Tapahtumatiedot

Asiakkaan nimissä on otettu 1.600 euron laina 24.8.2016 pankki A:sta. Lainaa haettaessa on pankki A:n palveluun tunnistauduttu pankki B:n asiakkaalle myöntämillä pankkitunnuksilla. Tunnukset ovat koostuneet käyttäjätunnuksesta, asiakkaan keksimästä salasanasta ja avainlukulistasta.

Lainan pääomaa on korotettu 1.500 eurolla 14.9.2016, 9.000 eurolla 27.12.2016 ja 2.000 eurolla 31.7.2017. Lisäksi lainaa on haettu lisää 5.10.2016, mutta silloin lisälainaa ei myönnetty. Kaikkien lainan pääoman korotusten yhteydessä on tunnistauduttu asiakkaan pankkitunnuksilla. Viimeisen pääoman korotuksen jälkeen asiakkaan nimissä olleen lainan pääoma oli 13.682 euroa. Lainan kokonaissumma 30.4.2019 oli 14.455,21 euroa.

Asiakkaan valitus

Asiakas on valituksessaan kertonut, että hänen silloinen puolisonsa, jonka kanssa asiakas asui, oli ottanut oikeudetta pankki A:sta lainan asiakkaan pankki B:n myöntämillä pankkitunnuksilla. Puoliso oli ottanut myös lisälainat. Lainoja haettaessa puoliso oli antanut oman sähköpostiosoitteensa ja puhelinnumeron, jota asiakas ei tuntenut. Myönnetty laina maksettiin asiakkaan puolison ilmoittamalle asiakkaan pankki B:ssä olevalle tilille, johon puolisolla oli käyttöoikeus. Asiakkaan puoliso on kertonut asiakkaalle siirtäneensä varat asiakkaan tililtä omalle tililleen omilla pankkitunnuksillaan. Asiakkaan pankki B:ssä olevalta tililtä on maksettu lainan suorituksia seuraavasti:

• 13.10.2016             116,04 euroa
• 21.11.2016             116,04 euroa
• 18.6.2018               227,51 euroa
• 23.8.2018               460,02 euroa.

Asiakkaan tililtä on siten maksettu yhteensä 919,61 euroa. Asiakas ei ole itse tehnyt kyseisiä maksuja. Koska asiakkaan tililtä on tehty vain neljä suoritusta, suurin osa maksuista on todennäköisesti maksettu puolison tililtä.

Asiakas ei tiennyt näistä lainoista mitään ennen maaliskuuta 2019, jolloin haastemies toi asiakkaan puolisolle haasteen käräjäoikeuteen koskien puolison omia lainoja. Tämän jälkeen puoliso kertoi asiakkaalle ottaneensa omissa ja asiakkaan nimissä luottoja, joita ei pystynyt maksamaan. Asiakkaan puoliso oli hoitanut laskujen maksamisen. Heillä oli käyttöoikeudet toistensa tileihin, joten puoliso ei tarvinnut asiakkaan pankkitunnuksia laskujen maksamiseen. Kauppaan mennessä asiakas oli tiedustellut rahatilanteen puolisoltaan tai automaatista. Puoliso oli hakenut postin ja kertomansa mukaan repinyt lainoja koskevat kirjeet sekä poistanut saamansa sähköpostit. Asiakas ei ollut nähnyt yhtään asiakkaalle osoitettua kirjettä asiaan liittyen ennen kuin puoliso tunnusti asian.

Asiakas oli säilyttänyt verkkopankin käyttäjätunnusta pankilta saadussa, siihen tarkoitetussa taskussa, jota hän oli säilyttänyt kulloinkin hänen käytössään olleen laukun/repun vetoketjullisessa taskussa. Avainlukukorttia hän oli säilyttänyt lompakossaan. Salasana oli vain hänen muistissaan. Hän ei ollut luovuttanut tai kertonut mitään näistä puolisolleen tai kenellekään muulle. Asiakas on tiedustellut myöhemmin puolisoltaan miten hän on saanut salasanan haltuunsa. Puoliso kertoi, että hän oli katsonut asiakkaan huomaamatta, kun hän oli näppäillyt tunnusluvun kirjautuessaan verkkopankkiin kotikoneella.

Pankki A on vedonnut siihen, että asiakkaan olisi pitänyt huomata veroilmoituksessa hänen nimissään oleva laina. Veroilmoituksessa on paljon asiaa ja rivejä eikä moni ihminen ymmärrä niitä kaikkia. Asiakas on aina katsonut veroilmoituksen, muttei huomannut pankki A:n myöntämää lainaa.

Asiakas vaatii pankkia luopumaan velan perinnästä ja palauttamaan hänen tililtään tehdyt yhteensä 919,61 euron suoritukset.

Pankki A:n vastine

Pankki A on vastineessaan todennut, että laina ja sen korotukset on varmennettu ja todennettu sekä luoton ehdot hyväksytty asiakkaan pankkitunnuksilla. Pankki katsoo, että asiakas on joko luovuttanut pankkitunnuksensa puolisolleen tai ei ole säilyttänyt tunnuksiaan huolellisesti, koska tunnusten eri osat on voitu yhdistää toisiinsa ja käyttää niitä asiakkaan puolesta.

Asiakkaalla on ollut velvollisuus käydä läpi vuosien 2016 ja 2017 veroilmoitukset. Jos asiakas olisi tarkastanut ne, hän olisi huomannut pankista A otetun lainan ja täten pienentänyt taloudellisen vahingon suuruutta.

Laina on maksettu asiakkaan palkkalaskelmassa ilmoitetulle tilille pankki B:ssä. Pankki katsoo, että pankin ja asiakkaan välillä on voimassa oleva laina, minkä vuoksi pankki ei ole lopettanut lainan perintää eikä palauta maksettuja lainasuorituksia.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

• Asiakkaan pankki A:ssa olevan tilin tiliote.
• Asiakkaan veroilmoitusten 2016–2017 velkoja koskevat tiedot.
• Lainojen sähköiseen hakemiseen ja myöntämiseen liittyvä dokumentaatio.
• Asiakkaan palkkalaskelma heinäkuulta 2016.
• Asiakkaan poliisille 9.4.2019 tekemä tutkintailmoitus.
• Lainan eräännyttämisilmoitus 30.4.2019.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiakkaan ja pankin välisen vastuunjaon ratkaisemiseksi Pankkilautakunnan on arvioitava, voidaanko asiakkaan katsoa luovuttaneen verkkopankkitunnuksensa niiden käyttöön oikeudettomalle. Jos asiakas ei ole luovuttanut tunnuksiaan, on arvioitava onko verkkopankkitunnusten joutumisen oikeudettomasti toisen haltuun/tietoon tai niiden oikeudettoman käytön katsoa johtuneen asiakkaan huolimattomuudesta, joka on lievää suurempaa, tai onko asiakas laiminlyönyt velvollisuutensa seurata tunnustensa käyttöä.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain (617/2009) 23 §:n mukaan
Tunnistusvälineen haltijan on käytettävä tunnistusvälinettä sopimuksen ehtojen mukaisesti. Haltijan on säilytettävä tunnistusvälinettä huolellisesti. Haltijan velvollisuus huolehtia tunnistusvälineestä alkaa, kun hän on vastaanottanut sen.

Tunnistusvälineen haltija ei saa luovuttaa välinettä toisen käyttöön.

Saman lain 25 §:n 1 momentin (533/2016) mukaan
Tunnistusvälineen haltijan on ilmoitettava tunnistusvälineen tarjoajalle tai tämän nimeämälle muulle taholle tunnistusvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä ilman aiheetonta viivytystä havaittuaan asian.

Saman lain 27 §:n 1 momentin mukaan
Tunnistusvälineen haltija vastaa tunnistusvälineen oikeudettomasta käytöstä vain, jos:
1) hän on luovuttanut tunnistusvälineen toiselle;
2) tunnistusvälineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu hänen huolimattomuudestaan, joka ei ole lievää; tai
3) hän on laiminlyönyt ilmoittaa tunnistuspalvelun tarjoajalle tai sen ilmoittamalle muulle taholle tunnistusvälineen katoamisesta, joutumisesta oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudettomasta käytöstä ilman aiheetonta viivytystä sen havaittuaan.

Asian arviointi

Käsillä olevassa tapauksessa asiakkaan nimissä on otettu laina pankki A:sta ja korotettu myöhemmin sen pääomaa. Jokaisessa tapahtumassa on tunnistauduttu asiakkaan pankki B:n myöntämillä pankkitunnuksilla. Koska kyse on verkkopankkitunnusten käyttämisestä tunnistusvälineenä, sovelletaan tapaukseen lakia vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista (jatkossa tunnistuslaki).

Pankkitunnusten luovuttaminen

Tunnistuslain 27 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan pankkitunnusten haltija vastaa tunnusten oikeudettomasta käytöstä, jos hän on luovuttanut tunnukset toiselle.

Pankki on katsonut, että asiakas on joko luovuttanut tunnuksensa puolisolleen tai säilyttänyt niitä huolimattomasti. Asiakkaan mukaan hän ei ole luovuttanut tunnuksiaan kenellekään ja on säilyttänyt niitä huolellisesti.

Korkein oikeus on tuomiossaan KKO 2016:73 katsonut, että tunnistusvälineen luovuttamisena ei voida pitää sellaista menettelyä, jossa tunnistusvälineen haltija säilyttää välinettä kodissaan, vaikka hänen puolisonsa tietää säilytyspaikan tai voi sen helposti selvittää.

Pankkilautakunta katsoo, että asiassa ei ole käynyt ilmi mitään sellaista, jonka perusteella voitaisiin katsoa asiakkaan luovuttaneen pankkitunnuksensa puolisolleen. Osapuolten välistä vastuunjakoa on siten arvioitava sillä perusteella, onko tunnuksia säilytetty ja niiden käyttöä seurattu huolellisesti.

Pankkitunnusten huolellinen säilyttäminen

Tunnistuslain 27 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan pankkitunnusten haltija vastaa tunnusten oikeudettomasta käytöstä, jos tunnistusvälineen katoaminen, joutuminen oikeudettomasti toisen haltuun tai oikeudeton käyttö johtuu hänen huolimattomuudestaan, joka ei ole lievää.

Asiakas on kertomansa mukaan säilyttänyt käyttäjätunnusta pankilta saadulla, siihen tarkoitetussa taskussa, jota hän oli säilyttänyt kulloinkin hänen käytössään olleen laukun/repun vetoketjullisessa taskussa. Avainlukukorttia hän oli säilyttänyt lompakossaan. Salasana oli vain hänen muistissaan. Asiakas on todennut puolisonsa kertoneen, että puoliso oli katsonut asiakkaan huomaamatta, kun asiakas oli näppäillyt tunnusluvun kirjautuessaan verkkopankkiin kotikoneella.

Tunnistuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 36/2009 vp) mukaan:

”Arvioitaessa sitä, millaisia varotoimia tunnistusvälineen haltijalta voidaan kohtuudella edellyttää, on otettava huomioon, että tavanomaiset tunnistusvälineet on yleensä tarkoitettu käytettäviksi usein ja että niitä on sen vuoksi voitava kuljettaa mukana. Tunnistusvälineen haltijalta edellytettäviin kohtuullisiin varotoimiin voidaan yleensä katsoa kuuluvan esimerkiksi sen, että hän säilyttää tunnistusvälinettä ja sen käyttöön liittyviä yksilöiviä tietoja erillään niin, ettei sivullinen voi yhdistää niitä toisiinsa. Tunnistusvälineen haltijalta ei kuitenkaan voida vaatia kohtuuttoman pitkälle meneviä turvajärjestelyjä. Esimerkiksi se, että tunnistusvälineen haltija säilyttää sekä tunnistusvälinettä että tunnuslukua kotonaan, ei vielä sinänsä merkitse sitä, että hän olisi laiminlyönyt huolellisuusvelvoitteensa. Huolellisena menettelynä voidaan yleensä pitää esimerkiksi sitä, että tunnistusvälinettä säilytetään lompakossa tai käsilaukussa ja tunnuslukua kotona lipaston laatikossa.

Varotoimien huolellisuutta arvioidaan kokonaisuutena. Kokonaisarvioinnissa on kiinnitettävä huomiota myös mahdollisiin erityisiin turvajärjestelyihin, joihin tunnistusvälineen haltija on ryhtynyt.”

Korkein oikeus on edellä mainitussa tuomiossa KKO 2016:73 arvioinut tunnusten säilyttämisen huolellisuutta tapauksessa, jossa tunnuksia oli käyttänyt oikeudetta niiden haltijan samassa asunnossa asunut puoliso. Korkein oikeus totesi seuraavaa:

”Vastuuta arvioitaessa lähtökohtana on, että tunnistusväline on […] henkilökohtainen, jolloin tunnistusvälineen haltijan puoliso on sivullisen asemassa. Tunnistusvälinettä on kuitenkin voitava säilyttää siten, ettei sen käyttäminen ole kohtuuttoman hankalaa. Henkilöllä voi olla samanaikaisesti hallussaan useita vahvaan sähköiseen tunnistamiseen kelpaavia välineitä. Erilaisten yksityisten ja julkisten palvelujen käyttäminen edellyttää usein sähköistä tunnistamista. Tunnistamisessa käytettävää välinettä ja siihen liittyviä tunnuksia on voitava säilyttää siellä, missä sähköisiä palveluita käytetään. Huolellisuusvelvoitetta ei voida asettaa niin ankaraksi, että se hankaloittaisi sähköisten palvelujen käyttöä kotoa käsin ja asettaisi tavanomaisella tavalla asioitaan hoitavan henkilön ennakoimattomien vastuiden vaaraan. Menettelyn huolimattomuuden arviointi perustuu kokonaisharkintaan, jossa voidaan ottaa huomioon muun muassa väärinkäytön riskin suuruus ja varotoimenpiteiden mahdollisuus.

Pelkästään se, että tunnistusvälineeseen kuuluvia osia säilytetään kodin eri paikoissa tai osin esimerkiksi käsilaukussa tai lompakossa, ei käytännössä aina riitä estämään niiden joutumista muiden samassa taloudessa asuvien käsiin. Laki tai sen esityöt eivät anna tukea käsitykselle, jonka mukaan varotoimien perheenjäsenien väärinkäytöksiä kohtaan tulisi olla tavanomaisia huolellisuusvelvoitteita vaativampia. Pikemminkin on niin, että kodin piirissä tapahtuvaa varomattomuutta tunnistusvälineiden käsittelyssä voidaan herkemmin pitää lievänä huolimattomuutena perheenjäsenien välisen luottamuksen vuoksi. Toisaalta sähköiset palvelut perustuvat käyttäjän henkilöllisyyden luotettavaan tunnistamiseen, mikä puolestaan edellyttää sitä, että tunnisteen haltija pitää hänelle henkilökohtaisesti myönnettyä tunnistusvälinettä vain omassa hallinnassaan ja pyrkii kohtuullisin toimin estämään välineen väärinkäytön.”

Korkein oikeus katsoi tuomiossaan tunnusten haltijan säilyttäneen tunnuksiaan lievää suuremmalla huolimattomuudella, kun hän oli säilyttänyt sekä verkkopankin käyttäjätunnusta että avainlukulistaa kotonaan puolisoiden yhteisessä laskulaatikossa.

Käsillä oleva tapaus vastaa monilta osilta edellä selvitettyä korkeimman oikeuden tapausta. Suurimpana erona on se, että käsillä olevassa tapauksessa verkkopankin käyttäjätunnusta ja avainlistaa on säilytetty kotona erillään toisistaan ja lisäksi on ollut käytössä asiakkaan valitsema salasana. Pankkilautakunta pitää uskottavana asiakkaan esittämää hänen puolisonsa kertomusta, että puoliso urkki salaa asiakkaan salasanan hänen syöttäessään sen verkkopankkiinsa kirjautuessaan. Asiakas on siten pyrkinyt pitämään salasanansa puolisoltaan salassa.

Pankkitunnusten tallellaolon seuraaminen

Tunnistuslain esitöissä on todettu, että tunnistusvälineen haltijalta vaadittaviin kohtuullisiin varotoimiin kuuluu myös se, että hän seuraa välineen tallella oloa olosuhteiden edellyttämällä tavalla. Tästä ei ole erikseen laissa mainintaa. Esitöissä on kuitenkin todettu, että tunnistuslain tunnistusvälineen huolellista säilyttämistä koskeva 27 §:n 1 momentin 2 kohta ja katoamis- tai oikeudetonta käyttöä koskevan ilmoituksen tekoa koskeva 3 kohta vastasivat lain laatimisen hetkellä voimassa olleen kortin oikeudetonta käyttöä koskevan kuluttajansuojalain 7 luvun 19 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohtaa.

Korkein oikeus on tuomiossaan KKO 2006:81 katsonut, että ”kuluttajansuojalain 7 luvun 19 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan voidaan päätellä asettavan kortinhaltijalle velvollisuuden myös seurata kortin tallellaoloa olosuhteiden edellyttämällä tavalla ja että tämän velvollisuuden rikkominen voi osoittaa sellaista huolimattomuutta, jota momentin 2 kohdassa tarkoitetaan. Se, kuinka usein tapahtuvaa tarkistamista huolellisuus edellyttää, riippuu olosuhteista, erityisesti niihin liittyvistä katoamis- ja anastusriskeistä.”

Tunnusten haltijalle voi siten syntyä vastuu tunnusten oikeudettomasta käytöstä, jos hän ei ole seurannut tunnusten tallellaoloa olosuhteiden edellyttämällä tavalla ja tämän velvollisuuden rikkominen osoittaa sellaista huolimattomuutta, joka on lievää suurempaa.

Pankki A on vedonnut siihen, että asiakkaan olisi tullut huomata vuosien 2016 ja 2017 veroilmoituksista, että hänen nimissään oli luotto pankki A:sta. Asiakkaan mukaan hän on tarkastanut veroilmoitukset, mutta ei ole huomannut pankki A:n lainaa. Veroilmoitukset lähetetään vuosittain maalis–huhtikuussa.

Pankkilautakunta toteaa, että veroilmoituksen tarkastusvelvollisuus liittyy verotuksen oikeellisuuteen eikä tunnistusvälineen tallellaolon seuraamiseen. Lautakunta katsoo siten, että veroilmoituksen tarkastusvelvollisuuden laiminlyöminen ei voi johtaa kovin suureen huolimattomuuteen arvioitaessa tunnistusvälineen huolellista säilyttämistä.

Huolellisuusarviointi

Edellä mainittu huomioon ottaen Pankkilautakunta katsoo, että asiakkaan pankkitunnusten päätyminen ulkopuolisen tietoon/haltuun ja niiden oikeudeton käyttö ei ole johtunut sellaisesta asiakkaan huolimattomuudesta, joka olisi lievää suurempaa. Pankkilautakunta katsoo siten, että asiakas ei vastaa hänen pankkitunnuksillaan oikeudetta otetuista lainoista.

Maksujen palautus

Asiakas on vaatinut pankki A:ta palauttamaan hänen pankki B:ssä olevalta tililtä tehdyt lainasuoritukset, yhteensä 919,61 euroa.

Edellä on katsottu, että asiakas ei ole vastuussa hänen pankkitunnuksillaan haetusta lainasta. Koska asiakas ei ole vastuussa kyseisestä lainasta, pankki A:lla on oikeus vaatia vahingonkorvausta vain tunnistusvälinettä oikeudetta käyttäneeltä henkilöltä. Koska pankilla ei ole mitään saatavaa asiakkaalta, pankin vaatimus kieltäytyä varojen palauttamisesta on perusteeton.

Pankkilautakunta katsoo, että pankin tulee palauttaa asiakkaalle perusteettomasti saamanaan etuna 919,61 euroa.

Lopputulos

Pankkilautakunta suosittaa pankkia luopumaan saatavan perinnästä ja palauttamaan asiakkaalle 919,61 euroa.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää
Sihteeri Heino

Jäsenet:
Ahlroth
Atrila
Piilo
Pulkkinen