Tapahtumatiedot
A (syntynyt 1976) on vakuutettuna hänen itsensä vuonna 2001 sopimassa hoitokuluja korvaavassa sairausvakuutuksessa. Vakuutuksessa on vakuutusmaksukausikohtainen omavastuu, joka on vuoden 2019 tasossa 110 euroa.
A:n vakuutuksen vakuutusmaksu oli vuonna 2018 alkaneella vakuutusmaksukaudella 388,29 euroa. Ennen vuonna 2019 alkanutta vakuutusmaksukautta vakuutusyhtiö ilmoitti A:lle korvausmenon kehityksen perusteella tehtävästä maksunkorotuksesta. Lisäksi ilmoituksen mukaan vakuutusmaksuun tehdään ikä- ja indeksikorotukset. Yhtiön ilmoituksen mukaan A:n vakuutuksen korottamaton maksu olisi ollut 405,86 euroa ja korotettu maksu on 466,74 euroa, joiden summien perusteella vakuutusmaksua on korotettu 15 prosentilla. Vakuutusyhtiön A:lle myöhemmin antaman laskelman mukaan vuonna 2018 alkaneen vakuutusmaksukauden maksuun oli tehty A:n iän perusteella 13,05 euron korotus, 4,52 euron indeksikorotus ja korvausmenon kehityksen perusteella 60,88 euron korotus.
Vakuutuslautakunnan käytettävissä olevan selvityksen mukaan vakuutusyhtiö oli aikaisemmin korottanut vakuutusmaksua korvausmenon kehityksen perusteella vuosina 2013, 2015 ja 2017, joina vuosina oli myös tehty 15 prosentin maksunkorotus.
A otti yhteyttä vakuutusyhtiöön hinnankorotuksista. Vakuutusyhtiö toimitti A:lle selvityksen, joka sisälsi taulukon kyseisen vakuutustuotteen tällä omavastuulla olevien vakuutusten riskimaksuista ja korvausmenosta vuosina 2000–2018.
Asiakkaan valitus
A on tyytymätön vakuutusyhtiön vuonna 2019 tekemään maksunkorotukseen. A:n valituksen mukaan hän ei ole voinut todeta indeksikorotusta lukuun ottamatta maksukorotuksen perusteita ja korotuksen määrän oikeellisuutta. Vuonna 2019 tehty maksukorotus tulee poistaa muulta kuin indeksikorotuksen osalta. Lisäksi A vaatii aikaisempien vakuutusmaksukausien osalta iän perusteella tehtyjen maksunkorotusten palauttamista.
Vuoden 2019 maksunkorotus ja korvausmenon kehitys
A:n mukaan vakuutusyhtiön selvityksessä korvausmenoa ei ole verrattu vakuutusmaksutuloon, vaan riskimaksuun tai vakuutusmaksuperusteiden mukaiseen korvausmenoon. Se seikka, että maksetut korvaukset ylittävät riskimaksun, ei osoita vakuutustuotteen olevan kannattamaton. A:n mukaan korvausmenon kehitystä ei tule arvioida yhden omavastuuvaihtoehdon perusteella, vaan koko vakuutustuotteen perusteella. Koko vakuutuskantaa tulee kohdella yhdenvertaisesti.
Iän vaikutus
Vuoden 2001 sopimuskirjan mallin mukaan vakuutussopimus koostuu sopimuskirjasta, vakuutusehdoista ja laskelmasta. A:n mukaan hänelle ei ole koskaan toimitettu laskelmaa. Vakuutusehdot eivät sisällä määräystä, jonka perusteella vakuutuksenantaja voi yksipuolisesti muuttaa vakuutusmaksua vakuutetun iän perusteella. Missään vakuutussopimuksen osassa ei mainita perustetta muuttaa voimassaolevan vakuutuksen maksua vakuutetun iän perusteella. Jos vastoin sopimuskirjassa mainittua tyhjentävää luetteloa katsottaisiin, että myös vakuutusopas on sopimuksen osa, ei siinä ole yksiselitteisesti kerrottu, että vakuutusmaksua tullaan yksipuolisesti korottamaan vakuutetun iän perusteella. Päinvastoin oppaassa korostetaan, että "vakuutuksen kustannukset ovat koko voimassaoloajan erittäin kohtuulliset". Ainoat hintamuutokset, jotka oppaassa yksilöidään, ovat indeksitarkistus sekä lasten sairauskuluvakuutusten hinnan laskeminen lapsen kasvaessa. Vakuutusoppaan viimeisillä sivuilla olevat taulukot osoittavat, että vakuutuksen saa pääsääntöisesti nuorena halvemmalla kuin vanhempana. Tässäkään yhteydessä ei ole yksiselitteisesti kerrottu, että vakuutuksen hinta muuttuu vakuutetun iän perusteella vakuutuksen voimassa ollessa, mihin iän nojalla tehdyn korotuksen osuus perustuu.
Ikää koskeva tekijä ei myöhemmin ole tullut vakuutussopimuksen osaksi vuonna 2013. Vakuutusmaksun suuruuteen vaikuttavat muutokset eivät lähtökohtaisesti koskaan ole laissa tarkoitettuja vähäisiä muutoksia.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset ja katsoo, että maksunkorotukset ovat olleet lain ja sopimusehtojen mukaisia. Vakuutusyhtiö katsoo, että A:n vaatimuksia ei tule tutkia siltä osin kuin ne koskevat yli kolme vuotta vanhoja korotuksia. Tältä osin vakuutusyhtiö viittaa vakuutussopimuslain 74 §:ään. A on myös menettänyt oikeutensa vaatia palautus yli kolme vuotta vanhojen korotusten osalta velan vanhentumisesta annetun lain nojalla.
Vuoden 2019 maksunkorotus ja korvausmenon kehitys
Vastineen mukaan vakuutusyhtiöllä on vakuutusehtojen nojalla oikeus korottaa maksuja muun muassa korvausmenon kehityksen perusteella. Hinnankorotukset ovat perustuneet korvausmenon muutokseen. Vakuutuksen hinta on sidottu elinkustannusindeksin muutoksiin. Vakuutuksen korvausmenoon vaikuttavat sairaudenhoidon kustannukset, jotka ovat vakuutusyhtiöstä riippumattomista syistä nousseet huomattavasti enemmän kuin mitä vakuutuksessa käytettävä elinkustannusindeksi on noussut. Tästä syystä yhtiön on ollut välttämätöntä tehdä hinnankorotuksia. Vastineen mukaan henkivakuutusyhtiöt tarkastelevat riskiliikkeen tulostaan vertailemalla riskivakuutusten riskimaksuja ja korvausmenoa keskenään. Riskimaksujen tulisi olla suhteessa korvausmenoon. Jos korvausmeno ylittää riskimaksut, tuottavat vakuutukset alijäämää.
Vakuutuslautakunta on pyytänyt vakuutusyhtiötä täydentämään vastinettaan ja toimittamaan tarkasteltavasta vakuutustuotteesta tämän vakuutusyhtiön vastuulla olevien vakuutusten korvaussuhdetta koskevan selvityksen. Vakuutusyhtiön lisävastineessa on taulukko, jossa selvitetään 108 [110] euron omavastuulla sovittujen vakuutusten korvausmenon kehityksestä.
Vuosi Korvaukset Riskimaksut Korvaussuhde Yli- tai alijäämä
2000 496 365 783 046 63 % 286 681
2001 800 592 1 005 675 80 % 205 083
2002 1 158 036 1 286 274 90 % 128 237
2003 1 548 839 1 486 622 104 % -62 217
2004 1 775 898 1 561 553 114 % -214 345
2005 2 001 659 1 663 110 120 % -338 549
2006 2 111 930 1 654 521 128 % -457 410
2007 2 196 982 1 787 443 123 % -409 538
2008 2 306 989 1 810 001 127 % -496 987
2009 2 476 295 1 873 733 132 % -602 562
2010 2 513 283 1 837 215 137 % -676 069
2011 2 830 209 1 966 809 144 % -863 400
2012 3 027 252 1 982 581 153 % -1044 671
2013 3 373 504 2 310 711 146 % -1062 793
2014 3 412 425 2 504 915 136 % -907 510
2015 3 436 854 2 642 468 130 % -794 385
2016 3 637 423 2 713 855 134 % -923 567
2017 3 695 088 2 861 483 129 % -833 604
2018 3 626 761 2 945 972 123 % -680789
2000-2018 46 426 383 36 677 986 127 % -9 748 397
Vakuutusyhtiön mukaan näiden sairauskuluvakuutusten alijäämä 2000–2018 on merkittävän suuruinen. Vakuutusyhtiö selvittää vastineessaan Solvenssi II -sääntelyn edellyttämiä pääomavaatimuksia. Lisäksi yhtiö kertoo, että vakuutusyhtiölain perusteella henkivakuutusyhtiön tuotteissa on oltava laskuperuste, jossa määrätään, miten vakuutusmaksu määräytyy. Lisäksi näissä laskuperusteissa on esitettävä, mistä eri komponenteista vakuutusmaksu määräytyy. Riskivakuutuksissa, kuten sairauskuluvakuutuksessa, hinta määräytyy riskimaksun ja kuormitusten summana. Riskimaksun eli vakuutusmaksuperusteiden mukaisen korvausmenon tulisi vastata vakuutuksesta maksettavia korvauksia. Kuormitusten tulisi vastata vakuutusten myynnistä, hoidosta ja korvaamisesta aiheutuvia liikekuluja. Tässä tuotteessa riskimaksut ovat olleet huomattavasti alhaisemmat kuin vakuutuksista maksetut korvaukset. Vaikka alijäämä onkin pienentynyt, ei se ole este sille, ettei hintaa voitaisi korottaa. "Korvausmenon kehitystä" ei voi tulkita siten, että jos raskaasti tappiollinen tuote muuttuisi vähemmän tappiolliseksi, ei hinnankorotuksia voisi enää tehdä. Vakuutusyhtiön mukaan hinnankorotukset on tehty mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla omavastuutyypeittäin perustuen niiden omaan vahinkohistoriaan.
Iän vaikutus
Vakuutusyhtiön mukaan tämän vakuutuksen maksut ovat niin sanottuja luonnollisia maksuja, mikä tarkoittaa sitä, että vakuutusmaksun määrä nousee vakuutusaikana vuosittain vakuutetun iän mukaan ikään perustuvan tilastollisen vakuutusriskin perusteella. Se, että ikä vaikuttaa vakuutusmaksun suuruuteen ja että vakuutusmaksut nousevat iän myötä, on kerrottu vakuutuksen vakuutusoppaassa. Vakuutusoppaassa on myös todettu, että maksuihin ja turvasummiin tehdään vuosittain indeksitarkistus, ellei vakuutusta otettaessa muuta ole sovittu. Ikäkorotukset on tehty vakuutukselle vahvistettujen laskuperusteiden mukaisina.
Vastineen mukaan A on vakuutushakemuksessa vahvistanut allekirjoituksellaan saaneensa vakuutusoppaan. Vakuutusoppaassa sivulla 3 on todettu seuraavasti: "[Tuotenimi] nuoruus on kuitenkin etu, sillä vakuutusmaksut on porrastettu ikään liittyvän riskin mukaan. Turvan tarpeen ollessa suuri, maksut ovat alhaisimmillaan. Lasten sairauskuluvakuutuksessa hinta kuitenkin laskee lapsen kasvaessa. [Tuotenimi] edullisuus ei koske vain alkuvuosia, vaan vakuutuksen kustannukset ovat koko voimassaoloajan erittäin kohtuulliset. Kun keskität vakuutuksesi [yhtiöryhmään], saat henkivakuutuksesta vähintään 20 %:n alennuksen. Vakuutusten hinnat näet tämän esitteen lopussa olevasta hinnastosta. Maksuihin ja turvaan tehdään vuosittain indeksitarkistus, ellet vakuutusta ottaessasi ole toisin sopinut. Elinkustannusindeksin perusteella tehtävä tarkistus varmistaa vakuutuksesi reaaliarvon säilymisen."
Vakuutusoppaassa sivuilla 18–19 on hintataulukko, josta ilmenee sairauskuluvakuutuksen vakuutusmaksun suuruus ikävuosittain ja se millä tavoin ikä vaikuttaa vakuutuksen hintaa korottavasti. Lisäksi sivulla 19 on todettu, että vakuutusmaksut muuttuvat iän myötä vakuutuksen voimassaoloaikana. Vakuutusten myyntiprosessi on vuonna 2001 ollut sellainen, että taulukot on asiakkaan kanssa läpikäyty ennen vakuutuksen ottamista. Myös vakuutusoppaaseen sisältyvässä hinnastossa on todettu, että vakuutusmaksut muuttuvat vakuutetun iän myötä vakuutuksen voimassaoloaikana. Vakuutusoppaan hintataulukosta ilmenee sairauskuluvakuutuksen vakuutusmaksun suuruus ikävuosittain ja se millä tavoin ikä vaikuttaa aikuisen vakuutetun vakuutuksen hintaa korottavasti, mitä iäkkäämpi vakuutettu on, sitä korkeampi vakuutusmaksu on.
Vastineen mukaan se, että vakuutusmaksuihin vaikuttaa vakuutetun ikä ja että vakuutusmaksut muuttuvat iän myötä on kerrottu myös sopimuskirjassa. Sopimuskirjassa kerrotaan myös siitä, että vakuutusyhtiöllä on oikeus muuttaa vakuutuksen maksuja ja muita sopimusehtoja. Vakuutusyhtiö viittaa vuoden 2019 sopimuskirjaan sekä vuoden 2001 sopimuskirjan mallitulosteeseen. A:lle on lisäksi etukäteen ennen kunkin vakuutuskauden alkua lähetetty vuosilaskelma, jossa on kerrottu vakuutuskauden hinta ikämuutoksen jälkeen. Vakuutusyhtiö on myös vakuutussopimuksen voimassaoloaikana antanut riittävät tiedot vakuutusmaksusta.
Jos asiassa vastoin vakuutusyhtiön näkemystä katsottaisiin, että iän vaikutus vakuutusmaksuun ei olisi tullut osaksi A:n vakuutussopimusta jo vuonna 2001, on vakuutusehtoihin vuonna 2013 tehty lisäys kohtaan 7.2. Sen mukaan maksut määräytyvät vakuutetun iän ja valitun turvasumman mukaan. A:n vaatimukset tulee hylätä myös vanhentuneina. A:n vaatimukset ovat vanhentuneet reklamaatiovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella sekä velan vanhentumisesta annetun lain mukaisesti.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Tapauksessa on kysymys A:n sairausvakuutukseen vuonna 2019 tehdyn maksunkorotuksen perusteista sekä siitä, onko vakuutusyhtiöllä oikeus korottaa vakuutusmaksua vakuutetun iän perusteella.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vuonna 2001 voimassa olleen vakuutussopimuslain 5.1 §:n (Tiedot ennen sopimuksen päättämistä) mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.
Vakuutussopimuslain 9.1 §:n (Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista) mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Vakuutussopimuslain 20.1 a §:n (Henkilövakuutuksen sopimusehtojen muuttaminen) mukaan henkilövakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. Vakuutusmaksua tai muita sopimusehtoja ei kuitenkaan saa muuttaa sen vuoksi, että vakuutetun terveydentila on vakuutuksen ottamisen jälkeen huonontunut, eikä sen vuoksi, että vakuutustapahtuma on sattunut.
Saman pykälän 3 momentin mukaan vakuutuksenantajalla on lisäksi oikeus tehdä henkilövakuutuksen vakuutusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta vakuutussopimuksen keskeiseen sisältöön.
Vakuutussopimuslain 74 §:n (14.5.2010/426) ”Kanneaika” mukaan kanne vakuutuksenantajan tekemän korvausta koskevan päätöksen taikka vakuutuksenottajan, vakuutetun tai muun vakuutuskorvaukseen oikeutetun asemaan vaikuttavan muun päätöksen johdosta on oikeuden menettämisen uhalla nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun asianosainen on saanut kirjallisen tiedon vakuutuksenantajan päätöksestä ja tästä määräajasta. Vanhentumisen keskeytymisestä sen johdosta, että asia saatetaan vireille kuluttajariitalautakunnassa, Vakuutuslautakunnassa tai muussa kuluttajariitoja ratkaisevassa elimessä, säädetään velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 11 §:ssä.
Vakuutusehtojen kohtaan 7.2 vuonna 2013 lisätyn tekstin mukaan turvien maksut määräytyvät vakuutetun iän ja valitun turvasumman mukaan. -- Turvien maksut nousevat vakuutetun iän myötä.
Vakuutusehtojen 8.1 mukaan vakuutusturvaa ja vakuutusmaksuja tarkistetaan samassa suhteessa vuosieräpäivänä elinkustannusindeksiin (1951=100) perustuvilla, lähimpään kokonaiseen prosenttiin pyöristyvillä indeksitarkastuksilla edellisen syyskuun vuoden syyskuun pistelukuja käyttäen. Nämä indeksitarkastukset eivät koske vakuutussäästöjä.
Vakuutusehtojen 17.2.1 mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus muuttaa henkilövakuutuksen (sairaus - ja tapaturmavakuutus) maksuja ja muita sopimusehtoja, jos muutoksen syynä on
– korvausmenon kehitys,
– uusi tai muuttunut lainsäädäntö tai viranomaisen määräys,
– olosuhteiden muutos, kuten kansainvälinen kriisi, suuronnettomuus tai poikkeuksellinen luonnontapahtuma,
– muutos kuolevuuskehityksessä,
– yleisen korkotason aleneminen alle vakuutusmaksun laskemisessa käytetyn korkotason tai
– vakuutukseen vaikuttavan kustannustason muutos yli vakuutuksessa käytetyn indeksin edellyttäen, että muutos johtuu vakuutusyhtiön määräysvallan ulkopuolella olevasta syystä.
Vakuutusehtojen kohdan 17.3 mukaan vakuutusmaksuja ja muita sopimusehtoja saa muuttaa korkeintaan muutoksenperustetta vastaavasti.
Asian arviointi
Vakuutusmaksun muuttaminen
Vakuutussopimuslain 20.1 a §:n mukaan henkilövakuutuksen vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenantajalla on oikeus muuttaa vakuutusehdoissa yksilöidyllä perusteella vakuutusmaksua ja muita sopimusehtoja. Tähän vakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan vakuutussopimuksessa vakuutusyhtiöllä on oikeus muuttaa henkilövakuutuksen maksuja muun muassa, jos muutoksen syynä on korvausmenon kehitys. Vakuutusyhtiöllä, joka on määritellyt vakuutussopimuksen muutosperusteet, on näyttövelvollisuus sopimuksen sisällön muuttamiseen oikeuttavien perusteiden täyttymisestä.
Vakuutussopimuslaki ei estä osapuolia alun perin sopimasta vakuutussopimukseen vakuutusmaksua koskevia muutosmekanismeja. Vakuutussopimuksesta sovittaessa voidaan osapuolia sitovasti sopia esimerkiksi siitä, kuinka vakuutetun ikä tai määrätty indeksi tulee sopimuksen voimassa ollessa vaikuttamaan vakuutusmaksuun. Tällaisessa menettelyssä ei ole kysymys vakuutussopimuslain 20.1 a §:n mukaisesta sopimusehtojen muuttamisesta, vaan sopimuksen alkuperäisen sisällön soveltamisesta.
Tässä tapauksessa ei ole riitaa indeksin vaikutuksesta vakuutusmaksuun. Vakuutusehtojen mukaan vakuutusmaksun lisäksi myös vakuutusturvaa tarkistetaan suhteessa elinkustannusindeksiin. Vakuutuslautakunta tarkastelee ensin vakuutetun iän vaikutusta vakuutusmaksuun. Tämän jälkeen tarkastellaan vuonna 2019 tehtyä maksukorotusta.
Vakuutetun iän vaikutus vakuutusmaksuun
Vakuutussopimuksen osapuolet voivat sopia siitä, että vakuutusmaksu nousee vuosittain samalla, kun vakuutettu ikääntyy. Tässä tapauksessa Vakuutuslautakunnalle on esitetty vakuutussopimuksen sopimisen jälkeen A:lle vuonna 2001 annetun alkuperäisen vakuutuskirjan mallituloste. Sen tekstin mukaan vakuutusmaksujen suuruuteen vaikuttaa valitun turvan lisäksi muun muassa vakuutetun ikä. A:n vakuutukseen sovellettavassa vakuutusehtovihkossa ei ole alun perin käsitelty vakuutetun iän vaikutusta vakuutusmaksuun. Iän vaikutusta vakuutusmaksuun käsitellään vakuutusehtojen kohtaan 7.2 vuonna 2013 liitetyssä tekstissä.
A on vuonna 2001 terveysselvityksen antamisen yhteydessä vahvistanut allekirjoituksellaan saaneensa vakuutusoppaan (tuoteseloste). Vakuutuslautakunta pitää selvitettynä, että A on saanut vakuutuksen 1.1.2001 alkaen voimassa olleen tuoteselosteen. Kyseisen tuoteselosteen sivulla kolme todetaan, että ” nuoruus on kuitenkin etu sillä vakuutusmaksut on porrastettu ikään liittyvän riskin mukaan. Turvan tarpeen ollessa suuri, maksut ovat alhaisimmillaan. Lasten sairauskuluvakuutus hinta kuitenkin laskee lapsen kasvaessa.” Edelleen tuoteselosteessa todetaan, että ”[tuotenimi] edullisuus ei koske vain alkuvuosia, vaan vakuutuksen kustannukset ovat koko voimassaoloajan erittäin edulliset. -- Vakuutuksen hinnat näet tämän esitteen lopussa olevasta hinnastosta”.
Vakuutuslautakunta pitää selvänä, että nyt esillä olevassa vakuutustuotteessa on ollut alusta lukien hintamekanismi, jossa aikuisen vakuutetun kohdalla vakuutusmaksu nousee vuosittain iän perusteella. Arvioitaessa tämän ominaisuuden liittymistä A:n vakuutukseen lautakunta toteaa, että vuodelta 2001 olevassa sopimuskirjan mallissa on todettu vakuutetun iän vaikuttavan vakuutusmaksuun. Lautakunta pitää uskottavana, että sopimuskirjan malli vastaa sisällöltään A:lle vuonna 2001 annettua sopimuskirjaa.
Vaikka tuoteselosteen yksittäisten lausumien perusteella voi mahdollisesti ymmärtää vakuutuksen hinnan määräytyvän koko vakuutuskaudeksi vakuutetun sopimuksen tekemishetken iän perusteella, on vakuutuksen tuoteselosteesta ilmennyt siihen kokonaisuutena tutustumalla, että aikuisen henkilön sairausvakuutuksen vakuutusmaksu kasvaa vakuutetun iän noustessa. Tuoteselosteen hinnaston taulukosta ilmenee sairausvakuutuksen vakuutusmaksun suuruus ikävuosittain ja se seikka, että sairausvakuutuksen vakuutusmaksu nousee vakuutetun iän perusteella.
Tässä tapauksessa esitetyn selvityksen perusteella osapuolet ovat alun perin sopineet vakuutuksesta, jossa vakuutusmaksu nousee, kun vakuutettu ikääntyy. Myös ikää koskevien korotusten suuruus on tullut vakuutussopimuksen osaksi vakuutusyhtiön annettua A:lle tuoteselosteeseen osana olleen hinnaston riippumatta siitä, että sopimuskirjan mukaan vakuutussopimus koostuu sopimuskirjasta, vakuutusehdoista ja [vuosi]laskelmasta. Lautakunnalle esitetystä selvityksestä ei ilmene, että vakuutusyhtiö olisi puuttunut hinnastosta ilmenevään iän vaikutukseen vakuutusmaksuun muutoin kuin sukupuolineutraaliin hinnoitteluun siirtymisen osalta.
Vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus korottaa A:n vakuutusmaksua iän perusteella. Osakysymyksen ratketessa edellä kerrotulla tavalla, lautakunta ei arvioi asiaa vakuutusyhtiön esittämien vanhentumista koskevien väitteiden nojalla.
Korvausmenon kehitys
Vakuutusyhtiö on tehnyt vakuutusmaksuun maksunkorotukset korvausmenon kehityksen perusteella ainakin vuosina 2013, 2015, 2017 ja 2019. Korotuksen suuruus on jokaisella kerralla ollut 15 prosenttia koko vakuutusmaksusta. Vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus muuttaa henkilövakuutuksen maksuja, jos muutoksen syynä on korvausmenon kehitys.
Vakuutusyhtiö on selvittänyt vastineessaan A:n vakuutuksen omavastuulla sovittujen vakuutusten korvausmenon kehitystä vuosina 2000–2018. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön esittämää selvitystä uskottavana. Korvausmenon kehitystä on perusteltua tarkastella vakuutusmaksujen korvausmenoon varatun osuuden ja vakuutuksista maksettujen korvauksien suhdetta kuvaavan korvaussuhteen perusteella. Tällä tavalla tehtävässä arvioinnissa ei huomioida muita vakuutustoiminnan kuluja eli kuormituskulua eikä siihen vakuutusyhtiön laskuperusteissa varattua vakuutusmaksujen osuutta. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön korvausmenon kehityksen perusteella tekemät 15 prosentin maksunkorotukset on kohdistettu käytätettävissä oleva selvitys huomioiden koko vakuutusmaksuun eli myös kuormituskulun osuuteen.
Vakuutuslautakunta toteaa, että korvausmenon kehitystä koskevaa muutosperusteen olemassaoloa ei voi päätellä yksin siitä, ovatko vakuutukset tappiollisia vakuutusyhtiölle. Vakuutusten kannattavuuteen vaikuttaa se, millaisiksi vakuutusmaksut on alun perin hinnoiteltu. Lautakunta katsoo aikaisemman ratkaisukäytäntönsä huomioiden olevan perusteltua, että vakuutusehtojen korvausmenon kehitystä koskevaa muutosperustetta arvioitaessa tulee huomioida vakuutuksenantajan vastavan sisältöisten vakuutusten korvausmenossa tapahtunut kehitys eli tässä tapauksessa 110 euron omavastuulla olevat vakuutukset.
Selvityksen mukaan vakuutusten korvaussuhde on vuonna 2001 ollut 80 prosenttia. Vuonna 2005 korvaussuhde on ollut 120 prosenttia, mistä määrästä korvaussuhde on kasvanut vuoteen 2012 mennessä 153 prosenttiin, Vuonna 2013 korvaussuhde on ollut 146 prosenttia. Korvaussuhde on jäänyt vuosina 2013, 2015 ja 2017 tehdyistä korotuksista huolimatta 124 prosentin tai sen ylittävälle tasolle.
Huomioon ottaen vakuutusyhtiön asiassa esittämä selvitys lautakunta katsoo, että yhtiön vuonna 2019 korvausmenon kehityksen perusteella tekemä 15 prosentin maksunkorotus koko vakuutusmaksuun on perustunut tapahtuneeseen korvausmenon kehitykseen eikä ylitä sanottua perustetta, kun huomioidaan korvaussuhteesta saatu selvitys ja vakuutusyhtiön aikaisemmin korvausmenon kehityksen perusteella tekemät maksunkorotukset.
Vakuutusyhtiö on vuonna 2019 tekemänä maksunkorotuksen osalta vakuutetun iän, indeksin ja korvausmenon kehityksen perusteella tehtyjen korvauksien osuuden ja korotusten perusteet. Lautakunta katsoo vuoden 2019 maksukorotuksen olleen lain ja vakuutussopimuksen mukainen.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita maksunkorotusten palauttamista.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Korkeamäki
Jäsenet:
Helenius
Koskiniemi
Kummoinen
Rahijärvi