Haku

FINE-024378

Tulosta

Asianumero: FINE-024378 (2020)

Kategoria: Sijoitusrahastotoiminta

Ratkaisu annettu: 22.04.2020

Sijoitusneuvonta. Rahasto. Selonotto- ja tiedonantovelvollisuus. Etämyynti. Ulkomailla verovelvollinen henkilö. Veroseuraamus. Korvausvaatimus.

Tapahtumatiedot

Asiakas oli tiedustellut heinäkuussa 2016 lainaa kiinteistön hankintaa varten pankista, jonka kanssa hänellä on myös voimassa oleva private banking sijoituspalvelusopimus. Lainan lisävakuudeksi asiakas halusi antaa arvopapereita ja teki 1,2 miljoonan euron sijoituksen pankin esittelemistä vaihtoehdoista sijoitusrahastoon, jonka myyntivoittovero määräytyi asiakkaan verotusmaan lainsäädännön mukaisesti poikkeuksellisesti ansiotulojen perusteella normaalin pääomatulon asemasta hänen lunastettua rahasto-osuudet kesäkuussa 2017.

Asiakkaan valitus

Asiakkaan näkemyksen mukaan pankin hänelle suosittelema rahasto on ollut hänelle soveltumaton, minkä vuoksi pankin tulisi korvata myyntivoiton verotuksen erotus verrattuna alempaan pääomatuloverotukseen sekä asian selvittelystä aiheutuneina kuluina yhteensä noin 58.000 euroa.

Asiakkaan mukaan pankin tiedossa oli hänen verovelvollisuutensa Englannissa eikä hänelle sähköpostitse toimitetuista asiakirjoista ilmennyt tuolloin voimassa olleen sijoitusrahastolain mukaisesti rahastoon tai sen omistajaan sovellettava verotus, eikä myöskään pankin edustaja muutoin asiasta maininnut. Päinvastoin asiakkaan pankista saaman tiedon perusteella rahaston piti olla ”verotuksellisesti selkeämpi vaihtoehto”, mistä hänelle syntyi kuva, jonka mukaan pankki oli arvioinut eri sijoitustuotteita ja päätynyt kyseiseen rahastoon. Asiakkaan mukaan hänelle toimitetussa aineistossa oli verotuksen osalta korostettu vain Tanskan verotusta.

Pankin asiassa esille nostamaan sijoituskokemukseensa ja –osaamiseensa asiakas toteaa, että investointipankkitaustastaan huolimatta hän on ollut tekemisissä lähinnä yrityskauppoihin liittyvien asioiden kanssa, mutta ei sijoitustuotteiden tai –neuvonnan kanssa. Asiakas toteaa myös, että koska hän asioi tuotteen suhteen pankin kanssa pääasiassa sähköpostilla, niin tilanteeseen soveltuvat myös rahoituspalvelun etämyyntiin liittyvät säännökset, joiden mukaan verotuksesta olisi tullut kertoa tarkemmin. Edelleen asiakkaan mukaan jos pankki ei tiennyt rahastonsa verokohtelusta Englannissa tai jos se jätti siitä hänelle kertomatta, osoittaa se pankin merkittävää huolimattomuutta asiassa.

Palveluntarjoajan vastine

Pankki kiistää asiakkaan korvausvaatimuksen sekä perusteiltaan että määrältään. Pankin mukaan se on esitellyt asiakkaalle tämän esille nostaman mukaisesti eri vaihtoehtoja luoton vakuudeksi kelpaaviksi tuotteiksi, joista asiakas on itse valinnut riidanalaisen rahaston. Pankki toteaa, että osapuolten välisessä sijoitusneuvontasopimuksessa ei ole erikseen sovittu veroneuvontapalvelun tarjoamisesta, joten asiaa tulee arvioida sijoitusneuvonnan sekä siihen liittyvien yleisten selonotto- ja tiedonantovelvollisuuksien näkökulmasta, joihin liittyvät velvoitteensa se katsoo täyttäneensä kartoitettuaan asiakkaan tilanteen ja tarpeen sijoitussuunnitelman laadinnan yhteydessä sekä annettuaan asiakkaalle suosittamansa rahaston avaintietoesitteen. Pankin mukaan kyseisen rahaston suosittelu tapahtui Helsingissä järjestetyssä tapaamisessa, joskaan asiakas ei tuolloin vielä lopullista päätöstä tehnyt, vaan pyysi siitä vielä lisätietoja sähköpostitse ja antoi sitten toimeksiannon niin ikään sähköpostitse, jotta sijoituksen panttaukseen liittyvät toimet oli mahdollista tehdä etukäteen kiinteistön kaupan yhteydessä. Pankki myös korostaa, että asiakasta voidaan pitää hänen taustansa huomioiden poikkeuksellisen kokeneena sijoittajana ja että asiakas on itse valinnut rahaston hänelle esitetyistä vaihtoehdoista, jotka kaikki täyttivät asiakkaan erityistarpeet eli tuotteen soveltuvuuden vakuudeksi ja joihin sijoittamista asiakkaan työnantaja ei ollut rajoittanut. Edelleen pankki tuo esiin, että asiakas ei ollut keskusteluissa tuonut esille tarvetta johonkin tietynlaiseen verokohteluun ja että veroseuraamus ei ole johtunut pankista neuvosta sijoittaa tuotteeseen, vaan asiakkaan omasta aloitteesta tapahtuneesta lunastuksesta. Englannissa pitkään jo asuneena asiakkaan on tullut myös itse tuntea asuinmaansa verolainsäädäntö, minkä lisäksi hän näyttäisi myös käyttäneen asian suhteen pankin ulkopuolista asiantuntija-apua.

Asiassa esitetyn korvausvaatimuksen osalta pankki toteaa, että lähtökohtaisesti asiakkaan maksettavaksi tulevia veroja ei ole edes pidettävä vahinkona eikä siitä ole edes esitetty mitään näyttöä, samoin kuin ei myöskään asiassa vaadituista selvittelykuluista. Pankin näkemyksen mukaan vaadittu summa ei sitä paitsi edes olisi veroero, vaan koko veromäärä. Edelleen pankki myös toteaa, että vaikka asiakas on huomannut verokantojen välisen eron maaliskuussa 2017, on hän pitänyt sijoitusta vielä sen jälkeen yli neljä kuukautta minä aikana rahaston arvo on huomattavasti noussut. Vahingon rajoittamista koskevan periaatteen mukaan korvattava summa voisi siten korkeintaan perustua rahaston maaliskuiseen arvoon ja sen perusteella laskettavaan verokantojen eroon.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- pankin ja asiakkaan välinen sijoitusneuvontasopimus 6.4.2016 liitteineen
- sijoitussuunnitelma 20.7.2016
- riidanalaisen rahaston avaintietoesite
- pankin ja asiakkaan välistä sähköpostikirjeenvaihtoa liittyen sekä sijoituksiin että luottoon, sisältäen myös asiakkaan reklamaation tapahtuneesta
-  asiakkaan käyttämän englantilaisen veroasiantuntijan sähköposti asiakkaalle
- otteet asiakkaan sekä pankistaan että omalta asiantuntijaltaan saamista verotulosteista
- listaus pankin rahastojen raportointistatuksesta Englannissa
- tuloste englantilaisen talouslehden artikkelista liittyen rahaston sulkemiseen vuodelta 2016
- ote pankin rahastojen Puolivuotiskatsauksesta vuodelta 2016 sisältäen yleisempiä kohtia rahastoista sekä riidanlaisen rahaston tarkemmat tiedot
- ote pankin organisaatio-kaaviosta vuodelta 2020

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiakkaan ja pankin välisen riitaisuuden ratkaisemiseksi Sijoituslautakunnan on arvioitava, onko pankki täyttänyt selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa suositellessaan asiakkaalle riidanlaista rahastoa.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Tapauksessa on kysymys sijoitusneuvonnasta, mitä koskevaa sääntelyä on sijoituspalvelulaissa. Sijoitusneuvonnan antamisen hetkellä olivat lisäksi voimassa sijoitusneuvontaa koskevat Finanssivalvonnan antamat lakia täydentävät määräykset ja ohjeet 16/2013 Finanssipalvelujen tarjoamisessa noudatettavista menettelytavoista.

Sijoitusneuvonnan antamisen hetkellä voimassa olleen sijoituspalvelulain 10 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan sijoituspalvelun tarjoajan, joka tarjosi sijoituspalveluna sijoitusneuvontaa tai omaisuuden hoitoa, oli hankittava ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, kyseistä sijoituspalvelua tai rahoitusvälinettä koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä sijoitustavoitteista, jotta sai suositella asiakkaalle soveltuvia rahoitusvälineitä ja palvelua.

Sijoitusneuvonnan antamisen hetkellä voimassa olleen sijoituspalvelulain 10 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan sijoituspalvelun tarjoajan oli annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle hyvissä ajoin ennen sijoituspalvelun tai oheispalvelun antamista riittävät tiedot muun muassa palvelun kohteena olevien rahoitusvälinelajien luonteesta ja niihin liittyvistä riskeistä sekä palveluun liittyvistä kuluista ja palkkioista.

Finanssivalvonnan määräyksessä todettiin, että tietoa oli annettava riittävästi ja se oli esitettävä siten, että tiedon saajien kohderyhmään tai todennäköiseen vastaanottajaryhmään kuuluva huolellisesti toimiva henkilö todennäköisesti ymmärsi tiedon. Tietoihin liittyviä keskeisiä seikkoja, väitteitä tai varoituksia ei saanut peitellä tai vähätellä. Jos tiedoissa viitattiin tiettyyn verokohteluun, samalla oli ilmoitettava selkeästi, että verokohtelu määräytyi kunkin asiakkaan yksilöllisten olosuhteiden mukaan ja että se voi tulevaisuudessa muuttua. Sijoituspalvelun tarjoajan oli annettava ei-ammattimaiselle asiakkaalle ilmoitus siitä, että asiakkaalle voi aiheutua muita rahoitusvälineitä koskeviin liiketoimiin tai sijoituspalveluun liittyviä kuluja tai veroja, joita ei makseta sijoituspalvelun tarjoajan kautta tai joita tämä ei peri. Määräyksen mukaan myös, jos rahoitusväline oli sijoitusrahastodirektiivissä (2009/65/EY) tarkoitettu rahasto-osuus tai ulkomaisen yhteissijoitusyrityksen osuus, kyseisen direktiivin mukaista avaintietoesitettä pidettiin riittävänä tietona rahoitusvälineestä ja siihen liittyvistä riskeistä.

Edellä todettujen viranomaissäännösten mukaisesti osapuolten välillä tehdyssä sijoitusneuvontasopimuksessa on lisäksi tarkemmin määritelty tarjottavan palvelun sisältö, johon ei sovitun mukaisesti ole kuuluneet veroneuvontapalvelut, mutta jossa kuitenkin on myös nimenomaisesti korostettu, että asiakkaan tulee itse varmistua sijoitustensa verokohtelusta.

Kuluttajasuojalain 6 a luvun rahoituspalvelujen ja rahoitusvälineiden etämyyntiä koskevien säännösten mukaan etämyynnillä tarkoitetaan rahoituspalvelun tarjoamista kuluttajalle elinkeinonharjoittajan järjestämän sellaisen etätarjontamenetelmän avulla, jossa sopimuksen tekemiseen ja sitä edeltävään markkinointiin käytetään yksinomaan yhtä tai useampaa etäviestintä.

Etämyynnin yhteydessä rahoituspalvelusta on annettava ainakin seuraavat tiedot:
1) kuvaus rahoituspalvelun pääominaisuuksista;
2) kuluttajalta perittävien maksujen, korvausten ja muiden kulujen yhteismäärä, mukaan lukien verot tai, jos täsmällistä määrää ei voida ilmoittaa, kulujen määräytymisperusteet;
3) huomautus mahdollisesta luovutusvoittoverosta, varainsiirtoverosta ja vastaavista rahoituspalvelun hankkimiseen liittyvistä veroista tai julkisista maksuista, joista elinkeinonharjoittaja tietää ja joita kuluttaja voi joutua suorittamaan 2 kohdassa tarkoitettujen elinkeinonharjoittajalle maksettavien kulujen lisäksi;
4) kulujen maksamista ja sopimuksen täyttämistä koskevat järjestelyt;
5) etäviestimen käyttämisestä syntyvät kulut, jos siitä veloitetaan perushintaa enemmän;
6) tarvittaessa huomautus siitä, että rahoituspalveluun saattaa liittyä riski sijoitettavien varojen menettämisestä tai muu erityinen riski, sekä siitä, että aikaisempi hinnan tai arvonkehitys ei ole tae tulevasta kehityksestä;
7) annettujen tietojen voimassaoloaikaa koskevat mahdolliset rajoitukset.

Säännökset soveltuvat myös tilanteeseen, jossa kuluttajalle tarjotaan rahasto-osuuksia tai muita sellaisia arvopapereita, joihin sovelletaan arvopaperimarkkinalakia.

Asian arviointi

Selonottovelvollisuus

Säännösten mukaan ennen sijoitusneuvon antamista palveluntarjoajalla oli oltava riittävät tiedot asiakkaan taloudellisesta asemasta, kyseistä sijoituspalvelua tai rahoitusvälinettä koskevasta sijoituskokemuksesta ja -tietämyksestä sekä sijoitustavoitteista, jotta se sai suositella asiakkaalle soveltuvia rahoitusvälineitä. Pankin mukaan se oli ennen neuvontaa selvittänyt asiakkaan yksilölliset olosuhteet säännösten mukaisesti.

Asiasta saadun selvityksen perusteella lautakunta toteaa, että ennen sijoitussuosituksen antamista asiakkaan kanssa oli laadittu säästämisen ja sijoittamisen suunnitelmat, missä yhteydessä oli käyty läpi asiakkaan nykytilannetta ja tavoitteita. Lautakunta toteaa, että kyseisistä asiakirjoista ilmenee muun muassa asiakkaan sijoituskokemus, -tavoitteet ja -horisontti sekä varallisuuden jakautuminen. Lautakunta katsoo palveluntarjoajan täyttäneen selonottovelvollisuutensa asiassa.

Tiedonantovelvollisuus

Pankin mukaan neuvo sijoittaa rahastoon on annettu tapaamisessa, kun taas asiakkaan mukaan tuote ja muun muassa sen esite olisi toimitettu hänelle sähköpostitse. Lautakunta toteaa, että tilanteeseen voi siten lähtökohtaisesti soveltua toisistaan hieman poikkeavat tiedonantovelvoitteet.

Etämyyntisäännösten mukaan asiakkaalle on annettava huomautus mahdollisesta luovutusvoittoverosta, varainsiirtoverosta ja vastaavista rahoituspalvelun hankkimiseen liittyvistä veroista tai julkisista maksuista, joista elinkeinonharjoittaja tietää ja joita kuluttaja voi joutua suorittamaan elinkeinonharjoittajalle maksettavien kulujen lisäksi. Säännösten soveltumisen edellytyksenä on, että sopimuksen tekemiseen ja sitä edeltävään markkinointiin on käytetty yksinomaan yhtä tai useampaa etäviestintä.

Sijoituspalvelulain säännösten mukaan puolestaan ehdot ja tiedot tuotteista ja palveluista oli annettava hyvissä ajoin ennen sopimuksen tekemistä tai ennen kuin palvelua annetaan asiakkaalle. Tietoa oli annettava riittävästi ja se oli esitettävä siten, että tiedon saajien kohderyhmään tai todennäköiseen vastaanottajaryhmään kuuluva huolellisesti toimiva henkilö todennäköisesti ymmärsi tiedon. Jos tiedoissa viitattiin tiettyyn verokohteluun, samalla oli ilmoitettava selkeästi, että verokohtelu määräytyy kunkin asiakkaan yksilöllisten olosuhteiden mukaan ja että se voi tulevaisuudessa muuttua.

Sijoituslautakunta toteaa, että asiassa on riidatonta pääosan tuotteen markkinoinnista tapahtuneen sähköpostilla ja että asiakkaan käytössä on ollut rahaston avaintietoesite. Osapuolten välisistä sähköposteista on pääteltävissä, että riidanlaisesta tuotteesta on ollut jo aikaisemmin puhetta osapuolten kesken, minkä perusteella tuotteen markkinoinnin ei ole katsottava tapahtuneen pelkästään etämyyntinä.

Koska rahaston avaintietoesitteessä on tuotu säännösten edellyttämällä tavalla esiin muun muassa rahaston tavoitteet, sijoituspolitiikka, riski-tuottoprofiili ja rahaston kulut sekä todettu asiakkaan kotimaan mahdollinen vaikutus tuotteen verotukseen, lautakunta katsoo, että pankki on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa rahaston osalta.

Annetun neuvon asianmukaisuus

Tapauksessa asiakas on halunnut tehdä sijoituksen sellaiseen tuotteeseen, jonka pankki hyväksyy lainan vakuudeksi. Muunlaisia erityistarpeita tai -piirteitä sijoitukselleen asiakas ei ole pankille esittänyt.

Lautakunta toteaa, että osapuolten sijoitusneuvontasopimuksessa ei ole erikseen sovittu veroneuvontapalvelun tarjoamisesta. Avaintietoesiteen tarkoitus on puolestaan antaa tuotteesta perustiedot sekä helpottaa rahastojen vertailua. Asiakirja tulee laatia huomioiden tuotteen markkina-alue sekä siihen keskimäärin sijoittava henkilö. Pelkästään siitä, että asiakirjassa on tarkemmin kuvattu yhden maan verotusta, ei voi perustellusti olettaa tai tehdä vastakohtapäätelmää sen suhteen, että pitkäaikaiseksi tarkoitetun sijoituksen perustiedot sisältävässä asiakirjassa olisi tyhjentävästi lueteltu kaikkien maiden mahdollisesti myöhemmin muuttuva verosääntely. Asiasta saadun selvityksen perusteella palveluntarjoajan neuvoa on pidettävä tilanteessa asianmukaisena.

Lopputulos

Edellä todetun mukaisesti Sijoituslautakunta katsoo pankin täyttäneen tiedonanto- ja selonottovelvollisuutensa antaessaan asiakkaalle sijoitusneuvontaa ja että pankin antama sijoitusneuvo on ollut asianmukainen. Näiden syiden vuoksi lautakunta katsoo, ettei palveluntarjoajan menettelyssä ole sellaista virhettä, joka perustaisi sille korvausvastuun asiakkaalle aiheutuneesta veroseuraamuksesta.

Sijoituslautakunta ei suosita korvausta.

Sijoituslautakunta oli yksimielinen.


SIJOITUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Sainio

Jäsenet:
Annola
Kajala
Ovaska
Räty-Ivanov

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia