Tapahtumatiedot

Asiakas on huhtikuussa 2019 sopinut pankin kanssa asuntolainasta, jonka korko muodostuu 0,5 prosenttiyksikön marginaalista ja 12 kuukauden euriborkorosta. Korkoa koskien velkakirjassa on lisäksi sovittu seitsemän vuoden korkoputkesta, jonka mukaan viitekoron minimi- ja maksimitasot (0,5-1,45%) määräytyvät. Asiakas on ymmärtänyt luotosta perittävän kokonaiskoron olevan luoton nostamisen jälkeen ensimmäisenä vuotena 0,5 prosenttiyksikköä.

Asiakkaan valitus

Asiakas vaatii, että asuntolainasopimusta on tulkittava jatkossa siten, että korkoputken voimassaoloaikana vuotuisen koron lattiataso on 0,5 %, jota on sovellettava 15.4.2019 alkaen vähintään seuraavaan koronlaskuajankohtaan saakka. Vuotuinen korko muodostuu 0,5 %:n marginaalista ja siihen lisättävästä viitekorosta, jonka minimitaso on 0,00 % ja maksimitaso 1,45 %. Asiakas vaatii pankkia lisäksi palauttamaan hänen tililtään tähän asti pankin veloittaman koron 0,5 %:n ylittäviltä osin.

Asiakas on ymmärtänyt lainasopimusta allekirjoittaessaan korkokannan olevan heti sopimuksen voimassaolon ensimmäisenä vuotena 0,5 %. Pankin mukaan vuotuinen korko on tällä hetkellä 1,0 %, jolloin asia on kuitenkin ilmaistu sopimusasiakirjoissa niin epämääräisesti, että asiakas on perustellusti voinut olla muussa käsityksessä. Koska kyse on kuluttajansuojalain tarkoittamista vakioehdoista, sopimuksen ehtoja tulisi tulkita asiakkaan eduksi ja vaatimalla tavalla.

Asiakas huomasi pankin menettelyn vasta heinäkuun 2019 lopussa, jolloin reklamoi asiasta pankille. Pankin mielestä koronmaksuvelvollisuus on ilmaistu selkeästi ja ymmärrettävästi sopimuksessa, mutta ei kiistä, että sopimusasiakirjoissa ei ilmoiteta yhdessäkään kohdassa suoraan, että vuotuinen korko on korkoputken aikana vähintään 1,0 %. Pankki ei ole kiistänyt, että sopimuksessa ei havainnollisteta yhdessäkään kohdassa esimerkkilaskelmalla, miten vuotuinen korko lasketaan soveltamalla samanaikaisesti korkoputken mukaista viitekorkoa. Jos korko on negatiivisen viitekoronkin aikana marginaalia suurempi, on velkakirjan toteamus "vuotuinen korko on kuitenkin marginaalin suuruinen, jos viitekoron arvo on pienempi kuin nolla" sopimuksessa turha ja johtaa lukijaa ainoastaan harhaan. Velkakirjassa todetaan kohdassa "Viitekoron korkoputki", että viitekorkoon on liitetty korkoputki. Kohdassa "Korko" on tästä huolimatta em. harhaanjohtava virke, jossa ei viitata siihen, että viitekorko määriteltäisiin eräissä tapauksissa kuitenkin muulla tavalla kuin voimassaolevalla 12 kuukauden Euriborkorolla.

Pankin mukaan velkakirjan korkoa koskevaa yleisehtoa sovelletaan, "ellei korkoputkea koskevasta erityisehdosta muuta johdu". Yleisehdon "Korko"-kohdassa ei kuitenkaan ole lisämainintaa "ellei korkoputkea koskevasta erityisehdosta muuta johdu". Jos vuotuinen korko saattaa olla jotain muuta kuin marginaalin suuruinen viitekoron ollessa negatiivinen, niin velkakirjassa ei pitäisi mainita lainkaan, että vuotuinen korko on kuitenkin marginaalin suuruinen, jos viitekoron arvo on pienempi kuin nolla. Asiakas ei kiistä sitä, että maininta olisi relevantti silloin, jos ei olisi sovittu korkoputkesta, mutta nyt kuitenkin on.

Ainoa kohta, jossa asiakkaan yksilöllinen vuotuinen korko ilmoitetaan yhdellä luvulla, on ESIS-lomakkeella, jossa sen on ilmoitettu olevan 0,5 %. Vaikka ESIS-lomakkeella todetaan, että luottoon on liitetty korkoputki, vuotuiseksi koroksi on tästä huolimatta ilmoitettu 0,5%, vieläpä siten, että lopussa näkyy suluissa lainan alkuvaiheen voimassaolevaa hintaa alleviivaava päivämäärä 15.4.2019.

Oikeusministeriön asetuksen liitteen II osan 12. lisäoletus on kuitenkin selväsanainen: "Jos tietyksi ajanjaksoksi tai tietylle määrälle tarjotaan erisuuruisia korkoja ja maksuja, korkokannaksi ja maksuiksi katsotaan korkein korko ja maksu koko luottosopimuksen voimassaoloaikana." Todellista vuosikorkoa ei näin ollen ole tapauksessa laskettu käyttäen asetuksen mukaisia oletuksia, eikä sen laskemisen perusteita ole ainakaan ilmoitettu selkeästi sopimuksessa. Oikeaa todellista vuosikorkoa pienempänä ilmoitettu todellinen vuosikorko on johtanut asiakasta harhaan lainasopimuksesta neuvoteltaessa, sillä mikäli todellinen vuosikorko olisi ilmoitettu suurempana kuin 1,0 %, asiakas olisi heti havainnut, että vuotuinen korko on huomattavasti isompi kuin 0,5%.

Pankin mukaan sen käyttämä todellisen vuosikoron laskutapa ei olisi ristiriidassa em. lisäoletusten 12 kohdan kanssa. Ristiriita on ilmeinen eikä siihen tarvita erikseen pankin tai viranomaisten kannanottoa. Asiakas on toiminut korkeakouluharjoittelijana käräjäoikeudessa, jossa mainittua kohtaa tulkittiin kuluttajasopimusten kohdalla rutiininomaisesti siten, että todellinen vuosikorko oli ilmoitettu sopimuksissa väärin, jos todellinen vuosikorko oli laskettu soveltaen korkokantana muuta kuin korkeinta korkoa koko luottosopimuksen voimassaoloaikana. Tämä kokemus aiheutti sen, että asiakas ei osannut olettaa pankin soveltaneen todellisen vuosikoron laskennassa muuta korkoa kuin korkeinta korkoa koko luottosopimuksen voimassaoloaikana.

Pankin mukaan todellinen vuosikorko on laskettu soveltaen eri viitekorkoja 7 vuoden korkoputkijakson ajalle ja lopulle 23 vuoden ajalle. Tätä laskentatapaa ei ilmoiteta yhdessäkään kohtaa sopimusta. Sen sijaan velkakirjassa ilmoitetaan, että "todellinen vuosikorko on laskettu velkakirjan laatimishetkellä olettaen, että velan korko sekä maksut ja palkkiot pysyvät samana koko laina-ajan". Pankin vastauksessaan antama ilmoitus laskentatavasta on siten ristiriidassa sopimustekstin kanssa. Asiakas on sopimuksen perusteella voinut täysin perustellusti käsittää, että todellinen vuosikorko on laskettu soveltaen koko laina-ajalla ainoastaan 0,5 %:n vuotuista korkoa, missä myös viitekorko on huomioitu, sillä 1,0 %:n vuotuisella korolla todellinen vuosikorko olisi suurempi kuin 1,0 %.

Pankin mukaan pankin käyttämän todellisen vuosikoron laskentatavan muuttaminen johtaisi "enemmän väärään lopputulokseen" ja ettei "oikeaa todellista vuosikorkoa ole olemassa". Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY tarkoituksena on ollut yhtenäistää todellisen vuosikoron laskennassa käytettävä matemaattinen kaava. Sääntelyllä pyritään siihen, että jokaisessa tilanteessa olisi olemassa vain yksi oikea tapa laskea todellinen vuosikorko. Jottei kuluttaja saa lainan kustannuksista liian edullista kuvaa, on parempi, että todellinen vuosikorko ilmoitetaan laina-ajalle sijoittuvan korkeimman koron mukaisena. Jos pankin tarkoituksena oli poiketa yleisesti sovellettavista lisäoletuksista, olisi tätä koskeva maininta tullut vähintään ottaa sopimukseen. Lisäksi asiakas pitää korkoputkijakson vuotuista korkoa riittävän edustavana korkokantana koko lainajakson ajalta ottaen huomioon, että 7 vuotta edustaa yli 23 prosenttia 30 vuoden kokonaislaina-ajasta, joka todennäköisesti jää tätäkin lyhyemmäksi asiakkaan maksaessa takaisin koko jäljellä olevan pääoman ennenaikaisesti, ja että 7 vuoden korkoputkijakson päätyttyä asiakas saattaisi sopia pankin kanssa uudesta korkoputkiratkaisusta tai muusta Iisäpalvelusta.

Ratkaistava kysymys ei ole niin yksinkertainen, että pankki olisi täyttänyt kuluttajansuojalakiin perustuvat velvoitteensa pelkästään sillä, että se olisi antanut kaikki valtioneuvoston luottosopimuksesta kuluttajalle annettavista tiedoista antaman asetuksen edellyttämät tiedot ja täyttänyt näennäisesti tiedonantovelvollisuutensa. Kaikkia sopimusasiakirjoja on tulkittava KSL 4 luvun 3 §:n tarkoitusta varten kokonaisuutena sen arvioimiseksi, onko asiakkaalle perustellusti voinut syntyä epätietoisuutta korkoehtojen merkityksestä. Kyse ei ole "pelkästään näiden dokumenttien tulkinnasta", vaan siitä, voiko ehdon merkityksestä perustellusti syntyä epätietoisuutta, mikä merkitsisi, että ainoa oikea ratkaisu on KSL 4 luvun 3 §:n mukaan epätietoisuutta herättävän ehdon tulkinta tavalla, jolla kuluttaja on voinut ymmärtää ehdon ja joka on kuluttajalle edullisempi. Pankki ei ole edes väittänyt vastauksessaan, ettei asiakkaalle olisi voinut syntyä epätietoisuutta korkoehdon merkityksestä.

Pankin vastine

Pankki kiistää vaatimukset. Pankin kanta perustuu seuraavassa todettaviin seikkoihin.

Pankin asiakasvastuuyksikön antaman selvityksen mukaan asiakkaalle on etukäteen annettu asianmukaiset tiedot luoton marginaalista ja viitekorosta, jonka vaihteluun korkoputki vaikuttaa. Asiakkaan kanssa on käyty läpi, mitä korkosuojausvaihtoehdot tarkoittavat, ja hän on saamiensa tietojen perusteella valinnut asuntolainaansa 7 vuoden korkoputken. Luottoasiakirjat on tilattu lainaneuvottelujen mukaisesti ja toimitettu etukäteen asiakkaalle 15.4.2019. Asiakas on hyväksynyt velkakirjan ehdot itseään sitovaksi 18.4.2019.

Asiassa on ratkaisevaa, mitä pankin ja asiakkaan välillä on sovittu koronmaksuvelvollisuudesta ja erityisesti luoton viitekoron vähimmäisarvosta korkoputken voimassaoloaikana, sekä lisäksi se, onko pankki antanut ennen velkakirjan allekirjoittamista asiakkaalle riittävät ja lainmukaiset tiedot hänen koronmaksuvelvollisuudestaan.

Vaatimukseen luottosopimuksen tulkinnasta siten, että koronmaksuvelvollisuus koskisi vähintään 12 kuukauden ajan ainoastaan marginaalia 0,5 % viitekoron korkoputken minimitason ollessa 0,0 %, pankki viittaa velkakirjaan, jossa asiakas on allekirjoituksellaan sitoutunut maksamamaan luottosopimuksesta johtuvat maksuvelvoitteet luottosopimuksen ehtojen mukaisesti.

Velkakirjan korkoa koskevassa yleisehdossa, jota sovelletaan, ellei korkoputkea koskevasta erityisehdoista muuta johdu, todetaan luoton koron muodostuvan marginaalista 0,5 % ja viitekorosta, jonka kanta on 12 kk Euriborkorko. Velkakirjan mukaan velasta perittävä vuotuinen korko on aina vähintään marginaalin 0,5 % suuruinen, johtuen siitä, että viitekoron noteerauksen ollessa negatiivinen viitekoron arvo on aina vähintään nolla. Ilman tätä ehtoa negatiivisen viitekoron arvo vähennettäisiin marginaalista, joten ehto ei asiassa väitetyllä tavalla ole tarpeeton tai harhaanjohtava. Negatiivisen viitekoron tilanteessa viitekoron arvo on koronlaskennassa korkoputken ulkopuolisella laina-ajalla 0,0 %.

Velkakirjassa on korkosuojaukseen liittyvänä erityisehtona sovittu viitekoron korkoputkesta, joka on voimassa 7 vuotta velan nostamisesta, ja jonka voimassaoloajan päätyttyä velan viitekorko on velkakirjan Korko-kohdan mukainen 12 kk Euriborkorko. Velkakirjasta ilmenee, että viitekoron arvo on aina vähintään marginaalin 0,5 % verran korkeampi kuin viitekoron korkoputken mukainen minimitaso 0,5 %. Luoton korko on korkoputken voimassaoloaikana siten vähintään 0,5 % + 0,5 % = 1,0 %. Koronmaksuvelvollisuus on ilmaistu selkeästi ja ymmärrettävästi, eikä edellytyksiä tulkita tai kohtuullistaa sopimusta siten, että viitekoron minimitaso 12 kuukauden ajan luotonnostosta tai jonkin muun ajan olisi 0,0 %, ei ole käsillä.

Velkakirjassa ja ESIS-lomakkeella ilmoitettu todellinen vuosikorko 0,8 % on laskettu huomioiden korkotason muuttuminen korkoputken päättyessä. Viitekorkona on käytetty korkoputken 7 vuoden voimassaoloajan viitekoron minimiarvoa 0,5 %, ja jäljellä olevan 23 vuoden luottoajan osalta laskuhetkellä negatiivista 12 kk Euriborkoron arvoa 0,0 %. Tämä vastaa pankin käsityksen mukaan mahdollisimman tarkasti sitä, mikä todellinen vuosikorko olisi. Jos viitekoron laskentaa jatkettaisiin myös korkoputken päättymisen jälkeisen 23 vuoden laina-ajan osalta korkoputken minimitasolla huomioimatta korkotason muuttumista korkoputken päättyessä, korkoputki näyttäytyisi todellisen vuosikoron laskennassa 7 vuoden asemesta 30 vuoden mittaisena.

Pankki on ainakin vuodesta 2010 laskenut todellisen vuosikoron edellä kuvatulla tavalla kaikissa kuluttajaluotoissaan. Pankki tai sen toimintaa valvovat viranomaiset eivät ole katsoneet, että laskutapa olisi ristiriidassa Oikeusministeriön asetuksen liitteen II osan lisäoletusten 12 kohdan kanssa. Jos näin olisi, todellisen vuosikoron pitäisi laskentaperiaatteita muuttaa, mikä johtaisi enemmän väärään lopputulokseen. Pankki korostaa, että niin kauan, kuin on vaihtuvia korkoja, ei asiakkaan valituksessaan viittaamaa "oikeaa todellista vuosikorkoa" ole olemassa. Kyseessä on aina arvio, jonka funktiona on kuvata vuosikorkona ilmaistuja luoton kokonaiskustannuksia eri tarjouksien vertaamisen helpottamiseksi. Koronmaksuvelvollisuus määräytyy joka tapauksessa todellisen vuosikoron laskentaperiaatteiden asemesta aina sen mukaan, mitä velkakirjassa on sovittu koron maksamisesta.

Asiassa ei ole riitaa siitä, etteikö asiakas olisi saanut oikeita dokumentteja nähtäväkseen, vaan kyse on pelkästään näiden dokumenttien tulkinnasta. Pankki toteaa selvyyden vuoksi asiakkaan saaneen kaikki lain ja asetusten mukaiset tiedot ennen luottosopimuksen hyväksymistä. Pankki toteaa asiakkaalle toimitetun ESIS-lomakkeen vastaavan kaikilta osiltaan tässä vastauksessa läpikäytyjä Valtioneuvoston luottosopimuksesta kuluttajalle annettavista tiedoista antaman asetuksen liitteessä 3 todettuja ohjeita.

Sovintoehdotus

Pankki on tarjonnut asiakkaalle mahdollisuutta nostaa ilman korkosuojausta oleva uusi luotto, jolla nykyinen luotto maksettaisiin pois. Koska asiakas ei ole ollut halukas sopimaan pankin kanssa uuden luoton ehdoista, määrittyy koronmaksuvelvollisuus nyt kyseessä olevan velkakirjan ehtojen mukaisesti.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- Pankin lähettämä asiakirjojen saatekirje 15.4.2019
- Velkakirja – Asuntoluottosopimus (15.4.2019)
- Velan yleiset ehdot (Yksityishenkilöt)
- Eurooppalainen standardisoitu tietosivu (ESIS)(laadittu 15.4.2019)
- Erityispanttaussitoumus (15.4.2019)
- Panttausehdot
- Tietoja pantinantajalle
- Työtodistus 31.8.2018

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asian ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava, voidaanko pankin katsoa antaneen asiakkaalle luotosta ja siitä perittävästä korosta harhaanjohtavaa tietoa ja voidaanko velkakirjan ehtoja pitää epäselvinä ja tulkinnanvaraisina.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Kuluttajansuojalain (38/1978) 4 luvun (Sopimuksen sovittelu ja tulkinta) 3 §:n mukaan
Jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi.

Lain 7a luvun (Asunto-omaisuuteen liittyvät kuluttajaluotot) 3 §:n (Määritelmät) mukaan
[…]
Todellisella vuosikorolla tarkoitetaan tässä luvussa korkoprosenttia, joka saadaan laskemalla luottokustannukset vuosikorkona luoton määrälle lyhennykset huomioon ottaen. Todellisen vuosikoron laskemistavasta ja laskennassa käytettävistä oletuksista säädetään oikeusministeriön asetuksella.

Oikeusministeriön kuluttajaluoton todellisesta vuosikorosta antaman asetuksen (1123/2016) 3 §:n (Laskemisessa käytettävät oletukset) mukaan
Todellista vuosikorkoa laskettaessa on perusoletuksena, että luottosopimus on voimassa sovitun jakson loppuun ja että luotonantaja ja kuluttaja täyttävät velvollisuutensa luottosopimuksessa määrättyjä ehtoja ja päivämääriä noudattaen.
Jos luottosopimuksissa on ehtoja, joiden mukaan todelliseen vuosikorkoon sisältyvät luoton korko ja mahdolliset maksut voivat muuttua, mutta niiden suuruutta ei laskentahetkellä voida määrittää, todellinen vuosikorko lasketaan olettaen, että luoton korko ja muut maksut pysyvät alkuperäiseen tasoon nähden ennallaan ja että niitä sovelletaan luottosopimuksen loppuun asti.
Lisäksi todellista vuosikorkoa laskettaessa on tarvittaessa käytettävä liitteen II osassa mainittuja lisäoletuksia.

Em. asetuksen liitteen II osassa (Todellisen vuosikoron laskemisessa käytetyt lisäoletukset) 12 kohdan mukaan
Jos tietyksi ajanjaksoksi tai tietylle määrälle tarjotaan erisuuruisia korkoja ja maksuja, korkokannaksi ja maksuiksi katsotaan korkein korko ja maksu koko luottosopimuksen voimassaoloaikana.

Kuluttajansuojalain 7a luvun 6 §:n (Ennen asuntoluottosopimuksen tekemistä annettavat tiedot) mukaan
Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään tiedonantovelvollisuudesta, luotonantajan ja luotonvälittäjän on ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun kuluttaja on antanut tietoja luottoon liittyvistä odotuksistaan ja tarpeistaan sekä taloudellisista olosuhteistaan, ja hyvissä ajoin ennen asuntoluottosopimuksen tekemistä annettava kuluttajalle pysyvällä tavalla ESIS-lomaketta käyttäen tiedot seuraavista seikoista:
1)luotonantaja;
2)luotonvälittäjä;
3)tarjottava luotto, luottokustannukset ja luoton takaisinmaksu;
4)kuluttajan muut velvoitteet;
5)kuluttajalle lain nojalla kuuluvat oikeudet;
6)neuvontapalvelut;
7)sopimusrikkomuksen seuraamukset;
8)oikeussuojakeinot ja valvontaviranomaiset.
Ennakkotiedoista ja lomakkeesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Valtioneuvoston luottosopimuksesta kuluttajalle annettavista tiedoista antaman asetuksen (789/2010) 2 a §:n mukaan
Luotonantajan on ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun kuluttaja on antanut tietoja luottoon liittyvistä odotuksistaan ja tarpeistaan sekä taloudellisista olosuhteistaan, ja hyvissä ajoin ennen asuntoluottosopimuksen tekemistä annettava kuluttajalle 3 liitteen A osassa tarkoitetut tiedot. Kuluttajalle mahdollisesti annettavat muut tiedot on annettava erillisessä asiakirjassa.
Edellä 1 momentissa mainitun liitteen A osan tiedot on annettava B osan täyttöohjeiden mukaisesti.

Em. asetuksen liitteen 3 A-osan (Eurooppalainen standardoitu tietosivu (ESIS)) mukaan luoton pääominaisuuksien osalta on ilmoitettava:
Luoton määrä ja valuutta: [arvo] [valuutta]
(Tarvittaessa) Tämän luoton valuuttana ei ole [luotonottajan kansallinen valuutta].
(Tarvittaessa) Luottonne arvo [luotonottajan kansallisena valuuttana] saattaa muuttua.
(Tarvittaessa) Esimerkiksi siinä tapauksessa, että [luotonottajan kansallisen valuutan] arvo laskee 20 prosentilla suhteessa [luoton valuuttaan], luottonne arvo kasvaa yhteensä [lisätään määrä luotonottajan kansallisena valuuttana]. Se voi kuitenkin olla tätä suurempi, jos [luotonottajan kansallisen valuutan] arvo laskee yli 20 prosenttia.
(Tarvittaessa) Luottonne enimmäisarvo on [lisätään määrä luotonottajan kansallisena valuuttana]. (Tarvittaessa) Saatte varoituksen, jos luoton määrä nousee [lisätään määrä luotonottajan kansallisena valuuttana]. (Tarvittaessa) Teillä on oikeus [lisätään oikeus neuvotella uudelleen valuuttaluotto tai oikeus muuntaa luotto [asianomaiseksi valuutaksi] ja sen edellytykset].
Luottoaika: [luottoaika]
[Luottotyyppi]
[Sovellettava korkotyyppi]
Maksettava kokonaismäärä:
Tämä tarkoittaa, että Teidän on maksettava takaisin [määrä] jokaista lainattua [valuuttayksikkö] kohti.
(Tarvittaessa) [Tämä on luotto/luoton osa], josta maksetaan ennen erääntymistä ainoastaan korot. Luottoajan päättyessä teillä on yhä [luoton määrä, josta on suoritettu vain korkoja] suuruinen velka.
(Tarvittaessa) Vakuudeksi annettavan omaisuuden arvioitu arvo, jota on käytetty tämän tietosivun laatimisessa: [lisätään määrä]
(Tarvittaessa) Suurin mahdollinen luoton määrä suhteessa omaisuuden arvoon [lisätään aste] tai Omaisuuden vähimmäisarvo, jota kyseisen määrän lainaaminen edellyttää [lisätään määrä].
(Tarvittaessa) [Vakuus]

Liitteen 3 A-osan mukaan luoton korko ja muiden kustannusten osalta on ilmoitettava:
Todellisella vuosikorolla tarkoitetaan vuosikorkona ilmaistuja luoton kokonaiskustannuksia. Todellisen vuosikoron perusteella on helpompi verrata eri tarjouksia.
Luottoonne sovellettava todellinen vuosikorko on [todellinen vuosikorko].
Se koostuu seuraavista osatekijöistä:
Korko [arvo prosentteina, tai tapauksesta riippuen viitekorko ja luotonantajan marginaalin prosenttiarvo]
[Todellisen vuosikoron muut osatekijät]
Kertaluonteiset kustannukset
(Tarvittaessa) Teidän on maksettava luoton rekisteröimismaksu. [Lisätään maksun määrä, jos se on tiedossa, tai sen laskemisperusteet.]
Määräajoin maksettavat kustannukset
(Tarvittaessa) Todellinen vuosikorko lasketaan/on laskettu käyttämällä korkoa koskevia oletuksia.
(Tarvittaessa) Koska luottonne [osa luotostanne] on vaihtuvakorkoinen luotto [vaihtuvakorkoista luottoa], sen todellinen vuosikorko voi poiketa ilmoitetusta todellisesta vuosikorosta, jos luottonne korko muuttuu. Jos korko esimerkiksi nousee [B osassa kuvattu tapaus], todellinen vuosikorko saattaa nousta [lisätään tapausta vastaava todellinen vuosikorko].
(Tarvittaessa) Kehotamme Teitä ottamaan huomioon, että tämä todellinen vuosikorko lasketaan olettaen, että korko pysyy alkuvaiheessa vahvistetulla tasolla koko sopimuskauden.
(Tarvittaessa) Seuraavat kustannukset eivät ole luotonantajan tiedossa eikä niitä sen vuoksi ole sisällytetty todelliseen vuosikorkoon: [Kustannukset]
(Tarvittaessa) Teidän on maksettava luoton rekisteröimismaksu.
Pyydämme Teitä varmistamaan, että olette tietoisia myös luottoon liittyvistä muista mahdollisista veroista ja kustannuksista.

Velkakirjan Korko -kohdan mukaan
Velan korko muodostuu viitekorosta ja marginaalista.
Velasta perittävä vuotuinen korko on 0,5 prosenttiyksikköä (marginaali) yli viitekorkona olevan 12 kuukauden Euriborkoron. Velasta perittävä vuotuinen korko on kuitenkin marginaalin suuruinen, jos viitekoron arvo on pienempi kuin nolla.
[…]
Velkakirjan Viitekoron korkoputki -kohdan mukaan
Sen lisäksi mitä tämän velkakirjan Korko-kohdassa on sovittu, osapuolet ovat sopineet, että velan viitekorkoon on liitetty korkoputki, joka on voimassa 7 vuotta velan nostamisesta. Korkoputken mukaan määräytyvät viitekoron minimi- ja maksimitasot.
Korkoputken voimassaoloaikana velan korko on enintään marginaalin verran korkeampi kuin viitekoron maksimitaso ja vähintään marginaalin verran korkeampi kuin viitekoron minimitaso. Kun korkoputken voimassaoloaika päättyy, velan viitekorko määräytyy velkakirjan korko-kohdan mukaan.
Tämän velkakirjan laatimishetkellä viitekoron viitteellinen minimitaso on 0,5 % ja maksimitaso 1,45 %. Korkoputken viitekoron minimi- ja maksimitaso määräytyvät velan nostohetkellä. Mikäli velan nostohetkellä minimi- ja/tai maksimitaso poikkeavat edellä mainituista laatimishetken mukaisista viitteellisistä tasoista, sovitaan lainaan sovellettavat minimi- ja maksimitasot velallisen ja pankin välillä pysyvällä tavalla velan nostohetkellä.
Viitekoron arvo muuttuu kunkin koronmääräytymisjakson alkamispäivänä. jos velan koronmääräytymisjakson viitekoron noteeraus ylittää korkoputken minimitason, mutta alittaa maksimitason, määräytyy koronmääräytymisjakson viitekoron arvo viitekoron noteerauksen mukaan. Jos koronmääräytymisjakson viitekoron noteeraus alittaa korkoputken minimitason, käytetään koronmääräytymisjakson viitekoron arvona minimitasoa. Jos koron koronmääräytymisjakson viitekoron noteeraus ylittää korkoputken maksimitason, käytettään koronmääräytymisjakson viitekoron arvona maksimitasoa.

Velkakirjan Todellinen vuosikorko -kohdan mukaan
Velan todellinen vuosikorko on 0,8 %.
Todellinen vuosikorko on laskettu velkakirjan laatimishetkellä olettaen, että velan korko sekä maksut ja palkkiot pysyvät samana koko laina-ajan.

Asian arviointi

Asiakas on näkemyksensä mukaan ollut perustellusti siinä käsityksessä, että ko. asuntolainasta perittäisiin sen nostamisen jälkeen ensimmäisenä vuotena 0,5 %:n kokonaiskorkoa (viitekorko lisättynä marginaalilla). Asiakas vetoaa asiassa mm. siihen, että hänestä koroista on sopimusasiakirjoissa ilmaistu epämääräisesti ja pankin toimittamassa ESIS-lomakkeessa on asiakkaan näkemyksen mukaan ollut virheellistä tietoa lainasta perittävästä korosta ja todellisesta vuosikorosta.

Pankkilautakunta toteaa asiakkaan allekirjoittaman velkakirjan ja velan yleisten ehtojen muodostavan luottosopimuksen, jonka mukaisista maksuvelvoitteista asiakas pankille lähtökohtaisesti vastaa. Pankkilautakunta katsoo, ettei velkakirjan mukaisia velasta perittävää korkoa koskevia ehtoja voida pitää epäselvinä tai tulkinnanvaraisina, vaan lautakunnan näkemyksen mukaan niistä käy selvästi ilmi luotosta perittävän kokonaiskoron suuruus sekä luottoon sovitun seitsemän vuoden korkoputken aikana että korkoputken päättymisen jälkeen.

Pankkilautakunta toteaa, että todellisella vuosikorolla tarkoitetaan kuluttajansuojalaissa korkoprosenttia, joka saadaan laskemalla luottokustannukset vuosikorkona luoton määrälle lyhennykset huomioon ottaen. Oikeusministeriön kuluttajaluoton todellisesta vuosikorosta antaman asetuksen (1123/2016) 3 §:n mukaan todellista vuosikorkoa laskettaessa on perusoletuksena, että luottosopimus on voimassa sovitun jakson loppuun ja että luotonantaja ja kuluttaja täyttävät velvollisuutensa luottosopimuksessa määrättyjä ehtoja ja päivämääriä noudattaen. Jos luottosopimuksissa on ehtoja, joiden mukaan todelliseen vuosikorkoon sisältyvät luoton korko ja mahdolliset maksut voivat muuttua, mutta niiden suuruutta ei laskentahetkellä voida määrittää, todellinen vuosikorko lasketaan olettaen, että luoton korko ja muut maksut pysyvät alkuperäiseen tasoon nähden ennallaan ja että niitä sovelletaan luottosopimuksen loppuun asti.

Ko. velkakirjassa ja sitä koskevassa ESIS-lomakkeessa pankki on ilmoittanut velan todellisen vuosikoron olevan 0,8 %. Pankin mukaan todellista vuosikorkoa laskettaessa viitekorkona on käytetty korkoputken 7 vuoden voimassaoloajan viitekoron minimiarvoa 0,5 %, ja jäljellä olevan 23 vuoden luottoajan osalta laskuhetkellä negatiivista 12 kk Euriborkoron arvoa 0,0 %.

Pankkilautakunta katsoo pankin tavan laskea velan todellinen vuosikorko vastaavan kuluttajansuojalain tarkoitusta ja oikeusministeriön em. asetuksessa todellisen vuosikoron laskemistavasta ja laskennassa käytettävistä oletuksista säädettyä. Edelleen lautakunta katsoo, ettei em. asetuksen liitteen II osan 12 kohta, johon asiakas vetoaa, sovellu kyseessä olevaan velkaan, jonka koron määräytymisestä eri ajanjaksoilla on yksiselitteisesti ja ilman vaihtoehtoja sovittu velkakirjassa ja jota koskevassa ESIS-lomakkeessa on vastaavasti yksiselitteisesti ja ilman muita tarjottuja korkokantavaihtoehtoja ilmaistu tarjotun lainan koron määräytyminen eri ajanjaksoilla.

Pankkilautakunta toteaa, että ESIS-lomakkeen 3. kohdassa (Korko ja muut kustannukset) tulee ilmoittaa luoton todellinen vuosikorko sekä osatekijät, joista se muodostuu. Ottaen huomioon, että tässä tapauksessa todellisen vuosikoron laskennassa on em. tavoin käytetty korkoputken ja sen jälkeisen luottoajan osalta eri viitekoron arvoa, Pankkilautakunta katsoo, että nyt ko. ESIS-lomakkeen 3. kohdan Korko-alakohdan aloittava tieto (Luoton vuotuinen korko on 0,50 prosenttiyksikköä (15.4.2019)) on sellaisenaan puutteellinen ja se saattaisi yksinään tulkittuna aiheuttaa väärinkäsityksiä todellisen vuosikoron laskennassa käytetyistä koroista. Edelleen lautakunta kuitenkin katsoo, että kokonaisuutena ko. Korko-alakohdasta ja ESIS-lomakkeen 2. kohdasta (Luoton pääominaisuudet) käy selkeästi ilmi ko. luotosta perittävä korko sekä korkoputken ajalta että korkoputken jälkeen. Näin ollen Pankkilautakunta katsoo, ettei asiakas ole edellä mainitun ESIS-lomakkeen puutteen vuoksi voinut olla perustellusti siinä käsityksessä, että lainan viitekoron vähimmäistaso olisi korkoputken aikana 0,00 prosenttiyksikköä.

Lopputulos

Pankkilautakunta katsoo asiakkaan vaatimukset perusteettomiksi.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Hidén

Jäsenet:
Ahlroth
Atrila
Piilo
Pulkkinen