Haku

FINE-020872

Tulosta

Asianumero: FINE-020872 (2019)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 07.11.2019

Lakipykälät: 30, 36, 33, 34

Omakotitalon palovahinko. Tahallisuus. Samastaminen. Syyntakeisuus. Kohtuuttomuus.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja A:n omakotitalon yläkerrassa syttyi 18.2.2019 tulipalo. Poliisin esitutkinnassa selvisi, että omakotitalossa asunut A:n poika B oli sytyttänyt tulipalon. B oli surmannut itsensä palon sytyttämisen jälkeen. Tarkastusraportin 21.2.2019 mukaan palo oli tuhonnut yläkerran tilojen kaikki pinnoitteet ja irtaimiston. Pelastuslaitos oli aukaissut ulkoseinästä aukon yläpohjaan. Alakerran rakenteissa oli savusta, noesta ja sammutusvedestä aiheutuneita vaurioita.

Vakuutusyhtiön korvauspäätöksen 29.3.2019 mukaan A on kertonut, että tapahtuma on tullut hänelle täytenä yllätyksenä, eikä A:n tiedossa ole ollut mitään sellaista syytä, joka olisi voinut vaikuttaa B:n toimintaan. Tapahtuma oli ollut täysi yllätys myös B:n työnantajalle. Vahinkoa aiheutui A:n ja B:n yhteisessä käytössä olleelle omakotitalolle ja irtaimistolle sekä A:n ja B:n henkilökohtaiselle irtaimistolle. Tahallaan palon sytyttänyt B asui vahingon sattuessa A:n kanssa samassa taloudessa ja käytti vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan. B on ollut kotivakuutuksessa vakuutettuna ja hänet samastetaan A:han. Vakuutusehtojen mukaan vakuutusyhtiö on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman. Kotivakuutuksesta ei voida korvata A:n ja B:n yhteisesti käyttämälle omakotitalolle ja yhteisesti käytetylle irtaimistolle aiheutunutta vahinkoa. Vakuutuksesta ei voida korvata myöskään B:n omassa henkilökohtaisessa käytössä ollutta irtaimistoa.

Vakuutusyhtiö korvaa vakuutuksesta A:n henkilökohtaisessa käytössä olleelle irtaimistolle aiheutuneen vahingon. Yhtiö maksaa korvauksen myös palon seurauksena aiheutuneesta majoitustarpeesta johtuneista vuokrakustannuksista. Lisäksi korvataan palovahingon jälkeen syntyneet välittömät jälkivahingon torjuntakustannukset.

A pyysi vakuutusyhtiötä oikaisemaan korvauspäätöstään. A:n mukaan B tunnettiin rauhallisena, pitkäjänteisenä ja myönteisenä nuorena miehenä, joka menestyi työssään ja oli kehittänyt hyviä sosiaalisia suhteita toisiin. Hänellä oli myös selkeitä tulevaisuudensuunnitelmia. B ei käyttäytynyt aggressiivisella tai väkivaltaisella tavalla eikä hänellä ollut käytöshäiriöitä tai diagnoosia mielenterveydellisistä ongelmista. Tähän nähden se, että B sytytti tahallaan tulipalon ja tämän jälkeen teki itsemurhan ampumalla itsensä, viittaa siihen, että B:n tekoon on johtanut hetkellinen tai äkillinen mielenhäiriö. Mielenhäiriön johdosta B on ollut psykoottisessa tilassa, jossa hänen todellisuudentajunsa on heikentynyt, mikä on johtanut kyseiseen tekoon. A:n mukaan B:n kanssa vietetyn viimeisen vuorokauden tapahtumat ja mielialat eivät lainkaan viitanneet siihen, että B olisi suunnitellut tällaista tuhotyötä tai olisi ollut itsetuhoinen. A katsoo, että B on ollut syyntakeeton. Kyse on ollut vakuutuksesta korvattavasta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. 

Kirjeessään 14.5.2019 vakuutusyhtiö kertasi tapahtumatietoja. Tulipalo alkoi pienestä varastohuoneesta, jossa irtaimistoa oli tyhjennetty lattialle palokuormaksi. Esitutkinnassa on selvinnyt, että B sytytti tulipalon tahallaan ennen kuolemaansa. Hän kuvasi tulipalon alkua ja lähetti kuvaamansa videon kaverilleen. Poliisitutkinnassa ja A:lta saadussa lisäselvityksessä ei ole tullut esille selvitystä siitä, että B olisi vahingon aiheuttaessaan ollut rikosoikeudellisesti syyntakeeton. Se, että B sytytti tulipalon, videokuvasi sen ja tämän jälkeen surmasi itsensä, ei vakuutusyhtiön mukaan tarkoita, että B olisi ollut sellaisessa mielentilassa, että häntä ei olisi voitu tuomita rangaistukseen rikoksesta. Vakuutusyhtiö ei muuttanut korvauspäätöstään. 

Asiakkaan valitus

A vaatii, että vakuutusyhtiö korvaa omakotitalolle aiheutuneet vahingot kokonaan tai ainakin osittain. A toistaa vakuutusyhtiölle tekemässään oikaisupyynnössä esitetyt seikat. A ja B viettivät palovahinkoa edeltäneenä päivänä aikaa yhdessä, keskustelivat ja aterioivat. A ei havainnut B:ssä mitään merkkejä tulevasta teosta tai sen suunnittelusta, katkeruudesta tai jostakin tavallisuudesta poikkeavasta pahanolontunteesta tai vihasta. B oli normaali rauhallinen oma itsensä.

A toteaa, että B sytytti palon tahallaan, mutta olennaista on hänen mielentilansa. A on vakuuttunut siitä, että B sai jonkinlaisen hetkellisen ahdistuneisuushäiriön tai psykoottisen kohtauksen, joka johti tähän tekoon. B ei selvästikään kyennyt ymmärtämään ja arvioimaan tosiasioita ja tekonsa moraalista ja oikeudellista merkitystä, eikä näin ollen kyennyt hallitsemaan omaa toimintaansa. A viittaa rikoslain 3 luvun 4 §:ään ja kotivakuutusta koskeviin yleisiin sopimusehtoihin. 

B:n teko oli poikkeuksellinen ja täysin odottamaton. A:n mielestä B:n kyky säädellä käyttäytymistään oli näin ollen heikentynyt. B ei ymmärtänyt tekonsa luonnetta ja oli siksi syyntakeeton. Jos B olisi selvinnyt hengissä, mielenterveyden häiriöiden selvittäminen heti olisi ollut ensiarvoisen tärkeä ja välttämätön tehtävä. B:n kuoltua asiaa on kuitenkin mahdotonta varmistaa. A hämmästelee sitä, onko vakuutusyhtiön näyttö vakuuttavampaa kuin A:n antama todistus, ja onko näyttö tahallisuudesta yksiselitteinen. A:n mielestä on kohtuutonta, että vakuutusyhtiö voi olla varma teon tahallisuudesta ja suunnitelmallisuudesta ottamatta huomioon A:n vuosikymmenten mittaista kokemusta omasta pojastaan. Juuri se, että B sytytti tulipalon, kuvasi sitä puhelimellaan ja tämän jälkeen surmasi itsensä kertoo, että hän oli vakavasti häiriintyneessä tilassa. A vetoaa myös vakuutusehtojen epäselvyyteen. Vahinkotapahtuma on ollut A:n näkökulmasta täysin ennalta arvaamaton, mutta vakuutusyhtiö pitää kuitenkin sitä tahallisena ja suunniteltuna. Jos tapahtumat olisi voitu ennakoida, A olisi välittömästi ryhtynyt toimenpiteisiin lapsensa hengen ja omaisuutensa pelastamiseksi. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää vastineessaan A:n vaatimukset. Yhtiön mukaan on riidatonta, että B on asunut puheena olevassa omakotitalossa samassa taloudessa isänsä A:n kanssa. Vakuutusehtojen ja vakuutussopimuslain 33 §:n mukaisesti B on samastettu A:han. Myös tapahtumatiedot ovat riidattomat. B on asettanut 18.2.2019 talon yläkerrassa varastohuoneen lattialle palokuormaa ja sytyttänyt sen tuleen. B on videoinut tapahtuman ystävälleen kuten myös sen, kuinka hän on poistunut tilasta kohti alakertaa. Poliisin tutkintailmoituksessa teko on määritelty tuhotyöksi.

Vakuutusyhtiö vetoaa rikoslain 34 §:n 1 luvussa tarkoitetun tuhotyön tunnusmerkistöön ja katsoo, että vahinko on aiheutettu rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaisella tavalla tahallisesti. B on sytyttänyt palon tahallaan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa taikka että siitä on yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa. B on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen tai pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan ennalta-arvaamattomia tapahtumia. Koska tuhotyö on aiheutettu tahallaan, ei kyse ole vakuutuksesta korvattavasta ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Vakuutustapahtuman puuttuessa korvausta ei voida maksaa korvauspäätöksessä 29.3.2019 eriteltyjä eriä lukuun ottamatta.

Vakuutusyhtiö katsoo, että A:n kuvaama B:n normaali käytös, mielenterveysongelmien puuttuminen ja hänen kertomuksensa tapahtumien yllättävyydestä myös työnantajan näkökulmasta viittaavat siihen, että B on ollut 18.2.2019 täydessä ymmärryksessä. Kohtuuttomuutta koskevan A:n väitteen osalta vakuutusyhtiö toteaa, että vakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen määräykset perustuvat vakuutussopimuslain säännöksiin, minkä vuoksi niitä ei voida pitää kohtuuttomina. Vakuutusyhtiö vetoaa korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuihin KKO 2001:52 ja KKO 2002:89 ja Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen asiassa VKL 529/15. Näiden mukaan samastettavan henkilön moitittava menettely aiheuttaa samat seuraamukset kuin vakuutetun vastaava menettely. Samastamissäännöksen tulkinnassa on otettava huomioon säännöksen tarkoitus ohjata sellaisten henkilöiden käyttäytymistä, jotka voivat vaikuttaa vakuutustapahtuman sattumiseen. Se, että samastettavan henkilön menettely on odottamatonta tai vakuutetun vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella, ei ole peruste poiketa lain mukaisesta lopputuloksesta. Vakuutusyhtiö katsoo, että se ei ole velvollinen korvaamaan vahinkoa korvauspäätöksessään mainittua laajemmalta osin.  

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että B on sytyttänyt tulipalon omakotitalossa tarkoituksellisesti. Osapuolten välinen erimielisyys koskee sitä, onko vakuutusyhtiöllä oikeus evätä A:lle maksettava korvaus B:n menettelyn perusteella. Tältä osin kyse on erityisesti siitä, onko B ollut palon sytyttäessään vakuutussopimuslain 36 §:ssä tarkoitetulla tavalla syyntakeeton. A on vedonnut myös kohtuuttomuuteen.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 30 §:n (Vakuutustapahtuman aiheuttaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa vakuutettua kohtaan, joka on tahallisesti aiheuttanut vakuutustapahtuman.

Jos vakuutettu on aiheuttanut vakuutustapahtuman törkeästä huolimattomuudesta, voidaan hänelle tulevaa korvausta alentaa tai se evätä.

Vakuutussopimuslain 33 §:n (Samastaminen vahinkovakuutuksessa) mukaan mitä edellä säädetään vakuutetusta, kun kysymys on vakuutustapahtuman aiheuttamisesta, suojeluohjeiden noudattamisesta tai pelastamisvelvollisuudesta, sovelletaan vastaavasti henkilöön:
1) joka vakuutetun suostumuksella on vastuussa vakuutuksen kohteena olevasta moottorikäyttöisestä tai hinattavasta ajoneuvosta, aluksesta taikka ilma-aluksesta;
2) joka omistaa vakuutetun omaisuuden yhdessä vakuutetun kanssa ja käyttää sitä yhdessä hänen kanssaan; tai
3) joka asuu vakuutetun kanssa yhteisessä taloudessa ja käyttää vakuutettua omaisuutta yhdessä hänen kanssaan.

Vakuutussopimuslain 34 §:n (Korvauksen alentaminen tai epääminen vahinkovakuutuksessa) mukaan harkittaessa, onko korvausta vahinkovakuutuksessa tässä luvussa säädetyllä perusteella alennettava tai evättävä, tulee ottaa huomioon, mikä merkitys seikalla, jota vakuutuksenottajan tai vakuutetun antama väärä tai puutteellinen tieto koskee, tai vahingonvaaraa lisänneellä muuttuneella olosuhteella taikka vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön toimenpiteellä tai laiminlyönnillä on ollut vahingon syntymiseen. Lisäksi tulee ottaa huomioon vakuutuksenottajan, vakuutetun tai 33 §:ssä tarkoitetun henkilön tahallisuus tai huolimattomuuden laatu sekä olosuhteet muutoin.

Vakuutussopimuslain 36 §:n (Syyntakeettomuus ja pakkotila) mukaan vakuutuksenantaja ei saa vastuusta vapautuakseen tai sen rajoittamiseksi vedota tämän luvun säännöksiin, jos vakuutettu aiheuttaessaan vakuutustapahtuman taikka laiminlyödessään suojeluohjeen noudattamisen tai pelastamisvelvollisuuden oli kahtatoista vuotta nuorempi tai sellaisessa mielentilassa, ettei häntä olisi voitu tuomita rangaistukseen rikoksesta. Mitä tässä säädetään, ei sovelleta 28 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa.

Kotivakuutukseen sovellettavien yleisten sopimusehtojen (voimassa 1.7.2018 alkaen) kohdat F7 – F9 vastaavat sisällöltään edellä mainittuja säännöksiä.

Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan jos tässä laissa tarkoitetun sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai jättää se huomioon ottamatta. Sopimuksen ehtona pidetään myös vastikkeen määrää koskevaa sitoumusta. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä vallinneet olot ja, jollei 2 §:stä muuta johdu, olojen muuttuminen sekä muut seikat.

Laajan kotivakuutuksen ehtojen (voimassa 1.7.2018 alkaen) kohdan F21.1.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka aiheutuu äkillisestä, ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. 

Asian arviointi

B:n menettelyn arviointi ja vahingon korvattavuus

Vakuutusyhtiö on vastineessaan esittänyt, että tässä vahinkotapauksessa ei ole ollut kyse vakuutuksesta korvattavasta ennalta arvaamattomasta vahingosta, koska vakuutettu on sytyttänyt palon tahallaan. Vakuutuslautakunnan käsityksen mukaan kyseessä olevasta laajasta kotivakuutuksesta on suppeampien vakuutusmuotojen tapaan tarkoitus korvata myös irti päässeestä tulesta aiheutuneita palovahinkoja. Palovahingot voivat toisinaan olla tahallisesti aiheutettuja, mutta tämä ei merkitse sitä, että niitä olisi tällä perusteella pidettävä vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla ennalta arvattavina, minkä osoittaa osaltaan sekin, että myös vakuutusyhtiö itse on tässä tapauksessa päätynyt palovahingon johdosta korvaamaan A:n henkilökohtaiselle irtaimistolle aiheutuneita vahinkoja kotivakuutuksesta. Vakuutuslautakunta pitää tässä tapauksessa sattunutta palovahinkoa tapaustyypiltään korvattavana. Korvauksen alentamista tai epäämistä B:n menettelyn perusteella on arvioitava vakuutussopimuslain 4 luvun vahingon aiheuttamista koskevien säännösten pohjalta. 

Osapuolten välillä ei ole erimielisyyttä siitä, että omakotitalon palovahinko on aiheutunut sen seurauksena, että B on kerännyt yläkerran varastohuoneen lattialle tavaroita ja sytyttänyt ne tuleen. Poliisin tutkintailmoituksesta ilmenevien tietojen perusteella Vakuutuslautakunta pitää riittävästi näytettynä, että B:n tarkoituksena on ollut sytyttää rakennuksessa tulipalo, jonka hänen on tullut mieltää varsin todennäköisesti johtavan rakennuksen ja siellä olevan irtaimiston laajaan vaurioitumiseen. Lautakunta katsoo, että B on aiheuttanut rakennuksen ja koti-irtaimiston vahingot tahallisesti. Asiaa vakuutussopimuslain säännösten perusteella arvioitaessa merkitystä ei ole sillä, onko B:n teko vakuutusyhtiön väittämällä tavalla täyttänyt rikoslain 34 luvun 1 §:n mukaisen tuhotyön rikostunnusmerkistön 

A on vedonnut siihen, että B on ollut palon sytyttäessään syyntakeeton. Vakuutussopimuslain 36 §:n mukaan vakuutuksenantaja ei saa vastuusta vapautuakseen tai sen rajoittamiseksi vedota muun muassa vahingon aiheuttamista koskevaan vakuutussopimuslain 30 §:ään, jos vakuutettu aiheuttaessaan vakuutustapahtuman oli sellaisessa mielentilassa, ettei häntä olisi voitu tuomita rangaistukseen rikoksesta. Hallituksen esityksestä vakuutussopimuslaiksi (HE 114/93, s. 50) ilmenee, että lain 36 §:ssä mainitulla vakuutetun mielentilalla tarkoitetaan rikoslain mukaista ns. rikosoikeudellista syyntakeettomuutta. 

Näyttötaakka siitä, että vakuutettu on ollut syyntakeettomassa tilassa aiheuttaessaan vakuutustapahtuman, kuuluu korvausta vaativalle. Vakuutuslautakunnan ratkaisukäytännössä on katsottu, että arvioitaessa vakuutetun tekohetken mielentilaa ja syyntakeisuutta vakuutussopimuslain 36 §:n mukaisissa tilanteissa on yleensä pidettävä riittävänä, että arvio voidaan perustaa käytettävissä oleviin vahinkoa välittömästi edeltäviin psykiatrisiin tietoihin vakuutetun tilasta.

Tässä tapauksessa Vakuutuslautakunnalle ei ole esitetty B:tä koskevia hoitoasiakirjoja tai muutakaan lääketieteellistä selvitystä hänen mielentilastaan ennen vahingon sattumista. A:n mukaan B:llä ei ollut diagnosoitu mielenterveydellisiä ongelmia. Ottaen huomioon myös A:n kertomus B:n täysin normaalista käytöksestä ennen vahinkotapahtuman sattumista Vakuutuslautakunta katsoo, että B:n ei ole osoitettu olleen vahingon aiheuttaessaan syyntakeeton. Lautakunta toteaa erikseen, että vakuutussopimuslain 30 §:n mukaan vain henkilön rikosoikeudellista syyntakeettomuutta merkitsevä mielentila muodostaa esteen vahingon aiheuttamiseen vetoamiselle. Tästä seuraa, että vakuutusyhtiön vedottua tahallisuuteen korvaus olisi tullut evätä silloinkin, jos B:n olisi voitu osoittaa olleen vahingon aiheuttaessaan alentuneesti syyntakeinen.  

Vakuutussopimuslain järjestelmässä vallitsevan pääsäännön mukaan vakuutetut ovat vastuussa vain omasta menettelystään. Samastamissäännöksellä on poikettu tästä pääsäännöstä siten, että määritellyissä tapauksissa toisen henkilön menettely voi vaikuttaa vakuutetun korvausoikeuteen. Vakuutussopimuslain esitöiden (HE 114/1993, s. 46) mukaan samastamissäännöstä sovelletaan myös silloin, kun samastettava henkilö on itse vakuutettu.

Osapuolten kannanottojen perusteella asiassa on riidatonta, että B on asunut vakuutuksen kohteena olevassa omakotitalossa yhdessä isänsä A:n kanssa ja käyttänyt rakennusta sekä luonteeltaan yhteisessä käytössä olevaa irtaimistoa A:n kanssa. Näin ollen vakuutussopimuslain 33 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaiset edellytykset yhteistaloudesta ja omaisuuden yhdessä käyttämisestä täyttyvät ja vakuutusyhtiö on voinut samastaa B:n A:han.  Koska vahingon tahallaan aiheuttanut B samastetaan A:han, vakuutusyhtiöllä ei ole vakuutusehtojen mukaan korvausvelvollisuutta A:n henkilökohtaisessa käytössä ollutta, samastamisen ulkopuolelle jäävää koti-irtaimistoa ja muita vakuutusyhtiön korvauspäätöksen mukaisesti korvattavaksi hyväksyttyjä kuluja laajemmalta osin. 

Kohtuuttomuus

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiön soveltamat vahingon aiheuttamista ja samastamista koskevat vakuutusehdot ovat vakuutussopimuslain sisällön mukaisia. Tämän vuoksi ne eivät ole itsessään kohtuuttomia.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2001:52 on arvioitu muun ohella sitä, johtiko vakuutussopimuslain sisällön mukaisen samastamisehdon soveltaminen yksittäistapauksessa kohtuuttomuuteen. Ennakkopäätös huomioon ottaen Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään katsonut, että tahallisessakin vahingossa voidaan samastamisehdon osalta arvioida sitä, johtaako ehdon soveltaminen kuluttajan kannalta kohtuuttomuuteen kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla. Tämän perusteella lautakunta katsoo voivansa arvioida myös nyt käsillä olevassa riidassa sitä, johtaako sinänsä lain mukaisten vakuutusehtojen soveltaminen asiakkaan kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätösten KKO 2001:52 ja KKO 2002:89 mukaan samastamissääntelyn tarkoituksena on se, että samastettavan henkilön moitittava menettely sinänsä aiheuttaa samat seuraamukset kuin vakuutetun vastaava menettely. Nämä seikat huomioon ottaen esimerkiksi se, että samastettavan henkilön menettely on odottamatonta tai vakuutetun vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella, ei lautakunnan näkemyksen mukaan ole lähtökohtaisesti peruste poiketa lain mukaisesta lopputuloksesta. Tapauksessa ei ole selvitystä siitä, että B vahingon aiheuttaessaan olisi ollut rikosoikeudellisesti syyntakeeton. 

Kartoitusraportin perusteella A:n omakotitalorakennus on vaurioitunut laajasti ja huomattava määrä koti-irtaimistoa on tuhoutunut palovahingon seurauksena. Lähempää selvitystä aiheutuneen vahingon määrästä tai A:n taloudellisesta tilanteesta ei ole esitetty. Käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta ei ole voinut todeta, että lain mukaisten vakuutusehtojen soveltaminen johtaisi tässä tapauksessa A:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa muutosta. 

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala 

Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia