Haku

FINE-023231

Tulosta

Asianumero: FINE-023231 (2020)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 06.02.2020

Vapaa-ajan rakennuksen palovahinko. Savuhormin suojaetäisyys rakenteisiin. Rajoitusehdot. Rakennustyövirhe.

Tapahtumatiedot

Asiakkaan omistaman vuonna 1999 rakennetun vapaa-ajan rakennuksen yläkerta vahingoittui tulipalossa 22.2.2019. Vahinkotarkastusraportin mukaan hormi oli kuumentunut takkaa lämmitettäessä, ja katon rakenteet olivat syttyneet palamaan. Asiakas on hakenut korvausta vahingosta huvilavakuutuksestaan. 

22.2.2019 päivätyn hälytysselosteen kohdassa ”huomiot paloturvallisuuden parantamiseksi (miten palo olisi ollut ehkäistävissä)” on todettu, ettei kohteessa havaittu muita parannuskohteita kuin mahdollinen epäkohta hormiputkissa. Vakuutusyhtiö oli tilannut asiantuntijalausunnon rakennustoimisto T Ky:ltä. Rakennusinsinööri P:n 11.3.2019 päivätyssä lausunnossa oli todettu, että kaksi savuhormia ja kaksi ilmahormia sijaitsivat yhtenäisessä teräsrunkoisessa hormikotelossa, joka oli verhoiltu noin 12 millimetrin paksuisessa kivilevyllä ja noin 50 millimetrin paksuisella palovillalla. Sisätiloihin näkyvillä osin kivilevy oli pinnoitettu liuskekivin. Kotelon runkona oli noin 50*50*4 millimetrin kulmaraudat. Yhden savuhormin etäisyys kattorakenteisiin oli noin 50 millimetriä. Raportin mukaan palo näytti alkaneen savuhormin ympäriltä yläpohjan runkorakenteista. Kohteen hormikatsastuspöytäkirjaa eikä lopputarkastuspöytäkirjaa ollut nähtävillä, ja raportin laatija kyseenalaisti, olivatko viranomaiset hyväksyneet kyseisen hormirakenteen. Raportin laatijan mukaan hormirakenne suojaetäisyyksineen ei ollut asianmukainen. Palovillan sintraantuessa, eli muuttuessa kiinteäksi, sen lämmöneristyskyky alenee. Lämmöneristyskyvyn alentuminen ja puutteelliset suojaetäisyydet ovat johtaneet runkorakenteiden kuumenemiseen ja syttymiseen. Lisäksi savu- ja ilmahormien sijainti samassa kotelossa vierekkäin ilman lämpöä eristävää materiaalia ja suojaetäisyyttä on riskirakenne. On mahdollista, että esimerkiksi ilmahormiin johtunut huonepöly voi syttyä tuleen viereisen kuuman savuhormin vaikutuksesta. 

Kaupungin viransijainen rakennustarkastaja S oli 26.3.2019 lähettämässään sähköpostissa todennut, että rakennusvalvonnan työmaavalvonta on maankäyttö- ja rakennuslain mukaan suhteutettua valvontaa, joka tarkoittaa sitä, etteivät viranhaltijat tarkasta tai katselmoi aivan kaikkia seikkoja paikan päällä loppukatselmustilanteessa. Itse tehdystä savuhormista ei yleensä ole esitettävissä minkäänlaista laatua osoittavaa dokumenttia loppukatselmuksen yhteydessä, joten rakennusvalvonnan viranhaltija joutuu luottamaan rakennushankkeeseen ryhtyvän tai vastaavan mestarin suulliseen ilmoitukseen hormin määräystenmukaisuudesta. Laki ei edellytä toimittamaan erillistä hormitarkastusdokumenttia. CE-hyväksytyistä hormeista on helppo todeta tyyppihyväksyntäkyltti hormissa. 

Vakuutusyhtiö on viitannut 11.4.2019 päivätyssä korvauspäätöksessään hankittuun asiantuntijalausuntoon ja kaupungin viransijaisen rakennusvalvojan tarkastuksesta antamiin tietoihin ja katsoo, että palovahinko on seurausta ehtokohdan 6.17 mukaisesti rakennusvirheestä, joten vahinko ei kuulu vakuutuksen korvauspiiriin. Asiakas on hakenut muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja katsonut, että rakennus oli rakennettu vuonna 1988 sovellettavien rakennusmääräysten mukaisesti. Asiakas on toimittanut 25.8.2000 päivätyn katselmuspöytäkirjan, jossa rakennus oli hyväksytty käyttöön otettavaksi. Vakuutusyhtiö on katsonut 22.5.2019 päivätyssä korvauspäätöksessään, että rakennusmääräysten 100 millimetrin turvaetäisyyttä ja eristyksen paksuutta koskevia määräyksiä ei ollut noudatettu. 

Asiakkaan valitus

Asiakas on vaatinut korvausta tulipalon rakennukselle aiheuttamista vahingoista. Asiakas on kyseenalaistanut vakuutusyhtiön tilaaman asiantuntijalausunnon uskottavuuden. Palo on asiakkaan käsityksen mukaan mahdollisesti syttynyt siitä, että, runsas lumen määrä talvella 2018 oli estänyt normaalin savuhormin viilentymisen. Rakennus on ollut säännöllisessä käytössä jo seitsemäntoista vuoden ajan. Jos rakennuksessa olisi ollut vakuutusyhtiön väittämä rakennusvirhe, rakennus olisi todennäköisesti palanut jo aikaisemmin.

Asiakas on toimittanut valituksensa mukana muurari A:n 1.8.2019 laatiman lausunnon. A on katsonut, että palon syttyminen on todennäköisesti aiheutunut talven runsaslumisuudesta ja lumen kinostumisesta, joka on aiheuttanut lumen pakkaantumisen savupiipun juuren ympärille katolle. Piippu ei ole päässyt jäähtymään normaaliin tapaan lumen eristäessä lämpöä. Tämä poikkeuksellinen jäähdytysmahdollisuuden puuttuminen on voinut aiheuttaa tulipalon. A tuntee rakennuksen hyvin ja hän on ollut tekemässä palossa vaurioitunutta savuhormia uudelleen, jolloin hän voinut tutustua vaurioituneeseen savuhormiin. A ei havainnut viitteitä vakuutusyhtiön väittämästä rakennusvirheestä tai puutteellisista suojaetäisyyksistä. Rakennuksen omistaja on noudattanut tulisijoihin liittyviä suojeluohjeita, mikä ilmenee myös pelastuslaitoksen hälytysselosteesta ja sen liitteestä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset. Yhtiö on lausunut vastineessaan, että hormin läpivientikohtaan tulee rakennusmääräysten mukaan asentaa 100 millimetrin paksu kerros palamatonta, lämpöä eristävää rakennustarviketta, kuten mineraalivillaa, kevytsoraa tai hiekkaa, joka tiiviisti liittyy hormin ulkopintaan, ja joka tarvittaessa erotetaan kotelolla palavatarvikkeisesta eristeestä.

Kartoitusraportin mukaan savu- ja ilmahormit kulkevat vierekkäin kotelossa, jossa on verhoiluna 50 millimetriä palovillaa ja noin 12 millimetriä kivilevyä. Savuhormi on siten rakennuksen valmistumishetkellä voimassa olleiden rakentamismääräysten vastainen.

Rakentamista koskevien määräysten tehtävänä on varmistaa turvallinen rakentaminen Suomen oloissa. Se, että rakennuksen katolla on talvella runsaasti lunta, on tavanomainen olosuhde Suomessa. Runsas lumen määrä ei voi aiheuttaa savuhormin kuumenemista siinä määrin, että hormi, ainakaan asianmukaisesti eristettynä, aiheuttaisi ympärillään olevien palavien rakenteiden syttymisen. Vakuutusyhtiö katsoo, että tulipalo oli seurausta rakennustyövirheestä. 

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on arvioitava, oliko vahinko aiheutunut vakuutukseen sovellettavan rajoitusehdon 6.17 mukaisesti rakennustyövirheestä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Nyt kyseessä olevaan kotivakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 5.1 (Korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun omaisuuden suoranainen esinevahinko, joka on aiheutunut jäljempänä selostetusta tapahtumasta, jos tämä tapahtuma on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton ja jos turva, jonka perusteella vahinko on korvattavissa, on ollut voimassa vakuutustapahtuman sattuessa.
Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perusteella.
Vakuutuksessa on aina palo- ja luonnonilmiöturva. Lisäksi vakuutukseen ovat valittavissa seuraavat turvat:
- rikosturva
- laiterikkoturva
- putkistovuototurva
- särkymis- ja menetysturva.
Vakuutuskirjaan on merkitty vakuutetulle omaisuudelle valitut turvat.

Vakuutusehtojen kohdan 5.1.1 (Palo- ja luonnonilmiöturva) mukaan palo- ja luonnonilmiöturvasta korvataan palovahinkona vahinko, jonka on aiheuttanut
- äkillisesti ja ennalta arvaamattomasti irtipäässyt tuli,
[…]

Vakuutusehtojen kohdan 6.17 mukaan vakuutuksesta ei korvata suunnittelu-, perustus-, asennus- tai rakennustyövirhettä eikä tällaisesta virheestä aiheutunutta vahinkoa.

Rakennusajankohtana 1999 voimassa olleen Suomen rakentamismääräyskokoelman ohjeen E 3 kohdan 2.5 mukaan rakennuksen sisäpuolella sijaitsevan savuhormin vapaan ulkopinnan lämpötila saa olla enintään +80°C hormiin yhdistetyn tulisijan jatkuvalla maksimiteholla. Korkeampia hormin ulkopinnan lämpötiloja sallitaan vain saunan löylyhuoneessa. Palavatarvikkeiset rakennusosat sijoitetaan niin etäälle savuhormin ulkopinnasta, ettei niiden lämpötila voi nousta yli +80°C. Mikäli ei laskelmin tai muulla tavoin muuta osoiteta, katsotaan, että palavatarvikkeisten rakennusosien lämpötila ei nouse yli +80°C, kun ne sijoitetaan vähintään 100 mm etäisyydelle savupiipun ulkopinnasta. Palavatarvikkeisen rakennusosan, kuten väli- tai yläpohjan, läpimenokohtaan asennetaan lisäksi 100 mm paksu kerros palamatonta, lämpöä eristävää rakennustarviketta, kuten mineraalivillaa, kevytsoraa, hiekkaa tms., joka tiiviisti liittyy hormin ulkopintaan ja joka tarvittaessa erotetaan kotelolla palavatarvikkeisesta eristeestä. Palavatarvikkeisen rakennusosan, kuten seinän ja savuhormin liittymäkohtaan asennetaan samoin 100 mm paksu kerros palamatonta lämpöä eristävää rakennustarviketta, kuten mineraalivillaa. Palavatarvikkeiset rakennusosat voidaan ulottaa kiinni vähintään 230 mm paksun muuratun savuhormin ulkopintaan.

Suomen rakentamismääräyskokoelman ohjeen E 3 kohdan 2.7 (Savuhormin tarvikkeet) mukaan kaikki savuhormin osat tehdään palamattomista tarvikkeista siten, että hormi kestää savun aiheuttaman korroosion, tulisijan käytöstä syntyvät lämpötilat ja niiden vaihtelut, nuohouksen aiheuttamat mekaaniset rasitukset sekä sään aiheuttamat rasitukset. Jäljempänä kohdassa 4.1 mainitussa tapauksessa sallitaan palavan tarvikkeen käyttö. Näissä ohjeissa mainitsemattomia tarvikkeita ja ainepaksuuksia voidaan käyttää, mikäli niiden kelpoisuudesta esitetään rakennusluvan myöntävälle viranomaiselle luotettava selvitys, esimerkiksi virallisen tutkimuslaitoksen tutkimusselostus tai lausunto.

Asian arviointi

Vakuutuksesta korvataan mm. vahinkoja, jotka ovat aiheutuneet irti päässeestä tulesta. Vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata vahinkoa, joka on aiheutunut rakennusvirheestä. Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksenottajalla on korvauksenhakijana velvollisuus esittää näyttö siitä, että kyseessä oli korvattava vakuutustapahtuma. Jos vakuutusyhtiö haluaa vedota vakuutuksen rajoitusehtoon, tulee sen vastaavasti näyttää, että vahinko oli johtunut rajoitusehdon tarkoittamasta seikasta. Vakuutusyhtiön mukaan tulipesän etäisyys sen vieressä olevasta hirsiseinästä ei ollut riittävä, ja palo oli seurausta tästä rakennusvirheestä.

Vakuutusyhtiön hankkimassa, T Ky:n suorittamassa tarkastuksessa on todettu, ettei hormirakenne ole asianmukainen, koska suojaetäisyys palavaan rakenteeseen on puutteellinen. Paloeristys on ajan saatossa heikentynyt ja saanut aikaan palon syttymisen suojaetäisyyksien ollessa puutteelliset. Lisäksi savuhormin sekä ilmahormin sijainti samassa kotelossa vierekkäin ilman lämpöä eristävää materiaalia ja suojaetäisyyttä on riskirakenne. Asiakas on toimittanut nuohoojana työskentelevän henkilön lausunnon, jossa oli epäilty, että palo on voinut syttyä siitä syystä, että piippu ei ole päässyt jäähtymään riittävästi lumipeitteen vuoksi. Asiakas on vedonnut myös siihen seikkaan, että rakennusvalvonta oli hyväksynyt rakennuksen käyttöönottotarkastuksessa 25.8.2000.

Rakennusvalvonnalta saadun tiedon mukaan laki ei edellytä toimittamaan erillistä hormitarkastusdokumenttia, vaan rakennushankkeeseen ryhtyvä taho tai vastaava mestari voi suullisesti ilmoittaa hormin oleva määräysten mukainen. Edellä mainitun perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, ettei rakennuksen voida katsoa olevan rakennusmääräysten mukainen vain sillä perusteella, että kaupungin rakennusvalvonta oli hyväksynyt sen käyttöön.

Rakennusajankohtana 1999 voimassa olleen Suomen rakentamismääräyskokoelman ohjeen E 3 kohdan 2.5 mukaan palavatarvikkeisen rakennusosan, kuten väli- tai yläpohjan, läpimenokohtaan asennetaan 100 millimetriä paksu kerros palamatonta, lämpöä eristävää rakennustarviketta, kuten mineraalivillaa, kevytsoraa tai hiekkaa, joka liittyy tiiviisti hormin ulkopintaan, ja joka tarvittaessa erotetaan kotelolla palavatarvikkeisesta eristeestä. Palavatarvikkeisen rakennusosan, kuten seinän ja savuhormin liittymäkohtaan asennetaan samoin 100 millimetriä paksu kerros palamatonta lämpöä eristävää rakennustarviketta, kuten mineraalivillaa.

Asiassa on riidatonta, että savuhormin etäisyys katon runkorakenteeseen on noin 50 millimetriä, ja palo on alkanut savuhormin ympäriltä yläpohjan runkorakenteesta. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei hormia ollut eristetty rakennusmääräysten mukaisesti, kun hormin ja palavarakenteisen yläpohjan välillä oleva etäisyys oli vain 50 millimetriä. Vahinko oli alkanut hormin kohdalta, joten rakennusmääräysten mukainen virheellinen rakenneratkaisu ja palon syttyminen olivat syy-yhteydessä. Vakuutuslautakunta katsoo vahingon aiheutuneen rajoitusehdon 6.17 tarkoittamalla tavalla rakennustyövirheestä, eikä vakuutusyhtiöllä näin ollen ole korvausvastuusta vahingosta. 

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta asiassa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Nikunlassi 

Jäsenet:
Maso 
Vaitomaa
Vyyryläinen
Rantala

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia