Haku

FINE-021101

Tulosta

Asianumero: FINE-021101 (2021)

Vakuutuslaji: Autovakuutus

Ratkaisu annettu: 12.08.2021

Vakuutussopimuksen sisältö. Ryhmäliikennevakuutuksen ja autoliikekaskon maksujen määräytyminen.

Tapahtumatiedot

Elinkeinonharjoittaja P oli hakenut vakuutusyhtiöltä ryhmäliikenne- ja autoliikekaskovakuutusta harjoittamalleen liiketoiminnalle. Vakuutusyhtiö oli antanut P:lle vakuutuksista 26.3.2008 päivätyn tarjouksen, joka oli perustunut vakuutusyhtiön 1.1.2008 voimaan tulleeseen liikenne- ja autovakuutusmaksutaulukostoon. Tarjouksen mukaan vähittäiskaupalle ilmoitetun 150 000 euron liikevaihdon perusteella ryhmäliikennevakuutuksen vuosimaksu oli 1 944,88 euroa ja autoliikekaskon vuosimaksu 305 euroa, mutta lopullinen maksu määräytyisi toteutuneen liikevaihdon mukaan. Ryhmäliikennevakuutukseen sovellettiin vakuutusyhtiön ajoneuvokaupan ryhmäliikennevakuutusehtoja ja autoliikekaskoon vakuutusyhtiön autovakuutuksen autoliikekaskon erityisehtoja. Vakuutukset tulivat voimaan 28.3.2008 ja ne olivat vakuutuskausittain voimassa 28.2.2013 saakka.

P vaati toukokuussa 2016 vakuutusyhtiöltä 1.4.2009 alkaneelta ja sitä myöhemmiltä vakuutuskausilta vakuutusmaksuihin tehtyjen korotusten palauttamista. Vakuutusyhtiö kieltäytyi vastauksellaan 18.8.2016 palauttamasta maksuja vedoten ryhmäliikennevakuutuksen yleisten vakuutusehtojen kohtaan 10.4, jonka mukaan vakuutusmaksu tarkistettiin vuosittain vakuutuskauden vaihtuessa korvausmenon, kustannustason ja vakuutuksenottajan liikevaihdon kehitystä vastaavasti. Autoliikekaskon lopullinen maksu oli määräytynyt toteutuneen liikevaihdon mukaan, kuten tarjouksessa 26.3.2008 oli ilmoitettu. P oli hyväksynyt kyseisen tarjouksen ja toimittanut vakuutusyhtiölle vuosittain tiedon yrityksen toteutuneesta liikevaihdosta, jonka perusteella lopulliset vakuutusmaksut olivat määräytyneet. Vakuutusyhtiö viittasi P:lle toimittamaansa selvitykseen vakuutusmaksuista vuosilta 2008–2013. Vakuutusyhtiö katsoi maksujen olleen sopimuksen mukaisia. Vakuutusyhtiö pysyi samalla kannalla P:lle 1.11.2017 ja 23.1.2019 lähettämissään ilmoituksissa.

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

P katsoo FINElle toimittamassaan ratkaisupyynnössä, ettei vakuutusyhtiöllä ole ollut oikeutta korottaa vakuutusmaksuja 1.4.2009 alkaneelta ja sen jälkeisiltä vakuutuskausilta. P vaatii, että ryhmäliikennevakuutuksen ja autoliikekaskon on katsottava olleen voimassa 28.2.2013 saakka vakuutuskauden 28.3.2008 – 31.3.2009 hinnalla, ja vaatii vakuutusyhtiötä palauttamaan yli menevät vakuutusmaksuosuudet viivästyskorkoineen.

P on perustellut vaatimustaan sillä, että vakuutustarjouksessa tai -hakemuksessa ei ollut ehtoa, jonka mukaan vakuutusyhtiöllä oli oikeus ryhmäliikennevakuutuksen ja autoliikekaskon maksun tarkistamiseen. P ei kertomansa mukaan ollut saanut vakuutuksista muita asiakirjoja tai ehtoja tai allekirjoittanut mitään asiakirjaa. P on pyytänyt vakuutusyhtiöltä selvitystä vakuutusmaksujen korotuksista vakuutuskausittain, laskelmia ryhmäliikennevakuutuksen ja autoliikekaskovakuutusten ensimmäisen vakuutuskauden maksuista sekä kopiota 26.3.2008 voimassa olleesta hinnastosta.

P on lisäkirjelmissään tuonut esiin mm. vakuutussopimusten voimaan laittamiseen 28.3.2008 sekä toteutuneen liikevaihdon ilmoittamiseen liittyviä seikkoja. P katsoo, että vakuutusyhtiöllä ei ole ollut oikeutta korottaa vakuutusmaksuja, koska toteutunut liikevaihto oli laskenut. Asiakirjojen laatimisesta oli aiheutunut paljon kuluja, joiden veloitusoikeudesta hän pyytää myös FINEn ratkaisua.

Vakuutusyhtiö on toistanut P:lle 18.8.2016, 1.11.2017 ja 23.1.2019 lähettämissään kirjeissä esittämänsä seikat. P oli hyväksynyt 26.3.2008 päivätyn tarjouksen ja toimittanut vuosittain vakuutusyhtiölle tiedot yrityksensä toteutuneesta liikevaihdosta, jonka perusteella lopulliset vakuutusmaksut olivat määräytyneet. Vakuutuksenottajalle oli vakuutusten voimassa ollessa lähetetty vuosittain tasauslaskelmat, joista on selvinnyt, miten vakuutusmaksut olivat muodostuneet. Vakuutusyhtiö katsoo, että maksumuutokset ovat olleet sopimuksen mukaisia ja ettei vaaditulle maksujen palauttamiselle ole perusteita.

Sopimusehdot

Ryhmäliikennevakuutuksen 1.1.2002 alkaen voimassa olleiden yleisten vakuutusehtojen MA 02 kohdan 10.4 Vakuutusmaksun tarkistaminen mukaan vakuutusmaksu tarkistetaan vuosittain vakuutuskauden vaihtuessa korvausmenon, kustannustason ja vakuutuksenottajan liikevaihdon kehitystä vastaavasti. […]

Ratkaisusuositus

P:n vaatimuksen mukaan ryhmäliikennevakuutuksen ja autoliikekaskovakuutuksen vakuutusmaksujen olisi tullut pysyä hänen 26.3.2008 saamansa tarjouksen mukaisina vakuutusten päättymiseen 28.2.2013 saakka. P on vedonnut 26.3.2008 saamansa tarjouksen sisältöön sekä siihen, ettei hän kertomansa mukaan ollut saanut muita sopimusta koskevia asiakirjoja.

FINE toteaa ensiksikin P:n vaatimuksesta, että sen mukaan vakuutusten vakuutusmaksujen olisi tullut pysyä muuttumattomina vakuutusten koko lähes viiden vuoden voimassaoloajan. Tämän kaltaista vakuutussopimuksen sisältöä olisi pidettävä etenkin elinkeinonharjoittajille yleisesti tarjottavissa vakuutuksissa poikkeuksellisena eikä se vastaa sitä, mitä vakuutuksenottajat voivat yleensä perustellusti tavanomaiselta sopimuskäytännöltä olettaa. Vaatimus on myös selvässä ristiriidassa sen jo P:lle annetussa vakuutustarjouksessa ilmoitetun seikan kanssa, että lopullisen vakuutusmaksun määrä tulisi sopimuksessa määräytymään aina yritystoiminnan toteutuneen liikevaihdon perusteella.

P:n 26.3.2008 saamassa tarjouksessa on edelleen ryhmäliikennevakuutuksen osalta todettu, että vakuutukseen sovelletaan ajoneuvokaupan ryhmäliikennevakuutusehtoja MA 02, joiden on siten katsottava tulleen tehdyn vakuutussopimuksen osaksi. Näissä vakuutusehdoissa on todettu, että vakuutusmaksu tarkistetaan vuosittain vakuutuskauden vaihtuessa korvausmenon, kustannustason ja vakuutuksenottajan liikevaihdon kehitystä vastaavasti. Autoliikekaskon osalta tarjouksessa on todettu, että autoliikekaskovakuutukseen sovelletaan autovakuutuksen autoliikekaskon erityisehtoja MA 21 ja että lopullinen maksu määräytyy edellä todetuin tavoin toteutuneen liikevaihdon mukaan.

FINE katsoo, että P:n saamassa vakuutustarjouksessa on ollut selvästi mainittuna tarjouksen perustuneen vakuutusehtoihin, joissa vakuutusmaksun määräytymisestä ja vuotuisesta tarkistamisesta oli määrätty ja joihin P on ollut velvollinen perehtymään. Näin ollen FINE katsoo, ettei P:n vaatimus perustu osapuolten välille syntyneen vakuutussopimuksen sisältöön.

Juuri lausutun lisäksi ja siltä osin kuin P on pyytänyt selvittämään vakuutusmaksujaan, FINE toteaa, että käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan hän on jo saanut niistä vakuutusyhtiöltä kultakin vakuutuskaudelta selvityksen, kun vakuutusmaksujen määrä oli vakuutusaikana häneltä pyydettyjen liikevaihtotietojen mukaan vuosittain tarkastettu. Yleisen sopimusoikeudellisen periaatteen mukaan, jos sopimusosapuoli katsoo, ettei vastapuolen menettely ole ollut sopimuksen mukainen, hänen tulee reklamoida siitä kohtuullisessa ajassa. Tässä tapauksessa P ei ole asiakirjojen mukaan missään vaiheessa vuosina 2008 – 2013 tai myöskään sen jälkeen kohtuullisena pidettävässä ajassa ilmoittanut vakuutusyhtiölle, etteivät perityt vakuutusmaksut ja niiden kehitys olisi vastannut sitä, mistä P oli tarkoittanut sopia. Tämän vuoksi FINE katsoo P:n joka tapauksessa menettäneen oikeutensa vedota väittämäänsä vakuutusmaksujen virheellisyyteen.

P on pyytänyt FINEn ratkaisua asiakirjojen laatimisesta aiheutuneiden kulujensa veloitusoikeudesta. Ohjesääntönsä 6 § mukaan FINE ei käsittele riita-asiassa valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista. FINE ei siten lausu P:lle aiheutuneiden kulujen veloitusoikeudesta.

Lopputulos

FINE ei suosita muutosta asiassa.
 

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Johtava lakimies Isokoski
Esittelijä Salo

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia