuitenkaan suorittanut sille kuuluvaa tehtävää eli kauppahintaosuuden tilittämistä asiakkaalle. Pankki on käyttänyt luottamusasemaansa väärin ottamalla oikeudettomasti haltuunsa asiakkaan kauppahintaosuuden, johon pankilla ei ole mitään oikeutta. Pankki on jatkanut tätä oikeudetonta toimintaansa kieltäytymällä toistuvasti luovuttamasta kauppahintaosuutta asiakkaalle.

Pankki ei millään tavoin osoita taikka relevantilla tavalla perustele, miksi pankki ei ole luovuttanut asiakkaalle kuuluvia kauppahintavaroja hänen niitä vaatiessa. Pankki ei edelleenkään kerro, mitä B on mahdollisesti pankille viestittänyt eli mikä on saanut pankin toimimaan asiassa tavalla, joka on loukannut asiakkaan oikeutta kauppahintaosuuteen. B ei ole asiakkaan näkemyksen mukaan asiassa millään tavoin ilmaissut, että asunto-osakkeiden omistusosuuksissa taikka kauppahinnanjaossa olisi ollut mitään erimielisyyttä. Pankki on ilmeisesti ryhtynyt asiassa käyttämään luottamusasemaansa väärin B:ltä saamansa viestin perusteella. Asiakkaan tiedossa ei ole mitä B on pankille ilmoittanut.

Asiakkaan ja B:n ositusprosessi oli tuolloin vielä kesken, mutta ositukseen liittyvät erimielisyydet eivät missään vaiheessa liittyneet ko. asunto-osakkeiden omistusosuuksiin taikka kauppahinnan jako-osuuksiin. Sillä, mitä B on ilmoittanut pankille, ei ole kuitenkaan mitään oikeudellista merkitystä arvioitaessa, mikä osuus kauppahinnasta kuuluu asiakkaalle ja onko pankilla oikeus pitää asiakkaalle kuuluvaa kauppahintaosuutta hallussaan. Pankin tulee kauppahinnantilitystoimissa noudattaa kauppakirjan kirjauksia, joissa omistusoikeudet käyvät selvästi ilmi. On B:n viestien sisältö ollut mitä tahansa, ei se anna pankille oikeutta estää asiakkaalta pääsyä hänen kauppahintaosuuteensa. Pankilla ei ole oikeutta toimia asiassa tuomioistuimena, joka ratkaisee kenellä on oikeus pankin hallussa oleviin varoihin.

Pankki on perusteettomasti ja oikeudettomasti pitänyt hallussaan asiakkaan kauppahintaosuutta ja estänyt asiakasta saamasta sitä hallintaansa. Kyse on ihmiselle kuuluvan perusoikeuden eli omaisuudensuojan vakavasta luokkauksesta.

Viivästyskorko ja asiamieskulut

Pankin oikeudettomasta ja perusteettomasta toiminnasta on aiheutunut asiakkaalle kuluja. Asiakkaan olisi pitänyt saada kauppahintaosuus vapaaseen hallintaansa 31.10.2019. Asiakas on oikeutettu viivästyskorkoon 31.10.2019 alkaen.

Asiakas on ollut pakotettu kääntymään asiassa asianajotoimiston puoleen, mistä on aiheutunut asiakkaalle asiamieskuluja. Pankki on velvollinen korvamaan asiakkaalle sekä viivästyskoron että asiamieskulut.

Pankin vastine

Asiakkaan ja B:n yhteiset kauppahintavarat ovat jaettu asiakkaille 12.12.2019 heti kun pankki on saanut heiltä yhteneväiset ilmoitukset siitä, miten jakaa yhteiset varat. Asiakkaalle on tällöin siirretty heidän yhteiseltä tililtä hänen omalle tililleen 273.293,23 euroa.

Ensimmäinen yhteydenotto asiassa tuli pankkiin kiinteistövälittäjältä 22.10.2019. Hän tilasi asunto-osakkeet kaupoille pankkiin X, jossa kaupat tehtäisiin 31.10.2019. Seuraavana päivänä, 23.10.2019, pankki lähetti myyjille verkkoviestit. Tässä viestissä todettiin, että asiakkaiden pankissa vakuutena oleva osakekirja on tilattu toiseen pankkiin X. Pankkitoimihenkilö selitti viestissään, että kauppahinnasta maksetaan ensin välityspalkkio pois ja sitten loput kauppahinnasta siirretään pikasiirtona pankin välitystilille. Tämän jälkeen myyjien yhteinen pankissa oleva laina maksetaan pois ja loput kauppahinnasta siirretään heidän lainanhoitotililleen. Mikäli asiakkaat haluaisivat muutoksia tähän, pyydettiin heitä olemaan yhteydessä vastaamalla verkkoviestiin. Asiakas lähetti 25.10.2019 verkkoviestin, jossa hän pyysi, että 40% lainan maksun jälkeisestä kauppahinnasta maksetaan suoraan hänen nimissä olevalle tilille yllä mainitun lainanhoitotilin sijaan. Pankista on vastattu asiakkaalle 28.10.2019, että kauppahinnan jako eri tileille käy, kunhan molemmat asiakkaat välittävät tästä sisällöltään yhteneväisen viestin pankille. Samassa viestissä on pankista todettu, että rahat odottavat pankin välitystilillä, kunnes myös toinen myyjä vahvistaa, että näin voidaan menetellä.

Kaupat on tehty 31.10.2019. Kauppasumma siirrettiin pankista X pankin välitystilille. Pankki maksoi pois asiakkaiden lainan kuten sovittu. Koska pankki, pyynnöstä huolimatta, ei vielä 31.10.2019 ollut saanut myyjiltä yhteneväistä vastausta miten menetellä heidän yhteisten varojen kanssa, avasi pankki selvyyden vuoksi asiakkaiden nimiin yhteisen tilin, minne siirsi heidän yhteiset varat. Tili näkyi heillä heti verkkopalvelussa, mutta se oli lukittu.

Pankin puolestakin tilanne on ollut valitettava, mutta se ei ole nähnyt muuta mahdollisuutta toimia, kun varojen jaosta ei saatu molemmilta omistajilta yhteneväistä määräystä. Yhdessä omistettujen varojen jako edellyttää aina kummankin osapuolen suostumusta. Pankki ei ole voinut määrätä, missä suhteessa varat jaetaan ennen kuin on saanut varojen omistajilta yhtenevän määräyksen jakosuhteesta ja luvan jakaa varat. Pankissa toimittiin aktiivisesti ja yritettiin vaikuttaa asian nopeaan ratkaisuun. Pankkisalaisuuden velvoittamana pankki ei voi kertoa sen ja B:n keskinäisestä viestinnästä. Yhteneväiset viestit saapuivat verkkopalvelun kautta pankille 12.12.2019. Samana päivänä varat siirrettiin asiakkaiden ohjeiden mukaisesti.

Mitä tulee viivästyskorkovaatimukseen, ei pankki näe syytä suorittaa asiakkaalle vaadittua viivästyskorkoa. Hänelle on jo 28.10.2019 ilmoitettu verkkoviestitse, ennen kauppoja 31.10.2019 ja varojen siirtoa pankkiin, että pankki saatuaan varat hallintaansa, ei katso voivansa siirtää niitä eteenpäin asiakkaiden hallintaan ennen kuin molemmilta omistajilta on saatu sisällöltään yhteneväiset viestit varojen jaosta. Pankki on toiminut juuri näin, heti kun pankille toimitettiin yhteneväiset viestit molemmilta omistajilta 12.12.2019 on varat jaettu. Koska pankki ei katso toimineensa asiassa väärin, kiistää se myös vaatimuksen asiakkaan asiamieskulujen korvaamisesta.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
-    Kauppakirja 31.10.2019
-    Valtakirja asunto-osakkeiden myyntiin 28.10.2019 (Valtuuttaja: B, valtuutettu: asiakas)
-    Pankin verkkoviestit asiakkaalle 23.10.-28.10.2019
-    Pankin ja asiakkaan väliset verkkoviestit ajalta 29.10.-12.12.2019
-    Asiakkaan asiamiehen ja pankin välinen sähköpostikeskustelu 6.11.-28.11.2019
-    Asiakkaan ja B:n välinen sähköpostikeskustelu 2.11.-20.11.2019
-    Asianajotoimiston koelasku 27.11.2019 määrältään 4.064,10 euroa

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa Pankkilautakunnan on ratkaistava, olisiko pankin tullut maksaa asiakkaan vaatimuksen mukaisesti hänen osuutensa pankin hallussa olleista varoista, ja onko pankki mahdollisesti moitittavaksi katsottavan menettelynsä johdosta vastuussa asiakkaan näkemyksen mukaisesta suorituksen viivästyksestä ja asiakkaalle asiassa aiheutuneista kuluista.

Asian arviointi

Pankkilautakunta toteaa tapauksessa olevan riidatonta, että pankin hallussa olleet asiakkaan ja B:n yhteisen asunnon myynnistä saadusta kauppahinnasta kiinteistönvälittäjän palkkion sekä asiakkaan ja B:n yhteisen asuntolainan poismaksamisen jälkeen jääneet 684.808,07 euron varat ovat olleet asiakkaan ja B:n.

Pankkilautakunta toteaa, että varoistaan asiakas ja B ovat olleet oikeutettuja määräämään yhdessä eikä pankki ole voinut yksin toisen osapuolen esittämän vaatimuksen perusteella jakaa varoja osapuolten kesken. Tämän pankki on asiassa saadun selvityksen perusteella ilmoittanut selväsanaisesti asiakkaalle ja B:lle jo ennen kaupantekopäivää ja useampaan otteeseen myös tämän jälkeen. Edelleen Pankkilautakunta katsoo B:n asiakkaalle asuntokaupantekoa varten antaman valtakirjan olevan sanamuodoltaan sellainen, että pankki on perustellusti voinut kieltäytyä suorittamasta ko. valtakirjan perusteella asiakkaalle tämän esittämää osuutta varoista.

Pankkilautakunta katsoo, että pankki ei ole saanut varojen jaosta pankin perustellusti ja kohtuudella edellyttämää selvitystä ennen kuin pankki on asiassa saadun selvityksen mukaan saanut varojen jaon suhteen samansisältöiset ilmoitukset sekä asiakkaalta että B:ltä 12.12.2019, jolloin pankki on myös jakanut varat asiakkaalle ja B:lle heidän ilmoitustensa mukaisesti.

Lopputulos

Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta katsoo, ettei pankki ole toiminut tapauksessa miltään osin moitittavalla tavalla ja että asiakkaan esittämät vaatimukset ovat siten perusteettomat.

Pankkilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Hidén

Jäsenet:
Ahlroth
Atrila
Laine
Pulkkinen

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia