Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottaja X Oy:n tienvarsikasvillisuuden niittämiseen käyttämä työkone tuhoutui palovahingossa 22.11.2018. X Oy oli vakuuttanut alun perin harvesteriksi valmistetun Ponsse Ergo-HS 16E koneen 25 500 euron ja koneen lisävarusteet 7 600 euron uushankintahinnasta. Vakuutussopimuksen mukaan palovakuutuksen omavastuu oli 520 euroa.
Vakuutusyhtiö ilmoitti korvauspäätöksessään 17.12.2018 vähentävänsä kuitenkin koneen sovitusta 23 467,74 euron arvonlisäverottomasta lunastushinnasta 25 prosentin eli 5 866,94 euron omavastuuosuuden. Korvauksen määräksi jäi 17 600,80 euroa. Vakuutusyhtiö vetosi vakuutusehtojen kohtaan 5.5.6.1, jonka mukaan palovahingon määrästä vähennettiin mainittu omavastuu, mikäli ajoneuvossa ei ollut vakuutusyhtiön hyväksymää automaattista sammutusjärjestelmää. Määräystä sovellettiin vakuutusehtojen kohdassa 3.4 mainittuihin moottorityökoneisiin, joita olivat muun muassa suojeluohjeen FA 127 B turvallisuusluokkiin 1 ja 2 kuuluvat koneet.
X Oy vaati vakuutusyhtiöltä päätöksen muuttamista vedoten siihen, ettei tuhoutunut työkone ollut vakuutusehdoissa tarkoitettu harvesteri, vaan tievarsien niittoa varten monitoimikoneen pohjalle rakennettu erikoiskone, sitä ei käytetty palovaarallisessa ympäristössä eikä kyseisestä vakuutusehdosta ollut ennen vakuutuksen tekemistä kerrottu. Vakuutusyhtiö kuitenkin kieltäytyi päätöksillä 18.2.2019 ja 5.6.2019 muuttamasta ratkaisuaan vedoten siihen, ettei koneen lisälaitevarustuksella ollut merkitystä, koska koneen paloriskin muodostanut runko oli edelleen suojeluohjeessa FA 127 B mainittu turvallisuusluokan 2 mukainen monitoimikone. Vakuutuskirjan maininnan perusteella X Oy:n olisi myös pitänyt olla selvillä poikkeavaa omavastuuta koskeneesta vakuutusehdosta.
Asiakkaan valitus
X Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta työkoneensa palovahingon korvaamisesta vaatien, ettei korotettua omavastuuosuutta peritä. X Oy:n mukaan asiassa oli ratkaistava, kuuluiko tuhoutunut kone suojeluohjeen FA 127 B mukaiseen turvallisuusluokkaan 1 tai 2, tai oliko sitä käytetty palovaarallisessa tai muutoin riskialttiissa ympäristössä, tai käsiteltiinkö koneella palovaarallisia materiaaleja.
Finanssialan turvallisuusohjeen FA 127 B-liitteessä on esimerkinomaisesti lueteltu eri turvallisuusluokkiin luokiteltavia koneita. Ensimmäisenä mainittu harvesteri (monitoimikone) suoritti muun muassa puunkaatoa, karsintaa katkomista ja niputusta. Vakuutusyhtiö oli katsonut X Oy:n koneen kuuluneen tähän luokkaan ja siten korotetun omavastuun piiriin.
Turvallisuusohjeen B-liitteen 1 kohdasta voitiin todeta, että ajoneuvon käyttöalue vaikutti turvallisuusluokitteluun. Esimerkiksi kaivu- ja kuormaustraktori, joka pääsäännön mukaan kuului turvallisuusluokkaan 6, oli palovaarallisella alueella käytettäessä suojattava turvallisuusluokan 2 mukaisesti. Kyseinen traktori voitiin rinnastaa X Oy:n koneeseen, koska useimmiten tienvarsien niitot suoritetiin sen kaltaisilla koneilla, joihin oli liitetty sopiva leikkuulaite. Vakuutusyhtiön koneesta omaksuma tulkinta oli väärä, koska konetta ei tosiasiallisesti käytetty metsässä, vaikka sillä teoriassa saattoi siellä ajaa.
Turvallisuusohjeen B-liitteen esipuheen mukaan ohjeessa mainittujen ja siinä mainitsemattomien ajoneuvojen turvallisuustaso sovittiin kuitenkin erikseen vakuutussopimusta tehtäessä. Ohjetta oli tulkittava siten, että joka tapauksessa vakuutettavan kohteen turvallisuustasosta oli sovittava erikseen vakuutusta tehtäessä. Tällaista sopimusta ei ollut osapuolten välillä tehty, vaan vakuutusyhtiö oli ottanut rajoituksen yksipuolisesti vakuutuskirjaan vain viittamaalla vakuutusehtoihin. X Oy ei ollut hyväksynyt ehtoa korotetusta omavastuusta, ja jos vakuutustyö väitti sopimuksen syntyneen, sillä oli asiasta todistustaakka.
Vakuutusyhtiön ratkaisu oli virheellinen myös siksi, että vaikka X Oy:n kone oli muistuttanut ulkoisesti harvesteria, kyse oli ollut monitoimikoneen pohjalta rakennetusta erikoiskoneesta, joka oli rekisteröity normaaliin tieliikennekäyttöön. Kone ei ollut harvesteri, sillä se ei suorittanut eikä sillä voinut suorittaa puun kaatoa, karsintaa katkomista tai niputusta. Se oli rakennettu yksinomaan tienvarsien niittoa varten. Koneen puomin päähän oli asennettu murskain tienvarsien kasvuston murskaamista varten eikä se kuulunut ohjeen FA 127 B mukaiseen turvallisuusluokkaan 1 tai 2.
Konetta ei käytetty vakuutusehdon 3.4 kohdassa 2 tarkoitetussa palo-vaarallisessa tai muutoin riskialttiissa ympäristössä. Kone oli kulkenut tiellä ja vain puomin päässä ollut murskain oli murskannut tien ulkopuolista kasvustoa. Kone ei käsitellyt vakuutusehdon 3.4 kohdassa 3 mainittuja palavia materiaaleja, vaan tienvarsikasvustoa. Kone ei ollut vakuutusehtojen 3.4 kohdan tarkoittama moottorityökone, joten sitä ei ollut tarvinnut vakuutusehtojen mukaan varustaa sammutusjärjestelmällä. Koneessa ei myöskään ollut teloja vaan kumipyörät ja se oli rekisteröity normaaliin tieliikennekäyttöön.
Asiassa oli erityisesti huomioitava, ettei vakuutuskirjassa nimenomaisesti mainittu korotetusta omavastuusta. Viittaus joihinkin vakuutusehtoihin ei ollut riittävä rajoitus. X Oy on kiistänyt, että sillä olisi ollut tieto tai edes syytä epäillä korotetun omavastuun olemassaoloa koneen palovakuutuksessa. Jos tieto siitä olisi ollut, X Oy olisi harkinnut muita vakuutusvaihtoehtoja tai varustanut koneen automaattisella sammutuslaitteistolla.
Lisäkirjelmässä 23.3.2020 X Oy on lausunut, ettei vakuutusyhtiön oman asiantuntijan lausumalle saanut antaa merkitystä asiaa ratkaistaessa. Metsässä käytetyssä metsätyökoneessa oli aina ketjuvarustus eikä X Oy:n kone ollut sellaisenaan soveltunut työskentelyyn metsässä.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on katsonut korvausratkaisunsa vakuutusehtojen ja vakuutussopimuksen mukaiseksi.
Perusteluinaan vakuutusyhtiö on lausunut, että kaskovakuutuksen palovakuutuksesta korvattiin vahinko, jonka oli aiheuttanut irti päässyt tuli. Moottorityökoneet tuli aina varustaa vakuutusyhtiön hyväksymällä sammutusjärjestelmällä, kun työkone kuului FA 127 B -suojeluohjeen mukaiseen turvallisuusluokkaan 1 tai 2. Mikäli ehtoja ei noudatettu, sovellettiin palovahingoissa kohdan 5.5.6.1 mukaista poikkeavaa 25 prosentin omavastuuta.
Vakuutuskirjan mukaan kyseessä oli Ponsse Ergo-HS 16E moottorityökone. Traficomin mukaan kone kuului ajoneuvoluokkaan MTK/moottorityökone ja ajoneuvoryhmäksi on merkitty (monitoimi)metsäkone. Finanssialan turvallisuusohjeen FA 127 B-liitteessä oli lueteltu esimerkkejä moottoriajoneuvojen ja työkoneiden sammutuslaitteistojen turvallisuusluokista. Harvesterilla muun muassa kaadettiin, karsittiin, katkottiin tai niputettiin puita. Ohjeessa ei tyhjentävästi määritetty harvesterilla tehtyjä töitä, joten harvesterilla voitiin esimerkiksi niittää tienvarsia tai raivata vesakoita, jolloin koneelta vaadittiin FA:n ohjeen mukaisesti turvallisuusluokan 2 mukaista suojausta. Turvallisuusluokka 2 tarkoitti kiinteästi asennettua luokan 2 sammutusjärjestelmää, ohjeen mukaista käsisammutinta sekä pysäytyslaitteita sähkö- ja polttoainejärjestelmään.
Vakuutusyhtiön vahinkotarkastuksen asiantuntija M.A:n mukaan moottorityö-kone voitiin varustaa erilaisilla lisälaitteilla, jotka mahdollistivat koneen käytön erilaisissa työtehtävissä. Moottorityökone ei kuitenkaan muuttunut muuksi koneeksi, jos siihen liitettiin lisälaite koneen rakennetta muuttamatta. Esimerkiksi kauhakuormaaja ei muuttunut harjakoneeksi, jos siihen liitettiin harjaus- ja pesulaitteisto kuormaukseen tarkoitetun kauhan tilalle. Nytkin peruskone säilyi vastaavana kuin kuormaukseen tarkoitetussa varustuksessa.
M.A:n mukaan tässä tapauksessa metsätyökoneen kaatopään tilalle oli asennettu piennarten niittoon tarkoitettu laitteisto, joka sai käyttövoimansa metsä-työkoneen hydrauliikasta. Itse metsätyökone moottoreineen ja muine komponentteineen oli säilynyt metsätyökoneena. Tienvarsien niittoa varten asennettu lisälaite ei vaikuttanut siihen, että kyse oli kuitenkin moottorityökoneesta. Tulkintaa ei muuttanut sekään, että kyse oli monitoimikoneen pohjalta rakennetusta erikoiskoneesta. Sekä vakuutuskirjalle että Traficomille kone oli merkitty moottorityökoneeksi.
Jatkuva siirtyminen eli ajo tiealueella ja piennaralueella olevan kasvuston murskaamiseen tarvittu jatkuva kuorma hydraulijärjestelmässä todennäköisesti nostivat koneen lämpökuormitusta verrattuna pääsääntöisesti viileässä säässä tehtyyn tavanomaiseen puunkaatoon. Metsätyökoneet voitiin tarvittaessa varustaa maastossa liikkumista helpottavin ketjuin tai telaketjuin. Tällöinkin koneessa oli aina perusvoimansiirtoon kuuluvat kumirenkaat. Ketjut ja telat helpottivat vaikeissa olosuhteissa liikkumista, mutta kuivana kesäaikana niiden käyttämistä pyrittiin välttämään kipinöinnin ja ympäristön palovaaran takia.
Arvioitaessa moottorityökoneiden suojausvaatimuksia oli huomioitava moottorityökoneen rakenteen vaatimat suojaukset, tehtävän työn vaatimat suojausvaatimukset ja tehtävän työn ympäristön vaatimat suojausvaatimukset. Näistä vaatimuksista muodostui kokonaisuutena moottorityökoneen turvallisuusluokka, joka saattoi muuttua esimerkiksi työskentely-ympäristön mukaan. Koneen suojausluokkavaatimus oli kuitenkin vähintään sen rakenteen perusteella asetettu turvallisuusluokka. X Oy:n moottorityökoneen turvallisuusluokaksi oli FA:n aineistossa asetettu kaikissa työskentely-ympäristöissä vähintään edellä mainittu turvallisuusluokka 2.
Murskattaessa piennarten kasvillisuutta oli kipinävaara varsinkin kuivana aikana ilmeinen murskaimen terien osuessa kiviin tai muihin kipinöintiä aiheuttaviin materiaaleihin. Näin ollen turvallisuusluokkaa olisi voitu myös nostaa konetyypin minimiluokasta 2. Ajoneuvon rekisteröintivaatimus ei määrittänyt sen turvallisuusluokkaa, ei myöskään se, oliko ajoneuvossa telat vai kumipyörät.
X Oy:n koneen turvallisuusluokituksesta sopimisesta vakuutusyhtiö on lausunut, että vakuutuskirjalla oli mainittu vakuutuksen kohteen olleen moottorityökone. Vakuutusehdoissa oli kerrottu moottorityökoneen turvallisuusluokkavaatimuksista. X Oy:n moottorityökone kuului luokkaan 1 tai 2. X Oy:n näkemys siitä, että vakuutussopimus ei olisi ollut voimassa sovitun mukaisena siitä syystä, että FA:n turvallisuusohjeen esipuheessa mainittu yleisluonteinen ohjeistus olisi kumonnut vakuutuskirjan ja ehtojen määräykset oli perusteeton. Turvallisuusohjeessa oli katsottava tarkoitetun lähinnä tilanteita, joissa turvallisuusluokka sovittiin koneelle luontaisesti asetettua minimitasoa pienemmäksi tai selvästi suuremmaksi. Tästä ei kuitenkaan tässä tapauksessa ollut kyse.
Kyseisen koneen vakuutus oli alkanut 20.5.2013. X Oy oli saanut vuosittain vakuutuskirjat, joissa oli viitattu selkeästi kulloinkin voimassa olleisiin vakuutusehtoihin. Vakuutuskirjassa 18.3.2018 oli maininta: "Katso vakuutukseen sovellettavat poikkeavat omavastuut kaskovakuutusehdosta (kohta 5.5.6.1) ja suojeluohjeet (kohta 5.7)". X Oy:tä oli suoraan kehotettu tutustumaan mainittujen ehtojen sisältöön, jotka olivat osa sopimusta.
X Oy:n kone oli vakuutuksen alkaessa vakuutettu raskaan ajoneuvon vakuutuksella, jonka vakuutusehtojen kohdassa 8.5.2 on ollut sama omavastuusäännös kuin nyt sovellettavissa yritysasiakkaiden kaskovakuutusehdoissa. Vakuutuskirjalla 20.5.2013 oli mainittu, että "vakuutussopimuksen sisältö määräytyy tämän vakuutuskirjan, vakuutusehtojen, suojeluohjeiden ja erityisehtojen mukaan. Tarkistakaa vakuutuskirjassa olevien tietojen oikeellisuus ja ilmoittakaa mahdolliset muutokset viipymättä." X Oy ei ollut ennen muutoksenhakua ilmoittanut, ettei 25 prosentin omavastuuta koskeva ehto olisi tullut osaksi sopimusta.
Vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutussopimuslain 11 §:ään vakuutuksenantajan vastuun alkamisesta. Vakuutusyhtiö on lausunut, että vakuutuksenottaja oli velvollinen tutustumaan vakuutustarpeen arvioimiseksi saamaansa materiaaliin ennen vakuutuksen tekemistä ja myös vakuutusaikana saamaansa informaatioon, kuten vakuutuskirjaan. Vakuutuksenottaja oli myös velvollinen reagoimaan vakuutuskirjalla mahdollisesti olevaan virheelliseen tietoon sillä uhalla, että vakuutus oli voimassa sen sisältöisenä kuin se dokumentista ilmeni. Vakuutuksenottajalta voitiin edellyttää esimerkiksi puuttuvan tiedon tarkistamista vakuutussopimuksesta tai vakuutuksenantajalta, jolloin tiedon tarkastamatta jättäminen johti siihen, ettei kyseiseen puutteeseen ollut oikeutta vedota. Velvollisuus reklamoida virheellisiksi havaituista tiedoista on todettu vakuutussopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä HE 114/1993 s. 30 toteamalla, että reklamaation laiminlyönti voi johtaa siihen, että vakuutuksenottajan katsotaan hyväksyneen sopimuksen vakuutusehtojen mukaisena.
Vakuutusyhtiö on vedonnut myös vakuutussopimuslain 7 §:ään vakuutuksenantajan velvollisuudesta lähettää vakuutuksenottajalle vakuutuksesta vuosittain tietoja. Vakuutusmäärän ohella näitä merkityksellisiä seikkoja olivat esimerkiksi tiedot omavastuun määrästä (Hoppu, E. & Hemmo, M. 2006. Vakuutusoikeus, WSOYPro, Helsinki, s. 49 - 50).
Tässä tapauksessa X Oy ei ollut tarkastanut vakuutuskirjan tietoa poikkeavasta omavastuusta eikä ilmoittanut vakuutusyhtiölle katsovansa, ettei vakuutussopimuksen sisältö vastannut sitä, mitä oli sovittu, tai pyrkinyt muillakaan tavoin selvittämään vakuutussopimuksen sisältöä. X Oy ei voinut oman passiivisuutensa perusteella vedota siihen, ettei tiennyt korotetusta omavastuusta. Asiasta oli informoitu vakuutuskirjalla selkeästi ja kehotettu tutustumaan yksityiskohtiin vakuutusehdoista. Vakuutusyhtiö katsoo menettelynsä olleen asianmukainen eikä vakuutuskirjalle ollut tarpeen kopioida vakuutusehtojen sisältöä. Vakuutusehdot olivat siten voimassa sellaisinaan eikä asiassa ollut osoitettavissa tiedonantovelvollisuuteen kohdistunutta virhettä. Vakuutusehto ei myöskään ollut yllättävä tai erityisen ankara
Lisävastineessa 20.4.2020 vakuutusyhtiö on huomauttanut, ettei X Oy ollut kiistänyt tai kyseenalaistanut vakuutusyhtiön asiantuntija M.A:n lausunnossa esitettyjä seikkoja tai esittänyt vastanäyttöä lausuntoa vastaan. Vain se, että ajoneuvossa ei ollut vahinkohetkellä ketjutusta, ei ratkaissut sitä, oliko ajoneuvossa oltava vakuutusehtojen tarkoittama sammutusjärjestelmä. Vakuutusehtojen sammutusjärjestelmää koskenut vaatimus ei muuttunut siirrettäessä konetta maastosta toiseen, vaan olennainen oli koneen rakenteen perusteella määräytynyt turvallisuusluokitus.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut asiaan sovellettavien vakuutusehtojen mukainen peruste soveltaa X Oy:n työkoneen 22.11.2018 sattuneeseen palovahinkoon vakuutusehtojen mukaista korotettua omavastuuosuutta, ja ennen sitä myös, oliko vakuutusyhtiö antanut X Oy:lle ennen vakuutussopimuksen tekemistä asiamukaisen tiedon kyseisestä omavastuuta koskeneesta vakuutusehdosta.
Lähemmin tarkasteltuna asiassa on kyse myös siitä, miten automaattisen sammutuslaitteiston puuttumista X Oy:n työkoneesta ja tähän puutteeseen vakuutusehtojen mukaan sovellettavaa korotettua omavastuuosuutta on arvioitava X Oy:n korvausoikeuden ja vakuutussopimuslaissa suojeluohjeiden laiminlyönnin osalta säädetyn kannalta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin (sellaisena kuin se on ollut vuonna 2013 puheena olevaa vakuutussopimusta alun perin tehtäessä voimassa olleessa laissa 426/2010) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.
Vakuutussopimuslain 7 §:n mukaan vakuutuksenantajan on lähetettävä vakuutuksenottajalle vuosittain tiedote, jossa kerrotaan vakuutusmäärä ja muita sellaisia vakuutusta koskevia seikkoja, joilla on vakuutuksenottajalle ilmeistä merkitystä. Vuositiedotteessa mainittavista tiedoista säädetään lisäksi 26 ja 27 §:ssä. Vakuutustapahtuman jälkeen vakuutuksenantajan on annettava tarpeellisia tietoja sille, jolla on oikeus vaatia suoritusta vakuutuksenantajalta.
Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentin mukaan, mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.
Vakuutussopimuslain 31 §:n 1 momentin mukaan vakuutussopimukseen voidaan ottaa määräyksiä laitteesta, menettelytavasta tai muusta järjestelystä, jolla on tarkoitus estää tai rajoittaa vahingon syntymistä, tai määräyksiä siitä, että vakuutuksen kohdetta käyttävällä tai siitä huolehtivalla henkilöllä tulee olla määrätty kelpoisuus (suojeluohjeet).
Saman pykälän 2 momentin mukaan vakuutetun tulee noudattaa suojeluohjeita.
Saman pykälän 3 momentin mukaan, jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.
Vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.
X Oy:llä voimassa olleeseen kaskovakuutukseen sovellettavien 1.3.2018 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 3.4 mukaan palovakuutuksesta korvataan vahinko, jonka on aiheuttanut
1. irtipäässyt tuli
2. suoraan ajoneuvoon osunut salamanisku.
Palovakuutuksesta korvattava vahinko ei aiheuta bonusmenetystä. Omavastuu on merkitty vakuutuskirjaan.
Saman vakuutusehtokohdan Automaattista sammutusjärjestelmää koskevien määräysten mukaan moottorityökoneet tulee aina varustaa vakuutusyhtiön hyväksymällä sammutusjärjestelmällä, kun
1. työkone kuuluu FA127B-suojeluohjeen mukaiseen turvallisuusluokkaan
1 tai 2
2. työkonetta käytetään palovaarallisessa tai muutoin riskialttiissa ympäristössä kuten metsässä, sahalla, puutavaratehtaalla, turvesuolla, turpeen tai energiajakeen käsittelyalueella, maalivarastolla, petrokemian tai kemian teollisuuslaitoksella, voimalaitoksella, louhoksella, maanalaisissa kuiluissa ja kaivoksissa.
3. työkoneella käsitellään palovaarallisia materiaaleja, kuten puuhaketta, puupurua, turvetta, puuta, energiajaetta, paperi- tai öljytuotteita.
Sammutusjärjestelmä on huollettava ja pidettävä kunnossa valmistajan ohjeen mukaisesti. Kunnossapitotoimenpiteet on merkittävä kunnossapitopäiväkirjaan ja tarkastuksesta on laadittava tarkastusseloste.
Mikäli linja-autojen ja moottorityökoneiden osalta ei ole noudatettu edellä mainittuja ehtokohtia, sovelletaan palovahingoissa kohdan 5.5.6.1 mukaista poikkeavaa omavastuuta.
Vakuutusehtojen kohdan 5.5.6.1, Poikkeavat omavastuut, moottorityökoneita koskevan määräyksen mukaan jokaisesta palovakuutuksen perusteella korvattavasta vakuutustapahtumasta vähennetään 25 %:n omavastuu vahingon määrästä, mikäli ajoneuvossa ei ole vakuutusyhtiön hyväksymää käyttökunnossa olevaa, valmistajan ohjeen mukaan huollettua ja vähintään kerran vuodessa tarkastettua automaattista sammutusjärjestelmää. Tätä omavastuuta sovelletaan vain kohdassa 3.4 (Palovakuutus) mainittuihin moottorityökoneisiin.
Vakuutusehtojen kohdan 5.7, Suojeluohjeet, mukaan suojeluohjeiden tarkoituksena on ehkäistä uhkaavia vaaroja ja pienentää syntyviä vahinkoja. Vakuutetun ja häneen samastettavan henkilön tulee noudattaa suojeluohjeita. Korvausta alennetaan tai se voidaan evätä, jos suojeluohjeen rikkomisella on vaikutusta vakuutustapahtuman syntyyn. Katso lisäksi Yleiset sopimusehdot kohta 6.1 Velvollisuus noudattaa vahinkovakuutuksen suojeluohjeita.
Vakuutusehtojen kohdan 5.7.5, Paloturvallisuus, mukaan yli kolme tonnia painava moottorityökone on varustettava kahdella, ja traktori yhdellä, pakkasen kestävällä sammutinluokan 43A233BC käsisammuttimella (sammutinaineen vähimmäismäärän oltava FA 127 -turvallisuusohjeen mukainen). Mikäli vakuutuksen kohteella haketetaan tai murskataan puuainesmateriaalia, on ajoneuvo varustettava neljällä edellämainitunlaisella käsisammuttimella sekä vakuutusyhtiön hyväksymällä, kiinteästi asennetulla, automaattisella sammutusjärjestelmällä.
Vakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen kohdan 2.1, [vakuutusyhtiön] tiedonantovelvollisuus (5 § ja 9 §), mukaan [vakuutusyhtiö] antaa ennen vakuutussopimuksen solmimista vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja [vakuutusyhtiön] omista vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Tietoja annettaessa kiinnitetään huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Yleisten sopimusehtojen kohdan 2.1.1.2, tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti, yritysten ja julkisyhteisöjen vakuutukset, mukaan, jos [vakuutusyhtiö] tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai on antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, [vakuutusyhtiö] oikaisee väärät tiedot viipymättä virheen tultua havaituksi. Vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa oikaistujen tietojen mukaisena siitä alkaen, kun tieto oikaisusta on annettu vakuutuksenottajalle.
Yleisten sopimusehtojen kohdan 6.1, Velvollisuus noudattaa suojeluohjeita (VSL 31 § ja 34 §), mukaan vakuutetun tulee noudattaa vakuutuskirjassa, vakuutusehdoissa tai kirjallisesti muutoin annettuja suojeluohjeita. Jos vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt suojeluohjeiden noudattamisen, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se voidaan evätä. Harkittaessa, onko korvausta alennettava tai se evättävä, otetaan huomioon, mikä merkitys suojeluohjeen laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutetun tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.
Asian arviointi
Vakuutuslautakunta toteaa, että puheena oleva X Oy:n työkonetta koskenut kaskovakuutus on asiakirjojen mukaan tullut alun perin voimaan 20.5.2013. Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan vakuutusyhtiön on tullut jo ennen vakuutussopimuksen tekemistä antaa vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot muun muassa vakuutusehdoistaan. Tietoja antaessaan vakuutusyhtiön on tullut lainkohdan mukaan kiinnittää vakuutuksenottajan huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Lautakunta katsoo, että X Oy:n vakuuttama kone on sinänsä ollut sellainen moottorityökone, johon vakuutusehtojen vaatimus automaattisesta sammutusjärjestelmästä on voinut tulla sovellettavaksi. Puheena oleva moottorityökoneita koskeva vaatimus automaattisesta sammutusjärjestelmästä ja erityisesti siihen liittyvä poikkeavaa omavastuuta koskeva määräys, voivat vaikuttaa merkittävästi vakuutuksenottajalle palovahingosta maksettavaan korvaukseen. Vakuutettavan koneen hankintahinnasta riippuen vaikutus voi olla huomattavan suuri. Lautakunta katsoo, että poikkeavaa omavastuuosuutta koskevassa määräyksessä on siten kyse lainkohdan tarkoittamasta vakuutusturvan olennaisesta rajoituksesta, johon vakuutusyhtiön oli tullut kiinnittää X Oy:n huomio jo ennen vakuutussopimuksen tekemistä.
X Oy:n mukaan sille ei kuitenkaan ollut vakuutusta otettaessa kerrottu vakuutuksessa sovellettavasta 25 prosentin poikkeavasta omavastuuosuudesta. Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt lautakunnassa mitään selvitystä siitä, mitä tietoja se olisi antanut X Oy:lle vuonna 2013 ennen vakuutussopimuksen tekemistä laissa säädetyn tiedonantovelvollisuutensa täyttämiseksi. Näyttövelvollisuus siitä, että lain edellyttämät tiedot on annettu, kuuluu vakuutuksenantajalle. Näin ollen asiassa on jäänyt vakuutusyhtiön puolelta näyttämättä, että vakuutusyhtiö olisi täyttänyt vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentissa säädetyn tiedonantovelvollisuutensa X Oy:tä kohtaan.
Tällaisessa tilanteessa vakuutussopimuksen on vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan katsottava olevan voimassa sen sisältöisenä kuin X Oy:llä oli ennen sopimuksen tekemistä saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Vakuutusyhtiön vastineessaan tältä osin lausuman johdosta lautakunta toteaa, että vaikka vakuutuksenottajalla on yleinen velvollisuus perehtyä itsekin tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön ja vakuutusyhtiön siitä antamiin tietoihin, vakuutussopimuslain vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta koskevissa säännöksissä ei ole asetettu vakuutuksenottajalle vakuutusyhtiön väittämän kaltaista reklamaatiovelvollisuutta.
Lautakunta onkin ratkaisukäytännössään katsonut, ettei vakuutusyhtiö voi vapautua laissa sille asetetun selkeän velvollisuutensa laiminlyönnin seuraamuksista etenkään vakiovakuutusehtojensa sisällön osalta pelkästään vetoamalla vakuutuksenottajan omiin mahdollisuuksiin selvittää näiden seikkojen merkitystä vakuutussopimuksen tarkemman sisällön kannalta ja reklamoida puutteiksi tai virheiksi arvelemistaan seikoista. Paitsi, että tällainen velvollisuus ei laista ilmene, sitä ei voida vakuutuksenottajille muutoinkaan asettaa, sillä vakuutuksenottajilta ei voida edellyttää yleistä perehtyneisyyttä vakuutusehtoja koskevaan soveltamiskäytäntöön. Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön mainitsema lainvalmisteluasiakirjojen viittaus vakuutuksenottajan reklamaatiovelvollisuuteen ei koske vakuutussopimuslain 9 §:n alaista tilannetta, vaan tapauksia, joissa vakuutuksenottaja on päättänyt vedota vaatimustensa perusteena lainkohdan vastuusäännöksen sijasta sopimusoikeuden yleisiin oikeusperiaatteisiin, mikä mainitussa perustelulauselmassa on todettu myös sallituksi.
Selostamistaan syistä lautakunta katsoo jääneen näyttämättä, että vakuutusyhtiö olisi antanut ennen vakuutussopimuksen tekemistä X Oy:lle asianmukaisen tiedon vakuutusehtojen sisältämästä työkoneiden palovahinkoja koskevasta poikkeavasta 25 prosentin omavastuuosuudesta ja siitä, että kyseistä määräystä tultaisiin soveltamaan juuri X Oy:n vakuutuksen kohteeksi esittämään työkoneeseen, jonka tyypistä vakuutusyhtiön oli täytynyt olla selvillä ja jonka osalta se oli vakuutuskirjalla ilmoittanut palovakuutuksen perusomavastuuosuudeksi 520 euroa. Näin ollen kyseistä poikkeavaa omavastuuosuutta ei voida sellaisenaan soveltaa X Oy:n vakuutuksessa.
Lautakunta katsoo kuitenkin vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin nojalla, että asiassa on vielä pyrittävä arvioimaan, minkä sisältöisenä X Oy:llä oli ollut perusteltu aihe käsittää työkoneensa vakuutuksen olleen voimassa erityisesti vakuutusyhtiön antamien suojeluohjeiden ja niiden noudattamisen mahdollisen laiminlyönnin varalta. Tältä osin lautakunta toteaa, että vakuutuksenottajien voidaan edellyttää yleisesti olevan selvillä siitä vakiintuneesta sopimuskäytännöstä, että vakuutusyhtiöt tavanomaisesti sisällyttävät vakuutusehtoihinsa vahinkojen estämistä tai rajoittamista koskevia ohjeita ja määräyksiä, joihin vakuutuksenottajan tulee perehtyä ja niitä noudattaa.
Vakuutussopimuslain valmisteluasiakirjoissa (HE 114/1993 vp) on suojeluohjeita koskevan 31 §:n 1 momentin perustelujen osalta lausuttu, ettei momentissa ole säädetty lähemmin siitä, kuinka yksityiskohtainen suojeluohjeen on oltava. Suojeluohjeen tulee olla niin selkeä, että vakuutettu suoraan sen perusteella tietää, miten hänen on meneteltävä säilyttääkseen oikeutensa vähentämättömään korvaukseen. Jos suojeluohjeessa viitataan säädöksiin tai viranomaismääräyksiin, joita ei laajuutensa vuoksi voida sisällyttää vakuutussopimukseen, säädös, määräys ja sen antanut viranomainen tulee yksilöidä siten, että vakuutettu voi ilman tuntuvaa vaivaa hankkia itselleen kyseisen säädöksen tai määräyksen ja saada täsmälliset tiedot velvollisuuksistaan.
Tässä tapauksessa sovellettavien vakuutusehtojen kohdassa 3.4 on määrätty, että moottorityökoneet tulee aina varustaa vakuutusyhtiön hyväksymällä sammutusjärjestelmällä, kun työkone muun muassa kuuluu ehtokohdassa mainitun FA 127 B-suojeluohjeen mukaiseen turvallisuusluokkaan 1 tai 2. Lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ei ilmene, oliko vakuutusyhtiö vakuutussopimusta vuonna 2013 tehtäessä tai myöhemmin vakuutusaikana antanut X Oy:lle kyseistä FA 127 B-suojeluohjeeksi mainitsemaansa asiakirjaa tai muuten opastanut X Oy:tä siitä, mistä kyseinen ohjeistus olisi ollut saatavissa.
Näin ollen X Oy ei ollut voinut välittömästi vakuutusehtojen perusteella havaita, kuuluiko kysymyksessä ollut työkone ohjeessa mainittuihin luokkiin 1 tai 2. Viittausta palovakuutuksen mahdolliseen poikkeavaan omavastuuosuuteen ei myöskään ole sisältynyt vakuutusyhtiön vakuutuksesta sen alkaessa antamaan 24.5.2013 päivättyyn vakuutuskirjaan.
Lautakunta on lisäksi kiinnittänyt huomiota siihen, että edes mainittuun turvallisuusohjeen FA 127 B -liitteeseen perehtymällä ei välttämättä ole ollut selvää, mihin turvalisuusluokkaan X Oy:n työkone olisi tullut sen tavanomaisesta poikennut käyttötarkoitus huomioiden sijoittaa. Lautakunta katsoo, että merkitystä on annettava myös liitteen esipuheelle, jossa on nimenomaan mainittu, että koneiden turvallisuusluokka on määritelty niiden käyttöympäristön ja tehtävän työn perusteella. Näin ollen on syytä olettaa, että nimenomaan metsätyötä varten tarkoitetulle harvesterikoneelle asetettu turvallisuusluokka 2 perustuu olennaisesti siihen, että kone on tarkoitettu käytettäväksi juuri metsäympäristössä, joka on ohjeessa määritelty jo lähtökohtaisesti palovaaralliseksi ympäristöksi, joissa käytettyinä ohjeessa mainitut muutkin koneet on sijoitettu vähintään turvallisuusluokkaan 2.
Vakuutussopimuslain 34 §:n mukaan harkittaessa, onko korvausta suojeluohjeen laiminlyönnin perusteella alennettava, on otettava huomioon, mikä merkitys laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen, vakuutuksenottajan tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.
Ottaen huomioon tässä tapauksessa X Oy:lle vakuutussopimuksessa sovellettavista suojeluohjeista annettujen tietojen puutteellisuus, itse suojeluohjeen epäselvyys sekä X Oy:n koneen tavanomaisesta poikenneen käyttöympäristön merkitys asiassa lautakunta katsoo X Oy:n syyksi luettavan laiminlyönnin suojeluohjeen noudattamisessa jääneen vain vähäiseksi. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei X Oy:lle 22.11.2018 sattuneesta palovahingosta maksettavaa korvausta tule tällä perusteella alentaa lainkaan.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa X Oy:lle myöntämästään kaskovakuutuksesta työkoneen 22.11.2018 sattuneen palovahingon vähentämällä vahingon määrästä vain vakuutussopimuksen mukaisen 520 euron perusomavastuun määrän.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Sarpakunnas
Sjögren