Tapahtumatiedot
Asiakas on antanut 5.10.2005 pankille 20.000 euroon rajatun täytetakaussitoumuksen siskonsa Y:n 148.912,35 euron lainaan, johon on takaussitoumuksen mukaan ollut ensisijaisena panttina kolmeen eri kiinteistöön (D, V ja K) kohdistuvat panttikirjat (D:45.410€, V:60.000€ ja K:40.000€).
Ensisijaisena vakuutena ollut kiinteistö K on myyty 24.6.2006 15.000 euron hintaan ja kauppasummalla on lyhennetty Y:n ko. velkaa.
Asiakas on 20.10.2006 ostanut kiinteistöistä V ja V2 55/100-määräosan. Panttaussitoumuksia on uusittu 20.10.2006. Asiakkaan ja Y:n allekirjoittaman erityispanttaussitoumuksen mukaan täytepanttina on kiinteistöihin V ja V2 kohdistuva 60.000 euron määräinen panttikirja ja ensisijaisena vakuutena on em. D:hen kohdistuva 45.410 euron määräinen panttikirja.
Kiinteistö D on myyty vuonna 2008 ja lokakuussa 2008 päävelkaan on tehty suorituksia 58.249,50 euroa.
Asiakkaan antama takaussitoumus ja myös panttaussitoumuksia on uusittu jälleen 11.9.2008, jolloin allekirjoitetulla erityispanttaussitoumuksella asiakas ja Y panttasivat kiinteistöihin V ja V2 kohdistuvan 60.000 euron määräisen panttikirjan ko. Y:n velan vakuudeksi. Asiakkaan 11.9.2008 antama täytetakaus on rajattu 20.000 euroon ja sitoumuksen mukaan ensisijaisena vakuutena on em. 60.000 euron määräinen panttikirja.
Asiakas on 17.7.2015 ostanut Y:ltä 45/100-määräosan kiinteistöistä V ja V2, minkä jälkeen asiakas on omistanut ne yksin.
Y:n laiminlyötyä maksuvelvollisuuttaan 30.9.2016-15.5.2018 pankki on eräännyttänyt päävelan ja kohdistanut perintätoimia asiakasta kohtaan. Asiakas on maksanut takauksensa perusteella pankille yhteensä 8.440,96 euroa.
Asiakkaan valitus
Asiakas pyytää Pankkilautakunnalta ratkaisusuositusta, jonka mukaisesti pankin laiminlyöntien ja virheiden perusteella:
1. asiakkaan täytetakaussitoumusta on soviteltava niin, että sen mukainen takausvastuu poistuu kokonaan ja pankin on palautettava asiakkaan jo tekemät maksusuoritukset (8.440,96 euroa) tai vähintään puoleen takaussitoumuksen enimmäismäärästä eli 10.000 euroon; ja
2. asiakkaan kiinteistöt V ja V2 on vapautettava niitä rasittavista erityispanttaussitoumuksen panttioikeuksista.
VAATIMUKSEN PERUSTELUT
1. Taustaa
Asiakkaan yksityistakaajana alun perin 5.10.2005 antamaa täytetakaussitoumuksen on uusittu velkasuhteeseen liittyvien muutosten vuoksi 20.10.2006 ja 11.9.2008, joka on viimeisin ja nyt kiistanalainen takaussitoumus. Pankin toiminnassa on ollut puutteita ja virheitä myös erityispanttaussitoumuksen osalta, joka sekin uusittiin 11.9.2008. Asiakas on havahtunut pankin tiedonannon ja toimien puutteellisuuteen, kun pankki on ilmoittanut eräännyttävänsä päävelan ja kohdistanut perintätoimia takaajaan Y:n laiminlyötyä maksueriään.
2. Ensisijaisena vakuutena olevan kiinteistön K myynti 24.6.2006 / ensisijaisista vakuuksista luopuminen takaajan vahingoksi
Pankin mukaan lainan ensisijaisena vakuutena 5.10.2005 tehtyjen lainajärjestelyjen perusteella olleen kiinteistön K (40.000 euron vahvistettu pankin pantti-oikeus) myynnistä saaduilla varoilla on lyhennetty panttivelkaa 15.000 euroa velallisen tekemän panttaussitoumuksen mukaisesti. Pankki on ilmoittanut, että kyseisestä kiinteistön myynnistä ei ole takausehtojen mukaan ollut tarvetta ilmoittaa vierasvelkavakuudenantajalle.
Takauslain 18 §:n mukaan velkojan luopuessa päävelasta annetusta vakuudesta, joka oli voimassa takaajan hyväksi, takaaja vapautuu takausvastuusta siltä osin kuin vakuuden arvo olisi riittänyt päävelan suositukseksi. Näin on myös, jos vakuuden arvo alenee velkojan toimen tai laiminlyönnin vuoksi. Asiakkaan 5.10.2005 antamassa takaussitoumuksessa on mainittu, että kiinteistö K on ollut ensisijaisena vakuutena päävelkaan ja kyseisen kiinteistön vakuusarvoksi on merkitty takaussitoumukseen 40.000 euroa.
Koska pankin saama lainanlyhennys on ollut merkittävästi pienempi kuin myydyn kohteen vakuusarvo, on pankki heikentänyt tietoisesti täytetakaajan asemaa ilman täytetakaajan suostumusta. Pankin olisi tullut ilmoittaa ja saada suostumus täytetakaajalta ensisijaisesta vakuudesta luopumiseen tai vakuuden arvosta olisi tullut vähintäänkin suorittaa vakuusarvoa vastaava summa päävelan lyhennykseksi. Pankin olisi aivan minimissään tullut nimenomaisesti selventää yksityistakaajalle, miten vakuuden tilanne on muuttunut ja mistä syystä päävelkaa ei oltu lyhennetty vakuusarvoa vastaavaa määrää.
Pankin mukaan yksityistakaajan täytyisi itse ymmärtää, että merkitty vakuusarvo on vain nimellinen ja sitomaton määrä, joka ei todellisuudessa suojaa täysimääräisesti täytetakauksen asemaa. Tällaista tulkintaa ei voida pitää kestävänä tai takauslain mukaisena yksityistakaajan kohdalla. Pankki on laiminlyönyt asiassa vähintäänkin tiedonantovelvoitteensa, joka tulee huomioida takaajan sitoumusten pätevyyttä ja sitovuutta arvioitaessa.
Jos vakuuden myynti on tehty käyvällä arvolla ja sitä seurannut lainanlyhennys on suoritettu asianmukaisesti, on pankki antanut vääriä tietoja täytetakaajalle velallisen ensisijaisena vakuutena olevan omaisuuden arvosta. Mikäli takaaja olisi ollut tietoinen, että ensisijaisen vakuuden vakuusarvo on ainoastaan 15.000 euroa 40.000 euron sijasta, ei hän olisi antanut täytetakausta päävelan vakuudeksi laisinkaan.
3. Kiinteistöjen V ja V2 siirtäminen ensisijaiseksi vakuudeksi 20.10.2006 / vakuuksista luopuminen takaajan vahingoksi ja tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti
Pankki on todennut, että 20.10.2006 luovutetut määräosat ovat olleet Y:n velan vakuutena jo ennen kiinteistöjen määräosan kauppaa. Pankki ei ole hyvän pankkitavan mukaisesti ilmoittanut täytetakaajalle kyseisistä ensisijaisten vakuuksien muutoksista. Asiakkaalla ei ole ollut tosiasiallisesti mitään tietoa, että pankki on mielivaltaisesti vaihtanut ensisijaisena vakuutena olevia panttaussitoumuksia jo ennen 20.10.2006 tehtyjä määräosan kauppoja.
Koska kyseisillä omaisuusjärjestelyillä on ollut olennainen merkitys päävelallisen maksukykyyn, olisi pankin tullut ilmoittaa velallisen omaisuusmuutoksista vakuuksien vaihtamisen yhteydessä. Takaajalla ei ole ollut ensisijaisten vakuuksien vaihdoksen yhteydessä ollut tilaisuutta harkita takaussitoumuksensa merkitystä, vaikka muutoksilla on voinut olla olennainen merkitys velallisen maksukykyyn ja täten myös takausvastuun sisältöön.
Pankin mukaan panttaussitoumuksen allekirjoittaja on tullut tietoiseksi panttivakuuden vaihdoksista viimeistään panttaussitoumuksen allekirjoittamisen yhteydessä, koska aiemmin luovutettua kiinteistöä ei ole ollut pantattujen kohteiden joukossa sitoumusasiakirjassa. Kuitenkaan pelkkään takaussitoumusasiakirjan sisältöön vetoaminen ei ole riittävä toimi arvioitaessa pankin tiedonantovelvollisuuksien täyttämistä.
Takauslain 12 §:n mukaan kirjallisena annettu selvitys tulisi antaa takaajalle viimeistään takauksen antamista edeltävänä päivänä, jos se annetaan kirjallisena. Koska kirjallista selvitystä ei ole annettu asiakkaalle tutustuttavaksi säännöksessä tarkoitetulla tavalla etukäteen, olisi pankin tullut viimeistään allekirjoitustilaisuudessa tuoda takaajalle esiin hänen asemaansa olennaisesti liittyvät seikat. Pankki on ainoastaan ottanut Helsingin konttorissa ilmeisesti asiakokonaisuudesta kaiken kaikkiaan tietämättömän pankkivirkailijan toimesta ja hänen läsnä ollessaan asiakkaan allekirjoitukset uudistettuihin sitoumuksiin. Takaajalle on perustellusti syntynyt käsitys siitä, ettei merkittäviä muutoksia takausvastuuseen tehdä.
Pankki onkin laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa muun muassa velallisen maksukykyyn liittyvien seikkojen sekä takauksen piiriin kuuluvan velkamäärän ilmoittamisen osalta. Mikäli asiakas olisi ollut tietoinen edellä mainituista vakuusmuutoksista, velallisen omaisuusjärjestelyistä ja velan määrästä, ei hän olisi sitoutunut omistamiensa määräosien panttaamiseen eikä toisaalta täytetakauksen uusimiseen huonontunein ehdoin.
4. Muut takaussitoumukseen liittyvät pankin virheet / laiminlyönnit
Myös pankin tekemät eri kiinteistöjen vakuusarvojenmääritykset ja/tai vakuusarvojen hyväksymiset kielivät pankin huolimattomuudesta, joka on heikentänyt yksityistakaajan asemaa.
Sen lisäksi, että alkuperäinen ensisijainen kiinteistövakuus K oli hyväksytty täysin väärään arvoon, niin myös viimeisimmässä asiakkaan 11.9.2008 allekirjoittamassa täytetakaussitoumuksessa ensisijaisten kiinteistövakuuksien V ja V2 vakuusarvot on hyväksytty käypää arvoa moninkertaisesti korkeampaan 60.000 euron vakuusarvoon. Asiakkaan käsityksen mukaan kiinteistöjen todellinen käypä arvo on korkeintaan 10.000 euron suuruusluokkaa. Pankki on siten toistuvasti toiminut huolimattomasti vakuusarvojen määrittämisessä, mikä on ollut omiaan heikentämään asiakkaan ymmärrystä myös omasta asemastaan takaajana.
Syyskuussa 2008 ennen sitoumusten allekirjoittamista pankki ei ole myöskään antanut velallisen maksukyvystä takauslaissa vaadittuja tietoja ja asiakirjat on allekirjoitettu pankin Helsingin toimistolla, jolla ei ole ollut myöskään yleistä tietoisuutta velallisen maksukykyyn liittyvistä seikoista, selvitystä velallisen varallisuusasemasta tai muissa vakuuksissa tapahtuneista muutoksista.
Takaajalle ei ole siten toimitettu takauslain edellyttämää tietoa esimerkiksi aiemmin ensisijaisena vakuutena olleen kiinteistö D:n myynnistä, kiinteistön kauppahinnasta tai kauppahinnalla lyhennetystä lainan määrästä, saati lainan sen hetkisestä velkapääomasta. Sen jälkeen, kun alkuperäiset vakuussitoumukset on annettu (5.10.2005 & 20.10.2006), on pankki laiminlyönyt lainmukaiset tiedonantovelvoitteensa takaajaa kohtaan.
Toisekseen pankki ei ole sitoumusten antamisen yhteydessä riittävästi selvittänyt takaajalle tämän sitoumusten oikeudellista ja taloudellista merkitystä. Asiakas on ollut sitoumustensa osalta käsityksessä, että hänen antamansa vakuudet ovat ainoastaan täytetakauksia, ja velallisen oma omaisuus toimisi edelleen lainan ensisijaisena vakuutena.
Tästä huolimatta takaussitoumuksen uusimisen yhteydessä myös asiakkaan silloin 55/100 omistamat V ja V2 kiinteistöt on siirretty ensisijaiseksi pantiksi. Kyseinen järjestely on lisännyt takaajan vastuita entisestään hänen tiedostamattaan. Sittemmin asiakas on hankkinut ko. kiinteistöt kokonaan omistukseensa.
Pankki ei ole mitenkään varmistanut, että takaaja ymmärtää sitoumustensa merkitystä. Asiakas ei olisi koskaan sitoutunut em. vakuusjärjestelyihin, mikäli hänen tiedossaan olisi ollut, että täytetakauksen lisäksi hänen henkilökohtaista omaisuuttaan toimii lainan ensisijaisena vakuutena enemmän kuin velallisen omaa omaisuutta.
Pankki ei ole pyrkinyt toimillaan saamaan velallista pääasialliseen vastuuseen lainan vakuuksien asettamisesta, vaan vastuu vakuuksista on vieritetty ilman asianmukaista tiedonantoa takaajan kannettavaksi. Asiakas katsoo, että viime kädessä pankin menettely asiassa täyttää oikeustoimilain 30 §:n mukaista petollista viettelyä koskevan kuvauksen.
5. Pankin tiedonantomenettelyt ja takaajan tiedonsaantioikeuden rikkominen
Asiakas ei ole saanut tarpeellisia tietoja velallisesta ja muista velkasuhteeseen liittyvistä asioista niitä tiedustellessaan. Asiakas on pyytänyt selvitystä, oikaisua ja lainan vakuuksien uudelleenjärjestelyjä useaan otteeseen, mutta pankki ei ole vastannut asianmukaisesti kyseisiin pyyntöihin. Pankki on tältä osin vedonnut mm. pankkisalaisuuteen. Takaaja ei olisi kyennyt selvittämään asiaa eikä hänelle olisi annettu tarpeellisia selvityksiä ennen kuin hän on antanut toimeksiannon asiamiehelle.
Pankilla ei ole takausehtojen tai takauslain 14 §:n mukaan oikeutta jättää antamatta takaajan pyytämiä tietoja velallisen maksukyvystä. Pankki on laiminlyönyt antaa takaajalle päävelkaa koskevia tietoja ja jos pankki olisi toimittanut asiassa takaajalle päävelkasuhteen ajantasaiset tiedot, ei takaaja olisi antanut uusittuja vakuussitoumuksia lainkaan lainan vakuudeksi.
6. Lopuksi
Pankki on takauslain 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla luopunut päävelkaa koskevista ensisijaisista vakuuksista siten, että takaajan vastuu on kasvanut takaussitoumuksen antohetkeen verrattuna. Pankki on myös antanut takaajalle vääriä tietoja ensisijaisten vakuuksien arvosta.
Pankki ei ole antanut vakuudenantajalle takauslain 12 §:n mukaisia tietoja velallisen maksukyvystä eikä se ole toimittanut vakuudenantajalle säännöksessä edellytettyä selvitystä vakuussitoumusten oikeudellisesta ja taloudellisesta merkityksestä. Pankki ei ole myöskään erillisistä pyynnöistä huolimatta toimittanut vakuudenantajalle tietoja, jotka takaajalla olisi ollut pankilta oikeus saada takauslain 14 §:n mukaisesti.
Nyt voimassa olevien ja vuonna 2008 allekirjoitettujen vakuussitoumusten osalta pankin toiminta on ollut erityisen moitittavaa. Pankki ei ole missään vaiheessa sitoumuksia annettaessa pyrkinyt korjaamaan yksityistakaajan virheellistä käsitystä vakuussitoumusten sisällöstä ja merkityksestä. Pankki on päinvastoin korostanut, että asiakkaan osalta kyse on ainoastaan täytevakuuksista ja että velallisen henkilökohtainen omaisuus olisi ensisijaisena lainan takaisinmaksussa.
Asiakas on tehnyt vakuudeksi siirrettyjen kiinteistöjen määräosien kaupat vuonna 2006 siinä uskossa, että määräosat siirretään asiakkaan omistukseen rasitteista vapaana. Tätäkään väärinymmärrystä pankki ei ole mitenkään pyrkinyt korjaamaan asiakkaalle edes vuonna 2008 vakuussitoumuksia uusittaessa. Pankin toiminta asettaa kyseenalaiseksi koko sitoumuksen pätevyyden ja kohtuullisuuden myös oikeustoimilain valossa (30 §, 31 §, 33 § ja 36 §).
Pankki on laiminlyönyt velvollisuuksiaan vakuudenantajaa kohtaan monin eri tavoin. Mikäli takaajalla olisi ollut oikeat ja ajantasaiset tiedot velallisen maksukyvystä, ensisijaisten vakuuksien arvosta sekä sitoumustensa oikeudellisesta ja taloudellisesta merkityksestä, ei hän olisi tullut takaajaksi lainkaan. Takaajan käsitys vakuussitoumusten riskeistä on pankin laiminlyönneistä johtuen ollut virheellinen ja puutteellinen.
Pankin vastine
Panttaus- ja vakuussitoumukset eivät ole pätemättömiä. Kaikki pankkia vastaan esitetyt väitteet ja vaatimukset ovat perusteettomia.
Kiinteistö K ollut yhtenä ensisijaisena panttina päävelkaan. Tämä käy ilmi myös asiakkaan itsensä 5.10.2005 allekirjoittamasta takaussitoumuksesta. K on myyty 24.2.2006 tehdyllä kaupalla 15.000 euron kauppahintaan, joka on tilitetty pankille ja käytetty täysimääräisesti päävelan takaisinmaksuun. Suorituksen vastaanotettuaan ja lyhennyksen tapahduttua pankki on vapauttanut kohteen panttikirjat myyjälle.
Pankilla ei ole eikä ole tuolloinkaan ollut mitään syytä epäillä sitä, etteivätkö kaupan kohteen kauppahinta ja pankille pantin perusteella maksettu suoritus olisi vastanneet myydyn panttikohteen käypää arvoa kaupantekohetkellä. Mikäli ensisijainen panttikohde luovutetaan käyvästä arvostaan ja tämä saatu kauppahinta käytetään kokonaisuudessaan päävelan lyhennykseen, ei tästä aiheudu mitään vahinkoa saman päävelan täytevakuudenantajille. Asiakkaan allekirjoittamassa takaussitoumuksessa ilmoitetut tiedot velallisen tekemän ensisijaisen panttauksen kohteena olevista, kiinteistöön vahvistettuja kiinnityksiä vastaavista panttikirjoista eivät totea tai ilmaise panttikohteen käypää arvoa, arvoa vakuutena tai muutakaan vastaavaa arvostusratkaisua. Takaussitoumuksessa ilmoitetut tiedot ensisijaisesta vakuudesta vain yksilöivät velallisen tekemän panttauksen kohteena olevan omaisuuden (vahvistettuja kiinnityksiä vastaavat panttikirjat). Haettua kiinnitystä vastaavan panttikirjan rahamäärä taas kertoo vain sen euromääräisen enimmäismäärän, jonka panttivelkoja voi panttioikeutensa perusteella enintään vaatia pantin realisoinnin yhteydessä. Jokainen rahoitusjärjestelyyn osallistuva määrittää itsenäisesti ne kulloinkin ehdotetun rahoitusjärjestelyn edellytyksenä pitämänsä vakuusvaateensa tai tarjoamansa vakuudet rajauksineen, oli kyse sitten velkojasta, velallisesta, tai vierasvelkavakuudenantajasta.
Koska panttikohde K on myyty luovutushetkensä mukaiseen käypään hintaan ja kauppahinnalla on kokonaisuudessaan lyhennetty päävelkaa, eikä ensisijaisen panttikohteen luovutuksen ehtona ole muutenkaan täytevakuudenantajan suostumus luovutukseen, ei K:n luovutuksessa ole aiheutunut vahinkoa asiakkaalle. Myöskään asiakkaan 5.10.2005 allekirjoittama täytetakaussitoumus ei ole ollut pätemätön tai osittainkaan sitomaton sen vuoksi, että siinä on lueteltu ensisijaisen panttauksen kohteena vakuudet niihin kohdistuvine panttikirjatietoineen ja panttikohteen myynnistä käypään arvoon saatiin 15.000 euroa.
Pankki toteaa tässä yhteydessä myös selvennökseksi, että kiinteistöt V (pinta-ala 2 740 m2 ja kiinteistöllä rakennuksia) ja V2 (pinta-ala 100 m2, ei rakennuksia) ovat muodostaneet yhden toiminnallisen kokonaisuuden, joihin kiinteistönomistajan hakema ja vakuudeksi panttaama 60.000 euron yhteiskiinnitys on kohdistunut.
Sikäli kuin on kyse valituksessa viitatuista pankin toimista ja panttaussitoumuksesta kiinteistöihin V ja V2 liittyen päivämäärällä 20.10.2006, haluaa pankki ensiksi oikaista valituksessa esitettyjä väitteitä.
Asiakkaan valituksessa viittaamalla panttaussitoumuksella päivämäärällä 20.10.2006 kiinteistöt V ja V2 ovat asetettu täytevakuuden asemaan, ei ensisijaiseksi vakuudeksi. Ennen kiinteistöjä V ja V2 päävelasta on vastannut päävelallisen Y omistama vakuuskohde D. Kaupan 20.10.2006 yhteydessä ei ole uudistettu asiakkaan jo aiemmin antamaa täytetakausta.
On pankin käsityksen mukaan riidatonta, että päävelallinen Y on antanut oman päävelkansa vakuudeksi omistamiinsa kohteisiin D, V ja V2 ja K vahvistettuja kiinnityksiä vastaavat panttikirjat ennen sisarusten (asiakas ja Y) välisiä kiinteistöjen määräosaluovutuksia. Näin ollen myös kiinteistöjä V ja V2 on rasittanut jo valmiiksi päävelan vakuudeksi annettu panttivastuu, kun asiakas on ostanut näistä kiinteistöistä 55/100 -määräosan 20.10.2006 toteutetulla kaupalla.
Pankki ei ole tässä yhteydessä saanut päävelkaan suoritusta, jonka perusteella pankki olisi miltään osin vapauttanut sille jo aiemmin aiemman omistajan toimesta kokonaisuudessaan pantiksi annettuja kiinteistöjä V ja V2. Kun asiakas on ostanut jo valmiiksi pankin pantin rasittamien kiinteistöjen V ja V2 määräosat, eikä pelkästään kiinteistön omistajanvaihdoksilla ole vaikutusta kiinteistöön jo aiemmin perustettujen panttivastuiden velvoittavuuteen, ei panttaussitoumuksen uudistamisella 20.10.2006 vastaamaan kiinteistön ajantasaisia omistajatietoja ole ollut kiinteistön uuden määräosaomistajan asiakkaan asemaa heikentävää vaikutusta, koska asema olisi ollut käytännössä sama ilman uudistettua panttaussitoumustakin. Myöskään asiakkaan asemaan täytetakauksen antajana ei ole tullut heikennystä tässä yhteydessä, koska tämä on määrittynyt edelleen aikaisemman takaussitoumuksen mukaisesti.
Pankki toteaa myös sen, että pankki ei ole ollut ennen näitä selvittelyjä tietoinen siitä, että Y on luovuttanut lopunkin omistuksensa kiinteistöistä V ja V2 asiakkaalle, joka siis omistaa nämä kiinteistöt nyt kokonaan yksin 1/1. Tämä luovutus on tapahtunut kiinteistörekisteritiedoista saatujen tietojen perusteella 17.7.2015 tehdyllä kaupalla. Pankki ei ole saanut tästäkään luovutuksesta mitään suoritusta panttivelkaansa. Pankki ei ole luonnollisestikaan vapauttanut tai tule vapauttamaan kiinteistöjä panttivastuusta tämän luovutuksen vuoksi.
Kiinteistön D luovutuksen lokakuussa 2008 ja tässä yhteydessä uudistettujen panttaussitoumusten osalta pankki toteaa, että tässäkään yhteydessä ei ole tapahtunut vierasvelkavakuudenantajana olevan asiakkaan vastuiden lisääntymistä verrattuna siihen, mitä ne jo muutenkin olisivat olleet ilman näitä teknisluontoisia uudistamisia.
Lokakuussa 2008 päävelkaan on saatu suorituksia 58.249,50 euroa, vaikka panttikirjoja luovutettua kiinteistöä D vastaan on ollut 45.410 euron arvosta. Jos ensisijainen panttivakuus myydään ja kohteen kauppahinta käytetään päävelan lyhentämiseen panttauksen perusteella hallussa olevien panttikirjojen osoittamaan määrään saakka, mutta panttivelkaa jää kuitenkin edelleen jäljelle, eivät aikaisemmat täytepanttivakuudet enää tässä tilanteessa jatka täytepanttivakuuden asemassa alkuperäistenkään panttaussitoumusten perusteella. Aikaisemmat täytepanttivakuudet tulevat ensisijaisen panttivakuuden asemaan ilman eri sopimistakin. Pantattujen kiinteistöjen V ja V2 määräosan ostamisen vuoksi vierasvelkapantinantajan asemaan tulleen asiakkaan vastuu ei siis ole nytkään lisääntynyt, vaikka panttaussitoumus on tässä yhteydessä uusittu.
Asiakkaan takaussitoumukseenkaan ei ole tehty tässä yhteydessä takausvastuuta lisääviä muutoksia, vaan se on uusimisesta huolimatta pysynyt edelleen täytetakauksena, ensisijaisena vakuutena edelleen päävelallisen Y:n ja asiakkaan yhdessä omistamat kiinteistöt V ja V2.
Pankki toteaa edelleen tässäkin selvennökseksi, että koska asiakas on itse ostanut jo myyjän/päävelallisen Y:n ennen 20.10.2006 kauppaa panttaamien kiinteistöjen määräosat (eikä pankki ole vapauttanut näitä asiakkaan määräosan osalta ostamia kiinteistöjä myyjän/päävelallisen ennen luovutusta tekemästä panttauksesta) ja asiakkaan vastuu takauksen perusteella on koko ajan pysynyt täytevakuutena, eivät 11.9.2008 uudistetut takaus- ja pant-taussitoumukset ole muuttaneet asiakkaan asemaa vakuudenantajana siitä, mikä se olisi jo muutenkin ollut.
Vaikka pantti- ja takausvastuun ulottuvuuden määrittämisen vuoksi sitoumusten uusiminen ei sinänsä ole pakollista, niin vakuussitoumukset uudistetaan tällaisissakin tilanteissa usein käytännön vuoksi, jotta vakuussitoumuksissa ja pankin järjestelmissä ei olisi enää mainittuna jo aiemmin realisoituja pantteja.
Pankki antaa, ja on pankin näkemyksen mukaan tähän mennessä antanutkin, vakuudenantajien kysyessä tietoja velallisesta ja muista velkasuhteeseen liittyvistä asioista siinä määrin kuin pankkisalaisuuden estämättä on ollut mahdollista. Pankki on erikseen kieltäytynyt antamasta tietoja toisen vierasvelkapantinantajan tekemän panttaussitoumuksen sisällöstä, koska vierasvelkapantinantajien välillä ei ole takautumisoikeuttakaan.
Pankin kanta asiakkaan antamien panttaus- ja takaussitoumusten osalta on se, että ne sitovat antajaansa asiakasta siten kuin niissä sovittu. Siltä osin kuin valituksessa viitataan asiakkaan antamissa vakuussitoumuksissa toteutettuihin muutoksiin, ei näissä vakuussitoumusten uudistamisissa ole tosiasiassa sovittu muutoksista asiakkaan vastuuseen jo siitä, mitä se on ollut jo ennen näitä uudistamisia. Asiakas on panttaus- ja takaussitoumuksia allekirjoittaessaan allekirjoituksellaan vahvistanut saaneensa tiedot päävelasta, velallisen maksukyvystä ja niistä edellytyksistä, joiden mukaan pankki voi vaatia suoritusta takaajalta/pantinantajalta. Pankin tiedonantovelvoitteissakaan ei siten voida katsoa olleen puutteita.
Selvitykset
Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:
- Velkakirja 5.10.2005 (Velallinen Y, 148.912,35€)
- Takaussitoumus 5.10.2005 (Takaaja asiakas, enimmäismäärä 20.000€)
- Erityispanttaussitoumus 20.10.2006 (Pantinantaja asiakas ja Y)
- Takaussitoumus 11.9.2008 (Takaaja asiakas, enimmäismäärä 20.000€)
- Erityispanttaus 11.9.2008 (Pantinantaja asiakas ja Y)
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Pankkilautakunnan on tapauksessa arvioitava, voidaanko pankin katsoa tapauksessa laiminlyöneen tiedonantovelvollisuuksiaan asiakasta kohtaan takaajana ja vierasvelkapantinantajana ja onko asiakkaan vastuita tällä perusteella soviteltava.
Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot
Takauksesta ja vierasvelkapanttauksesta annetun lain (361/1999) 12 §:n (Tiedonantovelvollisuus ennen takauksen antamista) mukaan
Ennen kuin takaus annetaan, luotonantajan on selvitettävä yksityistakaajalle takauksen piiriin kuuluvat velat liitännäiskustannuksineen, ne edellytykset, joiden perusteella suoritusta voidaan vaatia takaajalta, sekä muut takaajan asemaan olennaisesti vaikuttavat seikat. Jos selvitys annetaan kirjallisena, se on annettava viimeistään takauksen antamista edeltävänä päivänä.
Ennen kuin takaus annetaan, luotonantajan on ilmoitettava yksityistakaajalle sellaisista velallisen sitoumuksista ja muista tämän maksukykyyn liittyvistä seikoista, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä takaajalle.
Jos luotonantaja laiminlyö 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa tai laiminlyö sellaisen 2 momentissa tarkoitetun seikan ilmoittamisen, josta hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen takaukseen, takaajan vastuuta voidaan sovitella.
Takauslain 14 §:n (Takaajan oikeus saada tietoja) mukaan
Takaajalla on pyynnöstä oikeus saada velkojalta päävelkaa koskevia tietoja.
Luotonantajan on takauksen voimassa ollessa pyynnöstä ilmoitettava yksityistakaajalle sellaisista velallisen sitoumuksista ja muista tämän maksukykyyn vaikuttavista seikoista, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä takaajalle. Tässä momentissa tarkoitettu tiedonantovelvollisuus koskee vain sellaisia seikkoja, jotka ovat luotonantajan tiedossa ja jotka voidaan ilmoittaa takaajalle ilman eri selvitystoimenpiteitä taikka jotka luotonantaja voi hankkia sen käytettävissä olevasta luottotietorekisteristä. Luotonantajalla on oikeus saada takaajalta kohtuullinen korvaus tietojen luovuttamisesta aiheutuvista kustannuksista.
Jos velkoja laiminlyö 1 tai 2 momentissa säädetyn tiedonantovelvollisuutensa ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen takaukseen, takaajan vastuuta voidaan sovitella.
Takauslain 18 §:n (Takaajan vapauttaminen vastuusta ja muusta vakuudesta luopuminen) mukaan
Jos velkoja vapauttaa yhden samasta päävelasta vastuussa olevan takaajan kokonaan tai osittain takausvastuusta, kukin muista takaajista vastaa velkojalle vain oman osuutensa suorittamisesta. Osuudet määräytyvät sen mukaan, mistä määrästä takaajat ovat 31 §:n 1 ja 2 momentin nojalla keskinäisessä suhteessaan vastuussa päävelasta. Takaajien sopimus vastuunjaosta otetaan huomioon vain, jos velkoja on siitä tiennyt vapauttaessaan takaajan vastuusta.
Jos velkoja luopuu päävelasta annetusta muusta vakuudesta, joka 30§:n nojalla oli voimassa takaajan hyväksi, takaaja vapautuu takausvastuusta siltä osin kuin vakuuden arvo olisi riittänyt päävelan suoritukseksi. Sama on voimassa, jos vakuuden arvo alenee velkojan toimen tai laiminlyönnin vuoksi.
Takauksessa saadaan poiketa 1 tai 2 momentin säännöksestä, jollei vakuus ole lain perusteella ensisijaisessa vastuussa päävelan suorittamisesta. Ilman takaajan suostumusta saadaan lisäksi vapauttaa sellainen takauksen antamisen jälkeen annettu muu takaus tai vakuus, jota ei ollut edellytetty takausta annettaessa.
Takauslain 41 §:n (Takausta koskevien säännösten soveltaminen vierasvelkapanttaukseen) mukaan
Mitä 3§:n 2 ja 3 momentissa, 4–6§:ssä, 7§:n 2 ja 3 momentissa, 8–17§:ssä, 18§:n 2 ja 3 momentissa, 19§:n 2 momentissa, 24–30§:ssä, 32§:ssä, 33§:n 1 momentissa ja 34–39§:ssä säädetään takauksesta, koskee soveltuvin osin vierasvelkapanttausta. Mitä näissä lainkohdissa säädetään yksityistakaajasta, koskee yksityistä pantinantajaa.
Takauslain 42 §:n (Pantin luovuttaminen) mukaan
Jos velallinen on luovuttanut omistamansa pantin jollekin toiselle tai tämä on muutoin tullut pantin omistajaksi ja tästä seikasta on ilmoitettu velkojalle, ilmoituksen tekemisen jälkeen sovelletaan pantin uuteen omistajaan nähden, mitä 4§:n 2 momentissa sekä 13 ja 14§:ssä säädetään.
Asian arviointi
Pankkilautakunta toteaa asian käsittelyn lautakunnassa tapahtuvan kirjallisesti ja ettei lautakunta voi kuulla todistajia tuomioistuimen tavoin. Näin ollen lautakunnan ratkaisusuositus asiassa voi perustua vain sen käytettävissä olevista asiakirjoista ilmeneviin tietoihin.
Tiedonantovelvollisuus ennen takauksen antamista 5.10.2005 / Ensisijaisen pantin (Kiinteistö K) arvo
Asiakas on tapauksessa perustellut vaatimuksiaan mm. sillä, että pankki olisi ennen takauksen antamista 5.10.2005 laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuksiaan asiakasta kohtaan ensisijaisen vakuuden, kiinteistö K:n arvoa koskien. Kiinteistöön kohdistunut kiinnitys on panttikirjan mukaan ollut 40.000 euron määräinen ja asiassa saadun selvityksen mukaan ko. kiinteistö on myyty 24.6.2006 15.000 euron hintaan ja kauppasumma on käytetty täysimääräisesti Y:n päävelan lyhentämiseen.
Asiassa on jäänyt epäselväksi, missä vaiheessa asiakas katsoo tulleensa tietoiseksi K:n myynnistä ja siitä saadusta kauppahinnasta. Pankkilautakunta kuitenkin katsoo, että asiakkaan on täytynyt tulla tietoiseksi tilanteesta, kun panttaussitoumuksia on uusittu hänen ostettua Y:ltä 55/100-määräosan kiinteistöistä V ja V2. 20.10.2006 allekirjoitetussa panttaussitoumuksessa asiakas on yhdessä Y:n kanssa pantannut Y:n päävelan vakuudeksi kiinteistöihin V ja V2 kohdistuvan 60.000 euron määräisen panttikirjan. Toisin kuin asiakas on valituksessaan esittänyt, ensisijaisena vakuutena on panttaussitoumuksen mukaan ollut Y:n tuolloin omistamaan kiinteistöön D kohdistuva 45.410 euron määräinen panttikirja. Pankkilautakunta katsoo, että mikäli asiakas katsoo saaneensa virheellistä tietoa ennen takauksensa antamista 5.10.2005 ensisijaisen vakuuden arvosta taikka ensisijaisen vakuuden myydyn alihintaan hänen vahingokseen takaajana, olisi asiakkaan tuolloin panttaussitoumusta uusittaessa tullut reklamoida asiasta pankille ja vaatia takauksensa sovittelemista.
Edelleen Pankkilautakunta katsoo, että viimeistään uusittaessa asiakkaan antama takaussitoumus ja panttaussitoumus 11.9.2008 asiakas on tullut tietoiseksi K:n yli kaksi vuotta aiemmin tapahtuneesta myynnistä ja on hyväksynyt tuolloin antamiensa sitoumusten mukaiset vastuut. 11.9.2008 allekirjoittamallaan erityispanttaussitoumuksella asiakas ja Y panttasivat kiinteistöihin V ja V2 kohdistuvan 60.000 euron panttikirjan Y:n velan vakuudeksi. Asiakkaan 11.9.2008 antama täytetakaus on rajattu 20.000 euroon ja sitoumuksen mukaan ensisijaisena vakuutena on em. 60.000 euron määräinen panttikirja.
Kiinteistö D:n myynti 2008
Asiakas on tapauksessa vedonnut siihen, ettei hän ole saanut tietoa ensisijaisena vakuutena olleen kiinteistö D:n myynnistä, kauppahinnasta tai kauppahinnalla lyhennetystä lainan määrästä.
Pankkilautakunta toteaa asiassa saadun selvityksen perusteella jäävän epäselväksi tarkka ajankohta, jona päävelan ensisijaisena vakuutena tuolloin ollut kiinteistö D on myyty, ja mihin hintaan kauppa on tehty. Epäselväksi on myös jäänyt, onko asiakasta tiedotettu asiasta ja onko asiakkaan huomiota kiinnitetty muuttuneeseen tilanteeseen takaus- ja panttaussitoumuksia uudistettaessa 11.9.2008.
Pankkilautakunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että kiinteistöön D kohdistunut kiinnitys on panttikirjan mukaan ollut 45.410 euron määräinen ja saadun selvityksen mukaan päävelkaan on kaupan johdosta saatu lokakuussa 2008 suorituksia 58.249,50 euroa.
Pankkilautakunta toteaa, että panttioikeuden haltijalla on oikeus saada saatavilleen suoritus vakuudeksi annetun kiinteistön arvosta panttikirjaan merkittyyn kiinnityksen rahamäärään asti. Kun pankki on kiinteistön D myynnin johdosta saanut suorituksia päävelkaan yli panttikirjaan merkityn määrän, ei ensisijaisen vakuuden myynti ole lisännyt asiakkaan vastuita takaajana tai pantinantajana. Edelleen lautakunta katsoo asiakkaan uusittujen takaus- ja panttaussitoumuksien allekirjoituksin hyväksyneen 11.9.2008 tuolloin antamiensa sitoumusten mukaiset vastuut.
Määräosien ostaminen vakuutena olleista kiinteistöistä V ja V2 20.10.2008 ja 17.7.2015
Asiakas on 20.10.2006 ostanut Y:ltä kiinteistöistä V ja V2 55/100-määräosan ja 17.7.2015 45/100-määräosan, minkä jälkeen asiakas on omistanut ne yksin. Asiakas katsoo pankin laiminlyöneen tiedonantovelvollisuuksiaan asiakasta kohtaan pantinantajana kyseisiin kauppoihin liittyen.
Pankkilautakunta toteaa, että asiakas ei ole esittänyt, että kauppojen ehtona olisi ollut kiinteistöjen vapautuminen niihin kohdistuneista panttioikeuksista tai että pankki olisi millään tavoin lupautunut vapauttamaan kiinteistöt panttivastuista kyseisten kauppojen yhteydessä. Päävelkaan ei saadun selvityksen mukaan ole myöskään tehty ko. kauppojen johdosta ylimääräisiä suorituksia.
Pankkilautakunta toteaa edelleen, että asiakas ja Y ovat uusitun erityispanttaussitoumuksen allekirjoituksin 20.10.2006 pantanneet kiinteistöihin V ja V2 kohdistuvan 60.000 euron määräisen panttikirjan Y:n päävelan vakuudeksi ensisijaisen vakuuden ollessa kiinteistö D:hen kohdistuva 45.410 euron määräinen panttikirja. Lisäksi 11.9.2008 allekirjoitetulla erityispanttaussitoumuksella asiakas ja Y ovat pantanneet kiinteistöihin V ja V2 kohdistuvan 60.000 euron määräisen panttikirjan ko. Y:n velan vakuudeksi, ja asiakkaan tuolloin antaman uusitun täytetakauksen mukaan ensisijaisena vakuutena on em. 60.000 euron määräinen panttikirja.
17.7.2015 tehdystä kaupasta pankki ei ilmoituksensa mukaan ole ollut ennen kyseessä olevan riita-asian selvittelyä edes tietoinen eikä pankki ole saanut tästäkään luovutuksesta mitään suoritusta panttivelkaansa. Pankki ei ilmoituksensa mukaan myöskään ole vapauttanut tai tule vapauttamaan kiinteistöjä panttivastuusta tämän luovutuksen vuoksi.
Edellä esitetyn perusteella Pankkilautakunta katsoo, ettei pankki ole asiassa saadun selvityksen perusteella laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan asiakasta kohtaan tämän tekemien em. kiinteistökauppojen tai niiden johdosta tehtyjen panttaussitoumusten uusimisten yhteydessä.
Lopputulos
Edelleen esitettyyn viitaten Pankkilautakunta katsoo asiakkaan vaatimusten sitoumustensa sovittelemisesta perusteettomiksi eikä lautakunta suosita asiassa hyvitystä.
Pankkilautakunta oli yksimielinen.
PANKKILAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Hidén
Jäsenet:
Ahlroth
Atrila
Pulkkinen