Tapahtumatiedot

Asiakkaan omakotitalo irtaimistoineen on 15.4.2017 tuhoutunut tulipalossa. Vakuutusyhtiö on suorittanut korvauksia irtaimistosta 42.634,33 euroa. Asiakas itse arvioi irtaimiston arvoksi 60.000 euroa.  

Asiakkaan valitus

Asiakas pyytää asiamiehen laatimassa valituksessa, että vakuutusyhtiö suositettaisiin arvostamaan tulipalossa tuhoutunut koti-irtaimisto 55.000 euroon ja korvaamaan se mainitusta arvosta. Lisäksi asiamies pyytää Vakuutuslautakuntaa suosittamaan vakuutusyhtiötä korvaamaan valittajalle tähän mennessä asian käsittelystä aiheutuneet lakimieskulut 1.852,74 euroa. 

Kyseessä on asiakkaan ja vakuutusyhtiön vakuutussopimus, johon sisältyy omakotivakuutus koskien nyt kyseessä olevaa asuinkiinteistöä. Vakuutuksen kohteena on vuonna 1962 rakennettu puinen omakotitalo irtaimistoineen. Koti-irtaimistosta vahinkotilanteessa suoritettava enimmäiskorvaus on 84.267 euroa. Mainittu asuinrakennus irtaimistoineen on tuhoutunut 15.4.2017 tulipalossa. Vakuutusyhtiö on antanut 20.7.2017 asiassa lopullisen korvauspäätöksen, jonka perustella se on päätynyt suorittamaan irtaimistosta korvauksia 42.634,33 euroa. Asiakas katsoo päätöksen olevan kohtuuton, ottaen huomioon asiakkaan esittämän selvitys irtaimiston todellisesta arvosta ja vakuutusyhtiön ilmeinen ”tinkimispolitiikka”. 

Asiakas ja hänen puolisonsa ovat arvioineet koti-irtaimiston arvoksi noin 60.000 euroa. Laskelma on tehty vakuutusyhtiölle toimitetulla lomakkeella. Asiakas päätyi laskelmiensa pohjalta vaatimaan korvausta irtaimistosta 55.000 euroa, sillä asiakkaalle on tärkeää saada rahat kertakorvauksena voidakseen keskittyä ”kuittisirkuksen” sijasta uuden kodin ja irtaimiston hankintaan. Laskelma on tehty ohjeiden mukaan ja perustaen arvostusratkaisu parhaaseen saatavilla olevan tietoon. Vakuutusyhtiö ei ole osoittanut missään vaiheessa sitä, miten ja miltä osin asiakkaan laskelmat eivät vastaisi todellisuutta. Korvauskäsittelijä tarjosi kertakorvauksena aluksi 23.000 euroa, mutta asiakas kieltäytyi hyväksymästä tarjousta. Korvauskäsittelijän seuraava tarjous oli 29.000 euroa, jota asiakas ei voinut myöskään katsoa kohtuulliseksi. Viimeisimpänä tarjouksena korvauskäsittelijä ehdotti 35.000 euroa, joka yhä vastaa asiakkaan käsityksen mukaan vain hieman puolta koti-irtaimiston arvosta. On sanomattakin selvää, ettei asiakas voinut hyväksyä ehdotettua summaa. Lopulta vakuutusyhtiö asiakkaan asiamiehen vaatimuksesta teki ratkaisunsa ja päätti myöntää korvauksia irtaimistosta 42.634,33 euroa. Asiakas ei ole tähänkään päätökseen tyytyväinen.

Koti-irtaimiston arvoon vaikuttaa merkittävimmin se, että kaikki siihen kuuluvat esineet ovat käytännössä uusia tai enintään muutaman vuoden vanhoja. Näin ollen suurimman osan koti-irtaimistoon kuuluvista esineistä voisi arvostaa vakuutussopimuksen yleisten ehtojen mukaisesti yksinkertaisesti jälleenhankinta-arvoonsa ilman ikävähennyksiä. Asiakkaan laatiman irtaimistolistan perusteella on selvää, ettei asiakkaan tilannetta voida miltään osin saattaa ennalleen 35.000 euron korvauksella, joka ei kattaisi kuin murto-osan viisihenkisen perheen irtaimiston jälleenhankintakuluista.  

Vakuutusyhtiö on jopa ehdottanut ratkaisuksi edellä mainittua 35.000 euron kertakorvauksen suorittamista ja sitä ylittävien hankintojen korvaamista kuittien perusteella. Mainitunlainen menettely on asiakkaan kannalta kohtuuton, ottaen huomioon jopa vuosia kestävästä kuittien tallettamisesta ja vakuutusyhtiölle lähettämisestä. Lisäksi asiakas joutuisi tällöin elämään jatkuvassa epävarmuudessa siltä osin, kuin hän ei voisi ennustaa vakuutusyhtiön yksittäisiin hankintoihin liittyviä korvauspäätöksiä. Mainitunlainen menettely ei vaikuta perustuvan vakuutuskirjaan, eikä myöskään voimassa oleviin yleisiin ehtoihin. Yleisten ehtojen kohdassa 6.1 on määritelty irtaimistosta suoritettavan korvauksen laskentaperusteeksi jälleenhankinta-arvo, "jolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannusta". Rahana suoritettavissa korvauksissa otetaan huomioon yleisten ehtojen kolmas kohta, jossa määrätään korvauksen suorittamisvaihtoehdoista. Mainitun kohdan mukaan vakuutusyhtiöllä on oikeus korjauttaa vahingoittunut esine tai itse hankkia korvaava esine. Rahana maksettavan korvauksen enimmäismäärä määräytyy sen mukaan, mitä yhtiö olisi itse maksanut vastaavasta esineestä myyjälle tai sen korjaajalle. Lienee selvää, että mainitulla vakuutusyhtiön määrittämällä summalla viitataan nimenomaan jälleenhankinta-arvoon arvonmäärityksen perustana.

Korvauskäsittelijä ei ole riitauttanut missään vaiheessa asiakkaan irtaimistostaan esittämää listaa eikä hänen arvonmäärityksensä perusteita. Lisäksi vakuutusyhtiön lopullisen korvauspäätöksen mukainen korvaussumma on 85 % alkuperäistä vakuutusyhtiön ehdottamaa summaa suurempi. Koko ajan asiakas on kuitenkin vedonnut vaatimuksensa perusteena samaan laatimaansa irtaimistolistaan. Tämä viittaa siihen, etteivät vakuutusyhtiön laskelmat ole tähän mennessä perustuneet muuhun kuin pyrkimykseen minimoida yhtiön korvausvelvollisuutta. Koska korvausvastuun enimmäismäärä ei vaaditussa 55.000 euron summassa ylity ja korvaus jää yhä huomattavasti alle laskennallisen jälleenhankinta-arvon, ei vakuutusyhtiöllä voi olla vakuutussopimukseen perustuvia syitä laskea rahamääräistä korvaustaan alle vaaditun määrän.

Vakuutusoikeudellisia periaatteita ovat yhtäältä täyden korvauksen periaate ja toisaalta rikastumiskielto. Lienee selvää, ettei asiakas voi miltään osin rikastua vaatiessaan jopa jälleenhankintahintaa alhaisempia korvauksia vakuutetusta irtaimistostaan. Täyden korvauksen periaate ei toteudu miltään osin vakuutusyhtiön myöntämällä korvaussummalla. Mikäli vakuutusyhtiön laskelmat pitäisivät paikkansa, olisi henkilöä kohden tuhoutuneesta irtaimistosta korvattava määrä vain 8.400,00 euroa, mitä vakuutusyhtiö tuskin kehtaisi edes ehdottaa vastaavan kokoisessa asunnossa yksin asuvalle henkilölle tämän esittäessä perustellun arvionsa huomattavasti suuremmasta vahingosta.

Asiakkaan asiamies viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 320/13, jossa kysymys oli vakuutusyhtiön mukaan poikkeuksellisen laajasta koti-irtaimistosta, josta yhtiö oli valmis suorittamaan vain 50 % irtaimiston arvosta rahamääräisenä kertakorvauksena vakuutuksenottajalle. 

Koska vakuutusyhtiötä on lähestytty tässä asiassa lakimiehen toimesta jo neuvotteluvaiheessa ja edellä esitetyt näkökannat on tuolloin tuotu vakuutusyhtiön tietoon, katsoo asiakas tässä asiassa olevan asianmukaista, että vakuutusyhtiö suositettaisiin lisäksi korvaamaan hänelle lakimiehen käytöstä aiheutuneet kulut. Asiakas ei ole saanut pyynnöistään ja lakimiehen kirjelmästä huolimatta minkäänlaista perustelua sille, miksi vakuutusyhtiö toimii yleisten ehtojensa vastaisella tavalla ja aliarvostaa saamastaan näytöstä huolimatta asiakkaan koti-irtaimiston räikeällä tavalla.

Vakuutusyhtiön vastine

Yhtiö toteaa vastineessaan, että yhtiön maksama korvaus perustuu asiakkaan toimittamaan luetteloon menetetystä irtaimistosta. Luetteloon sisältyvät tiedot kunkin tuotteen ostoajankohdasta, tuotteen jälleenhankintahinnasta
sekä kustakin tuotteesta vaadittu korvaus. Yhtiö on arvioinut vakuutusehtojen mukaisesti menetettyjen tuotteiden arvon ennen vahinkoa em. luettelon perusteella. Korvausta laskettaessa yhtiö on vähentänyt osasta tuotteita vakuutusehtojen mukaisen ikävähennyksen osuuden tai arvioinut tuotteen päivänarvon. Edellä mainitun vuoksi korvaus ei ole asiakkaan vaateen mukainen vaan jonkin verran alhaisempi.

Yhtiö on 11.7.2017 tarjonnut asiakkaalle menettelyä, jonka mukaan asiakas voisi ostaa uuden vastaavanlaisen tuotteen, toimittaa tästä yhtiölle kuitin ja yhtiö korvaa kuitin ja korvatun summan erotuksen. Em. menettelyä voidaan soveltaa niissä tapauksissa, joissa tuotteen arvo arvioidaan vakuutusehtojen mukaan päivänarvon mukaisesti ja tuotteen arvo ei ollut alentunut vahinkohetkellä yli 50 % jälleenhankintahinnasta.

Kuittien mukaisesti tehtävä korvaus voi olla järkevä ja asiakasystävällinenkin vaihtoehto, koska omaisuus, joka arvioidaan päivänarvon mukaan ja jonka arvo ei ole vahinkohetkellä ollut alle 50 % jälleenhankintahinnasta, voidaan ehtojen mukaisesti korvata uuden vastaavan tuotteen kuittia vastaan, vaikka menetetyn tuotteen arvo ei olisi ollut vahinkohetkellä täysin uuden vastaavan tuotteen arvoinen rahassa. Tuotteiden osalta, joiden päivänarvo on ollut vahinkohetkellä alle 50 % jälleenhankintahinnasta ja tuotteet, joiden arvo katsotaan ikävähennystaulukon mukaisesti, ei ole tätä mahdollisuutta.

Yhtiö katsoo, että se on maksanut korvauksen vakuutusehtojen mukaisesti. Ilman em. lisäselvityksiä se ei voi maksaa asiakkaiden toimittaman irtaimistoluettelon perusteella enempää korvausta palossa tuhoutuneesta irtaimistosta.

Yhtiö toteaa vielä vastineessaan, että Vakuutuslautakunta on vapaaehtoinen riidanratkaisuelin, jonka palveluiden käyttäminen ei edellytä lakimiestä. Asianajokustannukset eivät myöskään ole kotivakuutuksesta korvattavaa kulua. Edellä mainitun vuoksi korvausta asiakkaan asiamieskustannuksista ei voida maksaa kotivakuutuksesta. 

Selvitykset

- Asiakkaan laatima irtaimistoluettelo, jossa on vakuutusyhtiön tekemiä merkintöjä

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kyse tulipalossa tuhoutuneen irtaimiston vahingon määrästä. 

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Kotivakuutusehdot (voimassa 1.1.2016 alkaen)

6 Irtaimiston korvaaminen

6.1 Jälleenhankinta-, päivän- ja jäännösarvot

Irtaimistovahingossa korvauksen määrän perusteena on jälleenhankinta-arvo, jolla tarkoitetaan uuden samanlaisen tai lähinnä vastaavan omaisuuden hankintakustannusta. Kun korvaus suoritetaan rahana, korvauksen määrässä huomioidaan kuitenkin kohdassa 3 mainitut alennukset. Jos omaisuuden arvo on iän, käytön, käyttökelpoisuuden alenemisen tai muun vastaavan seikan vuoksi alentunut yli 50 % jälleenhankinta-arvosta, määritellään korvaus omaisuuden päivänarvon mukaan. Päivänarvolla tarkoitetaan omaisuuden käypää arvoa ennen vahinkoa. Ikävähennysten kohteena olevan omaisuuden arvo määritellään kuitenkin kohdan 6.2 mukaisesti esineiden iän perusteella.

Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus edellyttää, että kahden vuoden kuluessa vakuutustapahtumasta joko korjataan vahingoittunut omaisuus tai hankitaan sen tilalle uutta samanlaatuista ja samaan käyttöön tarkoitettua omaisuutta.

Jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus suoritetaan kahdessa erässä. Ensin suoritetaan päivänarvon mukainen korvaus. Lisäkorvaus, joka on jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotus, suoritetaan, kun yhtiö on saanut selvityksen uuden esineen hankkimisesta.

Mikäli omaisuudella on arvoa vielä vahingon jälkeen, otetaan tämä vähennyksenä huomioon korvauksen laskemisessa. Jäännösarvo määritellään samojen perusteiden mukaan kuin arvo ennen vahinkoa.

6.2 Ikävähennykset irtaimiston vahingoissa

Korvattavan esineen jälleenhankinta-arvosta lasketaan seuraavat vuotuiset
vähennykset toisesta käyttövuodesta alkaen:

Omaisuus                                                                                                        Ikävähennys %
kodinkoneet                                                                                                          10
digitaaliset kamerat                                                                                               20
muut elektroniset ja optiset laitteet                                                                         10
polkupyörät, moottorikäyttöiset työkalut ja – koneet sekä perämoottorit                    10
atk-laitteet (tietokoneet), matkapuhelimet oheislaitteineen ja muut päätelaitteet        25
silmälasit, vaatteet, asusteet, jalkineet sekä urheiluvälineet ja – varusteet                 25

Vähennys lasketaan kertomalla prosenttiluku omaisuuden käyttöönottovuotta seuranneiden täysien kalenterivuosien lukumäärällä. Matka- ja älypuhelinten vähennys lasketaan kuitenkin kertomalla prosenttiluku omaisuuden käyttöönottovuoden jälkeen alkaneiden vuosien lukumäärällä. Ikävähennys on kuitenkin enintään 70 %. Ikävähennysten lisäksi vähennetään vakuutuskirjassa mainittu omavastuu.

Ikävähennystä ei tehdä esineen korjauslaskun mukaisista kustannuksista. Korvaus korjauskustannuksista on kuitenkin enintään tämän kohdan mukaan määritellyn omaisuuden arvon suuruinen. Ikävähennyksiä sovelletaan myös korvattaessa rakennuksen vakuutukseen kuuluvaa irtaimistoa.

9 Korvausmenettely

9.1 Korvauksen hakijan velvollisuudet (69 § ja 72 §)

Korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan selvitykset, jotka ovat kohtuudella hänen saatavissaan ottaen kuitenkin huomioon myös vakuutusyhtiön mahdollisuudet hankkia selvitystä.

Asiakirjat ja selvitykset korvauksen hakijan on hankittava ja toimitettava
yhtiölle omalla kustannuksellaan, ellei toisin ole sovittu. […]

Asian arviointi

Vakuutusyhtiön maksama korvaus perustuu asiakkaan toimittamaan luetteloon menetetystä irtaimistosta. Vakuutusyhtiö on arvioinut vakuutusehtojen mukaisesti menetettyjen tuotteiden arvon ennen vahinkoa asiakkaan toimittaman luettelon perusteella. 

Asiakkaan asiamies viittaa valituksessaan Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositukseen asiassa VKL 320/13. Vakuutuslautakunta toteaa, että kyseisestä ratkaisusta ei ole saatavissa johtoa tähän tapaukseen. Ratkaisussa oli kyse siitä, miltä osin irtaimisto oli kotivakuutuksen kohteena.

Vakuutusyhtiön arvioimat summat eroavat vaadituista summista vakuutusehtojen perusteella. Esimerkiksi vuonna 2010 ostetusta untuvatakista asiakas on vaatinut 180 euroa ja uuden vastaavan hinnaksi on ilmoitettu 199 euroa. Vakuutusehtojen mukaan korvaus lasketaan ikävähennysten (70 %) mukaisesti, jolloin maksimikorvaus on 59,70 euroa. Vuonna 2013 ostettujen jääkiekkovarusteiden ostohinta on ollut 600 euroa ja niistä on vaadittu 550 euroa. Ehtojen mukaan korvaus lasketaan ikävähennysten (70 %) mukaisesti ja maksimikorvaus on silloin 180 euroa. 

Asiakas on halunnut välttää ”kuittisirkuksen”. Vakuutussopimuslain 69 §:n ja vakuutusehtojen kohdan 9.1 mukaan korvauksen hakija on velvollinen hankkimaan selvitykset, jotka ovat kohtuudella hänen saatavissaan. Asiakirjat ja selvitykset korvauksen hakijan on hankittava ja toimitettava yhtiölle omalla kustannuksellaan. Ehtojen kohdan 6.1 mukaan jälleenhankinta-arvon mukainen korvaus suoritetaan kahdessa osassa. Lisäkorvaus, joka on jälleenhankinta-arvon ja päivänarvon mukaisten korvausten erotus, suoritetaan, kun yhtiö on saanut selvityksen uuden esineen hankkimisesta. 

Yhtiö on nyt selvitysten mukaan korvannut osan tuotteista (muut kuin ehtojen kohdan 6.2 taulukossa mainitut tuotteet) päivänarvon mukaisesti ja tarjoutunut korvaamaan ne tuotteet, joiden osalta päivänarvo ei ole alentunut yli 50 % jälleenhankintahinnasta sitten, kun vastaava tuote on hankittu. Vakuutuslautakunta pitää tällaista korvaustapaa sinänsä vakuutusehtojen mukaisena, mutta kehottaa vakuutusyhtiötä antamaan asiakkaalle tiedot siitä, minkä esineiden osalta korvaus tulisi vakuutusyhtiön käsityksen mukaan maksettavaksi jälleenhankintahinnan perusteella, jotta asiakas voi harkita, hankitaanko tuhoutuneiden esineiden tilalle uusia. Vakuutuslautakunta kehottaa vakuutusyhtiötä myös varaamaan asiakkaalle kohtuullisen ajan irtaimiston jälleenhankinnalle.

Vakuutuslautakunta ei ole asiakkaan vakuutusyhtiölle toimittaman luettelon ja muun selvityksen perusteella voinut todeta, että tuhoutuneen irtaimiston osalta vakuutusyhtiön vakuutusehtojen korvaussääntöjen mukainen korvausvastuu ylittäisi tässä vaiheessa asiakkaalle korvatun summan. Vakuutuslautakunta ei suosita sen käytössä olevan selvityksen perusteella korotusta tuhoutuneen irtaimiston vahingon määrään.  

Asiakas on lisäksi pyytänyt Vakuutuslautakuntaa suosittamaan vakuutusyhtiötä korvaamaan valittajalle tähän mennessä asian käsittelystä aiheutuneet laki-mieskulut 1.852,74 euroa. Lautakuntien noudattaman ohjesäännön mukaan lautakunnat eivät käsittele niille osoitetun valituksen tekemisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista. Lautakunta ei näin ollen ota kantaa tähän vaatimukseen. 

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita vakuutusyhtiön korvauspäätöksen muuttamista. Eräistä esineistä jälleenhankinta-arvon mukaisesti maksettava lisäkorvaus jää ensi vaiheessa vakuutusyhtiön ja asiakkaan välillä selvitettäväksi.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin 
Sihteeri Turunen

Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vuori
Vyyryläinen