Tapahtumatiedot

Asiakas on maksanut internetissä luottokortillaan valuuttakauppapalveluja tarjoavalle GXFX-nimiselle yritykselle 300 euroa ja 4.000 euroa 20.1.2019 ja 7.000 euroa 22.1.2019. Veloittajana kaikissa maksutapahtumissa on ollut finproduct.trade-niminen taho.

Asiakkaan valitus

Asiakas on valituksessaan kertonut vahingossa käyttäneensä väärää online-sijoitusyhtiötä ja menettäneensä koko sijoituksensa kuukaudessa. Hän avasi tilin sijoitusyhtiössä 20.1.2019 ja maksoi silloin 300 euroa. Samana päivänä hän sijoitti 4.000 euroa ja myöhemmin 7.000 euroa.

Asiakkaan GXFX:lle siirtämiä varoja ei ikinä talletettu sijoitustilille. Yrityksellä ei ole toimilupaa välittää sijoituspalveluja, joten se ei ole voinut välittää asiakkaan toimeksiantoja. Yrityksen esittämät asiakkaan tiedot asiakkaan varoista ja kaupoista eivät olleet todellisia. Asiakas vaati yritystä palauttamaan varat, mutta ei saanut niitä takaisin.

Asiakas vaatii pankkia tekemään GFXF:lle chargebackin 11.300 euron suorituksista.

Pankin vastine

Pankki on vastineessaan todennut, että tapaus ei ole ollut Chargeback-kelpoinen Mastercardin sääntöjen mukaan, koska kyseessä on ollut sijoitustoiminta, joka on kortinhaltijan ja sijoituspalveluja tarjoavan yrityksen välinen asia. Pankki ei siten ole tehnyt chargebackia.

Pankki on täyttänyt oman velvollisuutensa silloin, kun maksutapahtumat on toteutettu. Asiakas on tehnyt tietoisen valinnan maksaa kortilla myyjälle reklamoidut suoritukset. Asiassa ei ole esitetty mitään, minkä perusteella pankki olisi vastuussa varojen palauttamisesta.

Selvitykset

Valitusta koskevan osapuolten kirjelmöinnin lisäksi lautakunnalle on toimitettu seuraavat asiakirjat:

• Asiakkaan reklamaatio GXFX:lle.
• Asiakkaan pankille 9.2.2019 tekemä reklamaatio.
• Suomen ja Viron finanssivalvojien verkkosivuilta otettuja kuvankaappauksia, joiden mukaan GXFX:llä ei ole toimilupaa kummassakaan maassa.
• Pankin korttiehdot.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Pankkilautakunnan on asiakkaan ja pankin välisen vastuujaon ratkaisemiseksi arvioitava, voidaanko tapauksessa katsoa kyseessä olevan sellainen myyjän sopimusrikkomus, josta pankki yleisluottokortin myöntäjänä ja siten hyödykesidonnaisen luoton myöntäjänä on yhteisvastuussa myyjän kanssa. Lisäksi on arvioitava, olisiko asiakas mahdollisen sopimusrikkomuksen johdosta oikeutettu maksamiensa suoritusten täyteen palautukseen.

Sovellettavat lainkohdat ja sopimusehdot

Kuluttajansuojalain (38/1978) 7 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan
Tämän luvun 18 ja 39 §:ää sovelletaan ainoastaan hyödykesidonnaiseen luottoon ja 36–38 §:ää ainoastaan tavaran hankkimiseksi myönnettävään hyödykesidonnaiseen luottoon.                                                     

Lain pakottavuutta koskevan 7 luvun 5 §:n mukaan
Sopimusehto, joka poikkeaa tämän luvun säännöksistä kuluttajan vahingoksi, on mitätön.[...]

Lain 7 luvun 7 §:n mukaan

Tässä luvussa tarkoitetaan:
[..]
3) hyödykesidonnaisella luotolla kulutushyödykkeen hankkimista varten myönnettävää kuluttajaluottoa, jonka antajana on myyjä tai palveluksen suorittaja itse taikka muu elinkeinonharjoittaja myyjän tai palveluksen suorittajan kanssa tekemänsä sopimuksen tai muun kuluttajien luotottamista koskevan järjestelyn perusteella;
[..]

Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 24/2010 vp) mukaan hyödykesidonnaisia luottoja ovat myös erityisluottokortit (tietyn liikkeen omat kortit) sekä niin sanotut yleisluottokortit (Visa, Mastercard), kuten korkein oikeus on voimassa olleen säännöksen (7 luvun 2 §:n 3 kohta) nojalla katsonut ratkaisussaan KKO:2007:6.

Lain Luotonantajan ja myyjän tai palveluksen suorittajan yhteisvastuuta koskevan 7 luvun 39 §:n (27.8.2010/746) mukaan
Kuluttajalla, jolla on oikeus pidättyä maksusta taikka saada hinnan palautusta, vahingonkorvausta tai muu rahasuoritus myyjältä tai palveluksen suorittajalta tämän sopimusrikkomuksen johdosta, on tämä oikeus myös sitä luotonantajaa kohtaan, joka on rahoittanut kaupan tai palveluksen. Luotonantaja ei ole kuitenkaan velvollinen maksamaan kuluttajalle enempää kuin on tältä saanut maksuina.
Jos myyjä ottaa tavaran takaisin tai jos kauppa muutoin puretaan myyjän ja kuluttajan välisin sopimuksin, kuluttaja voi vedota takaisinotosta toimitettuun tilitykseen tai kaupan purkuun myös kaupan rahoittanutta luotonantajaa kohtaan. Kuluttajalla ei kuitenkaan ole tällaista oikeutta, jos:
1)luotonantaja on ajoissa selkeällä tavalla ilmoittanut kuluttajalle, ettei myyjällä ole takaisinotto-oikeutta tai muuta oikeutta määrätä sopimuksesta ja, jos kaupan kohteena on lain mukaan rekisteröitävä tavara, rekisteriin on merkitty omistajaksi luotonantaja; tai
2)luotonantaja voi muutoin osoittaa kuluttajan tienneen myyjän oikeuksien rajoittamisesta.

Korttiehtojen mukaan myyjä tai palvelun suorittaja vastaavat luottotiliin liitetyllä kortilla ostetuissa ja maksetuissa tuotteissa ja palveluissa mahdollisesti esiintyvistä puutteista ja virheellisyyksistä. Pankki ei ole osallinen näihin sopimuksiin eikä vastaa näiden sopimusten ja niihin liittyvien ehtojen noudattamisesta. Kortinhaltija voi esittää myyjän tai palvelun suorittajan sopimusrikkomuksesta johtuvat vaatimuksensa myyjälle tai palvelun suorittajalle kohtuullisessa ajassa. Mikäli myyjä tai palvelun suorittaja ei täytä omia sopimusvelvoitteitaan sen jälkeen, kun kortinhaltija on reklamoinut tälle sopimusrikkomuksesta, kortinhaltija voi esittää sopimusrikkomukseen perustuvaa rahasuoritusta koskevan vaatimuksen pankille, joka on rahoittanut kaupan tai palveluksen. Vaatimus on esitettävä kohtuullisessa ajassa ilman aiheetonta viivytystä. Kohtuullisena aikana voidaan yleensä pitää kahta kuukautta. Kortinhaltijan vaatimus pankille voi koskea maksusta pidättäytymistä, hinnan palautusta, vahingonkorvausta tai muuta rahasuoritusta. Pankki ei ole kuitenkaan velvollinen maksamaan kortinhaltijalle enempää kuin on tältä saanut maksuina.

Edelleen korttiehtojen jäljitys- ja palautusvastuu toteuttamatta jääneestä tai virheellisesti toteutetusta maksutoimeksiannosta -kohdan mukaan pankki käynnistää kortinhaltijan ja/tai tilinomistajan pyynnöstä toimenpiteet korttitapahtuman jäljittämiseksi ja ilmoittaa sen tuloksista pyynnön esittäjälle. Pankilla on oikeus periä kortinhaltijalta kaikki jäljittämiskulut, jos maksutoimeksiannon toteuttamatta jääminen tai virheellinen toteuttaminen on johtunut kortinhaltijan antamista puutteellisista tai virheellisistä tiedoista.

Asian arviointi

Chargeback

Asiakas on vaatinut pankkia tekemään chargebackin maksunsaajalle. Pankin mukaan kyseessä on sijoituspalvelu eikä se korttimaksu ole siten chargeback-kelpoinen. Chargebackilla tarkoitetaan menettelyä, jossa kortinhaltijan pankki tekee kortinhaltijan pyynnöstä reklamaation maksunsaajan maksupalvelutarjoajalle korttijärjestelmän (Visa, Mastercard) kautta.

Chargeback-menettely liittyy siten kansainväliseen korttijärjestelmään ja sen osapuolten väliseen riidanratkaisuun. Kortinhaltijat eivät ole suoraan tämän järjestelmän jäseniä eikä esimerkiksi korttiehdoissa ole mainintaa chargeback-menettelystä. Ehdoissa on toisaalta mainittu, että pankki käynnistää kortinhaltijan pyynnöstä toimenpiteet korttitapahtuman jäljittämiseksi ja ilmoittaa sen tuloksista pyynnön esittäjälle. Kyseinen ehtokohta koskee toteuttamatta jäänyttä tai virheellisesti toteutettua maksutoimeksiantoa.

Tapauksessa ei ole esitetty maksutapahtuman osalta tapahtuneen mitään virheellistä, vaan ainoastaan vedottu maksunsaajan sopimusrikkomukseen. Pankkilautakunta katsoo, että tässä tapauksessa ei ole kyse toteuttamatta jääneestä tai virheellisesti toteutetusta maksutoimeksiannosta.

Pankin vastuu

Selvyyden vuoksi Pankkilautakunta toteaa, että asiakkaan tehtyä itse kyseessä olevat korttitapahtumat ei tapauksessa ole kyse maksupalvelulain 62 §:n mukaisesta maksuvälineen oikeudettomasta käytöstä eikä tapauksessa siten myöskään tule arvioitavaksi se, onko kortin oikeudeton käyttö johtunut siitä, että asiakas olisi huolimattomuudestaan laiminlyönyt maksupalvelulain 53 §:n ja korttiehtojen mukaisia velvollisuuksiaan. Asiakkaan vedottua tapauksessa maksunsaajan epärehellisyyteen ja pankin vastuuseen luottokorttiyhtiönä yhteistyökumppaneistaan tulee tapauksessa sovellettaviksi KSL:n edellä mainittu säännös, jonka mukaan hyödykesidonnaisen luoton – jollaisia myös yleisluottokortit ovat - myöntäjä on yhteisvastuussa myyjän tai palveluksen suorittajan kanssa tämän sopimusrikkomuksesta.

Pankkilautakunta katsoo, ettei asiakas ole tapauksessa osoittanut, että hänen luottokortillaan tekemänsä maksut vastaanottanut internetissä sijoituspalveluja tarjoava yritys ei olisi täyttänyt asiakkaan ja yrityksen välisen sopimuksen mukaisia velvoitteitaan ja että tapauksessa siten olisi kyse KSL:n mukaisesta myyjän tai palveluksen suorittajan sopimusrikkomuksesta, josta pankki luottokortinmyöntäjänä olisi lain 7 luvun 39 §:n mukaisessa vastuussa. Asiassa on muutenkin jäänyt epäselväksi, mihin suorituksiin myyjä sopimuksen mukaan on sitoutunut suhteessa asiakkaaseen.

Lopputulos

Edellä esitettyyn viitaten Pankkilautakunta ei suosita asiassa hyvitystä.

Pankkilautakunta oli yksimielinen.

PANKKILAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Sillanpää

Sihteeri Heino

Jäsenet:

Ahlroth
Atrila
Piilo
Pulkkinen