Tapahtumatiedot
Aluehallintovirasto oli määrännyt neljälle asunto-osakeyhtiölle laiminlyöntimaksut tilaajavastuulain eräiden määräysten noudattamisen laiminlyönneistä asunto-osakeyhtiöissä toteutettujen korjausurakoiden yhteydessä. Asunto-osakeyhtiöiden isännöinnistä oli vastannut muun muassa isännöintiä harjoittava A Oy. Asunto-osakeyhtiöt olivat vaatineet A Oy:tä maksamaan niille määrätyt laiminlyöntimaksut, sillä tilaajavastuulain edellyttämien seikkojen selvittäminen oli ollut isännöitsijän vastuulla. A Oy on hakenut vakuutuskorvausta siltä vaaditusta yhteensä 8 500 euron summasta varallisuusvastuuvakuutuksestaan.
Vakuutusyhtiö on katsonut korvauspäätöksessään 8.7.2019, että kyse oli vakuutusehtojen kohdan 3.2.10 rajoituksen mukaisesta sakosta tai muusta sen kaltaisesta seuraamuksesta. Näin ollen se ei korvannut vahinkoa varallisuusvastuuvakuutuksesta.
A Oy vaati vakuutusyhtiöltä asian uutta käsittelyä vedoten siihen, ettei Aluehallintovirasto ollut määrännyt sakkomaksua A Oy:lle tai sen työntekijälle. Sakko oli määrätty A Oy:n isännöimille taloyhtiöille, jotka olivat hakeneet vahingonkorvausta isännöintitoimistolta, jonka työntekijän tekemään virheeseen asiakkaalle määrätty sakko perustui.
Vakuutusyhtiö katsoi päätöksessään 27.8.2019, ettei perustetta korvausratkaisun muuttamiseen ollut. Varallisuusvastuuvakuutuksesta korvataan vakuutusehtojen mukaisessa laajuudessa vakuutuksenottajan toiselle aiheuttama taloudellinen vahinko. Vakuutuksesta ei korvata vakuutuksenottajalle itselleen aiheutunutta vahinkoa, joten vakuutuksenottajalle määrättyä sakkoa ei vakuutuksen perusteella luonnollisestikaan korvattaisi. Koska vain toiselle aiheutetut vahingot olivat ylipäätään korvattavia, oli selvää, että rajoitusehto tarkoitti nimenomaan muulle kuin vakuutuksenottajalle määrättyä sakkoa tai muuta sen kaltaista seuraamusta.
Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta
A Oy on vaatinut korvauksen suorittamista varallisuusvastuuvakuutuksesta. Kyse oli yrityksen työntekijän aiheuttamasta vahingosta, joiden varalta vakuutus oli otettu. Jos kyse olisi ollut virheen tekijälle osoitetusta sakkorangaistuksesta, se olisi pitänyt osoittaa virheen tehneelle isännöitsijälle. A Oy on kyseenalaistanut vakuutuksen tarkoituksenmukaisuuden.
Vakuutusyhtiö on toistanut korvauspäätöksissään lausumansa. Laiminlyöntimaksun sakonkaltaisuudesta on osoituksena muun muassa se, että siihen sovelletaan lakia sakon täytäntöönpanosta. Lisäksi Aluehallintovirastolta tulleen tilisiirtokortin mukaan kyseessä on sakko.
Sopimusehdot ja lainsäädäntö
Nyt kyseessä olevaan vakuutukseen sovellettavien, 1.1.2014 voimaan tulleiden varallisuusvastuuvakuutusehtojen kohdan 3.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksenottajan toiselle aiheuttama sellainen taloudellinen vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.
Edellytyksenä on lisäksi, että vakuutuksenottaja on vakuutuskauden aikana tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta joko toimeksiantajalleen tämän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella tai muulle kuin toimeksiantajalleen voimassa olevan oikeuden mukaan.
Vakuutusehtokohdan 3.2.10 (Sakko) mukaan vakuutuksesta ei korvata sakkoa tai muuta sen kaltaista seuraamusta.
Ratkaisusuositus
Asiassa on kyse sen arvioimisesta, onko vakuutusyhtiöllä peruste olla suorittamatta korvausta A Oy:n sille ilmoittamasta vahingosta vakuutusehtojen sakkoa tai muuta sen kaltaista seuraamusta koskevaan rajoitusehtoon vedoten.
Vakuutusehtojen kohdan 3.1 mukaan varallisuusvastuuvakuutuksesta korvataan vakuutuksenottajan vakuutusehdossa tarkemmin määritellyissä tilanteissa toiselle aiheuttama sellainen taloudellinen vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon, edellyttäen, että vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta.
Vakuutusehtojen kohdan 3.2.10 rajoituksen mukaan vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata sakkoa tai muuta sen kaltaista seuraamusta.
FINElle toimitettujen asiakirjojen mukaan Aluehallintovirasto on määrännyt neljälle A Oy:n isännöimälle asunto-osakeyhtiölle tilaajavastuulakiin perustuneen laiminlyöntimaksun katsottuaan asunto-osakeyhtiöiden laiminlyöneen sanotun lain eräiden määräysten noudattamisen. Vastuu määräysten noudattamisesta huolehtimisesta oli kuulunut asunto-osakeyhtiöiden henkilöisännöitsijänä toimineelle A Oy:n työntekijälle. Sen perusteella asunto-osakeyhtiöt olivat vaatineet A Oy:tä korvaamaan niille määrätyt laiminlyöntimaksut.
Kysymyksessä oleva tilaajavastuulain mukainen laiminlyöntimaksu on säädetty sanotussa laissa asetetun selvitysvelvollisuuden noudattamisen tehosteeksi ja sen täytäntöönpanoon on sovellettava, mitä sakon täytäntöönpanosta on säädetty. Laiminlyöntimaksu määrätään maksettavaksi valtiolle eikä sitä peritä asiassa aiheutetun vahingon kattamiseksi.
Selostetuilla perusteilla FINE katsoo, että laiminlyöntimaksua on pidettävä vakuutusehtojen kohdan 3.2.10 rajoituksen mukaisena sakon kaltaisena seuraamuksena, joka ei kuulu varallisuusvastuuvakuutuksen piiriin. Vain se seikka, että asunto-osakeyhtiöt ovat myöhemmin esittäneet niille määrätyistä laiminlyöntimaksuista korvausvaatimuksen A Oy:lle, ei merkitse sitä, että kysymyksessä olevan vahingon eli mainittujen laiminlyöntimaksujen oikeudellinen luonne muuttuisi vakuutusehtojen soveltamisen kannalta toiseksi.
Lopputulos
FINE pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä asianmukaisena.
FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
Johtava lakimies Isokoski
Esittelijä Nikunlassi