Haku

FINE-023201

Tulosta

Asianumero: FINE-023201 (2020)

Vakuutuslaji: Eläinvakuutus

Ratkaisu annettu: 16.11.2020

Lakipykälät: 69

Pentukoiran henkivakuutus. Veren hyytymishäiriö. Oliko kyse ennen vakuutuksen voimaantuloa alkaneesta tai pennulla syntymästä asti olleesta sairaudesta? Vahingon selvittelykulut. Vakuutusyhtiön pyynnöstä tehty ruumiinavaus.

Tapahtumatiedot

A:n vahinkoilmoituksen mukaan 17.3.2019 syntyneelle koiranpentu X:lle (australiankelpie) nousi 25.4.2019 tehdyn sirutuksen jälkeen niskaan patti, joka suureni päivä päivältä. Koiran kunto romahti 28. – 29.4.2019. Eläinlääkäri totesi koiran verenpaineen kadonneeksi ja koiran voinnin erittäin huonoksi. Koira päädyttiin lopettamaan. 

Vakuutusyhtiö viittasi pentukoiran henkivakuutuksesta antamassaan korvauspäätöksessä 15.5.2019 ehtokohtaan, jonka mukaan vakuutus ei korvaa vikoja ja sairauksia, jotka ovat synnynnäisiä tai alkaneet pennulla ennen 5 viikon ikää tai ennen vakuutuksen ottoa. Koska X:n kuolinsyy on vakuutusyhtiön saamien tietojen mukaan ollut veren hyytymistekijän puutos, joka luokitellaan synnynnäiseksi viaksi, yhtiö ei korvannut vahinkoa. 

A pyysi vakuutusyhtiötä käsittelemään vahingon uudelleen. Ruumiinavauslausunnon mukaan on epävarmaa, onko kyseessä ollut perinnöllinen vai traumasta johtuva verenvuotohäiriö. A:n mielestä ulkoisen trauman aiheuttamaan häiriöön viittaa se, että vuoto aiheutui mikrosirun asettamisen (ulkoinen trauma) jälkeen. Ennen mikrosirutoimenpidettä pentu oli täysin normaali. 

Korvauspäätöksessään 26.8.2019 vakuutusyhtiö totesi, että henkivakuutus on astunut voimaan 22.4.2019 X:n ollessa 5 viikon ja 1 päivän ikäinen. Pennun oireilu on alkanut mikrosirutuksen jälkeen 25.4.2019. Ruumiinavausraportissa ei vahvisteta traumaa X:n kuolinsyyksi, joten muutosten taustalla on vakuutusyhtiön mukaan todennäköisimmin ollut veren hyytymishäiriö, joka on eläinlääketieteellisen arvion mukaan alkanut kehittyä pennulla ennen vakuutuksen voimaantuloa. Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään. 

Asiakkaan valitus

A vaatii, että vakuutusyhtiö maksaa hänelle 600 euron korvauksen pennun henkivakuutuksesta, 260 euron korvauksen ruumiinavauskustannuksista ja 70 euron korvauksen pennun lopettamiskuluista. Ruumiinavaus tehtiin vakuutusyhtiön pyynnöstä. 

A katsoo, että pentu X:n oireistossa on ollut kyse piilevästä sairaudesta, joka on tullut ilmi sirutuksen yhteydessä. Vahinko tulisi korvata piilevien vikojen vakuutuksesta. A vetoaa siihen, että vakuutusyhtiö on korvannut vahingon saman pentueen toisen pennun (Y) osalta ja hämmästelee sitä, mitkä ovat toisistaan poikkeavien päätösten perusteet.    

Vakuutusyhtiö on katsonut, että verenhyytymishäiriö on perinnöllinen sairaus, jota esiintyy australiankelpieillä. A:n mukaan asiaa on tutkittu X-pennun suvusta, mutta syytä veren hyytymistekijöiden puuttumiseen ei ole vielä löydetty. A on myös itse yrittänyt selvitellä asiaa Ruotsista ja Australiasta. Hän ei tiedä, mistä vakuutusyhtiö on saanut tiedot sairauden ilmaantuvuudesta kyseisellä rodulla. A vetoaa myös pentueen emän DNA-tutkimusten tuloksiin. Emä on tutkittu kaikkien verenvuotosairauksien osalta, jotka voidaan osoittaa geenitestillä. Emä ei kanna mitään verenvuotosairauksista, joten se ei ole myöskään voinut periyttää sairauksia pennuilleen.   

A kertoo, että hän on toimittanut kulutositteet vakuutusyhtiölle, eikä tiedä, mihin ne ovat kadonneet. Ruokaviraston lasku on ollut 186,87 euroa ja eläinlääkärin lasku noin 50 euroa. A voi tarvittaessa hankkia näiden osalta uudet tositteet.  

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset. X-pennulla ei ole ollut piilevien vikojen vakuutusta. Tämä vakuutus voidaan ottaa pennulle vasta sen ollessa 6 viikon ikäinen, ja se tulee voimaan vasta luovutuksesta. X on sairastuessaan ollut 5 viikon ja 1 päivän ikäinen. Veren hyytymishäiriötä ei näin ollen ole voitu korvata piileviä vikoja koskevasta pentuevakuutuksesta. Vahinko on käsitelty pentukoiran henkivakuutuksesta, johon myös asiakaan vaatima korvausmäärä 600 euroa viittaa. 

A on valinnut Kennelliiton Oma Koira -sovelluksessa pentuetta rekisteröidessään pentueelle maksuttoman pentukoiran henkivakuutuksen. Vakuutus on voimassa pentueella 5 viikon iästä luovutukseen, tai pisimmillään 12 viikkoon, mikäli pentu jää kasvattajalle tai se luovutetaan tavanomaista myöhemmin. Henkivavakuutus korvaa pennun menehtymisen, jos vakuutusehtojen mukaiset edellytykset täyttyvät.

Vakuutusyhtiön mukaan kyseisen verenvuotosairauden tiedetään olevan perinnöllinen sairaus, joka on ollut pennulla sen syntymästä asti. Häiriö polveutuu tietyillä roduilla urospennuille suoraan emolta tai emon emolta. Tiedetään, että australiankelpie on eräs roduista, joilla veren hyytymistekijöiden puutetta esiintyy. Vakuutusyhtiö viittaa tältä osin Svensk Veterinärtidning – lehdessä (nro 6/12) olevaan emeritusprofessori Bernt Jonesin artikkeliin. Yhtiö katsoo, että veren hyytymishäiriö, joka on perinnöllisenä sairautena ollut pennulla syntymästä saakka, on ollut pennulla jo ennen henkivakuutuksen voimaantuloa. Patologi ei ole lausunnossaan vahvistanut A:n epäilyä pennun tapaturmaisesta menehtymisestä. Löydökset viittaavat sen sijaan verenvuotosairauteen, joka on synnynnäinen vika.

Ruumiinavauslausunnossa patologi on todennut, että voimakas laaja-alainen verenvuoto voi olla seurausta voimakkaasta traumasta alueelle tai veren hyytymisen häiriintymisestä. Koiran iho oli ehyt, eikä lihaksissa todettu trauman aiheuttamia muutoksia. Suuren verihyytymän vierestä löytyi mikrosiru. Tavanomaisesti mikrosirutuksen yhteydessä aiheutuva kudostrauma verenvuotoineen on niukkaa. Lausunnon mukaan tutkimuksissa ei todettu viitteitä muusta ulkoisesta traumasta, infektiosta tai kasvaimesta, joten muutosten taustalla on todennäköisesti ollut veren hyytymishäiriö hyytymistekijöiden toimimattomuuden tai liian vähäisen määrän seurauksena (koagulopatia). Koagulopatiat voivat olla hankittuja tai perinnöllisiä. Tavallisimpia hankittuja syitä koiralla ovat voimakas maksavika sekä rotanmyrkkymyrkytys. Pennun maksassa ei todettu merkkejä kroonisesta maksasairaudesta. Rotanmyrkyn aiheuttamaa myrkytystä ei ole mahdollista täysin poissulkea. Koirilla esiintyy myös perinnöllisiä hyytymishäiriöitä, jotka ilmenevät usein jo nuorella iällä ja ovat harvinaisia.

Emeritusprofessori Jonesin artikkeliin viitaten vakuutusyhtiö katsoo, että kyseinen sairaus (hemofilia A) on todettu perinnölliseksi australiankelpieillä ja se johtuu x-kromosomiin liittyvästä mutaatiosta geeneissä, jotka koodaavat veren hyytymiseen vaikuttavaa faktori FVIII:C tuotantoa. Tässä tapauksessa faktorin puute aiheuttaa verenvuototaipumuksen. Vakuutusyhtiö katsoo, että tämä mutaatio on ollut koiran geenistössä jo sen syntyessä, eikä mutaatio ole hankittu ominaisuus. Vahinko ei ole henkivakuutuksesta korvattava. 

A:n vetoamien pentueen emää koskevien geenitestien tulosten osalta vakuutusyhtiö on selostanut sairauden periytymistä. Vakuutusyhtiön mukaan kyseessä oleva veren hyytymishäiriö polveutuu urospennuille suoraan emolta tai emon emolta, kun taas narttupentu voi olla oireeton resessiivin kantaja. Tiedetään, että australienkelpie on yksi roduista, jolla verenhyytymistekijöiden puutetta esiintyy. Useimmat perinnölliset veren hyytymishäiriöt ovat seurausta verihiutaleiden puutteellisesta toiminnasta.  

A:n ruumiinavaus- ja lopettamiskulujen osalta esittämän korvausvaatimuksen osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että koiralla 5 viikon ja 1 päivän ikäisenä todetun oireilun on katsottava olleen olemassa ennen 5 viikon ikää. Koska kyse on perinnölliseksi tiedetystä viasta, vahinko ei ole pentukoiran henkivakuutuksesta korvattava.

Vakuutusehtojen mukaan henkivakuutuskorvauksen maksamisen edellytyksenä on, että pentu ruumiinavataan (paitsi tapauksissa, joissa kuolinsyy on ilmeinen). Ilman ruumiinavausta korvattavuuden arviointi on mahdotonta. Vakuutusyhtiön saaman selvityksen mukaan pennun oireiden alkamisen ajankohta ja sairauden laatu (synnynnäinen vika) eivät täytä korvattavuuden ehtoja.

Vakuutusyhtiön mukaan A:n vetoama, pennun Y vahingosta annettu myönteinen korvauspäätös on johtunut siitä, että vahinko on käsitelty pennun omistaja B:n piileviä vikoja kattavasta koiravakuutuksesta. Pentu Y:n oireet ovat ilmenneet luovutuksen, eli vakuutuksen voimaantulon jälkeen ja pentu on tarkastettu ennen luovutusta vähintään 6 viikon ikäisenä. Y:n pentutarkastustodistuksessa on maininta aiemmin lopetetusta, saman pentueen pennusta, viitaten pentuun X, jonka menetyksestä A nyt hakee korvauksia. Piilevän vian vakuutuksen korvattavuuden kriteerinä on pentukoiran henkivakuutuksesta poiketen muun muassa sairauden kehittymisen alkamisen ajankohta perusteella suhteessa luovutukseen.

FINE on vakuutussopimuksen sisällön selvittämiseksi pyytänyt vakuutusyhtiötä toimittamaan asiassa vakuutuskirjan tai tiedot siitä, minkälaisten tahdonilmaisujen vaihtamisen seurauksena vakuutussopimus on syntynyt. 

Vakuutusyhtiön vastauksen mukaan pentukoiran henkivakuutus on voimassa 5 viikosta luovutukseen eli yleisesti Suomessa 8 viikon ikään saakka, vain kasvattajalle jäävän pennun osalta 12 viikkoon pisimmillään. Vakuutus on voimassa alle 4 viikkoa ja se tulee voimaan vakuutusyhtiön Kennelliiton kanssa tekemän yhteistyön myötä. Vakuutus tulee voimaan pentueen rekisteröinnistä alkaen kasvattajan valitessa tuotteen. Vakuutusyhtiö on kuvannut vastineessaan sitä, millä tavoin kasvattaja voi valita pentueelleen pentukoiran henkivakuutuksen OmaKoira – järjestelmää käyttämällä ja selostanut nettisivuilla tässä yhteydessä nähtävissä olleita tietoja. Vakuutusyhtiön vastineen mukaan vakuutusasiamies C on pentueen rekisteröinnin ja vakuutuksen valinnan jälkeen ollut yhteydessä A:han kertoen vakuutusyhtiön vakuutuksista, missä yhteydessä A:lle on lähetetty myös vakuutusyhtiön esite kasvattajille, joka koskee pentueita sekä yksittäisiä pentuja. Koska pentukoiran henkivakuutus on jäsenetutuotteena Kennelliiton kasvattajille tarkoitettu määräaikainen vakuutusturva, jonka kasvattaja voi jäsenetuna valita pentueelleen rekisteröinnin yhteydessä, siitä ei vakuutusyhtiön mukaan toimiteta kasvattajalle vakuutuskirjaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko koiranpennun X menettäminen koiravakuutuksen pentukoiran henkivakuutusosasta korvattava vahinko. Tältä osin kyse on siitä, onko pennun lopettamiseen johtanut veren hyytymishäiriö ollut synnynnäinen sairaus, tai onko sairaus alkanut ennen 5 viikon ikää taikka ennen vakuutuksen ottamista. Kyse on myös ruumiinavauksesta ja koiran lopettamisesta aiheutuneiden kulujen korvaamisesta. 

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n (Korvauksen hakijan velvollisuus antaa selvityksiä) mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Koiravakuutusehtojen (voimassa 1.1.2019 alkaen) kohdan J.2 (Milloin vakuutus on voimassa) mukaan vakuutus koskee vakuutustapahtumia, jotka tapahtuvat vakuutusaikana, ja jotka johtuvat tapaturmasta tai sairaudesta, joka on alkanut tänä aikana, ja joka kuuluu vakuutuksen piiriin. Vakuutus on voimassa vakuutuksen ottohetkestä, kuitenkin aikaisintaan 5 viikon iästä alkaen aina luovutukseen asti, kuitenkin pisimmillään 12 viikon ikään saakka. Luovutuksella tarkoitetaan sellaista hetkeä, jolloin pentu asuu joko hetkellisesti tai pysyvästi muualla kuin kasvattajansa luona.

Ehtokohdan J.5 (Vakuutusmäärä) mukaan vakuutusmäärä on 600 euroa pentua kohti ja se on korkein korvausmäärä, jonka voit saada vakuutuksesta.

Ehtokohdan J.6.1 (Henki) mukaan korvausta maksetaan täyteen vakuutusmäärään, jos pentu sairastuu sairauden tai vahingoittuu tapaturman vuoksi niin pahasti, että se kuolee tai sitä ei eläinlääketieteellisen arvion perusteella enää pystytä hoitamaan tai se ei voi enää elää, vaan se joudutaan lopettamaan.

Ehtokohdan J.7.2 (Yleiset rajoitukset) mukaan vakuutus ei korvaa, jos pentu on kuollut tai jouduttu lopettamaan seuraavista syistä:
[…]
- viat, sairaudet tai vammat, jotka ovat synnynnäisiä, ovat alkaneet pennulla ennen 5 viikon ikää tai ennen vakuutuksen ottoa.

Asian arviointi

A, joka on kyseessä olevan pentueen kasvattaja, on katsonut, että koiranpentu X:n sairaudessa on ollut kyse vakuutusehdoissa tarkoitetusta piilevästä viasta. Hän on myös vedonnut vakuutusyhtiön saman pentueen toisen pennun (Y) kuoleman johdosta antamaan myönteiseen korvauspäätökseen. 

Vakuutusyhtiö on selvittänyt, että pentueen kasvattaja A:n vakuutuskokonaisuuteen ei ole kuulunut piilevien vikojen vakuutusta. Y-koiranpentua koskeva korvauspäätös on annettu pennun omistaja B:n Y-pennulle ottamasta piilevien vikojen vakuutuksesta. Koska koiranpentu X:ää ei ole vakuutettu piilevien vikojen vakuutuksella, Vakuutuslautakunta katsoo, että piilevän vian vakuutusta koskevat vakuutusehdot ja tämän vakuutuksen perusteella toisen koiranpennun osalta annettu korvausratkaisu jäävät vaille merkitystä nyt käsiteltävänä olevan tapauksen arvioinnin kannalta. 

Voimassa olevan oikeuden mukaan näyttötaakka vakuutuksesta korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. Jos tämä on näytetty ja vakuutusyhtiö haluaa vedota vakuutuksen rajoitusehtoon, tulee vakuutusyhtiön osoittaa rajoitusehdon soveltuminen tapaukseen.

Lautakunta pitää ruumiinavauslausunnon tietojen perusteella selvitettynä, että koiranpentu X on ollut perusteltua lopettaa sen niskaan sirutuksen jälkeen tulleen runsaan verenvuodon aiheuttaman patin ja koiran yleiskunnon heikkenemisen johdosta. Kyse on näin ollen ollut lähtökohtaisesti ehtokohdan J.6.1 perusteella korvaukseen oikeuttavasta tapahtumasta. Asiassa on arvioitava, onko vakuutusyhtiö osoittanut, että kyse on ollut rajoitusehtokohdassa J.7.2 tarkoitetusta viasta tai sairaudesta, joka on synnynnäinen tai alkanut pennulla ennen 5 viikon ikää taikka ennen vakuutuksen ottamista. 

A on vedonnut siihen, että koiran verenvuotoa on pidettävä traumaperäisenä eikä veren hyytymishäiriöstä aiheutuneena. Hän on tuonut esille, että pentueen emälle tehdyssä geenitestauksessa ei ole todettu emän kantavan mitään verenvuotosairautta, joka pystytään osoittamaan geenitestillä. Vakuutusyhtiö on puolestaan katsonut patologin lausunnon osoittavan, että kyse on ollut pennulla sen syntymästä saakka olleesta sairaudesta, mitä johtopäätöstä tukee myös toisen saman pentueen pennun sairastumisesta saatu selvitys. Vakuutusyhtiö on tuonut esiin, että resessiivinen geenimuutos voi periytyä pennulle myös sen emän emältä. 

Selvityksistä ilmenee, että X-pennun niskaan on pian mikrosirun asettamisen jälkeen tullut suurikokoinen patti, jonka on johtunut runsaasta verenvuodosta ihonalaisiin kudoksiin. Tämä viittaa lautakunnan näkemyksen mukaan siihen, että selvitysten perusteella sinänsä normaalisti sujuneen sirutustoimenpiteen seurauksena koiran niskaan on kehittynyt voimakas verenvuoto, joka ei ole tyrehtynyt toimenpiteen jälkeen. Ruumiinavauslausunnon perusteella pennun niskasta ei ole todettu vammoihin viittavia löydöksiä. Ottaen huomioon, että osapuolten mukaan myös toinen saman pentueen pentu on kuollut vastaavan oireiston johdosta, lautakunta pitää todennäköisenä, että X-pentu on jo ennen sirutustoimenpidettä sairastanut veren hyytymishäiriötä. Myös vakuutusyhtiön vetoama eläinlääketieteellinen julkaisu, jonka mukaan australiankelpieillä ilmenee perinnöllistä veren hyytymishäiriötä (hemofilia A), viittaa siihen, että sirutustoimenpiteeseen liittynyt X-pennun verenvuoto on aiheutunut tästä sairaudesta. Vakuutuslautakunta pitää asiassa näillä perusteilla näytettynä, että X-pennulla on ollut synnynnäinen veren hyytymishäiriö. Kyse on tämän perusteella ollut sairaudesta, joka on alkanut ennen vakuutuksen voimaantuloa 22.4.2019. Yksinomaan se, että pennun emän geenitestauksen tulokset ovat olleet testauksella todettavien verisairauksien osalta normaalit, ei anna aihetta muuttaa tätä johtopäätöstä. 

Koska pentu on jouduttu lopettamaan rajoitusehtokohdassa J.7.2 tarkoitetun sairauden johdosta, vahinko ei ole pentukoiran henkivakuutuksesta korvattava. Näistä syistä ja koska henkivakuutusehdoissa ei ole määräyksiä eläinlääkärikulujen korvaamisesta, myöskään koiran lopettamiseen liittyvät eläinlääkärikulut eivät ole vakuutuksesta korvattavia.   

Kyse on myös ruumiinavauksesta aiheutuneiden kulujen korvaamisesta. Kuten edellä on todettu, näyttövelvollisuus korvattavan vahingon syntymisestä on vakuutuskorvausta hakevalla. Korvausta hakevan vakuutetun tulee vakuutussopimuslain 69 §:n perusteella lähtökohtaisesti omalla kustannuksellaan osallistua vahingon selvittämiseen ja toimittaa vakuutusyhtiölle yhtiön vastuun selvittämisen kannalta tarpeelliset tiedot. 

Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt A:n kertomusta siitä, että X-pennun ruumiinavaus on tehty yhtiön pyynnöstä. Vakuutusyhtiö on vastineessaan todennut, että ruumiinavauksen tekeminen on ollut välttämätöntä vakuutusyhtiön korvausvastuun arvioimiseksi.  Vakuutusyhtiö on tästä huolimatta katsonut, että koska koiran menettämisvahinko ei ole vakuutuksesta korvattava, myöskään ruumiinavauskulut eivät ole vakuutuksesta korvattavia.

Vakuutuslautakunnan vakiintuneessa käytännössä on katsottu, että vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan kulut sellaisista maksullisista asiantuntijaselvityksistä, joiden hankkimista yhtiö itse on pyytänyt tai edellyttänyt korvausvastuunsa arvioimiseksi. Tällaisia selvityksiä voivat olla esimerkiksi vahingon syyn arvioimiseksi tarpeelliset eläinlääkärinlausunnot tai ruumiinavauskertomukset. Lautakunta toteaa, että esinevakuutusten korvauskäytännössä on yleisesti korvattu vakuutustapahtuman selvittämiseksi tarpeellisten tutkimusten ja lausuntojen hankkimisesta aiheutuneita kohtuullisia kustannuksia vahingon selvittelykuluina silloinkin, kun tutkimuksista on ilmennyt syitä olla korvaamatta itse vahinkotapahtumaa.

Tässä tapauksessa vahinko ei ole korvattava, koska ruumiinavauslausunnon ja koiran hoitoa koskevan selvityksen perusteella X:n verenvuotosairaus on ollut synnynnäinen ja alkanut ennen vakuutuksen voimaantuloa. Lautakunta kuitenkin katsoo, että ruumiinavaus on ollut tässä tapauksessa vakuutusyhtiönkin toteamalla tavalla tarpeen vahingon syyn selvittämiseksi. Vakuutusyhtiö ei ole vedonnut asiassa vahingon selvittelykulujen osalta vastuutaan mahdollisesti rajoittaviin ehtomääräyksiin. Ottaen huomioon edellä kuvattu selvittelykulujen korvaamista koskeva korvauskäytäntö ja se, että ruumiinavaus on tässä tapauksessa tehty vakuutusyhtiön erikseen esittämästä pyynnöstä, lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee maksaa A:lle korvaus koiranpentu X:lle tehdyn ruumiinavauksen kuluista. 

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa korvauksen koiranpentu X:n ruumiinavauksesta aiheutuneista kuluista A:n toimitettua niistä vakuutusyhtiölle asianmukaiset selvitykset. Muilta osin lautakunta ei suosita asiassa muutosta.  

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

puheenjohtaja Bygglin
sihteeri Siirala

Jäsenet:

Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia