Tapahtumatiedot
A (s. 1971) osallistui 8.10.2012 alkaen kliiniseen lääketutkimukseen, jossa selvitettiin puiden siitepölyä sisältävän siedätyshoitotabletin annosvastetta. A:lle puhkesi tutkimuksen aikana läiskäekseema, joka hyväksyttiin korvattavaksi lääkevahingoksi. Vakuutuslautakunta on 8.6.2016 antanut diaarinumerolla VKL 2/16 ratkaisusuosituksen tämän vahingon johdosta maksettavista pysyvän toiminnallisen ja kosmeettisen haitan korvauksista.
Vuonna 2016 A haki lääkevahinkovakuutuksesta korvausta hänellä diagnosoidusta yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. A katsoi, että ahdistuneisuushäiriö oli seurausta lääkevahinkona korvatusta läiskäekseemasta. Vakuutusyhtiön korvauspäätös asiassa oli kielteinen. Vakuutuslautakunta antoi 24.10.2017 diaarinumerolla FINE-002445 ratkaisusuosituksen, jossa katsoi, ettei A:lla todettu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ollut todennäköisessä syy-yhteydessä tutkimuslääkkeen käyttöön tai sen aiheuttamaan läiskäekseemaan.
A haki 30.9.2019 vakuutusyhtiöltä korvausta hänellä todetusta pitkäaikaisesta kroonisesta eturauhastulehduksesta. A:n mukaan hänen eturauhasensa kipeytyi lääketutkimuksen aikana niin pahoin, että esimerkiksi pitkään istuminen oli hyvin kivuliasta. Lisäksi tuli useita muita vaikeita ja A:lle täysin uusia virtsaelinvaivoja, joiden johdosta A hakeutui urologin vastaanotolle kesäkuussa 2013, heti lääketutkimuksen päätyttyä. Urologi totesi eturauhasen A:n ikään nähden kookkaaksi ja asetti diagnoosiksi eturauhasen hyvälaatuisen liikakasvun. Kuitenkin jo syksyllä 2013 eturauhanen todettiin kooltaan täysin normaaliksi. Diagnoosiksi tuli tuntematon eturauhastulehdus. Eturauhanen olikin siis ollut kooltaan kookas vain akuuttivaiheen eli tutkimusvalmisteen käyttämisen ajan. Oireilu kroonistui hyvin tuskalliseksi ja A kävi saman urologin vastaanotolla vuosina 2013 - 2016 saamatta juurikaan apua urologin määräämistä lääkkeistä. Ainoa vaivoja olennaisesti, vaikkakin tilapäisesti, lievittänyt lääke on ollut lääketutkimuksen laukaisemaan ihotulehdukseen saadut kortisonitabletit. Yliopistollisen sairaalan urologin vastaanotolla 2019 diagnosoitiin todennäköinen pitkäaikainen eturauhastulehdus. Urologin mukaan eturauhanen on voinut tulehtua tutkimusvalmisteesta johtuen joko allergia- tai autoimmuunivälitteisesti. A katsoi, että hänellä vuonna 2015 todettu ahdistus johtui todennäköisesti pitkittyneestä eturauhastulehduksesta. Lisäksi A oli jo tutkimusvalmisteen käytön aikana raportoinut nielemisvaikeuksista, jotka olivat muuttuneet kroonisiksi. A katsoi, että myös nielemisvaikeudet olivat aiheutuneet tutkimuslääkkeestä.
Vakuutusyhtiö antoi asiassa korvauspäätöksen 24.7.2020. Yhtiö katsoi, etteivät A:n krooninen eturauhastulehdus siihen liittyvine urogenitaalioireineen sekä ylävatsavaivat olleet niin todennäköisessä syy-yhteydessä tutkimuslääkkeen käyttöön, että ne voitaisiin korvata lääkevahinkona. Tästä syystä A:n uusi korvaushakemus hylättiin.
Asiakkaan valitus
A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen kroonisen eturauhastulehduksen ja nielemisvaikeuksien osalta ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta.
Nielemisvaikeuksien osalta A toteaa, että hän on jo lääketutkimuksen aikaan talvella 2013 ilmoittanut kirjallisesti tutkimushoitajalle, että hänelle on tutkimuksen aikana ilmaantunut syömiseen liittyviä nielemisongelmia. A hakeutui oireilun vuoksi terveyskeskuslääkärin vastaanotolle alkuvuonna 2014. Lopullinen syy oireille eli ruokatorven tulehdus ja refluksitauti selvisi vasta yliopistollisessa sairaalassa tehdyssä tähystyksessä 9.12.2019. Ruokatorvi ja mahalaukku on tähystyksessä todettu selvästi tulehtuneiksi. Laboratoriokokeissa mahalaukun tulehduksen tarkemmaksi syyksi ilmeni selkeä neutrofiilinen tulehdus, joka voi lääketieteellisten artikkelien perusteella aiheutua juurikin siitepölystä, jota tutkimuslääke sisälsi.
Eturauhasen osalta A toteaa, että se on ollut suurentunut vain akuuttivaiheessa eli lääketutkimuksen vielä kestäessä vuonna 2013. Tulehdus ja siihen liittyvä kiputila ovat jääneet krooniseksi. Kun yliopistollisen sairaalan urologi syyskuussa 2019 diagnosoi kroonisen eturauhastulehduksen, A vakuuttui lopullisesti siitä, että kyseessä oli tutkimuslääkkeestä aiheutunut sairaus. A on kysynyt asiaa myös tutkimusta johtaneelta professorilta, joka on vahvistanut, että lääketieteessä tunnetaan tapauksia, joissa miehellä eturauhanen tai naisella vastaavasti emätin on tulehtunut siitepölystä allergiavälitteisesti. Tämän on vahvistanut myös yliopistollisen sairaalan urologi, jonka mukaan eturauhanen on voinut tulehtua tutkimusvalmisteesta myös autoimmuunivälitteisesti.
A pyytää lisäksi Vakuutuslautakuntaa käsittelemään asian uudelleen yleistyneen ahdistuneisuushäiriön osalta. A katsoo, että yleistynyttä ahdistuneisuutta tulee arvioida uudelleen, koska nyt tiedossa olevien lääketutkimuksesta aiheutuneiden useiden elimien tulehdussairauksien aiheuttama kuormitus psyykkiseen tilaan on huomattavasti suurempi kuin pelkän läiskäekseeman aiheuttama vaikutus tai kuormitus. Etenkin on huomioitava, että lääketieteellisenä tosiseikkana tulehdussairauksien tiedetään aiheuttavan ahdistusta.
Valituksensa yhteenvetona A toteaa, että hän on hakeutunut tutkimuslääkkeestä aiheutuneiden sairauksien vuoksi hoitoon välittömästi eli kesäkuusta 2013 alkaen. Sairauksien selvittämiseksi ja diagnoosien saamiseksi on vaadittu useiden vuosien aikana kymmeniä lääkärikäyntejä. Tutkimuslääkkeen aiheuttamana jo korvattu läiskäekseema on etiologialtaan tuntematon, allergia- tai autoimmuunivälitteinen tulehdussairaus, jonka seurauksena A:n suurin elin eli hänen ihonsa tulehtui käytännössä kauttaaltaan erittäin vaikeasti. Nyt kyseessä olevien pienempien elinten sairauksissa on kyse vastaavanlaisista tulehdussairauksista, joilla on välitön ajallinen yhteys lääketutkimukseen. Sen lisäksi niillä tiedetään olevan lääketieteellinen syy-yhteys tutkimusvalmisteeseen. Tutkimusvalmisteesta on kehitetty Itulazax-niminen lääkevalmiste, johon valmisteyhteenvedon mukaan kohdistuu lisäseuranta. Edes valvontaviranomaisilla ei tästä päätellen ole lääkkeen haittavaikutuksista riittävää tietoa. Valmisteyhteenvedossa yleisiksi haittavaikutuksiksi mainitaan joka tapauksessa ruokatorven refluksitauti ja mahalaukun tulehdukselliset sairaudet, jotka A:lla on todettu ja joiden oireista A ilmoitti jo tutkimukseen osallistuessaan.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan kielteisen kantansa. A:lla todettu eturauhastulehdus ja siihen liittyvät urogenitaalioireet, samoin kuin A:n ylävatsavaivat, eivät todennäköisesti ole aiheutuneet tutkimuslääkkeen käytöstä. Yhtiö arvioi, että kyseessä ovat todennäköisemmin tutkimuslääkkeestä riippumattomat, sisäsyntyiset sairaudet ja oireet. Ahdistusoireiden osalta yhtiö katsoo, ettei A:n ratkaisusuosituspyynnössä ole esitetty sellaista uutta selvitystä, joka antaisi aiheen arvioida asiaa toisin kuin Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksessa FINE-002445 on tehty.
Lääketieteellinen selvitys
Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 15.1.2010 - 10.9.2019.
Iho-oireilu
Lääkärintodistuksen 3.10.2013 mukaan A on osallistunut 24.9.2012 lähtien ALK-Abellon TT-02 -koivutablettitutkimukseen. Tutkimusvalmistetta hän sai 8.10.2012 lähtien. Joulukuusta 2012 lähtien A:lla on esiintynyt ylävartalolla ja käsissä läiskäistä ihottumaa, jota on pidetty läiskäekseemaan sopivana. Ihottumaa on hoidettu Diprolen-geelillä ja Bepanthenilla sekä perusvoiteilla ilman apua. Tutkimusvalmisteen ottaminen on loppunut toukokuun lopussa 2013, mutta ihottuma on jatkunut yli kesän. Ihotautilääkäri on 25.9.2013 diagnosoinut infektioekseeman tyyppisen atooppisen iho-oireilun, jonka hoitoon on määrätty kortisonivalmiste Prednisolon ja Bemetson-emulsiovoide. Lausunnon mukaan ei voida poissulkea mahdollisuutta, että tutkimusvalmiste on laukaissut ihottuman.
Kliinisen allergologian professorin laatiman B-lausunnon 21.9.2015 mukaan A:n ihottuma on lokakuun 2013 jälkeen muuttunut krooniseksi ja oireilee jatkuvasti. Kesällä oireet lievittyvät ja syksyllä pahenevat niiden ollessa kevättalvella pahimmillaan. Vaikka oireet lievittyvät kesäaikana, ne eivät kuitenkaan poistu kokonaan. Ihottuman hoito on käsittänyt sairastumisesta lähtien käytännössä lähes päivittäin kortisonivoiteiden levittämisen koko kehon alueelle ihottumaläikkiin. Käytössä ovat olleet voimakkaat kortisonivoiteet Bemetson ja Dermovat. Hoidosta huolimatta oireita on ja käsissä on jatkuvasti pieniä haavaumia, jotka etenkin pahenemisvaiheessa ovat kivuliaita ja tuskallisia. Paikalliskortisonin lisäksi hoidossa joudutaan käyttämään tablettikortisonikuureja, joita on pyritty rajaamaan kahteen vuodessa. Näiden lisäksi on toteutettu useamman kerran vuodessa valo- tai ilmastohoitoa. A:n ihottuma on erittäin vaikeahoitoinen ja se on alusta saakka vaatinut ja vaatii edelleen jatkuvaa säännöllistä ja pysyväisluonteista hoitoa. Ylläpitohoidosta huolimatta pahenemisvaiheet uusiutuvat herkästi. Sairaus on krooninen ja ihottuma on alentanut A:n toimintakykyä niin töissä kuin vapaa-ajalla. Samoin myös kosmeettinen haitta on merkittävä ja se on estänyt esimerkiksi uimahallissa tai yleisillä uimarannoilla käynnin. Pahenemisvaiheissa A on osittain työkyvytön, mutta hän ei ole yrittäjänä voinut pitää sairauslomia.
Ahdistuneisuusoireilu
Psykiatrian professorin laatiman B-lausunnon 17.6.2016 mukaan A:lla on kouluiästä alkaen ollut esiintymisjännittämistä esitelmöinnin yhteydessä, mutta tämä on lähinnä luonteenpiirre, eivätkä ahdistuneisuushäiriön diagnostiset kriteerit esitietojen perusteella täyty lapsuuden ̶ aiemman aikuisuuden ajalta. Sosiaalista ahdistuneisuutta A:lla ei ole muissa yhteyksissä ollut. Lapsuudessa A:lla on ollut atopiaa ja aikuisuudessa taiveihottumaa. Vuosina 2012 ̶ 2013 toteutetun lääketutkimuksen yhteydessä puhjenneen läiskäekseeman alkamisen jälkeen on jonkin ajan kuluttua ilmaantunut voimakkaita ahdistuneisuusoireita, joihin liittyy fyysistä oireilua, sydänperäisiä oireita, tasapaino-ongelmia ja vapinaa. A:ta on tutkittu Parkinsonin taudin epäilyn vuoksi, koska hänen suvussaan esiintyy nuorena alkanutta Parkinsonin tautia. Tätä diagnoosia ei neurologisissa tutkimuksissa kuitenkaan ole tehty. A on jatkuvasti jonkin verran ahdistunut ja huolestunut terveydestään. Suurimpina ongelmina ovat paniikkikohtaukset, joita ilmaantuu yhtäkkiä; lisäksi A:lla on vaikeuksia kaupan kassalla ja ihmisjoukoissa liikkuessa. Aiemmin, ennen lääketutkimusta, ei vastaavaa oireilua ole ollut. A on yleensä ollut terve eikä hänen suvussaan ole esiintynyt ahdistuneisuushäiriötä.
A on hakeutunut lausunnon kirjoittaneen lääkärin vastaanotolle 18.12.2015 vaikeiden ahdistuneisuusoireiden vuoksi. Lääkehoitona lausuntoa kirjoitettaessa on ollut essitalopraami 20 mg, jolle on ollut kohtalainen vaste. Merkittävää jäännösoireilua on kuitenkin esiintynyt. Ahdistuskohtauksiin A on käyttänyt tarvittaessa Xanor 0,25 mg x 1 ̶ 3/vrk. Vointi on ollut parempi; psykofyysisiä oireita ja säpsähtelyä on ollut vähemmän ja ahdistuneisuuskohtauksia selvästi harvemmin. Haittaavia oireita on kuitenkin ollut siinä määrin jäljellä, että A:n lääkeannosta on päädytty nostamaan. Vastaanotolla 17.6.2016 on ollut havaittavissa jännittyneisyyttä. Sosiaalisissa tilanteissa A on kuvannut ahdistuneisuutta ja ajoittain paniikkikohtauksia. Ennen lääkehoitoa paniikkikohtauksia on ollut päivittäin, joskus useamman kerran päivässä. Lausuntoa kirjoitettaessa vallitsevana oireena on ollut jatkuva ahdistuneisuuden tunne, johon liittyy rintakehän tuntemuksia, hikoilua ja kokonaisvaltaista epämiellyttävyyden tunnetta. A:lla on ollut mielessä paljon erilaisia arkisia huolenaiheita, joita hän murehtii eikä pääse ajatuksista eroon. Lausunnossa todetaan, että ahdistuneisuushäiriön puhkeamisen, A:n ekseeman ja tutkitun valmisteen käytön väillä on tiivis ajallinen suhde. Kun tiedetään ahdistuneisuushäiriöiden liittyvän atooppisiin sairauksiin ja allergia-altistuksiin, syy-seuraussuhde valmisteen käytön ja ahdistuneisuushäiriön puhkeamisen välillä on hyvin todennäköinen huolimatta siitä, että tarkka mekanismi ei ole kuvattavissa. Sekä allergioissa että ahdistuneisuushäiriöissä voidaan mitata koholla olevia IgE-tasoja. Ahdistuneisuushäiriöissä tavataan immuunitoimintojen muutoksia, joihin taas hyposensibilaatioksi aiottu valmistekin vaikuttaa.
Kliinisen allergologian professorin 1.2.2017 päivätyn lausunnon mukaan A on saanut lääkeainetutkimukseen liittyen 8.10.2012 lähtien tutkimusvalmistetta, joka sisälsi 1 DU eli yhden tutkimusyksikön allergeenivalmistetta. Annos oli toiseksi pienin tutkimuksessa; suurin annos oli 12 DU. Tutkimuksen yhteydessä tutkittiin koivulle spesifiset IgE- ja IgG4-vasta-aineet viidesti: ennen tutkimusvalmisteen annostelua, ennen siitepölykauden alkua, puiden siitepölykauden alettua, koivun siitepölykauden alettua ja siitepölykauden jälkeen. IgE-vasta-aineet ovat haitallisia allergiaoireita aiheuttavia. Ig-G4-vasta-aineet ovat suojaavia vasta-aineita, jotka liittyvät allergiaoireiden rauhoittumiseen. Siedätyshoidon yhteydessä yleensä nähdään hoidon aloituksen jälkeen lievä tai kohtalainen IgE-tason nousu, joka noin vuoden seurannan aikana laskee lähtötasojen alapuolelle. IgG4-vasta-aineissa nähdään yleensä hyvin voimakas nousu, joka vuoden seurannassa laskee, mutta jää selvästi lähtötason yläpuolelle. A:n tapauksessa IgE-vasta-ainetasoissa nähtiin tutkimusvalmisteen käytön jälkeen voimakas nousu, joka ei laskenut vuoden seurannassa. Suojaavissa IgG4-vasta-aineissa ei käytännössä nähty nousua.
Eturauhasen tulehdus
Yksityisen urologin tekstin 18.6.2013 mukaan A on hakeutunut vastaanotolle oikean nivusen kiveksissäkin tuntuvan jomotuksen takia. A on joutunut useasti käymään WC:ssä ja aamuisin virtsarakko ei ole tuntunut tyhjenevän kunnolla. Vastaanotolla on todettu ikään nähden todella kookas eturauhanen ja asetettu diagnoosiksi eturauhasen hyvälaatuinen liikakasvu. A:lle on aloitettu virtsavaivoihin Xatral-lääkitys. Tekstin 30.10.2013 mukaan A on saanut ihotulehdukseen kortisonikuurin, joka on auttanut ihottumaan ja poistanut eturauhasvaivan. Vastaanotolla eturauhanen on todettu normaaliksi. Tekstin 5.2.2014 mukaan lääkkeet ovat olleet lopussa ja A:lla on ollut jotakin kimmoista nykinää reiden alueella. Virtsaaminen on onnistunut hyvin, jonkin verran on ollut virtsan karkailua. A on tarvittaessa käyttänyt Buranaa. Kliinisen tutkimuksen perusteella on arvioitu, että kyseessä on eturauhastulehdus. A:lle on määrätty Avodart-lääke kerran päivässä käytettäväksi. Merkinnän 17.2.2016 mukaan vaiva on lievittynyt Avodartilla. Öisin virtsaamistarvetta on ollut kerran, virtsarakko ei ole tyhjentynyt kunnolla. Päivisin virtsaamistarvetta on ollut 5 - 6 kertaa ja joskus on ilmennyt myös virtsankarkailua. Avodart on auttanut virtsankarkailuun. Kliinisessä tutkimuksessa eturauhanen on ollut normaalikokoinen ja sileäpintainen eikä siinä ole ollut kyhmyjä. A:lle on ohjelmoitu eturauhasen ultraäänitutkimus ja virtsarakon tähystys. Tekstin 2.3.2016 mukaan virtsarakon tähystys on ollut normaali tavanomaista suurempaa jäännösvirtsan määrää lukuun ottamatta.
Urologian poliklinikan tekstin 10.9.2019 mukaan A on tullut tutkittavaksi kroonisen eturauhastulehduksen vuoksi. A on epäillyt, että hänen alavatsavaivojensa ja eturauhasen ongelmien takana on hankala eturauhastulehdus, jonka siedätyslääke on aikanaan aiheuttanut. Lääkkeen käytön aikana puhkesivat läiskäekseema ja virtsavaivat. Urologi tutki aikanaan A:n ja totesi suurentuneen eturauhasen, joka sittemmin seurannassa pieneni, kun tutkimuslääke oli lopetettu. Kuitenkin eturauhastulehduksen oireet ovat jääneet päälle ja vaivanneet koko ajan. Kipu tuntuu alavatsalla häpyluun päällä; ei niinkään välilihan alueella, mutta säteilee penikseen. Eturauhastulehduksen oirekyselykaavakkeesta A saa 9 pistettä; näistä lähinnä huono tyhjeneminen on aiheuttanut 2 pistettä ja jälkitiputtelu samoin. A käy yöllä 1 - 2 kertaa virtsaamassa. A:lle on tehty eturauhasen ultraäänitutkimus, jäännösvirtsan määritys ultraäänitutkimuksella ja virtsasuihkun virtausmittaus. Urologin arvion mukaan kyseessä on todennäköisesti krooninen eturauhastulehdus, mutta sitä, onko tulehduksella autoimmuunietiologiaa vai ei, urologi ei ole kyennyt arvioimaan. A:lle on otettu kokeiluun tamsulosiinilääkitys.
Ylävatsaoireet
Gastroenterologian poliklinikan tekstin 9.12.2019 mukaan A:lle on tehty gastroskopia nielemisvaikeuden ja eosinofiilisen ruokatorvitulehduksen epäilyn vuoksi. Tähystyksen perusteella on syntynyt vaikutelma lähinnä refluksitaudin aiheuttamasta ruokatorvitulehduksesta. A:lle on ohjeistettu happosalpaajalääkityksen kokeilu. Päivittäismerkinnän 15.1.2020 mukaan gastroskopiassa mahalaukun pohjaosasta otetuista koepaloista on yhdessä palassa todettu eroosiota, regeneraatiota ja eroosion alueella neutrofiilitulehdusta. Muuten mahalaukun pohjaosa on ollut normaali, samoin kuin runko-osa, pohjukaissuoli ja ruokatorvi. Ruokatorventulehdusta ei siis ole todettu. Kontrollikäyntejä ei ole sovittu. Tekstin 21.2.2020 mukaan Somacista ei ole ollut apua ylävatsavaivoihin. A:lle on suositeltu kokeiltavaksi jotakin miedompaa lääkettä, esimerkiksi käsikauppalääkkeenä myytävää Rennietä.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys siitä, tuleeko A:lla todettu krooninen eturauhastulehdus, ylävatsavaivat ja yleistynyt ahdistusoireilu korvata lääkevahinkovakuutuksesta tutkimuslääkkeen aiheuttamana lääkevahinkona.
Sovellettavat vakuutusehdot
Lääkevahinkovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2013 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. (…)
Asian arviointi
Lääkevahinkovakuutuksesta korvataan henkilövahinko, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. Tämä tarkoittaa, että vahingolla voi olla useita mahdollisia syitä, mutta lääkkeen käyttö on kaikki syyt kokonaisuutena huomioiden todennäköisin. Syy-yhteyden arvioinnissa otetaan huomioon lääkkeellä hoidettava sairaus tai vamma, korvauksen hakijan muut sairaudet ja kokonaisterveydentila, hänen saamansa hoito ja hoitotoimenpiteet sekä kyseinen lääke ja muu mahdollinen lääkitys. Syy-yhteys arvioidaan lääketieteellisen tietämyksen ja kokemuksen perusteella. Pelkästään ajallinen yhteys eli se seikka, että oireet ovat ilmaantuneet lääkkeen käytön aikana tai sen jälkeen, ei riitä todistamaan lääkkeen käytön ja vahingon välistä todennäköistä syy-yhteyttä.
Asiassa on osapuolten kesken riidatonta, että A:lle on vuosina 2012 ̶ 2013 toteutetun lääketutkimuksen seurauksena aiheutunut krooninen, pysyväisluonteinen läiskäekseema. Riitaa on siitä, ovatko A:lla diagnosoidut yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, krooninen eturauhastulehdus ja ylävatsavaivat todennäköisessä syy-yhteydessä lääkkeen käyttöön. Vakuutuslautakunnan käytössä olevien selvitysten mukaan A:n eturauhasoireilu ja ruokatorven oireilu ovat alkaneet jo tutkimuslääkkeen käytön aikana tai pian sen jälkeen. Ahdistusoireilun vuoksi A on hakeutunut psykiatrin vastaanotolle 18.12.2015.
Vakuutuslautakunta toteaa, että krooninen eturauhastulehdus on A:n ikäisillä yleinen ja sen syy jää usein tuntemattomaksi. Lautakunta katsoo, ettei todennäköistä syy-yhteyttä tutkimuslääkkeen käytön ja eturauhastulehduksen välillä ole osoitettu. Nielemisvaikeuksien osalta lautakunta toteaa, että A:lla on todettu väljä ja toiminnallisesti pettävä ruokatorven suu. Eosinofiilista ruokatorvitulehdusta, joka sopisi allergiseksi, ei ole todettu. Vakuutuslautakunta katsoo, että syy-yhteys lääkkeen käyttöön jää osoittamatta myös nielemisvaikeuksien osalta.
Yleisen ahdistuneisuushäiriön osalta Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiassa ole esitetty sellaista uutta selvitystä, joka antaisi aihetta arvioida asiaa toisin kuin ratkaisusuosituksessa FINE-002445.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norio
Sihteeri Laine
Jäsenet:
Jokelainen
Järvinen
Mervaala
Soinila