Haku

FINE-020791

Tulosta

Asianumero: FINE-020791 (2020)

Vakuutuslaji: Maatilavakuutus

Ratkaisu annettu: 06.03.2020

Vahingon korvattavuus. Vahingon syystä esitetty selvitys. Aumassa säilytetyn tuorerehun pilaantuminen.

Tapahtumatiedot

Vahinkoilmoituksen 13.2.2019 mukaan vakuutuksenottajan edellisenä kesänä ulkoaumaan varastoima karjan tuorerehu oli mustunut ja muuttunut käyttökelvottomaksi auman toisessa reunassa. Kyse ei ollut rehun normaalista lämpenemisestä vaan kuumuuden aiheuttamasta hiiltymisestä. Vakuutuksenottajan mukaan rehun kuljetukseen käytetyn kuorma-auton aumaan suuntautuneet kuumat pakokaasut olivat aiheuttaneet vahingon aumaa koottaessa. Rehu oli mustunut juuri siltä puolelta aumaa, jolta rehua oli autosta purettu. Muovikatteisessa aumassa oli yhteensä noin 9600 kuutiometriä rehua. Vahingon määräksi arvioitiin 192 000 euroa.

Vakuutusyhtiö on päätöksillään 20.2.2019 ja 7.3.2019 kieltäytynyt korvaamasta vahinkoa maatilavakuutuksesta. Vakuutusyhtiön mukaan pakokaasu ei selittänyt rehun pilaantumista. Tällainen vahinko olisi havaittu viimeistään aumaa muovitettaessa ja suljettaessa. Liekillistä paloa ei ollut todettu, vaan rehu oli pilaantunut varastoinnin aikana. Aumaan oli päässyt happea, joka oli käynnistänyt käymisprosessin, jolloin rehu oli palanut mikrobien aiheuttamassa palamisilmiössä. Vakuutuksesta ei korvattu vähitellen eikä pilaantumisesta aiheutuneita vahinkoja. Vakuutuksesta ei myöskään korvattu normaalia varastohävikkiä eikä vahinkoa, joka aiheutui maataloustuotteelle siitä, ettei tuote varastoinnin alkaessa ollut sellaisessa kunnossa, että se kesti normaalia varastointia.

Asiakkaan valitus

Vakuutuksenottaja on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vahingon korvattavuudesta. Vakuutuksenottaja on lausunut, että rehu oli tuotu aumaan kuorma-autolla, jonka kuuma pakokaasu tai pakoputki olivat aiheuttaneet säilörehun äkillisen hiiltymisen, joka oli auman sulkemisen jälkeen edennyt auman sisällä tuhoten puolet säilörehusta. Rehun hiiltyminen oli nähtävissä valokuvista. Vakuutusyhtiö oli tehnyt päätöksensä puutteellisin tiedoin eikä sen käyttämä asiantuntija ollut käynyt paikalla ja analysoinut rehua.

Rehuauma oli tehty ja peitetty asianmukaisesti kaivinkoneella tiivistämällä. Rehuanalyysin mukaan rehu oli todettu hiiltyneeksi. Vakuutuksenottajan mielestä vahinko oli äkillinen ja sen oli riittävällä varmuudella osoitettu johtuneen kuvatusta kuorma-auton aiheuttamasta kuumenemisesta. Vakuutuksen tarkoitus oli suojata juuri tämän kaltaisilta vahingoilta, joita vakuutuksenottaja ei voinut ennalta havaita ja estää.

Vakuutuksenottaja on kiistänyt, että vahinko olisi johtunut vakuutusehtojen kohdassa 4.7 mainitusta vähitellen aiheutuneesta syystä kuten pilaantumisesta. Rehussa oli tapahtunut ketjureaktiomainen hiiltyminen, joka oli alkanut poikkeuksellisesta ulkopuolisen tekijän aiheuttamasta kuumentumisesta. Se, että hiiltyminen oli sen jälkeen edennyt, ei sulkenut korvattavuutta pois.

Vahinko oli alkanut rehuaineksen oltua jo aumassa. Rehu oli ollut asianmukaista, normaalisti kerättyä ja AIV-liuoksella käsiteltyä. Sen varastointi oli alkanut aumaan nostettaessa. Rehun kuumentumista ei ollut voitu havaita. Kyseistä vahinkoa ei ollut aiemmin tapahtunut eivätkä asiantuntijatkaan olleet sellaiseen törmänneet, vaan vahinko oli poikkeuksellinen. Vakuutusehtojen kohdan 4.19 vaatimus rehun kunnosta oli katsottava eräänlaiseksi suojeluohjeeksi. Se ei voinut tarkoittaa, ettei vahinkoa korvattu käsillä olleessa tilanteessa. Vakuutuksenottaja on vedonnut korkeimman oikeuden julkaistuun ratkaisuun KKO 1996:64 vahingon korvattavuudesta, äkillisyydestä ja näyttötaakasta.

Lisäkirjelmässä 12.9.2019 vakuutuksenottaja on lausunut, ettei tilalla ollut aiemmin tehty rehua kuorma-autosta nostamalla. Happo oli lisätty rehuun koneellisesti, joten sen tasaista leviämistä ei ollut syytä epäillä. Tiiviiksi jyrätyn auman päälle oli lisätty happokerros, jonka jälkeen auma oli välittömästi peitetty muovilla. Säilörehu oli tehty ohjeiden mukaisesti. Vahingon aiheuttajaa ei ollut oletettu, vaan rehuaineksen hiiltymisestä oli asiantuntijalausunto. Aumassa ei ollut hometta. Mikään muu kuin palamisreaktio ei selittänyt tapahtunutta. Rehun tuhoutuminen oli alkanut vasta aumalla.

Maataloustuotteille aiheutuneet vahingot korvattiin vakuutusehtojen mukaan säilytyksestä alkaen. Säilytys oli alkanut heti, kun rehuaines oli nostettu aumaan eikä vakuutusehdoissa kuvattu, että vakuutus alkaisi vasta myöhemmin. Vakuutusyhtiö ei voinut perustellusti esittää, ettei tuote ollut varastoinnin alkaessa sellaisessa kunnossa, että se kesti normaalia varastointia. Vakuutusyhtiön väittämästä työvirheestä (4.12) ei ollut kyse, vaan purkamistapa oli ollut normaali.

Vakuutuksenottajan mielestä vakuutusyhtiö pyrki kääntämään näyttötaakan valittajille vastoin KKO:n ratkaisussa 1996:64 omaksuttua linjausta. Rehun hiiltyminen oli riittävästi osoitettu eikä vahingolle ollut muuta järkevää selitystä kuin ulkopuolisen äkillisen kuumenemisen aikaansaama reaktio. Vakuutuksenottaja ei ollut velvollinen osoittamaan vahingon muodostumisen tarkkaa ajankohtaa tai täyttä kuvausta sen syntytavasta. Riitti, että voitiin riittävällä todennäköisyydellä todeta vahingon aiheutuneen äkillisestä ulkopuolisesta syystä.

Vakuutuksenottaja on lausunut lisäkirjelmässä 27.11.2019 vahingon syystä, että rehua purettaessa kuorma-auton pakoputki oli voinut olla vyöryneen rehun peitossa. Joka tapauksessa rehuauman sisään oli jäänyt polttavan kuuma ilmakerros. Auman teon edetessä kaivuri oli tampannut rehun tiiviisti sen päälle. Pilaantumisen aiheuttanut äkillinen reaktio oli siis ollut heti käynnissä. Rehuau­man oltua täysin ilmatiivis ja hapeton painon alla palopesäke ei voinut palaa liekillä, vaan rehu oli hiiltynyt.

Vakuutuksenottaja on lisäkirjelmässään 7.1.2020 korostanut, että vakuutusyhtiönkin mainitsema reaktio merkitsi selvästi äkillistä tapahtumaa tai ainakin se saattoi olla äkillisen tapahtuman seuraus.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on katsonut ratkaisunsa vakuutussopimuksen mukaiseksi. Rehun ei ole osoitettu pilaantuneen vakuutusehtojen kohdassa 3.1 tarkoitetun äkillisen ja ennalta-arvaamattoman tapahtuman seurauksena. Voimassa olevan oikeuden mukaan näyttövelvollisuus korvattavan vakuutustapahtuman sattumisesta on korvauksenhakijalla. Vakuutuslautakunnan vakiintuneen käytännön mukaan pelkkä jälkikäteinen oletus tai päättely siitä, mitä omaisuudelle oli täytynyt tapahtua, ei riittänyt osoittamaan vahingon sattumistapaa.

Perusteluinaan vakuutusyhtiö on lausunut, ettei havaittua pilaantumisilmiötä itses­sään voitu tulkita äkilliseksi vahingoksi niin, että ilmiön alullepanneen teki­jän äkillisyyden ja ennalta-arvaamattomuuden osoittamisella ei ollut merkitystä. Yleisen elämänkokemuksen mukaan ei ollut erityisen poikkeuksellista, että hävikkiä havaittiin rehunteon jonkin vaiheen epäonnistumisen vuoksi. Siksi rehun pilaantumiseen varauduttiin käytän­nössä usein erilaisin ennakkotoimenpitein.

ProAgria Etelä-Pohjanmaa ry:n ja Työtehoseura ry:n NurmiArtturi-kehittämishankeen julkaisussa ”Hävikit kuriin ja säilörehun laadunvaihtelu hal­lintaan” on todettu, että rehun tiiviys oli rehun säilönnällisen laadun ja varastohävikin kannalta keskeinen tekijä, sillä se vaikutti ilman ja kaasujen liikkumi­seen rehumassan sisällä. Mitä tiiviimpää rehusta saatiin, sitä parempi sen säilönnällinen laatu oli. Farmit Website Oy:n artikkelissa ”Viime hetken rehuntekovinkit” todettiin, että säilönnän onnistuminen edellytti hapettomia olosuhteita, jolla estettiin happihakuisten rehua pilaavien bakteerien toiminta. Ensimmäi­sessä tiivistysvaiheessa ilma oli saatava mahdollisimman tarkkaan ja nopeasti pois rehusta ja toisessa vaiheessa ilman pääsy rehuun oli estettävä. Jokainen kuorma tuli ehtiä levittää tasaisesti ja tiivis­tää riittävästi eikä löysiä pesäkkeitä saanut jäädä, sillä niihin tuli hel­posti hometta.

Vaikka vakuutuksenottaja oli kertonut rehun olleen asianmukaisesti kerättyä, käsiteltyä ja tiivistettyä, tästä ei ollut toimitettu selvi­tystä. Sen sijaan auman tekoaikaan oli kerrottu olleen tavan­omaista kuumempi sää, jolloin myös rehu oli oletettavasti ollut tavan­omaista kuivempaa ja siten huokoisempaa. Epätasaisessa rehussa muurahaishappoliuos sekoittui epätasaisemmin, jolloin happokyllästetympi osa rehusta tiivistyi vähemmän happoa sisältänyttä rehua paremmin. Happopitoisuuden ollessa epätasaista, jäi aumaan pilaantumisen mahdollistavaa happea huolellisesta tiivistämisestä huolimatta. Auma oli ollut neljä metriä korkea ja yläosastaan pyöreän mallinen, joten sen riittävä tiivistäminen oli todennäköisesti ollut mahdotonta.

Valokuvien ja kerrottujen tieto­jen perusteella vakuutusyhtiö on katsonut, että rehu oli pilaantunut rajoitusehdon 4.7 tarkoittamalla tavalla vähitellen, kun aerobiset mikrobit olivat jatkaneet toimintaansa säilönnän aikana rehun epätasaisen kosteus- ja happopitoisuuden sekä auman puutteellisesta tiivistämisestä johtuneen liiallisen hapen saannin vuoksi.

Mikäli lautakunta kuitenkin katsoisi, että rehun pilaantumiseen oli vaikuttanut esitetty ulkopuolinen tekijä, vakuutusyhtiö on lausunut, ettei maatilavakuutuksen tarkoituksena ollut kattaa maataloustuotteiden valmistusprosessien yhteydessä tapahtuvia vahinkoja. Tästä johtuen rajoitusehdon 4.19 sisältämällä varastoinnin alkaessa maininnalla oli tarkoitettu rajata korvattavuuden ulkopuolelle tilanteet, jolloin tuote ei vielä ollut säilöntävalmiiksi prosessoitua.

Tässä tapauksessa rehun säilymisen kannalta olennainen tiivistysprosessi ja hapen poistaminen olivat olleet tekemättä rehua aumalle nostettaessa. Rehun varastoinnin oli katsottava alkaneen vasta säilönnän alkaessa eli auman sulkemisen jälkeen. Mikäli rehuntekoprosessissa oli tätä ennen tapahtunut jokin rehua pilaannuttava seikka, kuten rehun saastuminen kuorma-auton pakokaasusta, ei rehun voitu katsoa olleen varastoinnin alkaessa normaalia varastointia kestäneessä kunnossa. Lisäksi tuli arvioida rajoitusehdossa 4.12 tarkoitetun virheellisen työskentelytavan vaikutus vahinkoon. Pakokaasujen pääsy suoraan aumaan olisi voitu välttää ajamalla kuorma auman toiselta puolelta.

Lisävastineessaan 17.11.2019 vakuutusyhtiö on lausunut, ettei pelkästään se riidaton seikka, että rehuaines oli pilaantunut, sellaisenaan osoittanut vakuutuksesta korvattavaa vakuutustapahtumaa. Olennaista oli pilaantumistapa ja sen kuuluminen vakuutuksen korvauspiiriin. Vakuutuksenottaja oli vedonnut äkilliseen aumassa piilevänä edenneeseen reaktioon. Reaktion ilmeneminen subjektiivisesti arvioiden vakuutuksenottajalle äkillisenä ja yllättävänä ei tehnyt siitä äkillistä, jos tapahtuma itsessään oli tapahtunut hitaasti. Vakuutusyhtiö on katsonut kiistattomaksi, että rehun pilannut reaktio oli edennyt aumassa hitaasti vakuutusehtojen rajoituksessa kuvatulla tavalla. Asiassa ei ollut osoitettu, että vahinko olisi tapahtunut äkillisesti.

Rehua oli kiistattomasti käsitelty sen aumaan nostamisen jälkeen erilaisilla aineilla ja menetelmillä, joiden jälkeen tuotteen vasta voitiin katsoa olleen sellaisessa kunnossa, että se kesti normaalin varastoinnin. Objektiivisesti arvioiden rehun ilmoitettu uusi tekotapa aiheutti korkeamman virheriskin.

Lisäkirjelmässä 17.12.2019 vakuutusyhtiö on huomauttanut, että ilmiönä reaktio saattoi myös tapahtua hitaasti. Reaktio itsessään ei kuvannut äkillisyyttä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko vakuutuksenottajan helmikuussa 2019 havaitsema aumaan varastoidun säilörehun hiiltyminen ollut maatilavakuutuksen vakuutusehtojen mukaan korvattava äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma vai onko vahingossa ollut kyse vakuutuksen ulkopuolelle rajoitetusta säilörehun vähitellen aiheutuneesta pilaantumisesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kysymyksessä olevaan maatilavakuutukseen sovellettavien 1.3.2018 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen vakuutettavaa omaisuutta koskevan kohdan 2.1.2.2, Maataloustuotteet ja tarvikkeet, mukaan vakuutuksen kohteena ovat muun muassa maatilatalouden harjoittamiseen liittyvät tilalla tuotetut maataloustuotteet, myös silloin kun niitä varastointisopimuksen perusteella säilytetään tilalla.

Vakuutusehtojen kohdan 3.1, Laaja maatilavakuutus, mukaan vakuutus korvaa äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta aiheutuneet suoranaiset esinevahingot. Poikkeuksellinen tulvavahinko korvataan kohdan 3.4.6 mukaan. Tyypillisiä korvattavia vahinkoja ovat palovahingot, sähköilmiö- ja vuotovahingot, varkaudet, murrot, ilkivalta- ja myrskyvahingot sekä rikkoutumisvahingot.

Vakuutustapahtumiin liittyvien yleisten rajoitusten kohdan 4.7, Vähitellen aiheutuvat vahingot, mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut tavanomaisesta käytöstä, kulumisesta, naarmuuntumisesta, kolhiintumisesta, syöpymisestä, ruostumisesta, lahoamisesta, pilaantumisesta, materiaalien luonnollisesta heikkenemisestä tai muusta vähitellen tapahtuvasta ilmiöstä.

Vakuutustapahtumiin liittyvien yleisten rajoitusten kohdan 4.19, Maataloustuotteiden varastointivahingot, mukaan vakuutuksesta ei korvata maataloustuotteelle aiheutunutta vahinkoa, joka on aiheutunut normaalista varastohävikistä. Vakuutuksesta ei korvata myöskään vahinkoa, joka aiheutuu maataloustuotteelle siitä, ettei tuote varastoinnin alkaessa ole ollut sellaisessa kunnossa, että se kestäisi normaalia varastointia. Vakuutuksesta ei makseta korvausta silloinkaan, kun maataloustuotteen normaalia suurempi tai nopeampi pilaantuminen on seurausta varastointia edeltäneen koneen tai laitteen rikkoutumisesta tai toimintahäiriöstä.

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että voimassa olevan oikeuden mukaan näyttövelvollisuus vakuutuksesta korvattavan vakuutustapahtuman sattumisesta on korvauksen vaatijalla. Näin ollen vakuutuksenottajan tulee tässä tapauksessa voida saattaa todennäköiseksi, että hänen helmikuussa 2019 havaitsemansa edeltäneenä kesänä aumaan varastoidun säilörehun hiiltyminen on johtunut maatilavakuutuksen ehtojen kohdan 3.1 mukaisesta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta.

Asiakirjatietojen mukaan noin puolet 9 600 kuutiometrin suuruisessa aumassa olleesta säilörehusta oli tuhoutunut käyttökelvottomaksi. Vakuutuksenottajan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan kyse on ollut rehun hiiltymisestä. Vakuutuksenottaja on katsonut säilörehun hiiltymisen johtuneen siitä, että rehun kuljettamiseen käytetyn kuorma-auton aumaa kohti suuntautuneet kuumat pakokaasut olisivat kuumentaneet rehumassaa niin paljon, että sen hiiltymisprosessi olisi alkanut äkillisesti aumaa koottaessa ja edennyt sittemmin laajemmalle tiiviisti muovilla peitetyssä aumassa. Tuhoutunut osuus rehusta on ollut juuri sillä puolella aumaa, jolla rehua oli autosta purettu. Asiantuntijalausunnon mukaan vakuutuksenottajan esittämä syy vahingolle on ollut mahdollinen.

Lautakunta toteaa asiassa esitetyn näytön arvioinnista ensiksikin, että pelkkää jälkeenpäin muodostettua oletusta asiassa mahdollisesta vahinkomekanismista ei pääsääntöisesti yksinään voida pitää riittävänä näyttönä siitä, että vahinko oli tapahtunut nimenomaan oletetulla tavalla. Tässä tapauksessa vakuutuksenottaja ei ole väittänytkään havainneensa mitään ongelmia säilörehun laadussa tai rehuauman kokoamisessa ja tiivistämisessä auman tekoajankohtana. Tämä seikka ei ole omiaan tukemaan käsitystä siitä, että rehun myöhemmin havaittu tuhoutuminen olisi seurausta jostakin rehumassaan tai aumaan jo sitä koottaessa kohdistuneesta äkillisestä eli yhtäkkisestä tapahtumasta.

Asiakirjatietojen mukaan kyse on ollut koneellisesti happoliuoksella käsitellystä rehusta. Tämän perusteella lautakunta pitää rehukuormien kuvatusta purkutavasta huolimatta epätodennäköisenä, että rehumassaan olisi voinut suuntautua niin kuumia pakokaasuja, että ne olisivat voineet aiheuttaa rehun huomaamattomaksi jääneen kytemisen aumassa sen koko mitalta. Rehun kuljetukseen käytetyn kuorma-auton pakokaasujen lämpötilaa ei ole selvitetty. Asiakirjoihin ei myöskään sisälly tarkempaa selvitystä siitä, millä tavoin rehuauman muovitukset oli suljettu auman reunoilta, joten lautakunnan käsityksen mukaan auman reunalta rehun varastointiajan kuluessa rehumassaan tapahtunutta ilmavuotoa ei voida pitää poissuljettuna vahingon syynä.

Selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo tässä tapauksessa jääneen osoittamatta, että vakuutuksenottajan helmikuussa 2019 havaitsema säilörehun käyttökelvottomuutena ilmennyt vahinko olisi johtunut vakuutusehdoissa vahingon korvattavuuden edellytykseksi asetetusta äkillisestä tapahtumasta. Näin ollen vain sillä seikalla, että vahinko oli mahdollisesti ollut vakuutuksenottajan kannalta yllättävä ja poikkeuksellinen, ei ole asiassa ratkaisevaa merkitystä sen paremmin kuin silläkään, ettei vakuutusyhtiön puolelta ole sinänsä pystytty selvittämään rehun pilaantumisen tarkkaa syytä tai osoittamaan sitä, että rehu ei olisi ollut sitä aumaan tuotaessa varastointikelpoista.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä asianmukaisena.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Paloranta
Sarpakunnas
Sjögren

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia