Haku

FINE-022218

Tulosta

Asianumero: FINE-022218 (2020)

Vakuutuslaji: Yksityistapaturmavakuutus

Ratkaisu annettu: 29.01.2020

Kuinka suuri pysyvä haitta vakuutetulle oli jäänyt vahinkotapahtumasta? Aivovamman jälkitila.

Tapahtumatiedot

A (s. 1994) tippui viiden metrin matkan asfaltille vuonna 2013 sattuneessa vahinkotapahtumassa. Hänellä todettiin vahinkotapahtuman jälkeen kallonmurtuma sekä ruhjemuutoksia ohimolohkoissa, aivoverenvuotoja ja aivojen keskilinjan siirtymä. A:lle kuvataan jääneen vahinkotapahtuman jälkeen oirekuva, joka ilmenee erityisesti väsyvyytenä, aloitekyvyttömyytenä, toiminnanohjauksen haasteina ja muistiongelmina. Vakuutusyhtiö on maksanut vuonna 2016 A:lle yksityistapaturmavakuutuksesta pysyvän haitan korvauksen haittaluokan 10 mukaisesti. 

Asiakkaan valitus

A on tyytymätön vakuutusyhtiön korvausratkaisuun ja vaatii, että pysyvän haitan korvaus tulee arvioida haittaluokituksen aivoja koskevan kohdan vaikeaa aivovamman jälkitilaa koskevan nimikkeen perusteella haittaluokan 12 mukaiseksi.  

A:n tapauksessa kallonsisäiset kuvantamislöydökset, GCS-lukema ja muistiaukon pituus viittaavat alkuvaiheen vaikeaan aivovammaan.  Vaikeaa aivovamman jälkitilaa osoittaa tapauksessa myös se, että A:lle on jäänyt aivovammasta esiintymään kohtalaisia tai vaikeita oireita. Hän kärsii kroonisesta päänsärystä, huimauksesta ja hankalista univaikeuksista. A:lla on todettu selkeä kognitiivisen toimintakyvyn heikentyminen, joka haittaa merkittävästi hänen joka päiväistä elämäänsä. A on joutunut keskeyttämään opintonsa ja hän on työkyvytön. A:lla on todettu kuulonalenema ja tinnitusta.

Lisäksi vaikeaa aivovamman jälkitilaa osoittaa A:n kohdalla se, että hänen sosiaalinen toimintakykynsä on selvästi heikentynyt. A on vetäytynyt sosiaalisesta kanssakäymisestä ja hänestä on tullut sosiaalisesti arka. Univaikeudet tekevät sosiaalisesta kanssakäymisestä hyvin vaikeaa. Vaikeaa aivovamman jälkitilaa osoittaa myös se, että A tarvitsee toisen henkilön ohjausta ja valvonta. Hän tarvitsee arkielämässään vanhempansa apua ja ohjausta.

Nuorelle henkilölle sattuneen aivovamman jättämän oireiston ja sen toimintakykyä rajoittavien tekijöiden arvioiminen edellyttää pitkäaikaista seurantaa.  Tapauksen arvioinnissa tuleekin huomioida erityisesti 10.9.2019 annetussa vapaamuotoisessa lääkärinlausunnossa todettu, koska tämä lausunto perustuu nuorena vammautuneen A:n pitkäaikaisen seurantaan ja osoittaa, että sittemmin aikuiseksi kasvaneelle A:lle on jäänyt vaikea aivovamman jälkitila. A:lle noin kuukausi vahinkotapahtuman jälkeen tehdylle neuropsyklogiselle tutkimukselle ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä. Kyseinen tutkimus on tehty ennen opintojen aloittamista tilanteessa, jossa A:n kognitiivinen kuormitus oli vähäistä. Tutkimus ei anna todellista kuvaa A:n oireistosta. A:n neuropsykologinen oirekuvaa ei selitä vanhemman sairastuminen, huolettomuus tai välinpitämättömyys, vaan aivovamma.  A:n suoriutuminen opinnoista vahinkotapahtuman jälkeen on ollut heikkoa. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimuksen. Se katsoo, että haittaluokan 10 mukainen tapaturmaisen pysyvän haitan korvaus on kaikki saadut tiedot huomioon ottaen asianmukainen ja riittävä. Vastineen mukaan alkuvaiheen tiedot viittaavat keskivaikeaan tai vaikeaan aivovammaan. Motorisesti A on toipunut hyvin. Neuropsykologinen oireisto on kuvautunut alkuun kohtalaisen lievänä. Myös tapaturmasta riippumattomat tekijät, kuten toisen vanhemman vakava sairastuminen sekä aikaisempi huolettomuus ja välinpitämättömyys opintoja kohtaan ovat vaikuttaneet vuonna 2016 tehdyssä neuropsykologisessa tutkimuksessa esille tulleeseen myöhempään huonompaan suoriutumiseen.

Lääketieteelliset selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään lääketieteellisenä selvityksenä potilaskertomusmerkintä vahinkotapahtuman sattumispäivältä sekä neurokirurgian potilaskertomusmerkintä ensivaiheen hoidon loppuarviosta. Lisäksi lautakunnalla on käytössään neuropsykologian konsultaatiovastaukset 25.9.2013 ja 25.8.2016, korva, nenä- ja kurkkutautien potilaskertomusmerkintä 31.5.2016, E-lääkärinlausunto 3.6.2016, palaute neuropsykologisesta kuntoutuksesta 4.7.2019 ja vapaamuotoinen lääkärinlausunto 10.9.2019. Lautakunnalla on käytössään myös opintosuoritusote 28.9.2016.

Alkuvaiheen potilaskertomusmerkintöjen mukaan A oli tippunut maahaan noin viiden metrin korkeudelta. Hän oli ollut ambulanssissa tajuton. GCS-luku oli ollut 3. A:lle tehtiin pään tietokonekerroskuvaus, jossa todettiin merkittävät traumaattiset muutokset.  Hänellä oli molemmin puolin todettavissa ruhjemuutokset ohimolohkoissa. Lisäksi hänellä oli lukinkalvonalainen verenvuoto otsalohkon alueella ja myös kovakalvonalinen verenvuoto oikealla. A:lla oli aivojen keskilinjan siirtymä. Näiden lisäksi todettiin kallon murtuma. Laboratoriokokeessa veren alkoholipitoisuus oli 1,9 promillea.

A:n tila vaati tehohoitotasoista seurantaa. Se kesti kaksi vuorokautta. Leikkaushoitoa ei tarvittu. Kontrollikuvissa vuoto ei ollut kasvanut. A:lle tehtiin pään magneettitutkimus kolmen vuorokauden kuluttua vahinkotapahtumasta. Siinä todettiin runsaasti eri aivojen osa-alueiden ruhjeita sekä oikean että vasemman keskikuopan rakenteissa. Lisäksi todettiin ruhjeita myös okkipitaalialueella ja pikkuaivoissa sekä yksittäinen DAI-muutos otsalohkossa. 

Noin kuukausi vahinkotapahtuman jälkeen tehdyssä neuropsykologisessa arviossa todettiin, että A:n suoriutuminen vaikuttaa monin paikoin vastaavan hyvää perustasoa. Visuaaliseen prosessointiin perustuvat suoritukset olivat kokonaisuutena arvioiden vähän kielellisiä suorituksia heikompia. Tarkkaavuuden säätelyssä ja toiminnanohjauksessa nähtiin lievää heikentymistä, joka ilmeni prosessoinnin lievänä ajoittaisena hitautena sekä virhealttiutena visuaalisen tarkkaavuuden kohdentamisessa ja tarkkaavuuden jakamisessa. Laajempien kokonaisuuksien mieleen painaminen onnistui jonkin verran vaihtelevasti. Erityisesti aktiivisia muististrategioita edellyttävässä kielellisessä oppimisessa nähtiin lievää hitautta. Myös visuaalisen aineksen mieleen painaminen onnistui hieman vaihtelevasti. Selkeää visuaalisen muistin häiriötä ei kuitenkaan ollut todettavissa, eikä myöskään työmuistinvaraisessa prosessoinnissa korostunutta häiriöalttiutta tullut esille. Visuokonstruktiivinen hahmottaminen ja päättely onnistuivat keskitasoa vastaavasti. Laadullisina piirteinä A:n suorituksissa oli paikoin lievää hitautta ja suunnitelmallisuuden heikentymistä. Myös kielelliset suoritukset vaikuttivat pääosin perustason mukaisilta. Lähinnä kielellinen sujuvuus oli osin alentunut. Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa tuli esille varsin lieviä löydöksiä ja A vaikutti toipuneen putoamistapaturmasta hyvin. Arviossa todetaan, että A oli ollut sairauslomalla ja tämän vuoksi kognitiivinen kuormitus oli ollut melko vähäistä. On mahdollista, että lievemmät toimintakyvyn muutokset eivät ole vielä koko laajuudessaan nähtävissä. A koki itse eniten haittaaviksi oireiksi päänsäryn, huimauksen ja nukahtamisvaikeudet.   

Neuropsykologisessa seurannassa noin kolmen vuoden kuluttua vahinkotapahtumasta A:lla kuvataan ilmenneen neuropsykologisissa testeissä lähinnä viitteellinen tai lievä neuropsykologinen oirekuva. Hänellä ilmeni sanasujuvuuden alentumista sekä tarkkaavuuden säätelyn ja joustavan toiminnanohjaamisen vaikeuksiin sopien suunnitelmallisuuden puutteita, kokonaisuuksien jäsentämisen vaikeutta, omaehtoisen toiminnan aloittamisen vaikeuksia sekä pitkäkestoisen tarkkaavuuden ylläpidon hankaluutta. Lisäksi kognitiivinen ponnistelu provosoi selvästi väsymystä ja kuormittumiskynnys oli matala. A:lla oli merkittäviä psyykkisiä haasteita, joita on katsottu olevan vammautumiselle sekundaarisia. A:n kerrotaan käyneen keväällä 2015 yleispsykiatrialla selvityksissä epäillyn depressiivisyyden vuoksi. Hänellä oli siellä todettu alkuvuodesta 2015 sattuneisiin tapahtumiin liittyvä traumaperäinen stressihäiriö. Psykiatrialla on arvioitu, että aivovamman seurauksena kehittyneet toiminnanohjauksen ja tarkkaavaisuuden vaikeudet ovat vaikeuttaneet traumaattisten kokemusten spontaania käsittelyä ja altistaneet psykiatrisille häiriöille.  

Potilaskertomusmerkinnän 31.5.2016 mukaan A:lla oli aikaisemmin tehdyssä kuulotutkimuksessa todettu kallonpohjan murtumasta johtuva vasemman puolen kuulonalenema. Merkinnän mukaan vasemman puolen kuulokynnysarvot ovat kauttaaltaan 20–55 desibeliä alemmat verrattuna oikean puolen kuuloon. 
E-lääkärinlausunnon 3.6.2016 mukaan A:lle jäänyt haitta sijoittuu keskivaikean-vaikean haitan alueelle. Tämän on osoittanut kykenemättömyys selvitä opinnoista sekä vanhemmilta tarvittava tuki arkielämässä. Haitta vastaa ainakin haittaluokkaa 10, joka on myös suhteessa alkuperäisen vamman vaikeusasteeseen. 

Neuropsykologisesta kuntoutuksesta 4.7.2019 kirjatun palautteen mukaan A:lla todettiin merkittävinä työ- ja opiskelukykyisyyttä alentavina tekijöinä voimakas kuormittuvuus, vireydensäätelyn ja vuorokausirytmin poikkeavuus ja kognitiiviset oireet, jotka eivät olleet seurannan aikana merkittävästi kohentuneet. A:n kokonaistilanne oli edelleen sellainen, että tukea tarvitaan. Hänellä oli ollut kevään mittaan voimistunutta mielialan laskua, tulevaisuuden suunnitelmat olivat avoimet ja arjenhallinnassa oli hankaluutta. 

Vapaamuotoisen lääkärinlausunnon 10.9.2019 mukaan A:ta koskevat löydökset neuropsykologisissa tutkimuksissa ovat testitasolla olleet kohtalaisen lievät painottuen sanasujuvuuteen, tarkkaavuuteen, toiminnan ohjaukseen ja aloitekykyyn. Nämä kognitiiviset oireet korostuvat huomattavasti väsymyksen myötä. Väsymysongelmaan on pyritty vaikuttamaan kaikin käytettävissä olevin keinoin. Fysioterapian ohella A on käynyt pitkään neuropsykologisessa kuntoutuksessa ja myös työkokeilussa. A ei ole työkykyinen normaaliin kokopäiväiseen työhön. Lisäksi A:lle on aiheutunut lievä niskan retkahdusvamma. Tapaturman aiheuttaman pysyvän haitan arvioidaan lausunnossa vastaavan kokonaishaittaluokkaa 12.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa lääketieteellisen asiantuntijalausunnon neurologian erikoislääkäri, LT Ivan Marinkovicilta. Asiantuntijalausunnon mukaan kysymyksessä on ollut korkeaenerginen vamma, josta on seurauksena suorassa syy-yhteydessä syntynyt vähintään keskivaikeaksi sopiva aivovamma. Vaikeusasteesta tehtävää arviota häiritsee A:n vahinkohetkisen päihtymyksen vaikutus tajuttomuuteen ja yleistilaan. 

Neurologian erikoislääkäri, LT Marinkovicin mukaan alkuvaiheen aivovamma kallistuu enemminkin vaikeaksi aivovammaksi siksi, että alkuvaiheessa A oli syvästi tajuton (GCS 3), tilanne oli vaatinut tehohoitoa ja muistiaukko olisi pitkä. Muistiaukosta on kuitenkin kirjauksia vasta neuropsykologin toimesta, missä todetaan, että A:n yhtenäiset muistikuvat ovat todettavissa vasta viikon kuluttua tapaturmasta. Sen sijaan muistiaukosta ei ole merkintöjä päivystystekstissä eikä tehohoitojakson loppuarviossa. Kun huomioon otetaan vuotomuutoksien laajuus ja vuotojen massavaikutus sekä ruhjeiden laaja-alaisuus, aivovamma sopii kuitenkin alkuvaiheen vaikeaksi aivovammaksi. Näin myös siksi, että A:lla todettu promillemäärä alkuvaiheessa ei ole ollut huomattavan suuri (1.9 promillea), eikä sen vaikutusta tajunnantasoon voida katsoa hyvin merkittäväksi.

Asiantuntijalausunnossaan neurologian erikoislääkäri, LT Marinkovicin katsoo, että A:lla on ollut alkuvaiheen vaikea aivovamma, joka on jättänyt neuropsykologiselta kannalta lievät kognitiiviset löydökset. A:n toimintakykyä rajoittavia tekijöitä ovat erityisesti kuormituksen aikana ilmenevä väsyvyys, aloitekyvyttömyys, toiminnanohjauksen haasteet sekä muistiongelmat ja lisäksi ovat todettavissa myös psyykkiset haasteet, jotka ovat aivovammalle sekundaarisia.
Kun tarkastellaan A:n oirekuvaa, A:n aivovamman jälkitila ei neurologian erikoislääkäri, LT Marinkovicin mukaan esitetyn perusteella sovi keskivaikeaa jälkitilaa vaikeammaksi. A:lla on keskivaikean ylärajoilla oleva aivovamman jälkitila, joka vastaa haittaluokkaa 10.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys A:lle vuonna 2013 sattuneen vahinkotapahtuman perusteella muodostuneen yksityistapaturmavakuutuksesta korvattavan pysyvän haitan arvioinnista.

Sovellettavat vakuutusehdot

Tapaturmaisen pysyvän haitan varalta myönnetyn vakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 40.1 mukaan vakuutetulle vakuutuksen voimassaoloaikana sattuneen kohdassa 2.2 tarkoitetun tapaturman aiheuttamasta pysyvästä täydestä lääketieteellisestä haitasta maksetaan kertakorvausta koko vakuutusmäärä ja osittaisesta haitasta lääketieteellisen haitta-asteen osoittama osa siitä.

Vakuutusehtojen kohdan 41.4 mukaan korvaus myönnetään vahinkohetkellä voimassa olevan vakuutusmäärän mukaisena. Jos haitta-aste muuttuu ennen kuin kolme vuotta on kulunut kertakaikkisen korvauksen maksamisesta, korvauksen määrää muutetaan vastaavasti. Maksettua korvausta ei kuitenkaan peritä takaisin.

Asian arviointi

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen perusteella tapaturman aiheuttamasta pysyvästä lääketieteellisestä haitasta maksetaan lääketieteellisen haitta-asteen osoittama korvaus. Korvausta määrittävällä pysyvällä haitalla tarkoitetaan vakiintuneesti tapaturman aiheuttamaa lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa. Haittaa määriteltäessä otetaan huomioon vamman laatu, mutta ei vammautuneen yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia. Vakuutuslautakunta pitää perusteltuna ja myös osapuolten kesken riidattomana arvioida A:lle tullutta pysyvää haittaa vahinkotapahtuman sattumishetkellä voimassa olleen sosiaali- ja terveysministeriön tapaturmavakuutuslain haittaluokituksista antaman asetuksen (1649/2009) haittaluokituksen mukaan. 

Vakuutuslautakunta toteaa, että sosiaali- ja terveysministeriön tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta antaman asetuksen (1649/2009) kohdan 6. (Aivot) mukaan aivovamman jälkitilan aiheuttamaa yleistä haittaa arvioitaessa on aina selvitettävä aivoihin kohdistuneen vamman vaikeus käyttäen hyväksi objektiivisia tietoja vamman varhaisvaiheen oireista ja tutkimuslöydöksistä. Näitä ovat tajunnan tason alenema, muistiaukon kesto, mikäli mahdollista arvioituna tuoreeltaan vamman jälkeen, ensiavussa tehdyt objektiiviset havainnot tajunnasta ja muusta neurologisesta tilasta sekä aivokuvausten tulokset. Alkuvaiheen vaikeusaste on yleensä yhteydessä jälkitilan vaikeusasteeseen. 

Tässä tapauksessa A on joutunut voimakasenergiseen päähän kohdistuneeseen vahinkotapahtumaan, jonka jälkeen hän on ollut tajuton. A:lle vahinkotapahtuman jälkeen tehdyissä kuvantamistutkimuksissa tehtiin selkeät aivovammalöydökset. Hänellä todettiin ruhjemuutoksia ohimolohkoissa, aivoverenvuotoja ja aivojen keskilinjan siirtymä sekä myös kallonmurtuma. Lääketieteellisessä selvityksessä kuvataan myös A:lla ollutta muistiaukkoa. Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan A:n alkuvaiheen aivovamma voidaan pitää vaikeusasteeltaan vaikeana. Lautakunta pitää selvitettynä, että A:lle on aiheutunut vuonna 2013 sattuneessa vahinkotapahtumassa alkuvaiheen vaikea aivovamma. 

Haittaluokituksen aivoja koskevan osan (6. Aivot) mukaan[aivovamman] jälkitilan aiheuttaman haitan määrittäminen vaatii yleensä perusteellista neurologista selvitystä erikoistutkimuksineen. Aivovamman aiheuttamassa kokonaishaitassa ovat tärkeimpiä kyky- ja persoonallisuusmuutokset ja joissain tapauksissa psyykkiset jälkihaitat, kuten kognitiivisen toimintakyvyn, käyttäytymisen ja tunne-elämän muutokset. Näiden lisäksi esiintyy osalla aivovamman saaneista erityishäiriöinä neurologisia paikallishäiriöitä, kuten esimerkiksi puheen tuottamisen tai ymmärtämisen häiriö, dysfasia tai epilepsiaa. Muita vaihtelevasti esiintyviä oireita, kuten päänsärkyä, huimausta, väsyvyyttä, muistin ja keskittymiskyvyn heikkoutta esiintyy vaihtelevasti. Nämä eivät ole suorassa suhteessa vamman alkuperäiseen vaikeusasteeseen, vaan esimerkiksi vaikeissa vammoissa subjektiiviset oireet voivat olla niukkoja. Objektiiviset tiedot psykososiaalisesta selviytymisestä, persoonallisuuden piirteistä ja terveydentilasta sekä ennen vammautumista että sen jälkeen luovat perustaa aivo-vammojen jälkitilan vaikeuden arvioinnille.

Haittaluokituksen aivovammoja koskevan osan nimikkeen ”Keskivaikea aivovamman jälkitila” (haittaluokka 6-10) kuvauksen mukaan alkuvaiheen tiedot viittaavat vähintään keskivaikeaan aivovammaan. Keskivaikean aivovamman jälkitilaan liittyy lieviä, mutta selvästi haittaavia pysyviä oireita, kuten toistuvat päänsäryt, muistin heikkeneminen, väsyvyys ja aloitekyvyn aleneminen. Sosiaalinen toimintakyky on hieman heikentynyt. Tutkimuksissa todetaan haittaavia vaikeuksia muun muassa toiminnan ohjauksessa ja muistissa. Myös kognitiivisia erityishäiriötä, epilepsiaa tai lieviä halvauksia voi esiintyä.

Saman haittaluokituksen osan nimikkeen ”Vaikea aivovamman jälkitila” (haittaluokka 11–15) mukaan alkuvaiheen tiedot viittaavat vaikeaan aivovammaan. Vaikeassa aivovamman jälkitilassa esiintyy kohtalaisia tai vaikeita oireita, kuten merkittävä päänsärkyoireisto tai selkeä kognitiivisen toimintakyvyn heikentyminen, jotka ovat tuntuvia ja haittaavat merkittävästi jokapäiväistä toimintaa. Sosiaalinen toimintakyky on selvästi heikentynyt. Myös eriasteisia neurologisia puutosoireita, kuten pareeseja ja kielellisiä häiriöitä tai epilepsiakohtauksia voi esiintyä. 

Noin kuukausi vahinkotapahtuman jälkeen tehdyssä neuropsykologisessa arviossa A:lla kuvataan varsin lieviä löydöksiä. Myöhemmin A:lla kuvataan neuropsykologinen oireisto, jonka keskeisiä toimintakykyä rajoittavia tekijöitä ovat kuormituksen aikana ilmenevä väsyvyys, aloitekyvyttömyys, toiminnanohjauksen haasteet sekä muistiongelmat. Lisäksi A:lla kuvataan suoraan vahinkotapahtumasta riippumattomia psyykkisiä haasteita, joille altistuminen voi liittyä aivovammasta johtuviin toiminnanohjauksen ja tarkkaavaisuuden vaikeuksiin. A:n vahinkotapahtuman jälkeen aloittamat opinnot ovat keskeytyneet ja hänen työkykynsä kuvataan olevan merkittävästi alentunut. 

A:lle on jäänyt alkuvaiheen vaikean aivovamman seurauksena aivovamman jälkitila, johon liittyy selvä haittaavaa oireisto. A:n tila rajoittaa myös hänen sosiaalista toimintakykyään. Neurologisia puutosoireita A:lla ei ole kuvattu. A:n oireisto ei kokonaisuutena kuvaudu vaikeaa aivovamman jälkitilaa koskevan nimikkeen mukaiseksi. 

Asiassa saadun selvityksen perusteella ja hankkimansa asiantuntijalausunnon huomioiden Vakuutuslautakunta katsoo, että A:lle on vuonna 2013 sattuneen vahinkotapahtuman perusteella jäänyt keskivaikea aivovamman jälkitila, joka asettuu vaikeudeltaan sanotun haittaluokituksen nimikkeen yläosaan. Lautakunta pitää aivovamman jälkitilan perusteella vuonna 2016 maksettua haittaluokan 10 mukaista korvausta vakuutusehtojen mukaisena. Selvityksestä ei myöskään ilmene, että vahinkotapahtumasta aiheutuva haitta-aste olisi muuttunut korvauksen maksamisen jälkeen haittaluokkaa 10 korkeammaksi.  
Vakuutuslautakunta toteaa lisäksi, että 10.9.2019 annetussa vapaamuotoisessa lääkärinlausunnossa A:lle mainitaan jääneen vahinkotapahtumasta lievä niskan retkahdusvamma. Alkuvaiheen potilaskertomusmerkinnöissä ei kuvata niskan alueen löydöksiä, eikä niskan oireista ole mainittu muussakaan lautakunnan käytettävissä olevissa edeltäneissä selvityksessä. Tapauksessa jää selvittämättä, että A:lle olisi vuonna 2013 sattuneen vahinkotapahtuman yhteydessä aiheutunut niskan alueen vamma, joka tulisi huomioitavaksi pysyvän haitan korvausta määritettäessä. Käytettävissä olevan selvityksen perusteella myöskään A:n toisen korvan kuulon alenema ei tapauksen arviointiin sovellettava haittaluokitus huomioiden oikeuta pysyvän haitan korvaukseen kuulon alenemaa koskevan nimikkeen perusteella.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen. 

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Korkeamäki 

Jäsenet:
Helenius
Kummoinen
Rahijärvi
Sibakov

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia