Tapahtumatiedot

A haki 11.2.2016 allekirjoittamallaan hakemuksella sijoitussidonnaista säästöhenkivakuutusta. Vakuutusyhtiö hyväksyi hakemuksen ja vakuutussopimus solmittiin 12.2.2016. Vakuutusehtojen mukaan kyseessä oli elinikäinen sijoitussidonnainen henkivakuutus, joka sisältää henkivakuutusturvan vakuutetun kuoleman varalta. Sopimuksen voimaantulon yhteydessä A teki vakuutukseen 200.000 euron kertasijoituksen, joka liitettiin kokonaisuudessaan yhteen sijoitusrahastoon.

A:n puoliso B haki 1.12.2016 allekirjoittamallaan hakemuksella samanlaista sijoitussidonnaista säästöhenkivakuutusta. Vakuutusyhtiö hyväksyi hakemuksen ja vakuutussopimus solmittiin 13.1.2017. Sopimuksen voimaantulon yhteydessä B teki vakuutukseen 50.000 euron kertasijoituksen, joka liitettiin kokonaisuudessaan yhteen sijoitusrahastoon.

Vakuutusyhtiötä edusti asiamiesyritys Y Oy, jonka työntekijä X neuvotteli vakuutuksista sekä A:n että B:n kanssa.

Tammikuussa 2018 A ja B hakivat vakuutustensa takaisinostoa. Tuolloin heille selvisi, että ennenaikaisesta takaisinostosta peritään sopimuksen mukaiset takaisinostokulut. Sopimukset oli solmittu viiden vuoden kulurakenteella, mikä tarkoitti mm. sitä, että vakuutuksen täydellinen takaisinosto ensimmäisten viiden vuoden aikana aiheuttaisi ennenaikaisesta taksisinostosta perittäviä kuluja. Osittainen takaisinosto olisi sen sijaan tiettyyn summaan saakka mahdollista tehdä kuluitta. A teki 154.000 euron ja B 36.000 euron osittaisen takaisinoston.

A ja B katsoivat saaneensa ennen sopimuksen solmimista virheellisiä tietoja vakuutuksen takaisinostomahdollisuuksista ja reklamoivat asiasta vakuutusyhtiölle. A:n ja B:n mukaan X oli kertonut heille molemmille ennen sopimusten solmimista, että kyseessä on neljän vuoden määräaikainen sopimus, mutta säästövarat olisi mahdollista nostaa kuluitta milloin tahansa sopimuksen voimassaoloaikana. A ja B vaativat, että he saavat nostaa vakuutuksiin sijoittamansa summat kokonaisuudessaan ilman kuluja.

Vakuutusyhtiö ilmoitti vastauksissaan, että vakuutuksen kulurakenne on käyty A:n ja B:n kanssa läpi asiakastapaamisissa ennen vakuutussopimusten solmimista. Ennenaikaisesta takaisinostosta perittävät kulut on kerrottu myös vakuutuskirjassa ja vakuutusehdoissa. A ja B ovat allekirjoituksillaan vahvistaneet ymmärtäneensä vakuutustuotteen ja sen kulut sekä vahvistaneet lukeneensa vakuutusta koskevan kirjallisen aineiston. Lisäksi vakuutusyhtiö huomautti, että vakuutuksenottajalla on mahdollisuus 30 päivän ajan vakuutuksen voimaantulon jälkeen peruuttaa vakuutussopimus. A ja B olisivat siten halutessaan voineet peruuttaa sopimuksen.

Asiakkaan valitus

A ja B pyytävät asiassaan Sijoituslautakunnan ratkaisusuositusta. He katsovat saaneensa vakuutussopimuksen sisällöstä virheellistä tietoa. Asiamiesyrityksen edustaja X vakuutti heille ennen vakuutussopimusten solmimista, että sopimus on voimassa neljä vuotta, mutta sopimuksen voi irtisanoa ja takaisinostaa ilman kuluja milloin tahansa sopimuksen voimassaoloaikana. A:n ja B:n mukaan mahdollisuus vakuutussäästön nostamiseen kuluitta ja milloin tahansa oli edellytys sille, että he ottivat vakuutukset.  

A ja B allekirjoittivat X:n antamat asiakirjat, sillä he luottivat siihen, että asiakirjojen sisältö vastaa sitä, mitä X oli heille kertonut. Ei ole hyväksyttävää, että myyjä harhauttaa asiakkaat allekirjoittamaan sopimuksen vääriä tietoja antamalla. A ja B katsovat tulleensa huijatuksi ja vaativat, että he saavat takaisin kaikki vakuutuksiin sijoittamansa varat tai, että he voivat ainakin nostaa säästövarat kuluitta takaisin.

Palveluntarjoajan vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n ja B:n vaatimukset. Asiamiesyrityksen edustaja X on käynyt asiakastapaamisissa A:n ja B:n kanssa läpi tarvekartoituksen, jossa sijoitusajaksi on valittu keskipitkä aikaväli eli 5-10 vuotta. Asiamiesyritys on antanut A:lle ja B:lle tuotetiedotteen, vakuutuskirjan ja vakuutusehdot. Asiakirjat sisältävät kuvauksen kaikista vakuutuksen kuluista. Asiakirjoista käy selvästi ilmi, että vakuutussopimus on solmittu viiden vuoden kulurakenteella. Lisäksi vakuutuksen arvolaskelma on lähetetty A:lle ja B:lle vuosittain. Arvolaskelmista käy ilmi perittävät kustannukset sekä takaisinostoarvo, josta on vähennetty ennenaikaisen takaisinoston kulut.

Vakuutusyhtiön mukaan A ja B eivät voi väittää olleensa tietämättömiä vakuutuksen kuluista, sillä he ovat allekirjoittaneet hakemuslomakkeen, soveltuvuuslausunnon ja tarjouslaskelman. Vakuutusyhtiö katsoo, että A ja B ovat allekirjoituksellaan vahvistaneet ymmärtäneensä tuotteen ja siihen liittyvät kulut sekä lukeneensa vakuutusta koskevan kirjallisen materiaalin. Vakuutusyhtiö on hallinnoinut vakuutusta vakuutusehtojen ja vakuutuksenottajilta saamiensa ohjeiden mukaisesti. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan A:n ja B:n valitukset ovat aiheettomia. Ennenaikaisesta takaisinostosta peritään kulut vakuutusehtojen mukaisesti.

Selvitykset

Sijoituslautakunnan käyttöön on toimitettu A:n ja B:n sopimuksiin liittyvät hakemuslomakkeet, tarjouslaskelman avaintiedot -lomakkeet, tarvekartoituslomakkeet, soveltuvuuslausunnot, takaisinostolomakkeet, tuotetiedotteet, vakuutusehdot ja vakuutuskirjat sekä arvolaskelmat.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksissa on kysymys vakuutuksenantajan sopimuksen päättämistä edeltävästä tiedonantovelvollisuudesta. Kysymys on siitä, onko vakuutusyhtiö ennen vakuutussopimusten solmimista antanut A:lle ja B:lle tarpeelliset tiedot vakuutuksen takaisnostokuluista vai ovatko kuluista annetut tiedot olleet puutteellisia tai harhaanjohtavia. Jos vakuutusyhtiön ei katsota täyttäneen tiedonantovelvollisuuttaan, kysymys on siitä, mikä vaikutus tällä on vakuutussopimuksen sisältöön.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Vakuutussopimuslain 5 §:n 1 momentin mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä vakuutukseen mahdollisesti liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin ottaen erityisesti huomioon vakuutuksen hakijan aikaisempi sijoituskokemus ja sijoittamisen tavoitteet.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin mukaan, jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Asian arviointi

Vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus

Vakuutussopimuksen solmimista edeltävää vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta koskevan vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan on tullut antaa vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot.

Vakuutussopimuslain alkuperäisessä hallituksen esityksessä (HE 114/1993 vp) mainitaan lain 5 §:n perustelujen kohdalla, että tarpeellisia vakuutuksen hakijalle annettavia tietoja ovat esimerkiksi tiedot vakuutuksenantajalla tarjolla olevista vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Vakuutuksen ottamista harkitsevalle henkilölle on annettava riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida vakuutuksen tarkoituksenmukaisuutta, verrata tarjolla olevia vaihtoehtoja ja saada oikean käsityksen vakuutusturvan kattavuudesta. Vakuutuksen valitsemiseksi hakijalle on mm. selvitettävä vakuutuksenantajalla tarjolla olevia vakuutusmuotoja ja vakuutuksesta perittävät maksut. Henkilövakuutuksista mainitaan erikseen, että vakuutusta hakevalle tulee selvittää mm. mahdollisen säästöosuuden kertyminen, vakuutuksen mahdollinen tuotto, mahdollisuudet muuttaa sopimusta ja maksujen lopettamisen seuraamukset.

Tiedonantovelvollisuuden täyttämistapaa ei ole vakuutussopimuslain 5 §:ssä määritelty. Lain esitöiden (HE 114/1993 vp) mukaan tiedonantovelvollisuuden täyttämistapa riippuu vakuutuksen laadusta ja vakuutuksen ottamiseen liittyvistä olosuhteista. Pelkkien vakiovakuutusehtojen luovuttaminen ei riitä täyttämään tiedonantovelvollisuutta. Henkilökohtaista suullista tiedottamista ei kuitenkaan edellytetä. Yleensä voidaan pitää riittävänä, että hakijalle luovutetaan kirjallista aineistoa, jossa selkeästi ja tarvittaessa esimerkkien avulla havainnollistaen tuodaan esille momentissa edellytetyt tiedot.  

Vakuutussopimuslain mukainen vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus ei poista vakuutuksenottajan velvollisuutta itsekin perehtyä tekeillä olevan vakuutussopimuksen sisältöön. Mikäli hän ei näin tee, hän on lain mukaan lähtökohtaisesti itse vastuussa tästä mahdollisesti aiheutuvista oikeudenmenetyksistä tai väärinkäsityksistä.

Tiedonantovelvollisuus A:n ja B:n tapauksessa

Vakuutusyhtiö katsoo, että se on täyttänyt tiedonantovelvollisuutensa, kun se on antanut vakuutusta koskevat tiedot A:lle ja B:lle kirjallisesti. Vakuutuksen kulut takaisinostokulut mukaan lukien on esitetty tuotetiedotteessa, vakuutusehdoissa ja vakuutuskirjassa. A ja B ovat allekirjoituksillaan vahvistaneet vastaanottaneensa asiakirjat ja olevansa tietoisia taksisinosto- ja muista kuluista.

A ja B eivät ole väittäneet, että he eivät olisi saaneet asiakirjoja, joihin vakuutusyhtiö on asiassa vedonnut. Myös se on riidatonta, että ennenaikaisesta takaisinostosta perittävät kulut on selvitetty sopimusasiakirjoissa. A ja B ovatkin vedonneet asiassa siihen, että X:n antamat suulliset tiedot olivat virheellisiä ja poikkesivat siitä, mitä markkinointi- ja sopimusasiakirjoissa on kerrottu. X vakuutti heille, että vakuutuksen voi takaisinostaa ilman kuluja milloin tahansa vakuutussopimuksen voimassaoloaikana. A ja B luottivat siihen, että heidän allekirjoitettavaksi annetut asiakirjat vastaavat sisällöltään sitä, mitä X oli heille kertonut.

Lautakunta toteaa, että A ja B eivät olleet ilmeisesti tutustuneet huolellisesti vakuutusta koskevaan tuotetiedotteeseen ja sopimusasiakirjojen sisältöön. Lautakunta kuitenkin toteaa, että A:n ja B:n on vakuutuksenottajana tullut voida luottaa siihen, että he saavat vakuutusyhtiön edustajalta olennaiset, oikeat ja asianmukaiset tiedot sijoitusvakuutuksesta. Tietojen oikeellisuutta on arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon niin kirjallisesti kuin suullisestikin annetut tiedot.

Lautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö ei voi täyttää tiedonantovelvollisuuttaan tehokkaasti antamalla osittain oikeita ja osittain virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja. Annetut tiedot eivät saa olla keskenään ristiriitaisia tai kokonaisuutena arvioiden harhaanjohtavia. Jos vakuutusyhtiön edustaja X on antanut suullisesti virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja A:n ja B:n esittämällä tavalla, ei vakuutusyhtiön voida katsoa täyttäneen tiedonantovelvollisuuttaan vaikka A:lle ja B:lle annetusta asiakirjadokumentaatiosta ilmenevät tiedot olisivatkin sinänsä olleet oikeita ja ymmärrettävässä muodossa esitettyjä.  

Arvioitaessa onko vakuutusyhtiö täyttänyt sille vakuutussopimuslaissa asetetun tiedonantovelvollisuuden, keskeiseksi kysymykseksi muodostuu se, mikä painoarvo A:n ja B:n kertomukselle X:n menettelystä ja suullisesti annetuista tiedoista on annettava.

A:n ja B:n kertomusta arvioidessaan lautakunta ottaa huomioon sen, että FINEn neuvontaan ja lautakunnalle on keväästä 2017 alkaen saapunut lukuisia yhteydenottoja, joissa nimeltä mainiten kuvataan Y Oy:n edustajien toimintaa A:n ja B:n kertomuksia vastaavalla tavalla. Lautakunta pitää siten A:n ja B:n kuvausta X:n menettelystä uskottavana. Tämän vuoksi myös vakuutushakemuksessa tai muissa sopimusasiakirjoissa annetut A:n ja B:n allekirjoituksilla vahvistetut ilmoitukset tuotteisiin liittyvien kulujen ja muiden ominaisuuksien täydellisestä ymmärtämisestä ja hyväksymisestä jäävät lautakunnan arvioinnissa vaille itsenäistä merkitystä.

Edellä mainittu huomioon ottaen Sijoituslautakunta ei ole voinut todeta, että ennenaikaisesta takaisinostosta perittävistä kuluista olisi annettu A:lle ja B:lle oikeat, riittävät ja selkeät tiedot ennen vakuutussopimuksen solmimista. Lautakunta katsoo siten vakuutusyhtiön laiminlyöneen vakuutussopimuslain 5 §:n mukaista tiedonantovelvollisuuttaan.

Jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan vakuutussopimuslain 9 §:n mukaan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Lautakunta toteaa, että A:n ja B:n vakuutussopimukset eivät ole siten syntyneet normaalien sopimusasiakirjoista ilmenevien ehtojensa sisältöisenä, vaan asiakkaille annettujen tietojen mukaisena. Asiassa tulee edelleen arvioitavaksi, mitä A ja B ovat voineet saamiensa tietojen perusteella perustellusti odottaa vakuutukselta.

Lautakunta katsoo, että A ja B ovat voineet olla kertomansa mukaisesti perustellusti siinä käsityksessä, että vakuutuksen voi takaisinostaa milloin tahansa ilman kuluja. Näin ollen vakuutussopimusten on katsottava tulleen voimaan siten, että sopimuksiin ei sovelleta vakuutusehdoissa ja vakuutuskirjassa mainittuja ennenaikaisesta takaisinostosta veloitettavia kuluja.

A ja B voivat halutessaan hakea vakuutustensa takaisinostoa. Lautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö ei veloita A:n ja B:n kohdalla ennenaikaisesta takaisinostosta perittäviä kuluja. Jos ennenaikaisesta takaisinostosta on jo peritty kuluja, lautakunta suosittaa hyvittämään ne A:lle ja B:lle.

A ja B ovat vaatineet sijoittamiensa varojen täysimääräistä palauttamista. Tältä osin lautakunta toteaa, että A ja B eivät ole esittäneet mitään perusteluita sille, miksi vakuutukseen liittyvä riski tuoton kertymättä jäämisestä tai sijoitetun pääoman arvonalenemisesta jäisi vakuutusyhtiön kannettavaksi. A ja B ovat vakuutusyhtiölle esittämässään reklamaatiossa sen sijaan todenneet, että he ymmärsivät vakuutukseen liittyvän sijoitusriskin. A ja B eivät ole myöskään nimenomaisesti vedonneet siihen, että he eivät olisi olleet tietoisia vakuutuksen hoito- ja hallinnointipalkkioista. A:n ja B:n vaatimus vakuutukseen sijoitettujen varojen täysimääräisestä palauttamisesta on siten lautakunnan näkemyksen mukaan perusteeton.

Siltä osin kuin vakuutusyhtiö on vedonnut asiassa siihen, että A ja B eivät ole hyödyntäneet 30 päivän peruuttamisoikeuttaan, Sijoituslautakunta toteaa, että vakuutuksenottajalla on oikeus luottaa siihen, että vakuutuksenantajan vakuutuksesta antamat tiedot ovat oikeita. Kun A:lla ja B:llä ei ollut syytä epäillä, että sopimusasiakirjojen sisältö poikkeaisi suullisesti sovitusta, ei heillä ollut erityistä velvollisuutta tarkistaa sopimusasiakirjojen sisältöä.

Lopputulos

Sijoituslautakunta suosittaa, että vakuutusten mahdollisesta ennenaikaisesta takaisinostoista ei veloiteta sopimuksen mukaisia ennenaikaisen takaisinoston kuluja. Jos tällaisia kuluja on jo peritty, Sijoituslautakunta suosittaa hyvittämään ne A:lle ja B:lle.

Sijoituslautakunta oli yksimielinen.

SIJOITUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Sternhufvud

Jäsenet:
Annola
Kajala
Ovaska
Räty-Ivanov