Haku

FINE-021096

Tulosta

Asianumero: FINE-021096 (2020)

Vakuutuslaji: Autovakuutus

Ratkaisu annettu: 16.11.2020

Apuhihnan irtoamisen aiheuttama moottorivaurio. Moottoritilaan päässyt lumi. Oliko vahinko aiheutunut vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä?

Tapahtumatiedot

A:n vahinkoilmoituksen mukaan hän kuljetti 17.1.2019 Volvo V70 -henkilöautoaan noin klo 05.20 rekan takana. Yöllä oli ollut voimakas lumisade ja tiellä oli pöllyävää lunta. Tien vaihtuessa kaksikaistaiseksi A vaihtoi kaistaa oikealle, mutta havaitsi, että toista ajokaistaa ei ollut aurattu. A palasi heti omalle kaistalleen ajonopeuden ollessa noin 40 – 50 km/h. Auto ei pysähtynyt missään vaiheessa, eikä minkäänlaista kolahdusta ollut, auraamaton lumi vain hidasti hieman nopeutta. Noin 700 metrin ajomatkan jälkeen auto alkoi nykiä, tuli vikailmoitus ja moottori sammui. Auto hinattiin merkkikorjaamolle (B Oy). Apuhihna oli siirtynyt paikoiltaan ja sotkeutunut jakopään hihnan kanssa, mistä oli aiheutunut moottorille vaurioita. Korjaamon arvion mukaan auton moottoritilaan oli päässyt lunta, joka oli aiheuttanut apuhihan siirtymisen paikoiltaan. 

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen 15.2.2019 mukaan ajoneuvon tarkastuksessa oli todettu, että moottoritila on täynnä lunta. Lumi apulaitteistossa on aiheuttanut apulaitehihnan katkeamisen ja hihna on mennyt jakopään väliin. Moottorin ajoitus on mennyt sekaisin ja sylinterikansi on vaurioitunut. Vakuutusehtojen mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan vahinko, joka on aiheutunut iskusta, törmäyksestä tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä. A:lla on korvauksen hakijana näyttötaakka vakuutusehtojen mukaisen korvattavan vakuutustapahtuman sattumisesta. Ajoneuvon vauriot ovat aiheutuneet lumen pakkautumisesta moottoritilaan. Vahinkotarkastuksessa ajoneuvosta ei ole havaittu jälkiä ulkoapäin tulleesta osumasta. Koska vaurioiden ei ole osoitettu aiheutuneen ulkoisesta iskusta, törmäyksestä tai muusta näiden kaltaisesta syystä, vahinko ei ole korvattava.   

A:n oikaisupyyntö

A haki muutosta korvauspäätökseen vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä. Yöllä oli satanut kevyttä pakkaslunta noin 20 cm. A katsoo, että auton vauriot ovat aiheutuneet törmäyksestä tiellä olleeseen lumihankeen. Merkkinä tästä olivat auton vauhdin hidastuminen ja ajotuntuman muutos auraamattomalle kaistalle tultaessa. Korjaamolle saavuttaessa ensimmäinen A:lle esitetty kysymys oli: ”Oletko törmännyt lumipenkkaan?”. On selvää, että pehmeä lumi ei aiheuta autolle korivaurioita. 

A:n mielestä lumen tunkeutumista moottoritilaan lumieste kohdattaessa on pidettävä vakuutusehtojen mukaisena vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vaurioittaneena syynä. Korjaamon mukaan on mahdollista, että lumi on kertynyt tuulen mukana konetilaan. Moottorin lämmettyä ja ajoviiman seurauksena jäätynyt kimpale on ajautunut hihnan väliin rikkoen sen, tai sitten lumi on tunkeutunut konehuoneeseen yhtäkkiä aiheuttaen vaurion. Maahantuojan mukaan kaikki suojamuovit ovat olleet normaalisti paikoillaan. On mahdollista, että tielle kasaantunut paksu lumi on tullut moottoritilaan pyöräkotelon kautta (samasta kohdasta, josta vetoakseli ja raidetanko tulevat moottoritilasta pyöränkotelon puolelle) ja aiheuttanut vaurion apulaitehihnalle. Maahantuojan arvion mukaan vaurio ei ole johtunut puutteellisesta suojauksesta, vaan poikkeuksellisista ajo-olosuhteista. 

A:n mukaan auton vaurioita käytiin myöhemmin läpi huollossa. Tuolloin valokuvista todettiin, että auton moottoritilassa oli ollut suuri määrä lunta. Lunta oli pääosin moottoritilan takaosassa ja matkustajan puolella, jolle puolelle A vaihtoi kaistaa osuessaan lumeen. Tämä tukee A:n mukaan näkemystä siitä, että lunta on tunkeutunut kerralla suuri määrä moottoritilaan. Lumi oli tunkeutunut moottoritilaan pyöräkotelon kautta, etenkin matkustajan puoleisesta kotelosta. Tämä on johtunut siitä, että A on palannut lumen peittämältä oikeanpuoleiselta kaistalta takaisin vasemmanpuoleiselle kaistalle, jolloin renkaiden kääntyessä vasemmalle on syntynyt otollinen olosuhde lumen syöksymiseksi kerralla matkustajan puoleisesta pyöräkotelosta. Alhaaltapäin äkillisesti syöksyvä lumi on katkaissut apuhihnan ja joutunut jakohihnan väliin. Jos lunta olisi kerääntynyt pikkuhiljaa ajon aikana, olisi lunta eri puolilla moottoria ja se ei olisi pystynyt vahingoittamaan pyöriviä hihnoja, etenkin kun autoa oli lämmitetty ennen liikkeelle lähtöä polttoainekäyttöisellä lämmittimellä. Ajoneuvon hihnat olivat hyväkuntoisia ja ne molemmat oli vaihdettu alle vuosi ennen tapahtumaa 

Vakuutusyhtiön uusi korvauspäätös

Vakuutusyhtiön sisäisessä muutoksenhakumenettelyssä annetussa korvauspäätöksessä 9.5.2019 viitattiin korjaamo B Oy:n kanssa käytyyn puhelinkeskusteluun, jossa B Oy:n edustaja on vahvistanut asiakirjoista ja valokuvista ilmenevät seikat ja kertonut, että korjaamo ei pysty antamaan varmaa syytä sille, miten lumi on päässyt ajoneuvon sisään. Myös B Oy:n aiemmin antaman lausunnon perusteella jää varmuudella osoittamatta, miksi lunta on päässyt ajoneuvoon. 

Vakuutusyhtiön vahinkotarkastajalta saadun lausunnon mukaan vahingon syntyminen A:n kertomalla tavalla ei ole todennäköistä, sillä lunta on ollut moottoritilassa niin runsaasti. On mahdollista, että lunta on kaistan vaihtamisen yhteydessä päässyt rengaskotelon kautta ajoneuvon konehuoneeseen, mutta ei siinä mittakaavassa kuin mitä sitä oli ajoneuvon sisältä havaittu. Lausunnon mukaan lumen määrä viittaa siihen, että lunta on kerääntynyt vähitellen pidemmän ajan kuluessa, ei äkillisesti, kuten muutoshakemuksessa on kerrottu. On epätodennäköistä, että lumi olisi äkillisesti rengaskotelon kautta päässyt tunkeutumaan moottoritilaan siten, että lunta olisi päässyt niin paljon sisään kuin mitä siellä oli havaittu. 

Volvon edustajan lausunnossa on todettu, että lumi on saattanut kertyä tuulen mukana konetilaan ja moottorin lämmettyä ja ajoviiman seurauksena jäätynyt kimpale on voinut ajautua hihnan väliin rikkoen sen. Lumi on saattanut tunkeutua konehuoneeseen yhtäkkiä aiheuttaen vaurion. Vakuutusyhtiö katsoo, että lumi ei pääse jäähdyttimen läpi keulasta auton konetilaan. Jäähdytin estää lumen pääsyn konehuoneeseen, sillä se peittää keulan maskin kokonaisuudessaan.

Volvon lausunnossa on myös todettu, että lumi on voinut mennä pyöräkotelon kautta moottoritilaan ja aiheuttaa vaurion apulaitehihnalle. Vakuutusyhtiö katsoo, että pöllyävän lumen on mahdollista päästä konehuoneen pyöräkotelon kautta, mutta vahinkotarkastajan mukaan ei todennäköisesti niin runsaana kuin tässä tapauksessa oli käynyt. Imua konehuoneeseen ei tapahdu ja lumi lentää myös pyöristä taaksepäin auton perää kohti renkaan alapuolelta. Moottorin lämpö myös sulattaa lunta. Vaikka pöllyävän lumen olisikin mahdollista päästä ajoneuvon konehuoneeseen pyöräkotelon kautta, jää asiassa näyttämättä mikä olisi se äkillinen ja ulkoapäin vaikuttanut syy, jonka johdosta näin olisi tapahtunut. Vahinkokuvauksessa ei ole esitetty mitään sellaista syytä, minkä nojalla asian voisi katsoa tulleen näytetyksi. Vakuutusyhtiö katsoo, että lumen pöllyäminen hiljalleen ajon aikana määräämättömän ajan kuluessa ei ole sellainen vakuutusehdoissa tarkoitettu äkillinen syy, jonka johdosta vahinko voisi olla korvattava. Äkillinen syy, kuten lumihankeen törmääminen ja siitä välittömästi aiheutunut vahinko, jäävät riittävästi näyttämättä. Alkuperäisessä vahinkoilmoituksessa on todettu, ettei mitään yksittäistä törmäystä tai muuta ollut havaittavissa. Lunta on voinut kerääntyä myös pikku hiljaa ajon aikana tai päätyä konehuoneeseen jostain muusta tuntemattomaksi jäävästä syystä. Vahingon syntymistä kerrotulla tavalla on pidettävä epätavallisena ja objektiivisesti arvioituna epätodennäköisenä.

Asiakkaan valitus

A vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa auton vauriot täysimääräisesti laajasta kaskovakuutuksesta. A toistaa oikaisupyynnössään vakuutusyhtiölle esittämänsä seikat. Hän katsoo, että moottoritilassa olleen lumen suuri määrä tukee johtopäätöstä siitä, että lunta on päässyt moottoritilaan kerralla suuri määrä auton ajauduttua syvään lumeen, eikä lumi ole kertynyt hiljalleen moottoritilaan, kuten vakuutusyhtiö väittää. Etelä-Suomessa satoi 16.1 - 17.1.2019 välisen yön aikana lunta poikkeuksellisen paljon. Lumi oli kevyttä pakkaslunta, joka liikkuu helposti, ja on siten päässyt "ryöpsähtämään" moottoritilaan auton ajautuessa lumeen. Tätä tukee myös korjaamon edustajan kysymys "oletko törmännyt lumipenkkaan". Se, että vakuutusyhtiön mielestä tällainen skenaario "ei ole todennäköistä", ei sulje pois tapahtumankulun mahdollisuutta. 

Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että lunta ei pääse jäähdyttimen läpi keulan kautta moottoritilaan, sekä siihen, että moottorin lämpö sulattaa lunta. Kuitenkin vakuutusyhtiön mielestä lumi on tähän nähden ristiriitaisesti kertynyt hiljalleen lämpimään moottoritilaan. B Oy ja Volvo ovat pitäneet teoriassa mahdollisena lumen kertymistapana joko lumen pääsemistä moottoritilaan tuulen mukana (ajoviiman seurauksena jäätynyt kimpale on voinut ajautua hihnan väliin) tai vaihtoehtoisesti lumen yhtäkkistä tunkeutumista moottoritilaan. A pitää ensimmäistä vaihtoehtoa mahdottomana, koska kyseinen Volvo V70 on nimenomaan pohjoisiin olosuhteisiin suunniteltu auto. 

A:n lähtiessä töihin kyseisenä aamuna n. klo 05.05 lämpötila oli muutaman asteen pakkasella ja auton polttoainekäyttöinen lämmitin oli käytössä (kuten aina päivittäin talvisin) ennen liikkeelle lähtöä. Lämmitin on pakkasella päällä niin kauan, että sen pitäisi kaiken järjen mukaan sulattaa mahdollisesti moottoritilassa olevat vähäiset lumimäärät, koska moottoritilan allakin maassa oleva lumi usein sulaa. A:n kotoa on vahingon tapahtumapaikalle noin 15 kilometrin (n. 16 minuuttia) matka. Tuohon aikaan aamulla liikenne on olematonta ja A pääsi ajamaan aurattua tietä heikossa lumisateessa yksinään aina eräässä risteyksessä oleviin liikennevaloihin asti, joissa A:n vahinkoilmoituksessa mainittu rekka-auto oli odottamassa hänen edellään. Ajomatkaa liikennevaloista vahinkopaikkaan on n. 1 kilometri.

A pitää mahdottomana, että esilämmitetyn henkilöauton moottoritilaan olisi 15 kilometrin matkalla, (auratulla tiellä, ilman muuta liikennettä, pois lukien viimeinen kilometri rekka-auton takana) kertynyt valokuvista ilmenevä määrä lunta, joka olisi vielä jäätynyt lämpimässä moottoritilassa ja irronnut ajoviimassa (40 - 50 km/h nopeudessa) hajottaen apuhihnan. Vaikka alkumatkasta autoa on kuljetettu pienillä teillä, tiet ovat olleet vahingon sattuessa noin tunti sitten aurattuja. Vain alkumatkasta noin 500 metrin auraamattomalla osuudella (nopeusrajoitus 30 km/h) on ollut aiempien autojen jättämät ajourat. A:n saamasta aurausraportista toisaalta ilmenee, että vahinkopaikan viimeistelyajo / risteysalueen siistiminen on tehty vasta 6:01.38 eli A:n lumeen törmäämisen jälkeen. 

Se, että autosta ei kuulunut vahingon aikana minkäänlaista ääntä, osoittaa A:n mielestä, että jäätynyttä lumikimpaletta ei ole ollut. Myöskään korjaamon raporteissa ole väitetty, että moottoritilasta olisi löydetty jääkimpale tai jäätynyttä lunta. Sen sijaan moottoritilasta löytynyt lumi on valokuvien ja korjaamon raportin perusteella ollut pakkautunutta, millaista vakuutusyhtiön väitteen mukaan ajon aikana moottoritilaan päätyvä leijaileva lumi ei ole. 

A käyttää kertomansa mukaan talvisin kahdesti päivässä polttoainekäyttöistä lämmitintä, minkä seurauksena moottori on niin lämmin, että moottorin alla oleva lumikin sulaa. Moottoritilassa ei ole ajoon lähdettäessä voinut olla tuulen kerryttämää lunta. A kertoo täyttävänsä talvisin myös tuulilasin pesunesteen säännöllisesti, eikä ole ikinä havainnut moottoritilaan kertynyttä lunta. 

A kertoo ajaneensa kyseistä reittiä töihin päivittäin talvisin n. 1,5 - 3 h päivässä kaikenlaisissa olosuhteissa, myös rankassa lumisateessa ja pöllyävässä lumessa liikenteen seassa. A:n autossa ei ole koskaan ollut merkkiäkään lumen kertymisestä moottoritilaan. Hän pitää selvänä, että syvään lumeen ajautumisen seurauksena kevyt pakkaslumi on päässyt äkillisesti tunkeutumaan moottoritilaan ja puristunut kasaan aiheuttaen apuhihnan vahingoittumisen. Tämän osoittaa A:n mielestä auton vauhdin hidastuminen ja ajokäyttäytymisen muutos. Auton suhteellisen matala maavara ja apulaitehihnan matala sijainti auton moottoritilassa ovat vaikuttaneet vaurion aiheutumiseen ja tukevat johtopäätöstä lumen tunkeutumista moottoritilaan alhaaltapäin matkustajan puoleisesta rengaskotelosta. Vakuutusyhtiökin myöntää, että lunta on päätynyt moottoritilaan rengaskotelon kautta. On myös mahdollista, että vasemmanpuoleisen auratun kaistan ja oikeanpuoleisen auraamattoman kaistan väliin on jäänyt aurauksen jäljiltä lumivalli.

A:n mielestä olisi mahdoton yhteensattuma, että vahinko tapahtuisi välittömästi lumeen ajamisen jälkeen ilman, että sen syynä olisi ollut lumen äkillinen tunkeutuminen moottoritilaan ja siitä seuranneet vahingot.

Vakuutusyhtiö on vedonnut siihen, että A:n autossa olisi pitänyt olla ulkoisia törmäämisen merkkejä. A toistaa näkemyksensä siitä, että pehmeän pakkaslumen tunkeutuminen moottoritilaan ei aiheuta vaurioita auton koriin. Vakuutusehdoissa ei myöskään edellytetä, että korvattavan vahingon tulisi aiheuttaa korivaurioita. A viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen VKL 77/07, jonka mukaan moottoriin ajon aikana päässeen veden aiheuttamat vauriot tuli korvata kaskovakuutuksesta. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimukset. Näyttötaakka korvattavan vakuutustapahtuman syntymisestä on korvauksen hakijalla. Vakuutusyhtiö ei ole velvollinen esittämään näyttöä vahingon todellisesta syystä. 

Riidatonta on, että konetilaan on jossain vaiheessa joutunut lunta. Keli on ollut haasteellinen. Yön ja aamun lumimyräkkä on ylittänyt valtakunnallisen uutiskynnyksen. Lunta on mm. kuvailtu satavan vaakasuoraan. Jossain vaiheessa jo ennen matkan alkua tai matkalla 15 minuutin ajon aikana lunta on päätynyt myös muutoksenhakijan auton konetilaan. Lumen äkillistä syöksähtämistä ei ole näytetty toteen. Kaikki lumi on ollut kevyttä, pöllyävää pakkaslunta esim. rekan takana ajaessa.

A kertoo lähteneensä kotoaan klo 5:05 ja vahingon sattuneen klo 5:20. Päästäkseen vahinkopaikalle, A:n on täytynyt ajaa taajamakatuja suuremmalle tielle. Lunta on täytynyt olla koko matkalla. A itsekin on kertonut ”kahlanneensa” toisten autojen tekemiä uria pitkin 500 metrin matkan. Tiellä olleen lumen määrästä ei ole mittaustuloksia. Aurauksesta eri kohdissa ei ole selvitystä. Kotiosoitteen ja vahinkopaikan välillä on useita kilometrejä. Ennen auton pysähtymistä on ajettu A:n mukaan rekan perässä, kahden kaistan osuudella toisella kaistalla ja sieltä paluun jälkeen vielä 700 metriä ennen nykimistä, varoitusvalojen syttymistä ja auton sammumista. 

Autossa ei ole lumikinokseen tai vastaavaan törmäämisestä aiheutuneita ulkoisia törmäysjälkiä. Mitään äkillistä törmäystä ei ole A:n puolelta kuvattu eikä vahingon ole osoitettu aiheutuneen mistään yksittäisestä törmäyksestä tai siihen rinnastettavasta ulkoisesta syystä. Vain erilainen tienpinnasta välittyvä ajotuntuma on mainittu. 

A ei ole näyttänyt toteen, että ajoneuvon vaurioitumiseen olisi johtanut jokin korvaukseen oikeuttava syy. Hän ei ole selvittänyt, onko konetilassa ollut jo liikkeelle lähdettäessä voimakkaan puuskittaisen tuulen yön aikana tuomaa kevyttä pakkaslunta. Kukaan ei ole liikkeelle lähdettäessä tarkastanut, onko kaikki tuiskunnut lumi sulanut. Huollossa auton konetilassa on havaittu kiinteää pakkautunutta lunta.

Erilaisia teorioita vahingon syystä on esitetty. A:n mukaan Volvon maahantuoja on jutellut korjaamo B Oy:n edustajien kanssa aiheesta ja hekään eivät voi 100 % varmuudella näyttää, mistä lumi on päässyt kasautumaan moottoritilaan. Heidän näkemyksensä mukaan on mahdollista, että lumi on kertynyt tuulen mukana konetilaan ja moottorin lämmettyä ja ajoviiman seurauksena jäätynyt kimpale on ajautunut hihnan väliin rikkoen sen, tai sitten lumi on tunkeutunut konehuoneeseen yhtäkkiä aiheuttaen vaurion. Mahdollisia teorioita on useita.  

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei A:lla ole todellista näyttöä siitä, että ajoneuvon apulaitehihnan, jakohihnan ja moottorin vauriot ovat aiheutuneet kolarointivakuutuksen ehtojen mukaisesti välittömästi iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta vakuutuskohdetta äkillisesti ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä. Tämän vuoksi vahinko ei ole korvattava.  

Selvitykset

Vakuutuslautakunnalle on toimitettu muun muassa seuraavat selvitykset

- B Oy:n korjauskustannuslaskelma 29.1.2019. Laskelman merkintöjen mukaan auto on ilmeisesti sammunut ajosta ja syystä tai toisesta auton moottoritilassa on erittäin paljon lunta. Lumi apulaitteistossa on aiheuttanut apulaitehihnan katkeamisen ja se on mennyt jakopään hihnan väliin. Moottorin ajoitus on mennyt sekaisin ja sylinterikansi vaurioitunut. 

- Volvon edustaja S:n sähköpostiviesti 28.2.2019. Viestin mukaan S on keskustellut merkkikorjaamo B:n kanssa aiheesta, ja hekään eivät voi 100 % varmuudella näyttää, mistä lumi on päässyt kasautumaan moottoritilaan. B:n näkemyksen mukaan on mahdollista, että lumi on kertynyt tuulen mukana konetilaan ja moottorin lämmettyä ja ajoviiman seurauksena jäätynyt kimpale on ajautunut hihnan väliin rikkoen sen, tai sitten lumi on tunkeutunut konehuoneeseen yhtäkkiä aiheuttaen vaurion. Kaikki suojamuovit ovat olleet paikoillaan normaalisti, joten mahdollisesti tielle kasaantunut paksu lumi on tullut pyöräkotelon kautta (samasta kohdasta, mistä vetoakseli ja raidetanko tulevat moottoritilasta pyöränkotelon puolelle) ja aiheuttanut vaurion apulaitehihnalle. S ”ei näkisi”, että vaurio olisi johtunut puutteellisesta suojauksesta, vaan poikkeuksellisesta ajo-olosuhteesta käytetyllä tieosuudella.

- A:n hankkima ELY-keskuksen selvitys kyseessä olevan tieosuuden aurauksesta. Selvityksen mukaan etelään päin (A:n ajosuunta) on ajettu klo 04:07:44 (auto 2) ja 04:20:35 (auto 1). Pohjoiseen päin on ajettu 03:58:15 (auto 1) ja 06:01:38 (auto 2). Muutama viimeistelyajo/risteysalueen siistiminen tämän jälkeen, kyseisessä kohdassa on viisi kaistaa ja kaksi leveää risteystä.

- Tulosteita sääennusteista ja uutisista, jotka koskevat runsaita lumisateita 16.1. – 17.1.2019 välisenä yönä ja aamulla 17.1.2019

- Kuusi ajoneuvon moottoritilasta otettua valokuvaa

- Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja F:n lausunto (ei päiväystä). Lausunnon mukaan A esittää lumen menneen äkillisesti autonsa apulaitehihnan väliin ja aiheuttaneen tämän katkeamisen. Apulaitehihnan katkeamisen johdosta apulaitehihna on mennyt jakopään hihnan väliin ja aiheuttanut jakopään hihnan katkeamisen. Kaiken tämän seurauksena moottorin ajoitus on mennyt pieleen ja sylinterikansi vaurioitunut. Vahinkoilmoituksen mukaan A ei ole törmännyt ajoradalla lumikasaan tai ajautunut ajoradalta pois. Ajoradalla on ollut runsaasti lunta, mutta ajoneuvoon ei ole tullut vaurioita keulaan tai sen rakenteisiin. Auton keularakenne on toteutettu niin, että suuri määrä lunta ei pääse äkillisesti moottoritilaan keularakenteen ollessa ehjä. Vauriokorjaamon korjauskustannuslaskelman mukaan auton keularakenteissa ei ole vaurioita. Näillä tiedoilla lumen pääsy moottoritilaan on tapahtunut pitkällä aikavälillä eikä äkillisesti, kuten A ilmoittaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko A:n henkilöauton moottorivaurio aiheutunut vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla tieltä suistumisesta, iskusta, törmäyksestä tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti tai ulkoapäin vahingoittaneesta syystä.

Sovellettavat vakuutusehdot

Kaskovakuutusehtojen (voimassa 1.1.2018 alkaen) kohdan 3.1 (Kolarointivakuutus, Törmäysvakuutus) mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan esinevahinko, joka on välittömästi aiheutunut vakuutuksen kohteelle
1. tieltä suistumisesta tai kaatumisesta
2. iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta vakuutuskohdetta äkillisesti tai ulkoapäin vahingoittaneesta syystä
[…]

Asian arviointi

Kaskovakuutusehtojen mukaan kolarointivakuutuksesta korvataan ajoneuvolle iskusta, törmäyksestä, putoamisesta tai muusta sen kaltaisesta ajoneuvoa äkillisesti tai ulkoapäin vahingoittaneesta syystä välittömästi aiheutuneet esinevahingot. Lautakunta toteaa, että A:lla on korvauksen hakijana näyttötaakka korvattavan vahinkotapahtuman sattumisesta, toisin sanoen siitä, että moottorivaurioon johtanut apuhihnan irtoaminen on välittömästi aiheutunut ajoneuvoa äkillisestä ja ulkoapäin vahingoittaneesta syystä.

Osapuolten välillä on riidatonta, että A:n henkilöauton moottoritilassa on havaittu korjaamolla runsaasti lunta. A on perustanut vaatimuksensa siihen, että A:n siirrettyä ajoneuvonsa auraamattomalle ajokaistalle ja edelleen takaisin vasemmanpuoleisella ajokaistalla ajaneen rekka-auton taakse, lunta on tunkeutunut voimalla rengaskotelon kautta moottoritilaan. Vakuutusyhtiö on puolestaan katsonut jäävän näyttämättä, että moottorivaurio olisi aiheutunut kaistanvaihtojen yhteydessä moottoritilaan äkillisesti tunkeutuneesta lumesta. Yhtiö ei ole pitänyt todennäköisenä, että lunta olisi voinut äkillisesti tunkeutua moottoritilaan siten, että pakkautunut lumi olisi aiheuttanut apulaitehihnan irtoamisen paikaltaan. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan siltä osin kuin lunta on mahdollisesti kertynyt moottoritilaan pidemmän ajan kuluessa, kyse ei ole ollut äkillisenä pidettävästä ulkoisesta syystä aiheutuneesta vahingosta. 

Korjaamon (B Oy) mukaan autolle on aiheutunut moottorivaurio sen seurauksena, että apulaitteistossa ollut lumi on aiheuttanut apulaitehihnan katkeamisen ja apulaitehihna on mennyt jakopään hihnan väliin. B Oy:n mukaan lunta on voinut kertyä tuulen mukaan moottoritilaan ja jäätymisen sekä sulamisen seurauksena muodostunut jääkimpale on saattanut olla vaurion aiheuttajana. On myös mahdollista, että lumi on tunkeutunut äkillisesti moottoritilaan rengaskotelon kautta.

A:n vahinkoilmoituksen mukaan hän on kuljettanut henkilöautoaan noin 40 - 50 km/h nopeudella, kun hän on kaistaa oikealle vaihdettuaan havainnut ajokaistan olevan auraamaton. Auton vauhti on hidastunut ja ajotuntuma muuttunut. A on heti vaihtanut kaistaa takaisin edellään ajaneen rekan taakse. A:n mukaan lunta on ollut auraamattomalla ajoradalla noin 20 cm ja kyse on ollut kevyestä pakkaslumesta. 

Vakuutusyhtiön lautakunnalle erillisestä pyynnöstä toimittamassa vahinkotarkastajan lausunnossa ei ole otettu kantaa siihen, onko lunta voinut päästä auton moottoritilaan pyöräkotelon kautta. Vakuutusyhtiön korvauspäätöksessä 9.5.2019 on kuitenkin todettu tarkastajan kannanottoihin viitaten, että pöllyävän lumen on mahdollista päästä pyöräkotelon kautta moottoritilaan, ei kuitenkaan niin runsaana kuin nyt on tapahtunut. Vakuutusyhtiö on lisäksi katsonut, että lumen pääsemiselle pyöräkoteloon olisi tullut olla jokin äkillinen ja ulkoapäin vaikuttanut syy. Päätöksessä on vedottu myös siihen, että myös moottorin lämpö sulattaa lunta.

Vakuutuslautakunta pitää uskottavana A:n kertomusta siitä, että hän on talviaikaan säännöllisesti lämmittänyt autoaan polttoainelämmittimellä ennen ajoon lähtöä aamuisin ja iltaisin. A on ennen auton moottorin rikkoutumista ehtinyt kuljettaa autoaan ajoon lähdön jälkeen vain verraten lyhyen matkan. A on uskottavasti kuvannut, että auton nopeus on auraamattomalle ajokaistalle siirtymisen yhteydessä hidastunut, mikä viittaa siihen, että tiellä ollutta, tosin kevyttä lunta on painautunut autoa vasten. Ottaen huomioon, että vakuutusyhtiökin on pitänyt mahdollisena, että lunta voi päästä rengaskotelon kautta moottoritilaan, lautakunta pitää todennäköisenä, että auraamattomalla ajokaistalla ajon aikana lunta on voinut pakkautua rengaskotelon kautta moottoritilaan. Muita syitä tässä määrin runsaan lumen pääsemiselle moottoritilaan ei ole tuotu esille. Vakuutusyhtiö ei myöskään ole ainakaan kirjallisissa korvauspäätöksissään vedonnut siihen, että lumen moottoritilaan pääseminen olisi ollut seurausta esimerkiksi auton rakenteiden puutteellisuudesta tai toisaalta esittänyt ajoneuvoteknistä selvitystä siitä, että lumen tunkeutuminen moottoritilaan ei ole voinut tapahtua A:n esittämällä tavalla. 

Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt sitä, että apuhihnan irtoamisen syynä on ollut moottoritilassa ollut määrältään runsas lumi. Yhtiö ei ole myöskään kiistänyt A:n kertomusta siitä, että apuhihnan irtoamisesta aiheutunut moottoririkko on tapahtunut hyvin pian auraamattomalta ajokaistalta palaamisen jälkeen, mikä viittaa osaltaan siihen, että vauriot aiheuttanut lumi on kertynyt moottoritilaan tässä yhteydessä. Tätä johtopäätöstä tukee myös A:n kuvaus korjaamolle saavuttaessa hänelle esitetystä kysymyksestä: ”oletko ajanut lumipenkkaan?”. 

Vakuutuslautakunta pitää asiassa esitetyn selvityksen perusteella näytettynä, että moottorivaurion syynä on tässä tapauksessa ollut lumen tunkeutuminen auton moottoritilaan lyhyen auraamattomalla ajokaistalla ajamisen yhteydessä. A:n vahinkotapahtumaa koskevan kuvauksen perusteella autoon tunkeutuneen lumen kertyminen moottoritilaan on todennäköisesti tapahtunut lyhyen ajan kuluessa ja näin ollen äkillisesti. Moottori on todennäköisesti rikkoutunut käytännössä välittömästi, kun lumen irrottama apuhihna on sotkeutunut jakopään hihnaan. Näillä perusteilla lautakunta katsoo, että kyse on kaskovakuutuksesta korvattavasta vahingosta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa A:lle vahingosta vakuutusehtojen mukaisen korvauksen. 

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

puheenjohtaja Bygglin
sihteeri Siirala

Jäsenet:

Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho
 

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia