Tapahtumatiedot
Vakuutuksenottajien vuonna 1999 rakennettu navetta- ja heinälatorakennus tuhoutui palovahingossa 28.6.2018. Vakuutusyhtiö maksoi päätöksellä 14.11.2018 rakennuksesta 537 036 euron päivänarvokorvauksen. Vakuutusyhtiö oli määrittänyt rakennuksen päivänarvoksi 63 prosenttia sen arvioidusta 852 437 euron verottomasta jälleenhankinta-arvosta. Jälleenhankinta-arvo sisälsi toimintainvestoinnit lukuun ottamatta erikseen vakuutettua lypsyrobottia. Purkukustannukset oli korvattu erikseen. Päätöksessä 4.1.2019 vakuutusyhtiö lausui, että rakennuksen päivänarvo ja jälleenhankinta-arvo oli arvioitu Finanssialan Keskusliiton hyväksymän arviointiohjeen mukaisesti. Arviot jälleenhankinta-arvosta oli pyydetty myös ProAgrialta ja asianomaiselta ELY-keskukselta. Kahden nykyaikaisen navetan rakennuskustannukset oli selvitetty neliöhintatasolla. Mainittujen selvitysten mukaiset jälleenhankinta-arvot olivat olleet alhaisemmat kuin korvausperusteena ollut vakuutusyhtiön oma arvio.
Vakuutuksenottajat vaativat kirjelmällä 5.2.2019 oikaisua muun muassa vakuutusyhtiön rakennusvahingosta antamaan korvauspäätökseen, koska päätöksessä ei ollut eritelty ja perusteltu navetan osien arvoa ja kuntoluokkia eikä mainittua Finanssialan Keskusliiton hyväksymää arviointiohjetta ollut toimitettu päätöksen mukana. Vertailussa käytettyjen kahden navetan ominaisuuksia ja niiden vastaavuutta vakuutuksenottajien navettaan ei ollut selvitetty.
Päätöksessä 27.2.2019 vakuutusyhtiö vetosi siihen, että ProAgria oli arvioinut jälleenhankinta-arvoksi 669 870 euroa ja 579 416,14 euroa. ELY-keskuksen arvio oli ollut noin 800 000 euroa. Arviot oli pyydetty navetan rakennuslupakuvien perusteella rakenne, varustelu ja kalusteet huomioiden. Vertaillun kahden nykyaikaisen navetan rakennuskustannukset neliömetriltä olivat olleet pienemmät huolimatta suuremmista tuotantotiloista. Käytetty rakennuksen laatutaso ja päivän arvon laskemiseksi käytetty rakennuksen iän ja sen osien arvioidun kunnon mukainen prosenttiosuus jälleenhankinta-arvosta olivat ilmenneet toimitetusta kustannuslaskelmasta. Rakennus oli arvioitu kokonaisuutena.
Kivirakenteisen eläinsuojan arvioitu käyttöikä oli noin 50 vuotta, minkä jälkeen peruskorjaus tai uudelleen rakentaminen oli keskimääräisesti tehtävä. Vuonna 1999 rakennetun rakennuksen jäljellä ollut käyttöikä olisi ollut arviolta 31 vuotta. Laskelmalla käyttöiän mukaan (31/50) olisi kohteen päivänarvo ollut 62 prosenttia jälleenhankinta-arvosta. Vakuutusyhtiö ei muuttanut kantaansa rakennuksen arvosta ja korvauksen määrästä myöskään sisäisessä muutoksenhakumenettelyssään 27.6.2019 antamassaan päätöksessä.
Asiakkaan valitus
Vakuutuksenottajat ovat pyytäneet lautakunnan ratkaisuositusta vakuutusyhtiön navettarakennuksesta maksaman korvauksen määrästä. Vakuutuksenottaja ovat vaatineet, että vakuutusyhtiön tuli maksaa lisäkorvauksena heidän vakuutusyhtiölle toimittamansa laskelman osoittaman rakennuksen todellisen 938 801 euron päivänarvon ja jo suoritetun 537 036 euron vakuutuskorvauksen erotus eli 401 765 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.
Perusteluinaan vakuutuksenottajat ovat lausuneet, ettei vakuutusyhtiö ollut selvittänyt, olivatko jälleenhankinta-arvon laskemisessa vertailukohtana käytettyjen kahden navetan laatu ja varustetaso vastanneet palanutta rakennusta. Nykyaikaiset navetat rakennettiin yleensä laudasta. Tuhoutunut navetta oli ollut betonielementtirakenteinen. Vakuutusyhtiö ei ollut ilmoittanut, mitä tietoja ja arvioita se oli antanut laskelmien pohjaksi, joten niiden paikkansa pitävyyttä ja vertailukelpoisuutta ei voitu varmistaa. ELY-keskuksen laskelma oli tarkoitettu rakennusluvan myöntämisen perusteeksi summittaisena kustannusarviona rakennuksen perusosista hyväksyttävällä minimitasolla. Sen ei ollut tarkoituskaan kattaa kaikkia rakennuskustannuksia. Oli syytä epäillä, etteivät vertailussa käytetyt rakennukset vastanneet tasoltaan palanutta navettaa.
Vahingon määrää koskeneessa sopimusluonnoksessa ei ollut vakuutusyhtiön väittämin tavoin perusteltu siinä käytettyä rakennuksen laatutasoa. Väite laskukaavan 31/50 käyttämisestä vain tukitoimenpiteenä arviointiohjeen mukaiselle päivänarvon arviolle ei myöskään ollut uskottava. Oikaisuvaatimukseen annetussa päätöksessä laskelma oli tehty juuri kyseisellä tavalla. Vakuutusyhtiö ei ollut esittänyt muulla työkalulla tehtyjä laskelmia eikä perustellut käyttämiään arvoja. Laskukaava oli virheellinen ja perusteeton, sillä sen mukaan rakennus olisi ollut 50-vuotiaana täysin arvoton.
Vakuutuksenottajat ovat vedonneet siihen, että Vakuutuslautakunnan ratkaisussa VKL 134/15 (2017) 44 vuotta vanhan puurakenteisen huonokuntoisen entisen navettarakennuksen, johon oli tehty pieniä korjauksia 10-15 vuotta aiemmin, päivänarvoksi oli katsottu edelleen 30 prosenttia jälleenhankinta-arvosta. Ratkaisun VKL 560/13 (2014) mukaan 1800-luvulla rakennetun rakennuksen päivänarvo oli edelleen 20 prosenttia jälleenhankinta-arvosta.
Vakuutusyhtiön laskukaava ei ollut vakiintunut tapa arvioida rakennuksen päivänarvoa. Oletus karjasuojan keskimääräisestä käyttöiästä oli perusteeton. Vakuutuksenottajat ovat vedonneet 28.6.2018 päivättyyn vakuutusyhtiön palveluksessa olleen henkilön vakuutusyhtiön yleensä käyttämällä korvauslaskurilla laatimaan laskelmaan. Laskelma huomioi rakennuksen eri osat ja niiden laatutason aivan toisella tavalla kuin päätöksen perusteena ollut summittainen laskutoimitus. Navetta oli rakennettu poikkeuksellisen huolellisesti ja siihen oli tehty rakennuksen tasoa parantaneita huoltotoimenpiteitä. Tavoitekäyttöikä oli ollut 100 vuotta ja materiaalit oli valittu tavanomaista laadukkaammiksi. Vakuutuksenottajat ovat vedonneet rakennuksen laatutasoa nostaneina seikkoina muun muassa kalliisiin pintamateriaaleihin, arvokkaisiin kalusteisiin, rakentamistapaan, huoltoon ja ylläpitoon.
Vakuutusyhtiön mukaan navetta oli ollut kokonaisuutena arvioiden normaalissa ikäänsä vastanneessa kunnossa, mutta väitettä ei ollut perusteltu. Rakennuksen ennen tulipaloa nähnyt vakuutusyhtiön työntekijä oli pitänyt rakennuksen kuntoluokkaa hyvänä. Vakuutuksenottajat ovat vedonneet myös toimittamaansa kunnaneläinlääkärin 25.2.2019 päivättyyn lausuntoon navetasta. Vakuutusyhtiö oli lähtenyt siitä, että rakennus olisi 50 vuoden kuluttua käyttökelvoton. Juuri sen estämiseen rakennuksen kuntoa säilyttäneet korjaustoimet olivat tähdänneet. Kaikki kuluneet osat oli korjattu tai vaihdettu. Rakennuksen osat olivat siten olleet kauttaaltaan hyväkuntoisia.
Rakennuksen nykyarvo laskettiin vakuutusyhtiön taulukon mukaan ottamalla huomioon rakennuksen osan ikä tai kuntoluokka. Kuntoluokka kuvasi navetan todellista arvoa ikää paremmin, koska navetta oli rakennettu poikkeuksellisen kestäväksi ja sitä oli huollettu hyvin. Vakuutusyhtiö oli arvioinut rakennuksen kunnoltaan keskinkertaiseksi huomioimatta esitettyä selvitystä. Kunnaneläinlääkärin mukaan rakennuksessa ei käyntien aikana ollut ollut korjaustarpeita. Rakennuksen kuntoluokan tuli olla kaikilta osin hyvä ja sen päivänarvon taulukon mukaan 91 prosenttia jälleenhankinta-arvosta eli 938 801 euroa. Jälleenhankinta-arvoon perustuvassa korvauksessa ei voitu vedota rikastumiskieltoon.
Vakuutuksenottajat ovat kirjelmässään lisäksi arvostelleet yleisesti vakuutusyhtiön menettelyä korvausasian hoitamisessa.
Lisäkirjelmässä 3.3.2020 vakuutuksenottajat ovat huomauttaneet, että rakennus oli otettu käyttöön 16.9.1999, joten se oli ollut 18 vuotta vanha vakuutustapahtuman sattuessa. Vakuutuksenottajat ovat lausuneet, että heillä oli vakuutuksen perusteella oikeus korvaukseen tuhoutuneen omaisuuden arvon perusteella, ei teoreettisen ”normaalinavetan” mukaan. Vakuutuksen tarkoitus ei ollut tasapäistää vaan saattaa vakuutuksenottaja taloudelliseen asemaan, jossa hän olisi ollut ilman vakuutustapahtuman sattumista.
Vakuutuksenottajien mukaan navetassa oli ollut lypsyrobotin lisäksi myös kolmepaikkainen tandem-lypsyasema laitteineen. ProAgrian laskelmien tavoitteena ei ollut kuvata todellisia kokonaisrakennuskustannuksia. Vakuutusyhtiön sähköposteista ilmeni, että kyse oli ELY-keskukselle tehtyjen laskelmien tasosta, jolla haettiin rahoitusta ja rakennuslupaa, ei rakentamisen kokonaiskustannuksista. ProAgrian laskelman mukaan se perustui vain ministeriön asettamiin arvoihin ja lopulliset kustannukset tuli varmistaa tarjouskyselyllä.
Näyttötaakan osalta vakuutuksenottajat ovat lausuneet, että oli mahdotonta osoittaa, paljonko uuden navetan rakentaminen todellisuudessa olisi maksanut, koska vakuutusyhtiön hitaan toiminnan vuoksi uuden navetan rakentaminen ei ollut mahdollista. Koska uuden rakennuksen rakentamiseen ei ryhdytty, vaativat rakennuksen ja laitteistojen toimittajat 3 000 -10 000 euron korvauksia tarjouslaskemien tekemisestä vakuutustarkoituksiin. Arvioiden saaminen toimittajilta olisi näin ollen maksanut jopa 100 000 euroa. Sen vuoksi oli esitetty vakuutusyhtiön normaalisti käyttämän ohjelman mukainen laskelma, joka voitiin olettaa riidattomaksi.
Vakuutuksenottajat ovat vedonneet esittämiinsä perusteluihin rakennuksen hyvästä kuntoluokasta. Näkemys oli perustunut myös vakuutusyhtiön ainoan rakennuksessa käyneen työntekijän arvioon. Vakuutusyhtiö ei ollut perustellut kantaansa siitä, että navetta olisi ollut ikäänsä vastannut normaalikuntoinen tai tavanomainen rakennus. Vakuutuksenottajien laskelman tehnyt henkilö oli koulutukseltaan insinööri, hän oli käyttänyt laskentaohjelmaa 15 vuoden ajan ja hänellä oli 19 vuoden kokemus vahinkoarvioinneista ja korvauspäätöksistä.
Lisäkirjelmässä 20.5.2020 vakuutuksenottajat ovat lausuneet, että vakuutusyhtiön arviointityökalua käytettiin niin, että rakennuksen arvo arvioitiin iän tai kunnon perusteella käyttäen rakennuksen arvon parhaiten huomioivaa menetelmää. Poikkeuksellinen rakennuslaatu ja ylläpito huomioiden rakennuksen kunto arviointiperusteena vastasi paremmin todellisuutta. Vakuutusyhtiön taulukko ei edellyttänyt uutta vastannutta kuntoa tasolla hyvä, ja todistelua rakennuksen hyvästä kunnosta oli esitetty.
ProAgrian rakennussuunnittelijan sähköpostiviestiä ei voitu pitää todisteena siitä, että ProAgrian laskelma kuvasi kattavasti ja luotettavasti vastaavan rakennuksen kustannuksia. Vakuutuksenottajien esittämä laskelma ei myöskään perustunut vain vakuutusyhtiön edustajan arvioon vaan se oli myös vakuutettujen ja heidän lakimiehensä arvio todellisesta vahingosta. Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksenhakijan tuli esittää sellainen selvitys, jota häneltä kohtuudella voitiin vaatia.
Lisäkirjelmässään 2.6.2020 vakuutuksenottajat ovat vedonneet sähköpostikeskusteluunsa V Oy:n aluemyyntipäällikön kanssa. Aluemyyntipäällikkö oli arvioinut vastaavan navetan rakennuskustannuksiksi vastaavalla varustustasolla 1 100 000 euroa ilman lypsyrobottia. V Oy ei ollut toimittanut yksilöityä laskelmaa, koska se teki kustannusarvioita vain todellisiin rakennusprojekteihin.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on kiistänyt vakuutuksenottajien vaatimuksen lisäkorvauksesta ja toistanut korvauspäätöksissään lausumansa. Vakuutusyhtiö on vedonnut vakuutusehtojen määräyksiin rakennuksen jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon määrittämisestä. Navetan jälleenhankinta-arvo ja päivänarvo oli määritetty Haahtela-kehitys Oy:n julkaisemaan Rakennuksen hinnan arviointi -ohjeeseen pohjautuvalla laskentaohjelmalla. Kyseinen arviointitapa oli vakuutusalalla laajasti ja vakiintuneesti käytössä.
Jälleenhankinta-arvon määrittämisestä
Vahinkotarkastajan laskelma perustui vakuutuksenottajilta saatuihin tietoihin ja oli tehty samalla tavalla kuin vastaavissa tapauksissa muutoinkin. Lisäksi rakennuksen jälleenhankinta-arvoa oli selvitetty ProAgrian toimesta kahdella eri tavalla. Asianomaisen ELY-keskuksen arvio uudisrakennuksen kustannuksista oli pyydetty vakuutuksenottajien rakennuksen rakennuslupakuvien perusteella huomioiden muun muassa syvemmät lantakourut ja muu varustelutaso sekä kalusteet. ProAgrian arvioimat jälleenhankinta-arvot olivat 669 870 euroa ja 579 416 euroa. ELY-keskuksen arvio oli noin 800 000 euroa, mutta se sisälsi myös lypsylaitteet. Ilman lypsyrobottia arvio vastasi ProAgrian laskelmaa. ELY-keskukselta pyydetty arvio oli sisältänyt laitteet ja rakentamisen. Kyse ei ollut vain rakennusluvan saamiseksi käytetystä kustannusarviosta.
ProAgrialla ja ELY-keskuksella voitiin katsoa olevan realistinen ja ajan-tasainen tieto todellisista rakentamiskustannuksista. ProAgrian rakennussuunnittelija oli vahvistanut, että arviot olivat todellisia kustannuksia vastaavat eikä suuria eroja arvioiden ja toteutuneiden kustannusten välillä ollut. Arvioiden perusteella voitiin todeta vakuutusyhtiön määrittämä jälleenhankinta-arvo vähintään riittävän suureksi. Muista vahinkokohteista saadut kustannustiedot vahvistivat, että nykyaikainen navetta oli rakennettavissa vastaavalla kustannustasolla.
Vakuutuksenottajat eivät ole perustelleet, miksi jälleenhankinta-arvon tuli olla 179 213 euroa vakuutusyhtiön arvioimaa korkeampi. Laskelmien perusteella ero syntyi korjaustekijöistä ja vakuutuksenottajien vahinkovuoden sijasta käyttämästä vuoden 2019 hintatasosta. Laskelmia vertailtaessa tuli huomioida, että arvion tehneellä vahinkotarkastajalla oli yli 20 vuoden kokemus myös maatalouden tuotantorakennusten arvioinnista. Vahinkotarkastaja oli vieraillut vahinkopaikalla eikä laskelmaa ollut tehty halvimpia vaihtoehtoja, vaan normaaleja nykyaikaisia materiaaleja, rakennustapaa ja kalusteita käyttäen. Siihen, mitä materiaalia tuleva navetta oli, ei otettu kantaa, vaan laskelman tarkoitus oli selvittää nykyaikaisen, normaalin navetan rakentamiskustannukset. Vakuutuksen tarkoitus ja lähtökohta oli mahdollistaa rakennuksen tuhoutuessa elinkeinotoiminnan jatkaminen turvaamalla asiakkaalle mahdollisuus rakentaa tuhoutuneen rakennuksen tilalle nykyaikainen uudisrakennus.
Päivänarvon määrittämisestä
Vakuutusyhtiö on lausunut arvioineensa rakennuksen päivänarvoksi 63 prosenttia jälleenhankinta-arvosta ikään ja kuntoon perustuen. Rakennuksen hinnan arviointi -ohjeessa todettiin, että päivänarvoa määritettäessä ”ikä on määräävänä silloin, kun rakennuksen osan kunto vastaa ikäänsä. Muutoin määräävänä tekijänä on rakennuksen osan kunto.”
Vakuutusyhtiö on kiistänyt esittäneensä, että navetta olisi 50-vuotiaana täysin arvoton. Tämä ilmeni laskelmiin sisältyvistä nykyarvotaulukoista. Vakuutuksenottajien mainitsemat ratkaisut VKL 560/13 ja VKL 134/15 ilmensivät juuri periaatetta, että rakennuksen ikä ja kunto määrittivät päivänarvon. Luonnollisesti rakennuksen käyttötarkoitus vaikutti sen oletettuun käyttöikään ja siihen, miten päivänarvo laski käyttövuosien lisääntyessä. Oli ilmeistä, että maatalouden tuotantorakennuksissa ikääntyminen vaikutti nopeammin kuin esimerkiksi asuinrakennuksissa. Ellei peruskorjauksia tehty, eläinsuojan päivänarvo oli 50 vuoden kohdalla vääjäämättä hyvin alhainen, mitä korosti tekniikan kehitys.
Tässä tapauksessa 19 vuoden ikäisen navetan päivänarvo oli vielä verrattain korkea. Laskentakaavaa 31/50 oli käytetty lähinnä tukitoimenpiteenä. Varsi-nainen arvio oli tehty laskentaohjelmalla. Kokonaisuutena arvioiden rakennus oli ollut normaalitasoista 19 vuoden ikäistä navettaa vastanneessa kunnossa ja sen päivänarvo oli määritetty tältä pohjalta. Vakuutuksenottajien esittämä 91 prosentin päivänarvo tarkoitti, että rakennus olisi vastannut lähes uutta, vaikkei siihen ollut tehty peruskorjauksia, vaan vain käyttökuntoisuuden säilyttämiseen tähdänneitä perushuoltotoimenpiteitä. Rakennuksen osat eivät palautuneet uutta vastaaviksi huoltamalla.
Huoltotoimenpiteiden ja materiaalivalintojen merkitys
Vakuutusyhtiön mukaan päivänarvoa tarkasteltaessa rakennuksen arvo määrittyi kokonaisuus huomioon ottaen. Rakennus oli ollut normaalitasoisessa, ikäänsä vastanneessa kunnossa ja eivätkä vakuutuksenottajat olleet osoittaneet, että rakennuksessa olisi ollut jotain poikkeuksellista vastaaviin navettoihin verrattuna. Tarkempaa selvitystä siitä, miten rakennusaikana oli otettu huomioon poikkeuksellinen laatu tai mitä rakentaminen poikkeuksellisen huolellisesti tarkoitti, ei ollut esitetty. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan huolellista rakentamista voitiin pitää rakentamisen perusolettamana.
Vakuutettujen esittämää 100 vuoden käyttöikää ei voitu realistisesti toteuttaa pelkästään pinnoitteiden valinnalla. Pinnoissa oli valokuvista nähtävissä normaalia käytön tuomaa kuluneisuutta. Kunnaneläinlääkäri arvioi rakennusta siitä näkökulmasta, oliko se turvallinen ja sopiva eläinten pitoon. Eläinlääkärillä ei ollut osoitettu olevan pätevyyttä rakennuksen teknisen kunnon, rakennusteknisten puutteiden tai huoltotoimenpiteiden tarpeen arvioimiseen.
Navetta vaati jatkuvaa huolenpitoa kulumista lisäävien koneiden käytön ja eläinten eritteiden vuoksi. Vakuutusyhtiö on korostanut, että normaalit huoltotoimenpiteet eivät lisänneet rakennuksen arvoa, vaan tähtäsivät sen käyttökelpoisuuden ylläpitämiseen ja pitivät yllä rakennuksen arvoa ikäistään vastaavalla tasolla. Jos huoltotoimenpiteitä ei tehty, saattoi rakennus olla ikäistään huonommassa kunnossa ja arvoltaan alhaisempi. Isommat peruskorjaukset luonnollisesti vaikuttivat rakennuksen päivänarvoon, mutta vakuutuksenottajien navetassa sellaisia ei ollut tehty. Huoltotoimet eivät vaikuttaneet rakennuksen ikään perustuvaan päivänarvoon. Vakuutuksenottajien ilmoittamat korjaukset oli otettu huomioon päivänarvoa määritettäessä.
Kokonaisuutena rakennuksen oli arvioitu olleen normaalitasoinen ja 19 vuoden ikäistä navettaa vastanneessa kunnossa, jolloin päivänarvo oli 63 prosenttia jälleenhankinta-arvosta. Vakuutettujen esittämien kalusteiden voitiin katsoa olevan normaaliin nykyaikaiseen navettaan sisältyviä, eivätkä ne siten korottaneet jälleenhankinta-arvoa. Päivänarvo määräytyi lähtökohtaisesti iän perusteella.
Näyttötaakka
Voimassa olevan oikeuden mukaan näyttötaakka korvaukseen oikeuttavan vahingon määrästä oli korvausta hakevalla. Vakuutettujen tuli vakuutussopimuslain 69 §:n mukaisesti näyttää korvattavan vahingon määrä.
Vakuutuksenottajat olivat vedonneet vakuutusyhtiön asiakirjapohjalle tehtyyn 28.6.2018 päivättyyn laskelmaan, jossa ei mainittu laskelman tekijän nimeä. Vakuutusyhtiön mukaan laskelman oli tehnyt vakuutusyhtiön palveluksessa ollut vakuutuksenottajien lähisukulainen, ja se oli tehty vakuutusyhtiön korvauslaskurilla, jolla myös vakuutusyhtiö oli arvioinut päivänarvon. Kuten vakuutuksenottajat olivat lausuneet, kyseinen laskentaohjelma otti huomioon rakennuksen eri osat ja niiden laatutason. Kyseinen laskelma oli tehty yksityishenkilönä eikä se edustanut vakuutusyhtiön kantaa asiaan. Tekijällä ei ollut kokemusta rakennusvahinkojen tarkastuksesta tai vahinkoarviointien tekemisestä eikä laskelmaohjelman käytöstä eivätkä ne kuuluneet hänen työtehtäviinsä. Laskelmassa ei ollut perusteltu poikkeuksellisen korkeita korjaustekijöitä tai päivänarvonmääritystä vaan kyse oli ilmeisen subjektiivisesta arviosta.
Lisävastineessa 6.5.2020 vakuutusyhtiö on korostanut, ettei rakennusta ollut laskelmissa pidetty huonokuntoisena. Rakennuksen kuntoa ylläpitäneet korjaustoimet eivät kuitenkaan nostaneet sen päivänarvoa suhteessa rakennusosien iän perusteella tehtyyn arvioon. Vakuutuksenottajien esittämän arvion laatija ei ollut toiminut vakuutusyhtiön edustajana. Hänellä oli metsätalousalan koulutus eikä hänen työnkuvaansa kuulunut isojen palojen vahinkotarkastus, arviointi tai laskenta. Hän ei ollut kysyttäessä osannut sanoa, miten hän oli esimerkiksi arvottanut korjaustekijöitä. Laskelmalle ei siten voitu antaa ratkaisevaa merkitystä vakuutuksen kohteen ja vahingon määrän arvioinnissa.
ProAgrian rakennussuunnittelijan mukaan ProAgrian arviot vastasivat todellisia kustannuksia eikä suuria eroja arvioiden ja toteutuneiden tai tarjottujen kustannusten välillä ollut. Ulkopuolisten tahojen arviot olivat olleet vakuutusyhtiön omaa arviota alhaisemmat. Piti paikkansa, ettei lypsyasemaa ollut huomioitu ProAgrian laskelmassa. Lypsyaseman nykyarvoksi oli ilmoitettu 20 000 euroa. Esitettyjen arviolaskemien perusteella vakuutusyhtiö on katsonut jo täyttäneensä korvausvelvollisuutensa, vaikkei lypsyasemaa ollut ProAgrian laskelmassa huomioitu. Väite, että uuden navetan rakentamisen todellisten kustannusten näyttäminen olisi mahdotonta, oli erikoinen, kun vakuutuksenottajat nimenomaan esittivät omaisuuden arvon olleen ulkopuolista arviota suurempi.
Lisävastineessa 29.6.2020 vakuutusyhtiö on kiistänyt vakuutuksenottajien toimittaman lisäselvityksen perustelemattomana ja yksilöimättömänä. Vakuutusyhtiö on katsonut laskelmansa yksilöidyiksi ja ne olivat perustuneet palaneen navetan tietoihin. ProAgria oli alan asiantuntijaorganisaatio, joka oli erikoistunut rakennushankkeiden ja rakennuskustannusten selvittämiseen. ProAgria oli mukana todellisissa hankkeissa ja sen näkemys perustui todellisiin kustannuksiin. Lausunnon tekemiseksi ProAgrialle oli toimitettu yksilöidyt tiedot navetasta, joten arvio oli mahdollisimman tarkka.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asia koskee vakuutuksenottajien palovahingossa 28.6.2018 tuhoutuneesta navettarakennuksesta maksetun vakuutuskorvauksen määrää. Lähemmin kyse on siitä, miten ja millä perusteilla rakennuksen jälleenhankinta-arvo ja päivänarvo on vakuutussopimukseen sovellettavien ehtojen mukaan määritettävä.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain 69 §:n (Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.
Asiaan sovellettavien 1.1.2017 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 5.2 mukaan vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan omaisuudesta enintään sen jälleenhankinta-arvon tai päivänarvon. Jos omaisuus on vakuutettu erikseen sovitusta vakuutusmäärästä, on tämä vakuutuskirjaan merkitty vakuutusmäärä suurin mahdollinen korvaus.
Vakuutusehtojen kohdan 5.3 (Vahingon määrän laskeminen) mukaan vakuutuksen tarkoituksena on korvata todellisia menetyksiä, joten käytetyn omaisuuden ikä vaikuttaa vahingon määrän arviointiin. Ensisijaisesti vahingon määrä arvioidaan ehtokohtien 5.3.1 - 5.3.4 mukaan. Muissa tilanteissa vahingon määrä arvioidaan kohdissa 5.3.5 -5.3.8 olevien ehtojen mukaisesti.
Vakuutusehtojen kohdan 5.3.5 (Vahingon määrän laskeminen jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaan) mukaan muissa kuin kohdissa 5.3.1 - 5.3.4 ja 5.3.7 - 5.3.8 kerrotuissa tapauksissa vahingon määrä arvioidaan omaisuuden jälleenhankinta-arvon tai päivänarvon mukaan. Vahingon määrää laskettaessa päivänarvo arvioidaan jokaisen vahingoittuneen esineen ja rakennuksen osalta erikseen. Yksittäisen rakennuksen osan vahingoittuessa päivänarvo arvioidaan kuitenkin kyseisen rakennuksen osan mukaan. Yhteen rakennetuissa tai useita erillisiä toiminnallisia kokonaisuuksia sisältävissä rakennuksissa jokaisen rakennuksen osan ja toiminnallisen kokonaisuuden päivänarvo ja vahingon määrä arvioidaan erikseen. Yksittäisen rakennus- tai rakenneosan taikka rakennuksen tai huoneiston pinnoitteiden ja kiinteiden kalusteiden vahingoittuessa päivänarvo arvioidaan kunkin osan sekä pinnoitteen ja kalusteryhmän osalta erikseen.
Vakuutusehtojen kohdan 5.3.5.1 (Jälleenhankinta-arvon mukainen vahingon määrä) mukaan, jos omaisuuden päivänarvo on vahinkohetkellä vähintään puolet jälleenhankinta-arvosta, arvioidaan vahingon määrä seuraavasti:
- Jos omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset, kuitenkin enintään omaisuuden jälleenhankinta-arvo.
- Jos omaisuutta ei voida korjata, vahingon määrä on enintään omaisuuden jälleenhankinta-arvo vähennettynä jäännösarvolla.
- Jos rakennusta ei korjata tai rakenneta uudelleen, on vahingon määrä rakennusvahingon osalta kuitenkin aina enintään rakennuksen käypä arvo vahinkohetkellä.
Jälleenhankinta-arvo ja sen mukainen vahingon määrä määritetään omaisuuden jälleenhankintahetkellä vallinneen hintatason mukaan.
Vakuutusehtojen kohdan 5.3.5.2 (Päivänarvon mukainen vahingon määrä) mukaan, jos omaisuuden päivänarvo vahinkohetkellä on vähemmän kuin puolet sen jälleenhankinta-arvosta, arvioidaan vahingon määrä seuraavasti:
- Jos omaisuus voidaan korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset, kuitenkin enintään omaisuuden päivänarvo.
- Jos omaisuutta ei voida korjata, vahingon määrä on omaisuuden päivänarvo vähennettynä sen jäännösarvolla.
- Jos korjauskelpoista omaisuutta ei korjata, vahingon määrä on niin suuri osa arvioiduista korjauskustannuksista kuin päivänarvo on jälleenhankinta-arvosta.
- Rakennuksen vahingossa päivänarvon mukainen vahingon määrä on kuitenkin aina enintään rakennuksen käypä arvo vahinkohetkellä.
Omaisuuden päivänarvo ja sen mukainen vahingon määrä määritetään vahinkohetkellä vallinneen hintatason mukaan.
Korvauksen suorittamista koskevan vakuutusehtojen kohdan 5.5.2 (Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus) mukaan vahingosta maksetaan jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus, kun omaisuuden päivänarvo on vähintään puolet jälleenhankinta-arvosta. Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus edellyttää, että vahingoittunut omaisuus kahden vuoden kuluessa vahingosta joko korjataan tai samalle sijaintipaikalle rakennetaan tai irtaimen omaisuuden tilalle hankitaan uutta samanlaatuista ja samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta. Jos rakentaminen viivästyy viranomaisten toimenpiteen johdosta, viivästysaika lisätään kahden vuoden määräaikaan.
Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus maksetaan seuraavasti:
- ensin maksetaan päivänarvon mukainen korvaus
- jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotus maksetaan jälleenhankinta-arvon edistymisen mukaan, kun vakuutusyhtiö on saanut selvityksen edellä mainituista jälleenhankintatoimenpiteistä, ja päivänarvon mukainen korvaus on käytetty jälleenhankintaan
- jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus maksetaan enintään toteutuneiden kustannusten mukaisena.
Oikeus jälleenhankinta-arvon mukaiseen korvaukseen on vain vakuutuksenottajalla tai sillä, jonka hyväksi vakuutus on voimassa. Oikeutta ei voi siirtää.
Vakuutusehtojen alussa annettujen vakuutusehdoissa käytettyjä käsitteitä koskevien määritelmien mukaan:
Jälleenhankinta-arvo (Uudishinta)
Irtaimen esineen jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan sitä rahamäärää, joka tarvitaan uuden samanlaisen tai käyttöominaisuuksiltaan lähinnä vastaavan omaisuuden hankkimiseen. Rakennuksen jälleenhankinta-arvo määritetään pitäen lähtökohtana vaurioitunutta rakennusta sellaisena ja siinä käyttötarkoituksessa kuin se oli ennen vahinkoa. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan rahamäärää, joka tarvitaan uuden samankokoisen, samaan käyttötarkoitukseen tarkoitetun ja ominaisuuksiltaan alkuperäisen kaltaisen rakennuksen rakentamiseen. Jälleenhankinta-arvo määräytyy kuitenkin enintään samaan käyttötarkoitukseen nykyaikaisilla rakenneosilla, yleisesti Suomessa kaupan olevilla rakennustarvikkeilla ja tavanomaisilla työmenetelmillä toteutetun rakennuksen mukaan. Jos pakottavat viranomaismääräykset lisäävät rakennuskustannuksia verrattuna siihen, mitä ne olisivat olleet, jos vaurioitunut rakennus olisi toteutettu ominaisuuksiltaan alkuperäisen rakennuksen kaltaisena, huomioidaan nämä kustannukset vahingon ja korvauksen määrässä ehtokohdan 5.4.2 mukaisesti.
Jälleenhankinta-arvo vahinkohetkellä voi olla suurempi tai pienempi kuin omaisuudella hankintahetkellä ollut arvo.
Päivänarvo (Nykyhinta)
Päivänarvolla tarkoitetaan sitä rahamäärää, joka saadaan, kun jälleenhankinta-arvosta vähennetään iän, käytön, huollon tai hoidon laiminlyönnin, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun sellaisen syyn aiheuttama arvonalennus. Rakennuksen päivänarvoa arvioitaessa otetaan huomioon myös paikkakunnan muuttuneiden olosuhteiden tai muiden syiden selvä vaikutus. Päivänarvon mukaan määräytyvää korvausta maksettaessa omaisuuden arvo lasketaan sillä vahinkohetkellä olleen arvon mukaan. Päivänarvo ei yleensä riitä korvaamaan uuden vastaavanlaisen omaisuuden hankkimista vahingoittuneen tilalle.
Käypä arvo
Käypä arvo on vakuutetun omaisuuden käteismyyntihinta vahinkohetkellä eli se hinta mikä siitä saataisiin, jos se myytäisiin markkinahintaan. Käypää arvoa laskettaessa otetaan huomioon mm. esineen ikä, käyttöaika ja käyttökelpoisuus.
Asian arviointi
Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan vakuutuksenottajien vuonna 1999 valmistunut lypsykarjanavetta- ja latorakennus on tuhoutunut palovahingossa 28.6.2018. Rakennuslupapiirustuksen mukaan rakennuksen lämmitetyn navettaosan pohjapinta-ala oli 1 087 neliömetriä ja lämmittämättömän lato-osan pohjapinta-ala 289 neliömetriä.
Osapuolet ovat erimielisiä vakuutuskorvauksen määräytymisperusteena olevista rakennuksen jälleenhankinta-arvosta ja päivänarvosta. Vakuutusyhtiö on arvioinut rakennuksen verottomaksi jälleenhankinta-arvoksi varusteineen ja kalusteineen 852 437 euroa ja päivänarvoksi 63 prosenttia jälleenhankinta-arvosta eli 537 036 euroa. Vakuutuksenottajat ovat vaatineet rakennuksen päivänarvon vahvistamista 91 prosentiksi sen 1 031 650 euron jälleenhankinta-arvosta eli 938 801 euroksi.
Navettarakennuksen jälleenhankinta-arvo
Vakuutuksenottajat ovat perustaneet vaatimuksensa lisäkorvauksesta yhtäältä vakuutusyhtiön korvauslaskurilla laadittuun 28.6.2019 päivättyyn laskelmaan. Asiakirjatietojen mukaan laskelman on laatinut asian varsinaisen korvauskäsittelyn ulkopuolella vakuutusyhtiön palveluksessa ollut vakuutuksenottajien sukulainen. Ottamatta kantaa laskeman laatijan asemaan ja asiantuntemukseen erityisesti rakennusvahinkojen arvioimisessa lautakunta toteaa, että kyseinen laskelma eroaa vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan 4.7.2018 päivätystä samalla laskurilla laaditusta laskelmasta laskennan perusteena käytetyn kustannusvuoden ja rakennuskustannuksia korottaviksi katsottujen tekijöiden osalta.
Vakuutuksenottajien esittämässä laskelmassa jälleenhankinta-arvon määrittämiseen on käytetty vuoden 2019 kustannustasoa, kun vakuutusyhtiön laskelma on laadittu vuoden 2018 kustannustason perusteella. Lautakunta katsoo, että määritettäessä vakuutuskorvauksen kannalta ratkaisevaa rakennuksen jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon välistä suhdetta laskenta on vakuutusehtojen mukaan tehtävä vahinkovuoden 2018 kustannustason mukaan.
Olennaisimmin laskelmien näkemysero navettarakennuksen jälleenhankinta-arvosta johtuu rakentamisen kustannuskorjaustekijöiden erilaisesta soveltamisesta vakuutuksen kohteena olleeseen rakennukseen. Vakuutusalalla yleisesti sovellettuun Haahtela-kehitys Oy:n julkaisemaan Rakennuksen hinnan arviointi -ohjeeseen vakuutusyhtiön mukaan pohjautuneessa laskelmassa on mainittu tässä tapauksessa kustannustasoon vaikuttavina korjaustekijöinä huonekorkeus, sisäpuoliset pinnat, kaluste- ja varustetaso, suunnitteluratkaisu, rakennuksen vaippa, ilmanvaihto ja hankekoko.
Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja ei ole huonekorkeuden kolmen prosentin osuutta lukuun ottamatta katsonut manituilla tekijöillä olleen korottavaa vaikutusta tavanomaisen rakentamisen perusteella arvioituihin kustannuksiin. Vakuutuksenottajien esittämässä laskelmassa sen sijaan kustannuskorjaustekijöiden yhteisvaikutus suunnittelua ja hankekokoa lukuun ottamatta on katsottu huomattavan suureksi eli 20 prosentiksi. Laskelmassa on perusteltu korjaustekijöiden käyttämistä navetan kalliilla materiaaleilla ja arvokkailla kalusteilla. Vakuutuksenottajat ovat muun muassa vedonneet siihen, että rakennus oli ollut betonielementtirakenteinen, kannatinpalkit olivat olleet teräksiset, kattopellitys tavanomaista vahvempi ja rakennukset pinnoitteet laadukkaita.
Lautakunta toteaa, että maksettavan vakuutuskorvauksen suuruus on laskettava vakuutussopimukseen sovellettavien vakuutusehtojen määräysten mukaisesti. Vakuutuksenottajien navettarakennuksen jälleenhankinta-arvon määrittämisessä on ratkaisevaa, että vaikka vakuutusehtojen mukaan rakennusvahingoissa jälleenhankinta-arvon määrittämisen lähtökohta on rakennus sellaisena ja siinä käyttötarkoituksessa kuin se oli ennen vahinkoa ollut, jälleenhankinta-arvon mukainen korvaaminen ei merkitse vakuutusehtojen mukaan sitä, että tuhoutuneen rakennuksen tilalle olisi maksettavalla korvaussummalla aina voitava rakentaa täysin samanlainen rakennus.
Vakuutussopimuksen mukainen jälleenhankinta-arvoon perustuva korvaus tarkoittaa rahamäärää, jolla voidaan rakentaa uusi samankokoinen ja samaan käyttötarkoitukseen tarkoitettu rakennus. Korvaussumma vastaa tällöin enintään niitä kustannuksia, jotka aiheutuvat ominaisuuksiltaan alkuperäisen kaltaisen rakennuksen rakentamisesta, kun rakentaminen toteutetaan nykyaikaisilla rakenneosilla, yleisesti kaupan olevilla rakennustarvikkeilla ja tavanomaisilla työmenetelmillä.
Vakuutusyhtiö on oman kuvattuun tavanomaiseen rakennuskustannustasoon perustuneen korvauslaskelmansa lisäksi hankkinut arviot uuden käyttöominaisuuksiltaan vastavan navetan rakentamiskustannuksista myös maatalouden asiantuntijaorganisaatio ProAgrialta ja asianomaiselta ELY-keskukselta. Vakuutusyhtiön mukaan arviot on hankittu tuhoutuneen navetan rakennuslupakuvien perusteella. ProAgrian seikkaperäisessä kustannusarviossa on laskettu rakentamiskustannuksiksi kalusteineen mutta ilman eläintilojen laitteistoja 579 417 euroa. Arvion lopussa esitetyn maa- ja metsätalousministeriön ohjekustannuksiin perustuvan summittaisen vertailutiedon mukaan rakentamiskustannukset olisivat laitteineen 669 870 euroa. Vakuutusyhtiön ELY-keskukselta 17.10.2018 saamassa sähköpostissa rakennuskustannusten enimmäismääräksi laitteistoineen on arvioitu noin 800 000 euroa.
Lautakunta toteaa, että mainitut ulkopuoliset arviot uuden tuhoutunutta vastaavan navetan rakentamiskustannuksista ovat vakuutusyhtiön korvauksen maksamisen perusteeksi arvioimaa rakennuksen 852 437 euron jälleenhankinta-arvoa alhaisemmat. Vakuutuksenottajat ovat toimittaneet lautakunnalle V Oy:ltä pyytämänsä arvion, jonka mukaan rakennuskustannukset olisivat 1 100 000 euroa. Tämän arvion merkitystä näyttönä rakennuskustannuksista heikentää kuitenkin olennaisesti sen perustelemattomuus.
Selostamiensa seikkojen ja sovellettavien vakuutusehtojen perusteella lautakunta katsoo, ettei asiassa ole esitetty todennäköisiä perusteita sen väittämän tueksi, että vakuutusyhtiö olisi määrittänyt tuhoutuneen navettarakennuksen jälleenhankinta-arvon virheellisesti.
Navettarakennuksen päivänarvo
Vakuutuksenottajat ovat perustelleet vaatimustaan navettarakennuksen 91 prosentin päivänarvosta vahinkohetkellä rakennuksen hyvällä ylläpidolla, korjauksilla ja huollolla sekä rakenteiden kulumista hidastaneilla pinnoitteilla ja materiaaleilla. Ilmeisesti näiden seikkojen mukaisesti vakuutuksenottajien esittämän 28.6.2019 päivätyn laskelman päivänarvoa koskevassa osuudessa rakennuksen kaikkien eri osakokonaisuuksien kuntoluokaksi on valittu laskelmataulukon arvo ”Hyvä”, mikä taulukon mukaan johtaa päivänarvoprosenttiin 91.
Päivänarvolaskelman taulukon mukaan rakennuksen päivänarvo voidaan arvioida joko rakennuksen osien iän tai niiden kuntoluokan mukaan. Laskelman rakennuksen päivänarvoa koskevassa osuudessa on eritelty laskennassa käytettävinä osakokonaisuuksina maatyöt sekä salaojat ja kaivot, anturat ja perusmuurit, alapohjat, ulkoseinät ja pilarit, väliseinät, yläpohja ja räystäät, vesikatto varusteineen, ikkunat, ovet, pintarakenteet, kalusteet ja varusteet, LVI-työt sekä sähkötyöt. Lautakunta katsoo, että ellei eri selvitystä kunkin rakennuksen osan kunnosta esitetä, päivänarvoa on laskelmassa arvioitava lähtökohtaisesti rakennuksen osien iän perusteella kulumisen ja rakennusmateriaalien ominaisuuksien ajan myötä vääjäämättä tapahtuvan heikkenemisen vuoksi.
Vakuutuksenottajien laskelman arvio on tältä osin perustettu kokonaisuudessaan rakennuksen eri osakokonaisuuksille arvioituun hyvään kuntoluokkaan. Vakuutusyhtiön laskelmassa osakokonaisuuksien kuntoluokaksi on arvioitu hyvä/tyydyttävä lukuun ottamatta kalusteita sekä LVI- ja sähkötöitä, joiden kuntoluokka on arvioitu tyydyttävän ja heikon välille. Vakuutusyhtiön laskelmassa päivänarvon osuudeksi jälleenhankinta-arvosta on saatu rakennusosien kunnon perusteella arvioituna 63 prosenttia. Rakennuksen iän perusteella arvioituna 20 vuoden ikäisen rakennuksen päivänarvon osuudeksi on ilmoitettu 61 prosenttia.
Voimassa olevan oikeuden mukaan näyttövelvollisuus korvattavan vahingon määrästä kuuluu lähtökohtaisesti korvauksen hakijalle. Lautakunta toteaa, että vaikka vakuutuksenottajien kuvaamat rakennuksen laadukkaat materiaalit, pinnoitteiden kunnossapito, huoltotoimenpiteet ja tarkastukset auttavatkin säilyttämään rakennuksen käyttökelpoisuutta sen alkuperäiseen tarkoitukseen, tällaiset toimenpiteet eivät yleensä merkittävästi nosta rakennuksen arvoa esimerkiksi varsinaisiin perusparannustoimenpiteisiin verrattavalla tavalla. Vaikka navettarakennusta olikin vakuutuksenottajien kuvaamalla tavalla hoidettu ilmeisen hyvin, lautakunta katsoo, ettei rakennuksen osalta ole osoitettu sellaisia erityisiä korjaus- ja parannustoimia, joiden perusteella olisi aihetta poiketa rakenteiden ja laitteistojen ikääntymiseen pohjautuvasta yleisestä arviosta.
Näin ollen lautakunta katsoo, ettei sillä ole asiasta käytettävissään olevan selvityksen nojalla perustetta poiketa myöskään vakuutusyhtiön tekemästä rakennuksen päivänarvoa koskevasta arviosta. Tämän vuoksi lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole velvollinen maksamaan vakuutuksenottajien vaatimaa lisäkorvausta rakennuksen 28.6.2018 sattuneesta palovahingosta.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöstä asianmukaisena.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sarpakunnas
Sjögren