Tapahtumatiedot

Moottoripyörä on 27.3.2018 vaurioitunut lunastuskuntoon. Moottoripyörän omistaa rahoitusyhtiö ja haltijaksi on merkitty A, joka on merkitty liikenne- ja kaskovakuutuksen vakuutuksenottajaksi. Vakuutus on alkanut vakuutusyhtiössä 3.7.2017. Moottoripyörää kuljettanut B on A:n entinen aviomies. Avioliitto on päättynyt eroon vuonna 2013. 

Vakuutusyhtiö katsoo korvauspäätöksessään, että vakuutusta tehtäessä yhtiölle on annettu vääriä tietoja ajoneuvon todellisesta käyttäjästä ja, että vakuutussopimus ei sido yhtiötä. Mikäli tieto ajoneuvon todellisesta käyttäjästä olisi tullut myyntitilanteessa yhtiön tietoon, vapaaehtoista vakuutusta ei olisi kyseiselle ajoneuvolle myönnetty. 

Asiakkaan valitus

A vaatii asiamiehen laatimassa valituksessaan, että Vakuutuslautakunta vahvistaa, ettei asiassa ole vakuutusta myönnettäessä edes kysytty tietoa mahdollisesta muusta käyttäjästä kuin ajoneuvon haltijasta, ja kehottaa vakuutusyhtiötä tällä perusteella käsittelemään asian uudelleen. 

Moottoripyörä on ostettu osamaksulla 3.7.2017. Myyjäliike on tuolloin täyttänyt vakuutushakemuksen osana rahoituspäätöksen järjestelyjä. Kauppakirjan perusteella vaikuttaa ilmeiseltä, että myyjäliike on rahoitussopimuksen solmimisen yhteydessä hakenut myös vakuutuksen moottoripyörälle, ja vakuutuksenottajaksi on merkitty moottoripyörän ostaja A. 

Valituksen mukaan mikään vakuutusyhtiön selvitys ei viittaa siihen, että vakuutuksen ottamisen yhteydessä olisi esitetty A:lle itselleen kysymyksiä siitä, käyttääkö moottoripyörää hänen itsensä lisäksi joku kolmas henkilö. Myyjäliikkeiden yleinen käytäntö ja rahoitus- ja vakuutusyhtiöiden myyjäliikkeille antama yleinen ohjeistus on tässäkin tapauksessa oletettavasti ollut se, että vakuutuksenottajaksi merkitään henkilö, joka myös rahoitussopimuksen mukaan on moottoripyörän ostaja, minkä ohjeistuksen mukaan myyjäliike on menetellyt. A on suorittanut osamaksusopimuksen mukaisia osamaksuja, eikä vakuutusyhtiö tai rahoitusyhtiö ole väittänyt, ettei A olisi tosiasiallisesti sitoutunut maksamaan osamaksueriä. 

Vakuutuslautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaisesti vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuuden sisältö määräytyy sen mukaisesti, mitä kysymyksiä tälle on esitetty vakuutusta haettaessa. Vastaavasti vakuutuksenottajalla ei ole tiedonantovelvollisuutta sellaisista seikoista, joista hänelle ei ole esitetty kysymyksiä. Näyttötaakka siitä, mitä kysymyksiä vakuutusta otettaessa on esitetty, on vakuutusyhtiöllä. Yhtiön tulee osoittaa, että se olisi vakuutusta otettaessa pyytänyt selvitystä siitä seikasta, jonka vakuutusyhtiö väittää tulleen virheellisesti ilmoitetuksi. 

Vakuutusyhtiön korvauspäätös perustuu väitteeseen siitä, että vakuutuksenottaja olisi menetellyt vilpillisesti. Jotta menettely olisi vakuutussopimuslain tarkoittamalla tavalla vilpillinen, tulisi vakuutuksenottajan olla tietoinen antamansa vastauksen virheellisyydestä ja pyrkiä menettelyllään saamaan taloudellista hyötyä. Hyötymistarkoitus erottaa vilpillisen menettelyn muusta tahallisesta menettelystä. Sekä vilpillisen että tahallisen väärien tietojen antamisen toteutuminen edellyttäisi, että vakuutuksenantaja olisi ennen vakuutussopimuksen solmimista esittänyt selkeästi sellaisen kysymyksen, johon olisi annettu väärä vastaus. Mikäli esitetyt kysymykset ovat olleet puutteelliset tai epäselvät, on vastuu vakuutuksenantajalla. 

Vakuutusyhtiön päätöksessä väitetään, että B on moottoripyörän tosiasiallinen haltija. Tämän väitteen tueksi ei ole esitetty mitään selvitystä. Ajoneuvon ostoon liittyvän osamaksusopimuksen solmimisen ajankohtaan B on ollut suorittamassa vankeusrangaistusta, jolloin hän ei ole voinut olla ajoneuvon tosiasiallinen haltija sillä hetkellä. A on suorittanut osamaksueriä vielä elo- ja syyskuussa 2018, mikä viittaa siihen, että hän on moottoripyörän osamaksusopimukseen kirjatulla tavalla velallinen ja sen myötä moottoripyörän haltija. 

Asian lopputuloksen kannalta olennaisimmasta seikasta, eli siitä, mitä kysymyksiä A:lle on esitetty vakuutusta myönnettäessä, ja mitä niihin on vastattu, ei ole esitetty vakuutusyhtiön puolesta mitään selvitystä. 

Vakuutusyhtiö ei ole esittänyt selvitystä siitä, että vakuutussopimusta myönnettäessä A:lle olisi kysytty joku kysymys, johon tämä olisi vastannut virheellisesti. Vakuutusyhtiö ei pelkän väitteen lisäksi ole esittänyt mitään selvitystä siitä, etteikö rahoitussopimus itsessään olisi pätevä, tai etteikö A olisi täyttänyt rahoitussopimuksen mukaisia velvoitteitaan. Vastaavasti A on esittänyt selvitystä osamaksusuorituksista ja siitä, että moottoripyörän hankintahetkellä B on ollut suorittamassa vankeusrangaistusta. Näin ollen vakuutusyhtiön väite siitä, ettei A olisi moottoripyörän todellinen haltija, ei perustu vakuutusyhtiön esittämiin tai mihinkään muihinkaan selvityksiin. Valituksen mukaan vakuutusyhtiö ei ole täyttänyt näyttötaakkaansa sen suhteen, että A olisi antanut sille virheellisen tiedon. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toteaa vastineessaan, että yhtiö ei vastuunvalintaohjeidensa mukaan myönnä vapaaehtoisia vakuutuksia henkilölle, jolla on niin vakavia maksuhäiriöitä, ettei hänen maksuhäiriöiden laatu ja laajuus huomioon ottaen voida arvioida maksavan myöskään vakuutusmaksujaan. Yhtiö ei tämän vuoksi olisi myöntänyt moottoripyörälle vapaaehtoista vakuutusta, jos vakuutuksen hakijana olisi ollut B. Moottoripyörä on ostettu ja sille on tehty vakuutus autoliikkeessä vakuutusyhtiöiden yhteisen Netso -järjestelmän kautta. Autoliike on ilmeisesti lopettanut toimintansa, koska sille ei löydy mitään yhteystietoja, joista jonkun yrityksen edustajan voisi tavoittaa. Yhtiön myyntipäällikkö on muussa yhteydessä yrittänyt myös käydä henkilökohtaisesti autoliikkeen osoitteessa, mutta ei ole löytänyt osoitteesta toimivaa yritystä. Tämän vuoksi yhtiö ei pysty toimittamaan tämän moottoripyörän ostoon tai vakuutuksen tekemiseen liittyviä yksilöityjä tietoja tai sopimuksia.

Vakuutus on kuitenkin tehty Autoalan Keskusliitto ry:n "Kauppasopimus"-nimisellä vakiolomakkeella, johon myyjä täyttää yhdessä ostajan kanssa muun muassa ajoneuvon ostajatiedot sekä haluttua vakuutusta koskevat tiedot. Lomakkeella on kohdat "Ostaja I", "Ostaja II" ja "Muu haltija/käyttäjä". Lisäksi kohdassa "Vakuutukset" rastitetaan annetuista vaihtoehdoista, onko vakuutuksenottaja Ostaja I, Ostaja II vai Muu haltija/käyttäjä.

Ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun asetuksen mukaan ajoneuvon haltijalla tarkoitetaan sen pääasiallista käyttäjää. Jos ajoneuvoa pääasiallisesti kuljettaa muu henkilö kuin sen omistaja tai haltija, tämä merkitään rekisteriin ajoneuvon käyttövastaavaksi. Kauppasopimuslomakkeella kysytään ostajan tiedot ja ostaja merkitään ajoneuvon haltijaksi. Kauppasopimuksessa on mahdollista ilmoittaa myös muu haltija tai ajoneuvon käyttäjä. Kauppasopimuksen allekirjoittajalle ei voi olla epäselvää, että auton tosiasiallinen käyttäjä on merkittävä ajoneuvon haltijaksi ja vakuutuksenottajaksi. Rekisteriin ei ole merkitty mitään muuta haltijaa tai käyttäjää kuin A. Yhtiö katsoo, että näillä ei seikoilla ei ole tässä tapauksessa edes merkitystä, koska A on yhtiön erikoistarkastajalle myöntänyt tienneensä, että B:n luottotiedoilla vakuutusta ei myönnettäisi. Tämä on ollut syynä sille, että vakuutukset on merkitty A:n nimiin.

A on myöntänyt yhtiön erikoistarkastajalle, ettei hän ole ajanut moottoripyörällä kertaakaan tämän vakuutuksen voimassaolon aikana. Hän on tosin ajanut pyörällä joskus aiemmin. Yhtiö pitää A:n erikoistarkastajalle alun perin antamaa selvitystä luotettavampana kuin hänen nyt lausuntopyynnön yhteydessä asiamiehensä välityksellä antamia selostuksia moottoripyörän käytöstä ja vakuutuksen ottamisesta. 

Yhtiö katsoo, että selvitysten mukaan vakuutukset on otettu A:n nimiin ja hänet on ilmoitettu ajoneuvon ainoaksi haltijaksi, vaikka ajoneuvon tosiasiallinen haltija ja ainoa käyttäjä on ollut B. Selvityksistä ilmenee, että järjestely on toteutettu nimenomaisesti siksi ja tietoisena siitä, ettei B:lle olisi myönnetty kaskovakuutusta. Yhtiön mielestä A on toiminut B:n bulvaanina kauppa- ja vakuutussopimuksia tehtäessä. Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO:2006:79 ilmenevän oikeusohjeen mukaan tällaiseen tilanteeseen sovelletaan vakuutussopimuslain 22 ja 23 §:ien säännöksiä vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuudesta ja sen rikkomisen seurauksista.

Vakuutuksenottaja on vakuutusta tehtäessä antanut yhtiölle vääriä tietoja ajoneuvon todellisesta haltijasta ja käyttäjästä. Yhtiö ei olisi myöntänyt vakuutusta, jos olisi saanut näistä seikoista oikean tiedon. Tämän vuoksi vakuutussopimus ei sido yhtiötä, eikä yhtiöllä ole velvollisuutta korvata vahinkoa.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko A antanut vakuutusyhtiölle vilpillisesti väärää tietoa ja sitooko vakuutussopimus vakuutusyhtiötä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 22 §:n (Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus) mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi tai puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 23 §:n (Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti vahinkovakuutuksessa) mukaan jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on vahinkovakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.

Jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, korvausta voidaan alentaa tai se evätä.

Asian arviointi

Vakuutussopimuslain 22 §:n mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutussopimuslain säännösten perusteella vakuutuksenottajapuolella ei ole oma-aloitteista tiedonantovelvollisuutta, vaan tiedonantovelvollisuus koskee vakuutuksenantajan esittämiä kysymyksiä. 

A on ostanut moottoripyörän osamaksukaupalla 3.7.2017. B on ollut tuohon aikaan suorittamassa vankeusrangaistusta. A on itse kertonut vakuutusyhtiön erikoistarkastajalle, että he ovat B:n kanssa eronneet vuonna 2013, mutta asuvat nykyään yhdessä.

Vakuutus on yhtiön kertoman mukaan tehty Autoalan Keskusliitto ry:n "Kauppasopimus"-nimisellä vakiolomakkeella, johon myyjä täyttää yhdessä ostajan kanssa tiedot muun muassa ajoneuvon ostajasta ja haluttua vakuutusta koskevat tiedot. Vakiolomakkeesta on Vakuutuslautakunnalle toimitettu kuitenkin vain malli. Vakuutusyhtiön selvityksestä ei käy ilmi, millä lomakkeella tässä tapauksessa vakuutusta on haettu, eikä myöskään se, minkä sisältöisiin vakuutusyhtiön kysymyksiin A on autoliikkeessä vakuutusta tehtäessä vastannut. 

Vakuutusyhtiö on vedonnut vastineessaan ajoneuvojen rekisteröinnistä annettuun asetukseen, jonka mukaan ajoneuvon haltijalla tarkoitetaan sen pääasiallista käyttäjää. Tässä tapauksessa kyse on kuitenkin siitä, onko haltijatietoa kysytty riittävän selkeästi vakuutusta haettaessa. Ajoneuvon rekisteröintitiedot ja vakuutustiedot ovat kaksi eri asiaa. 

Vakuutusyhtiö kantaa vastuun siitä, että vakuutusta tehtäessä esitetyt kysymykset ovat riittävän selkeitä. Vakuutuslautakunta katsoo, että asiassa ei ole esitetty riittävää näyttöä siitä, mitä A:lta on kysytty vakuutusta tehtäessä.
Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole osoittanut vakuutuksenottajan antaneen vakuutusyhtiölle vilpillisesti väärää tietoa ajoneuvon todellisesta käyttäjästä.  

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutussopimusta vakuutusyhtiötä sitovana ja kehottaa yhtiötä käsittelemään vahinkoasian uudelleen. 

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Turunen 

Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Yrttiaho
Vyyryläinen