Tapahtumatiedot

Lääkevahinkoilmoituksen 4.9.2013 mukaan A:lle (s. 1962) määrättiin 11.7.2011 Antabus 200 mg -lääkitys alkoholinkäytön lopettamisen helpottamiseksi. Syyskuun 2011 alussa A oli hyvin väsynyt iltapäivisin ja 11.9.2011 A:n puoliso havaitsi, että A oli aivan keltainen. A:lla todettiin maksatulehdus, jonka johdosta jouduttiin 30.9.2011 tekemään maksansiirto. A haki korvausta lääkevahinkovakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi, että kyseessä on korvattava lääkevahinko. Yhtiö maksoi A:lle työkyvyttömyysajalta 1.9.2011–31.12.2014 ansionmenetyskorvausta, jonka määrä perustui A:n keskimääräiseen vuosityöansioon vuosina 2006–2010.

Asiaa on aiemmin käsitelty Vakuutuslautakunnassa haittakorvausten osalta asianumerolla FINE-015530.

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä ansionmenetyskorvauksen määrän laskentatapaan ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta.

A kertoo olleensa ennen lääkevahinkoa töissä X Oy:ssä. Yritys oli A:n äidin omistuksessa, mutta A hoiti käytännössä kaikki asiat yrityksessä ja oli sen todellinen omistaja. Yritys piti siirtää virallisesti A:n nimiin, mutta sitä ei koskaan toteutettu, koska sillä ei olisi ollut mitään merkitystä yrityksen päivittäisessä toiminnassa ja se jäi siten hoitamatta. Ilmeisesti vakuutusyhtiö on tämän vuoksi kohdellut A:ta elinkeinonharjoittajana ja laskenut ansiotuloista viiden vuoden keskiarvon vuosilta 2006–2010, tarkoituksena saada korvauksen perustaksi mahdollisimman pieni summa.

A pyytää huomioimaan, että hän on maksanut vuosina 2006–2007 äidilleen palkkana 28.800 euroa, koska oli hänelle velkaa, ja velka oli edullisinta maksaa suoraan yhtiöstä eikä A:n verotetusta tulosta. Tämä pitäisi huomioida jotenkin vuoden 2006 ansion määrittämistä. Vuoden 2011 verotettavat tulot olivat 29.418,36 euroa, vaikka A oli kyseisenä vuonna työssä vain noin yhdeksän kuukautta, kunnes lääkevahinko tapahtui. Jos lasketaan kyseiseltä vuodelta oletettu kokonaisansio ilman lääkevahinkoa olettaen, että tulotaso olisi loppuvuoden ajan pysynyt vastaavana, olisi koko vuoden kokonaisansio ollut 39.224,48 euroa, mikä on suurin piirtein linjassa vuosien 2008–2009 ansiotason kanssa. Täten keskiarvolaskennassa pitäisi käyttää vuosia 2007–2011 käyttäen em. lukua vuoden 2011 ansioperusteena. Tällöin vuosityöansio on noin 40.000 euroa vakuutusyhtiön laskelmissaan käyttämän 31.392,47 euron sijaan.

A huomauttaa vielä lopuksi, että yrityksen toiminta lakkasi lääkevahingon takia. A ei pystynyt hoitamaan yrityksen asioita ja hänen äitinsä oli jo siihen aikaan sairautensa takia kyvytön asioiden hoitoon. A menetti siten terveytensä lisäksi myös elantonsa ja yrityksensä.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa asiassa. Yhtiö viittaa antamaansa korvauspäätökseen ja sen perusteluihin ja katsoo, että ansionmenetyskorvauksen määrä on asianmukaisesti arvioitu. Arvio on perustunut vahinkoa edeltäneiden viiden vuoden verotietoihin liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisesti.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään seuraavat selvitykset A:n ansiotuloista:

• A:n ansionmenetyskorvaushakemus vakuutusyhtiölle 8.3.2016 ja lisäselvitys 26.4.2016
• ote X Oy:n pääkirjasta tilikaudelta 1.2.2006–31.1.2007 (maksetut palkat)
• A:n verotuksen oikaisupäätökset 28.2.2012 (verovuosi 2010) ja 18.9.2013 (verovuosi 2011) ja verotuspäätökset 2012, 2013 ja 2014
• eläkelaskelma 11.9.2013
• Eläketurvakeskuksen työsuhdeote.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys A:lle työkyvyttömyysajalta 1.9.2011–31.12.2014 maksettavan ansionmenetyskorvauksen määrästä.

Sovellettavat vakuutusehdot ja lainkohdat

Yleisten lääkevahinkovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2013 alkaen) kohdan 4 (Lääkevahinko) mukaan lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai psyykkistä sairautta, jonka vahingonkärsineen käyttämä lääke on todennäköisesti aiheuttanut. (…)

Ehtojen kohdan 7 (Vahingon määrä) mukaan korvaus lääkevahingosta määrätään soveltaen vahingonkorvauslain (41271974) 5 luvun 2, 2a ̶ 2d, 3, 4, 7 ja 8 pykälän, 6 luvun 1 pykälän sekä 7 luvun 3 pykälän säännöksiä. Korvauksen määrittämisessä käytetään soveltuvin osin liikennevahinkolautakunnan normeja ja ohjeita.

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvauksiin
1) tarpeellisista sairaanhoitokuluista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.

Lain 5 luvun 2 a §:n (16.6.2004/509) mukaan ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi ilman vahinkotapahtumaa saanut. Tästä vähennetään ansiotulo, jonka vahinkoa kärsinyt vahinkotapahtumasta huolimatta on saanut tai olisi voinut saada taikka jonka hänen arvioidaan vastaisuudessa saavan ottaen huomioon hänen työkykynsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, mahdollisuutensa uudelleen kouluttautumiseen, ikänsä, asumisolosuhteensa ja näihin verrattavat muut seikat.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että vahingonkorvauslain lähtökohtana on ansionmenetyksen korvaaminen täyden korvauksen periaatteen mukaisesti. Vahinkoa kärsinyt on saatettava taloudellisesti samaan asemaan, jossa hän olisi, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Ansionmenetyksestä määrätään korvaus ottamalla lähtökohdaksi arvio ansiotulosta, jonka vahinkoa kärsinyt olisi saanut, jollei vahinkotapahtumaa olisi sattunut. Arviointi on tapauskohtaista. Yleensä arvioinnin lähtökohtana on se ansiotulo, jota vahinkoa kärsinyt on välittömästi ennen vahinkotapahtumaa saanut. Mikäli vahinkohetken tulot ovat olleet poikkeuksellisen suuret tai pienet taikka olosuhteet muuten poikkeukselliset, menetettyä ansiotuloa arvioitaessa on otettava huomioon vahinkoa kärsineen tulot riittävän pitkältä ajalta. Arvioidusta menetyksestä vähennetään ne tulot, jotka vahingonkärsinyt saa vahingosta huolimatta. Näitä tuloja ovat varsinaisten tulojen lisäksi esimerkiksi työkyvyttömyysajalta saadut lakisääteiset toimeentuloetuudet.

A:n vakuutusyhtiölle antamien selvitysten 8.3.2016 ja 26.4.2016 mukaan A on ennen lääkevahinkoa työskennellyt X Oy:n palveluksessa painopinnan valmistajana. Yhtiö on ollut A:n äidin omistuksessa ja A:n äiti on toiminut sen toimitusjohtajana. Yhtiö oli jossain vaiheessa tarkoitus siirtää A:n nimiin, mutta tämä jäi tekemättä, koska A:n äidin omistajuus ei käytännössä vaikuttanut yhtiön päivittäiseen toimintaan. A hoiti kaikki työt, sekä hallinnolliset että asiakkaille tehtävät laskutettavat työt, yksin. Äidiltään A tarvitsi kerran–pari vuodessa allekirjoituksen johonkin ja muuten hän hoiti asioita valtakirjalla. X Oy:llä ei ollut sen 10-vuotisen historian aikana muita varsinaisia työntekijöitä.

A:n ollessa lääkevahingon vuoksi työkyvyttömänä X Oy:öön ei ollut mahdollista saada sijaista, joka olisi voinut ilman valvontaa hoitaa tarvittavat työt. Tämän vuoksi yrityksen toiminta keskeytyi ja kirjapainoyritys, joka toi X Oy:n liikevaihdosta noin 70–80 prosenttia, alkoi tehdä aiemmin X Oy:ltä alihankintana ostamansa työt itse. Lisäksi X Oy:n tärkeimmän työvälineen, pellintulostuskoneen, osamaksuerät jäivät maksamatta ja lopulta em. kirjapainoyritys lunasti sen tavarantoimittajalta itselleen kevään 2012 aikana. Lopputulos oli, että X Oy:ltä loppuivat työntekijät, työt, työvälineet ja toiminta. A:lle maksettu palkka oli riippuvainen sisään tulevien rahojen määrästä. Syyskuun alun 2011 jälkeen X Oy ei enää voinut maksaa A:lle palkkaa, kun A ei pystynyt työskentelemään eikä ollut laskutettavia töitä.

Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitetun Eläketurvakeskuksen työsuhdeotteen mukaan A:n työsuhde X Oy:ssä on alkanut 1.12.2002. Vuoden 2002 vuosiansio on ollut 11.760 euroa, vuoden 2003 vuosiansio 20.400 euroa, vuoden 2004 vuosiansio 10.200 euroa, vuosien 2005–2007 vuosiansio 16.800 euroa kunakin vuonna, vuoden 2008 vuosiansio 35.400 euroa, vuoden 2009 vuosiansio 34.400 euroa, vuoden 2010 vuosiansio 39.600 euroa ja vuoden 2011 vuosiansio 29.418,36 euroa. Vakuutuslautakunnan käyttöön ei ole toimitettu selvitystä X Oy:n taloudellisesta tilasta ja tuloksesta.

Vakuutuslautakunta viittaa edellä kerrottuun ja toteaa, että A:n tulotaso on hänen oman selvityksensä perusteella ollut riippuvainen X Oy:n asiakkailtaan saamista tilauksista. Tällaisessa tilanteessa on luonnollista, että maksettavan palkan määrä vaihtelee, ja myös A:n tulotaso on eri vuosina vaihdellut. Vakuutuslautakunta katsoo tällä perusteella, ettei A:n ansionmenetyksen määrää voida arvioida pelkästään välittömästi ennen vahinkoa saatujen tulojen tason perusteella eli vuoden 2011 tulojen mukaisena. Lautakunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että A:n X Oy:stä saama palkka on vuosina 2008–2010 ollut kunakin vuonna yli kaksinkertainen vuosien 2005–2007 ansiotasoon verrattuna, ja myös vuonna 2011 palkka on vastannut lähes 40.000 euron vuosituloja. Vakuutuslautakunta pitää perusteltuna arvioida ansionmenetyskorvauksen perusteena olevan ansiotulon määrää vahinkovuoden ansiotason ja tätä edeltäneiden kolmen vuoden ansiotason keskiarvon perusteella. Laskelmassa tulee huomioida, että A on vuonna 2011 työskennellyt vain noin yhdeksän kuukauden ajan, sekä muuntaa aiempien vuosien tulot vertailuvuoden tasoon palkkakerrointa käyttämällä.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö määrittää A:n vuosityöansion uudelleen käyttäen perusteena A:n vahinkovuoden ansiotasoa ja vuosien 2008–2010 ansiotasoa sekä maksaa A:lle lisäkorvausta ansionmenetyksestä tämän mukaisesti.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norio
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Järvinen
Mervaala
Sisula-Tulokas
Soinila