Tapahtumatiedot

Käsillä olevassa tapauksessa vahinkoa kärsinyt A (s. 1962) on loukkaantunut 4.4.2015, kun vakuutuksenottaja B:n 4-vuotias lapsi työnsi oven kiinni, jolloin A:n pikkusormi jäi oven väliin. A on vaatinut pikkusormensa murskautumisesta aiheutuneesta vahingosta korvausta B:n vastuuvakuutuksesta.

Vakuutusyhtiö katsoi kysymyksessä olevan vastuuvakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman. Yhtiö arvioi, että A:lle on aiheutunut vahinkotapahtuman johdosta pysyvä haitta, joka sijoittuu haittaluokitusasetuksen kohdan 1.4. mu­kaisesti kohtaan keskivaikea CRPS ja luokan sisällä sen alaosaan. Lisäksi vakuu­tusyhtiö katsoi, ettei A:lle ole jäänyt vahinkotapahtuman seurauksena tila­päistä taikka pysyvää psyykkistä haittaa.

Asiakkaan valitus

A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.

Valituksessaan ja sen lisäkirjelmissä A vaatii sormen vamman johdosta maksettua pysyvän toiminnallisen haitan korvausta korotettavaksi vähintään haittaluokkaan 7. Lisäksi A katsoo, että hänelle on CRPS-oireyhtymän johdosta syntyneen pitkittyneen kivun seurauksena kehittynyt myös masennus, jonka joh­dosta A:lle on niin ikään jäänyt pysyvä haitta. Toiminnallisen haitan ja psyykki­sen haitan yhteenlaskettu haitta vastaa A:n mukaan haittaluokkaa 10.

Tilapäisestä psyykkisestä haitasta A vaatii korvausta maksettavaksi liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden kohdan ”vaikea psyykkinen haitta” mu­kaisena siten, että korvaus sijoittuu luokan sisällä sen skaalan yläosaan. A:n vaatimus on 8.000 euroa.

Edellä mainittujen korvauserien lisäksi A vaatii vastuuvakuutuksesta maksetta­vaksi ansionmenetyskorvausta 1.11.2018 lähtien vahinkotapahtuman 4.4.2015 seurauksena aiheutuneen työkyvyttömyyden johdosta

Näkemyksensä tueksi A viittaa kattavasti häntä hoitaneiden lääkäreiden lau­suntoihin sekä lääketieteellisen syy-yhteyden toteamiseen liittyvään oikeuskäytäntöön ja oikeuskirjallisuuteen sekä lain esitöihin.

CRPS-oireyhtymän ja masennuksen välisen syy-yhteyden osalta A viittaa erityi­sesti korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2017:96, jossa KKO oli arvoinut vahinkotapahtuman jälkeen kehittyneen masennuksen olevan todennäköisesti seurasta CRPS-oireyhtymästä. Psyykkisen haitan toteamisen osalta A viittaa myös erityisesti E-lausuntoon 19.11.2018, josta ilmenee, että pelkästään CRPS:n osalta A:n käden haitan on katsottava vastaavan haittaluokkaa 5, jota voimakkaan kipukomponentin katsotaan korottavan vielä 1-2 haittaluokkaa. Kyseisessä lääkärinlausunnossa on myös otettu huomioon ainoastaan vahinkotapahtumasta aiheutunut haitta, joten haittaluokan alentamista ei voida myös­kään perustella A:lla todetuilla perussairauksilla. A myös huomauttaa, ettei psyykkisen haitan edes väitetä aiheutuneen vahinkotapahtumasta itsestään, vaan vahinkotapahtuman johdosta kehittyneen kipuoireyhtymän seurauksena. A huomauttaa myös toisen vakuutusyhtiön korvanneen pysyvän haitan haittaluokka 7 mukaisena, vaikka sen ehtojen mukaan psyykkinen haitta oli koko­naan rajattu vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle.

Työkyvyttömyyden toteamisen osalta A katsoo myös, että näyttötaakka syy-yhteyden katkeamisesta 1.11.2018 alkaen on katsottava olevan vakuutusyhtiöllä. Yhtiön tulisi valituksen mukaan kyetä näyttämään, mikä on se olennainen muutos, ettei A:n työkyvyttömyys enää 1.11.2018 jälkeen johdu vastuuvahinkotapahtumasta. A:n mukaan maksujen lakkauttamiselle ei ole oikeudellista eikä lääketieteellistä perustetta. Lisäksi A toteaa, että sillä seikalla, että TENS-laite on helpottanut kipua, ei ole merkitystä hänen työkykynsä osalta. Tältä osin A viittaa vahingonkorvauslain 5 luvun 8 §:ään, jonka mukaan korvauksen muuttaminen tulee perustua olennaiseen muutokseen vahinkoa kärsineen tilankuvassa ja tällaisesta muutoksesta ei nyt ole kysymys.

Vakuutuslautakunnan hankkimien asiantuntijalausuntojen jälkeen toimittamassaan lisäkirjelmässä A toteaa, että Pohjolaisen lausunnossa esittämälle haittaluokka-arviolle ei ole lainkaan perusteita A:ta koskevassa lääketieteelli­sessä aineistossa, jossa kaikissa kohtaa haitan on arvioitu vastaavan vähintään haittaluokkaa 5. Pontevan lausunnon osalta A toteaa sen olevan osittain ristirii­tainen. Pontevan lausunnossa kohdassa 1 todetaan, että masennusoireistoa ei olisi todennäköisesti kehittynyt, jos tapaturman seuraukset olisivat rajoittuneet pelkästään sormen kärkijäsenen amputoitumiseen, mutta kohdassa 3 taas on väitetty, A:n masennusoireet olisivat syksyllä 2017 todennäköisesti uusiutu­neet riippumatta vahinkotapahtumasta 4.4.2015. A katsookin, että kohdan 1 vastauksen mukaan kuitenkin on selvää, että tapaturmasta on aiheutunut myös korvattavaa (sekä tilapäistä, että pysyvää) psyykkistä haittaa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vastineessaan vakuutusyhtiö toistaa asian tapahtumatiedot ja tapaukseen sovellettavat vakuutusehdot. Tämän lisäksi yhtiö viittaa asiassa antamiinsa korvauspäätöksiin ja toistaa niissä lausutun.

Pysyvän haitan osalta vakuutusyhtiö toteaa, että esitettyjen lääketieteellisten selvitysten mukaan A:lle on jäänyt sormivamman johdosta pitkittynyt kiputila, jonka vakuutusyhtiö on katsonut täyttävän monimuotoisen paikallisen kipuoireyhtymän (CRPS) kriteerit. Yhtiön arvion mukaan kipuoireyhtymä voidaan luo­kitella sosiaali-ja terveysministeriön haittaluokituksen kohdan 1.4 mukaisesti keskivaikeaksi, haittaluokan kuuluessa luokkaan 4.

Niin ikään yhtiö katsoo, ettei A:lla diagnosoitu keskivaikea masennus ole korvausvastuun synnyttävässä syy-yhteydessä vastuuvahinkoon 4.4.2015. Pysyvän haitan korvauksessa ei näin ollen tule huomioida mielenterveyden häiriöiden aiheuttamaa toiminnanvajausta.

Lisäksi yhtiö toteaa, että sille toimitettujen lausuntojen mukaan A:lla on vastuuvahingon lisäksi myös muuta toimintakykyä alentavaa kipuoireilua, ainakin kolmoishermon sairaus vuodesta 2017 lähtien ja niskan retkahdusvamma työtapaturmassa 2010, josta jäänyt niska-hartiaseudun kipuoireistoa. Edellä mai­nittuja, vastuuvahingosta riippumattomia sairauksia ja kiputiloja tai niistä mah­dollisesti aiheutuvaa reaktiivista masennusta ei tule huomioida vastuuvakuutuksen perusteella maksettavissa korvauksissa.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan A:lle ei ole myöskään aiheutunut vahin­gon johdosta sellaista psyykkisen terveydentilan häiriötä, joka oikeuttaisi lisäkorvaukseen tilapäisestä haitasta. Vahinkotapahtuma (sormien oven väliin jää­minen) ei ole siinä määrin traumaattinen, että se yleisen elämänkokemuksen mukaan aiheuttaisi akuuttia stressireaktiota, traumaperäistä stressihäiriötä tai sopeutumishäiriötä.

Myöskään muunlaista psyykkisen terveydentilan häiriötä vastuuvahingon joh­dosta ei A:lle ole aiheutunut. Yhtiö katsoo, että maksettu 2500 euroa kattaa A:lle vastuuvahingon johdosta aiheutuneen tilapäisen haitan kokonaisuudes­saan.

Vakuutusyhtiö toteaa vastineessaan, että A:lle on maksettu vastuuvakuutuksen perusteella korvausta ansionmenetyksestä viimeksi ajalla 1.4.2018 — 31.10.2018. Korvauksessa on huomioitu työnantajan samalta ajalta maksama palkka ja työeläkeyhtiön maksama kuntoutustuki. 1.11.2018 jälkeen korvausta ei ole enää maksettu. Vakuutusyhtiö katsoo, että A:lle vastuuvahinkovamman vuoksi jäänyt vasemman käden kiputila ei enää 1.11.2018 jälkeen ole esteenä oman ammatin mukaiseen työskentelyyn edunvalvontasihteerinä. Vastuuvahinkovamman osalta A on siten yhtiön kannan mukaan kohtuullisella haitalla työkykyinen. Näkemyksensä tueksi vakuutusyhtiö viittaa 1.7.2019 sairauskertomusmerkintään, jossa kerrotaan TENS laitteen helpottaneen merkittävästi ki­pua raajassa. Lopuksi yhtiö toteaa vielä, että vastuuvahingosta riippumattomiasairauksia ja oireita ei tule huomioida vastuuvakuutuksen perusteella arvioitavassa työkyvyttömyydessä. Korvausta ansionmenetyksestä ei näin ollen tule maksaa enää 1.11.2018 jälkeen.

Lopuksi vakuutusyhtiö toteaa vielä, että toisin kun A esittää, ei vahingonkorvauslain 5 luvun 8 § sovellu nyt käsillä olevaan tapaukseen, vaan tapauksessa on kysymys aivan tavanomaisesta syy-yhteysarvioinnista.

Vakuutuskenottajan kuuleminen

Vakuutettu B:llä ei ole ollut asiassa lausuttavaa.

Asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa lausunnon asiantuntijana käyttämiltään fysiatrian erikoislääkäri, dosentti Timo Pohjolaiselta sekä psyykkisen oireilun syy-yhteyden osalta psykiatrian ja terveydenhuollon erikoislääkäri, LKT Matti Pontevalta

Timo Pohjolaisen asiantuntijalausunto

Lausunnossaan Pohjolainen käy läpi A:ta koskevan lääketieteellisen aineiston, ja toteaa, että käytettävissä olevien sairauskertomusten mukaan A:lla on vahinkotapahtuman 4.4.2015 jälkeen todettu vasemman ei-dominantin käden pikkusormen osittainen amputoituminen kärkijäsenen tasolta. Hänelle on ki­rurgisesti tehty distaalisen interphenlangeaaliniveltason amputaatio. Hänelle on kehittynyt myös kansainväliset kriteerit (ns. Budapest kriteerit) täyttävä CRPS I oireyhtymä. Sormen amputaatiotyngän alueella on todettu myös neurooma, jota on kirurgisesti hoidettu.

Pohjolaisen mukaan A:n työkyvyttömyys johtuu vain osittain 1.11.2018 jälkeen 4.4.2015 sattuneesta vahinkotapahtumasta. A:n päädiagnoosina ovat 5.6.2018 lääkärinlausunnossa mukaan F32.1 Keskivaikea masennus ja kolmantena sivudiagnooseina T92.6 Yläraajan murskavamman ja/tai amputoitumisen myöhäisvaikutukset. Lausunnossa 3.1.2019 A:lla todettuna päädiagnoosina on F32.1 Keskivaikea masennus ja kolmantena sivudiagnooseina on T92.6 Yläraajan murskavamman ja/tai amputoitumisen myöhäisvaikutukset.

Lausunnossaan Pohjolainen toteaa myös, että vahinkotapahtuman 4.4.2015 seurauksena A:lle on jäänyt lääketieteellisesti arvioituna pysyvä haitta. Haittaluokituksessa vasemman tai huonomman yläraajan haittaluokka on asetuksen ja haittaluokituksen mukaan yhtä haittaluokkaa dominanttia yläraajaa alempi. A:n kohdalla kyseessä on vasen ja ei-dominantti yläraaja. STM:n asetuksen 1649/2009 haittaluokituksen mukaisesti arvioituna A:lle on jäänyt ei-dominanttiin yläraajaan tapaturman seurauksena haittaluokan neljä (4) mukainen pysyvä haitta.

Matti Pontevan asiantuntijalausunto

Vakuutuslautakunta on pyytänyt asiassa asiantuntijalausunnon LKT, psykiatrian ja terveydenhuollon erikoislääkäri Matti Pontevalta.

Lausunnossaan Ponteva toteaa, että A:lla on jo ennen vahinkotapahtumaa esiintynyt vuosina 2011–2014 pitkään kestäneitä masennusoireita, jotka ovat alkaneet päähän ja ylävartaloon kohdistuneen vamman jälkeen. Tähän ajan­kohtaan osuu myös vakava psyykkinen trauma. Ennen tapaturmaa 4.4.2015 A:n mieliala näyttää korjaantuneen kohtalaisen hyvin eikä A:lla ilmeisesti ollut tapaturman aikaan käytössä masennuslääkitystä.

Tapaturman jälkeen A:lla on käytetty kipulääkkeiden tukena masennuslääkkeitä tavanmukaisen hoitokäytännön mukaisesti, mutta A ei ole ollut psykiat­rian erikoislääkärin tutkimuksessa ennen syksyä 2017. Tällöin psykiatrille lähet­tämisen ensisijaisena syynä oli hampaanpoiston jälkeen ilmaantunut kolmois-hermosärky ja tästä johtunut masennushäiriön uusiutuminen. Keskivaikea masennustila on sittemmin katsottu A:n työkyvyttömyyden tärkeimmäksi syyksi ja vasemman käden monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä työkyvyttömyy­den suhteen selvästi vähemmän merkitykselliseksi.

Pontevan lausunnon mukaan A:n uusiutuneeseen ja vuodesta 2017 alkaen il­meisesti pitkäaikaiseksi, joskin asteeltaan vaihtelevaksi jääneeseen masennushäiriöön on siten katsottava olleen useita altistavia tekijöitä. Arvioitaessa näi­den suhteellista osuutta depression kehittymisen syinä on tapaturmaa 4.4.2015 seurannut kipuoireyhtymä katsottava yhdeksi tällaiseksi tekijäksi, mutta sen merkitys ei ole mitenkään ensisijainen muihin verrattuna. A ei ole kääntynyt psykiatrisen erikoissairaanhoidon puoleen runsaaseen kahteen vuo­teen tapaturman jälkeen ja välitön syy psykiatrille lähettämiseen vuonna 2017 on ollut eri syystä aiheutunut kiputila.

Johtopäätöksenään Ponteva toteaa, että A:lla syksyllä 2017 todettu toistunut masennushäiriö on osaltaan lääketieteellisessä syy-yhteydessä myös vahinkotapahtuman 4.4.2015 jälkeen kehittyneeseen CRPS-oireistoon. Masennusoireistoa ei olisi todennäköisesti kehittynyt, jos tapaturman seuraukset olisivat rajoittuneet pelkästään sormen kärkijäsenen amputoitumiseen. A:n kyseiseen masennushäiriöön on kuitenkin Pontevan mukaan todennäköisesti vaikuttanut myös vahinkotapahtumasta riippumaton aiempi vahinkotapahtuma, tämän jäl­keinen masennusvaihe, sen aikana ilmaantunut vakava psyykkinen trauma sekä ennen masennuksen uusiutumista ilmaantunut erilainen hermokiputila. Näin ollen A:n masennusoireet olisivat syksyllä 2017 todennäköisesti uusiutu­neet riippumatta vahinkotapahtumasta 4.4.2015.

Tilapäinen psyykkinen haitta arvioidaan liikennevakuutuslautakunnan normien ja ohjeiden mukaan vahingoittuneen tarvitseman psyykkisen hoidon perus­teella. Lausunnossaan Ponteva toteaa, ettei A:lla ei ole näytetty olleen mielenterveydellistä hoitosuhdetta ennen kuin yli kahden vuoden kuluttua vahinkotapahtuman jälkeen eivätkä hänellä tapahtuman jälkeen käytetyt masennuslääkkeet olleet määrätty masennuksen hoitoon vaan kipulääkityksen tueksi, joten tilapäinen psyykkinen haitta voidaan katsoa enintään lievää vähäisemmäksi psyykkiseksi haitaksi, joskin asteikon yläkolmannekseen kuuluvaksi.

Vahinkotapahtuman 4.4.2015 aiheuttama psyykkinen pysyvä haitta ei ole Pon­tevan näkemyksen mukaan arvioitavissa suoraan STM:n asetuksen 1649/2009 mukaan, koska haittaan vaikuttaa edellä selostettuja useita muitakin tekijöitä. Vahinkotapahtuma 4.4.2015 on osatekijä toistuvan masennuksen keskivaikeiden masennusjaksojen esiintymisessä viimeistään 15.9.2017 tehdyn sairauskertomusmerkinnän perusteella. Masennusjaksoja aiheuttavista tekijöistä se voidaan kuitenkin arvioida vähemmän tärkeäksi kuin vuoden 2010 tapaturman ja vuonna 2017 hampaanpoiston jälkeen ilmaantuneet seuraamukset, joihin kuuluu vaikean ongelman kehittyminen kiputuntemusten alueella. Näin ollen Ponteva katsoo, että A:n masennushäiriön kokonaisuudessaan aiheuttama py­syvä toiminnanvajaus on mainitun asetuksen mukaan katsottava lieväksi ja lä­hinnä haittaluokkaan 3 kuuluvaksi, mutta vahinkotapahtuman 4.4.2015 osuutta on mahdotonta arvioida tarkkaan numeraalisesti. Ponteva pitää koh­tuullisena, että tämä osuus arvioitaisiin korottamalla yhdellä (1) sitä haittaluokkaa, joka määräytyy yläraajavamman anatomisten ja ääreishermostollisten seuraamusten perusteella.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa vahinkotapahtuman johdosta maksetta­vasta ansionmenetyksestä sekä vahinkotapahtumasta aiheutuneen pysyvän sekä tilapäisen haitan määrästä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n (16.6.2004/509) mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen:
1) tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista;
2) ansionmenetyksestä;
3) kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta;
4) pysyvästä haitasta.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 6.1 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuskirjan ja erityisehtojen mukaisin rajoituksin se vahingonkorvaus, jonka vakuutuksenottaja on velvollinen maksamaan. Vahingonkorvauksen määrä lasketaan vahingonkorvausta koskevien säännösten ja oikeuskäytännön mukaisesti.

Asian arviointi

Lääketieteellinen selvitys, syy-yhteys ja työkyvyttömyys

A on vaatinut työkyvyttömyyden korvaamista täysimääräisenä 1.11.2018 jäl­keiseltä ajalta vahinkotapahtuman 4.4.2015 seurauksena.

Suomen voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijan velvollisuutena on näyttää toteen vakuutuksesta korvattavan vahinkotapahtuman, esimerkiksi tapaturman, sattuminen sekä tapaturman ja korvausvaatimuksen perusteena olevan vamman välinen syy-yhteys. Jos hän näyttää tämän riittävän vakuutta­vasti, on vakuutuksenantaja puolestaan velvollinen osoittamaan, että vahinko on aiheutunut vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle jäävästä syystä, mikäli vakuutuksenantaja haluaa vapautua korvausvelvollisuudestaan.

Syy-yhteyden toteaminen perustuu yleisellä tasolla lääketieteelliseen tutkimustietoon eri vammatyypeistä ja niitä aiheuttavista tekijöistä sekä sen ohella käsiteltävässä yksittäisessä tapauksessa saatuihin tietoihin tapaturman sattumistavasta, vammamekanismin voimakkuudesta ja todetun vamman laadusta. Syy-yhteyttä arvioitaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea siihen, miten hyvin todettujen vammojen ja oireiden laatu sopii yhteen kuvatun tapaturmamekanismin laadun ja voimakkuuden kanssa. Sen sijaan syy-yhteyttä ei voida pitää todistettuna vain ajallisen yhteyden perusteella eli pelkästään sen pohjalta, että oireet ovat ilmaantuneet kuvatun vahingon jälkeen.

Vakuutuslautakunnalla käytössä olevien selvitysten mukaan vakuutusyhtiö on korvannut A:lle korvauksen vahinkotapahtuman aiheuttamasta työkyvyttömyy­destä 1.11.2018 asti. Tämän jälkeiseltä ajalta vakuutusyhtiö katsoo A:n työky­vyttömyyden johtuvan muista vahinkotapahtumasta 4.4.2015 riippumatto­mista seikoista. Niin ikään yhtiö katsoo, että pelkästään sormen vamman vuoksi A:n pitäisi olla kykenevä edunvalvontasihteerin tehtäväänsä. Lautakun­nalle toimitetun 10.10.2018 sairauskertomuksen mukaan A:n työkyky on huo­mattavasti alentunut monista erilaisista terveydellisistä syistä. A:n diagnooseiksi on lausunnossa asetettu keskivaikea masennustila, muu kolmoishermon sairaus sekä yläraajan murskavamman ja amputoimisen myöhäisvaikutukset. 29.10.2018 hoitokertomuksessa luetellaan useita A:n psyykettä ja näin ollen myös työkykyä kuormittavia tekijöitä, kuten vuoden 2018 syyskuussa tapahtu­nut hetkellinen kävelykyvyn menetys. A on myös kokenut kuormittavana sen, ettei hän ole saanut mielestään kasvokipuihinsa asianmukaista hoitoa. Myös 3.1.2019 lääkärinlausunnossa A:n yläraajan murskavamma on listattuna ns. sivudiagnoosiksi masennuksen ja kolmoishermon sairauden jälkeen.

Vakuutuslautakunta on pyytänyt A:n työkyvyttömyyden ja vahinkotapahtuman välisestä lääketieteellisen syy-yhteyden arvioinnista asiantuntijalausuntoa CRPS oireiston osalta fysiatrian erikoislääkäri Timo Pohjolaiselta ja masennuk­sen osalta psykiatrian erikoislääkäri Matti Pontevalta.

Pohjolainen toteaa lausunnossaan, että edellä mainittu lääketieteellinen selvi­tys huomioiden A:n työkyvyttömyys johtuu vain osittain 1.11.2018 jälkeen 4.4.2015 sattuneesta vahinkotapahtumasta. Ponteva puolestaan toteaa, että A:lla syksyllä 2017 todettu toistunut masennushäiriö on osaltaan lääketieteellisessä syy-yhteydessä myös vahinkotapahtuman 4.4.2015 jälkeen kehittyneeseen CRPS-oireistoon. A:n kyseiseen masennushäiriöön on kuitenkin Pontevan mukaan todennäköisesti vaikuttanut myös vahinkotapahtumasta riippumaton aiempi vahinkotapahtuma, tämän jälkeinen masennusvaihe, sen aikana il­maantunut vakava psyykkinen trauma sekä ennen masennuksen uusiutumista ilmaantunut erilainen hermokiputila. Lautakunnan näkemyksen mukaan masennusoireet ovat siten myös osaltaan seurausta vahinkotapahtuman aiheutta­masta CRPS-oireyhtymästä. A:n masennukseen ovat kuitenkin vaikuttaneet niin merkittävästi myös muut vahinkotapahtumasta riippumattomat tekijät, että CRPS:n osuutta on mahdoton osoittaa tarkasti ja että todennäköisesti A:n tila olisi kehittynyt samankaltaiseksi myös ilman CRPS-oireyhtymää.

Vakuutuslautakunta viittaa edellä selostettuihin lääketieteellisiin selvityksiin sekä hankkimiinsa asiantuntijalausuntoihin ja katsoo, että A:lle tulee korvata vahinkotapahtumasta aiheutunut työkyvyttömyys myös 1.11.2018 jälkeiseltä ajalta osittaisena. Ottaen huomioon lääketieteellisestä selvityksestä ja asiantuntijalausunnoista ilmenevät muut A:n työkyvyttömyyteen vaikuttavat tekijät, lautakunta arvioi asianmukaiseksi 4.4.2015 vahinkotapahtuman johdosta ai­heutuneen työkyvyttömyyden osuudeksi 30 %.

Tilapäinen haitta

A on vaatinut korvausta myös vahinkotapahtuman aiheuttamasta tilapäisestä psyykkisestä haitasta liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden luokan vaikea psyykkinen haitta perusteella 9.000 euroa.

Arvioidessaan vamman vahingonkärsijälle aiheuttamaa kipua ja särkyä ja muuta tilapäistä haittaa lautakunta on käyttänyt apunaan liikennevahinkolautakunnan antamia normeja ja ohjeita sekä tarpeen mukaan myös henkilövahinkoasian neuvottelukunnan suosituksia, joita yleisesti sovelletaan vahingonkorvauskäytännössä. Lautakunnan käsityksen mukaan kyseisiä normeja sekä suosi­tuksia voidaan yleensä pitää vahingonkärsijälle kohtuulliseen lopputulokseen johtavina, ellei tapaukseen liittyvistä erityisistä asianhaaroista muuta ilmene.

Tilapäisestä haitasta maksettavan korvauksen määrä perustuu henkilövahingon laadun ja vaikeusasteen sekä edellyttämän hoidon laadun ja toipumisen kestoajan perusteella tehtyyn objektiiviseen kokonaisharkintaan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti lääketieteellisesti todettu psyykkisen terveydenti­lan häiriö, joka on vaatinut terveydenhuollon toimenpiteitä, oikeuttaa tilapäi­sen haitan korvaukseen riippumatta siitä liittyykö henkilövahinkoon myös fyy­sisiä vammoja. Psyykkisen terveydentilan häiriön perusteella suoritettava kor­vaus on määriteltävä samoja perusteita soveltaen kuin fyysisten vammojen pe­rusteella suoritettava korvaus määritellään

Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan tilapäinen psyykki­nen haitta katsotaan lievää vähäisemmäksi silloin, kun vahingon seurauksena vahinkoa kärsinyt on saanut psyykkisen häiriön, joka on aiheuttanut lyhytaikai­sen toimintakyvyn heikkenemisen ja tämä on vaatinut lääkehoitoa tai muuta terveydenhuollon ammattihenkilön antamaa taikka määräämää hoitoa enin­tään 6 viikon ajan. Haitan katsotaan olevan silloin lievä, kun vahinkoa kärsinyt on tarvinnut säännöllisen, tiiviin, enintään 12 kuukauden psykiatrisen hoitosuhteen tai hän on tarvinnut pitkäkestoisen, kuitenkin enintään 12 kuukauden lääkehoidon ja toiminnallinen toipuminen on kestänyt enintään 12 kuukautta. Vaikeaksi tilapäinen psyykkinen haitta on katsottava silloin, kun vahinkoa kärsi­nyt on vahingosta johtuvan psyykkisen häiriön vuoksi tarvinnut sairaalahoitoa psykoositasoisen häiriön vuoksi tai hänen säännöllinen psykiatrinen hoito­suhde on kestänyt yli 12 kuukautta ja toiminnallinen toipuminen on kestänyt yli 12 kuukautta.

Viitaten hankkimaansa psykiatrian asiantuntijalausuntoon ja huomioon ottaen lautakunnalla käytettävissä oleva lääketieteellinen selvitys Vakuutuslautakunta katsoo A:lle aiheutuneen tilapäisen psyykkisen haitan kuuluvan luokkaan lievää vähäisempi psyykkinen haitta, jonka korvausasteikko on vuonna 2020 300 – 1.200 euroa. Kyseisen luokan sisällä lautakunta arvioi asianmukaiseksi kor­vaukseksi tilapäisestä psyykkisestä haitasta 1.200 euroa. Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan fyysisten vammojen perusteella suoritet­tava tilapäisen haitan korvaus ja psyykkisten vammojen perusteella suoritet­tava ohimenevän tilapäisen haitan korvaus lasketaan yhteen

Pysyvä haitta

Vakuutusyhtiö on katsonut, että A:Ile jäänyt CRPS-oireyhtymän aiheuttama py­syvä haitta kuuluu STM:n haittaluokitusasetuksen mukaiseen vammaluokkaan 4. A on itse vaatinut korvausta maksettavaksi vahinkotapahtuman aiheutta­masta kokonaishaitasta haittaluokka 10 mukaisena.

Vamman aiheuttamaa toiminnallista ja psykiatrista pysyvää vikaa ja haittaa ar­vioidessaan lautakunta on käyttänyt apunaan Sosiaali- ja terveysministeriön asetusta tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta. Luokitusta tulee haitan arvioinnissa soveltaa liikennevahinkolautakunnan ohjeiden mu­kaan. Haittaa arvioitaessa otetaan huomioon ainoastaan sairauden, vamman ja toiminnanvajavuuden laatu, mutta ei yksilöllisiä olosuhteita kuten ammattia. Toimintakykyä verrataan samanikäisen terveen henkilön toimintakykyyn.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen kohdan 1.4 mukaan yläraajan moni­muotoinen alueellinen kipuoireyhtymä vastaa haittaluokkaa 0-3 (nolla— kolme), kun kyseessä on lievä CRPS. Lievä CRPS on kyseessä, kun tuntoherkkyys ja arkuus haittaavat normaalia päivittäistä toimintaa, raajan kuormituksesta ja käytöstä aiheutuu helposti kivun paheneminen, kivuliaan raajan käyttö on nor­maalia hitaampaa ja kömpelömpää ja raajan lihasvoima ja -kestävyys ovat hei­kentyneet. Keskivaikea CRPS vastaa haittaluokkaa 4-8 (neljä—kahdeksan). Keskivaikea CRPS on kyseessä, kun selviä objektiivisesti todettavia troofisia muu­toksia ihossa, kynsissä tai nivelkapseleissa on todettavissa, lihasten surkastumista ja toimintakykyä merkittävästi haittaava poikkeava kipuaistimus on to­dettavissa.

Vakuutuslautakunta viittaa A:ta koskeviin lääketieteellisiin selvityksiin ja hank­kimaansa asiantuntijalausuntoon. Vakuutuslautakunta toteaa, että ottaen eri­tyisesti huomioon E-lausunnon 5.6.2017 mukaiset käteen kehittyneet troofiset muutokset ja vaikean, jokapäiväisiä askareita merkittävästi haittavan kiputilan, lautakunta katsoo A:lle jääneen pysyvän toiminnallisen haitan vastaavan luok­kaa 4.

Mielenterveyden häiriöiden aiheuttamaa toiminnanvajavuutta arvioidaan haittaluokitusasetuksen kohdassa 14, jonka mukaan lievä toiminnanvajaus (haittaluokat 0 – 5) on kysymyksessä silloin, kun mielenterveyden häiriö on luonteel­taan pysyvä ja ajoittain vaikeutuva siten, että toimintakyky alentuu kriisikausien aikana. Hoito kohdistuu ensisijaisesti näihin kriisikausiin ja on tuloksellista siinä määrin, että kriisikausia lukuun ottamatta potilaan toimintakyky on tal­lella.

Pysyvän psyykkisen haitan osalta Vakuutuslautakunta viittaa A:ta koskeviin lää­ketieteellisiin selvityksiin sekä Matti Pontevan asiantuntijalausuntoon, jossa Ponteva on arvioinut, että A:n masennushäiriön kokonaisuudessaan aiheut­tama pysyvä toiminnanvajaus on mainitun asetuksen mukaan katsottava lieväksi ja lähinnä haittaluokkaan 3 kuuluvaksi, mutta ottaen huomioon muut haittaan vaikuttavat tekijät, vahinkotapahtuman 4.4.2015 osuutta on mahdo­tonta arvioida tarkkaan numeraalisesti. Ponteva pitää kuitenkin kohtuullisena, että vahinkotapahtumasta aiheutuneen psyykkisen haitan osuus arvioitaisiin korottamalla yhdellä sitä haittaluokkaa, joka A:lle on jäänyt yläraajavamman johdosta.

Edellä todetuin perustein Vakuutuslautakunta katsoo, että A:lle on jäänyt vahinkotapahtuman 4.4.2015 seurauksena haittaluokan (4) neljä mukainen py­syvä toiminnallinen haitta ja tästä toiminnallisesta haitasta johtuva haittaluokan (1) yksi mukainen psyykkinen haitta. Näiden haittojen yhdistetty haittaluokka vastaa STM:n haittaluokkien yhdistämistä kuvaavan taulukon mukaan haittaluokkaa (5) viisi.

Lopputulos

Käytettävissään olevan selvityksen perusteella sekä edellä selostetuin perus­tein Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan A:lle kor­vausta tilapäisestä psyykkisestä haitasta 1.200 euroa.

Pysyvästä kokonaishaitasta, jossa on huomioitu myös pysyvä psyykkinen toiminnanvajavuus, Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan korvauksen haittaluokka 5 mukaisena.

A:lle vahinkotapahtuman johdosta aiheutuneesta työkyvyttömyydestä lauta­kunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan A:lle lisäkorvausta siten, että A:n työkyvyttömyyden katsotaan olevan seurausta 4.4.2015 vahinkotapahtumasta 1.11.2018 jälkeiseltä ajalta 30 %:n osuuden verran.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Korpiola
Rusanen