Tapahtumatiedot 

Vahingonkärsinyt A (s. 1984) horjahti 16.7.2017 ottaessaan valokuvaa elämyspuistossa. Hän tipahti polun tasanteelta vajaan metrin matkan maahan takapuoli ja selkä edellä, ottaen samalla vasemmalla kädellään kaiteesta kiinni. Tämän seurauksena A satutti vasemman olkapäänsä ja selkänsä. Etenkin A:n vasen olkapää, hartia ja olkavarsi jäivät kivuliaiksi, ja olkavarteen jäi liikerajoitusta. Oirekuva laajeni myös I kylkiluun ja rintalastan alueelle. Sittemmin A:n kiputilat vaikuttavat jääneen krooniseksi, ja kiputilojen yhteydessä on havaittu CRPS:n ja TOS-oireyhtymän piirteitä.

Korvauksia A:n henkilövahingosta haettiin elämyspuisto X:n toiminnan vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi päätöksessään kysymyksessä olevan vastuuvakuutuksesta korvattava vakuutustapahtuma. Yhtiön käsityksen mukaan A on saanut vahinkotapahtumassa vasemman olkapään venähdysvamman, josta on aiheutunut A:lle hoitokuluja ja työkyvyttömyys 12.10.2017 asti. Vakuutusyhtiön mukaan on kuitenkin epätodennäköistä, että A:n nykyiset oireet enää olisivat syy-yhteydessä venähdysvammaan eikä hoitokuluja tai ansionmenetystä tämän vuoksi tule enää korvata vastuuvakuutuksen perusteella 12.10.2017 jälkeen. Vahinkotapahtumasta saatu vamma huomioon ottaen tilapäisestä haitasta on katsottu asianmukaiseksi korvaukseksi 700 euroa ja pysyvää haittaa ei venähdysvammasta ole vakuutusyhtiön mukaan jäänyt.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan A toistaa seikkaperäisesti asian tapahtumatiedot sekä vakuutusyhtiön korvauspäätöksissä todetut seikat.  A vaatii edelleen, että hänen vasemman olkanivelen kivuista ja liikerajoituksista sekä kylkiluun ja rintalastan alueen oireista muodostuva moninainen vaikea oirekuva vahvistetaan olevan korvaukseen oikeuttavassa syy-yhteydessä 16.7.2017 vahinkotapatumaan. Lisäksi A vaatii, että elämyspuiston vastuuvakuutuksesta maksetaan hänelle sekä tutkimus- ja hoitokulut sekä työkyvyttömyys kokonaisuudessaan myös 12.10.2017 jälkeiseltä ajalta. Niin ikään A vaatii lisäkorvausta tilapäisen haitan osalta ja korvausta pysyvästä toiminnallisesta haitasta.

Näkemyksensä ja esittämiensä vaatimusten tueksi A viittaa kattavasti häntä hoitaneiden lääkäreiden lausuntoihin sekä lääketieteellisen syy-yhteyden toteamiseen liittyvään oikeuskäytäntöön ja oikeuskirjallisuuteen sekä lain esitöihin.

Erityisesti A painottaa, ettei lääketieteellisestä selvityksestä ole osoitettavissa hänen oireilleen mitään tapaturmavahinkoa todennäköisempää tekijää. Hänellä todetut lievät ja ikään nähden tavanomaiset degeneratiiviset muutokset eivät todennäköisesti riitä selittämään A:lla todettua oirekuvaa. Näkemyksensä tueksi A toteaa, että 3.10.2017 otetussa MRI-kuvauksessa on hänellä ollut havaittavissa degeneratiivista reunaosteofyyttiä sternoklavikulaarinivelen alareunassa myös oikealla puolella, mutta nämä muutokset eivät kuitenkaan aiheuttaneet samanlaisia oireita oikealle puolelle A:n kehoa. Näin ollen nimenomaan 16.7.2017 sattunut putoamistapaturma laukaisi nyt tarkoitetun vaikean oirekuvan, joka on siitä lähtien jatkunut tauotta. Vaikka A:lla olisikin todettavissa edellä kuvatun kaltaisia lieviä degeneratiivisia muutoksia, on juuri 16.7.2017 sattunut tapaturma saanut aikaan oireilun alkamisen, ja vahinko tulee näin ollen korvata A:lle kokonaisuudessaan vastuuvakuutuksesta. Ajallisen syy-yhteyden ohella myös kaikki edellä mainitut seikat tukevat oirekuvan korvattavuutta 12.10.2017 lukien.

Vakuutusyhtiön vastineen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä A toteaa, että korvattavuuden edellytyksenä ei voi olla mikään spesifinen diagnoosi, kuten CRPS, vaikka A:lla onkin tähän diagnoosiin viittaavia oireita. A:lla ei myöskään ole velvollisuutta eikä mahdollisuutta esittää selvitystä tapaturmaa edeltävältä ajalta siitä, ettei hänellä olisi ollut tapaturmasta johtuvia oireita. Lisäksi A toteaa vielä, ettei hänellä ennen vahinkotapahtumaa ollut juurikaan sairauspoissaoloja muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tapaturmasta johtuvat oireet ovat luonnollisesti alkaneet tapaturman jälkeen.

Vakuutuslautakunnan asiantuntijalausunnon jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässään A toistaa edelleen kaikki vaatimuksensa perusteineen. A kritisoi asiantuntijalausuntoa siltä osin, että se on suppea ja niukasti perusteltu. A katsoo, että asiantuntijalääkäri ei todennäköisesti ole kovin hyvin perehtynyt rintakehän ja sc-nivelen vammoihin, koska ne todetaan yleensä kliinisesti ja ne ovat myös hyvin vaikeasti kuvannettavissa. Lisäksi A muistuttaa, etteivät hermorakenteen muutokset välttämättä näy kuvantamistutkimuksissa. Niin ikään A katsoo, että viimekädessä tapaturman ja oireiston välisen syy-yhteyden arvioinnissa on kysymys oikeudellisesta ratkaisusta ja asiassa esitetty näyttö ja selvitys tukevat selkeästi A:n esittämää näkemystä. Vahinkotapahtuma 16.7.2017 on ollut A:n nykyoireiston välttämätön syy ja ilman tapaturmaa A olisi todennäköisesti oireeton.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot ja tapaukseen sovellettavat vakuutusehdot. Tämän lisäksi yhtiö viittaa asiassa antamiinsa korvauspäätöksiin ja toistaa niissä lausutun kantansa.

Vastineessaan vakuutusyhtiö toteaa, että lääketieteellisten selvitysten mukaan A:lle on tehty useita kuvantamistutkimuksia syksyllä ja talvella 2017. Lisäksi hän on ollut 30.10.2017 hermoratatutkimuksessa. Kuvantamistutkimuksissa ei löytynyt murtumia, repeämiä tai muitakaan traumaan viittaavia muutoksia. Sen sijaan A:lla on todettu lievää turvotusta hartialihaksen alaisessa limapussissa ja lieviä rappeumaperäisiä muutoksia. A:lla on lisäksi tutkittu olkapunoksen sairautta ja hänellä todettu keväällä 2018 rintakehän yläaukeman ahtaumaoireyhtymä. Yhtiö katsoo, että nämä sairausperäiset tilat saattavat osaltaan selittää A:n nykyoireita. 

Vakuutusyhtiön mukaan A on saanut vahinkotapahtumassa vasemman olkapään venähdysvamman. Yhtiön mukaan on epätodennäköistä, että A:n nykyiset oireet olisivat enää syy-yhteydessä venähdysvammaan eikä hoitokuluja tai ansionmenetystä näin ollen voida korvata vastuuvakuutuksen perusteella 12.10.2017 jälkeiseltä ajalta. Samoin perustein yhtiö katsoo, että A:lle suoritettu 700 euron korvaus tilapäisestä haitasta vastaa vakiintunutta korvauskäytäntöä. Niin ikään yhtiö katsoo edelleen, ettei tapauksessa ole osoitettu, että A:lle olisi jäänyt venähdysvamman johdosta korvattavaa pysyvää haittaa.

A:n toimittaman leikkauskertomuksen jälkeen antamassaan lisävastineessa yhtiö toteaa, että A:n pitkittyneiden kipuoireiden taustalla keskeisenä selittävänä syynä on A:lla todettu rintakehän yläaukeaman oireyhtymä (TOS), joka on rakenteellinen ja toiminnallinen oireyhtymä, jota ei voida pitää traumaperäisenä.  Tämän vuoksi myöskään TOS-oireiden hoidosta aiheutuneita kuluja tai työkyvyttömyyttä ei voida korvata vastuuvahingon seurauksena. Samoin yhtiö toteaa edelleen, ettei A:n tapauksessa voida katsoa myöskään CRPS:n kriteerien täyttyvän ja joka tapauksessa taustalla olevan oireiston syy-yhteys vahinkotapahtumaan jää epätodennäköiseksi. 

Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon vastaanottamisen jälkeen vakuutusyhtiö on ilmoittanut korvaavansa A:lle myös 6.11.2017 vastaanottokäynnin.

Vakuutuksenottajan kuuleminen

Vakuutettuna olevalla elämyspuistolla ei ole ollut asiassa lausuttavaa.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa asiantuntijana käyttämältään kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Matti Karjalaiselta.

Lausunnossaan Karjalainen toistaa asiassa olennaisen lääketieteellisen selvityksen ja toteaa, että vahinkotapahtuman jälkeen A hakeutui hoitoon noin kahden viikon viiveellä. Tällöin A:n olkapään rakenteet todettiin tunnustellen normaaleiksi ja olkanivelen aktiivisen loitonnuksen todettiin olevan 90 astetta ja passiivisesti loitonnus oli täysi. Olan röntgentutkimuksessa tai ultraäänitutkimuksessa ei todettu vauriolöydöksiä. Karjalainen katsoo lausunnossaan, että vahinkotapahtuman 16.7.2017 johdosta on perusteltua korvata A:n olan alkuvaiheen tutkimukset ja hoidot mukaan lukien 6.11.2017 kirurgin vastaanottokäynti. Tämän jälkeiseltä ajalta Karjalainen katsoo A:n oireilun aiheutuneen olan rakenneperäisistä tekijöistä ja että olan oireiston pitkittymisen taustalla ovat siten sellaiset sairausperäiset syyt, kuten rinta-ontelon yläaukon ahtauma ja olkalisäkkeenalisen limapussin ärsytystila. Edellä todetuin perustein Karjalainen arvio, että A:lle on aiheutunut vahinkotapahtuman johdosta liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisena sen luokan 2 (lievät vammat) mukainen tilapäinen haitta, joka asettuu luokan sisällä sen alakolmannekseen. Pysyvän haitan osalta Karjalainen toteaa, ettei käytettävissä olevan selvityksen valossa arvioiden voida todeta A:lle aiheutuneen vahinkotapahtuman perusteella korvattavaa pysyvää toiminnallista haittaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa vahinkotapahtuman johdosta maksettavista hoitokuluista, työkyvyttömyysajasta sekä vahinkotapahtumasta aiheutuneen pysyvän sekä tilapäisen haitan määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 c §:n mukaan kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika. Pysyvästä haitasta määrätään korvaus ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahingonkärsineen ikä.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, jotka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja joista vakuutuksenottaja on voimassaolevan oikeuden mukaan korvausvastuussa.

Asian arviointi 

Syy-yhteys, hoitokulut ja työkyvyttömyys

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän näyttää tämän riittävän vakuuttavasti, on vakuutuksenantaja puolestaan velvollinen osoittamaan, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, mikäli vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

Vakuutuslautakunnalla käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen mukaan vahinkotapahtuman 16.7.2017 jälkeen 1.8.2017 suoritetussa kliinisessä tutkimuksessa todettiin, että A:n olkapään rakenteet olivat tunnustellen normaalit, olkanivelen aktiivinen loitonnus oli 90 astetta ja passiivisesti loitonnus oli täysi. Samassa yhteydessä tehdyssä röntgentutkimuksessa ja ultraäänitutkimuksessa ei A:n olassa todettu vauriolöydöksiä. Työterveyslääkärin arviossa 23.8.2017 todettiin, että A:n yläraajoissa voimat olivat symmetriset ja kaularangan liikkeet kivuttomat. Vasemmalla todettiin kuitenkin solisluun ja rintalastan liitoksen arkuus. Jatkohoidoksi määräytyi tällöin olan mobilisaatio fysioterapian tukemana. 2.9.2017 A hakeutui päivystykseen vasemman käden puutumisen johdosta ja uudelleen 4.9.2017 rintakehän kuumotuksen ja vasemman käden puutumisoireen johdosta. Tällöin todettiin kliinisesti tunnustellen rintalihaksen arkuus sekä kaularangan lihasten jännittyneisyys. A:lle tehtiin kaularangan ja rintarangan MRI-tutkimuksen, joissa ei todettu erityistä. 28.9.2017 tehdyssä ortopedin arviossa todetaan, että A:n olkanivel ei ole epävakaa, mutta sen liikkeet ovat jäykät ja olassa on todettavissa kireyttä. Myös 30.10.2017 tehdyssä hermoratatutkimuksessa todettiin normaali löydös. 6.11.2017 laaditussa kirurgin arviossa todetaan kyseessä olevan lievä solisluurintalastaliitoksen vamma, jonka hoito on konservatiivinen eikä sille ole enää kontrollitarvetta. Kipupoliklinikan arviossa 18.12.2017 A:lla todetaan hankala kipu solisluu-rintalastaliitoksen seudussa. Kaularangan liikkeiden todetaan olevan täydet.

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausuntoa A:n oireiston sekä 16.7.2017 sattuneen vahinkotapahtuman välisestä syy-yhteydestä sekä sen johdosta mahdollisesti aiheutuneesta pysyvän haitan korvaamisesta ja tilapäisen haitan suuruudesta kirurgian, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Matti Karjalaiselta. Lausunnon antava lääkäri toimii asiassa puolueettomana tahona ja ottaa kantaa ratkaistavan asian kannalta olennaisiin lääketieteellisiin kysymyksiin. Asiantuntija arvioi asiaa sen perusteella, mitä hoitavien lääkäreiden antamissa kirjallisissa lääkärintodistuksissa ja -lausunnoissa on mainittu. Olennaisia ovat tällöin ne tutkimuksin varmistetut tosiasiat ja lääketieteellisesti perustellut johtopäätökset, jotka hoitava lääkäri on potilaansa tilanteesta ja kyvyistä kirjannut. Karjalainen on lausunnossaan katsonut, että A:lle on aiheutunut hartian seudun venähdysvamma, jonka johdosta on perusteltua korvata A:lle syntyneet hoitokulut sekä työkyvyttömyys 6.11.2017 asti. Myöhemmän oireiston Karjalainen katsoo johtuvan rakenneperäisistä tekijöistä, kuten rintaontelon yläaukon ahtaumasta sekä olkalisäkkeenalisen limapussin ärsytystilasta. 

Vakuutuslautakunta viittaa A:ta koskeviin lääketieteellisiin selvityksiin ja hankkimaansa asiantuntijalausuntoon ja katsoo, ettei A:n olan pidempiaikainen oireilu ole syy-yhteydessä 6.11.2017 jälkeiseltä ajalta 16.7.2017 sattuneeseen vahinkotapahtumaan ja sen yhteydessä aiheutuneeseen olan venähdysvammaan. Vakuutusyhtiö on korvannut A:n työkyvyttömyyden vahinkotapahtumasta johtuvana 12.10.2017 asti. Edellä todetuin perustein lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan A:lle lisäkorvausta siten, että vahinkotapahtuman johdosta aiheutuneen työkyvyttömyyden katsotaan jatkuvan 6.11.2017 asti. Muilta osin lautakunta pitää yhtiön päätöstä oikeana.

Tilapäinen haitta ja pysyvä haitta

Vakuutusyhtiö on arvioinut haitan kuuluvan Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokkaan 2 ja korvaus on suoritettu luokan alakolmanneksen mukaisena, siten että korvaus on 700 euroa. A vaatii, että tilapäinen haitta arvioidaan uudestaan ja että korvaus suoritettaan korkeampana. Lisäksi A vaatii korvausta vahinkotapahtuman johdosta aiheutuneesta pysyvästä haitasta.

Edellä esitettyyn lääketieteelliseen selvitykseen ja asiantuntijalausunnossa todettuun viitaten Vakuutuslautakunta katsoo, etteivät A:n olan rintaontelon yläaukon ahtauma sekä olkalisäkkeenalisen limapussin ärsytystila ole 16.7.2017 vastuuvahingon johdosta korvattavia tiloja. Näin ollen tilapäistä ja pysyvää haittaa arvioidaan siten ainoastaan vasemman hartianseudun venähdyksen jälkitilan valossa.

Arvioidessaan vamman vahingonkärsijälle aiheuttamaa kipua ja särkyä ja muuta tilapäistä haittaa lautakunta on käyttänyt apunaan liikennevahinkolautakunnan antamia normeja ja ohjeita sekä henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksia, joita yleisesti sovelletaan vahingonkorvauskäytännössä. Lautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja ja suosituksia voidaan yleensä pitää vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

Liikennevahinkolautakunnan normien luokan 2 mukaan lieviä vammoja ovat muun muassa ruhjevamma, yksinkertainen luunmurtuma tai nivelen sijoiltaanmeno, joka paranee normaalissa odotetussa ajassa eikä vaadi leikkaushoitoa. Lieville vammoille on ominaista, että ne eivät vaadi elvytys- tai tehohoitoa, eivät vaadi leikkaustoimenpiteitä, tarvitsevat sairaalahoitoa enintään viikon, toiminnallinen toipuminen vaatii enintään kaksi kuukautta ja että vammojen pysyväisseuraukset ovat vähäiset. Normien mukaiset korvaukset ovat 2 luokassa 300–1.200 euroa.

Edellä selostetun lääketieteellisen selvityksen sekä lautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan A:lle on vastuuvahingon johdosta aiheutunut hartianseudun venähdysvamma, joka ei ole vaatinut sairaalahoitoa. Asiantuntijalausunnon mukaan edellä mainitun vamman johdosta liikennevahinkolautakunnan luokan 2 alakolmanneksen mukaista korvausta on pidettävä riittävänä.

Viitaten käytössään olevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja hankkimaansa asiantuntijalausuntoon Vakuutuslautakunta katsoo lisäksi, että vakuutusyhtiön maksama korvaus tilapäisestä haitasta on asianmukainen myös henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suositusten valossa.

Vakuutuslautakunta toteaa, että vamman mahdollisesti aiheuttamaa pysyvää vikaa ja haittaa arvioidessa käytetään sosiaali- ja terveysministeriön asetusta tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta. Haittaa arvioitaessa otetaan huomioon ainoastaan sairauden, vamman ja toiminnanvajavuuden laatu, mutta ei yksilöllisiä olosuhteita kuten ammattia tai harrastuksia. Toimintakykyä verrataan samanikäisen terveen henkilön toimintakykyyn. Haittaluokka määritetään etsimällä haittaluokkataulukosta vammaa tarkoin tai läheisesti vastaava tai siihen verrattava nimike. Jos vamman laajuuden tai erityisen laadun vuoksi tällaista nimikettä ei voida soveltaa, käytetään yleisempää nimikettä (yläraaja kokonaisuutena, alaraajat kokonaisuutena, yleinen toiminnanvajavuus).

Selvyyden vuoksi Vakuutuslautakunta toteaa, että riita-asian ratkaisemisessa ei olla sidottuja hoitavien lääkärien haittaluokasta esittämiin näkemyksiin. Asiakkaalle vahinkotapahtumasta jääneen pysyvän haitan määrää arvioidaan sen sijaan objektiivisesti potilasasiakirjoista ja muusta selvityksestä saatavien tietojen nojalla.

Vakuutuslautakunta viittaa asiassa annettuun asiantuntijalausuntoon, käytettävissään olevaan lääketieteellisen selvitykseen ja erityisesti siihen, ettei A:n olan erilaisissa kuvantatutkimuksissa ole ollut todettavissa tapaturmaan sopivia vauriolöydöksiä ja että A:n olan liikerajoissa ei ole ollut rajoituksia jäykkyyttä ja kireyttä lukuun ottamatta. Näin ollen lautakunta katsoo, ettei A:lle asiakirjojen perusteella ole jäänyt vahinkotapahtuman 16.7.2017 johdosta korvattavaa pysyvää haittaa

Vakuutuslautakunta ei siten suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätöksiin haittakorvausten osalta.

Lopuksi Vakuutuslautakunta toteaa vielä, että se voi ohjesääntönsä 9 §:n mukaan omasta aloitteestaan kuulla asiantuntijaa tai hankkia asiantuntijalausunnon. Nyt käsillä olevassa tapauksessa lautakunta katsoo, että asiassa hankittua asiantuntijalausuntoa on pidettävä riittävänä asian käsittelyn kannalta ja ettei syytä toisen asiantuntijalausunnon pyytämiselle ole osoitettu.

Lopputulos

Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan A:lle korvausta työkyvyttömyyden johdosta 6.11.2017 asti. Muilta osin Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä ehtojen mukaisena. 

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

puheenjohtaja Norros
sihteeri Hanén

Jäsenet:
Karimäki
Korpiola
Rusanen
Sarpakunnas