Tapahtumatiedot
Poliisin tutkintailmoituksen mukaan naapuri oli havainnut 4.1.2019, että A:n H-tiellä M:n kaupungissa sijaitsevaan omakotitaloon oli murtauduttu sivuoven kautta A:n ollessa perheineen matkoilla. Sivuovi oli murrettu vääntämällä ovi auki vipuvarrella karmin välistä. X Oy:n kartoitusraportin 8.1.2019 mukaan noin metrin päässä ovesta pesuhuoneessa sijainnut vesimittari oli jäätynyt ja haljennut aiheuttaen vesivahingon. Vettä oli virrannut niin paljon, että pesuhuoneen ja saunan lattiakaivot eivät ehtineet poistaa kaikkea vettä, vaan vettä oli tullut pesuhuoneen kynnyksen yli keittiön lattialle, jossa kosteutta oli levinnyt laajasti asuintilaan. Rakennuksesta oli anastettu irtaimistoa.
A haki kotivakuutuksestaan korvausta muun muassa irtaimiston säilytyskuluista. Vakuutusyhtiö ilmoitti verkkopalvelussa A:lle, että säilytyskuluja ei korvata, koska H-tien omakotitalo ei ole A:n vakinainen, omassa käytössä oleva asunto. Vakinaisena asuinpaikkana pidetään sitä, missä vakuutuksenottaja on kirjoilla eli väestörekisteriviranomaisen rekisteriin merkittyä vakinaista osoitetta.
A pyysi vakuutusyhtiötä oikaisemaan päätöstään. H-tien kiinteistössä on A:n oma ja hänen vaimonsa B:n koti-irtaimisto ja hän käyttää kiinteistöä asumiseen. Kyse on A:n perheen (A:n ja B:n lisäksi poika C) yhteisestä kodista, jossa perheen yhteinen aika vietetään. Muuta perheen yhteiseen käyttöön soveltuvaa asuntoa ei ole. B:llä ja C:llä on vuokralla 40 neliön kaksio J:n kaupungissa. C sairastaa Duchennen lihasdystrofiaa, johon hän saa säännöllisesti geeniterapiaa ulkomailla lastensairaalassa, minkä vuoksi hän on tarvinnut asunnon läheltä lentokenttää hoitoihin lähtemisen ja palaamisen vuoksi. Pieni kaksio ei sovellu perheen yhteiseen elämään tilanpuutteen vuoksi.
A:n osoite väestörekisterissä on R-katu L:n kaupungissa. R-kadun kiinteistö on huonossa kunnossa, esim. wc ja puulämmitteinen sauna ovat ulkona. A ei ole hankkinut R-kadulle omaa koti-irtaimistoa, vaan kyse on perintöomaisuudesta. Rakennus on rakennettu vuonna 1928 ja ei sovellu vakituiseen asumiseen. Lisäksi asunnossa on paljon portaita ja siellä oleskelu ei ole mahdollista C:lle, jonka liikuntakyky on huono. Näistä syistä H-tien kiinteistö on ollut A:n perheen kotina.
A:n ja vakuutusyhtiön välillä käytiin tämän jälkeen keskustelua H-tien kotivakuutuksen irtaimistovakuutuksesta. A oli tyytymätön siihen, että vakuutusyhtiö oli A:n mielestä yksipuolisesti muuttanut H-tien irtaimistovakuutuksen kakkosasunnon turvaksi. Lisäksi oli poistettu muualla säilytettävä irtaimisto 3798 euroa.
Vakuutusyhtiön mukaan irtaimistovakuutuksen muutokset ovat perustuneet puhelinkeskusteluun 17.09.2018. Vakuutusehtojen mukaan vakuutettuja ovat vakuutuksenottaja ja hänen kanssaan samassa taloudessa vakinaisesti asuvat henkilöt. Henkilön asuinpaikkana pidetään väestörekisteriviranomaisen rekisteriin merkittyä vakinaista osoitetta. Irtaimistovakuutus H-tiellä on tästä syystä vaihdettu kakkosasunnon irtaimistoksi, koska A:n osoite on ollut M:n kaupungin sijaan L:ssa. H-tien kiinteistö on vakuutettuna asuinrakennuksena, ei vapaa-ajan rakennuksena, ja irtaimisto kakkoskodin irtaimistona, ei vapaa-ajan irtaimistona. Vakuutukseen on lisätty B:n ja C:n osalta erityisehto, jonka mukaan he kuuluvat vakioehdoista poiketen toiminnan turvien ja kakkoskodin turvien piiriin vakuutettuina. Väestörekisteritietojen ja puhelinkeskustelun perusteella A:lla on eri osoite kuin B:llä ja C:llä ja ja erityisehdolla vakuutusturva on saatu kattamaan myös heidät. Muualla säilytettävä irtaimisto -ryhmää ei vakuutusyhtiön vakuutusehtojen mukaan ole enää mahdollista vakuuttaa erillisenä irtaimistoryhmänä. Irtaimiston vakuuttaminen varastoituna irtaimistona vakuutuspaikan ulkopuolella on tietyin edellytyksin mahdollista. Lisäksi puhelinkeskustelussa on käyty läpi sitä, että A ja hänen perheensä omistavat useampia kiinteistöjä ja huoneistoja ja he oleskelevat kotimaassa useammassa osoitteessa. Kaikkien näiden kiinteistöjen ja huoneistojen vakuutukset eivät ole tässä vakuutusyhtiössä.
Vakuutusyhtiö teki A:lle vakuutustarjouksen uudesta kotivakuutuksesta 3.9.2019. Lautakunnalle toimitetuista selvityksistä ei ilmene, onko tarjousta hyväksytty.
Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen 30.8.2019 mukaan yhtiö on käsitellyt A:n yhtiölle lähettämän X Oy:n laskun (laskun yhteismäärä 4.782,59 euroa), joka koskee asumisen keskeytymiseen liittyvää irtaimiston siirtoa ja varastointia. Yhtiö viittaa aiempaan verkkopalvelussa antamaansa vastaukseen. Vakuutusehtojen mukaan korvataan vakuutusyhtiön etukäteen hyväksymät kohtuulliset ja välttämättömät lisäkustannukset, jotka vakuutetulle aiheutuvat sen johdosta, että vakinaista, omassa käytössä olevaa asuntoa ei voida käyttää kotivakuutusehtojen mukaisen korvattavan vakuutustapahtuman johdosta. Vakinainen asuinpaikka paikka on se, missä vakuutuksenottaja on kirjoilla eli henkilön asuinpaikkana pidetään väestörekisteriin merkittyä vakinaista osoitetta. Väestörekisterin tietojen perusteella A:n vakituinen asuinpaikka on ollut 1.6.2011 lähtien R-katu L:n kaupungissa. Koska vahinko ei ole tapahtunut A:n vakituisessa asuinpaikassa, ei irtaimiston siirron tai varastoinnin kustannuksia korvata vakuutuksesta.
A:n valituksen vireille tulon jälkeen 29.10.2019 antamassaan korvauspäätöksessä vakuutusyhtiö totesi A:n ilmoittaneen, että X Oy:n lasku sisälsi myös vakuutuksesta korvattavien kiintokomeroiden, kodinkoneiden ja lämminvesivaraajan siirtokustannusten osuuden. Korvauspäätöksellään vakuutusyhtiö korvasi urakoitsijan antaman lisäselvityksen perusteella X Oy:n laskusta A:lle 358,70 euroa.
Asiakkaan valitus
A vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa R Oy:n laskun kokonaisuudessaan ja korvaa myös irtaimiston siirtämisestä takaisin H-tien omakotitaloon aiheutuvat kustannukset. Lisäksi A vaatii korvausta omista vuotovahinkovaurioihin liittyvistä korjaustöistään, ulkopuolisen korjaustyön valvojan laskusta ja korjaustyön edellyttämistä hotelliyöpymisistä.
A toistaa oikaisupyynnössään esittämänsä seikat. Hänen erittäin laajoissa kirjelmissään esittämänsä perustelut ovat pääosin seuraavat:
Onko H-tien omakotitalo ollut A:n vakuutusehdoissa tarkoitettu vakinainen asunto?
Vakuutusyhtiö on perustanut kielteisen kantansa siihen, että A:n M-tien omakotitalo on vapaa-ajan asunto, koska hän on kirjoilla L:n kaupungissa. A on kuitenkin vakuuttanut H-tien kiinteistön omakotitalona. Nykyään ihmisillä voi olla useita asuntoja. Asunto, jossa henkilö on kirjoilla, ei välttämättä ole vakituinen asunto. Vakituisen asunnon pitää soveltua asumiseen sekä oman irtaimiston säilytykseen. A pitää vakituisena asuntonaan hyvin varusteltua ja hyvässä kunnossa ollutta H-tien kiinteistöä, joka on soveltunut vakituiseen asumiseen, ja jossa A:n oma, täydestä arvosta vakuutettu irtaimistokin on. R-kadun kiinteistö ei tällä hetkellä sovellu vakituiseen asumiseen.
Väestörekisterikeskuksen tietojen mukaan A:n viralliset osoitteet ovat olleet seuraavat:
7.8.2001-13.2.2006 H-tie 1, M, omakotitalo 111 m2, A:n ja B:n omistuksessa 14.2.2006-26.11.2010 R-katu 10 as. 1, L, vuonna 1928 rakennettu talo, omassa omistuksessa
27.11.2010-31.5.2011 K-tie 24 A 11, J, 40m2 kaksio, vuokrattu
1.6.2011- R-katu 10 as. 1
A on tällä hetkellä kirjoilla R-kadun asunnossa L:n kaupungissa. Tämä vanha A:n isältä peritty talo on huonossa kunnossa. Katto vuotaa, rakennus on kylmä ja vetoinen, siellä on homeongelmaa ja rakennuksen kunto on muutoinkin erittäin huono. Myös kaavoitusvaiheessa kiinteistö oli katsottu purettavaksi rakennukseksi. Se ei täytä asumisen vaatimuksia. R-kadun kiinteistö on iso (viisi huoneistoa), mutta sitä ei voi vuokrata huonon kunnon vuoksi. A on kirjoilla kiinteistössä (as. 1), koska kiinteistövero kaupunkialueella olisi muuten moninkertainen. Terveyslautakunta on myös kieltänyt ulko-wc:n käytön pohjavesialueella kaupunkialueella. A ei hyväksy vakuutusyhtiön näkemystä siitä, että huonokuntoinen vuonna 1928 rakennettu kiinteistö, joka ei sovellu jatkuvaan asumiseen, olisi hänen vakinainen asuntonsa. R-kadun kiinteistö on vakuutettu toisessa vakuutusyhtiössä ja siellä on vähäinen määrä A:n isältä jäänyttä irtaimistoa, joka on vakuutettu 2.500 euroon. A:n oma irtaimisto on H-tien kiinteistössä, jossa irtaimisto on vakuutettu täyteen arvoon. H-tien omakotitalo täyttää vakituiseen asumiseen liittyvät vaatimukset ja A on viettänyt siellä paljon aikaa. A:lle on aiheutunut myös hotellikuluja, koska H-tien asuntoa ei voi käyttää.
A vetoaa myös siihen, että hänelle on kuulon huononemisen vuoksi annettu myönteinen ennakkopäätös osa-aikaeläkkeestä eläkevakuutusyhtiöstä kesällä 2019. A:lla on molempien korvien sensoneuraalinen kuulonalenema.
A:lla on Pohjois-Suomessa mökki, jossa hän välillä käy. Myöskään se ei sovellu vakituiseen asumiseen huonon kuntonsa vuoksi. A:n poika C sairastaa Duchenen lihasdystrofiaa. Tähän sairauteen yleensä menehtyy teini-iässä lihasten tuhoutumisen vuoksi. C on saanut geeniterapiaa Rankassa ja Belgiassa kokeellisena hoitona. C:lle löytyi geeniterapialääke EU:n harvinaisten sairauksien hoitohankkeesta. Lääkettä ei ole saatavana Suomessa. C sai monia vuosia lääkettä infuusiona Ranskassa Hopital Trousseau -lastensairaalassa. Tämän vuoksi kuukausittain on tullut, ja tulee edelleen n. 4 käyntiä sairaalassa ulkomailla. Nykyisin hoito annetaan Belgiassa Gentin UZ yliopistollisessa sairaalassa. Hoidon onnistumisen ja aloittamisen edellytyksenä oli, että perheellä on käytössä asunto myös lähempänä lentokenttää, sillä paluu Suomeen tapahtuu yöllä. Tämän vuoksi B:lle ja C:lle on otettu käyttöön vuokralle pieni kaksio J:n kaupungissa, jotta matkustaminen hoitoon onnistuu. Viikoittainen sairaalamatka vaatii yhden yöpymisen hotellissa ja paluun takaisin Suomeen. Kun murto tapahtui, A perheineen oli Ranskassa keskustelemassa C:n uudesta hoitosuunnitelmasta ja silloin matkalla oltiin kaksi viikkoa.
A on vedonnut myös R-tien asunnossa tapahtunutta murtoa koskevaan poliisin tutkintailmoitukseen vuodelta 2018. Myös tuohon ilmoitukseen on kirjattu, että R-tien asunnossa on kyse vapaa-ajan asunnosta.
Vakuutusyhtiön vastausten johdosta A on vielä lausunut, että toisin kuin vakuutusyhtiö esittää, H-tien omakotitalossa on ollut suuri määrä irtaimistoa, minkä osoittaa myös irtaimiston siirtämistä koskevan laskun korkea loppusumma. Perheen koko vakituiseen asumiseen tarkoitettu koti-irtaimisto on ollut H-tiellä.
A on lähettänyt lautakunnalle valokuvia R-kadun rakennuksesta sekä H-tien omakotitalosta. A on kertomansa mukaan säännöllisesti remontoinut H-tien taloa ja pitänyt sitä hyvässä kunnossa, koska se on vakituisessa käytössä. Nyt A on vesivahinkokorjauksen yhteydessä kustantanut itse n. 30.000 euron lisäremontin, jotta esim. pesutilat on saatu paremmin uudistettua ja myös pyörätuolilla pääsee saunaan esteettömästi.
Yhteenvetona A toteaa, että H-tien omakotitalo on varustettu kaikilla mukavuuksilla esim. mikroaaltouuni, tv, asianpesukone, esteetön 1-tasoinen ympäristö jne. Nämä edellä mainitut asiat puuttuvat R-kadun ja J:n kaupungin asunnoista. H-tien omakotitalossa on koko perheen irtain omaisuus. Muissa asunnoissa irtaimen omaisuuden määrä on pieni. J:n kaksiossa irtainta ei pienen määrän vuoksi ole vakuutettu lainkaan ja R-kadulla irtaimen vakuutusmäärä on pieni, mitä on perusteltu toiselle vakuutusyhtiölle sillä, että perheen irtaimisto on H-tien asunnossa. A katsoo, että vakituista asuntoa ei voi määrittää sen perusteella, mitä on kirjattu viralliseksi osoitteeksi väestörekisteriin. Elämäntilanteeseen liittyvät asiat tulee ottaa huomioon, ja niiden vuoksi asumista tulee kahdessa asunnossa. Vakuutusehdoissa puhutaan vakituisesta asunnosta, mutta sillä, onko virallisesti kirjoilla vakituisessa asunnossa, ei A:n mielestä pitäisi olla vaikutusta asiaan. R-katu 10:n asunto, jossa A on kirjoilla, on vaatimaton n. 90 vuotta vanha asunto. Vakituisen asunnon pitää myös soveltua vakituiseen asumiseen.
A on vielä lausunut, että R-kadun vakuutus on ollut voimassa tässä vakuutusyhtiössä vuoteen 2012 asti. Vakuutusyhtiö kuitenkin irtisanoi vakuutuksen, koska se oli vakuutustuotteena vanhentunut ja uusi tarjous oli huomattavan kallis. Tämän vuoksi A päätyi vakuuttamaan R-kadun kiinteistön toisessa vakuutusyhtiössä.
Vahingosta ilmoittaminen ja irtaimiston sekä kiinteiden kalusteiden korjaus- ja siirtotyön tilaaminen
A oli vahinkotapahtuman sattuessa Ranskassa. Hän havaitsi murron lämpötila-anturin laskeneesta lukemasta. Lattioiden purkamiseksi kuivausyritys L Oy vei irtaimiston ja kiinteät kalusteet säilytykseen varastoon. A:n mukaan vakuutusyhtiö edellytti vahinkoilmoitukseen liittyvässä puhelinkeskustelussa, että lisävahinkojen torjumiseksi työt aloitetaan nopeasti ja tämän vuoksi työt irtaimiston siirto ja käsittelytyö piti teettää X Oy:llä, jonka kerrottiin olevan vakuutusyhtiön sopimuskumppani, jonka kanssa suositeltiin toimimaan. X aloitti heti irtaimiston pakkaamisen ja tässä tilanteessa A:lle oli syntynyt vaikutelma siitä, että vakuutusyhtiö maksaa nämä kustannukset ja siksi myöskään hinnoittelusta ei X Oy:n kanssa keskusteltu. Muussa tilanteessa A olisi teettänyt työt toisella yrityksellä, joka olisi ollut huomattavasti halvempi. Vakuutusyhtiö on vahinkoilmoitusta tehtäessä ilmoittanut, että kartoitusliikettä voi käyttää vahinkojen korjauksessa, minkä A on ymmärtänyt kannanotoksi siitä, että X Oy:n kustannukset tullaan korvaamaan vakuutuksesta.
A teki ensimmäisen ilmoituksen vahingosta heti siitä tiedon saatuaan vakuutusyhtiön nettisivuilla olevaan 24 h hätäpalvelunumeroon, sillä peruspalvelunumero ei ollut tuolloin avoinna. Hätäpalvelunumerosta ilmoitettiin, että vakuutusyhtiön kumppani on X-korjausrakentaminen, ja A:lle annettiin X Oy:n numero, johon hänen piti ottaa yhteyttä. A keskusteli virkailijan kanssa pitkään, voiko muita yrityksiä käyttää mainiten myös erään yrityksen, jolla olisi mahdollisuus aloittaa työ. Virkailija painotti moneen kertaan, että X Oy on vakuutusyhtiön sopimuskumppani vahingon hoidossa, joten A soitti X Oy:lle. A soitti lisäksi heti seuraavana arkipäivänä vakuutusyhtiön palvelunumeroon (ma-pe 8–20) ja kertoi, että oli toiminut hätäpalvelun ohjeen mukaan ja tilannut työn X Oy:stä, joka on vakuutusyhtiön sopimuskumppani.
A antoi korjausyritykselle sähköpostilla luvan tavaroiden käsittelyyn ja siirtoon 9.1.2019. Ennen tämän viestin lähettämistä A oli saanut puhelimitse vahinkokäsittelijä D:ltä tiedon, että vahinko korvataan. Tämän A on todennut myös 9.1.2019 korjausyritykselle lähettämässään viestissä. A korostaa, että hän halusi ennen töiden aloittamista varmistaa, että vahinko korvataan. A oli muistuttanut monta kertaa vakuutusyhtiötä korvauspäätöksen tekemisestä sähköisen oma palvelun kautta, koska oli huolissaan siitä, että töiden aloittaminen viivästyy. D oli 9.1.2019 yhteydessä A:han kertoen, että vakuutus korvaa vahingon. D kertoi, että ei ole vielä varmuutta korvaako vakuutus tavaroiden säilytystä. Puhelussa D ei maininnut, että tavaroiden käsittelyä ja siirtoa ei korvattaisi. Hän kertoi, että 10.1.2019 ilmoitetaan, korvataanko tavaroiden säilytys.
Koska ilmoitusta ei ollut tullut 10.1.2019, A lähetti vielä vakuutusyhtiölle korvaustiedustelun, johon D lupasi vastata heti, kun asia varmistuu. Myöskään tässä viestissä ei mainittu, että, tavaran siirrosta tai käsittelystä voi tulla kustannuksia. D ilmoitti kielteisestä korvauspäätöksestä verkkopalvelun kautta 11.1.2019 todeten, että irtaimiston siirtoa ja varastointia ei korvata vakuutuksesta, koska kyseessä ei ole vakituinen asunto. A kertoo, että hän ymmärsi myös X Oy:n olevan siinä käsityksessä, että vakuutusyhtiö tulisi korvaamaan irtaimiston siirtämisestä ja käsittelystä aiheutuneet kulut, koska kustannusarviota tästä työstä ei annettu etukäteen toisin kuin tavallisesti menetellään. A ei mitenkään voinut tietää, että tavaran siirto- ja käsittelykulua ei korvata, koska vakuutusyhtiö ilmoitti, että vahinko korvataan ja vain tavaran säilytyksen kustannus on epäselvä. A kertoo myös ilmoittaneensa X Oy:lle, että hän maksaa siirtokustannukset vain, jos vakuutusyhtiö korvaa ne.
Jos A olisi tiennyt, että vakuutusyhtiö ei korvaa X Oy:n laskua, hän olisi teettänyt työn toisella yrityksellä, jolloin kustannus olisi ollut n. 80 % pienempi. Vakuutusyhtiö on kiirehtinyt korjauksen aloittamista, jotta lisävahingoilta vältyttäisiin.
A on kiistänyt vakuutusyhtiön ilmoituksen siitä, että hätäpalvelun kanssa ei olisi käyty A:n kertomaa puhelua. Hän on itse keskustellut S Oy:n kanssa ja saanut tiedon, jonka mukaan puhelu on nauhoitettu.
Vakuutusyhtiön hankittua hätäpalveluyrityksen (S Oy) edustajan kanssa 5.1.2019 klo 14.20 alkaen käytyä puhelua koskevan litteroinnin A on todennut, että litterointi on lyhennelmä, josta eivät käy ilmi kaikki puheluun liittyneet seikat. A on myöhemmin käynyt itse S Oy:ssä kuuntelemassa puhelun. A on kirjelmissään kertonut saaneensa puhelusta tallenteen. Hän on käynyt lausumissaan laajasti läpi puhelussa keskusteltuja seikkoja ja esittänyt oman yhteenvetonsa puhelusta. A:n mielestä puhelussa on käynyt ilmeiseksi, että X Oy on vakuutusyhtiön kumppani. Lisäksi A sai puhelussa vaikutelman siitä, että jos vain jokin yritys on vahinkopaikalla, niin se voisi aloittaa tarvittavat toimenpiteet. X Oy:n nimi on kerrottu puhelussa useaan kertaan. A:lle on ilmoitettu, että tarkempaa tietoa saa vakuutusyhtiön kumppaneilta. A toistaa vaatimuksensa irtaimistoon kohdistuneiden kulujen korvaamisesta.
H-tien omakotitalon ja irtaimiston vakuutukset
A toteaa, että H-tien irtaimisto ja muualla säilytettävä kalusto on vakuutettu täydestä arvosta. Vakuutusyhtiö on 29.8.2019 alkaneeseen vakuutuskirjaan muuttanut merkinnän ”2 asunto” entisen omakotitalon sijaan, ja poistanut muualla säilytettävän kaluston kokonaan ilman A.n lupaa.
A vetoaa myös siihen, että hänelle on kuulon huononemisen vuoksi annettu osa-aikaeläkkeen myönteinen ennakkopäätös kesällä 2019. A:lla on molempien korvien sensoneuraalinen kuulonalenema. Tästä seuraa, että keskusteluissa tulee helposti väärinymmärryksiä. Esimerkiksi puhelimessa tulee väärinkäsityksiä, kun A ei kuule ja vastaa ”kyllä”. A:n mielestä hän sanoi vakuutusyhtiölle vakuutuksesta soitettaessa, että hänen on vaikea keskustella puhelimessa, koska ei kuule kunnolla. Puhelinkeskustelussa A totesi lopuksi, että hän haluaa pitää vakuutukset ennallaan, eikä halua tehdä niihin muutoksia. A muistaa pohtineensa virkailijan kanssa, ovatko elektroniikkaan ja arvotavaroihin varatut vakuutusarvot liian suuret. A kertoi, että virallinen osoite on L:n kaupunki (R-katu). Vakuutusyhtiön verkkopalveluun ei myöskään tullut viestiä puhelun jälkeen, että vakuutusta olisi muutettu, joten A ei tiennyt asiasta. Lisäksi A oletti, että kun hän kertoi haluavansa pitää vakuutuksen ennallaan, siihen ei tulisi muutoksia. A katsoo edelleen, että vakuutusta on muutettu ilman hänen suostumustaan.
Korvattavat korjauskustannukset ja muut kulut
A toteaa, että H-tien omakotitalossa on ollut paljon kiinteitä kalusteita. X Oy on varastoinut näitä runsaasti korjaustyön ajaksi talon kylmään talliin. Näitä kalusteita ovat ainakin keittiön kaapistot ja allas, kylpy- ja kodinhoitohuoneen kalusto ja allas, väliovet, 1 wc-istuin, keskuspölynimuri, jääkaappi ja mattalasitettu paljeovi. Nämä urakoitsija on siirtänyt talliin joskus keväällä.
Tammikuussa 2019 urakoitsija vei kiinteää kalustoa irtaimen kaluston mukana samaan varastoon, minne irtainta varastoitiin. Näitä olivat ainakin iso kaappimallinen vesivaraaja, yksi wc-istuin, kolme kiinteästi asennettua lämmityspatteria, liesi, joka oli kytketty voimavirtaan, ison makuuhuoneen alkuperäiset vaatekomerot, joissa oli kolme-neljä pariovea ja yläkaapit. Lisäksi varastoon vietiin eteisen alkuperäinen pariovella ja yläkaapilla varustettu vaatekomero, käytävän pariovellinen liukuovikomero, astianpesukone, mikroaaltouuni, joka oli kiinteästi integroitu keittiökalusteisiin, rumpukuivain ja pyykinpesukone.
A katsoo, että vakuutusyhtiön tulee vastata irtaimiston lisäksi myös kiinteän kaluston käsittelystä ja varastoinnista aiheutuneista kustannuksista. A:n mielestä vakuutusyhtiö säästää kokonaiskustannuksissa, kun kiinteää kalustoa varastoidaan A:n tallissa ja osa kiinteästä kalustosta on siirretty irtaimen varastoon, mutta tästä aiheutuneita kuluja ei ole korvattu. A pitää vakuutusyhtiön vastinevaiheessa kiinteän kaluston käsittelystä maksamaa 358,70 euron korvausta alimitoitettuna.
A kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että urakoitsija ei ollut korjannut pesuhuoneen suihkuseinää vahinkoa edeltäneeseen kuntoon, vaan seinän alkuperäisestä rakenteesta poiketen seinän yläosaan oli laitettu polyuretaania ja villaa. A sopi urakoitsijan kanssa, että hän maksaa itse paneelikaton purkamisen ja katon paneloinnin, jotta rakenne saadaan entisen tason mukaiseksi. Polyuretaani ja villa seinän yläosassa eivät ole rakennusmääräysten mukaisia. A kertoo kustantaneensa itse seinän yläosan ja katon uusimisen, jotta rakenne saadaan rakennusmääräysten mukaiseksi, jollainen se oli aiemminkin.
A on palkannut itse ulkopuolisen valvojan, koska vahinko on iso ja A:lla itsellään ei ole taitoa valvoa rakennustoimintaa. Valvoja esim. vaati urakoitsijaa purkamaan suihkun takaseinän, koska vesivahingon yhteydessä seinän taakse oli päässyt vettä. A viittaa toimittamiinsa valokuviin. Seinässä oli alaosassa paljon mustaa hometta, jota korjausyritys ei ollut huomannut, vaikka vahingosta oli kulunut jo yli 2 kk. A:n mielestä tässä tilanteessa oli perusteltua, että ulkopuolinen valvoja puuttui tilanteeseen ja antoi X Oy:lle ohjeet purkaa seinän eristeet kattoon asti, poistaa home mekaanisesti ja desinfioida seinä. Saatuaan tiedon tilanteesta ulkopuoliselta valvojalta yritys X Oy meni heti poistamaan eristeet kattoon asti ja poistamaan homeen sekä desinfioimaan seinän.
A pitää kohtuullisena, että myös keittiön ja kodinhoitohuoneen yläkaappien asennus korvataan vakuutuksesta eikä pelkästään alakaappien ja runkojen asennus. Aikaisemmat keittiökalusteet olivat puusepänliikkeen mittatilauksena tekemät. Uudet rungot olisivat mittatilauksena entisestä puusepänliikkeestä tulleet kalliiksi, joten A päätyi tehdasvalmisteisiin vakiokokoisiin runkoihin. Yläkaapit eivät tehdasasenteisiin runkoihin enää sopineet. A on itse purkanut vanhat yläkaapit ja liesituulettimen pois. Urakoitsijalle jäi liesituulettimen ja yläkaappien kiinnitys. Tehdasvalmisteisissa rungossa myös liesituulettimen paikka lieteen nähden siirtyi muutamia senttejä, joten liesituulettimen paikkaa piti vaihtaa. A vaatii korvausta myös vuotovahingon vaurioittamista kodinhoitohuoneen kalusteista sekä kylmässä autotallissa varastoinnin aikana pilalle menneistä kiinteistä kalusteista.
A:lle on lisäksi tullut kustannuksia muun muassa korjaustöihin liittyneistä hotelliyöpymisistä, koska hän ei ole voinut normaaliin tapaan asua H-tiellä.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset. A:n kotivakuutus on alkanut tässä vakuutusyhtiössä 29.08.2001. Tuolloin A on asunut ja ollut väestörekisteriviranomaiselta saatujen tietojen mukaan kirjoilla osoitteessa H-tie 1, M:n kaupunki, jonne hänelle on tehty vakuutusturva omakotitalolle, sen LVISA-laitteille sekä koti-irtaimistolle.
Onko H-tien omakotitalo ollut A:n vakuutusehdoissa tarkoitettu vakinainen asunto? H-tien irtaimistovakuutuksen sisältö.
Vakuutusyhtiö on nyt kyseessä olevan vahingon satuttua tarkastanut väestörekisteriviranomaiselta A:n vakituisen asuinpaikan tiedot. Niiden mukaan vakuutuksenottaja A on muuttanut kirjansa pois vakuutuspaikasta 13.2.2006, jonka jälkeen hänen vakituinen asuinpaikkansa on ollut sekä R-katu 10 as 1, L:n kaupunki että K-tie 24 A 11, J:n kaupunki. Vahingon sattuessa väestörekisteriin merkitty vakituinen asuinpaikka on ollut R-katu 10 as 1.
Koska vahinkopaikka ei tässä tapauksessa ole vahinkohetkellä ollut A:n vakituinen asuinpaikka, jossa hän on kirjoilla, ei vahinkopaikan irtaimiston varastoinnista, siirrosta ja säilytyksestä aiheutuvia kuluja korvata vakuutuksesta. Tämä on kerrottu vakuutuksenottajalle heti vahinkokäsittelyn alkuvaiheessa 11.1.2019. Vakuutusehtojen (kohta KO250/1.4) mukaan irtaimiston siirrosta ja säilytyksestä aiheutuvia kuluja korvataan silloin, kun vahinko on tapahtunut vakuutuksenottajan omassa käytössä olevassa asunnossa, jota ei voida käyttää vakuutusehtojen mukaisen korvattavan vakuutustapahtuman johdosta. Vakuutusehtojen kohdan KO120 mukaan henkilön asuinpaikkana pidetään väestörekisteriin merkittyä vakinaista osoitetta.
A:n vakuutusturvaan tehdyt muutokset perustuvat hänen kanssaan 17.9.2018 käytyyn puhelinkeskusteluun, joka on tallennettuna vakuutusyhtiössä. Muutokset ovat tulleet voimaan heti puhelun jälkeen 17.9.2018 ja vakuutuksenottajalle on lähetetty tällöin uusi vakuutuskirja, jossa sovitut muutokset näkyvät. Puhelussa A itse kertoo, että hän asuu virallisen osoitteen mukaan L:n kaupungissa R-kadulla, jonka hän on vakuuttanut eri vakuutusyhtiön toimesta. H-tien asunnossa A viettää aina välillä aikaa, eikä siellä ole hirveän paljon irtaimistoa. Puhelussa vakuutusyhtiön edustaja kertoo A:lle, että koska hänellä on väestörekisterissä eri osoite, tulee H-tien omakotitalossa oleva irtain muuttaa kakkosasunnon irtaimistoksi, sillä se ei vakuutusehtojen mukaisesti ole koti-irtaimistoa, koska A ei virallisesti asu kyseisessä vakuutuspaikassa. Tämän muutoksen vakuutuksenottaja hyväksyy. Puhelussa käydään läpi myös H-tien irtaimiston vakuutusmääriä, joita vakuutuksenottaja haluaa laskea, mutta puhelun loppupuolella hän muuttaa mielensä ja haluaa pitää nämä ennallaan, sillä asian vaikutus vakuutusmaksuihin on niin vähäinen. Samassa yhteydessä vakuutusturvaan on lisätty erikoisehto, jonka mukaan vakuutusehtojen vakuutettujen määritelmästä (KO120/1, Vakuutetut) poiketen on sovittu C:n ja B:n kuuluvan toiminnan turvien ja kakkoskodin turvien piiriin vakuutettuina. Tämä erikoisehto on tarvittu vakuutukseen, koska em. perheenjäsenillä on väestörekisterin ja puhelinkeskustelun mukaan eri osoitteet kuin vakuutuksenottajalla.
Aiemmin mainitun vakuutusehtojen kohdan (KO120/1) mukaan vakuutettuja ovat vakuutuksenottaja ja hänen kanssaan samassa taloudessa vakinaisesti asuvat henkilöt. Henkilön asuinpaikkana pidetään väestörekisteriviranomaisen rekisteriin merkittyä vakinaista osoitetta. Myös muista 17.9.2018 voimaan tulleista vakuutusmuutoksista on sovittu vakuutuksenottajan kanssa samassa puhelussa. Vakuutusyhtiö ei siten ole yksipuolisesti muuttanut A:n vakuutusturvan sisältöä tai tehnyt muutoksia vakuutussopimukseen.
Vakuutusyhtiön mukaan sillä, onko vahinkopaikan irtaimisto vakuutuskirjassa nimetty koti-irtaimistoksi vai kakkosasunnon irtaimistoksi, ei irtaimiston varastointi- ja siirtokustannusten korvattavuuden kannalta ole merkitystä, koska vakuutuksenottaja tai kukaan muukaan vakuutettu ei ole vahinkohetkellä ollut kirjoilla vahinkopaikassa. A:n vakuutusyhtiölle ja poliisille kertomat asiat vahinkopaikassa käymisestä ennen matkaa ja kiinteistön tulevasta myynnistä sekä irtaimiston vähyydestä tukevat tietoa siitä, että osoitteessa H-tie sijaitsevan vakuutuspaikan kohdalla on ennemminkin kyse kakkosasunnosta kuin perheen vakituisesta kodista, vaikka lausuntopyynnössä toisin kerrotaankin. Vakuutusyhtiö huomauttaa lisäksi, että vakuutussopimuksen alkamisen jälkeen muuttuneet olosuhteet vakuutuksenottajan asumisjärjestelyiden ym. suhteen on tuotu vakuutusyhtiön tietoon vasta vahingon sattumisen jälkeen. Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot. Vakuutusyhtiö katsoo, että sen antama korvauspäätös vahinkopaikan irtaimiston siirrosta ja säilytyksestä aiheutuvista kustannuksista on vakuutusehtojen mukainen, eikä sitä ole syytä muuttaa. Vaikka vakuutusturvaan ei olisi tehty mitään muutoksia 17.9.2018, vaan vahinkopaikassa olisi edelleen vahinkohetkellä ollut voimassa koti-irtaimiston vakuutus, olisi vahinkokäsittelyn yhteydessä tarkastettu väestörekisterin mukaiset osoitetiedot. Tällöin olisi selvinnyt, ettei A ole vahinkohetkellä asunut vakituisesti vahinkopaikassa, eikä vahinko siinäkään tapauksessa olisi tullut irtaimiston varastointi- ja siirtokulujen osalta korvattavaksi. Näin ollen vakuutuksen muutoksilla ei ole lainkaan merkitystä kyseessä olevan vahinkotapahtuman korvattavuuden kannalta.
A on vedonnut siihen, että vakuutusyhtiö ei ole ennen vahinkotapahtumaa kertonut hänelle, että vahinkojen korvattavuuden kannalta merkitystä on sillä, missä vakuutettu on kirjoilla. Vakuutusyhtiö toteaa, että vahinkohetkellä voimassa olevien vakuutusehtojen kohta KO120, jonka mukaisesti henkilön asuinpaikkana pidetään väestörekisteriviranomaisen rekisteriin merkittyä vakinaista osoitetta, on ollut voimassa A:n vakuutusturvassa sen alkamisesta lähtien. Vakuutusyhtiö katsoo, että A:lla on ollut tieto kyseisen vakuutusehtojen kohdan sisällöstä jo ennen vahingon tapahtumista ja koko kotivakuutuksen voimassaoloajan. Vakuutusyhtiön mukaan ehtokohdan KO120 sisältö perustuu viranomaismääräyksiin (kotikuntalaki 11.3.1994/201), joiden mukaan jokaisella Suomessa asuvalla on kotikunta. Vakuutusyhtiön mielestä tämä lakiin perustuva vakuutusehtojen kohta on yksiselitteinen, eikä voi johtaa väärinymmärrykseen tai virheelliseen tulkintaan. Asuinpaikan muutoksesta on ilmoitettava väestötietoviranomaiselle aina, kun muutetaan pysyvästi asunnosta toiseen tai kun tilapäinen oleskelu toisessa osoitteessa kestää yli kolme kuukautta. Väestötietojärjestelmään ei voi tallentaa vapaa-ajan asuntoa vakinaiseksi osoitteeksi eli vapaa-ajan asunnossa ei voi asua vakituisesti. Vakuutusyhtiö tulkitsee vakuutusehdoissaan vakinaista asuntoa samoin kuin viranomainen.
Vahingosta ilmoittaminen ja irtaimiston sekä kiinteiden kalusteiden korjaus- ja siirtotyön tilaaminen
Vakuutusyhtiö kiistää A:n väitteen siitä, että yhtiö olisi kiirehtinyt korjaustyön aloittamista ja edellyttänyt A:n käyttävän X Oy:n palveluja. A on ilmoittanut vahingosta ensimmäisen kerran puhelimella 4.1.2019, jolloin häntä on neuvottu täyttämään vahinkoilmoitus ja toimittamaan kopio poliisille tehdystä rikosilmoituksesta vakuutusyhtiölle. Samalla on kerrottu, että paikalle tilattua kartoitusliikettä voi käyttää vahinkojen korjauksessa, jolloin A on työn tilaaja, laskujen saaja ja maksaja. Puhelinkeskustelussa 9.1.2019 A:lle on ilmoitettu, että kyseessä on korvattava vahinkotapahtuma ja rakennuksen vauriot (murto ja vesi) korvataan vakuutuksesta. Samassa yhteydessä on kuitenkin kerrottu, että irtaimiston osalta asian käsittely on vielä kesken ja asiaan on luvattu palata myöhemmin. Tähän asiaan on palattu puhelimitse 11.1.2019, jolloin A:lle on kerrottu, että irtaimiston varastointia ja siirtoa ei korvata vakuutuksesta. A on kuitenkin itse ilmoittanut jo 9.1.2019 vakuutusyhtiölle lähettämässään viestissä, että on jo antanut ohjeen kartoitusyritykselle sähköpostilla, että kiinteistön tyhjentäminen aloitetaan heti. Irtaimiston käsittely (pakkaaminen siirtoa ja varastointia varten) on siten tilattu jo ennen kuin lopullinen tieto irtaimistoon kohdistuvien töiden kustannusten korvaamisesta oli kerrottu A:lle. Lisäksi A on erikseen puhelimitse tiedustellut vakuutusyhtiöstä 14.1.2019, kuinka pesukoneiden ja kiinteiden kaapistojen ym. varastointi, korvataanko niitä. Hänelle on tuolloin kerrottu, että kiinteät kaapistot esim. keittiössä kuuluvat rakennukseen ja niiden varastointikulut korvataan. Tämä kysely osoittaa, että lausunnonpyytäjälle on ollut täysin selvää, että irtaimiston käsittelystä aiheutuvat kustannukset eivät kuulu vakuutuksen korvauspiiriin.
Vakuutusyhtiö pitää selvänä, että A on tilannut irtaimiston siirtotyön ennen kuin vahingon korvattavuus on ratkaistu ja siten töiden tilausvaiheessa A:lla on ollut tiedossa, että irtaimistoon liittyviä kustannuksia ei välttämättä korvata vakuutuksesta. A:lla olisi ollut mahdollisuus pyytää ennakkoon X Oy:ltä irtaimiston siirto- ja varastointikustannuksista hinta-arvio sekä niin halutessaan valita joku muu urakoitsija hoitamaan irtaimiston siirtotyön ja varastoinnin.
Vakuutusyhtiö katsoo, ettei A ole saamiensa tietojen perusteella voinut jäädä siihen käsitykseen, että jokin osuus irtaimistoon kohdistuneista pakkaus-, siirto- ja varastointikustannuksista korvattaisiin vakuutuksesta. Vakuutusyhtiöllä ei myöskään ole edellä kerrottua enempää tietoa siitä, mitä A on sopinut urakoitsijan kanssa irtaimiston siirron aloittamisesta, eikä myöskään siitä, että A olisi tilannut työt nyt esittämällään tavalla ehdollisina eli riippuivaisena vakuutusyhtiön korvauspäätöksestä. A on saanut vakuutusyhtiön hätäpalvelusta kyseisen urakoitsijan yhteystiedot ja ohjeet tilata heiltä rakennuksen vahingon torjuntatyöt heti vahingon jälkeen. Nämä kustannukset vakuutusyhtiö on korvannut. Vakuutusyhtiö on tilannut X Oy:ltä ainoastaan kosteuskartoituksen rakennuksen vahinkojen laajuuden selvittämiseksi ja ohjeistanut A:ta siitä, että kyseistä urakoitsijaa voi käyttää vahingon korjaamiseen, mutta A on töiden tilaaja ja maksaja. X Oy ei siten ole ollut A:n lähettämässä viestissä esitetyllä tavalla vakuutusyhtiön valtuuttamana vahinkopaikalla. A:lla olisi niin halutessaan ollut oikeus käyttää haluamaansa toista urakoitsijaa myös korvattavan vesivahingon korjaustyössä. Vakuutusyhtiö kiistää kiirehtineensä korjaustyön aloittamista. Yhtiöstä on kerrottu, että vuotovesi aiheuttaa laajempaa vaurioitumista rakenteille, mikäli purku- ja kuivaustöitä ei aloiteta mahdollisimman pikaisesti, minkä johdosta vakuutuksesta korvattavat työt on kehotettu aloittamaan mahdollisimman pian vahingon tapahtumisen jälkeen lisävahinkojen estämiseksi. Tämä on vakuutusehtojenkin mukaan vakuutuksenottajan velvollisuus.
Vakuutusyhtiö on lausunut, että A ja urakoitsija ovat yhteisesti sopineet tavaroiden siirrosta ja säilytyksestä. Vakuutusyhtiö ei ole vaikuttanut mitenkään siihen, mitä omaisuutta säilytetään A:n omissa tiloissa ja mitä viedään varastoitavaksi urakoitsijan tiloihin. Vakuutusyhtiö on tilannut kosteuskartoituksen kohteeseen sopimuskumppaniltaan X Oy:ltä heti, kun vuotovahingosta on sille ilmoitettu eli 7.1.2019. Kartoitusliike on käynyt vahinkopaikalla 8.1.2019 ja ollut tällöin yhteydessä A:han ja kertonut hänelle, että irtaimisto pitää siirtää ensin pois. A on samana päivänä ollut yhteydessä vakuutusyhtiöön ja kertonut, että kartoitusliikkeellä on mahdollisuus hoitaa vahinko ja siirtää irtaimisto heidän varastoonsa. Vakuutusyhtiöstä on tällöin ilmoitettu A:lle, että vahingon korvattavuuden ratkaisemiseksi odotetaan poliisin rikosilmoitusotetta sekä kartoitusraporttia. Puhelutallennetta ei tästä puhelusta löydy, mutta vakuutusyhtiön järjestelmään tehtyjen muistiinpanojen mukaan A ei missään vaiheessa puhelua tai myöhemminkään käydyissä keskusteluissa ole esittänyt ketään omaa urakoitsijaansa vaihtoehtona korjaustyön tekijäksi.
Vakuutusyhtiö on vahingon haltuunoton yhteydessä suositellut A:lle rakennuksen vahingon korjaamiseen kumppaniaan X Oy:tä. A on urakoitsijan tilatessaan tiennyt, että vahingon korvattavuutta vakuutuksesta vielä ratkaistu ja on ottanut tietoisen riskin siitä, että osa kuluista saattaa jäädä hänen itsensä maksettavaksi. Vakuutusyhtiö on ohje0istuksessaan korostanut, että tällaisen laajan vesivahingon kohdalla nopea toimita on ensiarvoisen tärkeää vahingon laajenemisen estämiseksi, mutta ei ole edellyttänyt A:ta aloittamaan vahingon korjaamista tai valitsemaan urakoitsijan ennen kuin ratkaisu vahingon korvattavuudesta on tehty. Vakuutusyhtiö ei myöskään ole ollut tietoinen A:n lisäkirjelmässä esitetystä työtilauksen ehdollisuudesta, eikä tällaista asiaa ole aiemmin missään vahinkokäsittelyn vaiheessa tuotu esille A:n tai urakoitsijan taholta. Asialla ei kuitenkaan ole vaikutusta vahingosta korvattavien kustannusten määrään.
Vakuutusyhtiö on aluksi hätäpalveluyritykseltä (S Oy) saamiensa tietojen perusteella todennut jääneen selvittämättä, että A olisi soittanut hätäpalveluun jonakin ajankohtana 3. – 8.1.2019. A:n otettua itse yhteyttä S Oy:n hätäpalveluun, on kuitenkin selvinnyt, että A:n 5.1.2019 soittamasta puhelusta on nauhoite hätäpalvelussa. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö on katsonut, että puhelulla ei sen sisällöstä riippumatta ole merkitystä asian arvioinnin kannalta, koska vahinkopaikka ei ole kenenkään vakuutetun vakinainen asuinpaikka ja A on itse tilannut korjaustyön. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö on toimittanut lautakunnalle 5.1.2019 klo 14.20 käytyä puhelinkeskustelua koskevan litteroinnin. Vakuutusyhtiö ei ole antanut erillistä lausumaa puhelinkeskustelun sisällön johdosta.
Korvattavat korjauskustannukset ja muut kulut
X Oy:ltä saadun lisäselvityksen perusteella vakuutusyhtiö on korvannut irtaimiston pakkausta ja siirtoa koskevan X Oy:n laskusta A:lle yhteensä 358,70 euroa rakennuksen vakuutusturvan piiriin kuuluvan omaisuuden siirron ja varastoinnin kustannuksia. Vakuutusyhtiö katsoo, että se on tällä korvauspäätöksellä korvannut rakennuksen vakuutuksen piiriin kuuluvan osuuden X Oy:n laskusta, eikä lisäkorvausta tältä osin makseta.
A on vaatinut korvausta eräistä korjaustyön kustannuksista, joiden hän on katsonut kuuluvan vakuutusyhtiön maksettavaksi. Tällaisia kuluja ovat olleet suihkuseinän korjaukseen ja paneelikattoon liittyvät kulut sekä valvojan palkkaamisesta ja yöpymisistä aiheutuneet kustannukset.
Vakuutuksesta korvataan vahinkotapahtuman aiheuttama suoranainen esinevahinko (ehtokohta KO140). Rakennuksen vahingoissa vahingon määrä on korjauskustannukset, jos vahingoittunut rakennus on korjattavissa (kohta KO150/2.2.2). Korjauskustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka perustuvat rakennuksen tai sen osan kunnostamiseen ennen vahinkoa olleeseen tasoon (kohta KO150/2.2.3). A:n kirjeessä ole tarkemmin eritelty (lasku tai kulu ja summa) hänen mainitsemiaan maksuja, joten vakuutusyhtiö ei voi tässä vaiheessa ottaa kantaa väitteeseen muuta kuin seuraavien kuluerien osalta:
Vakuutusyhtiön mukaan A:n korvattavaksi vaatimat kiinteät kalusteet kuuluvat rakennuksen vakuutuksen piiriin ja niiden osalta on sovittu, että kalusteiden mahdolliset vauriot tarkastetaan ja niiden korvaamisesta sovitaan erikseen. Kalusteiden irrotus ja kiinnitys sisältyvät urakoitsijan kustannuslaskelmaan.
Yöpymiset J:n kaupungissa korjaustöiden vuoksi eivät ole suoranaiseksi esinevahingoksi katsottavaa rakennuksen korjauskustannusta, vaan vahingosta aiheutunutta välillistä kulua, joka ei kuulu vakuutuksesta korvattavaksi. Vakuutuksen korvauspiiriin kuuluu rakennuksen korjaaminen vahinkoa edeltävään tasoon. Tämän korjaustyön on tehnyt vesivahinkoihin erikoistunut vahinkosaneerausyritys, jolla on pitkä kokemus vastaavanlaisten vahinkojen korjaamisesta. Vakuutuksesta korvattavan korjaustyön toteuttamista varten kohteeseen ei ole ollut tarvetta palkata erillistä valvojaa, joten valvojan palkkauskustannukset eivät ole vakuutusehdoissa mainittuja rakennuksen korjauskustannuksia, eikä niitä sen vuoksi korvata vakuutuksesta.
Vakuutusyhtiö on lisäksi lausunut, että se ei ole saanut mitään raporttia tai selvitystä valvojaksi nimetyn yrityksen käynnistä vahinkopaikalla ja siellä tehdyistä havainnoista. Varsinaista korvausvaatimusta ei myöskään ole esitetty valvojayrityksen laskun osalta, mistä syystä tällaisen kustannuksen määrään ja korvattavuuteen ei voida ottaa kantaa. Myöskään hotelliyöpymisistä ja niiden kustannuksista ei ole toimitettu muuta selvitystä kuin A:n yksilöimätön vaatimus.
Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset myös seinän ja kattopaneloinnin osalta. Yhtiön mukaan kattopanelointi on jouduttu uusimaan siitä syystä, että A on tilannut urakoitsijalta vahinkoon kuulumattomana lisätyönä saunan ja kodinhoitohuoneen välisen kahitiiliseinän purkamisen, joka vesivahinkoremontin yhteydessä korvataan lasiseinällä. Vakuutuksesta korvattavan vahingon korjaamiseksi olisi riittänyt kahden seinän viereisen kattopaneelin purku ja takaisinlaitto. Tämä työsuoritus materiaaleineen on huomioitu urakoitsijan vahingosta antamassa kustannuslaskemassa. Kyse ei tämän kuluerän kohdalla ole vakuutuksesta korvatavaksi kuuluvan vahingon korjaamisesta, vaan lausunnonpyytäjän omasta lisä- tai muutostyöstä.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko A:lla oikeutta korvaukseen vuotovahingon johdosta aiheutuneista irtaimiston siirtämis- ja varastointikustannuksista. Tähän liittyen arvioitavana on, onko kotivakuutukseen kuuluva asumisen keskeytymisturva ollut voimassa H-tien omakotitalossa, joka ei ole ollut kotivakuutuksen vakuutuksenottaja A:n väestörekisterijärjestelmään merkitty osoite.
A on esittänyt riita-asian valmistelun yhteydessä vakuutusyhtiölle useita sovintotarjouksia, joista osaan vakuutusyhtiö on myös omalta osaltaan tehnyt vastatarjouksen. Koska osapuolet eivät ole hyväksyneet toistensa tarjouksia, sovintoa ei ole syntynyt, eikä lautakunta ole ottanut vakuutusyhtiön puolelta tarjottuja lisäkorvauksia ja A:n puolelta esitettyjä korvauksista luopumisia asiaa arvioidessaan enemmälti huomioon.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n mukaan jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on laadittu etukäteen ilman, että kuluttaja on voinut vaikuttaa sen sisältöön, ja ehdon merkityksestä syntyy epätietoisuutta, ehtoa on tulkittava kuluttajan hyväksi.
Yleisten sopimusehtojen 1.7.2016 kohdan 2.2.1 (Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus, kuluttajien ja kuluttajiin rinnastettavien vakuutuksenottajien vakuutukset) mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset kysymyksiin, joita [vakuutusyhtiö] esittää vastuunsa arvioimiseksi.
Vakuutuskauden aikana vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee viipymättä oikaista vakuutusyhtiölle antamansa tiedot, jotka havaitsee vääriksi tai puutteellisiksi.
Kodin vakuutusehtojen 1.7.2016 kohdan KO120 (Keskeisiä määrityksiä) alakohdan 1 (Vakuutetut) mukaan vakuutettuina ovat vakuutuksenottaja ja hänen kanssaan samassa taloudessa vakinaisesti asuvat, vakuutuskirjassa mainitut henkilöt. Henkilön asuinpaikkana pidetään väestörekisteriviranomaisen rekisteriin merkittyä vakinaista osoitetta.
Ehtokohdan KO134 (Irtaimisto) alakohdan 1 (Irtaimiston määrittely) mukaan Koti-irtaimistoa ovat vakuutetun omistamat kotitalouden päivittäiseen käyttöön tarkoitetut vakinaisessa asunnossa käytettävät tavanomaiset esineet ja vakuutettujen henkilökohtainen irtaimisto, kuten huonekalut, kodin tekstiilit, vaatteet, taloustavarat ja kodinkoneet.
[…]
Kakkosasunnon irtaimistoa ovat vakuutetun omistamat kakkosasunnossa käytettävät tavanomaiset esineet.
Alakohdan 3.1 (Varastoitu irtaimisto) mukaan varastoituna tai muualla kuin vakuutuspaikassa pysyvästi säilytettävänä oleva koti- tai vapaa-ajan irtaimisto on vakuutuksen kohteena, jos se on erikseen vakuutettu ja siitä tehty merkintä vakuutuskirjaan.
Ehtokohdan KO150 (Korvaaminen) alakohdan 1 (Korvauksen laajuus) mukaan X-turva korvaa vakuutuksen kohteelle aiheutuneen suoranaisen esinevahingon vakuutuskirjaan merkityn vakuutusturvan mukaisesti. Vakuutus korvaa myös tässä vakuutusehdossa mainitut lisäkustannukset.
Omaisuuden arvo ja vahingon suuruus määritetään vahinkohetken hintatason mukaan. Korvaus on enintään indeksillä tarkastettu vakuutusmäärä. Tunnearvoja, arvonalennusta tai menetettyjä tuloja ei korvata.
Alakohdan 1.4 (Asumisen keskeytyskulut) mukaan vakuutus korvaa [vakuutusyhtiön] etukäteen hyväksymät, kohtuulliset ja välttämättömät lisäkustannukset, jotka vakuutetulle aiheutuvat sen johdosta, että vakinaista, omassa käytössä olevaa asuntoa ei voida käyttää kodin vakuutuksen vakuutusehtojen mukaisen korvattavan vakuutustapahtuman johdosta. Vastuuvakuutuksen perusteella korvattavan vakuutustapahtuman johdosta aiheutuneita asumisen keskeytyskuluja ei korvata. Korvaus maksetaan vahingoittuneen asunnon irtaimistovakuutuksesta.
Korvattavia kuluja ovat tilapäisasunnon vuokra- ja muuttokustannukset, koti-irtaimiston siirto- ja varastointikustannukset sekä työ- ja koulumatkoista aiheutuneet välttämättömät ylimääräiset lisäkustannukset. Keskeytyskuluista korvataan 90 prosenttia enintään yhdeksän kuukauden ajalta ja korvauksesta vähennetään säästyneet kustannukset, kuten vahingoittuneen asunnon vuokra.
Korvaus maksetaan vahingoittuneen asunnon irtaimistovakuutuksesta. Asumisen keskeytyskulut korvataan vakuutuskirjaan merkityn irtaimiston enimmäiskorvausmäärän lisäksi.
Alakohdan 2.2.1 (Rakennuksen arvo) mukaan rakennuksen arvo vahinkohetkellä arvioidaan samankokoisen ja tiloiltaan, varusteiltaan ja käyttökelpoisuudeltaan vastaavanlaisen rakennuksen uusarvon ja nykyarvon mukaan.
Alakohdan 2.2.3 (Korjauskustannukset) korjauskustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka perustuvat rakennuksen tai sen osan kunnostamiseen ennen vahinkoa olleeseen tasoon.
Asian arviointi
Minkä sisältöisenä kotivakuutus on ollut voimassa vahinkotapahtuman sattuessa?
A on valittanut siitä, että vakuutusyhtiö on 17.9.2018 alkaen tehnyt hänen kotivakuutukseensa muutoksia, joiden seurauksena koti-irtaimisto on aiemmasta poiketen merkitty 17.9.2018 päivättyyn vakuutuskirjaan kakkosasunnon irtaimistoksi. Lisäksi muualla säilytettävä irtaimisto on 17.9.2018 lukien poistettu vakuutuskirjalta kokonaan. Vakuutusyhtiön mukaan irtaimistovakuutuksen muutokset ovat perustuneet A:n kanssa 17.09.2018 käytyyn puhelinkeskusteluun. Yhtiö on kertonut, että vakuutusta on täytynyt muuttaa, koska A:n postiosoite on ollut M:n kaupungin sijaan L:n kaupungissa. Lisäksi vakuutukseen on lisätty B:n ja C:n osalta erityisehto, jonka mukaan he kuuluvat vakioehdoista poiketen toiminnan turvien ja kakkoskodin turvien piiriin vakuutettuina, koska yhtiön saamien tietojen perusteella A:lla on eri osoite kuin B:llä ja C:llä ja ja erityisehdolla vakuutusturva on saatu kattamaan myös heidät. Muualla säilytettävä irtaimisto -ryhmää ei vakuutusyhtiön vakuutusehtojen mukaan ole enää tässä vaiheessa ollut mahdollista vakuuttaa erillisenä irtaimistoryhmänä. Irtaimiston vakuuttaminen varastoituna irtaimistona vakuutuspaikan ulkopuolella on tietyin edellytyksin mahdollista. Lisäksi puhelinkeskustelussa on käyty läpi sitä, että A ja hänen perheensä omistavat useampia kiinteistöjä ja huoneistoja ja he oleskelevat kotimaassa useammassa osoitteessa. Kaikkien näiden kiinteistöjen ja huoneistojen vakuutukset eivät ole tässä vakuutusyhtiössä. Vakuutusyhtiö katsoo, että A on puhelinkeskustelun yhteydessä hyväksynyt muutokset.
Vakuutusyhtiö on ilmoittanut, että puhelinkeskustelu 17.9.2018 on tallennettu. Lautakunnalle ei kuitenkaan ole toimitettu puhelusta puhelutallennetta tai litterointia. Vakuutusyhtiön puhelua koskevan kertomuksen perusteella kyse on ollut vakuutusyhtiön yhteydenotosta A:han vakuutussopimuksen muuttamisesta sopimiseksi. Osapuolten kertomukset puhelun sisällöstä ovat ristiriitaiset ja A on lisäksi vedonnut heikentyneeseen kuuloonsa mahdollisten väärinymmärrysten osalta. Lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että A on reklamoinut nyt kyseessä olevan vahinkotapahtuman sattumisen jälkeen vakuutusyhtiölle H-tien kotivakuutukseen tehdyistä muutoksista, joita A ei ole hyväksynyt, mutta vakuutusyhtiö ei ole suoraan vastannut A:n vaatimuksiin, vaan sen sijaan tiedustellut, haluaako A uuden vakuutustarjouksen. Lisäksi lautakunta kiinnittää huomiota siihen, että ainakin A:n vakuutussopimukseen vakuutuskirjan 17.9.2018 mukaan sovellettavien kotivakuutusehtojen (1.7.2016) kohdan KO134 alakohdan 3.1 mukaan varastoitu tai muualla kuin vakuutuspaikassa säilytettävä irtaimisto voidaan vakuuttaa erikseen, eikä vakuutusyhtiön esittämästä selvityksestä ilmene, minkä johdosta aiemmin muualla säilytettävänä vakuutettu irtaimisto on tullut poistaa vakuutuksesta. Verkkopalvelussa käytyjä keskusteluja koskevan selvityksen mukaan vakuutusyhtiö on lisäksi 3.9.2019 tehnyt A:lle tarjouksen uudesta kotivakuutuksesta.
Osapuolten kertomukset puhelinkeskustelun 17.9.2018 sisällöstä ovat keskenään osaksi ristiriitaisia. Vakuutuslautakunnan ei ole käytettävissään olevan kirjallisen asiakirjaselvityksen perusteella mahdollista arvioida, onko A hyväksynyt vakuutusyhtiön ehdotuksen koti-irtaimiston muuttamisesta kakkosasunnon irtaimistoksi tai muualla säilytettävän vakuutetun irtaimiston poistamisesta vakuutuksesta 17.9.2018 lukien. Lautakunta päättää, että se ei anna tältä osin asiassa ratkaisusuositusta.
Koska vakuutuksen sisällöstä ei kuitenkaan ole muilta osin osapuolten välillä erimielisyyttä, lautakunta antaa ratkaisusuosituksen korvausta koskevassa riita-asiassa soveltaen vakuutussopimukseen muilta osin riidattomasti soveltuvia kotivakuutusehtoja 1.7.2016.
Onko A:lla oikeus korvaukseen asumisen keskeytymisestä?
Asiassa on riidatonta, että H-tien omakotitaloa asuntoa kohdannut vahinko on vakuutusehtojen mukaan kotivakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma. Vakuutusyhtiön mukaan H-tien asunto ei ole ollut vakuutusehdoissa tarkoitettu A:n vakinainen, omassa käytössä oleva asunto, minkä vuoksi vahinko ei ole asumisen keskeytymisen osalta korvattava. Yhtiö on lausunut, että henkilön asuinpaikkana pidetään vakuutusehtojen mukaan väestörekisteriviranomaisen rekisteriin merkittyä vakinaista osoitetta. Tältä osin on otettava huomioon myös kotikuntalain säännökset.
Vakuutusehtojen kohdan KO150 mukaan vakuutus korvaa [vakuutusyhtiön] etukäteen hyväksymät kohtuulliset ja välttämättömät lisäkustannukset, jotka vakuutetulle aiheutuvat sen johdosta, että vakinaista, omassa käytössä olevaa asuntoa ei voida käyttää kodin vakuutuksen vakuutusehtojen mukaisen korvattavan vakuutustapahtuman johdosta.
Vakuutusyhtiö on vedonnut kantansa tueksi lähinnä ehtokohdan KO120 vakuutettuja koskeviin määräyksiin. Kotivakuutuksella vakuutettuja henkilöitä määrittävän ehtokohdan KO120 mukaan kotivakuutuksella vakuutettuina ovat vakuutuksenottaja ja hänen kanssaan samassa taloudessa vakinaisesti asuvat, vakuutuskirjassa mainitut henkilöt. Tämän ehtokohdan mukaan henkilön asuinpaikkana pidetään väestörekisteriviranomaisen rekisteriin merkittyä vakinaista osoitetta. Lautakunta kuitenkin toteaa, että asumisen keskeytymisestä maksettavaa korvausta koskevassa ehtokohdan KO150 alakohdassa 1.4 ei ole määräystä, jonka mukaan vakinaisena asuntona pidettäisiin vain väestörekisteriviranomaisen rekisteriin merkittyä vakinaista osoitetta. Ehtokohdasta ei myöskään ilmene, että vakinaisen asunnon määritelmä olisi vakuutusyhtiön väittämällä tavalla riippuvainen siitä, mikä on vakuutetun kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka.
Ehtokohdan KO120 sanamuodon perusteella siinä olevan vakinaista asuinpaikkaa koskevan määräyksen on katsottava liittyvän lähinnä sen määrittelemiseen, ketkä henkilöt ovat vakuutuksenottajan ohella kotivakuutuksella vakuutettuja. Ehtokohtaan KO120 ei ole viitattu asumisen keskeytymisen korvaamista koskevassa ehtokohdan KO150 alakohdassa 1.4, eikä ehtokohdan KO120 muutenkaan voida tulkita liittyvän ainakaan vakuutuksenottajan, joka on lähtökohtaisesti aina kotivakuutuksella vakuutettuna, asumisen keskeytymisen korvattavuuden edellytysten määrittelemiseen.
Lautakunta toteaa, että vakuutusehtojen kohdan KO150 alakohdan 1.4 mukaan korvaukseen oikeuttaa vakinaisen, omassa käytössä olevan asunnon käytön estyminen vakuutusehtojen mukaisen korvattavan vakuutustapahtuman johdosta. Ehtokohdan sanamuodon perusteella ja myös kuluttajansuojalain 4 luvun 3 § huomioon ottaen Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusehdoissa tarkoitetun vakinaisen, omassa käytössä olevan asunnon käsitettä ei voida määritellä yksinomaan väestötietojärjestelmän tietojen perusteella, vaan huomioon on asiakkaan eduksi otettava muukin hänen asumisolosuhteistaan oleva selvitys. Asumisen keskeytymisvahingon korvattavuutta on arvioitava ehtokohdan KO150 mukaan, toisin sanoen sen pohjalta, voidaanko H-tien asuntoa pitää A:n vakinaisena, omassa käytössä olevana asuntona.
A on laajoissa kirjelmissään kertonut, että hän on perheineen käyttänyt H-tien asuntoa asumiseensa, koska R-kadun asunto L:n kaupungissa on huonokuntoinen eikä muun muassa C:n liikuntarajoitteiden takia sovellu perheen yhteiseksi asunnoksi. J:n kaupungissa olevan asunnon osalta A on kertonut johdonmukaisesti, että asuntoa on tarvittu C:n hoitojen edellyttämien ulkomaanmatkojen takia yöpymisiin lentokentän läheisyydessä. Vakuutusyhtiö on puolestaan vedonnut A:n puhelinkeskustelussa 17.9.2018 muun muassa irtaimiston määrästä antamiin tietoihin sekä poliisin tutkintailmoituksessa olevaan mainintaan H-tien omakotitalon mahdollisesta myymisestä. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan ole kiistänyt A:n ilmoitusta siitä, että A perheineen ei ole pääasiallisesti asunut A:n osoitteeksi väestörekisteriin ilmoitetussa R-kadun asunnossa. Yhtiö, jonka vahinkotarkastaja on selvitysten mukaan käynyt 15.1.2019 kartoittamassa rakennuksen vahingon, ei ole myöskään vahinkotarkastajan havaintoihin perustuen kiistänyt A:n kuvausta H-tien omakotitalon koti-irtaimiston määrästä.
Asiassa esitetty selvitys siitä, missä asunnossa A on tosiasiassa asunut, perustuu lähinnä A:n kertomukseen, joka on osin ristiriidassa muun muassa vakuutusyhtiön 17.9.2018 käydystä puhelinkeskustelusta kertomien tietojen kanssa. Lautakunta pitää kuitenkin A:n kertomuksen perusteella riittävästi selvitettynä, että A on perheensä poikkeuksellisten olosuhteiden johdosta käyttänyt R-kadun asunnon ohella olennaisessa määrin asumiseensa myös H-tien omakotitaloa, minkä johdosta omakotitalon on katsottava olleen vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla A:n vakinainen omassa käytössä oleva asunto. H-tien omakotitalon irtaimiston siirto- ja varastointikustannukset ovat siten kotivakuutuksesta korvattavia keskeytyskustannuksia. Asian ratketessa tällä perusteella lautakunnan ei ole tarvetta antaa ratkaisusuositusta siitä, onko A itse vastuussa X Oy:n laskusta työn tilaajana, vai onko vakuutusyhtiö A:n väittämällä tavalla vaikuttanut määräävästi työn tilaamiseen.
Vakuutusyhtiö on vastineessaan katsonut, että A on menetellyt vakuutussopimuslain 22 §:n ja yleisten sopimusehtojen vastaisesti jättäessään kertomatta vakuutusyhtiölle muuttuneista asumisolosuhteistaan. Yhtiö ei kuitenkaan ole esittänyt asiassa selvitystä A:lta ennen vakuutussopimuksen alkamista mahdollisesti kysytyistä kysymyksistä tai näihin A:n antamista vastauksista. Yhtiö ei myöskään ole väittänyt, että korvausta tulisi alentaa tai se evätä yhtiön väittämän tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin johdosta. Tämän johdosta vakuutusyhtiön tämä väite jää asian arvioinnissa vaille merkitystä.
Koska vakuutusyhtiö ei ole vielä antanut asiassa korvauspäätöstä korvattavan vahingon määrästä, vakuutusyhtiön tulee ensi vaiheessa antaa korvauspäätös siitä, miltä osin X Oy:n laskun mukaiset kustannukset ovat vakuutuksesta korvattavia.
A:n esittämät muut korvausvaatimukset
A on vaatinut korvausta valvojan laskusta, rakennuksen korjaukseen liittyvistä hotelliyöpymisistä, irtaimiston ja kiinteiden kalusteiden vaurioista sekä eräistä korjauskustannuksista. Vakuutusyhtiö ei ole antanut näiden vaatimusten osalta varsinaisia korvauspäätöksiä, mutta on vastauksessaan kiistänyt A:n hotellikuluja koskevan vaatimuksen vedoten siihen, että nämä kulut ovat olleet suoranaisen esinevahingon sijaan vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla välillisiä kuluja. Korjaustyöhön liittyviä valvojan kuluja vakuutusyhtiö ei ole pitänyt tarpeellisina, koska X Oy on ammattimainen korjausyritys.
Vakuutusyhtiö on aluksi kiistänyt A:n kertomuksen valvojan käynnistä vahinkopaikalla ja siitä, että valvoja on ollut yhteydessä X Oy:n työntekijöihin. A:n tarkennettua kertomustaan vakuutusyhtiö ei ole enää kiistänyt A:n kertomusta valvojan toimenpiteiden tarpeellisuudesta. Tämän perusteella lautakunta katsoo vakuutusyhtiön tältä osin myöntäneen A:n laskun korvaamista koskevan vaatimuksen oikeaksi. Lautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön tulee korvata valvojan laskun 31.3.2019 mukainen kustannus vuotovahingon korjauskuluna.
A:n vaatimien hotelliyöpymisistä aiheutuneiden kulujen osalta lautakunta katsoo, että omakotitalolle vahinkotapahtuman johdosta aiheutuneiden vaurioiden korjauksiin liittyvistä tarpeellisina pidettävistä hotelliyöpymisistä aiheutuneita kohtuullisia kuluja on vakuutusyhtiön näkemyksestä poiketen sinänsä pidettävä välillisen vahingon sijaan suoranaisesta esinevahingosta aiheutuneina korjauskuluina. Asiakirjoista ilmenee, että A on toteuttanut omakotitalossa myös vahinkotapahtumaan liittyviä korjaustoimenpiteitä. A:n lautakunnalle esittämistä vaatimuksista ei ilmene, mihin korjaustoimenpiteisiin yöpymiset ovat liittyneet ja minä ajankohtina hotelliyöpymisiä on ollut. Tämän vuoksi lautakunnan ei ole mahdollista arvioida, ovatko hotelliyöpymisistä aiheutuneet kulut vahinkotapahtuman lukuun joiltakin osin korvattavia.
Lautakunnalle ei ole esitetty A:n toimittaman X Oy:n kustannusyhteenvedon lisäksi konkreettista selvitystä siitä, mitä korjaustoimenpiteitä rakennukselle on vuotovahingon korjauksiin liittyen tehty. Selvitystä myöskään irtaimistolle ja kiinteille kalusteille vuotovahingon yhteydessä aiheutuneista vaurioista ei ole esitetty. Näistä syistä lautakunnan ei ole mahdollista arvioida esimerkiksi kysymystä A:n mainitseman seinän yläosan korjaustyön korvattavuudesta vahinkotapahtuman lukuun. A ei ole esittänyt rahamääräisesti yksilöityjä korvausvaatimuksia vaatimiensa hotelliyöpymisten, korjauskulujen, kiinteiden kalusteiden ja irtaimiston vaurioiden osalta. Myös vakuutusyhtiö on lausumissaan kehottanut A:ta esittämään riittävästi yksilöidyt vaatimuksensa esinevahingoista ja korjauskuluista vahingon käsittelemiseksi.
Vakuutuslautakunta ei tässä vaiheessa anna valvojan laskua lukuun ottamatta A:n korvausvaatimusten osalta ratkaisusuositusta. A:n tulee muiden vaatimustensa osalta esittää riittävästi yksilöidyt korvausvaatimuksensa tarpeellisine tositteineen vakuutusyhtiölle, jonka tulee ensi vaiheessa käsitellä korvausvaatimukset ja antaa näiden osalta perustellut korvauspäätökset.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa A:lle asumisen keskeytymisturvan perusteella lisäkorvausta X Oy:n laskusta edellä esitettyjen periaatteiden mukaisesti ja korvaa A:lle valvojan laskun mukaisen kustannuksen. Hotelliyöpymisen, rakennuksen korjauskulujen ja muun omaisuusvahingon osalta A:n tulee esittää riittävästi yksilöidyt korvausvaatimuksensa tarvittavine tositteineen vakuutusyhtiölle, jonka tulee käsitellä vaatimukset edellä esitettyjen periaatteiden mukaisesti.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala
Jäsenet:
Maso
Sario
Vaitomaa
Yrttiaho