Tapahtumatiedot

A kuljetti 16.6.2018 Turkissa henkilöautoaan tienristeyksessä sivutieltä päätielle, kun A:n henkilöauton vasempaan kylkeen törmäsi risteystä vasemmalta lähestynyt B:n kuljettama ajoneuvo. Molemmat ajoneuvot vaurioituivat. B:n ajoneuvon matkustajista viisi sai yhteentörmäyksessä vammoja ja heistä kaksi kuoli myöhemmin vammojensa johdosta.

Liikennerikosasiaa käsiteltiin turkkilaisessa rikostuomioistuimessa, jonka tuomiosta Vakuutuslautakunnalle toimitetusta käännöksestä ilmenee, että A oli tuomittu 4 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistus oli muunnettu päiväsakoiksi.

Vakuutusyhtiö viittasi korvauspäätöksessään 16.7.2019 A:n vahinkoilmoitukseen, jossa A katsoi, että syy ei ollut kokonaan hänen, koska tie oli uusi ja sieltä puuttuivat muun muassa valot ja liikennemerkit. Vakuutusyhtiön mukaan A oli piirtänyt vahinkoilmoitukseensa kuljettamansa ajoneuvon tulleen stop -merkin takaa.  Päätöksessä viitattiin vakuutustapahtuman aiheuttamista koskeviin ehtokohtiin. Vakuutusyhtiön saaman selvityksen mukaan A on laiminlyönyt paikallisen lain mukaisen väistämisvelvollisuuden. Turkkilaisen rikostuomioistuimen ratkaisun ja Forensic Medicine lnstituten tekemän arvion mukaan A on katsottu 6.6.2018 sattuneen liikennevahingon ensisijaiseksi vahingonaiheuttajaksi. Vakuutusyhtiö alentaa puolella (1/2) ajoneuvon kaskovakuutuksen perusteella maksettavaa korvausta, koska A on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai tärkeällä huolimattomuudella.

Asiakkaan valitus

A pyytää Vakuutuslautakuntaa vahvistamaan, että hänen menettelynsä ei ole ollut tahallista eikä törkeän huolimatonta, minkä johdosta vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan hakijan autolle aiheutuneet vauriot täysimääräisenä. Toissijaisesti A katsoo, että vakuutusyhtiön tulisi korvata vaurioista suurempi osa kuin puolet.

A on ajanut sivutieltä risteykseen ja kääntynyt oikealle päätielle, kun vasemmalta on ajanut auto hänen kylkeensä. A:lla on ollut tilanteessa väistämisvelvollisuus. Vastapuolen auto on ajanut huomattavalla ylinopeudella, eikä A:lla todellisuudessa ole ollut mahdollisuutta huomata lähestyvää autoa tai reagoida tilanteessa. A:n auton kuljettajan puoleinen ovi on vioittunut täysin ja myös auton vasen puoli on kärsinyt pahasti.

A katsoo, että hän ei ole menetellyt tahallisesti eikä törkeän huolimattomasti. Turkin viranomaisten antamat laskennalliset osuudet osapuolten vastuista ovat suurpiirteisiä ja perustuvat Turkin ja sen viranomaisten käytäntöihin. Vakuutusyhtiö on perustanut päätöksensä ainoastaan näihin Turkin käytännön mukaisesti arvioituihin prosentuaalisiin vastuuosuuksiin. A:n mielestä ne eivät kuitenkaan voi toimia ainoana ratkaisun perusteena Suomessa.

A:n mukaan nopeusrajoitus päätiellä on ollut 50 km/h. Vastapuoli on ajanut huomattavaa ylinopeutta, eikä ole jarruttanut lainkaan lähestyessään risteysaluetta. Vastapuolen nopeus on ollut 90–120 km/h. Vastapuolen kuljettajalla ei myöskään ole ollut ajokorttia. Hänen kyydissään pienikokoisessa viisipaikkaisessa autossa on ollut yhteensä kahdeksan henkilöä. Kuolonuhreilta olisi hyvin todennäköisesti vältytty, jos vastapuolen autossa ei olisi ollut ylimääräisiä henkilöitä ja matkustajat olisivat olleet asianmukaisesti turvavöissä.

Teon törkeyden arviointi tapahtuu Suomessa voimassa olevan oikeuden mukaan. A viittaa yleisesti korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön, jonka mukaan törkeä huolimattomuus on erittäin vakavaa varomattomuutta, joka on lähellä tahallisuutta ja siten osoittaa häikäilemätöntä ja piittaamatonta suhtautumista vahingon vaaraan. Vakuutussopimuslain esitöiden mukaan törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Jos vakuutettu esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri, voidaan huolimattomuutta pitää tärkeänä. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka väittämästään korvauksen alentamisperusteesta.

Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä törkeän huolimattomuuden on katsottu useimmin olevan kyseessä, kun kyse on huomattavista ylinopeuksista tai kuljettajan piittaamattomuudesta liikennesääntöjä kohtaan, ja kun teko on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle ja terveydelle. A viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksiin VKL 128/04 ja FINE-010252. Tapauksista jälkimmäisessä on arvioitu väistämisvelvollisen osapuolen vastuuta kolaritilanteessa. Ratkaisusuosituksen FINE-010252 mukaan väistämisvelvollisen osapuolen toimittua itse liikennesääntöjen edellyttämällä tavalla hänen ei täytynyt varautua siihen, että risteävää tietä lähestyy moottoripyörä liikennesääntöjen vastaisesti ainakin kaksinkertaisella ylinopeudella. Tilanteen katsottiin moottoripyörän käyttämä suuri ylinopeus huomioiden olleen väistämisvelvolliselle osapuolelle siinä määrin ennalta arvaamaton, ettei vahingon voitu katsoa osaksikaan aiheutuneen hänen tuottamuksestaan. Etuajo-oikeutetun moottoripyöräilijän toimintaa puolestaan pidettiin törkeän huolimattomana.

A:n mukaan vahinkotapahtumaan johtanut liikennetilanne on A:n väistämisvelvollisuudesta huolimatta ollut vastapuolen käyttämän suuren ylinopeuden takia siinä määrin ennalta arvaamaton, ettei vahingon voida katsoa aiheutuneen A:n törkeästä huolimattomuudesta. Lisäksi on otettava huomioon, että tiemerkinnät ja valaistus olivat alueella puutteelliset, sillä tie oli uusi. Oikeuskäytännössä on otettu huomioon tien kunnossapidon puutteet ja niiden vaikutus autoilijan tuottamusta arvioitaessa.

A:n mielestä Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositus FINE-010252 on täysin päinvastainen suhteessa Turkin viranomaisten nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa tekemiin arvioihin osapuolten vastuusta. Tämä puoltaa sitä, että A:lla ei ole ollut tuottamusta vahinkoon. Sen sijaan B:n käyttämä kaksinkertainen nopeus sallittuun nähden ilmentää törkeän huolimatonta menettelyä ja B:n on katsottava olleen ensisijainen vahingonaiheuttaja.

A katsoo, että hänen menettelynsä moitittavuutta ei voida päätellä suoraan seurauksista, toisin sanoen sen perusteella, että kolarissa kuoli kaksi B:n kyydissä ollutta henkilöä. A:n vastuuta arvioitaessa tulee ottaa huomioon vain hänen toimintaansa ennen kolaria. Mikään A:n toiminnassa ei osoita, että hän olisi suhtautunut hyväksyvästi tai välinpitämättömästi vakavan vaaran mahdollisuuteen toisen hengelle tai terveydelle.

A kertoo olevansa kokenut kuljettaja. Kolarin tapahtumahetkellä hänen kyydissään olivat hänen vaimonsa ja lapsensa, joten hän luonnollisesti noudatti erityistä varovaisuutta liikenteessä. A ei ole ajanut ylinopeutta ja on kaikin tavoin tilanteessa noudattanut häneltä vaadittua huolellisuutta. Vaikka A:lla on ollut väistämisvelvollisuus, hänellä ei tosiasiallisesti ole ollut mahdollisuutta huomata vastapuolen autoa, saati ehtiä reagoida jarruttamalla. Tilanne on ollut nopea, eikä A:lla ole ollut mitään tehtävissä kolarin välttämiseksi. A:n tulosuunnasta katsottaessa näkyvyys päätielle vasemmalle on ollut vain 50–60 metriä. A:lla olisi ollut noin 1,5 sekuntia aikaa reagoida ja pysähtyä välttääkseen kolarin 110 km/h nopeudella lähestyvän vastapuolen auton kanssa.

A:n mukaan koko kolarilta olisi vältytty, jos vastapuoli olisi ajanut nopeusrajoituksen mukaisesti ja huomioinut asianmukaisella varovaisuudella muun liikenteen lähestyessään risteysaluetta. Turkin viranomaiset ovat katsoneet, ettei vahinko ollut yksin A:n aiheuttama, vaan B:n syyksi on katsottu 25 %:n osuus. Myös B:n olisi Turkin viranomaisten lausunnon mukaan pitänyt hiljentää vauhtiaan risteysalueella. Näin ollen B on toiminnallaan myötävaikuttanut vahingon tapahtumiseen.

A on vakuutusyhtiön vastineen tiedoksi saatuaan toimittanut Vakuutuslautakunnalle neljän henkilön laatimat yksityisluontoiset todistukset, joiden allekirjoittajat A:n mukaan todistavat päätien nopeusrajoitukseksi 50 km/h. Lautakunnalle on toimitettu myös todistusten suomenkieliset käännökset. A katsoo, että päätien poliisin raporttia alempi nopeusrajoitus ei tähän nähden ole enää pelkästään hänen väitteensä varassa oleva seikka.  A toteaa, että vakuutusyhtiöllä on huomattavasti häntä paremmat resurssit ja myös velvollisuus esittää selvitystä tieolosuhteista, jos yhtiö kiistää A:n toimittaman lisäselvityksen.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan A:n vaatimukset perusteettomina.  Vahinko on korvattava, mutta vakuutusyhtiö on alentanut korvausta 50 %:Ila A:n törkeän huolimattomuuden perusteella.

Vakuutusyhtiön mukaan A on tullut sivutieltä suoraan päätietä ajaneen auton eteen. Vastapuolen auto on törmännyt A:n auton vasempaan kylkeen, eli A ei ole edes ehtinyt kääntyä päätielle. A on vakuutusyhtiön mukaan merkinnyt vahinkoilmoitukseen, että hän on tullut risteykseen stop-merkin takaa. Kolari on ollut hyvin raju ja vastapuolen autossa olleista henkilöistä kaksi on kuollut. Asiakas on tuomittu Turkissa 4 v 2 kk vankeusrangaistukseen, joka on kuitenkin muutettu sakoiksi.

Vakuutusyhtiön mukaan vahinkotapahtumaan sovelletaan paikallisia liikennesääntöjä, mutta teon törkeyttä ja vakuutusyhtiön oikeutta korvauksen alentamiseen arvioidaan Suomessa voimassa olevan oikeuden mukaan. Vakuutusyhtiö pitää hyvin todennäköisenä, että A olisi Suomessa vastaavanlaisessa tapauksessa tuomittu rikoslain 23 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, koska A on laiminlyönyt liikenneturvallisuuden vaatiman pysähtymisvelvollisuuden ja väistämisvelvollisuuden. Koska A:n on katsottava aiheuttaneen vahingon törkeällä huolimattomuudella, vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus alentaa hänelle maksettavaa korvausta.

A on valituksessaan vedonnut siihen, että kolarin vastapuoli olisi ajanut tilanteessa huomattavaa ylinopeutta, minkä johdosta A:n ei voitaisi katsoa aiheuttaneen vahinkoa törkeästä huolimattomuudesta. A:n mukaan nopeusrajoitus päätiellä on ollut 50 km/h ja vastapuolen nopeus on ollut 90–120 km/h. Vakuutusyhtiön tiedossa ei kuitenkaan ole mitään selvitystä siitä, että vastapuoli olisi ajanut huomattavaa ylinopeutta. Vakuutusyhtiöllä olevan poliisin raportin mukaan päätien nopeusrajoitus on ollut 110 km/h eikä 50 km/h. Vastapuolen käyttämä nopeus ei ole vakuutusyhtiön tiedossa, mutta vaikka A:n arvio siitä pitäisi paikkansa, kyse ei olisi ainakaan huomattavasta ylinopeudesta.

A:n toimittamien nopeusrajoitusta koskevien lausuntojen johdosta antamassaan lausumassa vakuutusyhtiö pitää selvänä, että A:lla on näyttötaakka väittämästään vastapuolen huomattavasta ylinopeudesta, kun vakuutusyhtiö on osoittanut, että ilman vastapuolen ylinopeutta asiakas on aiheuttanut vahingon törkeästä huolimattomuudesta. Vakuutusyhtiöltä ei voida edellyttää todistelua siitä, että vastapuoli ei ajanut ylinopeutta. Yhtiö vetoaa poliisin raporttiin, jonka mukaan onnettomuuspaikan nopeusrajoitus on ollut 110 km/h. Koska näyttö vastapuolen huomattavasta ylinopeudesta puuttuu, vakuutusyhtiö katsoo, että sen päätös korvauksen alentamisesta on oikea.

Vakuutusyhtiön mukaan päätien nopeusrajoitukseksi on katsottava poliisiraportin mukainen 110 km/h, jollei viranomaiselta saada selvitystä siitä, että kirjaus on virheellinen. Vakuutusyhtiö huomauttaa vielä, että vahinkoilmoitukseensa A on merkinnyt vastapuolen nopeusrajoitukseksi 80 km/h, joka myös poikkeaa A:n nyt väittämästä nopeusrajoituksesta. Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan vastapuolen nopeus ei ole tiedossa. Vakuutusyhtiön tietojen mukaan myöskään tuomiossa tai muissakaan saatavissa olevissa asiakirjoissa ei ole mainintoja vastapuolen nopeudesta.

Välitoimi

Osapuolet ovat puolin ja toisin vedonneet turkkilaisen rikostuomioistuimen tuomioon ja Turkin Forensic Medicine Instituten tekemään arvioon näitä asiakirjoja kuitenkaan Vakuutuslautakunnalle toimittamatta. Asian selvittämiseksi Vakuutuslautakunta on varannut vakuutusyhtiölle tilaisuuden esittää Vakuutuslautakunnalle molempien osapuolten vetoamat asiakirjat suomeksi käännettynä ja lisäksi mahdollisuuden esittää näyttöä yhtiön vetoamasta törkeästä huolimattomuudesta.

Vakuutusyhtiö on toimittanut lautakunnalle käännökset turkinkielisestä poliisin tutkintapöytäkirjasta ja turkkilaisen rikostuomioistuimen tuomiosta siltä osin kuin niissä kuvataan vahinkotapahtumaa. Vakuutusyhtiön mukaan sillä ei ole Forensic Medicine Instituten lausuntoa, mutta yhtiön käsityksen mukaan tuomiossa viitataan tähän lausuntoon.

Vakuutusyhtiön lausuma

Vakuutusyhtiön mukaan käännökset tukevat vakuutusyhtiön näkemystä siitä, että kolari on tapahtunut vakuutusyhtiön aiemmin kertomalla tavalla, ja että kyse on ollut törkeästä huolimattomuudesta. Poliisin pöytäkirjasta ilmenee, että onnettomuuspaikan enimmäisnopeusrajoitus on ollut 110 km/h.  Poliisi on katsonut, että A on rikkonut tieliikennelain säännöstä, jonka mukaan risteyksessä tulee antaa tietä etuajo-oikeutetulle. Poliisi on katsonut, että kolarin vastapuoli ei ole rikkonut liikennesääntöjä.

Tuomiossa A on katsottu kolarin pääasialliseksi syylliseksi ja hänet on tuomittu 4 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen, joka on muutettu sakoiksi. Tuomiossa on tosin todettu, että kolarin vastapuoli on rikkonut sääntöä, jonka mukaan vauhtia on hiljennettävä risteystä lähestyttäessä, kaarteisiin mentäessä, mäkien huippuja lähestyttäessä, ajettaessa mutkaista tietä, jalankulkuteiden, tunneleiden, kapeiden siltojen ja ilmanvaihtokanavien lähellä sekä mentäessä rakennus- ja korjauskohteiden ohi. Vakuutusyhtiön mukaan on kuitenkin huomattava, että vastapuolen ei ole todettu ajaneen ylinopeutta, vaan kyseessä on yleinen huolellisuussäännös, jonka mukaan useissa eri kohdissa tulee hiljentää vauhtia. Kyseinen säännös ei millään tavalla muuta etuajo-oikeutta kyseisessä risteyksessä.

Vakuutusyhtiö katsoo, että muun muassa autojen osumakohta huomioon ottaen kolari olisi sattunut, vaikka vastapuoli olisi hieman hiljentänyt vauhtiaan. Vakuutusyhtiö kiinnittää huomiota myös siihen, että esillä olevassa tapauksessa on kyse A:n autolle aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta, eikä esimerkiksi vastapuolen kyydissä olleiden matkustajien henkilövahingoista. Vakuutusyhtiön mielestä A:n auton vahingot eivät olisi jääneet olennaisesti vähäisemmiksi, vaikka vastapuoli olisi törmännyt siihen hieman hitaammalla vauhdilla.

A:n lausuma

A ei ole antanut vakuutusyhtiön toimittamien käännösten ja vakuutusyhtiön tässä yhteydessä esittämien kannanottojen osalta pyydettyä lausumaa.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä ovat olleet muun muassa seuraavat selvitykset:

-    A:n vahinkoilmoitus 15.4.2019

-    A:n jatkoselvitys vahinkotapahtumasta (saapunut vakuutusyhtiölle 25.4.2019)

-    Turkinkielinen asiakirja, 4 sivua (poliisin tutkintapöytäkirja) ja sen osia koskeva käännös

-    Valokuvat kahdesta käsin kirjoitetusta turkinkielisestä asiakirjasta sekä niitä koskevat käännökset, joiden mukaan A:n ajoneuvon matkustajana olleet neljä henkilöä todistavat, että 16.8.2018 tapahtuneessa liikenneonnettomuudessa ajotiellä voimassa ollut korkein nopeusrajoitus oli 50 km/h

-    Käännös turkkilaisen rikostuomioistuimen ratkaisusta (vakuutusyhtiön mukaan osa tuomiosta)

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten erimielisyys koskee sitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut asianmukaiset perusteet alentaa A:n henkilöauton vaurioitumisen johdosta maksettavaa korvausta 1/2:lla törkeän huolimattomuuden perusteella. Lähemmin tarkasteltuna kyse on siitä, onko A:n osoitettu menetelleen risteykseen ajaessaan niin moitittavasti, että hänen menettelyään voidaan pitää törkeän huolimattomana.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinko-vakuutuksessa) mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2018 alkaen) kohdan 3.1 (Törmäysturva) mukaan törmäysturvasta korvataan äkillisen, ennalta arvaamattoman, ulkoisen tapahtuman aiheuttama välitön esinevahinko, jonka syynä on törmäys, tieltä suistuminen, kaatuminen tai muu vastaava ulkoinen tapahtuma.

Ehtokohdan 6.4.2 (Henkilön menettelyn vaikutus korvausta vähentävänä) mukaan vakuutusyhtiö voi alentaa korvausta tai evätä sen kokonaan siltä vakuutetulta tai häneen samastettavalta henkilöltä, joka on
-    aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai tärkeällä huolimattomuudella

Asian arviointi

Osapuolten kannanottojen perusteella A:n henkilöautoa koskevassa autovakuutussopimuksessa ei ole sovittu viittauksesta muun maan lakiin. Kyse on Suomessa rekisteröityä ajoneuvoa koskevasta vakuutuksesta ja asiakirjojen mukaan vakuutuksenottaja A:n vakinainen asuinpaikka on Suomessa. Vakuutuslautakunta toteaa, että A:n menettely tulee näin ollen arvioitavaksi Suomen vakuutussopimuslain perusteella (laki eräisiin kansainvälisluonteisiin vakuutussopimuksiin sovellettavasta laista 3, 5 ja 7 §). Myös osapuolet ovat yksimielisiä siitä, että vahinkotapauksen arviointiin sovelletaan Suomen vakuutussopimuslakia.

Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993) mukaan lain 30 §:ssä tarkoitettu törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta. Jos vakuutettu esimerkiksi tietoisesti laiminlyö normaalit varotoimet ja saa aikaan tilanteen, jossa vahingonvaara on suuri, voidaan huolimattomuutta pitää törkeänä. Vakuutusyhtiöllä on näyttötaakka väittämästään korvauksen alentamisperusteesta.

Vakuutuslautakunnalle vahinkopaikan tieolosuhteista esitetyt tiedot ovat epäselviä ja osin ristiriitaisia. A on vahinkoilmoituslomakkeensa vahinkopiirrokseen kirjoittanut oman ajoneuvonsa ajoväylän päälle tekstin ”stop”. Vahinkoilmoituksen kohtaan ”nopeusrajoitus vahinkoalueella” A on merkinnyt vieraan ajoneuvon kohdalle 80 km/t. A ei ole kirjoittanut vahinkoilmoitukseensa tätä tarkempaa kuvausta vahinkotapahtuman sattumisesta. Vakuutusyhtiölle myöhemmin lähettämässään kirjeessä (jatkoselvitys vahinkotapahtumasta) A on kertonut, että syy yhteentörmäykseen oli hänen. A:n mukaan törmäys ei kuitenkaan ollut kokonaan hänen syytään, sillä tie oli uusi ja sieltä puuttuivat mm. valot ja liikennemerkit.

Vakuutusyhtiön poliisin tutkintapöytäkirjasta esittämän käännöksen mukaan onnettomuuspaikan enimmäisnopeusrajoitus on ollut 110 km/h. Pöytäkirjassa todetaan, että A on rikkonut Turkin tieliikennelain säännöstä, jonka mukaan risteystä lähestyttäessä on annettava tietä etuajo-oikeutetulle. Pöytäkirjan mukaan on tultu siihen tulokseen, ettei toisen ajoneuvon [kuljettaja] B ole rikkonut sääntöjä.

Rikostuomioistuminen tuomion mukaan A:n ajoneuvon matkustaja Z on kertonut lausunnossaan, että hänen mielestään A:n ajoneuvolla oli etuajo-oikeus, toinen ajoneuvo ajoi kovaa vauhtia, ja siksi onnettomuus tapahtui. A on puolestaan lausunnossaan kertonut, että hän halusi ajaa päätielle ja pysähtyi risteykseen.  A katsoi oikealle ja vasemmalle, yhtään ajoneuvoa ei ollut tulossa. A lähti liikkeelle ja vasemmalta tuli toinen ajoneuvo, joka törmäsi A:n ajoneuvoon. Onnettomuus sattui illalla ja alkoi olla jo pimeää.

Tuomiossa viitataan tapahtumapaikalla tehdyn tutkimuksen jälkeen kirjoitettuun asiantuntijalausuntoon (päivätty 24.12.2018). Sen mukaan A ei noudattanut tieliikennelain säännöstä, jonka mukaan lähestyvien kuljettajien on hidastettava vauhtia, oltava varovaisia, annettava tietä etuajo-oikeutetuille ajoneuvoille, eikä määräystä, joka sanoo, että etuajo-oikeutetuille on annettava tietä. B ei puolestaan noudattanut säännöstä, jonka mukaan on noudatettava liikennemerkkejä, laitteita tai tiemerkintöjä, eikä myöskään säännöstä, jonka mukaan risteystä lähestyttäessä, kaarteisiin mentäessä, mäkien huippuja lähestyttäessä, ajettaessa mutkaista tietä, jalankulkuteiden, tunneleiden, kapeiden siltojen ja ilmanvaihtokanavien lähellä sekä mentäessä rakennus- ja korjauskohteiden ohi, on vauhtia hiljennettävä.

A:n ajoneuvon matkustaja K on kertonut, että: ”…olimme menossa onnettomuusristeykseen, halusimme mennä sivutieltä päätielle, ja juuri ennen päätietä pysähdyimme. Meidän piti mennä toiselle puolelle tietä. Päätiellä ei näkynyt muita ajoneuvoja, ja lähdimme liikkeelle. Liikkeelle lähdöstä noin 1-2 sekunnin kuluttua tuli ajoneuvo ja törmäsi meihin. Kuljimme ehkä noin 10–15 km/h olevaa vauhtia.”

Tuomion kohdassa ”lain mukainen määritelmä” viitataan asiantuntijalausuntoon todeten, että A on ollut asiantuntijalausunnossa selostettujen säännösten rikkomisen johdosta ”todellinen virheellisesti toiminut henkilö”. B puolestaan on tuomion mukaan ollut laiminlyöntiensä johdosta vähemmän syyllinen osapuoli. Tuomiossa katsotaan, että A ei hidastanut vauhtia, eikä antanut päätietä kulkeville etuajo-oikeutetuille ajoneuvoille tietä, vaan tuli sivutieltä päätielle ja aiheutti onnettomuuden. Hän on todellinen virheellisesti toiminut henkilö. Tuomion mukaan B ei ole noudattanut liikennemerkkejä eikä ole hidastanut vauhtiaan risteykseen tultaessa, ja on näin aiheuttanut onnettomuuden. Hän on vähemmän syyllinen osapuoli.

Tuomiossa on tämän jälkeen käsitelty A:n menettelyä. A tuli sivutieltä kuljettamallaan ajoneuvolla, vaikkei hänellä ollut etuajo-oikeutta. Hän syyllistyi aiheuttamalla onnettomuuden kahden henkilön kuolemaan ja enemmän kuin yhden henkilön loukkaantumiseen. Tuomion mukaan: ”…vaikka voidaan ajatella, että syytetty etukäteen tiesi onnettomuuden tapahtuvan, ei ole näyttöä siitä, että A olisi luottanut onneensa tai muihin vaikuttimiin.” Näin ollen johtopäätös on, ettei A tehnyt tekoaan ”tietoisesti vahingossa”. Tuomion mukaan A on vahingossa syyllistynyt enemmän kuin yhden henkilön kuolemaan ja enemmän kuin yhden henkilön loukkaantumiseen.

Kyse on siitä, onko A aiheuttanut ajoneuvonsa vauriot vakuutussopimuslain 30 §:ssä tarkoitetulla tavalla törkeällä huolimattomuudellaan. Turkkilaisen rikostuomioistuimen tuomiosta ei ilmene, onko A:n ajosuunnasta risteykseen tultaessa ollut väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki, vai onko A:n väistämisvelvollisuus perustunut siihen, että A on ollut sivutieltä päätielle tulijana (paikallisen tieliikennelainsäädännön perusteella) väistämisvelvollinen. Mikäli A:n ajosuunnassa on ollut väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki, selvitysten perusteella jää epäselväksi, onko kyseessä ollut pakollista pysähtymistä osoittava liikennemerkki vai väistämisvelvollisuutta osoittava liikennemerkki (nk. kärkikolmio). Tuomiossa ei ole myöskään otettu kantaa etuajo-oikeutettua väylää ajanutta B:tä koskevaan nopeusrajoitukseen tai Z:n lausunnossa mainittua suurta nopeutta lukuun ottamatta B:n käyttämään ajonopeuteen. Tuomiosta ja tutkintapöytäkirjan piirroksesta ei voida päätellä, onko B:n ajosuunnassa ollut A:n kertomalla tavalla kaarre, joka on mahdollisesti rajoittanut risteykseen tultaessa näkyvyyttä A:n ajosuunnasta vasemmalle.

Vakuutuslautakunta pitää rikostuomioistuimen tuomion perusteella asiassa selvitettynä, että yhteentörmäys on tapahtunut sen seurauksena, että A on laiminlyönyt väistämisvelvollisuutensa risteyksessä. Tuomion perustelujen ja vahinkoilmoituksen merkintöjen perusteella A ei ole rikosoikeudenkäynnin aikana tai myöskään vahinkoilmoitusta laatiessaan kiistänyt väistämisvelvollisuuden laiminlyöntiin perustuvaa vastuutaan vahinkotapahtuman sattumisesta. Ristiriitaisten selvitysten perusteella A:n väittämä etuajo-oikeutettua väylää risteystä lähestyneen B:n ylinopeus jää näin ollen näyttämättä. Vakuutuslautakunta katsoo, että A on esitettyjen selvitysten perusteella aiheuttanut vahinkotapahtuman huolimattomuudellaan laiminlyötyään väistämisvelvollisuutensa risteyksessä.

Vakuutuslautakunta kuitenkin toteaa, että tilanteessa, jossa vakuutettu on laiminlyönyt väistämisvelvollisuutensa risteyksessä, korvauksen alentaminen törkeän huolimattomuuden perusteella edellyttää sitä, että vakuutettu on esimerkiksi vakavaa moitittavuutta ilmentävällä tavalla laiminlyönyt liikenneolosuhteiden edellyttämän muun liikenteen havainnoinnin, tai lähestyvän ajoneuvon havaitsemisesta huolimatta lähtenyt kuljettamaan ajoneuvoaan risteykseen siten, että menettelystä on aiheutunut suuri vahingonvaara. Myös pakollista pysähtymistä osoittavan liikennemerkin edellyttämän pysähtymisvelvollisuuden laiminlyönnin voidaan yhdessä väistämisvelvollisuuden laiminlyönnin kanssa usein katsoa ilmentävän törkeää huolimattomuutta.

A ja Z ovat kertoneet, että A on pysäyttänyt autonsa ennen risteykseen ajamista. A ei kuitenkaan jostakin syystä ole ennen liikkeelle lähtöään havainnut vasemmalta lähestynyttä B:n kuljettamaa ajoneuvoa. Tuomiosta ei ilmene, millä perusteilla A:n on mainittujen kertomusten vastaisesti katsottu ajaneen risteykseen pysähtymättä. Aiemmin selostetuista syistä asiassa on lisäksi jäänyt näyttämättä, että A:n ajosuunnassa olisi ollut pakollista pysähtymistä osoittava liikennemerkki.

Rikostuomioistuimen tuomiossa ja siinä viitatussa asiantuntijalausunnossa myös B:tä on pidetty osaksi vastuullisena vahinkotapahtuman sattumiseen. Osapuolten mukaan asiantuntijalausunnossa B:n vastuuosuudeksi on katsottu 25 %. Tämä seikka ei tue johtopäätöstä siitä, että A olisi menetellyt tilanteessa törkeän huolimattomasti. Myös tuomiossa olevat A:n menettelyn rangaistavuuteen liittyvät luonnehdinnat, joiden mukaan vahinko ei ole tapahtunut sen johdosta, että A ”olisi luottanut onneensa tai muihin vaikuttimiin”, minkä perusteella A ei tuomion mukaan ole tehnyt tekoaan ”tietoisesti vahingossa”, viittaavat siihen, että tuomioistuin ei ole pitänyt A:n menettelyä paikallisen rikoslainsäädännön mukaisella tavalla piittaamattomana.

Johtopäätöksenään Vakuutuslautakunta toteaa, että A:n huolimattomuutta ei voida pitää vakuutussopimuslain 30 §:n mukaisesti törkeänä yksinomaan sen perusteella, että A on laiminlyönyt risteyksessä väistämisvelvollisuutensa, vaikka laiminlyönti onkin osaltaan johtanut seurauksiltaan vakavan yhteentörmäyksen sattumiseen. Rikostuomioistuimen tuomiossa mainittujen todistajien kertomusten ja tuomiossa viitatun asiantuntijalausunnon johtopäätösten ristiriitaisuuden perusteella sekä A:n menettelyn erityistä moitittavuutta osoittavan muun selvityksen puuttuessa Vakuutuslautakunta katsoo jäävän riittävästi näyttämättä, että A on aiheuttanut autonsa vaurioitumiseen johtaneen vahinkotapahtuman törkeällä huolimattomuudellaan.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa A:lle hänen henkilöautonsa vaurioitumisen johdosta alentamattoman korvauksen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Jyrä
Maso
Vyyryläinen
Yrttiaho