Tapahtumatiedot

Vakuutettu A (s. 2005) teki 28.8.2017 trampoliinilla tuplavoltin, jonka seurauksena A:n polvi osui kovalla vauhdilla silmäkulmaan. Silmän alle tuli mustelma, joka levisi poskeen, ja vasen poski turposi. A heräsi 3.9.2017 yöllä kovaan päänsärkyyn ja oksensi säryn seurauksena. Tämän jälkeen A oli sairaalassa seurannassa 3. - 4.9.2017. Onnettomuuden jälkeen A:lla oli paljon päänsärkyä ja pahoinvointia ja hänen koulunkäyntinsä vaikeutui. A:lle aloitettiin neuropsykologinen kuntoutus. A:n tutkimus- ja hoitokuluista haettiin korvausta yksityistapaturmavakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi, että A:lle oli tapaturman seurauksena aiheutunut aivotärähdys, josta toivutaan 1 - 2 viikon kuluessa. A:lle tehdyssä pään magneettitutkimuksessa ei ollut todettu tapaturmalöydöksiä. Yhtiö maksoi korvauksia yksityistapaturmavakuutuksesta vastaanottokäyntiin 23.11.2017 saakka. Tämän jälkeen aiheutuneita kuluja on korvattu A:n sairausvakuutuksesta.

Asiakkaan valitus

A:n huoltaja ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. Valituksessa todetaan, että A teki 28.8.2017 trampoliinilla tuplavolttia, joka epäonnistui ja polvi osui suoraan silmään. Kuten kaikki tietävät, liike-energia säilyy törmäyksessä ja tilanteessa liike tuli molemmista suunnista polven osuessa silmään. Tapaturman jälkeen tilannetta seurattiin aluksi kotona, koska A:n äiti on sairaanhoitaja ja tietää, millaiset ohjeet päivystyksestä olisi annettu. A oli väsynyt, vetämätön ja kalpea. Hän oli aluksi poissa koulusta, koska voimat eivät riittäneet. Varmuutta tajuttomuudesta ei ole, koska aikuiset eivät nähneet tapaturmaa. Oman kertomansa mukaan A ei muistanut tapahtuneesta kaikkea, eikä vieläkään osaa kertoa kaikkea siitä. A muistaa vain kovan säryn ja huonon olon.

A:lle ilmaantui 2.9.2017 jälkeisenä yönä kova päänsärky, minkä jälkeen hänet ohjattiin päivystyksestä sairaalaan aivoverenvuotoepäiltynä. Neurologi ei kuitenkaan käynyt katsomassa A:ta. Kasvojen luista otettiin MRI-kuva 5.10.2017, mutta pää kuvattiin vasta maaliskuussa 2018 eli kuuden kuukauden kuluttua onnettomuudesta. Syksyllä 2017 ja keväällä 2018, ennen pään kuvaamista, tehtiin myös neuropsykologiset tutkimukset. Tutkimuksissa todettiin, että muutokset A:n toimintakyvyssä ajoittuvat trampoliinionnettomuuden jälkeiseen aikaan ja voisivat luonteeltaan sopia aivovamman jälkioireiksi. A:n koulunkäynti on vaatinut onnettomuuden jälkeen ponnistelua ja A:lle on tehty tehostetun tuen päätös. Kuntoutus jatkuu neuropsykologilla.

A:n huoltaja vaatii, että A:n oireet korvataan tapaturmana, ei sairautena. Mikään muu kuin aivovamma ei ole voinut aiheuttaa A:n oireita. Myös lääkärit ja neuropsykologit ovat katsoneet, että oireet johtuvat tapaturmasta. Kyse ei ole ollut aivotärähdyksestä, toisin kuin vakuutusyhtiö on katsonut. Hoitokaan ei ole ollut pelkkää aivotärähdyksen hoitoa, kun neuropsykologisiin tutkimuksiin ja kuntoutukseen lähdettiin lähes heti. Mikäli lapsi lähtee päivystyksestä aivoverenvuodon epäiltynä, kyseessä ei todellakaan ole pelkkä aivotärähdys. A:n huoltaja katsoo, että vakuutusyhtiöllä on tapana kääntää kaikki tapaturmat sairauksiksi. Toki yhtiö tällöin välttyy haittakorvauksilta.

Vakuutuslautakunnalle toimittamissaan lisäkirjelmissä A:n huoltaja on todennut muun muassa, että A:n hoito on ollut puutteellista, samoin kuin sairauskertomuskirjaukset. Molemmista on kanneltu. Pään magneettitutkimus on tehty liian myöhään, eikä aivovammamuutoksia ole siksi voitu enää havaita. Lapsen lievässä aivovammassa, johon on liittynyt tajuttomuutta, muistinmenetys tai sekavuutta tai neurologisia löydöksiä, suositellaan seuranta-arviota 1 - 3 kuukauden kuluttua tapaturmasta. Myös aivojen magneettikuvausta suositellaan lähiviikkoina vamman sattumisesta, mikäli sitä ei ole tehty akuutissa vaiheessa. Ongelmana aivovammoista on, että millään alkuvaiheen kuvantamisella ei luotettavasti voida poissulkea aivovamman mahdollisuutta. Lapsille ei säteilyrasituksen vuoksi ilman hyviä perusteluita tehdä mielellään tietokonekuvauksia. Alkuvaiheen huolellinen arviointi ja vammautuneiden asiantunteva seuranta olisivat asioita, jotka säästäisivät monilta myöhemmiltä ongelmilta. A:n huoltaja katsoo, ettei aivovammojen Käypä hoito -suositukseen voi vedota, koska siinä ei käsitellä alle 16-vuotiaiden lasten aivovammoja.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa aiemman kantansa asiassa. Yhtiö toteaa, että korvattavat vammat ovat kasvojen ruhjeet, pään ja kasvojen alueen vamma sekä aivotärähdys. A:n päänsärky- ja väsymysoireistoon liittyviä tutkimus- ja hoitokuluja on korvattu sairausvakuutuksesta.

A:n päänsärky-, väsymys- ja muut nykyoireet eivät yhtiön kannan mukaan liity tapaturmaan. Tapaturmasta aiheutunut vamma on ensikäynnistä lähtien diagnosoitu ja hoidettu aivotärähdyksenä. Magneettikuvausta ei ensikäynnillä ole pidetty aiheellisena ja myöhemmin tehdyssä magneettikuvauksessa ei ole todettu tapaturmalöydöksiä. Aivovammojen Käypä hoito -suosituksen (29.12.2017) aivovamman diagnostiset kriteerit eivät A:n tapauksessa täyty. Kyseessä on ollut aivotärähdys, josta toivutaan 1 - 2 viikon kuluessa. Yksikään A:ta hoitaneista lääkäreistä ei ole asettanut hänelle aivovammadiagnoosia.

A:n nykyinen oireisto johtuu yhtiön kannan mukaan tapaturmasta riippumattomista syistä, eikä hoitokuluja voi siten enää tapaturmaan liittyvinä korvata. Tapaturmasta ei ole jäänyt pysyvää haittaa. Yhtiö pitää tekemiään korvauspäätöksiä vakuutusehtojen mukaisina ja katsoo, ettei syytä niiden muuttamiseen ole.

Lääketieteellinen selvitys

Vakuutuslautakunnalla on käytössään A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä ajalta 3.9.2017 - 24.3.2020.

Aluesairaalan päivystyksen tekstin 3.9.2017 mukaan A on 28.8.2017 tehnyt trampoliinilla tuplavoltin ja lyönyt omalla polvellaan naamaan. Tapahtuneen jälkeen A:n huoltaja on noudattanut commotio-ohjeita. A on 2.9.2017 leikkinyt pihalla trampoliinilla, mutta uutta tapaturmaa ei ole sattunut. Yöllä on alkanut puristava päänsärky päälaella ja A on oksentanut. Huoltajan arvion mukaan A on ollut selvästi väsyneempi normaalista. Päivystyksessä on todettu kasvojen vasemman puolen olevan turvonnut ja kasvoissa on ollut verenpurkaumia. Muita ulkoisia vamman merkkejä ei ole todettu ja neurologinen status on ollut normaali. A on lähetetty keskussairaalaan aivoverenvuodon poissulkuun. Keskussairaalan päivystyksen tekstin 3.9.2017 mukaan pään kuvantamista ei ole pidetty aiheellisena. Lääkäri on arvioinut, että A on todennäköisesti ensimmäisellä iskulla saanut aivotärähdyksen ja kun hän on 2.9.2017 ollut koko päivän leikkimässä, se on aiheuttanut päänsäryn ja oksenteluoireet. Päivystyksessä A on ollut oireeton. A on otettu lastenosastolle seurantaan. Lastentautien vuodeosaston tekstin 4.9.2017 mukaan A on ollut aamulla hyvävointinen ja kivuton ja hänet on kotiutettu.

Yksityisen lastenlääkärin sairauskertomustekstin 3.10.2017 mukaan A on tullut vastaanotolle poskessa olleen patin takia. Vasen poski on ollut vielä lievästi turvoksissa ja silmäkuopan alareunassa on ollut todettavissa selvä painauma. Silmän liikkeissä ei ole todettu poikkeavaa, purenta on ollut symmetrinen, suun avaus 50 millimetriä ja leukanivel aristamaton. A on ohjattu kasvojen magneettitutkimukseen murtumaepäilynä. Magneettitutkimuslausunnon 6.10.2017 mukaan tapaturmaiseksi tulkittavia löydöksiä ei ole 5.10.2017 tehdyssä kuvauksessa todettu. Lastenkirurgian poliklinikan tekstin 23.11.2017 mukaan A:n yleistila on ollut hyvä ja poskipäät siistin tuntuiset, vasemmalla puolella ei ole todettu enää mitään resistenssiä ja mustelma on ollut poissa. Kontrollit lastenkirurgian poliklinikalle on lopetettu.

Lastenneurologian poliklinikan kontrollikäyntiä 23.11.2017 koskevan tekstin mukaan A:n päänsäryt ovat loppuneet noin reilu viikko tapaturman jälkeen. A:n huoltaja on kuitenkin huomannut, että A on ollut syksyn aikana poikkeuksellisen väsynyt ja kalpea ja vetämättömämpi kuin yleensä. A harrastaa tennistä kilparyhmässä, mutta kahden kuukauden ajan on ollut vaikeampaa selvitä treeneistä. Huoltajan mielestä A:n muisti on huonontunut selvästi ja koulunkäynti vaatii enemmän ponnistelua kuin aikaisemmin. Päänsärkyä tai pahoinvointia ei ole enää esiintynyt. A:lla on ollut myös maaliskuussa 2016 lasketteluonnettomuus, jossa hän on saanut aivotärähdyksen. Tämän jälkeen on ollut puheen tuottamisen vaikeutta hetkellisesti. A itse ei ole kokenut, että koulu menisi huonommin. Arvosanat ovat olleet 7 - 9 luokkaa, kun A on aiemmin ollut 9:n ja 10:n oppilas. Vastaanotolla neurologinen status on ollut normaali. A:lle on ohjelmoitu laboratoriotutkimuksia ja päätetty pyytää lokakuussa 2017 otettu magneettikuva nähtäväksi. Soittoaikaa 8.12.2017 koskevan merkinnän mukaan magneettikuvan 5.10.2017 on ollut täysin normaali ja lääkäri on arvioinut, ettei A:lle sattunut tapaturma ole ollut mekanismiltaan riittävän vaikea aiheuttamaan aivovammaa. A:n huoltaja on ollut huolissaan A:n voinnista erityisesti muistin ongelmien vuoksi. Vaihtoehtoisena syynä on pidetty koulutilanteen kuormittavuutta. Lähetteen 20.12.2017 mukaan A:lle on tehty maksusitoumus neuropsykologin tutkimukseen pitkittyneen oireilun vuoksi.

Neuropsykologin lausunnon mukaan A on ollut tutkittavana 12.1., 13.1. ja 2.2.2018 ja palautekeskustelu on pidetty 22.2.2018. Lausunnon yhteenvedon mukaan A:n kognitiivinen suoriutuminen vastaa lähes kauttaaltaan keskitasoa tai vähän keskitasoa parempaa suoriutumista muihin samanikäisiin verrattuna. Kielelliset perustoiminnot sekä kielellinen päättely ovat kunnossa. Visuaalinen prosessointinopeus vastaa samanikäisten keskitasoa ja visuaalinen päättely vähän samanikäisten keskitasoa parempaa suoriutumista. Työmuistin toiminta on selvästi muita samanikäisiä parempaa. Pidempikestoisen muistin alueella sen sijaan ilmenee kuormittumista ja väsymistä sanalistaoppimisen tehtävässä. Myös kuullun tarinan muistaminen jää vähän keskimääräistä niukemmaksi. Visuaalinen kuviomuisti vastaa samanikäisten keskitasoa välittömästi sekä viiveen jälkeen arvioituna. A:n arkitoimissa ilmenee väsyneisyyttä, vetäytymistä kaverisuhteista, tunnereaktioiden voimistumista sekä muisti- ja oppimisvaikeuksia sekä ajoittain päänsärkyjä. A unohtaa nopeasti puhuttuja asioita ja vaatii muistuttelua. Tutkimuksessa on tullut esiin arjessa esiintyviin muistivaikeuksiin sopivia löydöksiä kielellisen aineksen oppimisessa ja muistamisessa. Muutokset A:n toimintakyvyssä ajoittuvat trampoliinionnettomuuden jälkeiseen aikaan ja voisivat luonteeltaan sopia aivovamman jälkioireiksi. A:lle on tehty kasvoluiden magneettikuvaus ja neuropsykologin arvion mukaan aivojen magneettikuvaus voisi olla aiheellinen tarkennus tutkimuksiin. A:lle on suositeltu neuropsykologista kuntoutusta, jonka tavoitteena olisi aivovammaoireiden läpikäynti ja niiden kanssa toimeen tulemisen tukeminen. Muistikuntoutus sekä arjen muistivaikeuksien kanssa toimeen tulemisen tukeminen olisivat myös kuntoutuksen tärkeitä sisältöjä. Lisäksi neuropsykologi on suositellut A:n seurantaa lastenneurologian yksikössä, sillä aivojen kehittyessä voi tulla uusia oireita ilmi.

Lastenneurologian tekstin 29.3.2018 mukaan A:lle on tehty pään magneettikuvaus, jossa ei ole todettu poikkeavuuksia. Aivojen rakenne on todettu normaaliksi.

Yksityisen yleislääkärin tekstin 8.3.2019 mukaan A:n neuropsykologinen kuntoutus on ollut edelleen kesken. Keskeinen löydös on neuropsykologin mukaan ollut se, että A:n kognitiivinen kapasiteetti on normaali, mutta oireisto painottuu väsyneisyyteen, vetäytymiseen kaverisuhteista, tunnereaktioiden voimistumiseen, muisti- ja oppimisvaikeuksiin sekä ajoittaisiin päänsärkyihin. Koulussa A saa oppimisvaikeuksien vuoksi tehostettua tukea. A kärsii ajoittain päänsärystä, joissa on arvioitu olevan migrenööttisen säryn kuvaa. Lääkäri on suositellut särkyyn tarvittaessa Primperania ja Pronaxenia.

Lastenneurologian poliklinikan tekstin 2.7.2019 mukaan A on tullut vastaanotolle mahdollisen tapaturman jälkeisen tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen tai oppimiskyvyn häiriön vuoksi. Tekstin mukaan A:lla on ollut edelleen päänsärkyjä, joihin voi liittyä valoherkkyyttä, mutta ei hajuherkkyyttä. Vatsakipuja ei ole ollut. Nyt loma-aikana ei ole enää ollut väsymystä, vaan väsyvyys on jäänyt siihen, kun koulu on loppunut. Keväällä 2019 A on joutunut ottamaan päiväunia koulupäivän jälkeen. Mitään vatsan toiminnan ongelmia, ripulia tai ummetusta, ei ole ollut. A:n koulumenestys on ollut hyvää ja numerot kokeista ja todistuksista ovat vaihdelleet 7 - 9 välillä. Keskittymisen haasteet ovat toisinaan vaikeuttaneet koulutyötä ja joissakin oppiaineissa on havaittu muistiin ja hahmottamiseen liittyviä pulmia. Haastavimpia ovat olleet soveltavat koulutehtävät. A:n työskentely on suhteellisen hidasta, hän ei aktiivisesti pyydä apua tai näytä osaamistaan oppitunneilla. Toiminnanohjauksen ongelmia näkyy siten, että opettajan täytyy aika ajoin muistuttaa tehtävän tekemisen aloittamisesta ja etenemisestä. Vastaanotolla on todettu A:n olevan ikäisekseen hyvin pienikokoinen. Neurologinen status on ollut normaali. A on ohjattu neuropsykologiseen tutkimukseen mahdollisten tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ongelmien toteamiseksi ja lääkitystarpeen tunnistamiseksi. Lisäksi on ohjelmoitu uni- ja valve-EEG pysähdystilanteiden vuoksi ja laboratoriokokeita hitaan pituuskasvun vuoksi. Tekstin 29.7.2019 mukaan uni- ja valve-EEG ja verikokeet ovat olleet normaalit. A:sta on tehty lähete endokrinologille viivästyneen kasvun syyn selvittämiseksi.

Endokrinologin merkinnän 29.10.2019 mukaan A:n laboratoriokokeet ovat olleet normaalit. Neuropsykologin tekstin 8.1.2020 yhteenvedon mukaan A:lle tehdyssä tutkimuksessa ei ole havaittu poikkeavaa keskittymisessä, tarkkaavuudessa, toiminnanohjauksessa eikä lyhyt- ja pitkäkestoisessa muistissa. Kognitiivisen kokonaiskehityksen on arvioitu etenevän vähintään ikäodotusten mukaisesti, mutta kielellisessä päättelyssä ja tuottamisessa on näyttäytynyt selvää työläyttä kuormittumisesta johtuen. A:n koulumenestyksen huomioiden on arvioitu, ettei ole syytä epäillä kyseisissä taidoissa tapahtuneen laskua. Neuropsykologin arvion mukaan A:n kuntoutuminen on edistynyt hyvin. A:lla on arvioitu olevan hyvä oppimiskyky, mutta kuormittumisyliherkkyyttä, joka näyttäytyy sananhaun työläytenä ja ajoittaisena vaikeutena saada omaa parasta osaamistaan esiin. Kuormittuminen voi näyttäytyä ärsykkeellisemmissä ympäristöissä myös häiriöherkkyytenä ja keskittymisen vaihteluna, mikä on huomioitava arjessa esimerkiksi toiminnan tauottamisella. Neurologin tekstin 24.3.2020 mukaan lastenneurologialle ei ole sovittu jatkokäyntejä.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon neurologian erikoislääkäri, LT Ivan Marinkovicilta.

Marinkovic toistaa lausunnossaan tapahtumatiedot ja käy läpi A:ta koskevaa lääketieteellistä selvitystä. Marinkovic toteaa, että aivovammadiagnostiikassa on ensisijaisen tärkeää perehtyä syvällisesti pään vammaan johtaneen tapaturman tietoihin. Tällöin analysoidaan vamman mekanismia ja sen energiaa. Sairauskertomusmerkinnät ovat arvioinnissa avainasemassa. Jälkikäteen todettua muistiaukkoa ei pidetä aivovammadiagnostiikassa luotettavana.

Aivovammadiagnoosin kriteerit on selkeästi määritelty Käypä hoito -suosituksissa. Lievä aivovamma on kyseessä, kun vahingoittuneen Glasgow Coma Scale -pistemäärä on 13 - 15 puolen tunnin kuluttua vammasta ja koko seurannan ajan ja jokin seuraavista kriteereistä täyttyy:
1. Enintään 30 minuutin tajuttomuus
2. Enintään 24 tunnin tapaturman jälkeinen muistiaukko (PTA)
3. Vähäinen vamman aiheuttama kallonsisäinen löydös aivojen TT- tai magneettikuvaksessa.

Marinkovic toteaa, että useisiin A:ta koskeviin sairauskertomusmerkintöihin on kirjattu, ettei A ole ollut trampoliinitapaturman yhteydessä tajuttomana. Myöskään muistiaukosta ei ole sairauskertomusmerkinnöissä mainintaan. Ensimmäisen hoitokontaktin 3.9.2017 tekstissä mainitaan, että A:n vointi on 2.9.2017 ollut tavanomainen, kun tapaturma on sattunut 28.8.2017. Mikäli kysymys on tyypillisestä aivotärähdyksestä, päänsärky, sekavuus, desorientaatio ja pahoinvointi ilmenevät tyypillisesti heti, eikä muutaman päivän viiveellä. A:n lähettäminen aivoverenvuodon poissulkuun keskussairaalaan ei ole viite aivovamman vakavuudesta, vaan kyse on sairaanhoidon tehtävienjaosta ja kullakin paikkakunnalla saatavilla olevista päivystyspalveluista.

Ensimmäiset konkreettisemmat maininnat väsyvyydestä esiintyvät vasta lastenneurologian käyntien yhteydessä. Tällöin on pyydetty vielä tarkemmat diagnostiset tutkimukset. Vuotoherkkäsekvenssein tehty magneettitutkimus on jäänyt normaaliksi, minkä nykyisten Käypä hoito -suositusten mukaan katsotaan poissulkevan DAI-tasoisen vamman. Menetelmä hahmottaa traumaattisia vuotojälkiä monen vuodenkin jälkeen aivovammasta.  Neuropsykologisilla menetelmillä ei voida tehdä spesifisti aivovammadiagnoosia. Neuropsykologiset testit voivat hyvin matalalla kynnyksellä hahmottaa erilaisia kognitiivisia haasteita, jotka voivat johtua monista muistakin syistä kuin aivovammasta. Testejä ei tämän vuoksi käytetä aivovammojen diagnostiikassa, mutta niillä voidaan käyttää diagnosoidun aivovamman provosoiman kognitiivisen poikkeavuuden tutkimisessa, seurannassa ja kuntoutuksessa. A:n kohdalla neuropsykologiset löydökset olivat hyvät ja ikäryhmän mukaiset alusta saakka. Väsyvyyden ei voida katsoa olevan syy-yhteydessä tapaturmaan.

Marinkovic katsoo, ettei A:lle ole tapaturman 28.8.2017 seurauksena syntynyt erittäin lievää vaikeampaa aivovammaa. Vammasta ei Marinkovicin käsityksen jälkeen ole jäänyt jälkitilaoireita.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys A:n tutkimus- ja hoitokulujen korvattavuudesta yksityistapaturmavakuutuksesta 23.11.2017 jälkeen sekä siitä, onko A:lle jäänyt tapaturman 28.8.2017 seurauksena pysyvää haittaa.

Sovellettavat vakuutusehdot

Vakuutuskirjan 23.5.2017 mukaan A:n henkilövakuutus sisältää mm. turvat tapaturman hoitokulujen varalta sekä korvauksen tapaturman aiheuttamasta haitasta.

Henkilövakuutuksen ehtojen (voimassa 1.7.2016 alkaen) kohdan 1 (Tapaturman määritelmä) mukaan vakuutuksen perusteella korvattava tapaturma on vakuutuksen voimassa ollessa sattunut äkillinen ja odottamaton tapahtuma, jonka yhteydessä syntyvä ulkoinen isku-, törmäys- tai lämpövoima tai kemiallisten aineiden koostumus aiheuttaa ruumiinvamman, jota voidaan pitää myös lääketieteellisin perustein ulkoisen tapahtuman aiheuttamana. (…)

Vakuutus ei korvaa
- vammaa, vamman laajuutta tai paranemisen pitkittymistä siltä osin kuin se johtuu tapaturmasta riippumattomista syistä, kuten sairaudesta, rakenteellisesta viasta tai tuki- ja liikuntaelimistön tai kudosten iänmukaisesta rappeutumisesta, vaikka ne olisivat olleet oireettomia ennen tapaturmaa (…).

Asian arviointi

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan lähtökohtaisena velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

A:lle on 28.8.2017 sattunut vakuutusehtojen mukainen tapaturma, kun hän on tehnyt trampoliinilla tuplavolttia ja hänen polvensa on osunut häntä pään alueelle. Tapaturman jälkeen A:n vasen poski on ollut turvoksissa ja silmän alla on ollut mustelma, joka on levinnyt myös poskeen. A:n tilaa on aluksi seurattu kotona, mutta huoltaja on vienyt A:n päivystykseen 3.9.2017, kun tämä on edeltävänä yönä herännyt voimakkaaseen päänsärkyyn ja oksentanut. Päivystyksessä A:n vointi ja neurologinen status ovat olleet normaalit eikä kuvantamistutkimuksille ole katsottu olleen aihetta. Myöhemmin A:ta on tutkittu neuropsykologisen oirekuvan, kuten väsyvyyden ja muistiongelmien vuoksi. A:lle on maaliskuussa 2018 tehty pään alueen magneettitutkimus, jossa ei ole todettu vammalöydöksiä.

Vakuutuslautakunta viittaa A:ta koskevaan lääketieteelliseen selvitykseen ja hankkimaansa asiantuntijalausuntoon. Ottaen huomioon alkuvaiheen oirekuvan ja löydösten puutteen Vakuutuslautakunta katsoo, ettei A:lle ole aiheutunut tapaturmassa 28.8.2017 aivovammaa, joka olisi ns. aivotärähdystä eli erittäin lievää aivovammaa vakavampi. Lautakunta katsoo käytettävissään olevan selvityksen perusteella, ettei A:n tutkimuksen ja hoidon tarve 23.11.2017 jälkeen ole enää johtunut tapaturmasta. Tapaturman seurauksena ei myöskään ole jäänyt pysyvää haittaa.

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvauspäätöksiä vakuutusehtojen mukaisina.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Laine

Jäsenet:
Koskiniemi
Kummoinen
Niklander
Rahijärvi