Tapahtumatiedot
Vakuutettu A nukahti 7.1.2018 alkoholin vaikutuksen alaisena suihkussa ollessaan lattiakaivon päälle, mistä aiheutui vahinkoa A:n asuintalon useille huoneistoille ja talon yleisille tiloille. Asunto-osakeyhtiö haki vahingosta ensisijaisesti korvausta kiinteistövakuutuksesta, joka korvasi vahingon omavastuuta lukuun ottamatta. Asunto-osakeyhtiö esitti A:lle korvausvaatimuksen kiinteistövakuutuksen omavastuun osalta ja eräät vahingoittuneiden huoneistojen asukkaat vaativat A:lta korvausta sijaisasuntokuluistaan. Sittemmin kiinteistövakuutusyhtiö esitti maksamiensa korvausten osalta A:lle vakuutussopimuslain 75 §:n mukaisen takautumisvaatimuksen. A haki korvausta vastuuvakuutuksestaan.
Vastuuvakuutusyhtiö katsoi, että A oli aiheuttanut vahingon huolimattomuudellaan ja että vahinko oli vastuuvakuutuksesta korvattava kiinteistövakuutuksen omavastuuosuuden ja vahingoittuneiden naapuriasuntojen asukkaiden sijaisasumiskulujen osalta. Korvauksista tehtiin 25 % vähennys, koska A:n alkoholin käytön katsottiin vaikuttaneen vakuutustapahtumaan.
Kiinteistövakuutusyhtiön takautumisvaatimuksen osalta vastuuvakuutusyhtiö totesi, että takautumisoikeus edellyttää vakuutussopimuslain 75 §:n mukaan sitä, että vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta taikka on lain mukaan velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudestaan riippumatta. Vastuuvakuutusyhtiö viittasi saamiinsa selvityksiin, joiden mukaan A ei ollut aiemmin nukahtanut suihkuun. Hänen verensä alkoholipitoisuudesta ei ollut esitetty tarkkaa selvitystä. A:n toiminta oli ollut moitittavaa, koska hänen olisi pitänyt ymmärtää, että väsyneenä ja humaltuneena ei kannata mennä istumaan suihkuun. A:n toimintaa ei kuitenkaan voitu pitää törkeän huolimattomana. Asiassa oli vastuuvakuutusyhtiön mukaan jäänyt epäselväksi, oliko A:n täytynyt ymmärtää väsymystilansa ja toiminnantasonsa laskun olleen niin merkittävä, että hänen olisi pitänyt tiedostaa suihkussa käymiseen liittyvän merkittävä vaara nukahtamisesta sinne ja vesivahingon aiheutumisesta. Selvitysten perusteella oli myös jäänyt epäselväksi, kuinka pitkän ajan kuluessa A oli nauttinut alkoholia ja paljonko alkoholia oli nautittu, ja kuinka vahvassa humalatilassa A oli ollut kotiin saavuttuaan. Vastuuvakuutusyhtiö katsoi, ettei esitetyistä selvityksistä ilmennyt sellaista välinpitämätöntä suhtautumista nyt sattuneen kaltaisen vahingon vaaraa kohtaan, että vahinkoon johtanutta toimintaa voitaisiin pitää törkeän huolimattomana. Tällä perusteella vastuuvakuutusyhtiö ei suorittanut korvausta kiinteistövakuutusyhtiölle.
Kiinteistövakuutusyhtiön ratkaisusuosituspyyntö
Kiinteistövakuutusyhtiö pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. Ratkaisusuosituspyynnössä viitataan vakuutussopimuslain esitöihin (HE 114/1993, s. 43), joiden mukaan törkeä huolimattomuus on käsitteenä lähellä tahallisuutta. Tähän liittyen Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 1997:103 todennut, että huolimattomuutta on vahingonkorvausoikeudessa pidetty törkeänä usein silloin, kun toiminta on ollut häikäilemätöntä ja välinpitämätöntä seurausten suhteen. Tuottamuksen asteen on Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2002:56 katsottu määräytyvän sen mukaan, kuinka merkittävästi vahingon aiheuttaneen toiminta on poikennut vaadittavasta huolellisuudesta. Tässä harkinnassa on kiinnitettävä ensisijaisesti vahingonaiheuttajan yksilöstä riippumattomiin seikkoihin ja olosuhteisiin, kuten mahdollisen vahinkoseuraamuksen luonteeseen ja vakavuuteen, vahingon todennäköisyyteen sekä mahdollisuuteen välttää vahinkoseuraamus huolellisesti toimimalla. Tuottamuksen astetta on myös pidetty sitä törkeämpänä, mitä odotettavampaa vahingon tapahtuminen on vahinkohetkellä ollut.
A on tullut aamuyöllä 7.1.2018 kotiinsa vahvasti humaltuneena, mennyt suihkuun, istunut siellä ja nukahtanut. A on nukkunut suihkussa siten, että lattiakaivo on tukkeutunut ja tästä on ehtinyt aiheutua rakennukselle laaja vesivahinko. Palokunta on saapunut paikalle ja herättänyt A:n, minkä jälkeen poliisi on kutsuttu paikalle. A on saatu puhallutettua vasta poliisin saavuttua ja hän on tutkintailmoituksen mukaan ollut vahvasti päihtynyt. Tämä on tapahtunut todennäköisesti vähintään 1,5 tuntia sen jälkeen, kun A oli mennyt suihkuun. Tänä aikana A:n humalataso on ehtinyt laskea merkittävästi. Onnettomuusselosteesta ilmenee, että A on ollut 1,4 promillen humalassa. Kuitenkin poliisin tutkintailmoituksen mukaan A puhalsi poliisin kenttäalkometriin 0,74 mg/l, mikä vastaa ainakin 1,665 promillen humalatilaa verestä mitattuna. Tunnissa veren alkoholipitoisuus laskee noin 0,12 - 0,16 promillea. Konservatiivisen kokonaisarvion mukaan A on ollut ainakin noin 1,845 promillen humalassa istuessaan suihkun lattialle.
Tässä tapauksessa törkeä huolimattomuus ei muodostu pelkästään alkoholin vaikutuksen alaisena toimimisesta. Yleisen elämänkokemuksen mukaan väsyneenä istuttaessa tarkoituksettoman nukahtamisen riski on suuri. Mukavassa istuma-asennossa keho pystyy rentoutumaan huomattavasti helpommin kuin seisoma-asennossa ja nukahtaminen voi tapahtua yllättäenkin. Lämmin vesi lisää nukahtamisriskiä entisestään, sillä se edesauttaa rentoutumista ja väsymistä. Riippumatta siitä, oliko suihkussa rentoutuminen A:n erityinen tarkoitus, oli se hänen toimiensa välttämätön seuraus. Tämän lisäksi A oli ollut vahvassa humalatilassa suihkussa istuessaan, jolloin voi nukahtaa merkittävästi helpommin. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön mukaan tuottamusta arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota mahdollisuuteen välttää vahinkoseuraamus huolellisesti toimien. Tässä tapauksessa suihkussa istuminen on ollut vain ja ainoastaan A:n oma valinta, mikä on altistanut hänet nukahtamiselle. Näin ollen hän olisi voinut välttää vahingon aiheutumisen erittäin helposti seisomalla suihkussa.
A on asunut kerrostalon neljännessä kerroksessa, jolloin vahingon todennäköinen laajuus on vielä suurempi kuin omakotitalossa. Tarkastusraportista ilmenee, että A:n suihku on pieni, ja että lattiakaivo on sellaisessa kohdassa, että sen voi helposti tukkia istuessaan suihkussa. Nämä seikat lisäävät vahingon aiheutumisen todennäköisyyttä ja vahingon laajuutta. Jo yleisen elämänkokemuksen perusteella on selvää, että jos suihkuun nukahtaa vahvassa humalassa, voidaan vesivahinkoa pitää todennäköisenä. Tämän lisäksi voidaan katsoa, että asia on ollut muutenkin yleisessä tiedossa, sillä asiasta on uutisoitu laajasti mediassa. Koska asia on yleisessä tiedossa, huolellisuusvelvoite korostuu kyseessä olevassa toiminnassa. Yhteenvetona kiinteistövakuutusyhtiö toteaa, että A on mennyt yöllä vahvassa humalatilassa ja unisena pieneen suihkuun, käynyt siellä istumaan ja nukahtanut. On selvää ja yleisessä tiedossa, että tuollaisessa tilassa nukahtaa erittäin todennäköisesti, mikä A:n olisi pitänyt käsittää. Se, että A ei ole ehkä ymmärtänyt tätä humalatilansa takia, ei lievennä hänen tuottamustaan. A on tehnyt tietoisen valinnan saattaessaan itsensä voimakkaaseen humalatilaan ja hän on ollut tai hänen olisi pitänyt olla tietoinen humalatasostaan. Suihkussa nukahtamisen riski on ollut ilmeinen ja A:n on täytynyt mieltää, että hänen toiminnastaan todennäköisesti aiheutuu merkittävä vesivahinko. Näin ollen A:n toiminta on kokonaisuutena arvioiden ollut törkeän huolimatonta ja kiinteistövakuutusyhtiöllä on vakuutussopimuslain 75 §:n nojalla takautumisoikeus A:ta kohtaan.
Saatuaan tiedoksi vastuuvakuutusyhtiön vastineen kiinteistövakuutusyhtiö on toimittanut Vakuutuslautakunnalle lisäkirjelmän, jossa on toistanut aiemmin esittämiään argumentteja. Kiinteistövakuutusyhtiö on lisäksi ilmoittanut pitävänsä täysin ilmeisenä sitä, että A on sulkenut silmänsä ennen nukahtamistaan. Ihminen ei voi nukahtaa tai nukkua silmät aukinaisena, ellei hän kärsi lihasten tai hermoston vajaatoiminnasta tai muusta sairaudesta. A:n tapauksessa ei ole mitään viitteitä tällaisesta silmien vajaatoiminnasta. A on siten ollut hereillä ainakin silloin, kun hänen silmänsä ovat olleet auki ja hän on tehnyt tietoisen valinnan silmiensä sulkemisesta, minkä jälkeen hän on nukahtanut. Silmien sulkeminen kyseisessä tilassa aiheuttaa ilmeisen riskin nukahtamiselle.
Vastuuvakuutusyhtiön vastine
Vastuuvakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa asiassa. Törkeä huolimattomuus on lähellä tahallisuutta, ja sen tunnusmerkistön täyttymisen osalta on oikeuskäytännössä painotettu subjektiivista moitittavuutta. Törkeän huolimattomana voidaan pitää mm. tekoa tai laiminlyöntiä, joka osoittaa tekijässä selvää piittaamattomuutta toimintansa seurauksista. Tuottamusasteen arviointiin vaikuttavat muun muassa toiminnan vaarallisuus ja vahingon todennäköisyys. Törkeän huolimattomana voidaan yleensä pitää menettelyä, jossa vahingon aiheuttaja laiminlyö piittaamattomuudesta kaikkien niiden vahingon syntyyn vaikuttavien varotoimien noudattamisen, joita kyseisessä tilanteessa voidaan edellyttää. Vakuutussopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan erikseen, että pelkästään alkoholin tai muun huumaavan aineen alaisena toimiminen ei ole osoitus törkeästä huolimattomuudesta.
Vastuuvakuutusyhtiö katsoo, ettei A:n voida alkoholin vaikutuksen alaisena olemisesta huolimatta katsoa ottaneen tietoista riskiä suihkuun nukahtamisen suhteen. Vaikka A:n toimintaa tilanteessa voidaankin pitää huolimattomana, ei hänen toimintansa ole ilmentänyt sellaista piittaamattomuutta mahdollisesti syntyvistä vahinkoseurauksista, että huolimattomuutta voitaisiin pitää törkeänä. A:lle ei ole aiemmin sattunut vastaavan tyyppisiä vahinkoja, eikä hän ole aiemmin nukahtanut suihkuun. Tämän vuoksi hänellä ei ole ollut mitään erityistä syytä ajatella näin tapahtuvan nytkään. Uutisointi vastaavan tyyppisistä tapauksista ei vastuuvakuutusyhtiön näkemyksen mukaan vaikuta törkeysarviointiin.
Kiinteistövakuutusyhtiö on arvellut, että puhallutus olisi tapahtunut vähintään 1,5 tuntia suihkuun menemisen jälkeen, jolloin A:n humalataso olisi ehtinyt laskea merkittävästi. A:n tapauksessa ei ole käytettävissä selvitystä siitä, milloin alkoholin nauttiminen on lopetettu, koska suihkuun on menty ja kuinka pian puhallutus tarkalleen on tapahtunut. A:n humalatilan asteesta suihkuun menemisen hetkellä ei tästä syystä ole mahdollista tehdä tarkkoja päätelmiä. Vastuuvakuutusyhtiö katsoo, ettei A:n päihtymystilan ole suihkuun menemisen hetkellä näytetty olleen korkeampi kuin puhallutushetkellä. Päihtymystilan arviointiin liittyy myös mittaustapaa koskeva epävarmuustekijä. A on puhallutettu poliisin kenttäalkometrillä, jota ei mittaustuloksen epävarmuuden vuoksi voida käyttää esimerkiksi rattijuopumustapauksissa rangaistukseen tuomitsemisen perusteena. Mittaustulos voi olla väärä esimerkiksi laitteen virheellisen kalibroinnin tai puutteellisen huollon vuoksi ja yleisesti tunnettua on, että seulontaan käytettävän kenttäalkometrin tulos on joka tapauksessa vain suuntaa antava.
Vastuuvakuutusyhtiö toteaa, ettei A:n osalta ole selvitetty, että hän olisi hakeutunut lämpimään suihkuun rentoutuakseen, istuakseen siellä lattialla tai toimiakseen siellä ylipäätään millään tavoin poikkeavasti siihen nähden, miten suihkussa yleensä käydään. Kiinteistövakuutusyhtiö on lausuntopyynnössään maininnut suihkussa istumisen useaan kertaan, mutta epäselväksi jää, mistä tämä seikka ilmenee. Asiakirjoista ilmenee vain, että A on mennyt peseytymään pahoinvointinsa seurauksena syntyneistä sotkuista. Vastuuvakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan aiemman ratkaisun VKL 332/14 perusteluissa esitettyyn koskien huolimattomuuden törkeysasteen arviointia ns. suihkuunnukahtamistapauksissa. Vastuuvakuutusyhtiö katsoo, ettei A:n menettely ole ollut törkeän huolimatonta eikä tahallista, minkä vuoksi vakuutussopimuslain 75 §:ssä mainitut takautumisoikeuden kriteerit jäävät puuttumaan.
Vakuutetun kuuleminen
Vakuutuslautakunta on varannut vakuutettu A:lle tilaisuuden esittää asiassa kannanottonsa.
Selvitykset
Vakuutuslautakunnalla on käytössään seuraavat selvitykset:
- kiinteistövakuutusyhtiön ratkaisusuosituspyyntö 8.8.2019 ja lisäkirjelmä 3.10.2019
- vastuuvakuutusyhtiön vastine 13.9.2019, lisävastine 23.10.2019 ja sähköpostiviesti lautakunnalle 13.11.2019
- kiinteistövakuutusyhtiön takautumisvaatimus A:lle 16.5.2019
- vastuuvakuutusyhtiön korvauspäätös takautumisvaatimukseen liittyen 7.6.2019
- sähköpostikirjeenvaihtoa vastuuvakuutusyhtiön ja kiinteistövakuutusyhtiön välillä 25.7.2019 (asian uudelleenkäsittely)
- pelastuslaitoksen onnettomuusseloste 10.1.2018
- poliisin tutkintailmoitus 19.6.2019
- vahinkokartoitusraportti 10.1.2018
- artikkeli ”The Relationship between Blood Alcohol Concentration (BAC) and Breath Alcohol Concentration (BrAC): A Review of the Evidence” (Alan Wayne Jones)
- vakuutuskirja 16.4.2017
- vakuutusehdot 1.1.2012.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on kysymys A:n huolimattomuuden asteesta ja siitä, onko kiinteistövakuutusyhtiöllä vakuutussopimuslain 75 §:n nojalla oikeus periä kiinteistövakuutuksesta maksamansa korvaus takaisin A:lta.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Vakuutussopimuslain (28.6.1994/543) 75.1 §:n mukaan vakuutetun oikeus vaatia kolmannelta henkilöltä korvausmäärä, jonka vakuutuksenantaja on hänelle suorittanut, siirtyy vakuutuksenantajalle vain, jos kolmas henkilö on aiheuttanut vakuutustapahtuman tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta taikka on lain mukaan velvollinen suorittamaan korvausta huolimattomuudestaan riippumatta. Vakuutuksenantajan takautumisoikeuden rajoituksista eräissä vakuutuksissa säädetään tuotevastuulain 13 a §:ssä.
Yksityishenkilön vastuuvakuutuksen ehtojen (voimassa 1.1.2012 alkaen) kohdan 3.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan yksityishenkilönä vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutettu henkilö- ja esinevahinko, josta vakuutettu on Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa ja joka todetaan vakuutuskauden aikana.
Asian arviointi
Vakuutussopimuslain mukaan oikeus vaatia korvausmäärää siirtyy vakuutuksenantajalle vain, jos vakuutustapahtuma on aiheutettu tahallisesti tai törkeän huolimattomasti tai jos kyseessä on ankara vastuu. Nyt käsillä olevassa tapauksessa vahinkoa ei ole aiheutettu tahallisesti eikä A ole vahingosta ankarassa vastuussa, minkä vuoksi kiinteistövakuutusyhtiön takautumisoikeus riippuu siitä, onko vahingon aiheuttaja A aiheuttanut vahingon törkeällä huolimattomuudella.
Tuottamuksen arvioinnissa voidaan lähteä tavallista huolimattomuutta koskevasta oletuksesta. Tämän mukaan vaadittavasta huolellisuudesta poikkeaminen katsotaan törkeäksi huolimattomuudeksi vain, jos tähän on erityisiä perusteita. Törkeän huolimattomuuden on oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa katsottu olevan lähellä tahallisuutta. Törkeän huolimattomuuden tunnusmerkistön täyttymisen osalta on oikeuskäytännössä painotettu subjektiivista moitittavuutta. Törkeän huolimattomana voidaan pitää mm. tekoa tai laiminlyöntiä, joka osoittaa tekijässä selvää piittaamattomuutta toimintansa seurauksista. Tuottamusasteen arviointiin voivat vaikuttaa muun muassa toiminnan vaarallisuus ja vahingon todennäköisyys. Vakuutussopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä todetaan erikseen, että pelkästään alkoholin tai muun huumaavan aineen alaisena toimiminen ei ole osoitus törkeästä huolimattomuudesta.
Vakuutuslautakunnan käyttöön ei ole toimitettu vakuutettu A:n omaa selostusta tapahtuneesta. Poliisin tutkintailmoituksen 19.6.2019 mukaan A on kertonut tulleensa 7.1.2018 ravintolaillan jälkeen asunnolleen noin kello neljän aikaan. A on ollut vatsataudissa ja ulostanut housuihinsa, minkä vuoksi hän on mennyt suihkuun. A ei muista nukahtaneensa suihkuun ja on kertonut havahtuneensa suihkusta, kun pelastuslaitoksen palomiehet soittivat ovikelloa. Poliisin saapuessa paikalle A oli vahvasti päihtynyt ja puhalsi poliisin kenttäalkometriin 0,74 mg/l. Pelastuslaitoksen onnettomuusselosteen 10.1.2018 mukaan vettä on ehtinyt valua noin tunnin ajan ja A:n veren alkoholipitoisuus on ollut noin 1,4 promillea. Vastuuvakuutusyhtiön Vakuutuslautakunnalle 13.11.2019 lähettämän sähköpostiviestin mukaan A on ilmoittanut vastuuvakuutusyhtiölle, että hän oli ennen vahinkoa ollut ulkomaanmatkalla Balilla ja saanut kotiintulon jälkeen (28.12.2018) sitkeän vatsataudin, joka selkeästi vaikutti hänen terveyteensä ennen tapahtumapäivää. Tapahtumapäivänä A uskoi, että oli taas terve ja oireeton, mutta tämä osoittautui virheelliseksi ja A sai siis uudestaan vatsan kanssa ongelmia. Tämä seikka vaikutti olennaisesti tapahtumaketjuun, joka johti tähän ikävään onnettomuuteen.
Vakuutuslautakunta viittaa edellä kerrottuun erityisesti poliisin tutkintailmoituksen ja onnettomuusselosteen osalta ja katsoo, että A:n on, riippumatta hänen verensä tarkasta alkoholipitoisuudesta suihkuun menemisen hetkellä, katsottava olleen vahingon tapahtuessa merkittävästi päihtynyt. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan asiassa onkin sinänsä vastuuvakuutusyhtiön ja kiinteistövakuutusyhtiön kesken riidatonta, että A:n alkoholinkäyttö on vaikuttanut vakuutustapahtumaan. Riitaista on, onko A:n toiminta ollut törkeän huolimatonta. Vakuutuslautakunta on vakiintuneessa ratkaisukäytännössään katsonut, ettei pelkkä väsyneenä tai alkoholin vaikutuksen alaisena suihkuun meneminen itsessään anna lähtökohtaisesti aihetta pitää vakuutetun toimintaa törkeän huolimattomana. Vaikka vastaavan tyyppisistä vahingoista on viime vuosina uutisoitu, ne eivät kuitenkaan Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan ole niin yleisiä, että väsyneenä tai alkoholin vaikutuksen alaisena suihkuun menevän tulisi aina mieltää vesivahinko tällaisen toiminnan todennäköiseksi seuraukseksi. Lautakunta katsoo, että kussakin yksittäistapauksessa tulee erikseen arvioida, missä määrin vakuutetun olisi pitänyt tiedostaa suihkussa nukahtamisen riski ja siihen mahdollisesti liittyvä vahinkoriski.
Vakuutuslautakunta toteaa, ettei A:n tapauksessa ole esitetty selvitystä siitä, että A olisi aiemmin nukahtanut suihkuun tai että hänelle olisi aiemmin sattunut vastaavia vahinkoja. Selvityksistä ei myöskään käy ilmi, että A olisi mennyt suihkuun rentoutuakseen, istunut suoraan lattiakaivon päälle tai sulkenut silmiään suihkussa ollessaan. Lautakunnan käyttöön toimitetun selvityksen mukaan syy suihkuun menemiselle on ollut peseytyminen, ei esimerkiksi rentoutuminen tai lämmittely. Asiassa jää Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan epäselväksi, onko A:n täytynyt ymmärtää toiminnantasonsa laskun olleen niin merkittävä, että hänen olisi pitänyt tiedostaa suihkussa käymiseen liittyvän merkittävä vaara nukahtamisesta sinne ja vesivahingon aiheutumisesta. Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiassa esitetyistä selvityksistä ilmene A:n puolelta sellaista välinpitämätöntä suhtautumista nyt sattuneen kaltaisen vahingon vaaraa kohtaan, että A:n toimintaa voitaisiin pitää törkeän huolimattomana. Näin ollen kiinteistövakuutusyhtiöllä ei ole asiassa takautumisoikeutta.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vastuuvakuutusyhtiön korvauspäätökseen.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Laine
Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Hirviniemi
Korpiola
Rusanen