Tapahtumatiedot

A:n vahinkoilmoitusten 29.7. ja 2.8.2018 mukaan hän kuljetti 29.7.2018 noin klo 19.05 henkilöautoaan risteyksessä P-tieltä L-tielle, kun A:n kuljettama henkilöauto törmäsi L—tietä vasemmalta risteykseen tulleen, B:n kuljettaman henkilöauton oikeaan kylkeen vaurioseurauksin. A:n ajosuunnassa P-tiellä oli väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki. Vahinkoilmoituksen mukaan aurinko häikäisi A:ta ja kaikki tapahtui nopeasti. A ei huomannut ollenkaan toista autoa tullessaan P-tieltä kolmion takaa suoraan [toisen auton] kylkeen.

Vakuutusyhtiö viittasi korvauspäätöksessään 14.1.2019 vahinkotarkastuksessa tehtyihin havaintoihin. A:n kuljettaman henkilöauton (ajoneuvo X) ja B:n kuljettaman henkilöauton (ajoneuvo Y) törmäysvaurioalueet kohdistettiin toisiinsa rekisterikilven jättämien jälkien perusteella. Ajoneuvon Y kylkeen oli jäänyt A:n kuljettaman ajoneuvon X rekisterikilvestä jälki, josta rekisteritunnus oli luettavissa peilikuvana. Vakuutusyhtiön mukaan vauriot sopivat toisiinsa edellyttäen, että A:n kuljettama ajoneuvo X on törmännyt ajoneuvon Y kylkeen lähes kohtisuorassa ajoneuvon Y ollessa paikallaan. Ajoneuvon Y kyljessä ei havaittu minkäänlaista pitkittäissuuntaista siirtymää, mikä osoittaa tämän ajoneuvon ollessa törmäyksen tapahtuessa täysin paikallaan. Vakuutusyhtiön mukaan A on lähestynyt ilmoitettua vahinkopaikkaa lännen suunnasta ja vahinkohetkellä (klo 19–20) aurinko on paistanut A:n selän takaa. 

Korvauspäätöksen mukaan A:n kertomus on ristiriidassa vahinkotarkastuksessa saatujen tietojen kanssa. Vauriot ajoneuvon Y kyljessä viittaavat siihen, että A on törmännyt ajoneuvollaan (X) toiseen ajoneuvoon (Y) sen ollessa paikallaan. A on kertonut, että aurinko häikäisi häntä, mutta aurinko on paistanut vahinkohetkellä A:n takaa, eikä näin ollen ole voinut häikäistä A:ta niin, ettei hän ole havainnut toista ajoneuvoa. Vakuutusyhtiö katsoo, että A on aiheuttanut vahingon tahallisesti, minkä johdosta yhtiöllä on oikeus yleisten sopimusehtojensa perusteella evätä korvaus kokonaan. A on myös kiistatta antanut vilpillisesti vääriä tietoja vahingon syntymisestä ja vakuutusyhtiö katsoo olevansa oikeutettu epäämään korvauksen myös tällä perusteella. Ajoneuvon X vaurioita ei tämän vuoksi korvata A:n ottamasta kaskovakuutuksesta.

Asiakkaan valitus

A vaatii, että hänen ajoneuvonsa X vauriot korvataan täysimääräisesti kaskovakuutuksesta.  Vakuutusyhtiön väitteet vilpillisyydestä eivät pidä paikkaansa. Syyttäjä on antanut asiassa syyttämättäjättämispäätöksen, eli A:ta ei ole todennäköisiä syitä epäillä asiassa. A:lla ei ole ollut mitään motiivia vilpilliseen toimintaan. A:n autossa ei ole ollut vikaa ennen vahinkoa. Poliisi on myös selvittänyt, ettei asiaan ole liittynyt sen osallisten välistä yhteydenpitoa eli kyse ei ole ollut suunnitellusta teosta.

Vakuutusyhtiön väitteille tilanteessa on myös olemassa luonnollinen tapahtumakulkuun liittyvä selvitys. B:n kuljettama ajoneuvo Y on hyvinkin jarrutuksesta johtuen voinut ehtiä pysähtyä ennen törmäystä. Nopeassa kolaritilanteessa on vaikeaa, jopa mahdotonta, täydellisesti arvioida vallinneita tapahtumaolosuhteita. Myöskään A:n maininta häikäisystä ei ole täysin poissuljettu ottaen huomioon, että esimerkiksi peilien kautta valo voi häikäistä, vaikka valon lähde ei tulisikaan suoraan edestä. Poliisin antaman selvityksen mukaan kyse ei ole ollut tahallisesta vakuutustapahtuman aiheuttamisesta. A:n mukaan ei myöskään ole mitenkään selvää, että hän olisi antanut virheellisiä tietoja. Selvää on, ettei A tietoisesti ole antanut mitään virheellistä tietoa tilanteesta tapahtumatilanteen äkillisyys ja muut olosuhteet huomioon ottaen. Käsillä ei näin ollen ole edellytyksiä hylätä kaskovahinkokorvausta.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset ja viittaa antamaansa korvauspäätökseen. Ajoneuvot X ja Y törmäsivät vahinkoilmoituksen mukaan L-tien ja P-tien risteyksessä. Ajoneuvon X kuljettajana oli A, joka on ajoneuvon omistaja. Ilmoitetun törmäyksen seurauksena molemmat ajoneuvot vaurioituivat lunastuskuntoon. Poliisia tai ambulanssia ei hälytetty paikalle. Osapuolet tilasivat itse hinausautot hakemaan vaurioituneet ajoneuvot pois vahinkopaikalta. Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja tarkasti ajoneuvojen vauriot ja kiinnitti huomiota ajoneuvon Y vaurioihin, jotka eivät sopineet ilmoitettuun vahinkotapahtumaan.

A:n antama selvitys

Vahinkoilmoitusten mukaan A kuljetti 29.7.2018 ajoneuvoa X törmäten kolmion takaa suoraan ajaneen ajoneuvon Y kylkeen. A kertoi auringon häikäisseen häntä ja hän ei havainnut toista ajoneuvoa. Käyttämäkseen nopeudeksi A ilmoitti 21–30 km/h. Toinen osallinen (B) kertoi ajaneensa suoraa tietä, kun yhtäkkiä kolmion takaa hyökkäsi ajoneuvo tielle. B kertoo jarruttaneensa ja väistäneensä, ja saman tien tömähti. Vauhtia hänellä oli noin 40–50 km/h ja muuta liikennettä ei ollut ollenkaan.

Vakuutusyhtiön vakuutustutkija soitti A:lle, joka kertoi ajaneensa ennen vahinkoa hiekkatietä vauhdin ollessa 20–30 km/h. A ei osannut kertoa, mikä hänen ajamansa tien nimi oli tai oliko tie hiekkatietä vai päällystettyä. A kertoi olleensa ajelemassa vain ihan ”piruuttaan” ilman erityistä tarkoitusta. Hän ei osannut oikein kertoa, miten kolari tapahtui. Päivä oli aurinkoinen ja risteyksessä oli kasvillisuutta näkemäesteenä. A:n mukaan molemmat osapuolet ehtivät jarruttaa ennen törmäystä, mutta kumpikaan ei ollut pysähdyksissä vahinkohetkellä. Molemmat ajoneuvot jäivät risteykseen törmäyksen jälkeen. A ei osannut sanoa, mihin toinen ajoneuvo joutui törmäyksen jälkeen tai paljonko se liikkui. Kerrottaessa, että B:n mukaan A:lla oli jokin toinen henkilö kyydissä vahinkohetkellä, A vakuutti olleensa yksin ajoneuvossa ja kertoi, ettei hän tunne toista osapuolta ennestään. A kertoi ajoneuvonsa olleen ennen kolaria hyvässä kunnossa. A soitti vakuutustutkijalle 21.8.2018 ja tällöin kysyttäessä ei osannut sanoa, mihin suuntaan oli risteyksessä kääntymässä.

Poliisin kuulusteluissa A on kertonut tuntevansa vahingon toisen osallisen (B) jollakin tavalla. Kolaritapahtuman jälkeen he ovat olleet enemmänkin yhteyksissä. Poliisin suorittamassa televalvonnassa ei osallisten todettu kuitenkaan olleen yhteyksissä ainakaan puhelimitse seurattujen puhelinliittymien kautta, mikä ei nyt A:n itsensä mukaan ja antaman selvityksen perusteella ole merkityksellistä vahingon arvioinnin kannalta. Vakuutusyhtiön mukaan sanamuoto antaa pikemminkin ymmärtää, että yhteydenpitoa ennen vahinkoakin on osallisten välillä ollut toisin kuin A valituksessa esittää ja tämä on lisääntynyt entisestään vahingon jälkeen.

A on kertonut poliisille, ettei pysty sanomaan, oliko hän ehtinyt jarruttamaan tai väistämään ennen törmäystä. Häikäisystä A ei osannut sanoa poliisille mitään. A ei tiennyt miksi oli vahinkopaikalla tai mihin suuntaan oli risteyksessä menossa. Poliisille A kertoi vastoin vahinkoilmoitusta ja vakuutustutkijalle nimenomaan asiaa kysyttäessä antamaansa selvitystä, että toinen osallinen on voinut olla pysähdyksissä.

Vahinkotarkastus ja ajoneuvoista esitetty selvitys

Vahinkotarkastajan mukaan ajoneuvoista otetuista vauriokuvista voidaan päätellä, että ajoneuvo Y on ollut törmäyksen sattuessa paikallaan. Ajoneuvon Y kylkeen on stanssautunut selkeästi rekisterikilven jälki, josta voidaan nähdä, että sivuttaisliikettä ei ole ollut lainkaan. Vahinkotarkastustietojen ja vahinkoilmoitusten ristiriitaisuuksien vuoksi ajoneuvoista tilattiin Autovahinkokeskus Oy:n (jäljempänä AVK) lausunnot. Vastapuolen ajoneuvosta (Y) voitiin todeta useita merkittäviä korjaamattomia vikoja, jotka vaikuttivat merkittävästi suoraan ajoneuvon hintaan ja jotka toimivat toisen osallisen osalta tahallisen teon motiivina.

Asiantuntijalausunto ajoneuvosta X ja tapahtumapaikka

AVK on tutkinut ajoneuvon X tutkimuskorjaamollaan ja antanut siitä lausunnon. Ajoneuvo on vaurioitunut keulasta koko leveydeltään. Rekisterikilpi on ollut asennettuna etupuskurin keskilinjalle ja irrotettaessa sitä sen todettiin sopivan täysin vastapuolen kyljessä havaittuihin jälkiin. Ajoneuvojen törmäysvauriot kohdistettiin toisiinsa ja niiden todettiin sopivan toisiinsa asennossa, jossa ajoneuvo on törmännyt vastapuoleksi ilmoitetun ajoneuvon oikeaan kylkeen lähes kohtisuorasti. Ajoneuvosta X ei löytynyt ainakaan merkittäviä ennen vahinkoa olleita vikoja.

Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja ja vakuutustutkija kävivät tutustumassa vahinkopaikkaan. A on lähestynyt risteystä lähes lännen suunnasta ja vahinkohetkellä kello 19–20 aurinko on paistanut hänen selkänsä takaa. A on kuitenkin ilmoittanut vahingon syyksi auringon häikäisyn.

Vahingon arviointi

Vakuutusyhtiö viittaa vakuussopimuslain vahingon tahallista aiheuttamista, korvauksenhakijan selvitysvelvollisuutta ja vilppiä koskeviin säännöksiin. A:lla on korvauksen hakijana ollut velvollisuus antaa selvityksiä vahinkotapahtumasta. Hän on muuttanut kertomustaan useaan kertaan vahingon selvittelyssä. Vakuutusehtojen mukaan vakuutetun tulee mahdollisuuksiensa mukaan osallistua vahingon selvittelyyn sekä myötävaikuttaa vahingon todellisen syyn ja aiheuttajan saamiseen selville. Vahinkoilmoitus ja siinä annettavat tiedot ja selvitys vahinkotapahtumasta ovat korvauksenhakijalta vaadittavia selvityksiä.

A on vedonnut siihen, että toisen osallisen ajoneuvo on hyvinkin voinut jarrutuksesta johtuen ehtiä pysähtyä ennen törmäystä, sekä siihen, että nopeassa kolaritilanteessa on vaikeaa täydellisesti arvioida vallinneita tapahtumaolosuhteita. Se, onko toinen osallinen ollut liikkeessä vai pysähtyneenä vahinkohetkellä ja välittömästi sen jälkeen, on vakuutusyhtiön mielestä seikka, johon kuljettajan pitäisi pystyä objektiivisesti arvioituna vastaamaan tämän kaltaisessa vahingossa. Jos ajoneuvot olisivat olleet vahingon jälkeen paikallaan kiinni toisissaan, tai toinen olisi siirtynyt suoraan sivuttaissuunnassa (mikä selittäisi rekisterikilven stanssautuneen jäljen ja sivuttaisjälkien puuttumisen), olisi A pystynyt tämän varmuudella havainnoimaan ja myöhemmin kertomaan. Kuitenkin A on muuttanut kertomustaan lähes kaikessa vahinkoilmoituksessa olevasta.

A vetoaa myös siihen, ettei hänen mainintansa häikäisystä ole täysin poissuljettu, koska esimerkiksi peilien kautta valo voi häikäistä, vaikka valon lähde ei olisikaan suoraan edessä. A on kertonut poliisikuulusteluissa, että häikäisy oli hänen omaa spekulaatiotaan, mutta kirjallisesti ilmoittanut vakuutusyhtiölle nimenomaan auringon häikäisseen häntä, minkä johdosta kolari tapahtui. A muuttaa valituksessaan jälleen kertomustaan ja puhuu nyt peilien kautta tulleesta häikäisystä.

A vetoaa siihen, ettei asiassa ole poliisin mukaan kyse tahallisesta vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, eikä A ole tietoisesti antanut mitään virheellistä tietoa tilanteesta tapahtumatilanteen äkillisyys ja muut olosuhteet huomioon ottaen. Syyttäjän antamassa syyttämättäjättämispäätöksessä on ollut kyse siitä, onko A syyllistynyt törkeän petoksen yritykseen ilmoittaessaan vakuutusyhtiölle virheellisiä tietoja vahinkotapahtumasta. Rikosasiassa on ollut kyse petosrikoksen tunnusmerkistön rikosoikeudellisesta arvioinnista, eikä siinä miltään osin ole ollut kyse vakuutuskorvausta koskevasta ja vakuutussopimukseen perustuvasta siviilioikeudellisesta arvioinnista. Rikosasiassa tehdyt arviot eivät vakuutusyhtiön mukaan muodollisesti tai edes tosiasiallisesti miltään osin sido kyseessä olevaan riita-asiaan liittyvää arviointia. Näin on jo siitä syystä, että samat kysymykset ja arviointi eivät ole edes olleet arvioinnin kohteena rikosasiassa.

Vahingon tutkinnasta ja vahinkotarkastuksesta saatujen tietojen perusteella vakuutusyhtiö katsoo A:n aiheuttaneen vahingon tahallisesti. A:n ajoneuvo on ollut paljon ajettu (n. 600.000 km) ja lunastuttamalla ajoneuvonsa vakuutusyhtiöllä A olisi saanut tuntuvan korvauksen lunastusedun muodossa käyvän arvon päälle. Kokonaisuudessaan A:n selvitykset vahinkotapahtumasta ovat ristiriitaisia ja muuttuvia. Yhtiön mielestä on riidatonta, että A on antanut virheellistä tietoa vakuutusyhtiölle vahingon selvittämisestä. Tiedot ovat olleet suoraan korvauksen suuruuteen ja arviointiin vahingon korvattavuudesta vaikuttavia. A on tavoitellut virheelliset tiedot antamalla ainakin 8.250 euron taloudellista hyötyä.

Ottaen huomioon, että tahallisesti aiheutetun vahingon johdosta vakuutusyhtiö olisi vastuusta vapaa, A:n on katsottava tavoitelleen virheelliset tiedot antamalla merkittävää taloudellista hyötyä. Vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus alentaa tai evätä korvaus, jos korvauksen hakija on antanut vilpillisesti vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutusyhtiö katsoo, että sillä on oikeus evätä korvaus kokonaan tälläkin perusteella. Yhtiö katsoo vielä, että selvitysten ristiriitaisuus huomioon ottaen A ei ole täyttänyt vakuutussopimuslain 69 §:n mukaista selvitysvelvollisuuttaan, minkä johdosta vakuutusyhtiö ei pysty annettujen tietojen pohjalta päättelemään luotettavasti, miten vahinko on tapahtunut, ja onko kyseessä korvattava vahinkotapahtuma.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu muun muassa seuraavat selvitykset:

-    A:n vahinkoilmoitukset 29.7. ja 2.8.2018, joiden sisältö on selostettu edellä tapahtumatiedoissa

-    Ajoneuvoa X (Mercedes-Benz E 220 CDI Wagon 5D, ensirekisteröintipäivämäärä 4.3.2009, mittarilukema 600.000 km) koskeva vakuutusyhtiön laskema vahingon määrästä 1.8.2018.  Laskelman mukaan ajoneuvon käypä arvo varusteineen on 6.500 euroa ja lunastusetu 1.950 euroa, omavastuu huomioon ottaen yhteensä 8.250 euroa. 

-    Ajoneuvoa X koskeva AVK:n tutkimuslausunto 31.8.2018. Ajoneuvon X osalta lausunnossa on käyty läpi ajoneuvon vauriojälkiä. Turvatyynyjen ja turvavyön kiristimien laukeamattomuuden perusteella törmäysnopeus on ollut alle 20 km/h. Ajoneuvon X rekisterikilpi on irrotettu ja sen on todettu sopivan vastapuolen (ajoneuvo Y) kyljessä oleviin jälkiin. Ajo-neuvot X ja Y on lausunnossa olevissa valokuvissa kohdistettu toisiinsa ja niiden todettiin sopivan toisiinsa asennossa, jossa ajoneuvo X on törmännyt ajoneuvoon Y lähes kohtisuorasti. 

-    Vakuutusyhtiön vakuutustutkijan raportti 3.9.2018. Raportin mukaan vakuutusyhtiön korvausosastolta oli 30.7.2018 soitettu ajoneuvoa Y kuljettaneelle B:lle. B:n mukaan hän oli menossa hevostallille. Liikennettä ei ollut ollenkaan. Vauhtia oli 40–50 km/h. B kertoi ajaneensa ajatuksissaan, ketään ei ollut missään. Yhtäkkiä kolmion takaa hyökkäsi auto tielle. Samaan aikaan hän jarrutti ja väisti ja saman tien tömähti.

Autoista otetuista vauriokuvista voidaan raportin mukaan päätellä, että ajoneuvo Y on ollut törmäyksen sattuessa paikallaan. Kylkeen on stanssautunut selkeästi rekisterikilven jälki. Jäljestä näkee, että sivuttaisliikettä ei ole ollut. Lisäksi tapahtumapaikan ilmansuunnista tehtiin havainto, että kertomus auringon häikäisemisestä ei voi pitää paikkaansa. A on lähestynyt risteystä lännen suunnasta. Kello 19–20 välillä aurinko on siis paistanut hänen selkänsä takaa. Kuntoselvityslomakkeella A vakuuttaa auton (X) kunnon olleen kaikilta osin hyvä, eikä siinä ole korjaamattomia vikoja.

Raportin mukaan B kertoo kirjallisessa vahinkoilmoituksessa seuraavaa: ”ajoin suoraa tietä pitkin hevostalleille. Risteyksestä kolmion takaa tuli auto kylkeen. Mulla oli nopeutta noin 40–50. Kerkesin jarruttaa ja vähän väistää, sit rysähti ajamani auton kylkee.” Kuntoselvityslomakkeella auton Y omistaja P vakuuttaa auton kunnon olleen kaikilta osin hyvä, eikä siinä ole korjaamattomia vikoja.

Vakuutustutkija soitti A:lle 20.7.2018. A kertoi ajaneensa hiekkatietä vauhdin ollessa 20–30 km/h. Oli aurinkoinen päivä. A ei osaa oikein kertoa mikä hänen ajamansa tien nimi oli. Kyseessä oli kuitenkin tie, joka kiertää ympyrän. Hän ei osaa oikein kertoa miten kolari tapahtui. Risteyksessä oli kasvillisuutta näkymäesteenä. Vauhtia ei ollut kummallakaan ihmeellisesti. Molemmat jarruttivat. A ei törmännyt pysähtyneen auton kylkeen vaan vastapuoli liikkui. Molemmat autot jäivät risteykseen. A kertoo olleensa yksin liikkeellä. Hän oli tulossa Z-pysäkiltä joka ei ole enää auki. A oli vain ajelemassa siellä ”piruuttaan”. A ei tunne vastapuolta. On kuitenkin voinut nähdä hänet jossain ravipiireissä, mutta ei ole ollut tekemisissä. A kertoi autonsa olleen ennen kolaria hyvässä kunnossa. A soitti vakuutustutkijalle 21.8.2018 ja kysyi asian etenemisestä. Häneltä kysyttiin vielä, kumpaan suuntaan hän oli risteyksestä kääntymässä. A ei tiennyt tätä.

Vakuutustutkija soitti B:lle 20.8.2018. Hän kertoi olleensa liikkeellä vaimonsa autolla. B ajoi radan alitse, jonka jälkeen toisessa risteyksessä oikealta kolmion takaa tuli auto kylkeen. Vauhtia B:llä oli 40–50 km/h. Hän jarrutti ja väisti oikealle. Kaikki tapahtui hemmetin nopeasti. B kertoi olleensa yksin liikenteessä. Kello oli tuolloin 19–20. Osuma tapahtui suurin piirtein keskellä risteystä. Oma auto oli jo melkein pysähdyksissä osuman tapahtuessa. Auto ei suistunut mihinkään, se pomppasi sivuun. Vastapuoli oli B:lle tuntematon. Sillä oli joku nuori kaveri kyydissä. Auto oli hyvä. Se oli katsastettu kaksi viikkoa aiemmin.

Vakuutusyhtiön vakuutustutkija ja vahinkotarkastaja kävivät 21.8.2018 tutustumassa vahinkopaikkaan, josta löytyi autoista irronneita muovikappaleita, jotka voisivat sopia osapuolten autoihin. Tapahtumapaikkaa kuvattiin molempien osapuolten kulkusuunnasta. Google Mapsin ilmakuvan perusteella A:n kuljettaja ajoneuvo X on lähestynyt risteystä lähes lännen suunnasta ja klo 19–20 aurinko on siis paistanut hänen selkänsä takaa.

Raportin mukaan AVK:n tutkimuskorjaamolla ajoneuvon Y vikamuisteihin oli todettu tallentuneen vaihteiston vikaan viittaavat vikakoodit. Nämä ovat tutkimushavainnoista päätellen seurausta etuakselin pyörien pyörintänopeustunnistimien tai ajonvakautusjärjestelmän ohjainlaitteen viasta, jonka seurauksena ajonvakautusjärjestelmä lähettää virheellistä tietoa pyörien pyörintänopeuksista ajoneuvon tiedonsiirtoväylälle. Tapahtumamuistin tietojen perusteella vika on ilmennyt ensimmäisen kerran noin 550 kilometriä sitten. Suoritetussa koeajossa vauhdin noustessa kävelyvauhtia suuremmaksi mittaristossa alkoi vilkkua ajonvakausjärjestelmän varoitusvalo ja järjestelmä jarrutti auton pysähdyksiin saakka jarrupolkimeen koskematta. Kun auto sammutettiin ja käynnistettiin uudelleen, vikaa ei esiintynyt. Kyseinen vika esiintyi siis satunnaisesti.

Ajoneuvosta Y hankittiin Carfax -raportti, jonka mukaan kyseisellä autolle on annettu Yhdysvalloissa 10.1.2011 Total Loss ja Salvage Title merkinnät ja se on myyty vaurioituneena Liettuaan. Total Loss -merkintä ei ole tullut Suomeen tuonnin yhteydessä ilmi, koska ajoneuvo on ennen tätä onnistuttu rekisteröimään sekä Liettuassa että Virossa ja rekisteröintikatsastus on suoritettu virolaisilla asiapapereilla. Jos ajoneuvo olisi tuotu suoraan Yhdysvalloista tai Total Loss -merkintä olisi muutoin käynyt ilmi rekisteröintikatsastusta suoritettaessa, ajoneuvoa ei olisi Trafin ohjeistuksen mukaan saanut enää hyväksyä ajoneuvorekisteriin Suomessa.

Raportin mukaan ajoneuvosta X ei löytynyt ainakaan merkittäviä ennen kolaria olleita vikoja.

Raportin Johtopäätökset – osan mukaan ajoneuvo Y on ollut törmäyksen sattuessa täysin paikallaan. Vahinkokäsittelyn yhteydessä on salattu ajoneuvossa olleet viat. Osapuolet kertovat tapahtuneesta osin ristiriitaisesti, muun muassa siitä montako henkeä A:n autossa X oli tapahtumahetkellä. A ei osannut muutenkaan kertoa tapahtumasta juuri mitään. Hänen ajelulleen tapahtumapaikan läheisyydessä ei ollut mitään syytä. A ei tiennyt, minne oli kääntymässä kyseisestä risteyksestä. Syyksi törmäämiselle hän on esittänyt auringon häikäisemistä, vaikka aurinko on paistanut tapahtuma-aikaan hänen selkänsä takaa. Osapuolet kertovat, että eivät tunne toisiaan. Tosin A kertoo, että hän on saattanut nähdä B:n ravipiireissä.

-    A:ta koskeva poliisin kuulustelupöytäkirja (kuulustelupäivä 8.11.2018). Pöytäkirjan merkintöjen mukaan A:lle on kerrottu, että häntä kuulustellaan epäiltynä törkeän petoksen yrityksestä. Vakuutusyhtiö on tehnyt rikosilmoituksen, minkä perusteella A:n (ajoneuvo X, Mercedes-Benz) ja B:n (ajoneuvo Y, Mercedes-Benz, ajoneuvon omistaja P) epäillään ajaneen tahallisesti kolarin 29.7.2018 L-tien ja P-tien risteyksessä. 

Pöytäkirjan mukaan A on vastannut kysymykseen siitä, tunteeko hän B:n tai P:n, että A tuntee B:n jollakin tavalla ja hän on ravipiireistä tuttu. Tämän kolaritapahtuman jälkeen A ja B ovat olleet enemmänkin yhteyksissä. A ei voi sanoa, että B olisi hänen kaverinsa. Kysymykseen siitä, mistä syystä A on ollut ennen törmäystä P-tiellä, A on vastannut, että kyseessä on sellainen tuttu paikka mm. marjastusreissuista. A oli siellä tapansa mukaan ajelemassa.

Kysymykseen siitä, oliko A liikkeellä yksin, hän on vastannut myöntävästi. Kolarin syynä A on kertonut olleen, että hän jotenkin häikäistyi. A ei pysty sanomaan selvää syytä kolarille. Hän ei huomannut toista autoa. A ei pysty vastaamaan kysymykseen siitä, ehtikö hän väistämään tai jarruttamaan ennen törmäystä. A on arvioinut nopeudekseen törmäyshetkellä ehkä noin 20 km/h. Kysymykseen, joka on koskenut sitä, että vakuutusyhtiölle esitetty kertomus, jonka mukaan onnettomuuden syynä on ollut auringon häikäisy, mutta tämä ei ilmansuuntien johdosta ole mahdollista, A on vastannut, että hän ei osaa sanoa mitään selvää syytä onnettomuudelle. A:n mukaan häikäisykin on ollut A:n omaa spekulointia. Kysymykseen siitä, oliko A kääntymässä risteyksessä oikealla vai vasemmalle A ei ole osannut vasta mitään. Vastapuolen ajonopeutta A ei ole osannut arvioida.

A:lta on pyydetty kommentteja vakuutusyhtiön tutkimusraportista ilmenevään tietoon siitä, että vastapuolen kuljettama ajoneuvo Y on ollut pysähdyksissä törmäyshetkellä. Tältä osin A on lausunut, että ”…Jos tämä on ehtinyt pistämään jarrut lukkoon ja ehtinyt pysähtymään ennen törmäystä.” Lopuksi A on kiistänyt, että kolari olisi tahallisesti aiheutettu tai että A olisi tahallisesti yrittänyt erehdyttää vakuutusyhtiötä saadakseen taloudellista hyötyä. A:n mukaan hänellä ei ole mitään syytä rikkoa omaa autoaan, johon on tehty kaikki remontit yms. A kiistää syyllistyneensä rikokseen.

-    A:ta koskeva päätös syyttämättä jättämisestä 28.3.2019. Päätöksen perusteluissa todetaan muun ohessa, että epäillyn asemassa kuullut B, A ja P ovat kaikki kiistäneet syyllistyneensä rikokseen. Perusteluissa on käyty laajasti läpi epäiltyjen syyllisyyden ja syyttömyyden puolesta puhuvia seikkoja. 

A:n osalta keskeisimpänä hänen syyttömyytensä puolesta puhuvana seikkana on päätöksen mukaan ollut, että A:n omistamasta henkilöautosta X ei löytynyt tutkimuksissa ainakaan merkittäviä ennen kolaria olleita vikoja. Tästä seuraa, että A:lla itsellään ei ole näytetty olevan edes mahdollista motiivia ryhtyä osalliseksi epäiltyyn rikokseen. Myös autojen arvoja ja näiden perusteella A:lle mahdollisesti maksettavaksi sovittua palkkiota on pidetty A:n väitetyn motiivin kannalta alhaisina. Lisäksi vakuutusyhtiön erehdyttämiseksi tahallisesti järjestetyn kolarin on arvioitu edellyttäneen osallisilta tiivistä etukäteistä suunnittelua ja yhteydenpitoa, josta ei ole A:n puhelinta koskevilla televalvontatiedoilla saatu näyttöä. Ajoneuvon Y pysähdyksissä olemisen osalta päätöksessä on pidetty mahdollisena, että B:n tekemä jarrutus on saanut ajoneuvon Y pysähtymään kokonaan, vaikka sekä A:lle että B:lle onkin jäänyt tilanteesta sellainen mielikuva, että ajoneuvo Y on ollut vielä liikkeellä ajoneuvojen törmätessä toisiinsa.

Päätöksen mukaan esitutkinnassa ei ole voitu kokonaan poissulkea epäillyn rikoksen mahdollisuutta, mutta ei myöskään voitu osoittaa todennäköisiä syitä epäiltyjen syyllisyydestä epäiltyyn rikokseen. Päätöksen mukaan syyttäjä katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt asiassa rikokseen, minkä vuoksi syyte häntä vastaan jätetään nostamatta.

Päätös

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko A aiheuttanut kuljettamansa ajoneuvon X vauriot tahallisesti. Kyse on myös siitä, onko A antanut vakuutusyhtiölle vilpillisesti vääriä tietoja.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Vakuutussopimuslain 69 §:n (Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Vakuutussopimuslain 72 §:n (Väärät tiedot vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen) jos korvauksen hakija on vakuutustapahtuman jälkeen vilpillisesti antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja, joilla on merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, hänen korvaustaan voidaan alentaa tai se voidaan evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2015 alkaen) kohdan 3.1.1 (Kolarointivakuutus, Törmäysvakuutus) mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle
1. tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
2. iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä
[…]

Kaskovakuutuksen yleisten sopimusehtojen ehtokohdissa 7 ja 11.1 on vakuutussopimuslain 30, 69 ja 72 §:ssä säädettyä vastaavat määräykset. 

Asian arviointi

Osapuolten välillä on riidatonta, että A:n ajoneuvo X on ollut vakuutettuna kolarointivakuutuksen sisältävällä laajalla autovakuutuksella, jonka perusteella A olisi, mikäli vahinko olisi autovakuutuksesta korvattava, oikeutettu vahingon määrää koskevan laskelman 1.8.2018 mukaiseen 8.250 euron korvaukseen.

Ratkaisevaa asian arvioinnissa on se, onko A:n ajoneuvon Y lunastuskuntoon vaurioitumiseen johtanut törmäysvahinko aiheutettu tahallaan. Tätä kysymystä on A:ta koskevassa syyttämättäjättämispäätöksessä arvioitu esitutkinnassa kertyneiden tietojen perusteella, joihin ovat päätöksen perusteella kuuluneet myös vakuutusyhtiön Vakuutuslautakunnassa vetoama näyttö, joka muodostuu muun ohessa vakuutustutkinnassa ja AVK:n toimesta ajoneuvoille X ja Y tehdyissä tutkimuksissa tehdyistä havainnoista ja osallisten haastatteluista.

Syyttäjän rikosasiassa antamalla päätöksellä syyttämättä jättämisestä ei ole sitovaa vaikutusta vakuutussopimukseen perustuvaa riita-asiaa käsiteltäessä. Osapuolet ovat kantansa tueksi puolin ja toisin vedonneet muun muassa esitutkinnassa ilmenneisiin seikkoihin ja osallisten esitutkintakertomuksiin. Esillä olevassa tapauksessa Vakuutuslautakunnalle ei ole A:n kuulustelukertomusta lukuun ottamatta toimitettu tietoja rikostutkintaa koskevasta esitutkintapöytäkirjasta. Lautakunnalla ei tämän johdosta ole syyttämättäjättämispäätöksessä selostettua laajemmin tietoa siitä, mitä rikoksesta epäillyn asemassa niin ikään olleet B ja P ovat esitutkinnassa tapahtumista kertoneet. Lautakunnalle ei myöskään ole toimitettu tietoja ajoneuvo Y:tä koskevista AVK:n tutkimuksista, minkä johdosta käytettävissä oleva selvitys rajoittuu ajoneuvon Y vahinkoa edeltäneen kunnon ja rekisteröintihistorian osalta vakuutustutkijan raportissa ajoneuvosta Y kerrottuihin seikkoihin.

Vakuutuslautakunta ymmärtää vakuutusyhtiön kannanottojen perusteella vakuutusyhtiön pääargumenttina olevan, että A ja B ovat keskenään järjestäneet yhteentörmäyksen ja A:n on tällä perusteella katsottava aiheuttaneen myös oman autonsa vaurioitumisen tahallaan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A:n kertomus vahinkotapahtuman sattumisesta on ollut niukka ja A:n eri aikoina vahinkotapahtumasta esittämät kuvaukset ovat olleet osin ristiriitaisia ja vältteleviä. A ei ole kyennyt selvittämään, mistä syystä hän on ollut ajamassa autollaan vahingon sattumispaikalla ja minkä johdosta hänen kertomuksensa auringon häikäisyn vaikutuksesta vahingon sattumiseen on vaihdellut vahinkoasian selvittelyn edetessä. Myös tiedot siitä, mitkä tekijät ovat johtaneet ajoneuvojen törmäyksen sattumiseen siten, että etuajo-oikeutettua tietä noin 50 km/h nopeudella ennen yhteentörmäystä ajanut ajoneuvo Y on A:n ja B:n alkuvaiheessa kertomaan nähden ristiriitaisesti ehtinyt pysähtyä kokonaan ennen yhteentörmäystä, ovat jääneet osapuolten kertomuksien perusteella epäselviksi. A ja B ovat kertoneet osin ristiriitaisesti myös siitä, ovatko he tunteneet toisensa ennen yhteentörmäyksen sattumista, samoin kuin siitä, onko A ollut autossaan yksin vahinkotapahtuman sattuessa.

Ohjesääntönsä 10 §:n mukaan Vakuutuslautakunnalla on oikeus jättää riita-asia käsittelemättä silloin, kun riidan luotettava ratkaiseminen edellyttäisi suullisen todistelun vastaanottamista tai riita on muuten tyypiltään sellainen, että sen käsittely haittaisi vakavasti lautakunnan tehokasta toimintaa.

Vakuutuslautakunta katsoo, että asiassa on esitetty sekä vahingon tahallista aiheuttamista puoltavia että sitä vastaan puhuvia seikkoja. Vakuutusyhtiön korvausvastuun arvioimisen kannalta ratkaisevat seikat jäävät siten epäselviksi. Vakuutuslautakunta toteaa, että kyseessä olevan riita-asian arvioinnissa ratkaisevaksi muodostuu osallisten esittämien kertomusten uskottavuuden arvioiminen. Lautakunta katsoo, että asian ratkaiseminen vaatisi esillä olevassa tapauksessa suullisen todistelun vastaanottamista riidan osapuolilta ja asiaan osallisten henkilöiden kuulemista henkilökohtaisesti, mitä ei ole mahdollista toteuttaa Vakuutuslautakunnan kirjallisessa menettelyssä.

Käytettävissään olevan aineiston perusteella Vakuutuslautakunta ei pysty luotettavasti selvittämään vahinkotapahtumaan liittyvää tapahtumakulkua. Näin ollen Vakuutuslautakunta päättää, ettei se anna asiassa ratkaisusuositusta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei anna asiassa ratkaisusuositusta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho