Tapahtumatiedot
Vahingonkärsijä S.A. toiminimi A:n haltijana oli ollut kantajana kolmea K Oy:n hallituksen jäsentä vastaan ajetussa vahingonkorvausjutussa. S.A:n vaatimus oli perustunut siihen, että K Oy oli tilannut S.A:lta tavaraa, vaikka K Oy:n oma pääoma oli menetetty, se oli ollut maksukyvytön ja vastaajat olivat menettelyllään rikkoneet osakeyhtiölakia. K Oy oli asetettu konkurssiin 6.2.2009.
Käräjäoikeus oli hylännyt S.A:n kanteen 1.6.2011 annetulla tuomiolla katsoen, etteivät K Oy:n vastuuhenkilöt olleet toimineet huolimattomasti. S.A:n asiamies asianajaja A oli valittanut tuomiosta hovioikeuteen yhdessä kolmen muun kantajan kanssa. Jutussa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen vuoksi S.A. oli kääntynyt asianajaja B:n puoleen selvittääkseen, kannattiko käräjäoikeuden tuomiosta valittaa. B oli arvioinut, ettei jutun lopputulos muuttuisi hovioikeudessa ja oli suositellut luopumaan valituksesta. Tämän vuoksi S.A. oli peruuttanut valituksensa A:n hovioikeudelle 10.1.2012 lähettämällä ilmoituksella.
S.A. oli saanut myöhemmin tietää, että hovioikeus oli lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla 19.6.2013 kumonnut käräjäoikeuden tuomiot kolmen muun kantajan asioissa velvoittaen vastaajat maksamaan kantajille vahingonkorvausta luottotappioista ja korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudessa. S.A. vaati vahingonkorvausta kärsimäkseen katsomastaan vahingosta asianajaja B:ltä, joka on hakenut korvausta varallisuusvastuuvakuutuksestaan.
Asian selvittelyn jälkeen 18.10.2017 antamassaan päätöksessä vakuutusyhtiö lausui, ettei jutun päättyminen toisin kuin asiamies oli arvioinut, perustanut vielä vahingonkorvausvastuuta. Koska asia oli ollut oikeudellisesti monimutkainen ja erityistä osaamista vaativa, vakuutusyhtiö oli arvioinut oikeaksi toimintatavaksi sen, ettei neuvoa olisi annettu lainkaan. Koska valituksen kuitenkin oli peruuttanut toinen juttuun jo perehtynyt asianajaja, vakuutusyhtiö katsoi asianajaja B:n olleen vastuussa vain puolesta vahingon määrästä, minkä mukaisesti se maksoi vakuutuskorvauksen varallisuusvastuuvakuutuksesta.
Asianajaja B vaati vakuutusyhtiöltä päätöksen muuttamista ja koko vahingon korvaamista vedoten muun muassa siihen, että asianajaja A, joka oli jo tehnyt valituksen hovioikeuteen, oli ollut sidottu päämiehensä mielipiteeseen oikeudenkäynnin jatkamisesta.
Vakuutusyhtiö kieltäytyi muuttamasta ratkaisuaan päätöksellä 19.12.2017 lausuen, että lopullisen ratkaisun asiassa etenemisestä teki aina päämies eikä oikeudenkäynnin lopputulosta voinut varmasti etukäteen tietää. S.A:lla oli ollut käytettävissään tarvittava tieto perustellun ratkaisun tekemiseksi. Oli ollut S.A:n oma ratkaisu antaa enemmän painoarvoa B:n neuvolle kuin juttuun perehtyneen asiamies A:n neuvolle. Ilmeisesti kuluriskillä oli ollut S.A:n ratkaisussa suuri merkitys.
Asiakkaan valitus
Asianajaja B on pyytänyt asiasta lautakunnan ratkaisusuositusta vaatien koko vahingon korvaamista varallisuusvastuuvakuutuksesta. B on lausunut vakuutusyhtiön katsoneen ensin kummankin asiamiehen osaltaan aiheuttaneen vahingon, minkä vuoksi korvaussumma oli puolitettu. Vakuutusyhtiö oli sittemmin vedonnut siihen, että lopullisen ratkaisun asiassa teki aina päämies.
B:n mukaan S.A. oli kuitenkin kääntynyt asianajajan puoleen nimenomaan saadakseen perustellun neuvon riita-asian jatkamisesta hovioikeuteen. Vakuutusyhtiön kannan mukaan S.A. oli itse osavastuussa lopputuloksesta, koska oikeudenkäynnin lopputulosta ei voitu etukäteen tietää varmasti. B:n mielestä tämä tarkoittaisi sitä, että palvelujen kaupassa myös ostaja oli vastuussa saamastaan palvelusta, mikä ei voinut pitää paikkaansa. Vahingonkorvausoikeuden mukaan vahinko oli korvattava täysimääräisesti. Jos vahinkoa kärsinyt oli itse myötävaikuttanut vahingon syntymiseen, korvausta voitiin sovitella. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ollut edes väitetty S.A:n myötävaikuttaneen vahinkoon.
B on lausunut lisäkirjelmässään 9.1.2020, ettei vakuutusyhtiö ollut näyttänyt perustetta sille, että vahinko korvattaisiin vain puolittain ja että joku muu kuin B olisi tästä osuudesta vastuussa. Koska S.A. oli perunut toimeksiantonsa muutoksenhaun osalta, ei asiaa hoitanut asiamies voinut olla vastuussa toimeksiannon päättymisen jälkeisestä vahingosta.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on toistanut korvauspäätöksissään lausumansa seikat ja katsonut, että asianajaja B oli valituksen peruuttamiseen johtaneen neuvon perusteella vastuussa puolesta S.A:lle aiheutuneen vahingon määrästä. Vakuutusyhtiö on katsonut korvauspäätöksensä vakuutusehtojen mukaiseksi.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiön korvattava asianajaja B:n varallisuusvastuuvakuutuksesta B:n virheelliseksi osoittautuneen neuvon S.A:lle aiheuttaman varallisuusvahingon koko määrä, vai onko vahinkoon ollut vaikuttamassa myös sellaisia muita seikkoja, joiden perusteella B:n ei olisi katsottava olevan vastuussa vahingon täydestä määrästä.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
B:n varallisuusvastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2014 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksenottajan toiselle aiheuttama sellainen taloudellinen vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon. Edellytyksenä on lisäksi, että vakuutuksenottaja on vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta joko
- toimeksiantajalleen tämän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella tai
- muulle kuin toimeksiantajalleen voimassa olevan oikeuden mukaan.
Vakuutusehtojen kohdan 7.1 mukaan vakuutuksesta korvataan se vahingonkorvaus, jonka vakuutuksenottaja on velvollinen maksamaan. Vahingonkorvauksen määrä lasketaan vahingonkorvausta koskevien säännösten ja oikeuskäytännön mukaisesti.
Asian arviointi
Asia koskee B:n toimeksiantosuhteessa S.A:lle aiheuttaman varallisuusvahingon korvausvastuuta. Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan S.A. oli hävinnyt K Oy:n hallituksen jäseniä vastaan ajamansa vahingonkorvauskanteen käräjäoikeudessa. K Oy:lle tavaraa toimittaneen S.A:n kanne oli perustunut siihen, että K Oy:n hallituksen jäsenet olivat aiheuttaneet S.A:lle luottotappioita huolimattomalla ja osakeyhtiölain vastaisella menettelyllään.
Sen jälkeen kun S.A:n käräjäoikeudessa käyttämä asiamies oli jo valittanut tuomiosta hovioikeuteen, S.A. oli kääntynyt asianajaja B:n puoleen selvittääkseen, kannattiko käräjäoikeuden tuomioon hakea muutosta. B:n asiassa antaman neuvon johdosta S.A. oli päättänyt peruuttaa muutoksenhaun. Sittemmin kolme muuta vastaavaa kannetta ajanutta kantajaa oli voittanut juttunsa hovioikeudessa, joka pääosin hyväksyi vahingonkorvausvaatimukset.
Asiassa on edellä todetuin tavoin riidatonta, että B:n antama neuvo S.A:lle luopua valituksesta oli lopulta osoittautunut vääräksi. Vakuutusyhtiö on asiassa antamassaan päätöksessä katsonut, että kysymyksessä olleen asian oikeudellisen monimutkaisuuden ja siihen perehtymiseen käytettävissä olleen rajallisen ajan vuoksi B:n olisi tullut huolellisesti menetellessään kieltäytyä neuvon antamisesta. Vakuutusyhtiön mukaan epävarmassa tilanteessa lopullista päätäntävaltaa käyttänyt S.A. on kuitenkin ollut itse osavastuussa vahingosta, joten se on katsonut B:n olevan korvausvastuussa vain puolesta vahingosta.
Vakuutuslautakunta toteaa olevan yleiseltä kannalta selvää, että päätäntävalta oikeudellisiin toimiin ryhtymisestä tai niistä pidättäytymisestä kuuluu aina lähtökohtaisesti asianajajan päämiehelle. Etenkin monimutkaisissa oikeudellista osaamista edellyttävissä kysymyksissä päämies joutuu tekemään ratkaisunsa valitsemaltaan asiamieheltä saamiensa tietojen pohjalta ja keskeisesti turvautuen asiamiehen näkemykseen parhaasta menettelytavasta kulloisessakin tilanteessa.
Tässä tapauksessa on asiakirjoista ilmenevien tietojen perusteella ilmeistä, että S.A. oli kääntynyt B:n puoleen nimenomaan saadakseen apua päätöksentekonsa tueksi. Yhtä ilmeistä on, että S.A:n päätös luopua muutoksenhausta oli perustunut olennaisesti hänen B:ltä saamaansa näkemykseen kanteen menestymismahdollisuuksista. Vakuutusyhtiö on korvausratkaisussaan siinä ilmoittaminsa perustein katsonut, että asianajaja B:n toimilla on ollut korvausvelvollisuuden perustava syy-yhteys syntyneeseen vahinkoon. Vakuutusyhtiön asianajaja B:n vastuun rajaamiseksi ilmoittamat seikat eli se, että valituksen oli S.A:n toimeksiannosta peruuttanut hänen asiaansa jo käräjäoikeudessa hoitanut toinen lakimies ja että valituksen peruuttaminen on ollut päämiehen omalla vastuulla, eivät ole sellaisia seikkoja, jotka lain mukaan voisivat vähentää asianajaja B:n vastuuta.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö korvaa asiassa aiheutuneeksi osoitetun vahingon kokonaan asianajaja B:lle myöntämästään varallisuusvastuuvakuutuksesta vakuutussopimuksen asettamissa rajoissa.
Ratkaisusuositus syntyi äänin 3-3. Ratkaisusuosituksen antamiseen osallistuivat puheenjohtaja Raulos sekä jäsenet Korpelainen ja Makkula. Jäsenten Jaakkola, Nyyssölä ja Sjögren eriävä mielipide on liitteenä.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Erimieltä olevien jäsenten lausunto mielipide
Jäsenet Jaakkola, Nyyssölä ja Sjögren:
Olemme enemmistön kanssa samaa mieltä perusteluista asian arvioinnissa siihen kappaleeseen saakka, joka alkaa ” Vakuutuslautakunta toteaa olevan yleiseltä kannalta selvää, että päätäntävalta oikeudellisiin toimiin ryhtymisestä tai niistä pidättäytymisestä kuuluu aina lähtökohtaisesti asianajajan päämiehelle.”
Tässä tapauksessa on asiakirjoista ilmenevien tietojen perusteella ilmeistä, että S.A. oli kääntynyt B:n puoleen nimenomaan saadakseen apua päätöksentekonsa tueksi. Kun asianajaja B on antanut neuvonsa, ei ole ollut tiedossa, miten asiassa tulee käymään. On selvää, että sen arvioiminen, voiko muutoksenhaulla onnistua kumoamaan käräjäoikeuden jo antaman perustellun ratkaisun, sisältää epävarmuustekijöitä. Käräjäoikeuden käytössä oli jo ollut keskeinen näyttömateriaali jutun arvioimiseksi. Lisäksi S.A. itse oli laajasti perehtynyt asiaan asianajaja A:n asiakkaana jutun käräjäoikeusvaiheessa. Asianajaja A:lla oli myös näkemys ja neuvo S.A:lle.
Kun S.A. on kääntynyt asianajaja B:n puoleen vielä siinä vaiheessa, kun muutoksenhakemus oli jo laadittu, on pyyntö todennäköisesti liittynyt muutoksenhakuun liittyviin riskeihin. Tällaisia ovat lopputulokseen liittyvät taloudelliset seuraukset. S.A. oli käräjäoikeudessa tuomittu korvaamaan vastaajien jutun intressiin nähden korkeat oikeudenkäyntikustannukset. Jos muutoksenhaku ei menestyisi, tulisivat korvattaviksi mm. vastapuolen kulut hovioikeudessa samoin kuin oman asianajajan palkkio tältä osin. Tämän riskin hallintakeino on muutoksenhausta pidättäytyminen.
Jutun menestymismahdollisuuksien harkinnassa ovat vastakkain riskit ja mahdollisuudet. Arvioimme, ettei ilman hovioikeuden päätöstä olisi ollut varmuudella osoitettavissa, että käräjäoikeuden ratkaisu oli väärä. Tätä taustaa vasten asianajaja B:n neuvo on ollut oikea siitä näkökulmasta, että muutoksenhakuun liittyvät S.A:n maksettavaksi tulevien lisäkustannusten riskit on eliminoitu.
Katsomme, että S.A:lla on ollut monipuoliset tiedot ja riittävät neuvot perustellun ratkaisun tekemiseen muutoksenhaun suhteen.
Asianajajan vastuun ja myös sen vastuuvakuuttamisen kannalta olisi ongelmallista, jos antamalla neuvon tällaisessa epävarmuustilanteessa asianajajan katsottaisiin antavan takuun jutun lopputuloksesta. Jos muut kantajat eivät menestyisi, asiakas olisi säästänyt oikeudenkäynnin kustannukset, mutta jos he menestyvät, asianajaja on korvausvastuussa. Vakuutusyhtiö on korvausratkaisussaan siinä ilmoittaminsa perustein katsonut, että asianajaja B:n toimilla on ollut korvausvelvollisuuden perustava syy-yhteys syntyneeseen vahinkoon.
Katsomme, ettei ole perusteita suosittaa vakuutusyhtiötä korvaamaan enempää, kuin se jo on suorittanut asianajaja B:lle myöntämästään varallisuusvastuuvakuutuksesta.