Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja oli ollut lumenpudotustöissä 6.2.2019 Helsingin keskusta-alueella. Lumenpudotustyön yhteydessä lunta ja jäätä oli pudonnut lumenpudotusalueen välittömässä läheisyydessä olleen Mercedes-Benz -merkkisen auton päälle, minkä johdosta auto oli vahingoittunut.

Vakuutuksenottaja on hakenut vahingon korvaamista vastuuvakuutuksestaan. Asiassa on annettu kielteinen korvauspäätös 7.2.2019 ja edelleen korvauksen epäävä päätös vakuutuksenottajan oikaisuvaatimukseen 12.2.2019. Vakuutus­yhtiön mukaan auto oli sijainnut suoraan lumenpudotusalueella, ja näin ollen vahingon kohteena on ollut omaisuus, joka on ollut vakuutuksenottajan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaista.

Asiakkaan valitus

Vahingon korvaaminen vastuuvakuutuksesta

Asiakas on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja katsoo, että Mercedes Benz -henkilöautolle aiheutunut vahinko tulisi korvata vastuuvakuutuksesta.

Asiakas katsoo, että lumen- ja jäänpudotusta ei olisi voinut kyseisessä kohtaa ajallisesti siirtää jalankulkijoille aiheutuvan jatkuvan hengenvaaran vuoksi. Suo­raan auton yläpuolella talon katolla on kattolyhty, jonka päällä oli paksua, irtoamaisillaan olevaa jäätä. Itsekseen irrotessa jää olisi voinut pudota kattolyhdyn päältä räystäälle ja kimmota siitä pitkälle. Mikäli jää olisi päässyt putoamaan it­sekseen, olisi ollut tuurista kiinni, olisiko jalankulkija kuollut alapuolella.

Yhtiön alkuperäinen tarkoitus oli pudottaa lumet sisäpihan puolelta ja pudottaa kadun puolen lumet vasta sen jälkeen, kun siellä ei olisi ollut autoja. Kadun puo­lella kuitenkin havaittiin niin akuutisti vaarallista jäätä, ettei kadun puolen pu­dotusta voinut lykätä. Tästä syystä ei myöskään ollut mahdollista asettaa siirto-kehotuksia ja odottaa 48 tuntia ajoneuvojen siirto-oikeutta.

Myöskään rakennuksen edessä olevaa osuutta ei olisi voinut eristää jalankululta, koska auton välittömässä läheisyydessä oli porttikonki, joka on ainoa kulkutie asuintalon sisäpihalla sijaitseviin rappukäytäviin. Jään mahdollisesta kimpoamisesta räystäältä johtuen jalankululta olisi tarvinnut eristää isompi alue, kuin ky­seisessä kohtaa olisi ollut mahdollista.

Alapuolella olevat autot oli suojattu vanerilevyin. Suojausten tarkoitus oli estää vauriot auton maalipintaan, kun maahan pudotetuista jään ja lumen kappaleista sinkoutuu sirpaleita tai roiskeita. Tuohon tarkoitukseen suojaukset olivat täysin riittävät. Yläpuolelta auton päälle putoavia painavia kappaleita vastaan ei riittä­vää suojausta olisi ollut tehtävissä tarvittavassa aikataulussa, eikä tuollaista suojausta ole vahingonaiheuttajan käsityksen mukaan yhdelläkään lumenpudotusyrityksellä käytössä. Raskaan suojan rakennustyö olisi myös asettanut suojan ra­kentajat itsensä hengenvaaraan jatkuvan jäänputoamisriskin vuoksi. Koska riski lumimassan tippumisesta oli akuutti ja lumimassan alla oleva porttikonki ainoa kulkuväylä rappuun, ei ollut myöskään mahdollista antaa siirtokehotusta, sulkea jalkakäytävää ja odottaa auton siirtämistä ennen pudotustyöhön ryhtymistä.

Asiakas on liittänyt lausuntopyyntöönsä K Oy:n toimitusjohtajan lausunnon. K Oy on pudottanut lunta kyseessä olevan taloyhtiön rakennuksen katolta useam­man kerran aiemmin. K Oy myös suoritti tuon nyt aloitetun työn loppuun seu­raavana päivänä, eikä ajoneuvoihin enää osunut lainkaan lunta eikä jäätä. K Oy:n lausunnon mukaan jään ja lumen turvallinen pudotus autoa vahingoittamatta on täysin mahdollista suorittaa. Lausunnossa todetaan, että kyseessä olevan kiinteistön katon kattolyhtyjen päälle muodostuu usein lämpövuotojen seurauk­sena jäätä. Kyseiset jäät eivät näy kadulle, mutta pudotessaan lyhdyn päältä ne pääsisivät esteettä putoamaan. Kyseisten kattolyhtyjen eteen ei ilman mittavia muutostöitä olisi mahdollista tehdä sellaista estettä, joka estäisi jäitä putoamasta kadulle asti. Tästä syystä kyseessä on toistuva ja vaaraa aiheuttava ilmiö. Koska jäitä ei voi alhaalta havaita ja jäät muodostuttuaan aiheuttavat akuutin vaaratilanteen, ei jäiden pudottamiseen voi etukäteen varautua siirtokehotuksin. K Oy toteaa, että kyseessä olevan rakennuksen kohdalla ei voida noudattaa yhtiön yleistä toimintatapaa eristää katualue, kunnes autot on siirtokehotuksen myötä siirretty. Nyt kyseessä olevan rakennuksen osalta on menetelty siten, että jäitä on pudotettu kaduilla olevista autoista huolimatta. Tämä johtuu siitä, että osa jäästä muodostuu suoraan porttikongin yläpuolelle, ja porttikonki on ainoa kulkutie taloyhtiön sisäpihan rappukäytäviin. Koska alapuolista aluetta ei ole voi­nut eristää, eikä jäitä akuutin vaaran vuoksi ole voinut katolle jättää, on kyseisen rakennuksen katolla olleet jäät täytynyt pudottaa autoista huolimatta. K Oy to­teaa lisäksi, että alan yleinen käytäntö tällaisessa tilanteessa on suojata vanerilla ajoneuvojen kyljet kadun pinnasta roiskuvilta jään sirpaleilta. Sellaista suo-jausta, joka ehkäisisi vauriot suorasta osumasta, ei ole autojen päälle vaaralli­sissa ja kiireellisissä olosuhteissa tehtävissä. Itseään kannattelevan ja jään kes­tävän suojauksen rakentaminen edellyttäisi työntekijöiltä pitkää oleskelua vaa­raa aiheuttavan jään alapuolella.

Lisäksi talon katolla olevien jäiden pudottaminen on autoja vahingoittamatta mahdollista. Jäiden turvallinen pudottaminen edellyttää lumikuorman asteit­taista keventämistä. Ensin yläpuolista kuormaa täytyy heittää sivuun tai katon reunalle sen verran, ettei se lähde omasta painostaan vyörymään jäiden pudot­tamisen yhteydessä. Tämän jälkeen katon reunalle voi edetä varovasti sellai­sesta kohdasta, johon lunta ei ole kinostunut tai kasattu. Tämän jälkeen lunta on lapioitava katon reunan yli pienissä erissä siten, etteivät jäljellä olevat yläpuoliset lumimassat tai jäät pääse vyörymään alas. Kun lumikuormaa on riittä­västi saatu reunalta kevennettyä, jäätä voi murtaa varovasti palasiksi ja pudot­taa reunan yli lohkare kerrallaan. K Oy:n työntekijät eivät ole kertaakaan vahingoittaneet ajoneuvoja, kun sen työntekijät ovat joutuneet tällä tavoin varoen toimimaan. Vaara ajoneuvon vahingoittamisesta näissä tilanteissa on aina kui­tenkin olemassa, mikäli keskittyminen hetkeksikin herpaantuu tai lumimassat käyttäytyvät arvaamattomasti. Tämä esineisiin kohdistuva vaara on kuitenkin näissä tilanteissa otettava, jotta ihmisiin kohdistuva vaara on ehkäistävissä.

Edellä mainituista syistä kyse on ollut yksittäisen työntekijän virheestä. Työnte­kijä ei ole onnistunut heittämään lunta siten, että se olisi pudonnut seinänviertä pitkin. Lumi on lentänyt liian kauas ja pudonnut auton päälle. Juuri tällaisia vir­heitä varten yritys on ottanut lumityövakuutuksen ja tällaisen virheen tulee kuu­lua lumityövakuutuksen korvauspiiriin. Henkilöauton tuulilasi ei kai voi minkään vakuutuksen näkökulmasta olla ihmishenkeä arvokkaampi?

Vakuutusyhtiön tulkinnan mukaan vakuutuksenottajan olisi siis tullut ryhtyä ta­vanomaista laajempaan ja ylimääräiseen suojaustyöhön henkilövahingon uhalla ennen kuin vakuutusyhtiön korvausvastuu voisi realisoitua. Tulkinta ei ole koh­tuullinen. Asiakas on täyttänyt suojausvelvoitteen asianmukaisesti tilannetta ko­konaisuutena arvioiden, ja vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan aiheutu­neen vahingon.

Vakuutusyhtiön menettely vakuutusturvan myyntitilanteessa

Asiakas katsoo lisäksi, että vakuutusyhtiö on menetellyt harhaanjohtavasti myydessään asiakkaalle lumenpudotusta koskevan lisäosan vastuuvakuutukseen. Asiakas oli soittanut vakuutusyhtiöön ja pyytänyt lumenpudotukselle vastuuva-kuutusta, joka korvaisi vahingot, jotka lunta pudottaessa aiheutuvat esineille, rakenteille, ajoneuvoille tai muille vastaaville. Asiakas oli kertonut vakuutusyh-tiölle, että joskus tällaisia vahinkoja tapahtuu kyseisessä työssä. Vakuutusyhtiö oli nimenomaisesti kehottanut hankkimaan tällaisen vakuutuksen ajoneuvojen ja muiden varalta. Tämän jälkeen asiakas oli saanut vakuutustodistuksen sähköpostiinsa. Asiakas katsoo, että hänelle on myyty vakuutus, joka pitää sisällään lumenpudotustöissä aiheutuneet vahingot.

Asiakas katsoo, että lumenpudottajalla on suojausvelvoite kaikkeen omaisuu­teen, joka on vaarassa vaurioitua lumenpudotuksen vuoksi. Asiakkaan mukaan hän on täyttänyt suojausvelvoitteensa asianmukaisesti, minkä vuoksi suojausvelvoitteen alaiselle omaisuudelle aiheutunut vahinko tulisi korvata vakuutuksesta. Siten vakuutus, jonka vakuutusyhtiö on väittänyt kattavan lumenpudotuksesta aiheutuneet vahingot, ei ole tosiasiassa kattanut kyseisiä vahinkoja. Asia­kasta on johdettu myyntitilanteessa harhaan, mistä on aiheutunut hänelle va­hinkoa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö pyytää, että Vakuutuslautakunta hylkää lausunnonpyytäjän vaatimuksen perusteettomana.

Tapauksessa on kyse siitä, että vakuutuksenottajan toiminta on aiheuttanut va­hinkoa suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaiselle omaisuudelle. Tässä ta­pauksessa vakuutuksenottaja oli ollut lumenpudotustöissä, jonka yhteydessä lunta ja jäätä oli pudonnut kadun varressa olevan ajoneuvon päälle vahingoit­taen autoa. Auto oli ollut pysäköitynä kadulle, jalkakäytävän viereen, aivan lumenpudotustyön kohdalle. Vakuutuksenottajan olisi tullut ymmärtää lumenpudotustyöhön liittyvän riskin teknisesti ulottuvan alueelle, johon auto oli pysä­köity. Auto oli vahingon tapahtuessa suojattu vanereilla, jonka suhteen vakuutuksenottaja on itse todennut, että autoa suojanneiden vanerien tarkoitus ei ol­lut suojata autoa pudotettavalta lumelta, vaan toimia roiskesuojana.

Vastuuvakuutuksen tarkoitus on antaa suojaa vakuutuksenottajan huolimattomuudellaan aiheuttamille vahingoille. Tarkoitus ei täten ole korvata vahinkoja, jotka ovat sopimussuoritteen täyttämisen todennäköinen seuraus, vaan tällöin kyse on tietoisesta riskinotosta. Vakuutusehtojen rajoitusehdon mukaan toiminnanvastuuvakuutus ei kata vahinkoa, joka kohdistuu omaisuuteen, joka vahin­gon aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa oli vakuutuksenottajan tai tämän työntekijän suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun ote­taan huomioon vakuutuksenottajan toiminnan tai vahinkoa aiheuttaneen työ­suorituksen luonne tai sen välitön vaikutuspiiri. Tämän rajoituksen tarkoituk­sena on juurikin jättää vakuutusturvan ulkopuolelle vahingot, jotka johtuvat tie­toisesta riskinotosta.

Tapauksessa saadun selvityksen perusteella on ilmeistä, että vakuutuksenottajan toiminnan ja vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne sekä sen välitön vaikutuspiiri on otettu puutteellisesti huomioon työhön ryhtyessä, minkä joh­dosta vakuutuksenottaja ei ole täyttänyt hänelle kuuluvaa suojaus- ja vahingontorjuntavelvollisuuttaan. Lumen- ja jäänpudotuksessa erityisesti korkealta pai­kalta on kyse toiminnasta, joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa suorittamispaikan välittömässä vaikutuspiirissä olevalle omaisuudelle, jos omaisuutta ei ole suojattu asianmukaisella tavalla ennen työhön ryhtymistä.

Vahingoittunut auto on ollut pysäköitynä lumenpudotustyön alapuolella olevan jalkakäytävän vieressä, jolloin on ollut odotettavissa, että sen päälle putoaa lunta tai jäätä vahinkopaikan läheisyydessä suoritetun työn yhteydessä. Vakuutuksenottaja on itse todennut ensimmäisessä oikaisuvaatimuksessaan, että suo­raan auton yläpuolella katolla on kattolyhty, jonka päällä oli runsaasti paksua, irtoamaisillaan olevaa jäätä, ja että itsekseen irrotessa jää putoaa kattolyhdyn päältä räystäälle ja kimpoaa siitä pitkälle, eikä yläpuolelta auton päälle putoavia painavia kappaleita vastaan ole ollut riittävää suojausta.

Vakuutuksenottajan työntekijä on riittämättömällä tavalla suojannut vahingon kohteena ollutta, lumenpudotuskohdan välittömään läheisyyteen pysäköityä autoa vanerilevyillä, jotka on tarkoitettu omaisuuden suojaamiseen maasta kim-poilevilta lumi- ja jääroiskeilta. On siten ollut ilmeistä, ettei roiskesuojaksi tar­koitettu vanerilevy ole riittävä ja asianmukainen suojaus olosuhteissa, joissa kor­kealla olevaa painavaa lunta ja jäätä on tarkoitus pudottaa pudotuskohdassa olevan omaisuuden välittömään läheisyyteen.

Lumenpudotusvahinkojen vakuuttamisessa on tavanomaista, että niissä vaadi­taan asianmukaista, tilanteen edellyttämää suojaamista. Suojausvelvoitteen alaisuudesta oleva ehto ei täten ole mitenkään yllättävä tai kohtuuton. Kyseessä on normaali vastuuvakuutusehdoissa ilmaistu rajoitusehto, joka vastuuvakuutuksiin kuuluu ja joista myös tämän alan tekijät ovat tietoisia.

Vakuutuksenottaja on perustellut käyttämäänsä vanerilevysuojausta sillä, että lumenpudotustilanteissa ajoneuvot suojataan tavanomaisesti vain putoavan lu­men aiheuttamilta lumi- ja jääroiskeilta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kyseessä on riittävä suojaustoimenpide, kun otetaan huomioon lumenpudotustoiminnan luonne. Lumenpudotus on toimenpide, joka aiheuttaa välitöntä va­hingonvaaraa pudotusalueella ja sen välittömässä vaikutuspiirissä kulkeville ta­hoille tai sillä sijaitsevalle omaisuudelle. Työn vaikutuspiiri on virheettömästikin tehtynä laajempi kuin välittömästi pudotuskohdan alapuolinen alue, koska pudotettava lumi tai jää saattaa pudotuksessa lentää tai hajota laajemmalle alueelle. Tämän vuoksi riittävän laaja alue on lumenpudotusta tehtäessä suljettava henkilöliikenteeltä sekä työn välittömässä vaikutuspiirissä oleva omaisuus suo­jattava asianmukaisella tavalla, joka estää vahinkojen syntymisen.

Jos työsuoritteen välittömässä vaikutuspiirissä olevaa omaisuutta ei pystytä suo­jaamaan, tästä on kerrottava omaisuuden omistajalle ja annettava tälle mahdol­lisuus siirtää omaisuutensa turvaan. Vakuutuksenottaja ei ole ilmaissut kirjel-möinnissään, että auton omistajaa olisi yritetty tavoittaa ennen lumenpudotustyöhön ryhtymistä. Näin ollen yhtiön käsityksen mukaan auton omistajalle ei ole tarjottu mahdollisuutta siirtää autoaan pois paikalta ja siten estää vahingon syn­tyminen. Sen sijaan lumenpudotustyöhön on ryhdytty tietoisena siitä, että au­ton yläpuolelta pudotetaan runsaasti paksua jäätä, joka pudotessaan korkealta suojausvelvollisuuden kohteena olevan omaisuuden päälle rikkoo omaisuutta, jos sitä ei ole suojattu asianmukaisesti.

On huomattava, ettei rajoitus lähde siitä, että suojauksen tulee olla sellainen, että virheettömästi tapahtunut työsuorite ei vahingoita omaisuutta. Rajoitus lähtee siitä, että vakuutuksenottaja tekee huolellisen toimijan tavoin riittävän kattavan riskiarvion toimintansa ja tehdyn työsuoritteen luonteesta sekä välit­tömästä vaikutuspiiristä riskien minimoiseksi. Työn vaikutuspiiri on ”virheettö­mästi tehtynäkin” laajempi kuin välittömästi pudotuskohdan alapuolinen alue, koska lumi saattaa tyypillisesti ”pöllytä” ja toisaalta varovaisestikin heittämällä ”hajota” laajemmalle alueelle. Tämän vuoksi riittävän laaja alue on lumenpudo-tusta tehtäessä suljettava henkilöliikenteeltä sekä työn välittömässä vaikutus­piirissä oleva omaisuus suojattava tavalla, joka estää vahinkojen syntymisen pu-dotettavan lumen johdosta. Tapahtui se sitten vakuutuksenottajan viittaamilla ”lumi- ja jääroiskeilla” tai pudotettaessa lunta suoraan omaisuuden päälle. Täl­laiseksi välittömäksi vaikutuspiiriksi voidaan katsoa ainakin pudotuskohdan ala-puolinen alue (tässä jalkakäytävä) sekä tämän läheisyydessä olevat alueet, esi­merkiksi tässä jalkakäytävän välittömässä läheisyydessä oleva katualue. Mikäli työsuoritteen välittömässä vaikutuspiirissä olevaa omaisuutta ei pystytä suojaa­maan, on tästä kerrottava omaisuuden omistajalle ja annettava tälle mahdolli­suus siirtää omaisuutensa turvaan.

Vakuutuksenottaja kertoo, että auto oli suojattu alan yleisen käytännön mukai­sesti ja riittävää olisi suojata omaisuus tavalla, joka suojaa ajoneuvoja tilan­teissa, joissa työ tehdään ”virheettömästi”, eli suojata omaisuus vain putoavilta lumi- ja jääroiskeilta. Vakuutuksenottajan mukaan paikalla tehdyn riskiarvion perusteella enempi suojaaminen olisi myös asettanut työntekijät ”välittömään hengenvaaraan”, ja kulkuväylä olisi pitänyt sulkea, jos olisi jääty odottamaan omaisuuden omistajaa siirtämään ajoneuvoa. Vakuutuksenottaja ei kerro, onko omaisuuden omistajaa edes yritetty tavoittaa, jotta oltaisiin voitu selvittää, missä ajassa hän olisi ehtinyt siirtämään ajoneuvonsa pois lumenpudotustyön alta.

Lisäksi todettakoon, että taloyhtiöllä on velvoite huolehtia lumien poistosta katoiltaan riittävällä syklillä, jotta siitä ei aiheudu vahingonvaaraa henkilöille tai omaisuudelle. Se, että taloyhtiö on mahdollisesti ryhtynyt lumen poistamiseen vasta, kun tilanne on vakuutuksenottajan kertomalla tavalla ollut ”hengenvaa­rallinen” ja vahingonvaaran välttäminen olisi edellyttänyt kulkureittien sulke­mista, ei tarkoita, että työn tekemisen välittömässä vaikutuspiirissä olevan omaisuuden suojaaminen voidaan vakuutuksenottajan toimesta tehdä puut­teellisesti. Mikäli työhön kuitenkin ryhdytään puutteellisilla suojauksilla, on kyse tietoisesta riskinotosta, ja tästä syntyviä vahinkoja ei vastuuvakuutuksen perus­teella korvata.

Vahinkotilanteesta saadun kuvamateriaalin perusteella on nähtävissä, että ky­seessä olevan ajoneuvon katolle on sijoitettu levyjä. Nähtävissä on myös, että ajoneuvo on sijainnut lumenpudotusalueen välittömässä vaikutuspiirissä. Va­kuutusyhtiön mukaan ei siten ole uskottavaa, että suojausten tarkoitus ei olisi yrittää estää auton katolle putoavan lumen aiheuttamia vaurioita, vaan yksin­omaan estää ”lumenpudotuksen aiheuttamien lumi- ja jääroiskeiden aiheutta­mia vaurioita”. Joka tapauksessa yhtä mieltä voidaan olla siitä, että nämä suojaukset ovat olleet riittämättömiä estämään vahinkojen syntymisen työsuoritteen välittömässä vaikutuspiirissä olevalle ajoneuvolle. Kyse on vakuutusehto­jen rajoituksessa kerrotulla tavalla suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alai­selle omaisuudelle aiheutuneesta vahingosta.

Myyntivirheväitteestä ja lisääntyneestä riskinotosta

Vakuutuksenottaja on väittänyt, ettei kyseessä oleva vakuutuksenottajalle myyty vakuutusturva kattaisikaan lumenpudotustyöstä aiheutuneita vahinkoja ja siten vakuutuksenottajaa olisi johdettu harhaan. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan lumenpudotustyöstä aiheutuneet vahingot korvataan, jos vakuutusehdot täyttyvät. Vakuutuksenottaja on saanut tutustua ehtoihin ennen vakuutustur-vansa laajentamista.

Vakuutusyhtiön mukaan asiakas oli ensiksi ollut yhteydessä vakuutusyhtiön asiakasneuvojaan ja tiedustellut vakuutusyhtiöstä erillistä lumenpudotusvakuutusta. Koska vakuutusyhtiöllä ei ollut tarjota erillistä lumenpudotusvakuutusta, asiakas oli ilmaissut tahtonsa laajentaa vastuuvakuutustaan siten, että vastuu­vakuutus kattaisi lumenpudotuksen yhteydessä aiheutuneet vahingot, joita saattaa aiheutua esimerkiksi lumen pudotessa auton päälle. Vakuutusyhtiön asiakasneuvoja ei ollut tässä yhteydessä ottanut kantaa asiaan sen tarkemmin, vaan asiaa oli asiakasneuvojan toimesta selvitetty. Asiakkaaseen oli otettu myö­hemmin samana päivänä yhteyttä. Asiakkaalle oli selvitetty, ettei hänen vastuu-vakuutuksensa nykyisellään kata lumenpudotusta, mutta asiakkaan vastuuvakuutukseen voidaan lisätä oikea toimiala ja täten asiakkaan vastuuvakuutus kat­taisi lumenpudotuksesta aiheutuneet, korvattavat vahingot.

Edellytyksenä vahingon korvattavuudelle on, että vakuutuksenottaja on täyttä­nyt hänelle asetetun suojaus- ja vahingontorjuntavelvollisuuden. Tällöin hän on menetellyt huolellisen toiminnanharjoittajan tavoin ja pyrkinyt estämään vahin­kojen syntymistä toiminnassaan. Vakuutuksenottajan on tehtävä alan huolelli­sen toimijan tavoin riittävä riskiarvio toimintansa ja tehdyn työsuoritteen luon­teesta sekä työn välittömästä vaikutuspiiristä ja suojattava tämän riskiarvion pe­rusteella vahingolle altis omaisuus tavalla, joka minimoi arvioidut riskit. Vahin­koa ei siten korvata, jos se syntyy tietoisen riskinoton seurauksena, kuten ta­pauksessa on käynyt.

Ei ole yllättävää tai kohtuutonta asettaa vakuutusehdoissa toiminnanharjoittajalle suojaus- ja vahingontorjuntavelvollisuus ja rajata sen laiminlyönnistä koitu­neet vahingot vakuutusturvan ulkopuolelle. Suojaus- ja vahingontorjuntavelvollisuuden tulee olla jokaisen toiminnanharjoittajan toimintaa ohjaava periaate il­man, että siitä myyntitilanteessa sanallisesti erikseen mainitaan. Lumenpudotustoimintaan kuuluu olennaisena osana suojata asianmukaisesti pudotuspaikan välittömässä läheisyydessä oleva omaisuus, joka todennäköisesti vahingoittuisi pudotustyössä ilman asianmukaista suojausta. Velvollisuuden asettamisen tarkoituksena on ensinnäkin estää vakuutuksenottajaa lisäämästä riskinottoaan moraalikatoa ilmentävällä tavalla, jonka mukaan riskinottoa toiminnassa voi­daan lisätä, koska riskien realisoituneet seuraukset koituvat maksettavaksi jolle­kulle muulle eli tässä tapauksessa vakuutusyhtiölle. Toiseksi tarkoituksena on estää riskinotto siitä syystä, että asianmukaisten suojausten tekeminen tulee ra­hallisesti kalliimmaksi. Kuten edellä on tuotu ilmi, vakuutuksenottaja ei ole toi­minut suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteensa edellyttämällä tavalla.

Lisäksi on huomattava, että vakuutuksenottajalle on myyty tyypillinen kiinteis-tönhoitotoimialan vastuuvakuutus, eli laajin, joka lumenpudotukseen on tyypil­lisesti saatavilla. Kyseessä olevan vakuutuksen ehdot eivät ole suppeammat kuin mitä näissä vakuutuksissa yleisestikään on. Näin ollen todettakoon, ei asiassa ole esitetty mitään sellaista selvitystä, jonka perusteella asiaa tulisi arvioida al­kuperäisestä korvauspäätöksestä poikkeavalla tavalla eikä korvauspäätös siten muutu.

Pakkotila

Jos vakuutuksenottaja katsoo, että lumenpudotustyöhön on ollut pakko ryhtyä välittömän ja pakottavan hengenvaaran torjumiseksi, vakuutuksenottajan toi­minnassa on ollut kyse pakkotilasta eikä vahinko ole tällöin aiheutunut vakuutuksenottajan työntekijän huolimattomuudesta, vaan pakottavan vaaran tietoi­sesta torjumisesta. Näin ollen pakkotilan seurauksena tuottamuksella aiheu­tettu vahinko voi poistaa asiassa vahingonaiheuttajan vahingonkorvausvastuun.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiö velvollinen korvaamaan lumenpudotuksessa vaurioituneelle henkilöautolle aiheutuneen vahingon vai sovelletaanko asiassa vakuutusehtojen mukaista vakuutuksenottajan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena olevaa omaisuutta koskevaa rajoitusehtoa. Toiseksi kyse on siitä, onko vakuutuksenantaja täyttänyt lain mukaisen tiedonantovelvollisuutensa rajoitusehtoa koskien.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehdot

4 Mitä on vakuutettu
4.1 Toiminnanvastuu
Vakuutuksen kohteena on vakuutuksenottajan vahingonkorvausvelvollisuus, joka aiheutuu vakuutuksenottajan toiminnasta. Vakuutettu toiminta on merkitty vakuutuskirjaan tai sen liitteeseen.

5.2 Toiminnanvastuun rajoitukset

5.2.1 Yleisten sopimusehtojen rajoitusten lisäksi toiminnanvastuu ei kata seuraavia vahinkoja

5.2.11 Käsiteltävän, huolehdittavan tai muutoin haltuun otetun taikka - uskotun omaisuuden vahinko

Vahinko kohdistuu omaisuuteen, joka vahingon aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa oli vakuutuksenottajan tai tämän työntekijän

• hallussa, lainassa tai muutoin hänen hyödykseen käytettävänä
• tai jonkun muun tämän lukuun valmistettavana, asennettavana, säilytettävänä, kuljetettavana tai muulla tavoin käsiteltävänä, huolehdittavana tai toimin­nan kohteena
• suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vakuutuksenottajan toiminnan tai vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen luonne tai sen välitön vaikutuspiiri.
   

Vakuutussopimuslaki (543/1994)

5.1 §

Vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava va­kuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuu-tusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituk­siin.

9.1 §

Jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saa­miensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Asian arviointi

Rajoitusehdon soveltuvuus

Tapauksessa vakuutuksenottaja on ollut lumenpudotustyössä Helsingin keskus­tassa. Lumenpudotuksen yhteydessä lunta tai jäätä on pudonnut kadun varteen pysäköidyn henkilöauton päälle siten, että henkilöauto on vaurioitunut. Vahingonaiheuttaja on hakenut aiheuttamansa vahingon korvaamista vastuuvakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö on evännyt korvauksen vastuuvakuutuksesta sillä pe­rusteella, että kyse on ollut vakuutusehtojen rajoitusehdon mukaisesta, suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaiselle omaisuudelle aiheutuneesta va­hingosta.

Vakuutuslautakunta toteaa, että työn suorittajalla on velvollisuus huolehtia sekä työn kohteesta että työn välittömässä vaikutuspiirissä olevasta omaisuudesta. Tällaiselle suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaiselle omaisuudelle aiheu­tuvia vahinkoja koskeva vastuuvakuutusehtojen korvausrajoitus tulee sovellettavaksi silloin, kun vakuutuksenottajalla on sanottu velvollisuus huolehtia siitä, että myös muu kuin välittömästi työsuorituksen kohteena oleva omaisuus ei vahingoitu. Itse työsuorituksen kohteena oleva ja sen välittömässä läheisyydessä sijaitseva omaisuus on yleisesti normaalia suuremman vahingonvaaran koh­teena, minkä vuoksi tämä yritystoiminalle ominainen riski on tarkoituksenmu­kaista rajata vastuuvakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.

Se, millainen ja kuinka kaukana varsinaisesta työn kohteesta oleva omaisuus voi kuulua suojaamisvelvoitteen ja siten rajoitusehdon piiriin, riippuu työsuorituk­sen laadusta ja sen ympäristöön tyypillisesti aiheuttamista vaikutuksista. Tämän vuoksi rajoitusehdon soveltamisala on aina jossain määrin tilannekohtainen. Koska rajoitusehdossa mainitulle omaisuudelle aiheutuvat vahingot on ylipää­tään kokonaan rajattu vakuutuksen ulkopuolelle, kulloinkin tarvittujen suojaus-toimenpiteiden laadulla, mahdollisella suojaustarpeesta erehtymisellä tai toteu­tetun suojauksen mahdollisella epäonnistumisella ei ole rajoitusehdon sovelta­misen kannalta merkitystä.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa vaurioitunut henkilöauto on sijainnut suoraan kadun varressa sen rakennuksen edessä, jonka katolta lunta on pudotettu. Hen­kilöauto on siten sijainnut työsuorituksen välittömässä läheisyydessä ja ollut si­ten normaalia suuremman vahingonvaaran kohteena.

Vakuutuslautakunta katsoo, että kadun varressa sijainnut henkilöauto on ollut vakuutuksenottajan suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena vastuuvakuutuksen rajoitusehdossa mainituin tavoin. Tämän vuoksi henkilöautolle ai­heutunut vahinko ei kuulu vakuutuksenottajan toiminnan vastuuvakuutuksen korvauspiiriin.

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuuden täyttyminen

Vakuutuksenottaja on katsonut, että vakuutusyhtiö on johtanut asiakasta har­haan myydessään asiakkaan vastuuvakuutukseen lumenpudotusta koskevan lisäosan. Asiakas oli pyytänyt vastuuvakuutukseensa lisäosaa, joka korvaisi vahin­koja, joita lunta pudottaessa aiheutuu esimerkiksi rakenteille tai ajoneuvoille. Asiakas on katsonut, ettei hänelle ole myyty tällaista vakuutusta.

Vakuutussopimuslain 5.1 §:n mukaan vakuutuksenantajan on ennen vakuutussopimuksen tekemistä annettava vakuutuksen hakijalle tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Vakuutussopimuslain mukainen tiedonantovelvollisuus koskee myös tilanteita, joissa vakuutusturvaa laajennetaan esimerkiksi lisäämällä vakuutusturvaan uu­sia toimialoja.

Pykälää koskevassa hallituksen esityksessä on todettu, että tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa ja tietojen sisältö yksittäistapauksessa ovat riippuvaisia vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot. (HE 114/1993 vp, s. 26).

Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että tietoja annettaessa on kiinnitet­tävä huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Vakuutusturvan rajoituksilla tarkoitetaan paitsi vakuutusehdoissa erikseen rajoituksina mainittuja, korvauspiirin ulkopuolelle jääviä vahinkoja myös muita ehtomääräyksiä, jotka käytännössä merkitsevät vakuutusturvan rajoittamista siitä, mitä vakuutuksen hakija yleensä saattaa kyseiseltä vakuutukselta odottaa. Rajoituksen olennai-suus arvioidaan sen mukaan, mitä tavallisen vakuutusta harkitsevan henkilön voidaan olettaa pitävän kyseisessä vakuutuksessa tärkeänä. Hakijan yksilöllisiin olosuhteisiin on kiinnitettävä huomiota silloin, kun vakuutuksen ottaminen pe­rustuu vakuutuksen hakijan ja vakuutuksenantajan välisiin keskusteluihin. (HE 114/1993 vp, s. 27).

Asiakkaalle on 17.1.2019 lähetetty sähköpostitse tarjous vakuutusturvan laajen­tamisesta. Tarjouksen liitteenä on ollut yhteenveto vakuutuksista, vakuutustiedot sekä vakuutusehdot. Vakuutusehtojen kohdassa 5.1. todetaan, että vakuu­tus korvaa vakuutuskirjassa mainitussa toiminnassa toiselle aiheutuneen hen­kilö- ja esinevahingon, joka todetaan vakuutuksen voimassaoloaikana vakuutuk­sen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeu­den mukaan korvausvastuussa. Edelleen ehtojen kohdassa 5.2.11 todetaan, ettei toiminnanvastuuvakuutus korvaa vahinkoa, joka kohdistuu omaisuuteen, joka vahingon aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa oli vakuutuksen-ottajan tai tämän työntekijän suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vakuutuksenottajan toiminnan tai vahinkoa aiheutta­neen työsuorituksen luonne tai sen välitön vaikutuspiiri.

Tapauksessa vakuutuksenottaja on nimenomaisesti tuonut vakuutuksenantajalle ilmi, että tarvitsee sellaisen vakuutussuojan, joka pitää sisällään lumenpudotustöissä aiheutuneet vahingot. Hallituksen esityksen mukaisesti tiedonantovelvollisuutta täytettäessä on kiinnitettävä vakuutuksenottajan huomiota vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Pelkkien vakiovakuutusehtojen antaminen ei riitä. Tapauksessa vakuutuksenottajalle ei ole annettu muuta kirjallista tietoa koskien vakuutusturvan laajennusta ja vakuutuksen rajoitusehtoa kuin vakuu­tusta koskevat yleistiedot sekä vakuutusehdot. Vakuutusyhtiö ei ole myöskään osoittanut, että asiakkaalle olisi esimerkiksi suullisesti tuotu esille rajoitusehdon merkitystä. Näin ollen Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiö on lai­minlyönyt täyttää vakuutussopimuslain 5.1 §:n edellyttämän tiedonantovelvollisuutensa asiakkaalle ennen vakuutusturvan laajentamista.

Vakuutussopimuslain 9.1 §:n mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeelli­sia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsit­tää.