Tapahtumatiedot
Asiakas omisti kiinteistöosakeyhtiö B:n osakkeita, jotka oikeuttivat huoneiston hallintaan. Asiakas oli nostanut kanteen kiinteistöosakeyhtiö B:tä vastaan 29.3.2016. Asiakas oli asian vireille tulon jälkeen ja ennen asian ratkaisemista myynyt huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet 23.11.2017. Asiakkaan asiamiehen, asianajotoimisto X Oy:n asianajaja K:n mukaan kanneoikeus asiassa oli mahdollista säilyttää osakkeiden myynnistä huolimatta. Käräjäoikeus antoi asiassa 9.4.2018 osatuomion, jossa katsottiin, ettei asiakkaalla ollut enää kanneoikeutta osaan vaatimuskohdista osakkeiden myynnin johdosta. Sittemmin asiakas oli peruuttanut kanteensa muilta osin 18.6.2018, ja käräjäoikeus velvoitti asiakkaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut 19.6.2018 antamallaan päätöksellä. Asiakkaan mukaan asianajotoimisto X Oy:n virheellinen neuvo osakkeiden myynnistä on aiheuttanut hänelle vahinkoa, joka tulee korvata asianajotoimiston vastuuvakuutuksesta.
Asiakkaan valitus
Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja katsoo, että asianajotoimisto X Oy:n vastuuvakuutuksesta tulisi korvata hänelle maksettavaksi tuomitut vastapuolen oikeudenkäyntikulut (21 080 euroa), asiakkaan asianajotoimisto X Oy:lle maksamat kulut (2 936,90 euroa), kiinteistöosakeyhtiö B:n vastikelasku (822,08 euroa), kiinteistöosakeyhtiö B:ltä vaadittu korvausmäärä (3 286,64 euroa), lakiasiaintoimisto Z Oy:n lasku ja oikeudenkäyntimaksu (yhteensä 2 050 euroa, josta oikeudenkäyntimaksun osuus 500 euroa), asianajotoimisto P Oy:n lasku (1.3.2019 mennessä 3 000 euroa), myyntivoittovero (4 222,91 euroa) sekä asiakkaan omasta työstä aiheutuneet kulut (600 euroa) korkoineen korkolain mukaisesti. Asiakkaan mukaan asianajotoimisto X Oy:n väärä neuvo osakkeiden myymisen vaikutuksesta kanneoikeuteen on aiheuttanut edellä mainitut vahingot.
Asiakas oli haastanut kiinteistöosakeyhtiö B:n oikeuteen 29.3.2016 asiamiehensä avustuksella. Asiakkaan asiamiehenä oli aluksi toiminut asianajotoimisto X Oy:n lakimies L ja sittemmin asianajaja K. Asiassa oli tehty kaksi haastehakemusta. Ensimmäinen oli tehty 29.3.2016 avustaja L:n toimesta ja toinen oli tehty asianajaja K:n toimesta, ja se oli lähetetty käräjäoikeuteen 31.1.2018. Asianajaja K oli tehnyt haastehakemuksen itse, keskustelematta asiakkaan kanssa mahdollisista riskeistä. Asianajaja K oli käytännössä perunut alkuperäisen haastehakemuksen. Ensimmäiseen haastehakemukseen oli otettu vain ne asiat, jotka olivat varmasti voitettavissa ja joiden osalta oli mahdollisuus saada korvaus oikeudenkäyntikuluista kiinteistöosakeyhtiöltä. Asianajaja K otti asiakkaaseen yhteyttä 24.8.2016 ja kertoi, että hän haluaa vielä käydä lävitse vaatimukset, jotta kaikki vaatimukset olivat voitettavissa. Vain yksi vaatimuskohta, suuruudeltaan 50 euroa, otettiin kanteesta pois. Samassa puhelussa asianajaja K antoi ymmärtää, että kiinteistöosakeyhtiö oli häviöllä asiassa ja yhtiön hallituksen voi haastaa ja asettaa vahingonkorvausvastuuseen, eikä asiakkaalle tule asiassa mitään kuluja. Asianajajan tehtävänä on kertoa kuluriskistä, mitä asiassa ei ole tehty.
Asianajaja K oli neuvonut asiakasta myymään asuinhuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet ja samalla kertonut, että kanneoikeus asiassa siirtyy asiakkaalle takaisin ostajilta, jos asia on kirjattu kauppakirjaan. Asianajaja K ei ollut kirjannut asiaa kauppakirjaan, vaikka sitä oli häneltä pyydetty. Lisäksi asianajaja K oli perunut ilman lupaa asian käsittelyn oikeudessa 24.11.2017, kun istunnon olisi pitänyt olla 29.11.2017. Osakkeiden kauppa oli tehty 23.11.2017.
Asiakas oli lopulta perunut jäljelle jääneet vaatimukset juuri ennen käsittelypäivää kesäkuussa 2018. Hän on hakenut sekä asianajotoimisto X Oy:ltä että vakuutusyhtiöltä korvausta asiassa. Vakuutusyhtiö on evännyt korvaukset katsoen, että asiakkaan olisi pitänyt ajaa asia loppuun oikeudessa. Vakuutusyhtiö ei ole perustellut kantaansa millään lailla eikä ole viitannut mihinkään sopimusehtoon. Vakuutusyhtiö oli aikaisemmin tehnyt päätöksen asianajotoimiston kulujen korvaamisesta, ja vakuutusyhtiöstä on kerrottu, että tämä päätös on asiakkaalle lähetetty, mutta asiakas ei ole saanut tällaista päätöstä.
Kun osatuomio oli annettu 9.4.2018, asianajotoimisto X Oy tutki asiaa ja X Oy:n asianajaja H sanoi, ettei tuomiosta kannata valittaa, koska se on oikeuskäytännön mukainen. Asiakas oli menettänyt 25 kannekohtaa eli 83 % asiasta oli hävitty asianajajan virheen takia. Näistä asiakas on oikeudenkäyntikuluvastuussa kiinteistöosakeyhtiölle. Rahallisia vaatimuksia oli lisätty, ja niitä jäi jäljelle yhteensä 3 506 euroa. Vastaajaa ei olisi voitu velvoittaa maksajaksi vaatimuskohdassa 10 (Insinööritoimisto Oy:n tarkastuskertomus, 1 730 euroa), vaatimuskohdassa 11 (sähkötarkastajan lausunto) eikä vaatimuskohdassa 8 (T:n kelohirren lasku, 458 euroa). Näiden vaatimusten ajaminen ei olisi kannattanut, sillä asianajaja oli antanut väärän neuvon ja asiakas oli menettänyt kanneoikeutensa. Vastaajalla ei ole korvausvelvollisuutta sellaisesta asiasta, jotka eivät liity mitenkään asiaan. Siten tosiasiallisia vaatimuskohtia jäi jäljelle kaksi. Käytännössä jutusta oli siis 93 % hävitty ja 7 % jäi jäljelle: vaatimuskohta 5 (putkivuoto ja lumikasa, rahallinen arvo 546,68 euroa) ja vaatimuskohta 9 (lämminvesivaraajan vuoto, 270 euroa) eli yhteensä 816,68 euroa. Jos oikeudenkäyntiä olisi jatkettu kahden vaatimuskohdan vuoksi, asiakas oli joutunut palkkaamaan uuden asianajajan, koska asianajotoimisto X Oy jättäytyi pois esteellisyyteen vedoten. Tällöin asiakkaan omat kulut olisivat nousseet 40 000 euroon ja vastapuolen kulut olisivat nousseet 40 000 euroon. Kukaan ei lähde oikeudenkäyntiin, jos vaadittava summa on pienempi kuin mitä kuluihin menee, jos on kyse vain rahallisista vaatimuksista.
Menetetty kannevalta ja vaatimuskohdat merkitsivät sitä, että asiakas olisi ollut varmasti vastuussa kiinteistöosakeyhtiön oikeudenkäyntikuluista yleisen oikeustajun, oikeuskirjallisuuden sekä tosiasiallisten oikeudenkäyntien valossa (Helsingin hovioikeuspiirin laatuhanke 2011, sivu 14; HE 191/1993 vp, ”jonka kanne jätetään tutkimatta, on velvollinen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut, jollei oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2–5 §:n säännöksistä muuta johdu.” Lisäksi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan ”asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä.”)
Asianajotoimisto X Oy katsoi olevansa esteellinen hoitamaan asiaa 6.6.2018, kun oikeuden käsittely olisi ollut 20.6.2018. Asiakas oli palkannut uuden asianajajan, joka oli neuvonut, että jäljelle jääneet kanteet oli peruttava, koska asiakas olisi joutunut maksamaan myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut, koska pääkanteet oli hävitty ja vaadittu korvausmäärä oli 3 286 euroa. Tosiasiassa asianajotoimisto X Oy ei tullut asiassa esteelliseksi, vaan se halusi kieltää korvauksen maksun, koska jos asianajotoimisto olisi ollut oikeudenkäynnissä tuomioon asti mukana, korvauksen maksun kohdistaminen olisi ollut selvää, sillä asianajotoimisto X Oy oli aiheuttanut toiminnallaan vahingon. Myöskään hyvää asianajotapaa koskevien ohjeiden mukaan asianajotoimisto ei ole tullut esteelliseksi. Ohjeessa ei tunneta tapaa, että kun vahinko tapahtuu, asianajajan pitäisi luopua jutusta. Oikea tapa olisi ollut peruuttaa jäljelle jääneet vaatimukset 9.4.2018 osatuomion tultua tietoon ja todeta korvausvelvollisuus.
Osakkeiden myynnistä ja kuluriskistä
Asiakkaalla ei olisi ollut mitään tarvetta myydä huoneistoa, mutta asianajaja K suositti myyntiä sekä painosti myymään. Lisäksi hän antoi lupauksen siitä, että oikeudenkäynti voitaisiin ajaa loppuun asti eikä kuluja tule. Asiakas ei myöskään antanut lupaa oikeudenkäynnin siirtoon, vaan asianajaja oli siirtänyt oikeudenkäyntiä itse. Asianajaja K oli puhelussa 21.11.2017 sanonut, ettei oikeuteen kannata mennä suurten kulujen takia. Kun kannetta nostettiin 29.3.2016 asianajaja K oli katsonut, että kanne kannattaa nostaa ja oikeuteen mennä. Sittemmin, kun vaatimuskohtia oli menetetty kanneoikeuden menettämisen vuoksi, asianajaja H katsoi, että oikeuteen kannattaa mennä. Asianajaja H:n mukaan kannetta jatkamalla nähtäisiin asianajotoimisto X Oy:n korvausvastuu asiassa. Tämä oli ristiriitainen näkemys asianajajilta. Asianajajaa koskevat liiton säännöt, joita on noudatettava. Sääntöjen kohdan 10.2 mukaan ”[a]sianajotoiminnan mainonta ja muun markkinoinnin on oltava totuudenmukaista, asiallista ja asianajajakunnan arvon mukaista.” Myös korkein oikeus on ottanut tapauksessaan KKO 2007:27 kantaa asianajajan luottamukseen sekä siihen, milloin kanne kannattaa nostaa. Ratkaisun kohdassa 5 todetaan: ”Tieto kuluvastuun mahdollisuudesta vaikuttaa yleensä merkittävästi kanteen nostamista koskevaan päätöksentekoon. Asianajopalveluja tarjoavalta ammatinharjoittajalta voidaan edellyttää, että hän jo toimeksiantoa vastaanottaessaan tekee päämiehelleen selkoa toimeksiannon johdosta tälle aiheutuvista kustannuksista ja kanteen nostamiseen liittyvästä kuluriskistä silloinkin, kun päämiehen asian menestyminen näyttää hänestä etukäteen todennäköiseltä.”
Asiakas ei olisi lähtenyt oikeudenkäyntiin, jos asianajaja K olisi kertonut, että asiakas joutuu maksamaan 40 000 tai 80 000 euroa oikeudenkäyntikuluja ja vaadittava summa olisi ollut 816–3 506 euroa. Oikeuteen ei olisi kannattanut mennä edes, jos asiakas olisi joutunut maksamaan edes vähäisiä määriä. Pääkanne, vaatimuskohta 3 eli yhtiökokouksen päätöksen 29.12.2015 mitätöinti, olisi voitu hoitaa Patentti- ja rekisterihallitukseen tehdyllä protestilla. Näin kiinteistöosakeyhtiö ei olisi saanut rekisteröityä uutta yhtiöjärjestystä. Asianajajan olisi pitänyt tämä tietää. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1999:19 ottanut kantaa siihen, onko toimeksiantaja vastuussa toimeksisaajan virheestä. Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan: ”Pääsääntöisesti toimeksiantosopimus asettaa toimeksisaajalle velvollisuuksia vain toimeksiantajaa kohtaan. Näin ollen esimerkiksi sopimusta laatiessaan toimeksisaajalla ei yleensä ole toimimis- tai tiedonantovelvollisuutta toimeksiantajan sopimuskumppaniin nähden. Tätä voidaan perustella muun muassa sillä, että toimeksisaajan päämies suorittaa vastikkeen toimeksiannon hoitamisesta, kun taas toimeksiantajan sopimuspuoli ei ole velvollinen tekemään toimeksisaajalle vastasuoritusta.” Tapauksessa KKO 1992:3 oli kyse pankin ja asiakkaan välisestä sopimuksesta, jossa asiakas oli antanut väärän tilinumeron, ja raha oli mennyt väärälle tilille, koska tietokoneohjelma oli sen sallinut. Korkein oikeus katsoi tapauksessa, että pankkivirkailija ei ollut toiminut huolellisesti, koska hän ei ollut tarkastanut tilinumeroa ja sen oikeaa omistajaa. Pankki velvoitettiin maksamaan koko korvaussumma. Näissä ja monissa muissa oikeuden käytännöissä ei ole velvoitettu kantajaa menemään oikeuteen ja ajamaan asiaa toimeksiantajan puolesta.
Myös käräjäoikeuden tuomari Y sanoi puhelimessa, että asiakkaan ei kannata jatkaa oikeudenkäyntiä, koska kuluja tulee vain lisää. Tuomari kannusti sovintoon vastapuolen kanssa. Tuomari ei sanonut, että olisi edes mahdollista, että jokainen maksaisi omat oikeudenkäyntikulunsa. Hän ei sanonut asiakkaalle, että asiakas tulisi saamaan oikeudenkäyntikulut takaisin vastapuolelta eikä sanonut, että asiakas voittaa koko jutun. Tuomari sanoi, että vain ja ainoastaan asiakkaalta tullaan perimään kaikki oikeudenkäyntikuulut. Ainoa vaihtoehto oli toimia tuomarin neuvomin tavoin ja perua koko kanne. Asiakas palkkasi lakiasiaintoimisto Z Oy:n lakimiehen hoitamaan jutun loppuun, mutta asiakkaan mietittyä asiaa tuli siihen tulokseen, ettei asiaa kannattanut jatkaa. Myös asianajotoimisto X Oy oli ollut sitä mieltä, että asiakkaan tulisi ottaa uusi asianajaja, joka katsoisi, miten asiassa tulisi toimia. Z Oy:n lakimies kävi myös neuvotteluita tuomarin kanssa.
Asianajaja K:ta ei voi syyttää törkeästä huolimattomuudesta eikä edes huolimattomuudesta asiassa. Hän on vain kertonut totuudenmukaisesti, miten asiassa tulisi käymään. Asianajaja K on arvostetussa asemassa asianajotoimisto X Oy:lla. Hän omaa pitkän kokemuksen oikeudenkäynneistä (25 vuotta) ja lisäksi hän on X Oy:n asumisen, rakentamisen, kiinteistö- ja ympäristöoikeuden ryhmän vetäjä. Siten ei ole mitään syytä arvostella K:n uskottavuutta. Kannetta ei olisi edes viety käräjille, jos edes osa maksuista olisi tullut asiakkaan maksettavaksi. Vain K:n lupaus siitä, että asiakkaalle ei tule maksettavaa, sai nostamaan kanteen.
Vakuutusyhtiön perusteluista
Vakuutusyhtiö on todennut korvauspäätöksessään, että ”[n]äin ollen asiakkaalle on aiheutunut vahinkoa ainoastaan, mikäli hän olisi voittanut jutun kokonaan ja vastapuolensa olisi velvoitettu korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa” ja ”[e]simerkiksi tutkimatta jätetty kannevaatimus 4 on sisältänyt suuren määrän teettovaatimuksia, joiden osalta oikeudenkäynnissä esitettävä rakennustekninen asiantuntijanäyttö olisi ratkaissut niiden menestymisen.”
Asiakas on lähettänyt vakuutusyhtiölle 6.2.2019 sähköpostilla Insinööritoimisto Oy:n kuntotarkastusraportin (30.5.2016, tarkastus tehty 6.5.2016) sekä sähköasentajan tekemän sähkökatselmuksen (3.3.2016). Nämä ovat kiistattomia todisteita huoneiston vioista. Kaikki kunnossapito kuului yhtiölle, eikä kiinteistöosakeyhtiöllä ollut poikkeavaa kunnossapitojärjestysmainintaa yhtiöjärjestyksessä. Oikeudessa ratkaisevaa on näytön rakennustekninen asiantuntijanäyttö. Kannevaatimuksen 4 kohdan menestymisen osalta on selvää, että oikeus olisi tuominnut oikeudenkäyntikulut vastapuolen maksettaviksi. Asiakkaan käsityksen mukaan ei ole mahdollista, että lopputulos olisi ollut vakuutusyhtiön mainitsema tilanne, jossa molemmat osapuolet olisivat vastanneet omista kuluistaan, mutta asiakas olisi kuitenkin hävinnyt vaatimukset. Asianajaja oli selvyyden vuoksi kirjannut teettovaatimukset vaatimuskohtaan 4. Vaatimuskohdat 1–4 eli pääkannekohdat oli hävitty. Rahalliset vaatimukset olivat sivukanteita, joiden takia oikeuteen ei olisi menty. Kaikista kannekohdista olisi tullut oma tuomionsa ja myös oikeudenkäyntikulut määrätään sen mukaan, miten juttuja voitetaan. Jäljelle jääneet rahalliset vaatimukset oli peruttava koska 25 kannekohtaa oli jo hävitty suoraan, eikä mitenkään olisi voitu saavuttaa tilannetta, jossa molemmat osapuolet vastaisivat omista kuluistaan kyseisessä tilanteessa. Näin asianajotoimisto X Oy tai vakuutusyhtiö on myös vastuussa jäljelle jääneiden rahallisten vaatimusten peruutuksesta.
Vakuutusyhtiö viittaa asianajaja H:n lähettämään sähköpostiin (11.6.2018), jossa asianajotoimisto kertoo olevan tarkoituksenmukaisinta ajaa loppuvaatimukset toisen asiamiehen kanssa loppuun ja katsoa sitten mikä jutun lopputulos on. Asianajaja H on tehnyt vakuutusyhtiölle vahinkoilmoituksen huhtikuun 2018 lopussa. Asianajotoimisto on siis itsekin todennut tehneensä virheen ja olevansa korvausvelvollinen asiassa, muutenhan esitettyä korvausehdotusta ei asiakkaalle olisi lähetetty. Vakuutusyhtiön evättyä korvaukset asianajotoimisto yritti sopia asiaa tarjoamalla korvauksia.
Kannevaatimuksista
Asiassa on selvää, että asiakas olisi oikeudessa voittanut kaikki vaatimuskohdat 1–3, ja vastapuoli olisi joutunut maksamaan oikeudenkäyntikulut. Ensimmäisessä kannevaatimuksessa vaatimus oli vahvistaa mitättömäksi kiinteistöosakeyhtiö B:n yhtiökokouksessaan 15.4.2015 tehdyt päätökset, jossa oli luovuttu tilintarkastuksesta ja tilintarkastajista. Vastaaja kuvitteli, että asiakas olisi antanut tekstiviestivaltuutuksen 2.1.2015 kokoukseen, ja vastaaja oli ymmärtänyt tämän olevan edelleen voimassa. Asiakas ei ollut antanut valtuutusta, koska pöytäkirjassa ei ole merkintää asiasta. Kiinteistöosakeyhtiöllä ei ole mitään todistetta asiasta. Lisäksi kokous oli järjestetty muualla kuin yhtiön kotipaikassa. Osakeyhtiölain 5 luvun 16 §:ssä säädetään, että kokoukset on pidettävä kotikunnassa. Oikeuskirjallisuuden mukaan vain pätevästä syystä voidaan kokous pitää muualla kuin kotikunnassa, ja tällainen syy voisi olla se, että sotatila on hävittänyt paikkakunnan. Osakeyhtiölain 21 luvun 2 §:n mukaan kokous on mitätön, jos kutsua ei ole toimitettu. Asiakasta ei ollut kutsuttu kokoukseen. Asiakkaasta ei ole mainintaa kokouspöytäkirjassa. Kokouksessa oli muutettu yhtiöjärjestystä.
Toisessa kannevaatimuksessa vaatimuksena oli vahvistaa yhtiökokouspäätös 3/2015 mitättömäksi. Asiakkaalle oli ilmennyt, että 15.4.2015 ja 9.9.2015 pidetyn varsinaisen kokouksen välissä oli pidetty yksi ylimääräinen kokous. Asiakas ei ollut kokouksesta tietoinen eikä hän ollut antanut asiasta valtakirjaa. Häntä ei ollut kutsuttu kokoukseen. Osakeyhtiölain 21 luvun 2 §:n mukaan kokous on mitätön, jos kutsua ei ole toimitettu.
Kolmannessa kannevaatimuksena oli vahvistaa yhtiökokouspäätös 29.12.2015 mitättömäksi tai pätemättömäksi. Yhtiössä oli pidetty 29.12.2015 ylimääräinen yhtiökokous, jossa yhtiöjärjestystä oli päätetty muuttaa. Useat päätetyistä muutoksista olivat kuitenkin sellaisia, joihin osakeyhtiölain 5 luvun 29 § mukaisesti tarvitaan osakkeenomistajan lupa. Yhtiön mukaan kutsu oli lähetetty sähköpostilla, ja seuraavassa kokouksessa olisi päätetty yhtiöjärjestyksen muuttamisesta. Asiakas ei antanut lupaa yhtiöjärjestyksen muuttamiseen, eikä sitä ole häneltä kysyttykään. Osakeyhtiölain 5 luvun 29 §:n mukaan tarvitaan suostumus kyseiseen asiaan. Kutsua ei ollut lähetetty kirjallisesti, vaan asiakkaalle oli lähetetty kutsu sähköpostilla.
Neljäs kannevaatimus koski huoneiston korjausvaatimuksia. Kannevaatimuskohdan 4 osalta vastaaja ei ollut vastannut kaikkiin kohtiin, sillä asianajaja K oli laatinut uuden haastehakemuksen, ja asiakas oli jo siinä vaiheessa menettänyt kanneoikeuden vaatimuskohdissa 1–4. Vastaaja ehti kuitenkin lausumaan lähes samoihin vaatimuksiin aikaisemmin. Vastaaja on lähes kaikkiin korjausvaatimuksiin vastannut, että ei ole korjattava, korjaus on tehty, rikkoo yhdenvertaisuutta tai vastaavaa. Asiakkaan asiantuntijalausunnot osoittavat, että kohteessa oli useita korjausta vaativia seikkoja. Korjausta vaativiin kohteisiin olisi saatu tarvittaessa lisää asiantuntijalausuntoja, mutta kanneoikeus menetettiin. Vaatimukset koskivat vesivahinkoa ja läpivientien vikoja, lahonneita hirsiä, sähkötaulujen korjauksia, makuuhuoneen, eteisen ja olohuoneen viallisten patterien korjauksia, lämminvesivaraajan uusimista, veden sulkuventtiilien siirtoa, piha-alueen virheellisten kallistusten korjaamista, ilmastointiputkien puhdistamista, talotikkaiden hankkimista sekä sähkötarkastuksen pitämistä.
Viides kannevaatimus koski korvausvaatimusta jo suoritetuista korjauksista koskien varoventtiilin vuotoa, putkivuotoa ja venttiilin jumiutumista. Näiden osalta korjaukset oli tehtävä heti. Kuudes kannevaatimus oli poistettu asianajaja K:n suosituksesta 31.1.2018. Seitsemäs kannevaatimus koski tilintarkastajan määräämisestä aiheutuneiden kulujen korvaamista. Kiinteistöosakeyhtiö suoritti vaatimuksen 29.3.2017, ja kannevaatimus oli peruttu. Kahdeksas kannevaatimus oli koskenut korvausta suoritetuista rakenneavauksista ja yhdeksäs kannevaatimus lämminvesivaraajan vuodon korjaamisesta aiheutunutta laskua. Kymmenes kannevaatimus oli koskenut Insinööritoimisto Oy:n laskua, joka aiheutui huoneiston kuntotarkastuksesta. Yhdestoista kannevaatimus koski sähköasentajan laskua sähkökatselmuksesta. Asiakkaan mukaan kannevaatimukset 8, 10 ja 11 kävivät perusteettomiksi sen jälkeen, kun kanneoikeus kohtiin 1–4 oli menetetty. Tämä perustuu siihen, että yhtiön yhtiöjärjestystä oli muutettu siten, että osakkaan vastuuta huoneiston kunnossapidosta oli lisätty. Joulukuussa 2017 rekisteröidyn yhtiöjärjestyksen mukaan ”rakennusten runko- ja kattorakenteiden lisäksi vesijohdot huoneistokohtaisiin vesimittareihin saakka sekä viemäriputket” kuuluvat yhtiön vastuulle, ja kaikki muu oli osakkaan vastuulla.
Asiakas olisi ilman asianajajan virhettä voittanut jutun. Voitto oli asianajaja K:n mielestä varma ja ilman tätä varmuutta asiakas ei olisi nostanut kannetta. Tätä puoltaa myös K:n puhelut (muun muassa puhelu 24.8.2016), jossa hän kertoo, että asiakkaalle ei tule penniäkään maksettavaa. Vakuutusyhtiö ei ole yksilöinyt, mitä kannekohtia vastaaja olisi voittanut ja asiakas mahdollisesti hävinnyt, eikä perustellut millään tavoin asiaa. Lakiasiaintoimisto Z Oy on todennut, että osatuomio merkitsee sitä, että asiakas on jo hävinnyt asian pääosin. Z Oy:n mukaan vielä jäljellä olevat kannevaatimukset olivat varsin epävarmoja, ja oli täysin mahdollista hävitä vielä jäljellä olevat vaatimukset. Toimiston mukaan oikeudenkäyntikuluvastuu oli jo pääosin asiakkaalla, koska asiakas oli osatuomiolla hävinnyt olennaisen osan alun perin esitetyistä vaatimuksista. Tämä tarkoitti sitä, että kannekohdat 8, 10 ja 11 eivät olleet enää voitettavissa. Nämä kannekohdat asianajaja K oli lisännyt aivan itse kanteeseen, mikä oli ollut väärin. Hänen olisi tullut selvittää tarkemmin kanneoikeuden palautumista asiakkaalle ja oliko sitä tapahtunut.
Asiakkaan nostamassa kanteessa oli aivan olennaisilta osin kysymys yhtiökokouspäätösten mitättömyydestä sekä teettämisvaatimuksista. Näiden osalta kanneoikeus menetettiin asiakkaan myytyä huoneiston. Käräjäoikeus ratkaisi asian osatuomiolla 9.4.2018. Rahallisia vaatimuksia jäi osatuomion jälkeen voimaan. Koska asiakas oli jo osatuomion perusteella ilman muuta asian häviäjä, oli jo tuolla perusteella selvää, että kaikki oikeudenkäyntikulut olisi tullut asiakkaan maksettavaksi. Lisäksi jäljelle jääneissä ja osakkeiden myynnin jälkeen otetuissa uusissa rahavaatimuksissa oli kyse sellaisista vaatimuksista, jotka jo vastapuolen vastauksessa esitetyillä perusteilla olisi hylätty.
Myyntivoittovero
Asianajaja K on ollut omasta halustaan huoneiston kaupassa mukana. Hän oli ollut aktiivisesti mukana kaupanteossa sekä aktiivisesti suostutellut asiakasta myymään huoneiston. Asianajaja K ei ollut kertonut, että asiakas joutuisi maksamaan myynnistä myyntivoittoveroa. Asianajaja K:lla on ollut omaisuudenhoitajan ominaisuudessaan huolellisuusvelvoite, ja hän on laiminlyönyt tiedonannon veroseuraamusten osalta. Myynnistä saatu voitto oli kaikkien kulujen jälkeen 14 076,36 euroa. Myyntivoittovero oli 30 % 14 076,36 eurosta eli 4 222,91 euroa. Asiaan liittyen on korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2001:128, jossa katsottiin, että korvattavana vahinkona on koko veroseuraamuksen määrä, jos: ”Tilitoimistopalvelujen ja verokonsultoinnin ammattimaisella tarjoajalla on asiantuntijana asiakkaisiinsa nähden toimeksiannon puitteissa laaja tiedonantovelvollisuus sellaisista seikoista, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti asiakkaan etuihin. Toimeksiannon piiriin kuulumattomien neuvojen antaminen ei lähtökohtaisesti kuulu tämän velvollisuuden piiriin. Tiedonantovelvollisuus voi kuitenkin ulottua sellaisiin toimeksiannon ulkopuolelle jääviin merkityksellisiin seikkoihin, jotka asiantuntija toimeksiantoa täyttäessään havaitsee, jos hän ei voi olettaa asiakkaan niistä tietävän. Toimeksiannon kohteena olevasta oikeustoimesta aiheutuva veroseuraamus on tyypillisesti sellainen haitallinen seikka, johon asiantuntijan tulee kiinnittää asiakkaansa huomiota.”
Asianajajan pitää tietää, että myyntivoittoa verotetaan. Asianajaja itse halusi olla mukana myynnissä. Tästä palvelusta on myös asiakasta laskutettu. Asiakkaan ei olisi ollut pakko myydä huoneistoa, mutta asianajaja kehotti myymään huoneiston eikä kertonut, että voitosta pitää maksaa veroa. Asianajajalla oli velvollisuus puolustaa asiakkaan taloudellisia etuja asiassa kaikin tavoin, ja asianajajan velvollisuutena on kertoa, jos on ilmeistä, että asiakkaalle koituu jonkun neuvon johdosta taloudellisia menetyksiä. Asianajajan olisi pitänyt varoittaa verosta. Asiakas ei osannut itse kuvitella, että huoneiston luovutuksesta joutuu maksamaan veroa, joka on suhteettoman paljon, noin 1/3 voitosta. Verolta olisi vältytty, jos huoneistoa ei olisi myyty. Asiakas oli jälkikäteen selvittänyt, että asumalla huoneistossa kaksi vuotta, myyntivoiton verotus olisi ollut 0 euroa. Asiakas vastusti osakkeiden myyntiä jo sillä perusteella, että kanneoikeus ei välttämättä siirry, kuten asiakkaan ja asianajajan välisestä puhelusta voi kuulla.
Myyntivoittoveroa koskeva vahinko on sama vahinkoa asianajaja K:n väärän neuvon kanssa eikä asiassa voi olla kahta omavastuuosuutta. Asianajaja K on velvoittanut myynnin hoitamisesta saman tuntitaksan kuin muistakin tekemistään asianajotöistä. Erillistä kirjallista tai suullista toimeksiantoa ei ole annettu, eikä toimeksiannon tehtäviä ja vastuita ole käyty läpi. Siten kyseessä on yksi toimeksianto, johon asianajaja on sisällyttänyt huoneiston myynnin. Vakuutusyhtiö voi antaa asiassa uuden korvauspäätöksen.
Asiakkaan omasta työstä aiheutuneet kulut
Asiakkaan vaatima 600 euroa on syntynyt siitä, kun hän teki asianajaja H:lle selvitystä siitä, mitä asiassa oli tapahtunut. Asianajaja H tuli asiaan mukaan K:n jälkeen. Kulut liittyvät suoraan asianajaja K:n tekemään virheeseen. Aikaväli oli 23.11.2017–6.6.2018. Asiassa on toimittu vakuutusyhtiön vastuuvakuutuksen ehdon 6 mukaisesti eli torjuttu suurempi vahinko sekä torjuttu ehdon 8 mukaisesti lisävahinkoja. Asiasta on Helsingin hovioikeuden tuomio (11.10.2018, nro 1309, dnro S 18/2195), jonka mukaan kohtuulliset oman työn kulut ovat 20 €/tunti. Tuomiossa todetaan, että ”KO oli todennut, että oikeuskäytännössä oman työn kohtuullinen tuntiveloitus on ollut yleensä noin 20 euroa tunnilta. Näin myös on oikeuskirjallisuudessa ollut maininta. ”
Kiinteistöosakeyhtiön kulut
Asiakkaan mukaan tarkoituksena oli, että asia viedään oikeuteen vahingonkorvauskanteena kiinteistöosakeyhtiön hallituksen jäseniä kohtaan, jolloin asiakkaalle ei olisi tullut maksettavaksi mitään kiinteistöosakeyhtiölle velvoitetuista kuluista. Asianajaja K:n mukaan kaikki oikeudenkäyntikulut olisi saatu hallituksen jäseniltä takaisin. On selvää, että jos hallituksen jäsenet olisi haastettu oikeuteen, mitään kuluja ei olisi syntynyt asiakkaalle. Vastapuolen kanssa yritettiin sovintoa siten, että asiakkaalle lopputulos olisi ollut kuluton.
Kyseessä ei ole erillinen vahinko, josta pitäisi maksaa erillinen omavastuu, kuten vakuutusyhtiö väittää. Kyseessä on sama vahinko. Lämminvesivaraajista mahdollisesti maksettavaksi aiotut maksut eivät kuulu kyseiseen vahinkoon mitenkään eikä mikään muukaan korjaus. Oikeudenkäyntien jälkeistä aikaa ei voi ennakoida. Kiinteistöosakeyhtiöllä olisi ollut erittäin hyvä vakuutus, joka olisi maksanut kaikki yhtiön kulut oikeudenkäynnissä, kun yhtiö olisi hävinnyt alkuperäisen kanteen. Kiinteistöosakeyhtiön vakuutusehdoissa on kerrottu, että myös tappiotilanteessa vakuutus korvaa vastapuolen kuluja.
Lakiasiaintoimisto Z Oy:n kulut
Asianajotoimisto X Oy:n lopetettua jutun hoitamisen asiakkaan oli palkattava uusi asianajaja. Z Oy:n lakimies palkattiin selvittämään, kannattiko asiaa jatkaa oikeudessa. Kulut eivät aiheutuneet työn korjaamisesta eikä uudelleen suorittamisesta. Kulut eivät aiheutuneet alkuperäisen toimeksiantosopimuksen velvoitteen täyttämisestä koska juttua ei jatkettu. Kulut eivät aiheutuneet tyytymättömyydestä alkuperäistä asianajajaa kohtaa. Kulut tulivat siitä, että selvitettiin, kannattiko kannetta jatkaa sekä sovittelusta vastapuolen kanssa. Lisäksi soviteltiin kuluja X Oy:n kanssa. Palkkaamalla Z Oy on toimittu vakuutusyhtiön vastuuvakuutuksen ehdon 6 mukaisesti, eli torjuttu suurempi vahinko sekä torjuttu lisävahinkoja kohdan 8 (suojeluohjeet) mukaisesti. Z Oy:n avulla onnistuttiin lopettamaan turha, vain kuluja keräävä oikeudenkäynti. Z Oy:n kulut tulee maksaa vakuutusyhtiön ehtojen mukaisesti (torjuttu lisävahinko).
Vakuutusyhtiön vakuutusehtojen kohdan 10.5 mukaan: ”jos vakuutuksenottaja tai muu vakuutettu korvaa vahingon, sopii siitä tai hyväksyy vaatimuksen, ei se sido vakuutusyhtiötä, ellei korvauksen määrä ja peruste ole ilmeisen oikea.” Korvauksen määrä ja peruste ovat tässä tapauksessa oikeita, koska näin totesi myös X Oy:n asianajaja H. Asianajotoimisto X Oy ei muuten olisi tarjonnut huomattavaa summa korvauksena asiakkaalle. X Oy:llä on ymmärrys sitä kohtaan, mitä korvataan. Tarjottu sovinto ilmentää sitä, miten korvaukset olisi pitänyt maksaa jo alun perin, ja asian pitkittyessä vakuutusyhtiön maksettavaksi kerääntyy vain lisää maksettavaa.
Asianajotoimisto P Oy:n kulut
Asianajotoimisto X Oy:n tai vakuutusyhtiön on korvattava asianajotoimisto P Oy:n lasku. Kyseessä ei ole työn uudelleen suorittaminen. Asianajaja P on myös tutkinut kanneoikeuden menetystä ja todennut, ettei oikeuteen kannata mennä, koska kaikki kulut tulevat asiakkaan maksettaviksi, jos oikeudenkäyntiä jatketaan. Asianajaja P on laatinut vahingonkorvusvaatimuksen asianajotoimisto X Oy:tä kohtaan.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö katsoo, että sen tekemä päätös asiassa on oikea.
Asiassa on riidatonta, että asianajotoimisto on antanut asiakkaalle virheellisen neuvon koskien osakkeiden myynnin vaikutusta vireillä olevaan oikeusprosessiin. Asiakkaalla on kuitenkin näyttötaakka siitä, että virheestä on aiheutunut hänelle vahinkoa samoin kuin mahdollisen vahingon määrästä.
Asiakas on esittänyt oikeudenkäynnissä useita vaatimuksia, joista osa on virheellisen neuvon johdosta jätetty tutkimatta. Sittemmin asiakas on peruuttanut kanteensa muilta osin. Käräjäoikeus on 19.6.2018 antamallaan päätöksellä velvoittanut asiakkaan korvaamaan vastapuolen kuluina 21 080 euroa. Asianajotoimistolle asiakas on suorittanut 20 391 euroa, josta asianajotoimisto on palauttanut hänelle puolet eli 10 191 euroa. Lisäksi asiakas on kertonut maksaneensa lakiasiaintoimisto Z Oy:lle 2 050 euroa.
Asiakkaan maksettavaksi on siten jäänyt kuluja jonkin verran yli 30 000 euroa. Virheellisestä neuvosta on aiheutunut asiakkaalle vahinkoa ainoastaan siinä tapauksessa, että hänelle aiheutuneet kulut olisivat ilman virhettä jääneet tätä pienemmiksi. Asiassa on arvioitu, että täysimittaisessa oikeudenkäynnissä molempien osapuolten kuluiksi olisi muodostunut noin 40 000 euroa. Näin ollen asiakkaalle on nykyisessä tilanteessa aiheutunut vahinkoa ainoastaan, mikäli hän olisi voittanut jutun kokonaan ja hänen vastapuolensa olisi velvoitettu korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.
Oikeudenkäynteihin liittyy aina merkittävä kuluriski. Vakuutusyhtiö pitää todennäköisenä, että osa asiakkaan kannevaatimuksista olisi menestynyt. Ei voida kuitenkaan pitää selvitettynä, että kaikki asiakkaan kannevaatimukset olisi hyväksytty. Esimerkiksi tutkimatta jätetty kannevaatimus 4 on sisältänyt suuren määrän teettovaatimuksia, joiden osalta oikeudenkäynnissä esitettävä rakennustekninen asiantuntijanäyttö olisi ratkaissut niiden menestymisen. Samoin asiakkaan esittämien euromääräisten korvausvaatimusten menestyminen olisi ollut epävarmaa. Käräjäoikeuden yhteenvedoista ilmenee, että vastaaja oli kiistänyt kantajan vaatimukset ja esittänyt kantansa tueksi perusteluja ja todistelua.
Lisäksi on erittäin vaikea arvioida, minkä painoarvon tuomioistuin olisi kulukysymystä ratkaistessaan antanut minkäkin yksittäisen vaatimuskohdan voittamiselle tai häviämiselle. Asiassa jää siten täysin epäselväksi, kuinka kuluvastuu olisi määräytynyt täysimittaisessa oikeudenkäynnissä. Todennäköisimpänä voidaan pitää osavoittotilannetta, jolloin pääsäännön mukaan molemmat osapuolet saavat vastata omista oikeudenkäyntikuluistaan. Lisäksi, toisin kuin asiakas väittää, olisi myös vaatimuskohdissa 8, 10 ja 11 mainitut kulut voitu velvoittaa korvattavaksi, mikäli olisi osoitettu, että ne ovat olleet kiinteistöosakeyhtiön menettelyn johdosta tarpeellisia kuluja. Kuluvastuu ei määräydy kaavamaisesti sen perusteella, kuinka monta vaatimuskohtaa osapuolet voittavat. Kuten todettu, arvion mukaan täysimittaisessa oikeudenkäynnissä kulut olisivat olleet molemmilla osapuolilla noin 40 000 euroa. Näin ollen osavoittotilanteessa asiakkaalle olisi aiheutunut jopa suuremmat kulut kuin nyt, eikä asiakas siten ole näyttänyt, että asianajotoimisto X Oy:n virheellisestä neuvosta on aiheutunut hänelle vahinkoa. Asiakkaan viittamassa puhelussa käräjätuomari ei totea, että asiakas tullaan velvoittamaan maksamaan kaikki kulut. Asiakas ei näin ole oikeutettu saamaan korvausta vakuutusyhtiöltä.
Asiakkaan esittämien vaatimusten osalta vakuutusyhtiö toteaa, että asianajotoimisto X Oy ei vastaa oikeudenkäynnin vastapuolelta vahingonkorvauksena vaadituista summista (3 286,64 euroa), miltään osin, kun asiakas on itse päättänyt peruuttaa nämä vaatimuksensa. Myöskään lakiasiaintoimisto Z Oy:n kulut eivät ole johtuneet kannevaatimusten tutkimatta jättämisestä, kun ne ovat kaikilta osin aiheutuneet vasta tutkimatta jättämisen jälkeen. Vakuutusyhtiö toteaa vielä selvyyden vuoksi, että asianajotoimisto X Oy:n vastuuvakuutuksesta ei korvata asiakkaan asianajotoimisto X Oy:lle maksamia palkkioita eikä myöskään tämän Fine-valitusasian hoitamisesta aiheutuneita kuluja. Näin ollen siinäkin tapauksessa, että asiakkaalle olisi aiheutunut asiassa vahinkoa, voisivat ainoastaan vastapuolelle maksettavaksi tuomitut kulut tulla korvattavaksi vakuutuksesta.
Asiassa on myös huomattava, että joka tapauksessa virheellisestä neuvosta on aiheutunut ainoastaan vaatimuskohtien 1–4 tutkimatta jättäminen. Asiakkaan kuluvastuu vastapuolen kuluista on yhtä lailla aiheutunut siitä, että hän on päättänyt peruuttaa osan vaatimuksistaan. Asianajotoimisto X Oy ei ole käskenyt asiakasta peruuttamaan loppuja vaatimuskohtia, vaan päinvastoin häntä on kehotettu kääntymään toisen lakimiehen puoleen oikeudenkäynnin jatkamiseksi.
Asianajotoimisto X Oy:stä on asiakkaalle kirjoitettu muun ohella, että ”[t]tarkoituksenmukaisinta on ajaa tuo loppuvaatimus toisen asiamiehen kanssa loppuun ja katsoa sitten, mikä jutun lopputulos on” ja ”[k]orostan myös sitä, että mikäli perut kanteesi tässä vaiheessa, olet ollut myötävaikuttamassa syntyneeseen vahinkoon ja asianajotoimisto X Oy tulee katsomaan, että vahinko on syntynyt tahallisen menettelysi seurauksena ja ei ole enää korvausvastuussa”. Asiakas ei ollut tutkimatta jättämisen johdosta menettänyt oikeuttaan vaatia euromääräisiä vaatimuksiaan, joten hänellä olisi ollut täysin mahdollista päästä vähintäänkin tilanteeseen, jossa molemmat osapuolet olisivat vastanneet omista kuluistaan.
Näin ollen siinäkin tapauksessa, että Vakuutuslautakunta vastoin vakuutusyhtiön käsitystä katsoisi näytetyksi, että asiakkaalle on asianajotoimisto X Oy:n virheellisestä neuvosta aiheutunut vahinkoa, voisi ainoastaan vastapuolelle tuomituista kuluista tulla vakuutuksesta korvattavaksi. Koska tutkimatta jätettyjä tai asiakkaan peruuttamia vaatimuksia ei kumpiakaan voida pitää kuluvastuun syntymisen kannalta toisiaan merkittävämpinä, korvauksena tulisi suorittaa korkeintaan 50 % vastapuolelle tuomituista kuluista vähennettynä vakuutuksen 5 000 euron omavastuuosuudella.
Asiakkaan oma työ. Asiakas on lisäksi esittänyt vaatimuksen koskien hänen omaa työtään. Vakuutusyhtiö kiistää vaatimuksen kokonaan. Jokaisella on velvollisuus selvittää omaa asiaansa eikä vahinkoasian selvittämiseen kuluneesta ajasta voi lähtökohtaisesti saada korvausta. Myös oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n esitöiden (HE 107/1998 vp) mukaan asianosaiselle itselleen suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee olla poikkeuksellista, joten asianosainen ei yleensä saa korvausta myöskään oikeudenkäyntiin käyttämästään ajasta. Lisäksi oikeudenkäyntiin liittyvä työ olisi aiheutunut riippumatta asiakkaan saamasta virheellisestä neuvosta. Määrällisesti vakuutusyhtiö toteaa, että omasta työstä on vakiintuneesti maksettu 9 euroa per tunti ja myös Vakuutuslautakunta on pitänyt tätä oikeana määränä. Vakuutusyhtiö hyväksyy kuitenkin kohtuulliseksi korvaukseksi vahinkoasian hoitamiseen liittyvästä normaalin vahinkoselvittelyn ylittävästä omasta työstä 20 h x 10 euroa eli yhteensä 200 euroa.
Kiinteistöosakeyhtiölle aiheutuneet kulut. Asiakas on vaatinut myös 822,02 euron kulua, jonka kiinteistöosakeyhtiö B on laskuttanut asiakkaalta ja muilta osakkailta. Tältä osin on kyse kiinteistöosakeyhtiölle oikeudenkäynnistä aiheutuneista kuluista. Tämä kustannus ei ole miltään osin aiheutunut asianajotoimisto X Oy:n virheellisestä neuvosta, vaan sama kustannus olisi aiheutunut myös siinä tapauksessa, että asiakas olisi voittanut oikeudenkäynnin. Asiakas on tämän kulun osalta myös väittänyt, että asianajaja K oli päättänyt osakekauppaa koskevan kauppakirjan sisällön ja että ostajat olisivat olleet valmiita maksamaan kyseisen kulun. Asiassa ei kuitenkaan ole esitetty mitään näyttöä siitä, että ostajat olisivat tähän suostuneet. Tältäkin osin kyseessä on nyt kyseessä olevasta virheestä erillinen virhe.
Kuten edellä mainitusta 822,08 euron kuluvaatimuksesta ja siitä, että jokainen yhtiön osakas olisi itse joutunut maksamaan lämminvesivaraajan vaihdon, ilmenee, on kaikki vähänkin suuremmat kiinteistöosakeyhtiön menot jaettu tasan neljälle osakkaalle. Näin ollen on ilmeistä, että asiakas olisi joutunut maksamaan ¼:n yhtiön kuluista myös siinä tilanteessa, että hän ei olisi myynyt osakkeitaan ja kanne olisi menestynyt. Arvioitaessa asiakkaalle aiheutunutta vahinkoa differenssiopin mukaisesti on siten huomattava, että asiakas olisi itse joutunut maksamaan ¼:n sekä vaatimistaan vahingonkorvauksista että kiinteistöosakeyhtiö B:lle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.
Asiakkaan viittaamassa puhelussa K:n kanssa 24.8.2016 asianajaja K toteaa, että asiakkaalla on vahva neuvotteluasema sovintoneuvotteluihin. Asianajaja K kannustaa sovintoon, vaikka se tarkoittaisi kulut kuittiin lopputulosta. Lisäksi K toteaa, että jos osa kanteesta menestyy ja osa ei, käräjäoikeudessa kulut menevät kuittiin. Hallituksen jäsenen korvausvastuun osalta K toteaa, että jos päätetään lähteä prosessiin, lähdetään siitä, että asiakkaalle ei tule kuluja, vaan kaikki vaaditaan hallituksen jäseniltä, mutta se on pitkä ja hankala tie. K ei siis totea, että asiassa varmuudella päädytään tilanteeseen, jossa asiakas ei maksa lainkaan kuluja. Puhelussa 19.10.2017 K ei totea, että ostaja ei ota osaa oikeuden kuluihin siitä syystä, että asiakas saa kulut vahingonkorvausoikeudenkäynnissä takaisin. Puhelusta ei myöskään käy ilmi, että ostajat olisivat olleet valmiit maksamaan kauppahinnan lisäksi oikeudenkäyntikuluja.
Vakuutusyhtiön käsityksen mukaan kiinteistöosakeyhtiöllä ei ole ollut sellaista oikeusturvavakuutusta, joka olisi riittänyt täysimittaisessa oikeudenkäynnissä kaikkiin oikeudenkäyntikuluihin. Joka tapauksessa on selvää, että vakuutuksessa on omavastuu ja että oikeusturvavakuutus ei olisi asiakkaan voittaessa asian korvannut asiakkaalle tuomittuja vahingonkorvauksia.
Lakiasiaintoimisto Z Oy:n kulut. Lakiasiaintoimisto Z Oy:n kulut eivät tule vakuutuksesta korvattaviksi, koska ne ovat kohdistuneet vaatimuksiin, joita ei ole jätetty tutkimatta. Kun kyse on ollut sen oikeudenkäynnin hoitamisesta, joka alun perin oli annettu asianajotoimisto X Oy:n tehtäväksi, korvaus tulee evätä myös ehtokohdan 5.2.16 perusteella vastaavasti kuin asianajotoimisto X Oy:n työstä aiheutuneet kulut. Ehtokohdan 5.2.16 mukaan vakuutus ei korvaa toimeksiantosopimukseen perustuvan työn tuloksen korjaamiseksi suoritettua työtä tai työn uudelleen suorittamista siinäkään tapauksessa, että tuollaisen työn suorittaa joku muu kuin vakuutuksenottaja; kustannuksia, jotka syntyvät sellaisista toimenpiteistä, maksuista, suorituksista tai vastaavista, joiden tarkoituksena on vakuutuksenottajan alkuperäisen toimeksiantosopimusvelvoitteen täyttäminen huolimatta siitä kuka kustannukset ensin maksaa. Vakuutus ei myöskään korvaa vaatimuksia, jotka perustuvat vakuutuksenottajan asiakkaan tyytymättömyyteen sovitun toimeksiannon täyttämisestä.
Lupaus kuluriskittömästä oikeudenkäynnistä. Asiakas on kirjelmissään viitannut myös siihen, että asianajaja K olisi kertonut, ettei asiakkaalla ole minkäänlaista kuluriskiä oikeudenkäynnissä. Näyttöä tällaisen lupauksen antamisesta ei kuitenkaan ole. Mikäli vaatimusten on todettu olevan ”voitettavissa”, ei se luonnollisestikaan tarkoita sitä, että ne varmasti voitetaan. Asianajaja K ei puheluissakaan totea, että asiakkaalla ei olisi asiassa kuluriskiä, vaan päinvastoin K suosittelee asiassa sovintoneuvotteluja ja tuo esiin mahdollisuuden siitä, että tuomioistuin määrää molemmat osapuolet vastaamaan omista kuluistaan. K myös ehdottaa tapaamista, jossa hän voi kertoa asiakkaalle kohta kohdalta asian mahdolliset riskit.
Asiassa jää hieman epäselväksi, pitääkö asiakas tällaista väitettyä lupausta asiassa itsenäisenä korvausperusteena vai viittaako hän K:n lupaukseen ainoastaan näyttönä siitä, kuinka kuluvastuu olisi määräytynyt täysimittaisessa oikeudenkäynnissä. Mikäli asiakas ilmoittaa vaativansa korvauksia pelkän lupauksen perusteella, vakuutusyhtiö tulee perustelemaan asiaa vielä tarkemmin. Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, että tältäkin osin kyse olisi eri virheestä ja että tältä osin kyse olisi asiamiehen törkeästä huolimattomuudesta eikä tästä johtunutta vahinkoa korvattaisi vakuutuksesta. Jokaiselle asiamiehelle on täysin selvää, ettei mikään riitainen oikeudenkäynti ole osapuolen kannalta riskitön, joten mikäli asiamies näin asiakkailleen lupaisi, aiheutuneita kuluja ei korvattaisi vastuuvakuutuksesta ehtokohdan 5.2.2 perusteella. Toisaalta jos kyse ei asiakkaan väittämän mukaisesti olisi edes huolimattomuudesta, asianajaja K ei olisi asiassa korvausvastuussa eikä vahinkoa siten myöskään korvattaisi vastuuvakuutuksesta.
Asianajotoimisto X:n ja asiakkaan väliset sovintoneuvottelut. Vakuutuksesta ei korvata asianajotoimisto X Oy:n omasta työstä asiakkaalle aiheutuneita kuluja. Vakuutusehtojen kohdan 10.5 perusteella vakuutusyhtiön korvaukseen ei ole merkitystä sillä, mitä asianajotoimisto X Oy ja asiakas ovat mahdollisesti keskustelleet asian sopimisesta tai sillä, miten suurelta osin asianajotoimisto X Oy on luopunut omien kulujensa vaatimiselta asiakkaalta. Kyseisen ehtokohdan mukaan jos vakuutuksenottaja tai muu vakuutettu korvaa vahingon, sopii siitä tai hyväksyy vaatimuksen, ei se sido vakuutusyhtiötä, ellei korvauksen määrä ja peruste ole ilmeisen oikea.
Luovutusvoittovero. Asiakas on esittänyt uuden vaatimuksen koskien osakkeiden kaupasta mennyttä myyntivoittoveroa. Asiakkaan mukaan asianajotoimisto X Oy on velvollinen korvaamaan hänelle aiheutuneen 4 222,91 euron luovutusvoittoveron sillä perusteella, että asianajotoimisto X Oy ei ole maininnut, että tällainen vero häneltä peritään. Vakuutusyhtiö toteaa ensinnäkin, ettei asiamies ole lähtökohtaisesti vastuussa esimerkiksi kaupan veroseuraamuksista pelkästään sillä perusteella, että hän on jollain tavalla avustanut asiakastaan kaupassa. Korvausvastuu voisi tulla kyseeseen ainoastaan silloin, jos asiamies olisi nimenomaisesti antanut väärän neuvon aiheutuvien veroseuraamusten osalta. Kyseessä on ollut normaali osakkeiden kauppa ja asiakkaan on täytynyt ymmärtää, että kaupasta voi aiheutua veroseuraamuksia. Asiakkaan mainitsemassa tapauksessa KKO 2001:128 on ollut kyse erilaisesta tilanteesta kuin käsillä olevassa asiassa. Asiassa ei ole myöskään mitään selvitystä siitä, että kauppa olisi jäänyt toteutumatta tämän suhteellisen pienen veroseuraamuksen vuoksi. Lisäksi nyt kyseessä olevassa tapauksessa verotusta koskevat vastaukset ja neuvot olisivat joka tapauksessa aiemmasta virheestä erillinen virhe, joka tulisi käsitellä vakuutuksesta erillisenä vahinkona. Kyse on ollut eri neuvoista ja laiminlyönnistä. Asiakkaan väittämät vahingot perustuvat kahteen eri toimeksiantoon: oikeudessa vireillä olevaan vahingonkorvausasiaan ja osakkeiden kaupassa avustamiseen. Tältä osin vaatimus jää kuitenkin alle vakuutuksen 5 000 euron omavastuun, joten asiaa ei olisi tarpeen enempää käsitellä vastuuvakuutuksesta.
Asianajotoimisto X Oy:n kuuleminen
Vakuutuslautakunta on varannut asianajotoimisto X Oy:lle mahdollisuuden lausua asiassa. X Oy on yhtynyt vakuutusyhtiön näkemyksiin asiassa ja lisäksi todennut, ettei asianajaja K ole missään vaiheessa luvannut asiakkaalle, että oikeudenkäynnistä ei saattaisi seurata kuluvastuuta.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiön korvattava asianajotoimisto X Oy:n varallisuusvastuuvakuutuksesta asianajajan virheelliseksi osoittautuneen neuvon asiakkaalle aiheuttama varallisuusvahinko.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
5 Vakuutusturva
5.1 Mitä vakuutus korvaa
Vakuutus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa vakuutuksenottajan tai tämän työntekijän toiselle aiheuttaman taloudellisen vahingon, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on huolimattomuuden tai laiminlyönnin perusteella korvausvastuussa, joko
- toimeksiantajalleen tämän kanssa tekemänsä toimeksiantosopimuksen perusteella tai
- muulle kuin toimeksiantajalle voimassa olevan oikeuden mukaan.
Taloudellisella vahingolla tarkoitetaan vahinkoa, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon.
Asian arviointi
Asianajaja on vahingonkorvausvastuussa tuottamuksellisen virheensä aiheuttamasta vahingosta. Tuottamuksen lisäksi korvausvastuun syntyminen edellyttää syy-yhteyttä asianajajan virheellisen toiminnan ja aiheutuneen vahingon välillä. Asiamiesvastuussa se tarkoittaa, että päämiehen on näytettävä toteen vahinko ja sen syy-yhteys asianajajan virheeseen eli osoitettava todennäköiseksi, että virheetön tapahtumakulku olisi johtanut hänen tavoitteensa onnistumiseen.
Asiassa on riidatonta, että asianajotoimisto X Oy:n asianajaja K on antanut asiakkaalle virheellisen neuvon kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden myymisen vaikutuksesta vireillä olleessa oikeudenkäynnissä esitettyjen kannevaatimusten kanneoikeuteen. Asiakkaan myytyä osakkeet hän on menettänyt kanneoikeutensa kannevaatimuksiin 1–4. Nyt ratkaistavana on se, onko asianajajan laiminlyönnistä aiheutunut vahinkoa päämiehelle. Korvauksen hakijan velvollisuus on näyttää toteen vahinko eli tässä asiassa se, että asianajajan toiminnasta on aiheutunut hänelle vahinkoa.
Asiakas on menettänyt kanneoikeutensa kannevaatimuksiin 1–4, joista kolmessa ensimmäisessä kannevaatimuksessa oli kyse yhtiökokouspäätösten vahvistamisesta mitättömäksi tai pätemättömäksi. Neljännessä kannevaatimuksessa oli kyse kiinteistöosakeyhtiön velvoittamisesta suorittamaan asiakkaan huoneistossa erinäisiä korjaustöitä. Viides kannevaatimus oli jäänyt sillensä vastaajan maksettua vaatimuksen kantajalle. Loput kannevaatimukset asiakas oli itse peruuttanut ennen asian pääkäsittelyä. Asiakkaan mukaan kannevaatimusten peruuttaminen oli ainoa järkevä vaihtoehto, sillä hänen menetettyä kanneoikeuden kannevaatimusten 1–4 osalta, hän olisi hävinnyt muut vaatimuksensa oikeudessa. Jos kanneoikeus olisi säilynyt, hän olisi voittanut asian oikeudessa, eikä vastapuolen oikeudenkäyntikuluja olisi tuomittu hänen maksettavakseen.
Asiakkaan mukaan asianajaja K:n virheellinen neuvo on aiheuttanut hänelle vahinkona asiakkaan maksettavaksi tuomitut vastapuolen oikeudenkäyntikulut (21 080 euroa), asiakkaan asianajotoimisto X Oy:lle maksamat kulut (2 936,90 euroa), kiinteistöosakeyhtiö B:n vastikelaskun määrän (822,08 euroa), kiinteistöosakeyhtiö B:ltä vaaditun korvausmäärän (3 286,64 euroa), lakiasiaintoimisto Z Oy:n laskun määrän ja oikeudenkäyntimaksun määrän (yhteensä 2 050 euroa, josta oikeudenkäyntimaksun osuus on 500 euroa), asianajotoimisto P Oy:n laskun määrän (1.3.2019 mennessä 3 000 euroa) sekä valituksen teosta vakuutusyhtiöön asiakkaalle itselleen aiheutuneiden kulujen määrän (600 euroa) korkoineen korkolain mukaisesti. Lisäksi asiakas on vaatinut asianajajaa korvaamaan osakkeiden myynnistä aiheutuneen luovutusvoittoveron (4 222,91 euroa).
Vastapuolen oikeudenkäyntikulut (21 080 euroa)
Asianajaja on vastuussa vahingosta, mikäli voidaan osoittaa, että hänen huolimattomuudestaan on hänen asiakkaalleen aiheutunut vahinkoa. Tässä tapauksessa yksinomaan siitä seikasta, että asiakkaalle on tuomittu maksettavaksi vastapuolen oikeudenkäyntikulut, ei seuraa sitä, että kyseiset kulut olisivat seurausta asianajaja K:n laiminlyönnistä. Asiassa tulee siksi tarkasteltavaksi se, olisiko samaan lopputulokseen päädytty myös siinä tapauksessa, että kanneoikeus kannevaatimuksissa 1–4 olisi säilynyt. Toisin sanoen, olisivatko vastapuolen oikeudenkäyntikulut tulleet asiakkaan maksettaviksi myös siinä tapauksessa, että kanneoikeus vaatimuksiin 1–4 olisi säilynyt? Asiakkaan maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut voivat tulla vastuuvakuutuksesta korvattaviksi vain, jos näitä kuluja ei olisi syntynyt, mikäli kanneoikeus olisi asiassa kannevaatimusten 1–4 osalta säilynyt.
Jotta vastapuolen oikeudenkäyntikulut eivät olisi tulleet asiakkaan maksettavaksi, asiakkaan olisi täytynyt voittaa asia, jolloin vastapuolen maksettavaksi olisivat jääneet sekä omat kulut että asiakkaan oikeudenkäyntikulut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n nojalla. Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että asian ratkaisun olisi tullut olla oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3.1 §:n mukaisesti sellainen, että osa vaatimuksista olisi ratkaistu kantajan ja osa vastaajan hyväksi. Tällöin olisi päädytty niin kutsuttuun osavoittotilanteeseen. Tällöin oikeuden ratkaisu olisi luultavasti ollut sellainen, että osapuolet olisivat vastanneet omista oikeudenkäyntikuluistaan, jollei olisi ollut erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan kuluja osittain vastapuolelle.
Asiakkaan kanne, sellaisena kuin se on ollut 31.1.2018 tehtyjen muutosten jälkeen, on sisältänyt useita vaatimuskohtia, joista osa on koskenut yhtiökokouspäätösten moittimista, osa teettovaatimuksia ja osa korvausvaatimuksia. Vakuutuslautakunta toteaa, ettei toimitetun asiakirja-aineiston perusteella ole mahdollista varmasti arvioida sitä, millaiseen lopputulokseen oikeus olisi päätynyt, jos asia olisi ratkaistu ilman, että kanneoikeutta olisi menetetty ja vaatimuksia peruutettu. Oikeudenkäynnissä on ollut tarkoituksena ottaa vastaan suullista todistelua, jolla on asiassa merkitystä. Lisäksi toimitetusta asiakirja-aineistosta ei käy ilmi, että asiassa olisi asetettu prekluusio ennen kuin asiakas oli peruuttanut jäljelle jääneet vaatimukset. Näin ollen osapuolilla on ollut mahdollisuus nimetä sekä kirjallista että suullista todistelua edelleen. Koska suullista todistelua ei ole vastaanotettu eikä lopullisista kirjallisista todisteista ole varmuutta, asian lopputuloksen arviointi on vaikeaa. Käräjäoikeuden yhteenvedosta ilmenee, että vastaaja oli kiistänyt kantajan vaatimukset ja esittänyt kantansa tueksi perusteluja ja todistelua. On sinällään mahdollista, että osa asiakkaan kannevaatimuksista olisi menestynyt. Esitetyn selvityksen perusteella lautakunta kuitenkin katsoo, että asiakas ei ole kyennyt näyttämään, että hän olisi voittanut kanteen vaatimuskohtia 1–4 ainakaan niin suurilta osin, että vaatimusten menestyminen olisi johtanut kuluvastuun muuttumiseen siitä, miten kuluvastuu tosiasiallisesti toteutui.
Asiassa on lisäksi huomioitava, että asiakas on itse päättänyt peruuttaa loput kannevaatimuksensa, minkä johdosta käräjäoikeus on velvoittanut asiakkaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Asiakkaan kuluvastuu vastapuolen kuluista siten aiheutunut myös siitä, että hän on päättänyt peruuttaa osan vaatimuksistaan. Asianajotoimisto X Oy ei ole kehottanut asiakasta peruuttamaan loppuja vaatimuskohtia, vaan päinvastoin häntä on kehotettu kääntymään toisen lakimiehen puoleen oikeudenkäynnin jatkamiseksi.
Vakuutuslautakunta katsoo, että asiassa ei lautakunnalle esitetyn selvityksen perusteella ole näytetty, että nimenomaan osakkeiden myyntiä ja kanneoikeuden säilymistä koskeva virheellinen neuvo sekä näistä seurannut kanneoikeuden menettäminen kannekohdissa 1–4 olisi johtanut siihen, että asiakkaalle tuomittiin maksettavaksi vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Näin ollen asiakkaan maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut eivät ole sellaista vahinkoa, joka olisi johtunut asianajajan virheellisestä neuvosta ja joka tulisi korvattavaksi asianajotoimisto X Oy:n vastuuvakuutuksesta.
Asiakkaan asianajotoimisto X Oy:lle maksamat kulut (2 936,90 euroa)
Asiakas on vaatinut vakuutuksesta korvattavaksi asiakkaan asianajotoimisto X Oy:lle maksamia asian hoidosta aiheutuneita kuluja. Vakuutuslautakunta toteaa, että kyseiset kulut eivät ole johtuneet asianajaja K:n virheellisestä neuvosta, vaan ne olisivat tulleet asiakkaan korvattavaksi joka tapauksessa. Näin ollen kyseisiä kuluja ei tule korvata X Oy:n vastuuvakuutuksesta.
Kiinteistöosakeyhtiö B:n vastikelasku (822,08 euroa)
Asiakas on vaatinut vakuutuksesta korvattavaksi myös 822,02 euron kulua, jonka kiinteistöosakeyhtiö B on laskuttanut yhtiön osakkailta. Tältä osin on kysymys kiinteistöosakeyhtiölle oikeudenkäynnistä aiheutuneista kuluista. Kustannus ei ole syy-yhteydessä asianajaja K:n menettelyyn, vaan kustannus olisi syntynyt siinäkin tapauksessa, että asiakas olisi säilyttänyt kanneoikeuden. Näin ollen kyseistä kulua ei tule korvata X Oy:n vastuuvakuutuksesta.
Kiinteistöosakeyhtiö B:ltä vaadittu korvausmäärä (3 286,64 euroa)
Asiakas on vaatinut vakuutuksesta korvattavaksi kiinteistöosakeyhtiö B:ltä oikeudenkäynnissä vaatimaansa korvausmäärää. Tämän osalta Vakuutuslautakunta toteaa, että asiakas on itse peruuttanut kiinteistöosakeyhtiö B:hen kohdistuneet korvausvaatimuksensa. Syntyneet kulut eivät siten ole syy-yhteydessä asianajaja K:n esittämään virheelliseen neuvoon. Asiakas on itse menettelyllään aiheuttanut vahingon, eikä se tule korvattavaksi asianajotoimisto X Oy:n vastuuvakuutuksesta.
Lakiasiaintoimisto Z Oy:n lasku ja oikeudenkäyntimaksu (yhteensä 2 050 euroa, josta oikeudenkäyntimaksun osuus 500 euroa)
Lakiasiaintoimisto Z Oy:n kulut ovat syntyneet sen jälkeen, kun asianajotoimisto X Oy on lopettanut toimeksiantosuhteen asiakkaan kanssa ja asiakas on palkannut itselleen uuden lakimiehen ajamaan asian loppuun. Lakimiehen työ on kohdistunut ennen kaikkea jäljelle jääneiden vaatimuskohtien ajamiseen. Siten syntyneiden kulujen ei voida katsoa olevan ole syy-yhteydessä asianajaja K:n esittämään virheelliseen neuvoon.
Tuomioistuinmaksulain (1455/2015) 6 §:n 1 momentin mukaan oikeudenkäyntimaksun osalta maksuvelvollinen on asian vireillepanija. Vireillepanija voi kuitenkin vaatia vastapuolta korvaamaan oikeudenkäyntimaksun oikeudenkäynti- ja asianosaiskuluna. Koska asiakas ei ole edellä mainituin tavoin pystynyt näyttämään, että hän olisi voittanut asian, oikeudenkäyntimaksun maksuvelvollisuus ei ole syy-yhteydessä asianajaja K:n virheelliseen neuvoon.
Asianajotoimisto P Oy:n lasku (1.3.2019 mennessä 3 000 euroa)
Asiakas on lisäksi vaatinut asianajotoimisto P Oy:n kuluja korvattavaksi X Oy:n vastuuvakuutuksesta. Asiakas on kertomansa mukaan palkannut P Oy:n asianajajan selvittämään sovinnon mahdollisuutta vastapuolen kanssa sekä tekemään vahingonkorvausvaatimuskirjelmän X Oy:tä kohtaan. Kyseinen kulu on asiakkaan kertoman mukaan osittain koskenut jäljelle jääneitä vaatimuskohtia. Näin ollen kyse on sellaisesta kulusta, joka olisi aiheutunut asiakkaalle muutenkin, ilman asianajaja K:n virheellistä neuvoa. Siltä osin, kun kyse on vahingonkorvausvaatimusasian hoitamisesta asianajotoimisto X Oy:tä kohtaan, kysymys ei ole vahingosta, vaan asian ajamisesta aiheutuneesta oikeudenkäyntikulusta.
Asiakkaan oman työn kulut (600 euroa)
Asiakas on vaatinut korvattavaksi omasta työstään aiheutuneita kustannuksia. Asiassa jää epäselväksi se, ovatko kulut aiheutuneet valituksen tekemisestä vakuutusyhtiöön, ratkaisusuosituspyynnön tekemisestä Fineen vai jo aiemmin. Asiakas on ratkaisusuosituspyynnössään todennut kulujen aiheutuneen valituksen tekemisestä vakuutusyhtiöön, mutta lausumassaan (”Vastaus vakuutusyhtiön 28.1.2020 päivättyyn vastaukseen”) todennut, että kulut ovat aiheutuneet jo aiemmin siitä, kun asiakas on selostanut X Oy:n asianajaja H:lle mistä tapauksessa on olut kyse, mitä vahinkoasiassa pitäisi tehdä, mitkä ovat vahingot ja kannattaako asiaa jatkaa oikeudessa. Vakuutuslautakunta toteaa, että lähtökohtaisesti jokaisella on velvollisuus selvittää ja hoitaa omaa asiaansa, eikä oma työ ole korvattavaa työtä. Näin ollen asiakkaan vaatima omaan työhönsä perustuva korvaus ei ole sellaista vahinkoa, joka tulisi vakuutuksesta korvata.
Luovutusvoittovero (4 222,91 euroa)
Asiakas on vaatinut, että asianajotoimisto X Oy:n vastuuvakuutuksesta on korvattava myös kiinteistöosakeyhtiön osakkeiden myynnistä asiakkaalle aiheutunut luovutusvoittovero. Asiakkaan mukaan asianajaja K on laiminlyönyt velvollisuutensa kertoa asiakkaalle verosta ennen osakekauppaa. Vakuutuslautakunta toteaa tältä osin, että yleisen laintuntemisvelvollisuuden piiriin kuuluu se, että jokainen on tietoinen tai velvollinen ottamaan itse selvää voimassa olevasta verolainsäädännöstä. Lisäksi lähtökohtaisesti yleisen elämänkokemuksen perusteella voidaan katsoa, että yksityishenkilöiden tulee ymmärtää, että useimpien taloudellisten hyödykkeiden luovuttamisesta voi aiheutua erilaisia veroseuraamuksia. Asiamies ei ole lähtökohtaisesti vastuussa esimerkiksi kaupan veroseuraamuksista pelkästään sillä perusteella, että hän on jollain tavalla avustanut asiakastaan kaupassa. Korvausvastuu voisi tulla kyseeseen ainoastaan silloin, jos asiamies olisi nimenomaisesti antanut väärän neuvon aiheutuvien veroseuraamusten osalta. Asiassa ei ole osoitettu, että asianajaja K olisi antanut osakkeiden myynnistä aiheutuvasta veroseuraamuksesta virheellistä tietoa asiakkaalle. Lautakunta kiinnittää huomiota myös siihen, että osakkeiden omistus on oikeuttanut vapaa-ajan asunnon hallintaan. Jotta luovutusvoittoveron maksamisesta voisi vapautua, asiakkaan olisi tullut vakituisesti asua kyseisellä asunnollaan yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan. Lautakunta katsoo, ettei asianajaja K ole menetellyt asiassa huolimattomasti, eli vakuutustapahtumaa ei tältä osin ole tapahtunut.
Muut huomiot
Asiakas on lisäksi tuonut kirjelmissään esiin, että asianajaja K ei olisi kertonut oikeudenkäyntiin liittyvistä riskeistä ja että hän olisi nimenomaisesti tuonut esiin, ettei asiakkaalle synny minkäänlaista kuluriskiä asiassa. Vakuutuslautakunta toteaa olevan yleiseltä kannalta selvää, että päätäntävalta oikeudellisiin toimiin ryhtymisestä tai niistä pidättäytymisestä kuuluu aina lähtökohtaisesti asianajajan päämiehelle. Etenkin monimutkaisissa oikeudellista osaamista edellyttävissä kysymyksissä päämies joutuu tekemään ratkaisunsa valitsemaltaan asiamieheltä saamiensa tietojen pohjalta ja keskeisesti turvautuen asiamiehen näkemykseen parhaasta menettelytavasta kulloisessakin tilanteessa. Nyt käsillä olevassa asiassa ei ole osoitettu, että asianajaja K olisi asiakkaan väitteiden mukaisesti kertonut asiakkaalle, ettei asiassa olisi kuluriskiä. Asianajaja K on pikemminkin ilmaissut oikeudenkäyntiin liittyvän useita riskejä ja todennut asiakkaalle, ettei oikeudenkäyntiin lähteminen ole järkevää kulujen takia (asiakkaan ja asianajaja K:n välinen puhelutallenne 21.11.2017).
Asiassa ei ole myöskään esitetty näyttöä siitä, että asianajaja K olisi painostanut asiakasta myymään huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet. Se, että asianajaja K on suositellut asiakkaalle osakkeiden myyntiä, ei tarkoita sitä, että asianajaja olisi painostanut asiakasta myymään osakkeet.
Vakuutuslautakunta toteaa lisäksi, että se seikka, että asianajotoimisto X Oy on kääntynyt korvausasiassa vastuuvakuutusyhtiönsä puoleen, ei tarkoita sitä, että asiassa olisi tosiasiassa aiheutunut vahinkoa ja että asianajotoimisto X Oy katsoisi olevansa korvausvelvollinen. Myöskään X Oy:n asiakkaalle tekemä sovintotarjous ei sido vakuutusyhtiötä eikä osoita sitä, että asiassa olisi aiheutunut vahinkoa asianajaja K:n virheellisen neuvon seurauksena.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Luukkonen Yli-Rahnasto
Jäsenet:
Karimäki
Korpiola
Rusanen
Alinentalo-Pelttari