Tapahtumatiedot

Asiakkaan koira (chihuahua, s. 12.12.2016) oli ollut 7.6. ja 11.6.2019 eläinlääkärin tutkimuksissa epämääräisten kipuoireiden vuoksi. Eläinlääkäri arvioi kipuoireiden olevan koiran tuki- ja liikuntaelimiin liittyviä. Koiralle tehtiin 17.9.2016 lonkkien ja selän röntgentutkimus, jossa todettiin lanne-ristiluunalueen luustomuutoksia. Röntgenlausunnon mukaan viimeinen lannenikama ja ensimmäinen häntänikama olivat kiinni ristiluussa. Koiralle suositettiin kipulääkitystä ja fysioterapiaa.

Kennelliiton lausunnon mukaan kyseessä on ns. LTV2-vika (symmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama), jonka johdosta kyseessä oleva koira on jalostuskiellossa. Asiakas haki korvausta koiran hoitokuluista ja jalostuskyvyn menetyksestä koiravakuutuksestaan.

Vakuutusyhtiö korvasi koiran hoitokuluja piileviä vikoja koskevan koiravakuutuksen vakuutusosan perusteella. Korvauspäätöksessään 3.10.2019 vakuutusyhtiö totesi, että korvausta jalostuskyvyn menetyksestä voidaan maksaa, jos koira on menettänyt pysyvästi jalostuskelpoisuutensa, ja kun koiralla todettu oma perinnöllinen sairaus tai vika, joka vaikuttaa koiran terveyteen ja voi siirtyä jälkeläisiin jatkettaessa jalostusta. Vakuutusyhtiön saamien tietojen mukaan välimuotoista lanne-ristinikamaa (jäljempänä LTV) ei ole todettu chihuahuoilla perinnölliseksi sairaudeksi. Tämän johdosta vakuutusyhtiö ei voi maksaa korvausta jalostuskyvyn menetyksestä.

Asiakas pyysi vakuutusyhtiötä oikaisemaan korvauspäätöstään. Hän toimitti yhtiölle sairautta koskevia tietoja Kennellitolta ja professori Hannes Lohen tutkimusryhmältä. Korvauspäätöksessään 6.11.2019 vakuutusyhtiö katsoi, että kumpikaan tietoja antanut taho ei ole vahvistanut, että LTV-vika olisi todettu perinnölliseksi sairaudeksi chihuahuoilla. Yhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään.  

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että vakuutusyhtiö maksaa hänelle koiran vakuutuksesta 950 euron korvauksen. Koira on menettänyt jalostuskykynsä perinnöllisen sairauden vuoksi. Sairaus vaikuttaa koiran terveyteen ja voi siirtyä sen jälkeläisiin jatkettaessa jalostusta. Kennelliiton mukaan LTV on perinnöllinen sairaus, vaikka sen tarkkaa periytymismekanismia ei tunneta vielä. Koiraa ei voi Kennelliiton ohjeiden perusteella käyttää jalostukseen.

Asiakas viittaa professori Lohen geenitutkimusryhmältä saamiinsa tutkimustietoihin. Asiakkaan saamien tietojen mukaan ryhmä pitää nykytiedon valossa LTV:tä perinnöllisenä muissakin roduissa kuin saksanpaimenkoirissa.

Vakuutusyhtiö esittää, että Kennelliitto ei olisi kertonut LTV:n olevan chihuahuoilla perinnöllinen sairaus. Kennelliiton nettisivuilla lukee kuitenkin asiakkaan mukaan selkeästi, että LTV on synnynnäinen ja perinnöllinen nikamaepämuodostuma. Tekstissä ei kerrota, että tämä vaiva kuuluisi vain jollekin tietylle rodulle, vaan se on rodusta riippumatta perinnöllinen. Saksanpaimenkoirien selkiä on tutkittu eniten ja siksi tämä rotu otetaan esille esimerkeissä, kuten siinä, että selkävaivoja esiintyy LTV-koirilla. Tutkimuksia ei ole vielä tehty niin paljon, että voitaisiin todeta LTV:n olevan vain tiettyjen rotujen vaiva. Tällä hetkellä Kennelliitto kieltää oireilevien koirien jalostuskäytön rodusta riippumatta. Lisäksi Hannes Lohen tutkimusryhmän tutkija Lea Mikkola pitää LTV:tä perinnöllisenä vikana, koska sitä on löytynyt hyvin monesta erityyppisistä roduista. Asiakas on toimittanut lautakunnalle netistä tulostamiaan LTV:n tutkimukseen liittyviä julkaisuja.

Vakuutusyhtiö on kertonut, että jalostuskyvyn menetyksestä maksettavan korvauksen kannalta merkityksellistä on sairauden vaikutus koiran terveyteen ja sairauden periytyvyys jälkeläisiin jalostusta jatkettaessa. Asiakkaan mukaan hänen koiransa oireilee ja sitä on käytettävä säännöllisesti fysioterapiassa, sekä tarvittaessa koiralle annettava kipulääkkeitä. Asiakas katsoo, että LTV voi periytyä koiran jälkeläisille.

Asiakas hämmästelee sitä, miksi vakuutusyhtiö ei selvitä Kennelliiton linjausta LTV-koirien jalostukseen. Vakuutusyhtiö ja Kennelliitto ovat yhteistyökumppaneita. Lisäksi asiakas pitää outona, että vakuutusyhtiöllä olisi tieto siitä, että LTV on perinnöllinen vain yhdellä rodulla, kun taas Kennelliiton mukaan LTV on perinnöllinen sairaus rodusta riippumatta. Asiakkaan mukaan kaikki hänen koiraansa hoitaneet eläinlääkärit ovat pitäneet erikoisena vakuutusyhtiön kannanottoa, jonka mukaan yleisesti perinnölliseksi tiedetyn vian osalta tiettyjä rotuja voitaisiin lähteä erottelemaan. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset.  Kennelliitto on lausunut koiran lonkka- ja lantiokuvat ja ne ovat selän osalta LTV2 -tasoisia. Kennelliitto luokittelee LTV2:n viaksi, joka sulkee yksilön, jolta vika on löydetty, jalostuskieltoon, tai oireettoman koiran käytettäväksi vain terveiden yksilöiden kanssa. LTV on englanniksi lumbosacral transitional vertebrae (suomeksi välimuotoinen lanne-ristinikama).

Asiakkaan korvaushakemus on hylätty, koska koiralla todettu osittainen sakralisaatio (viimeisen lannenikaman yhteen kasvaminen ristiluuhun) ja häntäluun kasvaminen osin ristiluuhun ei ole chihuahualla perinnöllinen vika. Koiralta löytynyt vika, joka on kehityshäiriö, luokitellaan piileväksi viaksi, johon liittyen koiran vakuutuksen Piilevät Viat – osasta voidaan korvata hoitokuluja.

Vakuutusyhtiö toteaa, että useiden eri tutkimuksien mukaan lumbosakraalialueen ongelmia tiedetään esiintyvän perinnöllisenä vaivana vain saksanpaimenkoirilla. Tästä on useita eri tieteellisiä julkaisuja, mm. Damur-Djuric N1, Steffen F, Hässig M, Morgan JP, Flückiger MA –julkaisu, Vet Radiol Ultrasound-lehti 2006, Jan-Feb;47(1):32-8.

Vakuutusyhtiön mukaan kyseessä olevan vakuutuksen osalta korvattavuus määritellään eläinlääketieteellisen nykytietämyksen ja julkaistun tutkimustiedon perusteella. Koiralta löydetty lumbosakraalialueen vaiva, LTV, luokitellaan chihuahualla kehityshäiriöksi, mutta sitä ei ole todistettu perinnölliseksi.

Asiakkaan lausuman johdosta vakuutusyhtiö on lausunut, että se ei ota kantaa siihen, mitä tietoja LTV-vaivan perinnöllisyydestä on tai ei ole Kennelliiton sivuilla. Vakuutusyhtiö arvioi vian tai vaivan korvattavuutta diagnoosin toteamiseen käytettyjen hoitomenetelmien perusteella, joiden tulee perustua eläinlääketieteelliseen näyttöön. Arvioinnissa otetaan huomioon, onko vaivasta tai viasta ja sen luonteesta tai laadusta olemassa kliinisiä tutkimuksia, jotka ovat kansainvälisesti tieteellisesti dokumentoituja. Jos näin ei ole, kuten tässä tapauksessa LTV:n perinnöllisyyden kohdalla chihuahualla on asianlaita, kansallinen kerätty tieto ja siitä saatavat viitteet LTV:n perinnöllisyydestä eivät täytä edellä mainittua määritelmää. Suomessa tehdyt tutkimukset voivat olla edustavia antaen viitteitä Suomen mittakaavassa, mutta ne eivät ole varmistettuja tai vakuutusyhtiön tämän hetken tietojen mukaan kansainvälisesti tieteellisesti dokumentoituja.

Tässä tapauksessa LTV:n perinnöllisyydestä kaikilla roduilla ei ole kansainväli-sesti dokumentoitua näyttöä, jolloin vakuutusyhtiö tulkitsee viittaamiensa tutkimusten perusteella LTV:n korvattavaksi perinnöllisenä vikana nyt kyseessä olevasta vakuutuksesta vain saksanpaimenkoirien osalta. Yhtiö viittaa lautakunnalle toimittamaansa julkaisuun.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut muun muassa seuraavat selvitykset:

• Koiran hoitoon liittyviä hoitokertomuksia, röntgenlausunto ja laskuja
   
• Julkaisu: ”Lumbosacral transitional vertebrae in dogs: classification, prevalence and association with sacroiliac morphology ” (6 sivua). Artikkelin johdannossa todetaan, että LTV:n osalta sairastavuus on muita rotuja suurempaa saksanpaimenkoirissa ja isosveitsinpaimenkoirissa, mikä viittaa geneettiseen alttiuteen. Artikkelin osassa ”Introduction” käsitellään LTV:n esiintyvyyttä eri roduissa ja todetaan sen vaihtelevan 0 %:n ja 22 %:n välillä. Perinnöllinen alttius näyttää todennäköisesti perustuvan sairauden vaihtelevaan esiintyvyyteen eri rotujen keskuudessa. Artikkelissa on taulukko, joista ilmenee LTV:n esiintyvyys eri koirarotujen osalta tutkituista koirista (vähintään 50 koiraa/rotu).  
   

• Koiraa hoitaneen eläinlääkäri V:n todistus 9.1.2020, jossa kuvataan koiralle tehtyjä tutkimuksia. V:n mukaan LTV on rodusta riippumatta synnynnäinen ja perinnöllinen nikamaepämuodostuma. 
   
• Tiivistelmä julkaisusta: ”Relationship between transitional lumbosacral vertebrae in a breeding colony of Labrador Retrievers and Labrador Crosses”. Tiivistelmän osan ”Objective” mukaan LTV on perinnöllinen selkärangan epämuodostuma, jota ilmenee useilla eri roduilla. Osan ”Results” mukaan tutkimustulokset viittaavat kyseisten rotujen osalta siihen, että LTV:n ilmenemisen taustalla on vanhempien geneettinen alttius.
   
• Tiivistelmä julkaisusta: ”Alternative classification and screening protocol for transitional lumbosacral vertebra in German shepherd dogs”. Tiivistelmän osan ”Background” mukaan LTV on yleinen synnynnäinen ja perinnöllinen poikkeavuus useilla eri koiraroduilla. Tiivistelmän mukaan julkaisussa on tutkittu erilaisia LTV:n tutkimus- ja kuvantamismenetelmiä saksanpaimenkoirilla.
   
• Tulosteita Kennelliiton nettisivuilta. Tekstin mukaan ”LTV-muutosten yleisyydestä eri roduissa ei juurikaan ole vielä tietoa. Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta suosittelee jättämään oireilevat koirat pois jalostuksesta. Kaikkia oireettomia koiria voi käyttää, mutta LTV1 - LTV4 -tuloksen saaneet koirat suositellaan yhdistämään vain LTVO -koirien kanssa. Tällaisten yhdistelmien jälkeläisiä suositellaan kuvattavaksi, jotta LTV-muutosten periytymisestä ja merkityksestä saadaan lisää tietoa. LTV:tä esiintyy useilla koiraroduilla, ja ainakin saksanpaimenkoirilla sen yhteydestä selkävaivoihin on tutkimustietoa. LTV altistaa lanne-ristiluuliitosalueen varhaiselle rappeutumiselle, minkä seurauksia voivat olla takaselän kivut ja pahimmassa tapauksessa takajalkojen halvausoireet. Hoitona käytetään lepoa ja kipulääkkeitä ja vakavimmissa tapauksissa leikkaushoitoa. Kotikoirina sairastuneet koirat pärjäävät usein melko hyvin, mutta ennuste paluusta harrastus- tai työkoiraksi on epävarma.”
   
• Tuloste Kennelliiton nettisivuilta (Välimuotoinen lanne-ristinikama, ELT Anu Lappalainen, Helsingin yliopisto). Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on yleinen synnynnäinen ja perinnöllinen nikamaepämuodostuma, jonka periytymismekanismia ei tunneta. Tekstissä käsitellään LTV:n ominaispiirteitä ja diagnosointia.
   
• Tuloste Lea Mikkolan laatimasta tekstistä. Tekstin mukaan: ”Pidämme nykytiedon valossa LTV:tä perinnöllisenä muissakin roduissa kuin saksapaimenkoirissa. LTV:n yleisyys roduissa vaihtelee ja sitä on tähän mennessä ilmennyt hyvin erityyppisissä roduissa.” Tekstiin on liitetty taulukko eri roduilla todetuista LTV-muutosten asteista (saksanpaimenkoira, bordercollie, labradorinnoutaja, belgianpaimenkoira). Tekstin mukaan:” Koirien geenitutkimusryhmän DNA-pankissa on LTV-lausunnon saaneista koirista yli 4000 yksilön aineisto, jossa on edustettuna 199 eri rotua. Näistä koirista noin 1000 on eriasteisia LTV-tapauksia (LTV1-4), loput ovat LTVO eli normaaleita. Nämä n. 1000 "keissiä" edustavat 122 eri rotua. Se ei kuitenkaan tarkoita, että 77 rodussa ei LTV1-4 koiria esiintyisi lainkaan, vaan niistä ei vain meillä ole näytteitä. Rotujen välinen vaihtelu LTV-asteiden yleisyydessä on yksi syy epäillä LTV:n taustalla olevan perinnöllisiä tekijöitä, vaikka ne ovat vielä toistaiseksi tuntemattomia. Meillä on tutkimusryhmässämme tällä hetkellä käynnissä LTV:n perinnöllisen taustan tutkimus, missä tutkimme saksanpaimenkoirien lisäksi myös muita rotuja. Tavoitteenamme on selvittää LTV:n syntyyn vaikuttavat perinnölliset tekijät.”

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko asiakkaan koiralla todettu välimuotoinen lanne-ristinikama (LTV) sellainen perinnöllinen sairaus tai vika, joka oikeuttaa korvaukseen jalostuskelpoisuuden menettämisen perusteella. Lähemmin tarkasteltuna kyse on siitä, onko LTV – oireiston osoitettu olevan chihuahua – rotuisten koirien osalta perinnöllinen sairaus tai vika.

Sovellettavat vakuutusehdot

Koiravakuutusehtojen (voimassa 1.1.2019 alkaen) ehtokohdan G.5 (Vakuutuksen kattavuus) alakohdan c) (Jalostushygieeniset syyt) mukaan korvausta maksetaan, jos koira on menettänyt pysyvästi jalostuskelpoisuutensa jonkun alla mainitun jalostushygieenisen syyn perusteella:
· koiran jälkeläisillä on todettu sama perinnöllinen sairaus tai vika ainakin kahdessa tapauksessa eri pentueissa eri yhdistelmästä.
· jos koiralla todettu oma perinnöllinen sairaus tai vika vaikuttaa koiran terveyteen ja voi siirtyä jälkeläisiin jatkettaessa jalostusta.

Ehtokohdan G.7 (Rajoituksia) mukaan vakuutus ei korvaa
[…]
· sairautta, vikaa tai vahinkoa, joka on syntynyt siitä, että koiran vanhemmat on astutettu Suomen Kennelliiton sääntöjen vastaisesti

Asian arviointi

Vakuutusehtojen mukaan jalostuskelpoisuuden menettämisen johdosta maksettavan summakorvauksen korvausedellytyksenä on, että koira on menettänyt pysyvästi jalostuskelpoisuutensa. Ehtojen mukaan korvaukseen oikeuttaa koiralla todettu oma perinnöllinen sairaus tai vika, joka vaikuttaa koiran terveyteen ja voi siirtyä jälkeläisiin jatkettaessa jalostusta.

Voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on näyttötaakka siitä, että vakuutuksesta korvattava vahinkotapahtuma on sattunut. Esillä olevassa tapauksessa asiakkaan tulisi osoittaa, että hänen chihuahua-koirallaan todettu LTV-oireisto on perinnöllinen sairaus tai vika, joka voi siirtyä koiran jälkeläisiin, mikäli koiraa käytetään jalostukseen. 

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön vetoamiin vakuutusehtojen kohtiin ei sisälly erityisiä määräyksiä siitä, minkälaista eläinlääketieteellistä näyttöä vakuutusehtojen mukaisen vahingon korvattavuuden osoittaminen edellyttää. Lautakunta ei tämän vuoksi yhdy vakuutusyhtiön näkemykseen siitä, että vain vakuutusyhtiön vastineessa lähemmin yksilöidyissä kansainvälisissä julkaisuissa vahvistetut tutkimustulokset olisivat riittävä näyttö esimerkiksi nyt kyseessä olevan LTV-vian perinnöllisyydestä tietyn koirarodun kohdalla.

Vakuutusyhtiö on kantansa tueksi vedonnut laajaan englanninkieliseen julkaisuun, jossa on käsitelty LTV:n esiintyvyyttä eri koiraroduilla. Yhtiö ei kuitenkaan ole kirjelmissään lähemmin yksilöinyt, mitkä julkaisussa esitetyt kannanotot tukevat vakuutusyhtiön näkemystä, jonka mukaan LTV:tä ”tiedetään esiintyvän perinnöllisenä vaivana vain saksanpaimenkoirilla.” Lautakunta toteaa, että julkaisussa on vakuutusyhtiön näkemyksestä poiketen lukuisia mainintoja siitä, että LTV on periytyvä poikkeama useilla eri koiraroduilla. Vaikka julkaisussa on tutkittu lähinnä suurikokoisille koirille tehdyissä kuvantamistutkimuksissa todettuja muutoksia, julkaisusta ei lautakunnan mielestä voida päätellä, että LTV ei olisi perinnöllinen vika tai sairaus myös muilla kuin kyseisessä julkaisussa tutkituilla roduilla.

Asiakas on vedonnut useisiin julkaisutiivistelmiin, joiden mukaan LTV on perinnöllinen poikkeavuus useilla eri koiraroduilla. Asiakas on lisäksi vedonnut hänen koiraansa hoitaneen eläinlääkärin kannanottoon, jonka mukaan LTV-oireisto on rodusta riippumatta perinnöllinen. Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt tältä osin asiassa eläinlääketieteellistä vastanäyttöä, kuten esimerkiksi asiantuntijaeläinlääkärin lausuntoa, jossa olisi katsottu, että LTV:tä ei ole osoitettu perinnölliseksi esimerkiksi chihuahoilla. Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt muutakaan sellaista selvitystä, joka poissulkisi LTV:n perinnöllisyyden chihuahoiden tai muiden koirarotujen kuin saksanpaimenkoirien osalta. 

Asiakas on vedonnut Kennelliiton ohjeisiin, joiden mukaan hänen koiraansa ei ole enää LTV:n toteamisen jälkeen mahdollista käyttää jalostamiseen. Hän on vedonnut myös vakuutusyhtiön ja Kennelliiton väliseen yhteistyöhön.

Sovellettavien vakuutusehtojen kohdan G.7 mukaan vakuutuksesta ei korvata sairautta, vikaa tai vahinkoa, joka on syntynyt siitä, että koiran vanhemmat on astutettu Suomen Kennelliiton sääntöjen vastaisesti. Lautakunnan mielestä mainittu ehtokohta merkitsee tulkinnallisesti sitä, että Kennelliiton jalostuskieltoa koskevilla ohjeilla ja lausunnoilla on katsottava olevan olennainen merkitys, kun arvioidaan, minkälaisia jalostukseen käytettävien koirien sairauksia tai vikoja on pidettävä vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla perinnöllisinä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että asiassa nyt esitetyn selvityksen perusteella ei ole poissuljettua, että asiakkaan koiralla todettu LTV-oireisto on perinnöllinen sairaus tai vika. Kennelliiton ohjeiden perusteella asiakkaan koiraa ei voida LTV-diagnoosin asettamisen johdosta enää käyttää jalostukseen, minkä johdosta lautakunta pitää asiassa näytettynä, että koiran jalostuskelpoisuus on ehtokohdassa G.5 tarkoitetulla tavalla pysyvästi menetetty.

On ilmeistä, että Kennelliiton ohjeen mukainen LTV-koirien jalostuskielto perustuu liiton arvioon siitä, että LTV on todennäköisesti perinnöllinen sairaus tai vika. Koska vakuutuksen rajoitusehtokohdassa G.7 korvattavuuden ulkopuolelle on rajoitettu vahingot, jotka ovat aiheutuneet Kennelliiton sääntöjen vastaisesta astuttamisesta, lautakunta tulkitsee vakuutusehtoja siten, että asiakkaan koiran LTV-oireistoa, jonka takia koiraa ei voida Kennelliiton ohjeiden mukaan käyttää jalostukseen, on pidettävä ehtokohdassa G.5 tarkoitettuna perinnöllisenä sairautena tai vikana. Tästä syystä koiran jalostuskyvyn menetystä on pidettävä vakuutuksesta korvattavana vahinkona. Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt määrällisesti asiakkaan vaatimusta 950 euron korvauksen maksamisesta jalostushenkivakuutuksen perusteella.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa asiakkaalle hänen vaatimuksensa mukaisen 950 euron korvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho