Tapahtumatiedot

A (s. 1982) oli vakuutettuna hänen puolisonsa ottamassa sairausvakuutuksessa, jota koskeva sopimus oli tullut voimaan 3.12.2018. A oli antanut ennen sopimuksen solmimista 31.10.2018 terveysselvityksen, jonka perusteella vakuutukseen oli liitetty kolme yksilöllistä rajoitusehtoa. Niiden mukaan vakuutuksesta ei korvata kuluja, joiden syynä on selkärangan tai selän lihaksiston kiputila tai sairaus taikka lonkkahermon särky, gynekologinen sairaus tai hyperprolaktinemia.

A hakeutui useiden epämääräisten oireiden vuoksi lääkäriin 29.1.2019. Lääkäriasema lähetti vakuutusyhtiölle samana päivänä maksusitoumuspyynnön pään magneettitutkimukseen. Maksusitoumuspyynnön sisältävän E-lausunnon mukaan A:lla oli ollut puolen vuoden ajan muun ohessa kuumetta, oksentelua, vatsakipua, päänsärkyä, huimausta, rintakipuja ja yleistä heikkoutta.

Vakuutusyhtiö ilmoitti A:lle 6.2.2019, että korvauspäätöksen tekeminen edellyttää lisäselvityksiä ja pyysi A:ta toimittamaan kaikki vatsakipua, rintakipua, päänsärkyä ja huonovointisuutta koskevat hoitokertomukset. Vakuutusyhtiö pyysi myös, että A toimittaisi hänen itsensä allekirjoittaman korvaushakemuksen, jossa hän valtuuttaa vakuutusyhtiön saamaan korvausasian selvittämisen kannalta merkityksellisiä tietoja suoraan hoitolaitoksilta.

Vakuutusyhtiö ei saanut pyytämiään lisäselvityksiä. Vakuutusyhtiölle toimitettiin sen sijaan hoitolaitoksesta laskut 29.1.2019 ja 13.2.2019 lääkärikäynneiltä sekä laboratoriotutkimuksista 4.2.2019. Myöhemmin vakuutusyhtiö sai vakuutuksenottajana olevalta A:n puolisolta korvaushakemuksen A:lle suoritetun pään magneettitutkimukseen ja lääkeostoihin liittyen. Vakuutusyhtiö pyysi edelleen A:ta itseään toimittamaan allekirjoitetun korvaushakemuksen sekä antamaan valtuutuksen häntä koskevien terveystietojen saamiseksi.

A toimitti vakuutusyhtiölle 8.4.2019 korvaushakemuksen, jolla hän samalla valtuutti vakuutusyhtiön saamaan korvausasian kannalta keskeiset hoitokertomukset häntä hoitaneilta hoitolaitoksilta. Vakuutusyhtiö pyysi 11.4.2019 lisäselvityksiä kahdesta eri hoitolaitoksesta. Viimeiset tarvitsemansa lisätiedot vakuutusyhtiö vastaanotti 13.6.2019.

Vakuutusyhtiö antoi asiassa kielteisen korvauspäätöksen 18.6.2019. Vakuutusyhtiö katsoi, että A oli laiminlyönyt vakuutussopimuslain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa terveysselvitystä antaessaan. Vakuutusyhtiö viittasi 29.1.2019 päivätystä E-lausunnosta ilmeneviin tietoihin ja totesi, että vakuutusta ei olisi alun perin myönnetty lainkaan, jos yhtiön tiedossa olisi ollut, että A:lla oli ollut rintakipua ja vatsaoireita ennen vakuutussopimuksen solmimista. A:lta olisi pyydetty mainittuihin oireisiin sekä mahdollisiin muihin oireisiin liittyen lisätietoja. Vakuutusyhtiö olettaa, että se olisi tällöin saanut A:lta samanlaisen selvityksen oireista kuin mitä hän on kertonut lääkärikäynnillä 29.1.2019.

Vaikka alun perin vakuutukseen asetetut rajoitukset voitiin asettaa selkeästi, E-lausunnosta ilmenevät oireet eivät olisi olleet kattavasti rajattavissa sairausvakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Näin ollen vakuutusyhtiö ei olisi myöntänyt A:lle vakuutusta lainkaan. Vakuutusyhtiö viittasi vakuutussopimuslakiin ja vakuutukseen sovellettaviin vakuutusehtoihin ja katsoi, että se on A:n tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin perusteella vastuusta vapaa, eikä korvausta haetuista hoitokuluista voida suorittaa. Vakuutusyhtiö irtisanoi vakuutuksen päättymään 28.7.2019.

Asiakkaan valitus

A on tyytymätön vakuutusyhtiön ratkaisuun ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A kertoo, että hän vastasi rehellisesti ja totuudenmukaisesti terveysselvityksessä esitettyihin kysymyksiin eikä ole laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan ennen sopimuksen solmimista.

A:n mukaan päänsärky ja rintakipu olivat olleet niin lieviä, että A ei mieltänyt niitä sellaisiksi oireiksi, joista hänen olisi tullut ilmoittaa terveysselvityksessä. Päänsärky ja rintakipu ovat myös hyvin yleisiä oireita ja jokainen kärsii niistä ajoittain. Lisäksi A katsoo, että asiassa on ainakin osittain kyse hänen puutteellisesta suomenkielen taidosta johtuvasta väärinymmärryksestä. A kertoo, että hänen tyttärensä toimi lääkärikäynnillä tulkkina, mutta siitä huolimatta hoitokertomukseen on kirjattu virheellisiä tietoja. Toisin kuin 29.1.2019 päivätyssä E-lausunnossa mainitaan, ainoastaan päänsärky oli alkanut puoli vuotta ennen lääkärikäyntiä. Muut oireet alkoivat vasta joulukuun 2018 lopussa.

Tammikuussa 2019 oireet kuitenkin hankaloituivat ja A:n yleistila heikkeni. A otti yhteyttä vakuutusyhtiöön ja tiedusteli voisiko hän sairausvakuutuksensa perusteella hakeutua hoitoon yksityiselle lääkäriasemalle. Vakuutusyhtiö osoitti hänelle hoitopaikan. Tutkimusten seurauksena selvisi, että A:n oireet johtuivat helikobakteerista. Helikobakteerista aiheutuvia kuluja ei ole rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle, joten ne tulisi A:n käsityksen mukaan korvata. A myös huomauttaa, että kaikki hänelle tehdyt tutkimukset olivat lääkärin määräämiä eikä hän itse ole vaatinut laajojen tutkimusten teettämistä.

A kertoo, että hän on tällä hetkellä työtön ja hänen maksettavakseen jääneet tutkimus- ja hoitokulut asettavat perheen taloudellisesti hankalaan tilanteeseen. A vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa hänelle tutkimus- ja hoitokulut kokonaisuudessaan, yhteensä 1.364,77 euroa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset. Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että sen ratkaisu on oikea eikä perusteita sen muuttamiselle ole.

Vakuutusyhtiö toteaa, että 29.1.2019 päivättyyn maksusitoumuspyynnön mukaan A:lla oli ollut puolen vuoden ajan rintakipua, tykytystuntemuksia, sykkeen nousua kävellessä ja istuessa, hengityksen raskauden tunnetta, vasemman kyljen kipua, yskää, huono olo, vatsakipua, oksentelua, päänsärkyä, janon tunnetta, voimattomuuden tunnetta urheillessa sekä närästystä. A:n olisi tullut ilmoittaa rintakivusta vastatessaan kysymykseen 6.1, jossa kysyttiin onko hänellä ollut sydämen tai verenkiertoelinten sairauksia, sydämen rytmihäiriöitä, kipua tai puristavaa tunnetta rinnassa tai kohonnut verenpaine. Lisäksi A:n olisi tullut ilmoittaa vatsaoireistaan vastatessaan kysymykseen 12.5, jossa tiedusteltiin onko hänellä tai onko hänellä ollut mahalaukun suoliston, sappirakon, maksan tai haiman sairaus.

Jos A olisi terveysselvityksessä ilmoittanut, että hänellä on ollut rintakipua ja vatsaoireita, vakuutusyhtiö olisi pyytänyt häneltä lisäselvityksiä. Vakuutusyhtiö olettaa, että se olisi tällöin saanut A:lta samanlaisen selvityksen oireista, kuin mitä hän on kertonut lääkärille 29.1.2020. Koska mainitut oireet eivät olisi olleet kattavasti rajattavissa sairauskuluvakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle, ei vakuutusta olisi ollut mahdollista myöntää.  

A on vedonnut asiassa siihen, että hän tiedusteli etukäteen vakuutusyhtiöltä, voiko hän hakeutua hoitoon yksityiselle lääkärille. Tältä osin vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutusyhtiön työntekijä tarkisti tuolloin vakuutussopimukseen sisältyvät yksilölliset rajoitusehdot. Kun oireiden ei katsottu liittyvän näihin rajoituksiin, A:lle varattiin aika vakuutusyhtiön osoittamalle lääkärille. Korvauspäätös tehdään kuitenkin vasta myöhemmin.

Tapahtumien kulun osalta vakuutusyhtiö toteaa lisäksi, että useista pyynnöistä huolimatta se sai A:n itsensä toimittaman korvaushakemuksen ja valtuutuksen hänen terveyttä koskevien tietojen saamiseksi vasta 8.4.2019. Vakuutusyhtiö pyysi eri hoitolaitoksilta A:n terveydentilaa koskevia lisätietoja 11.4.2019 ja vastaanotti viimeiset tarvitsemansa selvitykset 13.6.2019. Korvausasiaa ei voitu käsitellä ennen kuin vakuutusyhtiö oli saanut kaikki tarvitsemansa tiedot.

Selostamillaan perusteilla vakuutusyhtiö katsoo, että ratkaisua ei tulisi suosittaa muutettavaksi.

Lääketieteelliset selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on ollut käytössään seuraavat lääketieteelliset selvitykset:

• Naistentautien- ja synnytysten osaston hoitokertomuksia ajalta 19.11.2013-31.10.2014.
• Hoitokertomus 29.1.2019.
• E-lausunto 29.1.2019. Lausunnossa mainittujen esitietojen mukaan A:lla oli ollut noin puolen vuoden ajan rintakipuja, sydämen hakkaamista, sykkeen nousua kävellessä tai jopa istuessa, hengityksen raskautta, vasemman kyljen kipua, yskää, huonoa oloa, vatsakipuja, oksentelua etenkin aamuisin, vatsan turvotusta, närästystä, päänsärkyä, janon tunnetta sekä urheillessa ongelmia jaksamisen kanssa. A:n mainitaan olleen aiemmin perusterve, eikä hänellä ollut vakituisia lääkkeitä. Oireiden syyn selvittämiseksi A sai lähetteen mm. pään ja vatsan magneettitutkimukseen sekä laboratoriotutkimuksiin. Diagnoosiksi on merkitty R10.4: Muu tai määrittämätön vatsakipu, R07.4: Määrittämätön rintakipu, R51.80: Päänsärky, R53: Huonovointisuus ja väsymys.
• 5.2.2019 päivätty pään magneettitutkimuslausunto.
• 13.2.2019 päivätyt laboratoriotutkimusvastaukset.
• Tuloskertymä 20.1.2015-11.4.2019.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko vakuutettu A vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan ennen vakuutussopimuksen solmimista sekä siitä, onko vakuutusyhtiöllä ollut oikeus kieltäytyä maksamasta korvausta haetuista hoitokuluista ja irtisanoa sairausvakuutusta koskeva sopimus.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Lainsäädäntö

Vakuutussopimuslain 17.1 §:n (Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa henkilövakuutus) mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa henkilövakuutus, jos:

1) vakuutuksenottaja tai vakuutettu on ennen vakuutuksen myöntämistä antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, ja vakuutuksenantaja oikean asianlaidan tuntien ei olisi myöntänyt vakuutusta; (…)

Vakuutussopimuslain 17.3 §:n mukaan vakuutuksenantajan on irtisanottava vakuutus kirjallisesti ilman aiheetonta viivytystä saatuaan tiedon irtisanomiseen oikeuttavasta perusteesta. Irtisanomista koskevassa ilmoituksessa on mainittava irtisanomisperuste. Jos irtisanomista ei tehdä siten kuin tässä momentissa säädetään, vakuutuksenantaja menettää irtisanomisoikeutensa. Vakuutus päättyy kuukauden kuluttua siitä, kun vakuutuksenantaja on lähettänyt vakuutuksenottajalle ilmoituksen irtisanomisesta.

Vakuutussopimuslain 22 §:n (Vakuutuksenottaja ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus) mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi ja puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 24.2 §:n (Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti henkilövakuutuksissa) mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutuksenantaja tosin olisi myöntänyt vakuutuksen mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla, kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty.

Vakuutussopimuslain 24.3 §:n (Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti henkilövakuutuksessa) mukaan mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos se johtaisi vakuutuksenottajan tai muun vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen.

Sopimusehdot

Tähän vakuutukseen sovellettavat 1.7.2018 alkaen voimassa olevat yleiset sopimusehdot vastaavat sisällöltään edellä kerrottuja lainkohtia eikä yleisissä sopimusehdoissa ole edellä mainittujen lainkohtien osalta vakuutussopimuslaista poikkeavia säännöksiä.

Asian arviointi

Vakuutusyhtiö on katsonut, että A on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan terveysselvityksen antaessaan, kun hän on jättänyt ilmoittamatta vatsaoireistaan ja rintakivuistaan vastatessaan terveysselvityksen kysymyksiin 6.1 ja 12.5. Yhtiö on ilmoittanut, ettei se olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta, jos oikeat ja täydelliset tiedot olisi annettu.

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutettu on velvollinen antamaan oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan terveysselvityksessä esittämiin kysymyksiin. Ellei hän ole täyttänyt tätä laissa asetettua velvollisuuttaan, on laiminlyönnin seuraukset arvioitava vakuutusyhtiön vastuun osalta vakuutussopimuslain 24 §:n mukaisesti.

Arvioitaessa, onko vakuutettu syyllistynyt tiedonantovelvollisuuden laiminlyömiseen, ja arvioitaessa hänen mahdollisen huolimattomuutensa laatua on muun muassa otettava huomioon hänellä vakuutusta otettaessa käytettävissä olleet tiedot ja vallinneet olosuhteet. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota vakuutuksenantajan esittämien kysymysten laatuun ja selkeyteen. Huolimattomuuden voidaan katsoa puuttuvan tai olevan vähäistä esimerkiksi, jos vakuutuksenantajan kysymys on ollut niin yleisluontoinen tai tulkinnanvarainen, että täsmällisen ja täydellisen vastauksen antaminen on vaikeaa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A on allekirjoittanut terveysselvityksen 31.10.2018. Hän on vastannut kieltävästi seuraaviin, viittä edeltävää vuotta koskeviin kysymyksiin:

Kysymys 6.1: Onko Teillä tai onko Teillä ollut sydämen tai verenkiertoelinten sairauksia, sydämen rytmihäiriöitä, kipua tai puristavaa tunnetta rinnassa tai kohonnut verenpaine?

Kysymys 12.5: Onko Teillä tai onko Teillä ollut mahalaukun, suoliston, sappirakon, maksan tai haiman sairaus?

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetun selvityksen mukaan A on hakeutunut lääkäriin 29.1.2019 eli noin kolme kuukautta terveysselvityksen antamisen jälkeen. Tuolloin päivätyn E-lausunnon mukaan A on kertonut kärsineensä edeltävän puolen vuoden aikana muun ohessa huonosta olosta, vatsakivusta, oksentelusta ja närästyksestä. Lisäksi A on kertonut, että hänellä on ollut yhtä kauan myös rintakipuja, tykytystuntemuksia ja kipua vasemmassa kyljessä.

Arvioitaessa olisiko A:n tullut ilmoittaa oireistaan vakuutusyhtiölle, Vakuutuslautakunta toteaa, että A:lta on terveysselvityksen kohdassa 12.5 kysytty, onko hänellä ollut mahalaukun, suoliston, sappirakon, maksan tai haiman sairaus. Lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että kysymyksessä on pyydetty ilmoittamaan nimenomaan sairaudesta, ei esimerkiksi oireista tai vaivoista. 29.1.2019 päivätystä E-lausunnosta tai muusta lautakunnan käyttöön toimitetusta selvityksestä ei ilmene, että A:lla olisi todettu terveysselvityksen antamista edeltävien viiden vuoden aikana jokin sairaus, jonka voisi luokitella mahalaukun, suoliston, sappirakon, maksan tai haiman sairaudeksi. E-lausunnossa mainituissa vaivoissa on ollut sen sijaan kyse erinäisistä itse havaituista oireista, joiden syitä ei ole lääketieteellisesti selvitetty. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei A ole laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan, kun hän on jättänyt kertomatta kokemistaan vatsaoireista terveysselvityksen kysymykseen 12.5 vastatessaan. Vakuutusyhtiö ei siten voi vedota tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin A:n vatsaoireiden osalta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että A on kertonut lääkärilleen 29.1.2019, että hänellä on ollut myös rintakipuja noin puolen vuoden ajan. Arvioitaessa olisiko A:n tullut ilmoittaa kokemastaan rintakivusta vakuutusyhtiölle, lautakunta toteaa, että A:lta on terveysselvityksen kohdassa 6.1 nimenomaisesti kysytty, onko hänellä ollut kipua tai puristavaa tunnetta rinnassa. Vakuutuslautakunta katsoo, että huolellisesti toimiessaan A:n olisi tullut ymmärtää vastata kysymykseen 6.1 myöntävästi.

Vakuutuslautakunta katsoo, että A on antanut puutteelliset tiedot vakuutussopimuksen solmimista edeltäneestä terveydentilastaan, kun hän on jättänyt mainitsematta rintakivuistaan, vaikka häneltä on sitä nimenomaisesti kysytty. A on siten laiminlyönyt vakuutussopimuslain 22 §:n mukaisen tiedonantovelvollisuutensa terveysselvitystä täyttäessään.

Arvioitaessa onko laiminlyönnissä ollut kyse vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta, lautakunta toteaa, että kysymystä 6.1 on pidettävä selkeänä ja yksiselitteisenä. Lautakunta kiinnittää huomiota myös siihen, että kysymyksessä on annettu valmiit vastausvaihtoehdot ”kyllä” ja ”ei”. Vastausvaihtoehdot ovat niin ikään selkeät ja edesauttavat oikean vastauksen antamista.

Lautakunta toteaa lisäksi, että rintakipu oireena voi viitata moniin eri ongelmiin ja sairauksiin. Rintakipuoiretta voivat aiheuttaa muun ohessa erilaiset sydämen ja keuhkojen sairaudet, ruokatorven ja ruuansulatuksen ongelmat sekä esimerkiksi kylkiluihin ja kylkivälilihaksiin liittyvät syyt. Ottaen huomioon, että joissain tapauksissa rintakipuoireiston syynä voi olla vaikeampikin sairaus, erilaisiin rintakipuoireisiin suhtaudutaan yleensä vakavasti ja ne tulevat huomatuksi.

Terveysselvityksessä esitetyn kysymyksen selkeys sekä rintakipuoireiston luonne huomioon ottaen Vakuutuslautakunta katsoo, että A:n huolimattomuutta voidaan tässä tapauksessa pitää vähäistä suurempana.  

Vakuutussopimuslain 24.2 §:n mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu.

Ottaen huomioon rintakipuoireiston luonteen, lautakunta pitää todennäköisenä, että vakuutuksen hakijan kokemat määrittämättömät rintakivut vaikuttaisivat vakuutusyhtiön vastuuvalintaan vapaaehtoisessa sairausvakuutuksessa. Kun lisäksi huomioidaan, että nyt puheena olevassa tapauksessa sairausvakuutuksessa oli jo entuudestaan kolme yksilöllistä rajoitusehtoa, lautakunta pitää uskottavana, että vakuutusyhtiö ei olisi lainkaan myöntänyt sairausvakuutusta tilanteessa, jossa se olisi saanut tietää A:n määrittämättömästä rintakipuoireistosta ennen sopimuksen solmimista. Tämä merkitsee sitä, että A:lle ei olisi lainkaan myönnetty vakuutusta, jos hän olisi antanut oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutusyhtiön esittämiin kysymyksiin. Vakuutusyhtiö on nämä seikat huomioiden vastuusta vapaa vakuutussopimuslain 24.2 §:n mukaisesti.

Siltä osin kuin A on vedonnut asiassa puutteelliseen suomenkielentaitoonsa ja siitä johtuviin väärinymmärryksiin, lautakunta toteaa, ettei se voi ottaa kantaa sen käyttöön toimitettujen lääketieteellisten selvitysten oikeellisuuteen. Menettely riita-asioissa on kirjallista ja lähtökohtaisena oletuksena on, että lautakunnan käyttöön toimitetuista lääketieteellisistä ja muista selvityksistä ilmenevät tiedot ovat paikkansapitäviä. 

A on vedonnut asiassa myös siihen, että hän on tällä hetkellä työtön ja hänen maksettavakseen jääneet tutkimus- ja hoitokulut asettavat hänen perheensä taloudellisesti hankalaan tilanteeseen. Vakuutussopimuslain 24.3 §:n mukaan 24.2 §:ssä säädettyä vakuutusyhtiön vastuusta vapauttavaa seurausta ei sovelleta, jos se johtaisi vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen. Lautakunta toteaa, että laista ilmenevä vaatimus kohtuuttomuuden ilmeisyydestä merkitsee sitä, että kynnys sovittelulle on korkea. Tässä tapauksessa A on itse laiminlyönyt tiedonnatovelvollisuuttaan, eikä selvityksestä ilmene seikkoja, joiden perusteella hoitokulujen suorittamatta jättäminen johtaisi A:n kohdalla laissa tarkoitettuun ilmeiseen kohtuuttomuuteen.

A:n vähäistä suuremman tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seurauksena vakuutusyhtiöllä on ollut myös 17.1 §:n mukainen peruste irtisanoa vakuutus päättymään. Saatu selvitys huomioiden vakuutusyhtiö on toiminut irtisanomismenettelyssä lain mukaisesti.

Lopputulos

Vakuutusyhtiö on lain mukaan vastuusta vapaa ja sillä on ollut oikeus irtisanoa vakuutus päättymään. Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Sternhufvud

Jäsenet:
Kummoinen
Niklander
Rahijärvi
Sibakov