Tapahtumatiedot

Poliisin tutkintailmoituksen mukaan vakuutuksen kohteena olevan rivitalon (rv.  1981) asuntoon A 4 oli murtauduttu 15.2. – 19.2.2018 välisenä aikana. Etuoven lukkoa oli vaurioitettu ja asuntoon oli päästy rikkomalla takapihan puoleisen ulomman oven lukko ja vääntämällä sisäovi auki. Asiakas haki korvausta vahingosta kiinteistövakuutuksesta 16.1.2019 päivätyllä vahinkoilmoituksella. Vakuutusyhtiön lisäselvityspyyntöjen johdosta asiakas kertoi, että lukkoseppä porasi etuoven lukon auki ja sarjoitti sen uudestaan. Takaoven ulomman osan lukkopesä oli hajotettu ja takaoven sisäovi oli murrettu työntämällä sisäovi sisään, jolloin karmi oli haljennut ja oven lukitusmekanismi rikkoutunut. 

Vakuutusyhtiö korvasi päätöksellään 4.2.2019 lukkoliikkeen laskun (222,32 euroa) kokonaan. Ulko-oven (talon takana) uusimiskustannuksista (yhteensä 3.067,34 euroa) vakuutusyhtiö maksoi 600 euron korvauksen. Vakuutusyhtiö vetosi nykyarvon mukaista korvausta koskevaan ehtokohtaan. Puisen ulko-oven keskimääräinen käyttöikä on 40 vuotta ja vahingoittuneen oven ikä vahinkohetkellä on tässä tapauksessa ollut 37 vuotta. Kun ulko-oven nykyarvo on alle 50 % uusarvosta, korvauksena maksetaan enintään nykyarvo, jota vastaava korvaus on 600 euroa. Korvauksista vähennettiin 400 euron omavastuu.

Asiakas vetosi oikaisupyynnöissään Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksiin FINE-02365 ja VKL 591/14. Näissä ratkaisusuosituksissa on viitattu lautakunnan vakiintuneeseen ratkaisukäytäntöön, jonka mukaan asuinkäytössä olleen ja kunnossa pidetyn asuinrakennuksen nykyhinta on vähintään 50 % uudishinnasta, ellei voida todeta, että rakennuksessa olisi ennen vahinkoa ollut merkittäviä päivänarvoa laskevia puutteita tai vaurioita. Asiakas vetosi lisäksi asukkaan selvitykseen siitä, että vaurioitunut takaovi oli ollut käyttökelpoinen, eikä uusimisen tarvetta ilman murtovahinkoa olisi ollut. 

Vakuutusyhtiö totesi sähköpostiviesteissään, että rakennuksen eri osilla on erilaisia teknisiä käyttöikäoletuksia. Vaikka koko rakennuksen nykyarvo olisikin vielä yli 50 %, voi yksittäisen rakenneosan nykyarvo olla laskenut jo alle 50 %:n. Vakuutusyhtiön arvio oven arvosta perustuu Rakennustieto RT Oy:n ohjekorttiin RT 18–10922. Yhtiö katsoo, että se on tässä tapauksessa osoittanut vaurioituneen omaisuuden nykyarvon olleen vahinkohetkellä jo alle 50 %. Korvauspäätöstä ei muutettu.  

Asiakkaan valitus

Asiakas kertaa valituksessaan vahingon käsittelyyn liittyviä tapahtumia ja toistaa oikaisupyynnöissään esittämänsä perustelut. Vakuutuslautakunnalta pyydetään lausuntoa siitä, onko vakuutusyhtiön takaoven vaurioitumisesta maksetusta korvauksesta tekemä nykyarvovähennys vakuutusehtojen mukainen, vai tulisiko yhtiön maksaa oven korjaus kokonaisuudessaan. Asiakkaan näkemyksen mukaan vakuutusyhtiö ei ole viesteissään osoittanut tai yrittänytkään osoittaa, että rakennuksen nykyarvo olisi alle 50 %. Kiinteästi asennettu ovi kuuluu rakennukseen. Ovella ei olisi ollut uusimistarvetta ilman vahinkotapahtumaa. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää asiakkaan vaatimukset perusteettomina. Yhtiö katsoo, että valituksessa viitatut Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukset eivät sovellu nyt käsiteltävänä olevaan vahinkotapahtumaan, koska yhtiö on osoittanut, että vahingoittuneen omaisuuden eli ulko-oven nykyarvo on laskenut alle 50 %:iin uusarvosta. 

Vakuutusyhtiölle on tehty vahinkoilmoitus vahinkotapahtumasta vasta lähes vuoden kuluttua vahingon sattumisesta. Yhtiö on heti samana päivänä lähettämässään viestissä pyytänyt lisäselvityksenä mm. toimittamaan mahdolliset valokuvat oven vaurioista. Tähän on isännöitsijä lähettänyt huoneiston asukkaan vastauksen, että poliisilla on valokuvia murtojäljistä. Näitä tai muitakaan valokuvia vaurioituneesta ovesta ei ole missään vaiheessa vahingon käsittelyä toimitettu vakuutusyhtiölle. Vakuutusyhtiö on pyytänyt selvitystä myös oven vaurioista. Isännöitsijä on vastannut myös tähän selvityspyyntöön toimittamalla asukkaan vastauksen, jonka mukaan takaoven ulomman osan lukkopesä oli hajotettu ja sisäoven karmi haljennut sekä lukitusmekanismi rikkoutunut. Myöhemmin yhtiö on saanut vielä asukkaan toisen lisäselvityksen, jossa hän kertoo, että sisemmän oven lukitusmekanismiin ei enää ollut saatavissa varaosia. Kirvesmies oli käynyt paikalla katsomassa oven karmia, josko sen olisi voinut korjata, mutta hänen mielipiteensä oli ollut, että koko ovi kannattaa uusia. 

Oikaisupyynnön yhteydessä isännöitsijä on ilmoittanut, että lukkosepän mukaan sisäoven lukitusmekanismi oli sen verran vanha, että varaosia on todella hankala löytää, ja että ovi oli alkuperäinen, jossa ikä tietysti näkyi. Rikkoutunut karmi oli alkuperäistä vastaavassa kunnossa. Vakuutusyhtiölle ei ole toimitettu hinta-arviota oven vaurioiden korjaamisesta, vaan ainoastaan ilmoitettu, että vaurioituneen tilalle on jouduttu asentamaan uusi ulko-ovi. Myöhemmin lasku uuden oven asennuksesta on toimitettu vakuutusyhtiölle.

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutusehtojensa uusarvon ja nykyarvon mukaista korvausta koskeviin ehtokohtiin.  Rakennustieto Oy:n julkaisemassa RT-ohjekortissa RT 18-10922 "Kiinteistön tekniset käyttöiät ja kunnossapitojaksot" vuodelta 2008 todetaan, että rakennus on kokonaisuus, joka muodostuu erilaisista rakenteista ja rakennusosista, joilla on erilaisia kunnossapitojaksoja ja joiden käyttöikä on erilainen. Koko rakennuksen käyttöikä voi olla 50 - 100 vuotta, mutta tähän päästään vain, kun rakennus pidetään kunnossa uusimalla koko rakennuksen elinkaarta lyhemmän käyttöiän omaavia rakenneosia määräajoin. Samaa asiaa on kuvattu jo vuonna 1998 ensimmäisen kerran Haahtela-Kehitys Oy:n julkaisemassa Rakennuksen hinnan arviointi -ohjeessa, jonka laatimisessa Finanssialan keskusliitto ry:n on ollut tilaajana ja jota mm. Maanmittauslaitos ja Tiehallinto ovat käyttäneet. Tämän julkaisun mukaan (kohta 2.6 Nykyhinta/Rakennuksen osien ikä) rakennuksen osien ikä lasketaan täysinä kalenterivuosina rakennuksen tai rakennuksen osan valmistumisvuodesta alkaen. Rakennusta korjattaessa rakennuksen osaa pidetään uutena, kun rakennuksen osa on kokonaisuudessaan uusittu. Esimerkiksi ikkunoiden maalauskunnostus ei vähennä ikkunoiden ikää, mutta voi vaikuttaa ikkunoiden kuntoon. 

Rakennuksen hinnan arviointi -ohjeessa on taulukko (kohta 4.2.1.), jonka perusteella asuinrakennuksen osien ja näiden myötä koko rakennuksen nykyarvo voidaan määritellä joko iän tai kunnon perusteella. Taulukon mukaan uuden rakennuksen uuden oven osuus on 6 % koko rakennuksen arvosta (100 %). Vakuutusyhtiön mukaan oven nykyarvo laskee tästä yhden prosenttiyksikön (= 1/6) aina 10 vuoden välein. Tämä tarkoittaa sitä, että 30 vuotta vanhan asuinrakennuksen oven nykyarvo on pudonnut puoleen alkuperäisestä arvostaan (taulukossa 3 %) ja 50 vuotta vanhan oven nykyarvoksi arviointiohje antaa 0 %, vaikka koko rakennuksen nykyarvo ilman arvoa ylläpitäviä uusimistoimia on vielä 30 %. Vastaavasti RT-ohjekortti RT 18–10922 määrittää puu-ulko-oven keskimääräiseksi tekniseksi käyttöiäksi 40 vuotta, kun oven huoltomaalaus ja käyntisovitus toteutetaan suunnitelmallisesti 5 - 15 vuoden välein.

Vakuutusyhtiö katsoo, että vahingoittuneen omaisuuden eli rakennuksen yksittäisen rakenneosan nykyarvo voidaan määritellä vahinkotilanteessa erikseen, eikä tämä nykyarvo välttämättä ole sama kuin koko rakennuksen nykyarvo. Tässäkin vahinkotapahtumassa vaurioituneelle ulko-ovelle on määritelty oma vahinkohetken nykyarvonsa, joka poikkeaa koko rakennuksen nykyarvosta.

Vakuutusyhtiön yleisten sopimusehtojen (kohta 13.2 Korvauksen hakijan velvollisuudet) mukaan korvaushakemuksessa ja siihen liitetyissä asiakirjoissa vakuutusyhtiölle on annettava tarpeelliset tiedot yhtiön vastuun selvittämiseksi. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi selvitykset vakuutustapahtumasta. Yhtiö on pyytänyt valokuvat vaurioituneesta ovesta heti vahinkokäsittelyn alussa, koska ovi oli vahinkoilmoituksen mukaan jo uusittu, eikä vahinkotarkastuksella olisi enää saatu ovesta niitä tietoja, joita sen arvon ja vahingon määrän arvioimiseksi tarvitaan. Vakuutuksenottaja ei ole toimittanut vakuutusyhtiölle pyydettyjä valokuvia, joten oven nykyarvoa määritettäessä on otettu huomioon ne tiedot, joita ovesta on ollut käytettävissä. Näitä ovat oven ikä sekä tieto siitä, että sisäoven lukituslaitteeseen ei sen iän vuoksi ole enää ollut saatavissa varaosia. Tämä seikka vaikuttaa suoraan vanhan oven käyttökelpoisuuteen ja tämän myötä myös vahinkohetken nykyarvoon.

Vahinkoilmoituksen mukaan kyseinen rivitalo on rakennettu vuonna 1981. Oven ikä vahinkohetkellä on ollut 37 vuotta. Jo aiemmin mainitussa RT-ohjekortissa RT 18–10922 "Kiinteistön tekniset käyttöiät ja kunnossapitojaksot" kerrotaan vahingoittuneen kaltaisen puisen ulko-oven käyttöiäksi 40 vuotta. Tästä keskimääräisestä käyttöiästä oli nyt kyseessä olevan oven kohdalla kulunut vahinkohetkellä jo yli 90 %. Kun nykyarvon muodostumista tarkastellaan Rakennuksen hinnan arviointi -ohjeen perusteella, on oven nykyarvo senkin mukaan laskenut alle 50 % rajan. Tässä vahinkotapauksessa vahingoittuneen omaisuuden nykyarvo on arvioitu oven todellisen ja teknisen käyttöiän suhteen perusteella ja Rakennuksen hinnan arviointi – ohjeessa olevaa oven iän mukaista nykyarvon arviointitaulukkoa käyttäen. Tällä tavalla oven nykyarvoksi vahinkohetkellä on muodostunut 600 euroa, jonka mukaisesti korvaus vahingoittuneesta ovesta on maksettu.

Asiakkaan viittaaman Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksen FINE-002365 osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että yksittäisen rakenneosan ikä, kunto ja käyttökelpoisuus ja sitä kautta nykyarvo voi edellä kerrotun mukaisesti poiketa huomattavasti koko rakennuksen nykyarvosta. Yhtiö katsoo, että vakuutusehtojen kohdan OM250 mukaisesti vahingosta maksettavan korvauksen määrään vaikuttaa juuri vahingoittuneen omaisuuden, eikä koko rakennuksen nykyarvo. Se, että vaurioituneen oven tosiasiallisesta kunnosta ei voida tässä yhteydessä esittää konkreettista selvitystä, johtuu vakuutuksenottajasta, joka pyynnöstä huolimatta on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan, eikä ole toimittanut vakuutusyhtiölle sen ovesta ja oven vaurioista pyytämiä valokuvia. Tämän laiminlyönnin seurauksena konkreettinen näyttö oven kunnosta puuttuu, mitä ei pitää käyttää vakuutusyhtiön muiden saatavilla olleiden tietojen perusteella arvioimaa oven nykyarvoa vastaan puhuvana seikkana. 

Vakuutusyhtiö viittaa Suomen vahingonkorvausoikeudessa yleisesti noudatettavan ns. rikastumiskiellon periaatteen, jonka mukaan vahingon kärsijää ei voida saattaa parempaan taloudelliseen asemaan kuin missä hän oli ennen vahinkotapahtumaa. Koska vahingon tapahtumisesta ei edellä kerrotun rikastumiskiellon mukaisesti saa hyötyä, korvattavaksi tulee ainoastaan todellinen vahinko. Jos yksittäisen vanhan ja ehkä huonokuntoisenkin rakenneosan nykyarvona pidettäisiin aina muilta osiltaan täysin kunnostetun ja peruskorjatun rakennuksen nykyarvoa, pääsisi vahingonkärsinyt vakuutusyhtiön mielestä tällaisissa osavahingoissa hyötymään vahingosta, kun korvaus tulisi aina maksettavaksi koko rakennuksen uusarvon mukaisena. Näistä syistä vakuutusyhtiö katsoo, että ratkaisusuosituksessa FINE-002365 esiin tuotu vakiintunut kanta ei sovellu nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen etenkin kun kyseinen ratkaisu on annettu tapauksesta, jossa nykyarvon lisäksi maksettavan korvauksen määrässä tuli huomioitavaksi myös vakuutusehtojen mukainen ikävähennys 60 %.

Vakuutusyhtiö katsoo osoittaneensa riittävästi, että 37 vuotta vanhasta ulko-ovesta maksettu nykyarvokorvaus on riittävä kattamaan aiheutuneen vahingon. Mikäli lautakunta kuitenkin päätyisi siihen, että murrossa rikkoutunut ovi tulisi korvattavaksi uusarvon perusteella, vakuutusyhtiö pyytää mahdollisuutta selvittää olemassa olevien tietojen perusteella oven korjauskustannuksia, jotka vakuutusehdoissa on mainittu ensisijaiseksi korvausperusteeksi uusarvokorvausta maksettaessa. Mahdollisen lisäkorvauksen maksamisessa tullaan huomioimaan vahingontorjuntakuluna korvatusta lukkoliikkeen laskusta (L Oy, lasku 1180200395) virheellisesti liikaa maksettu osuus eli asunnon takaoven lukituksen korjauskulut (vastarauta + 1 h työtä) yht. 75,92 eur.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kyse siitä, tuleeko puheena olevan rivitaloasunnon murtovahingon yhteydessä vaurioituneen takaoven korjauskulut korvata nykyarvon vai uusarvon mukaisesti. Toissijaisesti kyse on maksettavan korvauksen määrästä. 

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutusehtojen kohdan OM 200 (Omaisuusvakuutuksen kohde) alakohdan 2 (Omaisuuden arvo) mukaan omaisuusvakuutuksessa arvon perusteena on uusarvo. Arvon peruste on kuitenkin nykyarvo, jos vakuutettavan kohteen arvo on alle puolet uusarvosta.

Alakohdan 2.1 (Uusarvo) mukaan uusarvolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai käyttöominaisuuksiltaan vastaavan omaisuuden rakentamis-, valmistus- tai hankintakustannuksia.

Alakohdan 2.2 (Nykyarvo) mukaan nykyarvolla tarkoitetaan samanlaisen tai käyttöominaisuuksiltaan vastaavan omaisuuden arvoa. Tällöin otetaan huomioon omaisuuden arvon aleneminen iän, käytön tai käyttökelpoisuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Rakennuksen hintaa arvioitaessa huomioidaan myös paikkakunnan muuttuneiden olosuhteiden vaikutus.

Alakohdan 2.4 (Rakennuksen arvo) mukaan rakennuksen uusarvo ja nykyarvo lasketaan käyttäen Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton hyväksymää Rakennuksen hinnan arviointi -arviointiohjetta. Arviointiohje käyttää termejä uudishinta ja nykyhinta. Sisällöltään ne kuitenkin vastaavat uusarvoa ja nykyarvoa.

Alakohdan 3 (Vakuutusmäärän peruste) mukaan vakuutusmäärän peruste voi olla valinnasta ja kohteesta riippuen
- täysarvo
- vakuutusmäärä
- ensivastuu.

Alakohdan 3.1 (Täysarvo) mukaan täysarvovakuutuksessa ei määritellä vakuutusmäärää, vaan vakuutusmaksun perusteena ovat kohteen arvoon vaikuttavat tekijät, kuten
- kohteen vakuutuspaikka
- kohteen tyyppi, esimerkiksi kerrostalo tai rivitalo
- kohteen koko, tilavuus tai pinta-ala.

Täysarvoperusteisesti vakuutetaan vain uusarvokohteita.

Vakuutusehtojen kohdan OM202 (Rakennus ja sen LVISA-laitteet) alakohdan 1 (Rakennus) mukaan rakennus on kiinteä, yhtenäinen kokonaisuus, jonka rakenteet antavat suojan ulkoisia olosuhteita vastaan.
[…]

Rakennukseen kuuluvat sen käyttöä palvelevat alkuperäiset, näitä vastaavat tai koko rakennukseen samantasoisina jälkeenpäin tehdyt kiinteästi asennetut rakenteet, kalusteet ja pinnoitteet. Rakennukseen kuuluvat savupiippu, tulisija sekä lämmitykseen tarvittavat polttoaineet.

Vakuutuksen kohteena eivät ole
- maaperä
- rakennuksen perustusrakenteet lukuun ottamatta perusanturoita
- rakennuksen LVISA-laitteet
- rakennuksessa harjoitettua toimintaa palvelevat LVISA-laitteet
- rakenteilla oleva rakennus
- peruskorjattavana oleva rakennus, ellei siitä ole erikseen sovittu ja merkitty vakuutuskirjaan
- käyttöomaisuuteen kuuluva omaisuus vaikka se olisikin rakennukseen kiinnitettyä
- vuokralaisen tai muun käyttäjän hankkima omaisuus, jota vakuutuksenottaja ei omista
- irtain omaisuus.

Alakohdan 2 (LVISA-laitteet) mukaan LVISA-laitteita ovat rakennuksessa sijaitseva ja rakennusta palveleva
- lämpötekniikka
- vesi- ja viemäritekniikka
- ilmastointitekniikka
- sähkötekniikka
- automaatiotekniikka
- konetekniikka
- tiedonsiirtotekniikka
- turvatekniikka.
[…]

Vakuutusehtojen OM203 (Irtaimisto) mukaan vakuutuksen kohteena on vakuutuspaikassa oleva vakuutuksenottajan omistama irtaimisto.

Vakuutusehtojen kohdan OM250 (Omaisuuden korvaaminen) mukaan
omaisuusvakuutuksen vahingon ja korvauksen määrä määritetään tämän ehdon mukaan, ellei vakuutukseen liittyvissä muissa ehdoissa tai vakuutuskirjassa ole toisin sovittu. Omaisuuden arvon ja vahingon määrän laskemisessa käytettävät uusarvon ja nykyarvon käsitteet on määritelty ehtokohdassa OM200 Omaisuusvakuutuksen kohde.
[…]

Ehtokohdan OM 250 alakohdan 1 (Vahingon määrän laskeminen) mukaan vakuutus korvaa vakuutustapahtumasta vakuutuksen kohteelle aiheutuneen suoranaisen, rahassa mitattavan esinevahingon. Omaisuuden arvo ja vahingon määrä määritetään vahinkohetken hintatason mukaan. Tunnearvoja, arvonalennusta tai menetettyjä tuloja ei korvata. Vahingosta vähennetään omaisuuden jäännösarvo.

Alakohdan 1.1 (Korjaaminen) mukaan korjaushinnan laskeminen perustuu normaaleihin työ- ja hankintakustannuksiin, joihin eivät sisälly yli- ja pyhätyökustannukset eivätkä muut jouduttamiskulut.

Korjauskustannuksia laskettaessa hyväksyttäviä kustannuksia eivät ole huollosta, kunnossapidosta, tilapäiskorjauksista tai omaisuuden tason parantamisesta aiheutuneet kulut.

Alakohdan 1.2 (Omaisuus ei ole korjattavissa) mukaan jos omaisuuden korjaaminen ei ole mahdollista tai taloudellisesta syystä tarkoituksenmukaista, on vahingon määrä omaisuuden arvo vähennettynä jäännösarvolla.

Alakohdan 2.1 (Korvausperusteet, Uusarvon mukainen korvaus) mukaan uusarvokorvaus maksetaan, jos omaisuuden nykyarvo on vähintään 50 prosenttia sen uusarvosta. Myös vakuutusmäärän on oltava uusarvon mukainen ja korvaus on enintään indeksillä tarkistettu vakuutusmäärä. Korvauksesta vähennetään omaisuuden mahdollinen jäännösarvo.
[…]

Alakohdan 2.2 (Nykyarvon mukainen korvaus) mukaan kun omaisuuden nykyarvo on alle 50 prosenttia uusarvosta, maksetaan korvauksena enintään omaisuuden nykyarvo vähennettynä mahdollisella jäännösarvolla. Jos omaisuus korjataan, vakuutusyhtiö korvaa niin suuren osan korjauskustannuksista kuin nykyarvon ja uusarvon välinen suhde osoittaa.

Asian arviointi

Osapuolten välillä on riidatonta, että kyseessä oleva ulko-oven rikkoutumiseen johtanut vahinkotapahtuma on vakuutuksesta korvattava vahinko. Asiakas on vaatinut korvausta ulko-oven uusimiskuluista aiheutuneesta laskusta. Vakuutusyhtiö on korvannut kuluista 600 euron osuuden katsoen, että vaurioituneen oven päivänarvo on laskenut alle 50 %:iin nykyarvosta. 

Vakuutuslautakunnalle toimitetun vakuutuskirjan mukaan kyseessä oleva rivitalorakennus on vakuutettu Kiinteistöturvalla ja LVIS – laitteet LVISA – turvalla muun ohessa rikosriskin varalta. Irtaimisto on vakuutettu irtaimistoturvalla. Vakuutuskirjan mukaan rivitalo ja LVIS – laitteet on vakuutettu täysarvosta ja irtaimisto 4.882 eurosta uusarvon mukaan. Vakuutusehtojen kohdan OM 200 alakohdan 3.1 mukaan täysarvoperusteisesti vakuutetaan vain uusarvokohteita. Tämän johdosta rakennus on tässä tapauksessa katsottava uusarvostaan vakuutetuksi. 

Rakennus on määritelty vakuutusehtojen kohdan OM 202 alakohdassa 1 kiinteäksi, yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jonka rakenteet antavat suojan ulkoisia olosuhteita vastaan. Ehtokohdan mukaan rakennukseen kuuluvat sen käyttöä palvelevat alkuperäiset, näitä vastaavat tai koko rakennukseen samantasoisina jälkeenpäin tehdyt kiinteästi asennetut rakenteet, kalusteet ja pinnoitteet. Rakennukseen kuuluvat savupiippu, tulisija sekä lämmitykseen tarvittavat polttoaineet.  

Vakuutuslautakunta toteaa, että yleisten sopimusoikeudellisten tulkintaperiaatteiden mukaan vakuutusehtoja on sovellettava ja tulkittava kokonaisuutena. Tässä tapauksessa vaurioitunut asunnon A 4 takaovi on rakennukseen kiinteästi asennettu ainesosa. Vakuutusehdoissa tai vakuutuskirjassa ei ole määräyksiä, joista ilmenisi, että vakuutusyhtiö käsittelisi oven kaltaisia rakennuksen rakenneosia erikseen arvioitavina korvattavina osakokonaisuuksina samaan tapaan kuin erikseen vakuutettavia LVIS – laitteistoa ja irtaimistoa, joita koskevat ehtokohdissa OM252 ja OM253 määritellyt yksilölliset korvaussäännöt. 

Lautakunnan näkemyksen mukaan ehtokohdan OM250 alakohtien 2.1 ja 2.2 uusarvon ja nykyarvon mukaista omaisuuden korvaamista koskevien määräysten perusteella ei voida päätellä, että korvattava omaisuus voi tilanteesta riippuen tarkoittaa joko rakennusta kokonaisuutena tai vain jotakin tiettyä rakennuksen rakenneosaa. Vakuutusehtojen perusteella rakennus on katsottava vakuutetuksi kokonaisuutena. Vakuutusehdoissa ei ole määräyksiä, joiden mukaan rakennuksen osien arvo tulee korvausta laskettaessa määritellä kunkin rakenneosan osalta erikseen. Tältä osin merkitystä ei ole sillä, että vakuutusalalla vakiintuneesti rakennusvahinkojen korvausten määrittelemisessä apuna käytetyn julkaisun ”Rakennuksen hinnan arviointi” mukaan rakennuksen eri osien arvoa arvioidaan erilaisilla perusteilla. Koska vakuutusyhtiö ei ole väittänytkään, että rakennuksen nykyarvo olisi tässä tapauksessa laskenut alle 50 %:iin sen uusarvosta, Vakuutuslautakunta katsoo, että vahinko tulee tässä tapauksessa korvata ehtokohdassa 2.1 tarkoitetun uusarvon mukaisesti. 

Vahingonkorvausoikeudellista rikastumiskieltoa koskevan vakuutusyhtiön väitteen osalta lautakunta toteaa, että vahingonkorvausoikeudessa esinevahinkojen korvaaminen perustuu muun ohessa vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:ään, jonka mukaisesti korvataan esineen korjauskulut tai tuhoutuneen esineen arvo sekä muut vahingosta aiheutuneet kulut. Vapaaehtoisessa vakuutuksessa omaisuusvahinkojen korvaamista koskevat säännökset ovat lähtökohtaisesti vakuutuksenantajien vapaasti määriteltävissä. Uusarvon perusteella vakuutettujen rakennusten vahinkojen korvaaminen vapaaehtoisesta vakuutuksesta rakennuksen jälleenhankintakustannusten perusteella johtaa käytännössä usein vahingonkorvauslain mukaisesti määräytyvää vahinkoa, toisin sanoen tuhoutuneen esineen vahinkohetkistä arvoa tai tämän arvon pohjalta laskettavia korjauskuluja suurempaan korvaukseen. Sitä, että omaisuusvahinko korvataan vapaaehtoisen vakuutuksen vakuutusehtojen mukaisesti uusarvon perusteella, ei voida ainakaan vakuutusyhtiön korvausvastuuta rajaavassa merkityksessä pitää vahingonkorvausoikeudellisen rikastumiskiellon vastaisena. 

Sen varalta, että Vakuutuslautakunta katsoisi vahingon korvattavaksi uusarvon perusteella, vakuutusyhtiö on pyytänyt mahdollisuutta selvittää vaurioituneen oven korjauskustannuksia ja ottaa huomioon takaoven sarjoituksen osalta. 

Vakuutusyhtiö on takaoven vaurioitumisesta pyytämiensä lisäselvitysten vastaanottamisen jälkeen antanut korvauspäätöksen, jonka mukaan se korvaa takaoven kokonaan uusimisesta aiheutuneet kulut päivänarvon mukaisesti. Päätöksen sisältönä on siten ollut, että takaoven kokonaan uusiminen korvataan vakuutuksesta. Asiakkaan puolelta on myöhemmin selvitetty, että kahdesta ovesta koostuneen takaoven ulomman oven lukkopesä on rikottu ja sisemmän oven karmi on haljennut ja lukkopesä vaurioitunut. Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt asiakkaan kertomusta oven vaurioista. Vakuutuslautakunta pitää vaurioista esitetyn selvityksen perusteella oven uusimista rakennuksen tarpeellisena korjaustoimenpiteenä. Oven uusimiskustannukset kuuluvat näin ollen korvattaviksi esitetyn laskun mukaisesti, eikä oven korjausmahdollisuuden selvittämistä voida enää tässä vaiheessa pitää perusteltuna. 

Vakuutuslautakunnalle esitetystä selvityksestä ei ilmene, millä perusteella vakuutusyhtiö on pitänyt lukkosepän laskusta vahingontorjuntakuluina maksettua 75,92 euron osuutta liiallisena. Tämän vuoksi lautakunta ei anna lausuntoa siitä, onko tästä kustannuserästä maksetun korvauksen vähentäminen vakuutusyhtiön maksettavaksi tulevasta lisäkorvauksesta perusteltua.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta suosittaa, että vakuutusyhtiö maksaa rakennuksen takaoven uusimiskustannuksista esitetyn laskun mukaisen korvauksen. Korvauksesta voidaan vähentää aiemmin maksetut 600 euroa.  

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala 

Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho