Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja N Oy oli tehnyt tammi-helmikuussa 2019 louhintatöitä eräällä rakennustyömaalla. N Oy oli havainnut 25.2.2019 halkeamia viereisellä tontilla rakenteilla olleen kerrostalon sokkelin kuorielementissä. Työmaalla 26.2.2019 tehdyn katselmuksen mukaan kyseisiä vaurioita ei ollut havaittu alkukatselmuksessa 10.1.2019, joten niiden arvioitiin syntyneen N Oy:n räjäytystöiden seurauksena. Arvion mukaan kyse ei ollut tärinävauriosta, vaan mahdollisesti jokin kova kerros kuten jäätynyt maa tai betoni oli välittänyt vaakasuuntaisen iskun tai paineen elementin pintaan.

N Oy on hakenut korvausta vahingosta toiminnan vastuuvakuutuksestaan. Vakuutusyhtiö on päätöksellään 3.4.2019 kieltäytynyt maksamasta korvausta, koska vahinko oli vakuutusyhtiön mukaan aiheutunut N Oy:n suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaiselle omaisuudelle, kun otettiin huomioon työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri. Tällaiseen omaisuuteen kohdistuneet vahingot oli rajoitettu vakuutuksen ulkopuolelle. Etäisyys vahingoittuneeseen kiinteistöön oli ollut noin kaksi metriä, joten N Oy:n oli tullut olla työn luonne huomioiden selvillä vahingon mahdollisuudesta. Viereisen rakennuksen sokkeli oli siten ollut N Oy:n huolehdittavana ja suojausvelvoitteen alaisena.

N Oy:n vedottua vakuutukseen otettuun räjäytystöitä koskeneeseen laajennukseen ja työmaalla toteuttamiinsa suojauksiin vakuutusyhtiö on toistanut kielteisen kantansa päätöksessään 8.4.2019. Vaikka itse räjäytystyö ja räjäytyspaikan suojaaminen olisikin tehty asianmukaisesti, rajoitusehdon kannalta ratkaisevaa oli vain se, oliko vahingoittunut omaisuus ollut suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena vahinkoa aiheuttaneen teon aikaan. Vain muutaman metrin päässä ollut talo oli ollut räjäytystä tehtäessä N Oy:n suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena.

Asiakkaan valitus

N Oy on pyytänyt lautakunnan ratkaisuositusta vahingon korvaamisesta vastuuvakuutuksesta huomauttaen, että räjäytyksessä käytettyjen porareikien etäisyys vaurioituneesta seinästä oli ollut 6,5 metriä. Louhinta oli tehty kolmessa tasossa, viereisen rakennuksen puolella oli ollut noin kaksi metriä leveä räjäyttämätön kalliorintaus ja louhinnan räjäytyssuunta oli ollut kadun eikä rakennuksen suuntaan. Räjäytetyt kentät oli peitetty asianmukaisesti eikä rakennuksen seinään ollut lentänyt kiviä. Sallittuja tärinäarvoja ei ollut mittausten mukaan ylitetty. Konsulttiyritys S Oy oli antanut 4.4.2019 päivätyn lausunnon N Oy:n suorittaman louhintatyön asianmukaisuudesta.

Oli riidatonta, että N Oy oli suojannut viereisen rakennuksen. Vahinkoja oli pyritty torjumaan kaikin tiedossa ollein keinoin. Vaurion oli asiantuntijoiden mukaan aiheuttanut ilmeisesti seinää vasten kasattu murskekerros, joka oli jäädyttyään välittänyt tärähdyksen räjäytyskentästä rakennuksen seinään. Mursketta voitiin N Oy:n mukaan toisinaan käyttää rakenteiden suojaamiseen, joten N Oy:lle ei ollut tullut mieleenkään, että se saattoi tällä kertaa aiheuttaa ongelmia. Tavanomainen sokkeli ei myöskään olisi vaurioitunut toisin kuin kyseinen kuorielementti.

S Oy:n 4.4.2019 päivätyn lausunnon mukaan uuden rakennuksen taustatäytön tuli olla routimatonta materiaalia. Siten materiaalin ei voitu olettaa jäätyneen tai tiivistyneen niin, etteivät räjähdyskaasut päässeet nousemaan ylös. Lausunnon mukaan N Oy oli suorittanut työvaiheen normaalien louhintatapojen mukaisesti eikä viereisen rakennuksen taustatäyttöä ollut tarpeen kaivaa auki. N Oy ei ollut laiminlyönyt suojaus- ja vahingontorjuntavelvollisuuttaan.

N Oy on vedonnut vastuuvakuutukseensa sisältyneeseen räjäytystöiden erityisehtoon 343, jonka mukaan poiketen vastuuvakuutusehtojen kohdasta 2.13 vakuutuksesta korvattiin myös vahinko, joka aiheutui räjäytys- tai louhintatyöstä tahi tällaisesta toiminnasta johtuneesta maan painumasta tai siirtymästä. Vakuutusehdoissa ei todettu, että suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaista omaisuutta koskenut rajoitus oli ensisijainen. Vakuutusyhtiö oli laatinut vakuutusehdot yksipuoleisesti ja vastasi ehtojen tulkinnasta aiheutuneesta epäselvyydestä. Erityisehdossa 343 oli yksiselitteisesti todettu, että räjäytys- ja louhintavahingot korvattiin.

Lisäkirjelmässään 26.8.2019 N Oy on toistanut lähimpien porareikien etäisyyden viereisen rakennuksen seinästä olleen 6 - 6,5 metriä. Oli sinänsä riidatonta, että vakuutusehtojen mukaan ympäristö oli suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alainen. Erimielisyys koski sitä, miten työn luonne tulkittiin ja miten siihen nojautuen määriteltiin välitön vaikutuspiiri, eli kuinka pitkälle se eri tilanteissa ulottui. Vakuutusyhtiö ei ollut määritellyt, mikä oli työn luonteen ja sen vaikutuspiirin välinen yhteys.

N Oy:n mielestä työn välitön vaikutuspiiri muuttui louhintatyön luonteen mukaan. Kun louhinta aloitettiin tontin toisesta reunasta, olivat reikäkohtaiset panokset suurempia ja välitön vaikutuspiiri siten laaja. Lähempänä kerrostaloa räjäytettyä aluetta ja panosta oli pienennetty. Työ oli muuttunut varovaisemmaksi ja samalla sen vaikutuspiiri oli pienentynyt.

Louhintatyön vaikutuspiiriä voitiin määrittää esimerkiksi tärinämittauksilla. Jos perusteena käytettiin tärinän esiintyvyyttä, louhintavakuutus ei korvannut mitään. Raja-arvojen mukaisen rakenteen vaurioitumisvaaran perustella määriteltynä kyseisellä työmaalla oli oltu kaukana vahingoittumisvaarasta ja siten rakennus oli ollut välittömän vaikutuspiirin ulkopuolella. Kivien sinkoutumisriskin perusteella määrittely oli vaikeaa. Asutuskeskuksissa sinkoutumista ei saanut tapahtua lainkaan, mutta vapaammassa tilassa sitä sallittiin. Kivi saattoi karata myös räjäytyksen jälkeen mattokasan purun yhteydessä, jolloin työn välitön vaikutuspiiri saattoi ulottua useamman metrin etäisyydelle.

Vaikutuspiiriä voitiin määrittää myös suojamattojen perusteella. Yleisen ohjeen mukaan matot ulotettiin noin kahden metrin etäisyydelle panostettavasta reiästä. Räjäytyskaasujen purkautumisriskin perusteella määrittelyyn ei löytynyt täsmällistä ohjetta. Asiantuntijoiden kokemusperäisen mielipiteen mukaan yli 5 metrin etäisyydellä kaasujen purkautuminen ei ollut todennäköistä.

Rakennuksen sokkelin kuorielementtien halkeaminen oli todennäköisimmin johtunut jäätyneen murske- tai maa-aineskerroksen siirtymisestä, jonka oli aiheuttanut iso louhepala tai mahdollisesti kaasupurkaus. Edellinen räjäytys oli tehty 20.2.2019, jonka jälkeen elementit olivat olleet silmämääräisesti ehjät. Selkeä halkeama sokkelissa oli huomattu aamulla 25.2.2019. Räjäytyskentät olivat olleet 20.2.2019 niin pieniä, ettei niistä ollut tullut tärinämittaustuloksia. Missään tapauksessa näkyvä vaurio ei ollut tullut suoraan räjäytystyön yhteydessä. Ilmeisesti sokkelielementeissä ollut jännite oli edesauttanut vaurioita.

N Oy:n käsityksen mukaan vakuutusyhtiö korvaisi arvaamatta kauas lentäneen kiven aiheuttaman vahingon. Nyt kyseessä ollut vahinko oli vastaavan kaltainen odottamattomasta olosuhteesta aiheutunut vahinko. Rakennuksen viereisen murskeen pintakerros oli ollut vahvasti jäässä, vaikka murskeen piti olla vettä läpäisevää, ja varsinaisen sokkelin edessä oli ollut kuorielementti, jota vasten mursketta oli kasattu. Kuorielementin olemassa olo ei ollut tullut esille ennen louhintatyön aloittamista pidetyssä katselmuksessa. Kokonaan betoninen sokkeli ei olisi vaurioitunut eikä tärinämittausten perusteella suurempaa suojaustarvetta ollut. Voitiin kysyä, koskiko suojausvelvoite rakennetta, josta ei tiedetty ja joka poikkesi normaalista rakennuskäytännöstä.

N Oy:n mielestä vakuutusyhtiön esille tuomat aiemmat lautakuntaratkaisut eivät koskeneet vastaavaa tilannetta, sillä niissä oli ollut kyse suojausten pettämisestä. Ratkaisun VKL 528/14 tilanne oli enemmän samankaltainen, mutta vaurioituneen rakennuksen ja kalliorintauksen välinen etäisyys oli ollut vain 0,8 metriä. Normaaliin työsuoritukseen kuului sepelitäytön käyttäminen eikä yli neljän metrin päässä ollut rakennus ollut riskialueella. N Oy on vedonnut myös vastuuvakuutusten yhteisten vakuutusehtojen kohtaan 4.10, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvattu vahinkoa, joka oli aiheutunut olosuhteesta, jonka vakuutettu tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää. Tässä tapauksessa olosuhteet eli murskeen jäätyminen ja sokkelin rakenne olivat olleet odottamattomat.

Lisäkirjelmässä 8.10.2019 N Oy on vedonnut louhintasuunnitelmasta ilmeneviin tietoihin ja siihen, että kaupungin karttapalvelukartan mukaan jo rakennuksen etäisyys tontin rajasta oli ollut 3,4 metriä ja louhintareikien etäisyys siitä 2 - 2,5 metriä työmaan suuntaan.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö on katsonut ratkaisunsa vakuutusehtojen ja vakuutussopimuksen mukaiseksi ja toistanut korvauspäätöksissään 3.4.2019 ja 8.4.2019 esittämänsä perusteet. Vakuutusyhtiö on lausunut, että valokuvien perusteella räjäytystyöt oli tehty muutamien metrien päässä vaurioituneen talon seinästä. S Oy:n 4.4.2019 päivätyn lausunnon mukaan etäisyys louhintareiästä talon rakenteisiin oli ollut noin 4 - 4,5 metriä. Mahdollisesti jokin kova kerros oli välittänyt tärähdyksen räjäytyskentästä rakennuksen seinään. Sokkeli ei ollut vaurioitunut niistä kohdista, joissa sen vieressä ei ollut maata.

Vakuutusyhtiön mukaan arvioitaessa, oliko vahingoittunut omaisuus ollut vakuutusehtojen mukaisen suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, tuli ottaa huomioon vakuutuksenottajan työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri. Tässä tapauksessa vahinko oli aiheutunut räjäytysalueen viereisen rakennuksen sokkelille. N Oy:n mukaan rakennusta oli pyritty suojaamaan kaikin tiedossa ollein keinoin. Suojauksen asianmukaisuudella ei kuitenkaan ollut rajoitusehdon soveltamisen kannalta merkitystä. Merkityksellistä oli vain se, oliko vahingoittunut omaisuus ollut suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena vahinkoa aiheuttaneen teon aikaan. Vakuutusyhtiö on katsonut, että rakennuksen sokkeli oli ollut N Oy:n suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena räjäytystyötä tehtäessä, joten vahinkoa ei korvattu vakuutuksesta.

Erityisehdolla 343 oli poikettu toiminnan vastuuvakuutuksen ehtokohdasta 2.13, jolloin vakuutuksesta voitiin korvata myös räjäytys- ja louhintatöiden aiheuttamia vahinkoja, jotka normaalisti oli rajattu vakuutuksen ulkopuolelle. Erityisehdossa oli todettu, että muilta osin noudatettiin vastuuvakuutuksen ehtoja. Erityisehto ei ollut epäselvä eikä N Oy ollut voinut perustellusti ymmärtää vakuutuskirjalla olleen erityisehdon tarkoittaneen sitä, että kaikki räjäytystöistä aiheutuneet vahingot korvattiin soveltamatta niihin mitään vakuutusehdoissa mainittuja rajoitusehtoja.

Vakuutusyhtiö on vedonnut lisäksi suojaus- ja vahingontorjuntavelvollisuuden alaista omaisuutta koskevan rajoitusehdon soveltamista koskeviin Vakuutuslautakunnan ratkaisuihin VKL 108/12 ja VKL 528/14 räjäytys- ja paalutustyössä aiheutuneista vahingoista.

Lisävastineessaan 17.9.2019 vakuutusyhtiö on vedonnut S Oy:n 4.4.2019 päivättyyn lausuntoon, jonka mukaan matkaa louhintareiästä talon rakenteisiin oli ollut noin 4 - 4,5 metriä. Valokuvista ilmeni, että räjäytystyötä oli suoritettu seinän läheisyydessä.

Lisävastineessa 31.10.2019 vakuutusyhtiö on lausunut, ettei sillä, olivatko louhintareiät sijainneet 4, 5 vai 6 metrin päässä vahingoittuneesta seinästä, ollut asiassa ratkaisevaa merkitystä. Vahingoittunut seinä oli ollut hyvin lähellä räjäytyspaikkaa, joten se oli ollut N Oy:n suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena räjäytystyötä tehtäessä.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, voidaanko vakuutusyhtiön N Oy:lle myöntämän toiminnan vastuuvakuutuksen vakuutusehtoihin sisältyvää rajoitusehtoa suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaiselle omaisuudelle aiheutuvista vahingoista soveltaa puheena olevaan vahinkoon, jossa N Oy:n suorittama louhintatyö oli aiheuttanut vaurioita viereisellä tontilla olleen rakennuksen sokkelille.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

N Oy:n vakuutukseen sovellettavien 1.1.2016 alkaen voimassa olleiden toiminnan vastuuvakuutuksen vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan toiminnan vastuuvakuutuksesta korvataan vakuutetussa toiminnassa vakuutuksen voimassaoloalueella toiselle aiheutetut henkilö- ja esinevahingot, kun

• vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa vahingosta
• vahinko on todettu vakuutuskauden aikana ja
• vahinko koskee voimassaoloalueella siihen kuuluvissa maissa voimassa olevan oikeuden mukaan käsiteltäviä korvausvaatimuksia.
   

Vakuutusehtojen korvausrajoitusten kohdan 2.2, Käsiteltävänä tai huolehdittavana oleva omaisuus, mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa omaisuudelle, joka vahinkoa aiheuttaneen teon tai laiminlyönnin tapahtuessa oli vakuutetun tai jonkun tämän lukuun

• valmistettavana, asennettavana, korjattavana, säilytettävänä tai kuljetettavana
• suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaisena, kun otetaan huomioon vakuutetun työsuorituksen luonne ja sen välitön vaikutuspiiri
• muulla tavoin vakuutetun käsiteltävänä tai huolehdittavana.

Vakuutusehtojen korvausrajoitusten kohdan 2.13, Räjäytys- ja paalutustyöt, mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut räjäytys-, louhinta- tai paalutustyöstä tai niistä aiheutuvasta maan siirtymästä.

N Oy:n vakuutukseen sovellettavan erityisehdon 343, Räjäytystyöt, mukaan poiketen vastuuvakuutusehtojen kohdasta 2.13 vakuutuksesta korvataan myös vahinko, joka aiheutuu räjäytys- tai louhintatyöstä tahi tällaisesta toiminnasta johtuvasta maanpainumasta tai -siirtymästä.
Muilta osin noudatetaan vastuuvakuutuksen vakuutusehtoja.

Asian arviointi

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen mukaan N Oy:n louhintatyömaan viereisellä tontilla olleen rakennuksen sokkelin kuorielementissä oli havaittu 25.2.2019 vaurioita, joiden on katsottu aiheutuneen N Oy:n suorittamasta louhintatyöstä. S Oy:n 26.2.2019 suorittamastaan työmaan välikatselmuksesta antaman lausunnon mukaan kyse ei ollut tärinävauriosta, vaan mahdollisesti jokin kova kerros, kuten jäätynyt maa tai betoni, oli välittänyt vaakasuuntaisen iskun tai paineen sokkelielementin pintaan.

S Oy:n 4.4.2019 päivätystä asiantuntijalausunnosta ilmenee, että uuden rakennuksen taustatäyttö tuli tehdä routimattomalla materiaalilla, joten louhintaurakoitsija ei ollut voinut olettaa materiaalin jäätymistä tai tiivistymistä vahingonvaaran aiheuttavalla tavalla. S Oy:n mukaan N Oy ei ollut työn aikana laiminlyönyt suojausvelvoitteitaan. Vaurio oli aiheutunut siitä huolimatta, että N Oy oli lautakunnalle antamansa selvityksen mukaan pyrkinyt työmaalla torjumaan vahinkoja kaikin tietäminsä keinoin.

Juuri lausutusta huolimatta N Oy on ollut kyseisessä tilanteessa räjäytystyön suorittajana voimassa olevan oikeuden mukaan tuottamuksestaan riippumattomassa ankarassa vahingonkorvausvastuussa räjäytystyössä mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Vakuutusyhtiö on kuitenkin evännyt korvauksen vastuuvakuutuksesta katsoen viereisen rakennuksen olleen louhintatyön aikana N Oy:n suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaisena vakuutusehtojen rajoituksessa 2.2 todetuin tavoin.

N Oy on vedonnut asiassa vastuuvakuutukseensa sovellettavaan erityisehtoon 343, jonka mukaan vakuutuksesta korvataan toiminnan vastuuvakuutuksen vakioehtojen kohdan 2.13 rajoituksesta poiketen myös räjäytystyöstä johtuneesta maansiirtymästä aiheutuneita vahinkoja. Mainitun erityisehdon mukaan vakuutukseen sovelletaan kuitenkin muilta osin vastuuvakuutuksen vakuutusehtoja, eli erityisehdossa mainittua poikkeusta lukuun ottamatta vastuuvakuutusehtojen muut rajoitukset ovat edelleen voimassa. Lautakunta katsoo, ettei N Oy:n vakuutukseen sovellettava erityisehto 343 ole tältä osin epäselvä, joten toiminnan vastuuvakuutuksen rajoitusten kohta 2.2 on ollut N Oy:n vakuutuksessa voimassa.

Lautakunta toteaa, että työn suorittajalla on velvollisuus huolehtia sekä työn kohteesta että sen vaikutuspiiristä. Mainittu toiminnan vastuuvakuutusten vakuutusehdoissa yleisesti käytetty suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaiselle omaisuudelle aiheutuvia vahinkoja koskeva rajoitus tulee sovellettavaksi tilanteissa, joissa vakuutuksenottajan vahinkoa aiheuttaneen toiminnan tai työsuorituksen luonne eli valittu työtapa on edellyttänyt työn ympäristöönsä tyypillisesti aiheuttamien vahingollisten vaikutusten vuoksi ympäröivän omaisuuden suojaamista näiltä vaikutuksilta. Tällaiseen omaisuuteen työsuorituksen yhteydessä kohdistuvan normaalia suuremman vahingonvaaran takia mahdollisesti aiheutuvia vahinkoja ei voida järkevin kustannuksin kattaa vastuuvakuutuksella. Sanotusta syystä suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaista omaisuutta kohtaavat vahingot on rajattu vastuuvakuutuksen ulkopuolelle.

Suojaus- ja vahingontorjuntavelvoitteen alaista omaisuutta koskevaa rajoitusta on kuitenkin sovellettava vain niihin tilanteisiin, joissa jo työsuoritukseen ryhdyttäessä on tunnettua, että työ saattaa aiheuttaa tietynlaisia ympäröivään omaisuuteen kohdistuvia haitallisia seurauksia, joita vastaan tämä omaisuus on ennen työn aloittamista tarpeen suojata tai joiden aiheutumista on työn aikana nimenomaisesti varottava. Tyypillisesti tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi erilaiset hitsaus-, maalaus- ja hiontatyöt, joiden yhteydessä ympäristö on suojattava palovaaralta tai haitallisten roiskeiden ja pölyn kulkeutumista vastaan.

Koska rajoitusehdossa mainitulle omaisuudelle aiheutuvat vahingot on kokonaan rajattu vakuutuksen ulkopuolelle, kulloinkin tarvittujen suojaustoimenpiteiden laadulla, mahdollisella suojaustarpeesta erehtymisellä tai toteutetun suojauksen epäonnistumisella ei ole rajoitusehdon soveltamisen kannalta merkitystä. Merkitystä ei ole myöskään sillä, kenelle suojaustoimenpiteistä huolehtimisen oli työmaalla sovittu kuuluneen eikä sillä, oliko tehokkaita keinoja työn vaikutuspiirissä olleen omaisuuden suojaamiseksi mahdollisesti edes ollut olemassa.

Juuri lausutun johdosta se, millainen ja kuinka kaukana varsinaisesta työn kohteesta oleva omaisuus voi kulloinkin kuulua suojaamisvelvoitteen ja siten rajoitusehdon piiriin, riippuu rajoituksesta ilmenevin tavoin työsuorituksen laadusta ja sen ympäristöön tyypillisesti aiheuttamista vaikutuksista. Tämän vuoksi rajoitusehdon soveltamisala on aina jossain määrin tilannekohtainen.

Lautakunnan käytettävissä olevista asiakirjoista ilmenee, että N Oy oli louhintatyöhön ryhtyessään tiennyt, että sen tuli varoa vahinkojen aiheuttamista viereisellä tontilla lähellä louhittavaa aluetta olleelle rakennukselle. Antamansa selvityksen mukaan N Oy olikin pyrkinyt välttämään vahinkoja muun muassa tekemällä louhinnan vaiheittain, pienentämällä kerrallaan räjäytettävää aluetta ja panosten voimakkuutta lähestyttäessä tontin rajaa sekä jättämällä kalliokannaksen louhitun alueen ja naapuritontin väliin.

Lautakunta toteaa, että vahingon syyn selvittelyn yhteydessä hankitun S Oy:n 4.4.2019 päivätyn asiantuntijalausunnon mukaan N Oy oli suorittanut työn normaalien louhintatapojen mukaisesti eikä se ollut laiminlyönyt asiaan kuuluvia velvollisuuksiaan. Lähimmillään kalliota oli räjäytetty usean metrin etäisyydellä rakennuksesta. Asiakirjojen mukaan vahinko ei ollutkaan johtunut räjäytystyön aiheuttamasta tärinästä tai kivien sinkoutumisesta, vaan sen syyksi oli arvioitu N Oy:n kannalta ennakoimattomana pidettyä louhitun kallioalueen ja vaurioituneen rakennuksen perustusten välisen mursketäytön jäätymistä. Räjähdysvaikutuksen ulottuminen rakennuksen perustuksiin sen sijaan, että perustuksissa käytetty mursketäyttö olisi toiminut normaalein tavoin rakennusta suojaavana kerroksena, oli ollut yllättävää.

Selostetun perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että räjäytystöissä edellytetyn asiantuntemuksen perusteella arvioitavissa olleen tavanomaisen vaikutuspiirinsä mukaan N Oy:n louhintatyön vahinkoa aiheuttavien vaikutusten ei ollut pitänyt ulottua viereisellä tontilla olleen rakennuksen perustuksiin. Se, että rakennuksen perustukset kuitenkin olivat vaurioituneet, on tässä tapauksessa lautakunnan näkemyksen mukaan johtunut yllättävästä ja tuntemattomaksi jääneestä syystä. Huomioiden N Oy:n työsuorituksen luonne ja sen arvioitavissa ollut välitön vaikutuspiiri lautakunta näin ollen katsoo, ettei työmaan viereinen rakennus ole ollut N Oy:n vahinkoa aiheuttaneen työsuorituksen tapahtuessa N Oy:n suojaus- tai vahingontorjuntavelvoitteen alaisena niin, että aiheutuneeseen vahinkoon voitaisiin soveltaa vakuutusehtojen kohdan 2.2 rajoitusta. Sen vuoksi vahinko tulee korvata N Oy:llä voimassa olleesta vastuuvakuutuksesta.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö käsittelee uudelleen N Oy:n sille ilmoittaman 25.2.2019 havaitun vahingon ja maksaa vahingosta korvauksen N Oy:n vastuuvakuutuksesta vakuutussopimuksen asettamissa rajoissa.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
 

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski

Jäsenet:
Akselinmäki
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sarpakunnas
Sjögren