Tapahtumatiedot

A:n (syntynyt 1973) puhelimitse vakuutusyhtiöön tekemän vahinkoilmoituksen mukaan hän kompastui, kaatui ja löi päänsä lämpöpatteriin 7.7.2013. Ilmoituksen mukaan A:lle aiheutui vahinkotapahtumasta vakava aivotärähdys. A:n tutkimus ja hoito aloitettiin heti vahinkotapahtuman jälkeen. Myöhemmässä lääketieteellisessä selvityksessä A:lla kuvataan neuropsykologinen oirekuva. Hänelle on myönnetty työeläkelakien mukainen osatyökyvyttömyyseläke. 

A haki yksityistapaturmavakuutuksesta pysyvän haitan korvausta. Vakuutusyhtiön mukaan A:lle ei ole aiheutunut vahinkotapahtumasta yksityistapaturmavakuutuksesta korvattavaa vähintään haittaluokan kaksi (2) mukaista pysyvää haittaa. 

Asiakkaan valitus

A on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen. Hän vaatii vähintään haittaluokan kaksi (2) mukaisen pysyvä haitan korvauksen maksamista aivovamman jälkitilan perusteella. Hoitavan lääkärin mukaan haittaluokka on 12. Haitan muodostuminen ilmenee lääkärinlausunnoista ja tutkimustuloksista. Myös osatyökyvyttömyyseläkkeen myöntäminen osoittaa, että A:lle on jäänyt pysyvä haitta vahinkotapahtumasta.

A kertoo, että vahinkotapahtuman jälkeen hän on muuttunut hyvin toimeliaasta henkilöstä aloitekyvyttömäksi. Päivittäisten toimien tekeminen ei onnistu. Suurin jokapäiväistä elämää haittaava tekijä on väsymys. Myös A:n lämmönsäätelyjärjestelmä on vahingoittunut. Suuntavaisto on heikentynyt sekä kirjoittaminen ja lukeminen ovat hankaloituneet.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimuksen. A:lle vuonna 2013 tehdyissä pään alueen kuvantamistutkimuksissa ei ole todettu vuotoja tai tapaturmaperäisiä muutoksia. Tapauksessa ei ole poissuljettua, että A:lle olisi voinut vahinkotapahtumassa 7.7.2013 aiheutua lievä aivovamma. Tapauksessa ei voida kuitenkaan osoittaa, että A:lle olisi jäänyt vahinkotapahtumasta yksityistapaturmavakuutuksesta korvattava, aivovamman jälkitilana ilmenevä pysyvä haitta. 

A:lle tehdyn DTI-kuvauksen havainnot eivät sovellu yksilötason aivovammadiagnostiikkaan. Hänen neuropsykologinen oirekuvansa on pahentunut, mikä ei ole aivovammoille tyypillistä. A:n toimintakyvyn alentumiseen vaikuttavat tästä vahinkotapahtumasta riippumattomat seikat, kuten aikaisemmat päähän kohdistuneet iskut, masennus ja alkoholin käyttö. A:lle on lisäksi sattunut helmikuussa 2016 niskan retkahdus, jonka jälkeen hän on saanut uusia neurologisia oireita.  

Osatyökyvyttömyyseläkkeen myöntäminen ei ole osoitus yksityistapaturmavakuutuksesta korvattavan pysyvän haitan aiheutumisesta. Työkyvyn heikkeneminen voi johtua täysin tapaturmasta riippumattomista syistä.

Lääketieteelliset selvitykset

Vakuutuslautakunnalla on käytössään lääketieteellisenä selvityksenä E-lääkärinlausunto 4.2.2016, B1-lääkärinlausunto 24.7.2019, pään TT-tutkimuksen lähetteet ja lausunnot 7.7.2013 (kaksi kappaletta), 9.7.2013 ja 20.2.2016, kaularangan TT-tutkimuksen lähetteet ja lausunnot 7.7.2013 ja 20.2.2016 sekä pään magneettitutkimuksen lähete ja lausunto 22.8.2013. Lisäksi lautakunnalla on käytössään potilaskertomusmerkinnät 7.7.2013, 8.7.2013, 9.7.2013, 10.7.2013, 11.7.2013, 31.7.2013, 9.5.2014 ja 12.6.2014 6.12.2015 neuropsykologian potilaskertomusmerkinnät 4.9.2013, 23.9.2013, 24.4.2014 ja 14.4.2015 sekä kuntoutusohjaan lausunto 29.7.2019

Potilaskertomusmerkinnän 7.7.2013 mukaan A oli ollut [6.-7.7.2013] viettämässä iltaa. Hän oli kotiin tulleessaan kaatunut ja lyönyt päänsä patteriin. Tämän jälkeen A oli mennyt autoon nukkumaan. Puoliso oli yrittänyt herätellä A:ta tässä onnistumatta, minkä jälkeen A:ta oli hetkellisesti kouristanut symmetrisesti ja hän oli muuttunut aggressiiviseksi. A oli ollut sekava. Ensihoidossa A:lle oli annettu rauhoittavia keskushermostoon vaikuttavia lääkeaineita (sedaatio). A:lla todettiin otsassa noin kahden sentin mittainen haavauma. A:lle tehdyissä kahdessa pään alueen TT-kuvauksessa tai kaularangan TT-kuvauksessa ei todettu tapaturmavammalöydöksiä. 

Potilaskertomusmerkinnän 8.7.2013 mukaan A oli ollut yhteydessä oleva ja asiallinen, kun rauhoittavan lääkityksen vaikutus oli ohittunut. A oli ollut jonkin verran epäorientoitunut. Hän oli puhaltanut [aikaisemmin] 2,4 promillea. Merkinnän mukaan A muisti itse tapaturman. Seuraava varsin epäselvä muistikuva oli kohtaaminen ensihoitohenkilökunnan kanssa. Seuraavat tarkemmat muistikuvat olivat 7.7.2013 illalla tehdystä pään toisesta TT-tutkimuksesta. Merkinnän mukaan A kertoi juoneensa edeltävien viikkojen aikana melko runsaasti alkoholia. Hän oli juonut noin 3-6 kertaa viikossa, kerrallaan 5-10 pulloa olutta ja satunnaisesti väkeviä alkoholihuomia. A:lla ei ollut aikaisempia kouristus- tai poissaolokohtauksia. Nuorempana hän oli lyönyt onnettomuudessa päänsä ja menettänyt hetkellisesti tajuntansa. Hän oli joutunut vuonna 2002 pahoinpidellyksi. Hänelle oli tullut tuolloin kasvojen alueen murtuma ja hänellä oli ollut tuolloin myös tasapaino-ongelmia. 

Potilaskertomusmerkinnän 9.7.2013 mukaan jatkohoitoon siirtynyt A kertoi olevansa hyvin väsynyt ja haluton tekemään mitään. Liikkuessa huimasi ja olo oli vähän huono. Tutkimuksessa neurologisessa tilassa ei aivohermojen osalta todettu poikkeavaa. Potilaskertomusmerkinnän 10.7.2013 mukaan A:lla olisi iltaan 7.7.2013 ulottuva muistiaukko.

Soittoaikaa koskevan potilaskertomusmerkinnän 31.7.2013 mukaan A:n vointi oli ollut hyvä. Alaspäin kurottaessa on ilmennyt lievää huimauksen tunnetta. Mitään muita oireita A ei ollut todennut. A:lle oli tehty 22.8.2013 pään alueen magneettitutkimus, jossa ei tehty poikkeavia löydöksiä. 

Potilaskertomusmerkinnän 4.9.2013 mukaan A:lla oli kahden vuorokauden mittainen vahinkotapahtuman jälkeinen muistiaukko. Hänellä oli edelleen aloitekyvyttömyyttä, keskittymiskyvyn vaikeutta, huimausta, päänsärkyä ja väsyneisyyttä. Mielialatekijät ja niska-hartiaseudun tilanne vaikuttivat osaltaan oirekuvaan.  Neuropsykologisessa tutkimuksessa 23.9.2013 A:lla kuvataan lievä neuropsykologinen oirekuva, jossa keskeisiä häiriöpiirteitä ovat muistin ja tarkkaavaisuuden säätelyn vaikeudet.

A:lle on potilaskertomusmerkinnän 9.5.2014 mukaan tehty 11/2013 pään alueen traktografia (DTI-tutkimus). Siinä ei merkinnän mukaan todettu poikkeavaa. Potilaskertomusmerkinnän 12.6.2014 mukaan magneettitutkimus ja traktografia on toistettu ilman löydöksiä. 

Neurologien antaman E-lääkärinlausunnon 4.2.2016 merkinnän mukaan A:lle on jäänyt aivovammasta haittaluokan 12 mukainen pysyvä haitta. Kyseessä on vaikean aivovamman jälkitila. A:lla on vaikea kuormitusväsymysoireyhtymä, päänsärkyä ja huimausta. Lisäksi hänellä on muisti- ja keskittymishäiriöitä sekä meluyliherkkyyttä ja sosiaalisen elämän rajoitteita.  

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa lääketieteellisen asiantuntijalausunnon LT, neurologian erikoislääkäri Ivan Marinkovicilta. LT Marinkovic toteaa asiantuntijalausunnossaan, että aivovammadiagnoosi on aina kliininen. Jotta aivovamma voidaan diagnosoida, tarvitaan selkeät tiedot tapahtuneesta, vammamekanismeista, mahdollisesta tajuttomuudesta ja muistiaukosta. Myös lievän aivovamman diagnosoinnissa minimikriteerien, kuten ainakin lyhytkestoisen tajuttomuuden ja jonkun asteisen muistiaukon, tulee täyttyä.

Asiantuntijalausunnon mukaan A:n sairauskertomusmerkinnöissä todetaan, että A on muistanut tapaturman eli alkuvaiheessa ei kuvata muistiaukkoa. Sittemmin sairauskertomusmerkinnöissä raportoidaan A:lla olevan yksittäisiä muistikuvia seuraavan kahden vuorokauden osalta. Ei ole tyypillistä, että alkuvaiheen vamman aiheuttama muistiaukko tulisi näin viiveellä. Myös osastolla vahinkotapahtumaa seuranneena päivänä A:n kuvataan olleen orientoitunut ja asiallinen. Vahinkotapahtuman jälkeen hän oli mennyt itse autolle nukkumaan eli A ei ole ollut alkuvaiheessa tajuttomana.

LT Marinkovicin mukaan A:lla olleen kouristuksen ei voida katsoa olevan välttämättömässä eikä todennäköisessä yhteydessä alkuvaiheen vammaan, kun huomioidaan vamman laatu sekä myöhemmin tehdyt normaalit kuvantamislöydökset. Todennäköisemmin kouristuksen taustalla on ollut pitkittynyt alkoholin käyttö, joka on ollut voimakas provosoiva tekijä akuuttikouristukseen. Asiantuntijalausunnon mukaan A:n aggressiivinen käytös akuuttivaiheessa johtuu ensisijaisesti kouristusjälkitilasta sekä päihtymystilasta.

Asiantuntijalausunnon mukaan neuropsykologisella tutkimuksella ei voida diagnosoida aivovammaa. Neuropsykologisen tutkimuksen tulokset ovat tuon hetkinen osoitus potilaan kognitiivisesta taidosta, mutta siihen liittyvien muutoksien alkuperää ei pystytä neuropsykologisen tutkimuksen keinoin luotettavasti erottamaan. Ihmisen kognition poikkeamat voivat johtua lukuisista tekijöistä. Kognitiivisen oirekuvan perusteella ei voida myöskään määrätä alkuvaiheen aivovamman astetta. 

A:n kohdalla neuropsykologinen oirekuva oli alusta asti lievä. Hänen oirekuvaansa on todennäköisesti ollut myötävaikuttamassa aiempi runsas alkoholin käyttö. A:lle tehdyt perinteiset kuvantamistutkimukset (tavallinen MRI ja tietokonetomografia) eivät ole osoittaneet vammaan viittaavia muutoksia. Tämä viittaa A:n kohdalla korkeintaan lievään aivovammaan, joka alkutilanne huomioiden on todennäköisimmin ollut nimenomaan erittäin lievä. A:lle on tehty toistetusti myös DTI-kuvaus (traktografia). DTI-traktografia on kokeellinen sovellus, joka ei ole aivovammojen Käypä hoito -suosituksen (2017) mukaan luotettavaan aivovammadiagnostiikkaan soveltuva tutkimus. Sen tulokset eivät vaikuta loppudiagnoosiin. Aivovamma ei ole missään olosuhteissa etenevä neurologinen sairaus.
 
LT Marinkovicin antaman asiantuntijalausunnon mukaan tässä tapauksessa alkuvaiheen aivovamma on hyvin kyseenalainen. Kysymyksessä voi olla lievä, mutta enemminkin erittäin lievä aivovamma. Näin siksi, että alkuvaiheen tapaturmaketjun perusteella eivät diagnostiset vähimmäiskriteerit täyty klassiseen lieväänkään aivovamman. LT Marinkovicin mukaan A:lle jäänyt oireisto ei ole syy-yhteydessä 7.7.2013 sattuneeseen tapaturmaan. A:n kokema oireisto voi teoriassa olla syy-yhteydessä pieniltä osin aiempiin lieviin aivovammoihin ja/tai runsaan alkoholin käyttöön. A:lle ei ole jäänyt vahinkotapahtumasta 7.7.2013 korvattavaa pysyvää haittaa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, onko A:lle aiheutunut vahinkotapahtumassa 7.7.2013 aivovamma, josta hänelle olisi jäänyt aivovamman jälkitilana ilmenevä pysyvä haitta.  

Sovellettavat vakuutusehdot

Vakuutusehtojen Kohdan ”Vakuutusehdoissa käytettyjä käsitteitä” mukaan tapaturma on äkillinen, ruumiinvamman aiheuttava odottamaton tapahtuma, joka sattuu vakuutetun tahtomatta ja ulkoisen tekijän vaikutuksesta. --

Yksityistapaturmavakuutusehtojen kohdan 3.9 (Turva tapaturman aiheuttaman pysyvän haitan varalta) mukaan tästä vakuutusturvasta maksetaan korvausta vakuutetulle sattuneen tapaturman aiheuttamasta pysyvästä haitasta. Korvausta maksetaan, jos tapaturman aiheuttaman pysyvän haitan haittaluokka on vähintään haittaluokka 2 (10 %). Tapaturman sormille tai silmille aiheuttamista vammoista maksetaan kuitenkin korvausta vähintään haittaluokan 1 (5 %) mukaisesta pysyvästä haitasta.

Korvaamisen edellytyksenä on, että tapaturma on sattunut vakuutusturvan voimassaoloaikana.

Pysyvä haitta on lääketieteellisesti arvioitu yleinen haitta, joka vammasta aiheutuu vakuutetulle. Haittaa määriteltäessä otetaan huomioon vamman laatu, mutta ei vammautuneen yksilöllisiä olosuhteita kuten ammattia tai harrastuksia.

Pysyvän haitan suuruus määritellään sosiaali- ja terveys-ministeriön tapaturmavakuutuslain haittaluokituksista antaman asetuksen (1649/2009) mukaan. Yksi haitta-luokka vastaa viiden (5) prosentin haitta-astetta. Esimerkiksi haittaluokan 2 mukainen haitta-aste on 10 prosenttia ja suurin, haittaluokan 20 mukainen haitta-aste tarkoittaa 100 prosentin haittaa.

Korvaus on määritellyn haittaluokan mukaisen prosenttiluvun osoittama osa vakuutusmäärästä. Mikäli tapaturman aiheuttama pysyvä haitta on vähintään haittaluokan 10 (50 %) mukainen pysyvä haitta, maksetaan korvaus kaksin-kertaisena. Pysyvä haitta määritellään aikaisintaan yhden (1) vuoden kuluttua tapaturman sattumisesta. Jos haitta-aste nousee ennen kuin kolme (3) vuotta on kulunut siitä, kun pysyvästä haitasta annettiin ensimmäisen kerran päätös, maksetaan haittaluokan korotusta vastaava lisäkorvaus. Haitta-asteen nousu myöhemmin ei oikeuta lisäkorvaukseen.

Pysyvän haitan korvauksena maksetaan enintään haittaluokan 20 (100 %) mukainen korvaus, jonka jälkeen turva tapaturman aiheuttaman pysyvän haitan varalta päättyy.
Pysyvän haitan korvausta ei makseta, jos
1. tapaturman aiheuttaman pysyvän haitan haittaluokka on alle 2 (10 %), lukuun ottamatta silmien ja sormien vammoja
2. tapaturman silmille tai sormille aiheuttaman pysyvän haitan haittaluokka on alle 1 (5 %)
3. pysyvä haitta ilmenee myöhemmin kuin kolmen (3) vuoden kuluttua tapaturman sattumisesta

Asian arviointi

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen mukaan pysyvällä haitalla tarkoitetaan tapaturman aiheuttamaa lääketieteellisesti arvioitua yleistä haittaa. Haittaa määriteltäessä otetaan huomioon vamman laatu, mutta ei vammautuneen yksilöllisiä olosuhteita, kuten ammattia tai harrastuksia. Pysyvän haitan suuruus määritellään tässä tapauksessa sosiaali- ja terveysministeriön tapaturmavakuutuslain haittaluokituksista antaman asetuksen (1649/2009) mukaan. Vakuutusehtojen mukaan pysyvän haitan korvauksen maksaminen aivovamman jälkitilan perusteella edellyttää vähintään haittaluokan kaksi (2) mukaista pysyvää haittaa. 

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman tai oirekuvan välinen syy-yhteys. Jos hän näyttää tämän riittävän vakuuttavasti, on vakuutuksenantaja puolestaan velvollinen osoittamaan, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, mikäli vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

Tapaturman ja vakuutetun oireiden välistä syy-yhteyttä sekä sen perusteella mahdollisesti muodostuvaa oikeutta pysyvän haitan korvaukseen ei voida ratkaista vain vammaan mahdollisesti sopivien oireiden ilmenemisen perusteella. Aivovammojen tarkastelussa vahinkotapahtuman ja oireiden välistä yhteyttä arvioitaessa keskeinen merkitys on tapaturmamekanismin voimakkuudella, vahinkoa kärsineen alkuvaiheen oireilla, erityisesti luotettavasti dokumentoidulla muistiaukolla ja tajuttomuudella, aivojen kuvantamistutkimusten löydöksillä sekä myöhemmällä oirekuvalla. Aivovammoja koskevan Käypä hoito -suosituksen (29.12.2017) perusteella perinteinen magneettikuvaus on keskeinen kuvantamistutkimus aivovammojen toteamisessa. Vahinkotapahtuman ja siitä johtuvan oireiston välistä syy-yhteyttä ei voida päätellä henkilön työeläkejärjestelmän perusteella saaman etuuden nojalla.    

Aivovammoihin liittyvät toimintahäiriöt ovat yleensä vaikeimmillaan heti vamman jälkeisinä viikkoina sekä kuukausina ja lieventyvät sitten vähitellen. Neuropsykologisiin tutkimuksiin perustuvia havaintoja aivovammaan sopivista oireista ei voida yksinään pitää riittävänä osoituksena aivovammasta ja sen aiheuttamasta jälkitilasta. Kognitiiviset oireet ja suoritustason aleneminen, joita neuropsykologisissa tutkimuksissa havaitaan, voivat aiheutua myös muista syistä kuin aivovammasta. Neuropsykologisilla löydöksillä voi kuitenkin olla merkitystä silloin, kun myös muuta aivovamman olemassaolon puolesta puhuvaa selvitystä on käytettävissä.

A:lle on sattunut 7.7.2013 vahinkotapahtuma, jossa hän on lyönyt päänsä patteriin. A:lla todettiin otsassa kahden sentin haavauma. Alkuvaiheen potilaskertomusmerkinnöistä ei ole kuvattu vahinkotapahtumaan liittynyttä vamman jälkeistä tajuttomuutta. A:lle oli jonkin aikaan vahinkotapahtuman jälkeen tullut kouristuskohtaus. Hän oli ollut aggressiivinen ja sekava. Ensihoidon yksikkö oli antanut A:lle rauhoittavaa, keskushermostoon vaikuttanutta lääkitystä. 

Alkuvaiheen potilaskertomusmerkinnän mukaan A oli muistanut vahinkotapahtuman. Rauhoittavan lääkityksen vaikutuksen ohittuessa hänen kuvataan olleen yhteydessä oleva ja asiallinen, mutta jonkin verran epäorientoitunut. Edelleen A:n kuvataan (potilaskertomusmerkinnässä 8.7.2013) olleen osastolla aikaan ja paikkaan orientoitunut sekä asiallinen. Toisaalta selvityksissä A:lla kuvataan olleen vain yksittäisiä muistikuvia sisältävä 1-2 vuorokauden muistiaukko vahinkotapahtuman sattumisen jälkeen. Potilaskertomusmerkinnän mukaan päivystykseen kuljetettu A oli puhaltanut 2,4 promillea. A:n kuvataan käyttäneen vahinkotapahtumaa edeltävien viikkojen aikana runsaasti alkoholia. 

Vakuutuslautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan ei ole tyypillistä, että aivovamman aiheuttama muistiaukko tulisi tässä tapauksessa kuvatulla tavalla viiveellä. A:lle vahinkotapahtuman jälkeen tehdyissä useissa pään alueen kuvantamistutkimuksissa ei ole tehty poikkeavia löydöksiä. Lautakunnan hankkiman asiantuntijalausunnon mukaan A:lla ollut kouristus ja aggressiivisuus selittyvät tapauksen olosuhteissa todennäköisimmin pitkittyneellä alkoholinkäytöllä tapaturmaisen aivovamman sijaan. Käytettävissä oleva selvitys jättää myös A:n mahdollisen muistiaukon pituuden, laadun ja aiheutumismekanismin epäselväksi.    

Käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen perusteella ja hankkimansa asiantuntijalausunnon perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että A:lle on vahinkotapahtumassa 7.7.2013 aiheutunut enintään lievä aivovamma. Kysymyksessä on A:n alkuvaiheen oireista sekä tilasta ja aivojen kuvantamistutkimuksista saatu selvitys huomioiden ollut todennäköisesti erittäin lievä aivovamma.

Näkemys A:lle muodostuneesta aivovamman jälkitilasta perustuu A:lla kuvattuun neuropsykologiseen oirekuvaan. A:lle 7.7.2013 aiheutuneen vahinkotapahtuman akuuttivaiheesta saadun selvityksen eli aivovamman lieväasteisuuden ja kuvantamislöydösten puuttumisen huomioiden A:lle jääneen neuropsykologisen oirekuvan ja 7.7.2013 vahinkotapahtuman yhteys on epätodennäköinen. A:lla kuvattu neurologinen oirekuva on ollut pitkäaikainen eikä oirekuvan kehitykseen ole liittynyt lieville aivovammoille ominaista tilanteen parantumista ja oireiden vähentymistä. Käytettävissä olevan lääketieteellisen selvityksen ja hankkimansa asiantuntijalausunnon huomioiden Vakuutuslautakunta katsoo, että 7.7.2013 sattunut vahinkotapahtuma ei selitä A:n oirekuvaa. 

Asiassa jää näyttämättä, että A:lla kuvattu neuropsykologinen oireisto aiheutuisi 7.7.2013 sattuneesta vahinkotapahtumasta ja että hänelle oli muodostunut sanotun vahinkotapahtuman seurauksena aivovamman jälkitilana ilmenevä vähintään haittaluokkaa kaksi (2) vastaava pysyvä haitta. Tämän takia A:lle ei ole oikeutta aivovamman jälkitilan perusteella yksityistapaturmavakuutuksesta maksettavaan pysyvän haitan korvaukseen.  

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvausratkaisuun.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Korkeamäki 

Jäsenet:
Koskiniemi
Rahijärvi
Sario 
Sibakov