Tapahtumatiedot

Asiakkaan Citroen-merkkinen henkilöauto (käyttöönottovuosi 2001, ajokilometrit 245 648 km) vaurioitui 23.11.2018 törmäyksessä peuran kanssa lunastuskuntoon. Vakuutusyhtiö on määritellyt ajoneuvon käyväksi arvoksi 2.500 euroa. 

Sisäisessä oikaisumenettelyssään vakuutusyhtiö katsoi, että korvauspäätös on vakuutusehtojen mukainen. 

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Asiakas vaatii auton korjaamista vahinkoa edeltävään kuntoon. Lisäksi hän vaatii siirtokustannuksien korvaamista ja korvausta seisontapäiviltä, jotka aiheutuivat vakuutusyhtiön aikaansaamista viivytyksistä vahingon korjauksessa. Asiakas vaatii auton kunnostamista vakuutusehtojen 4.12.1 ehdon mukaisesti. Vahinkotarkastaja on autoa näkemättä ja sen yksityiskohtaista kuntoa tutkimatta keskittynyt netissä tehtyihin yksityisten ja autoliikkeiden tekemiin kauppoihin omavalintaisen otannan pohjalta ja päätynyt määrittämään auton hinnan näiden tietojen pohjalta.

Asiakas toteaa, että vakuutussopimuksessa määritellään vakuutuksen kohde, laatu ja maksut. Niissä ei mitenkään määritellä maksun määräämistä esimerkiksi kohteen iän tai korvausvastuun mukaan. Näin vakuutusmaksu on sama, kohteen iästä riippumatta. Perusteena on kohteen merkki ja tyyppi. Tasapuolisuuden vuoksi myös korvausten pitäisi määräytyä asiakkaan mielestä samoin perustein. Tässä tapauksessa käytetty korvausmenettely edellyttäisi vakuuttajan ilmoitusta siitä, mihin määrään asti he kohteen mahdollisesta vahingoittumista korvaavat ja samalla määrittää vakuutuksen maksu vakuutusmatemaattisin riskikartoitusmenetelmin. Kun näin ei ole tehty, asiakas katsoo syntyneen vahingon määrän korvausvelvollisuudeksi vahingon todellisen määrän. 

Yhtiö toteaa vastineessaan, että autovakuutuksesta voidaan suorittaa korvausta siinä laajuudessa kuin vakuutussopimukseen sovellettavissa vakuutusehdoissa on määritelty. Asiakkaan Citroen 4D C5 Hatchback 2.0 HDI oli vuosimallia 2001 ja sen mittarilukema oli 245 648 km. Yhtiön autovahinkotarkastaja on todennut suorittamassaan tarkastuksessa, ettei ajoneuvoa voida kohtuullisin kustannuksin korjata. Auton korjauskustannukset olisivat olleet yli 70 % sen käyvästä arvosta, joten vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus ehtokohdan 4.12.3.3.1 perusteella lunastaa ajoneuvo tai maksaa auton ennen vahinkoa olleen käyvän arvon ja sillä korjaamattomana olevan arvon erotus.

Suoranaisessa esinevahingossa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen tai sen osan käypä arvo. Käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä vahinkotilanteen markkinatilanteessa on moottoriajoneuvosta tai sen osasta yleisesti saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Ajoneuvon käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon ajoneuvon ja sen merkin päivän markkinahinnat, ajoneuvon yksilöllinen kunto, varusteet, käyttöönottoaika, vuosimalli, käyttötapa, ajetut kilometrit sekä
muut hintaan vaikuttavat tekijät.

Yhtiö toteaa vastineessaan, että käyvällä arvolla tarkoitetaan käytännössä sitä hintaa, jonka usea henkilö olisi maksanut autosta käteiskaupassa ennen vahingon sattumista. Käypää arvoa ei voida määritellä esimerkiksi yksittäisen vaihtotarjouksen tai myynti-ilmoituksen perusteella. Myynti-ilmoitusten hintapyynnit eivät täysin vastaa toteutuneita kauppahintoja. Käytäntö on osoittanut, että hinnoissa on "tinkivaraa" 10–20 %. Autoliikkeiden hintoihin sisältyvät toimituskulut, autoliikkeen voitto ym. eriä. Vaihtotarjouksessa puolestaan vaihtoauto voidaan hinnoitella huomattavasti sen todellista arvoa korkeammaksi, kun tarkoituksena on saada toinen kalliimpi auto myydyksi. Etenkin vanhemmissa autoissa erilaiset korjaukset ja kunnostukset ovat tarpeen auton kunnon ja liikennekelpoisuuden ylläpitämiseksi. Korjaus- ja kunnostustyöt eivät nosta auton käypää arvoa sillä rahamäärällä, joka niihin on käytetty, mutta tarpeellisten korjausten ja huoltojen laiminlyönti laskee auton arvoa.

Käypää hintaa määritellessään vakuutusyhtiö ei pyri löytämään vahingonkärsineelle uutta ajoneuvoa tilalle, vaan se pyrkii hinnoittelemaan vaurioituneen ajoneuvon. Vahingonkärsinyt ei valitettavasti välttämättä löydä määritellyllä käyvän arvon hinnalla vastaavaa ajoneuvoa. Vanhemmilla moitteettomasti toimivilla ajoneuvoilla on usein paljonkin ns. käyttöarvoa vaikka niiden rahallinen arvo on suhteellisen alhainen. Tätä ei kuitenkaan voida käypään arvoon perustuvaa vakuutuskorvausta määriteltäessä huomioida. Vahinkotarkastajan laatimassa käyvän arvon lausunnossa on ajoneuvon arvoa korottavina seikkoina mainittu ilmastointi ja kahdet renkaat alumiinivanteilla. Ajoneuvon arvoa laskevina seikkoina on lausunnossa mainittu ajoneuvon ikä. Hintavertailun perusteella yhtiö katsoo, että asiakkaan ajoneuvon käypä arvo on 2.500 euroa. Hintavertailussa esimerkkeinä käytetyt autot olivat 2-4 vuotta uudempia kuin asiakkaan ajoneuvo. Yhtiö katsoo, että vahinko on tullut korvatuksi vakuutusehtojen mukaisesti. Lopuksi yhtiö vielä toteaa vastineessaan, että kaskovakuutuksen vakuutusmaksuun vaikuttavat useat eri hinnoittelutekijät. 

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Autovakuutusehdot (voimassa 1.1.2017 alkaen)

4.12.2 Korvauksen suoritustapa
Vakuutusyhtiö täyttää korvausvelvollisuutensa vahingon määrän ja korjausmahdollisuuden mukaan joko
– maksamalla kohtuulliset korjauskustannukset tositteiden mukaan tai
– maksamalla kertakorvauksena kohtuullisia korjauskustannuksia vastaavan
määrän rahana, jos omaisuutta ei korjata, vaikka se olisikin mahdollista. Kertakorvauksena maksetaan enintään omaisuudella välittömästi ennen vahinkohetkeä ollut käypä arvo vähennettynä vahingoittuneen omaisuuden jäännösarvolla
– maksamalla vakuutuksen kohteella ennen vahinkoa olleen käyvän arvon ja sillä korjaamattomana olevan arvon erotuksen rahana
– lunastamalla vakuutuksen kohteen ennen vahinkoa olleesta käyvästä arvosta
– lunastamalla vakuutuksen kohteen kohtien 4.12.3.4.2 - 4.12.3.4.4 tapauksissa uusarvosta
– lunastamalla vakuutuksen kohteen kohdan 4.12.3.4.3 tapauksessa käyvästä arvosta korotettuna 30 %:lla tai
– hankkimalla tilalle samanlaisen tai samanarvoisen ajoneuvon tai sen osan.

4.12.3 Korvauksen määrittäminen
4.12.3.1 Käypä arvo
Suoranaisessa esinevahingossa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen tai sen osan käypä arvo.

Käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä vahinkohetken markkinatilanteessa on moottoriajoneuvosta tai sen osasta yleisesti saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla.

Ajoneuvon käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon ajoneuvon ja sen merkin päivän markkinahinnat, ajoneuvon yksilöllinen kunto, varusteet, käyttöönottoaika, vuosimalli, käyttötapa, ajetut kilometrit sekä muut hintaan vaikuttavat tekijät.

Ajoneuvon lisälaitteen käyvän arvon määrittämiseksi tulee vakuutusyhtiölle toimittaa myyjäliikkeen antama tosite tai muu todiste, josta ilmenee kyseisen laitteen merkki ja malli sekä hankinta-aika ja -hinta.

Jos korvauksen vaatija ilman pätevää syytä ei toimita käyvän arvon määrittämiseksi tarvittavia selvityksiä, arvioidaan käypä arvo kohtuuden mukaan.

4.12.3.2 Vahingon määrä

Jos vakuutuksen kohde tai sen osa on vahingoittunut niin pahoin, ettei sitä kohtuullisin kustannuksin voida korjata, vahingon määrä on sillä välittömästi ennen vahinkotapahtumaa ja sen jälkeen olleen käyvän arvon erotus.
Jos vahingoittunut omaisuus voidaan kohtuullisin kustannuksin korjata, vahingon määrä on korjauskustannukset tai niitä vastaava rahamäärä.

4.12.3.4 Lunastus
4.12.3.4.1 Lunastus käyvästä arvosta

Jos vahingon määräksi arvioidaan yli 70 % vakuutuskohteen ennen vakuutustapahtumaa olleesta käyvästä arvosta, vakuutusyhtiöllä on oikeus lunastaa kohde tuosta arvosta (katso kohta 4.12.2 ja 4.12.3.1).

Vakuutussopimuslaki 

70 § Korvauksen suorittaminen

Vakuutuksenantajan on suoritettava vakuutustapahtumasta johtuva vakuutussopimuksen mukainen korvaus tai ilmoitettava, ettei korvausta suoriteta, joutuisasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut 69 §:ssä tarkoitetut asiakirjat ja tiedot.

Vakuutuksenantajan on ilmoitettava vajaavaltaiselle suoritettavasta vakuutuskorvauksesta vajaavaltaisen kotikunnan holhousviranomaiselle, jos korvauksen kokonaismäärä on suurempi kuin 1 000 euroa ja korvaus käsittää muun suorituksen kuin vakuutustapahtuman aiheuttamien kustannusten tai varallisuuden menetysten korvaamisen. (14.5.2010/426)

Viivästyneelle korvaukselle on maksettava korkolaissa (633/82) säädetty viivästyskorko.

Jos korvauksen määrä ei ole riidaton, vakuutuksenantaja on kuitenkin velvollinen suorittamaan 1 momentissa mainitussa ajassa korvauksen riidattoman osan.

Ratkaisusuositus

Asiakas vaatii autonsa korjauskustannusten korvaamista. Vahinkotarkastajan mukaan asiakkaan ajoneuvoa ei voi korjata kohtuullisin kustannuksin. Asiakas on valituksessaan todennut, että auton korjauskustannusten määrä on korjaamon arvion mukaan ollut noin 4.000 euroa. Auton jäännösarvoksi on arvioitu 500 euroa. Asiakas on viitannut myös vakuutuksen hinnoitteluun.

FINE toteaa, että vakuutusyhtiön velvollisuus korvata auton korjauskustannuksia tai maksaa lunastuskorvaus määritellään autovakuutuksen ehdoissa. Vakuutuksen hinnoittelu tai sen muuttuminen ajan myötä ei ole merkityksellinen seikka arvioitaessa vakuutusyhtiön ehdoissa määritellyn korvausvelvollisuuden määrää eri vahinkotilanteissa.

Tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen edellä siteerattujen kohtien 4.12.2 ja 4.12.3 mukaan ajoneuvon käypä arvo muodostaa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylärajan. Noin 4.000 euron korjauskustannusten korvaaminen vakuutuksesta edellyttää 500 euron suuruinen jäännösarvo huomioon ottaen sitä, että kyseisen auton käypä arvo ennen vahinkoa on ollut vähintään 4.500 euroa.

Käyvän arvon suuruus

Vakuutusyhtiö on arvioinut auton käyvän arvon suuruudeksi 2.500 euroa. 

FINE toteaa, että autovakuutuksessa käyvällä arvolla tarkoitetaan yleisesti sellaista käteishintaa, jonka useampi kuin yksi henkilö olisi ollut valmis maksamaan kyseisestä ajoneuvosta ennen vahinkoa. Internetin myynti-ilmoituksia käytetään yleisesti arvioitaessa ajoneuvon käypää arvoa. Tämän lisäksi käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon myös kyseisen vaurioituneen ajoneuvon yksilölliset ominaisuudet. Käyvän arvon määrityksessä on otettava huomioon, että yksittäisten ajoneuvojen pyyntihinnat internetissä eivät välttämättä vastaa todellisia myyntihintoja. Lisäksi erityisesti autoliikkeiden hintapyynnöt ja myyntihinnat eivät suoraan osoita ajoneuvon käyvän arvon suuruutta, sillä näihin hintoihin sisältyy käypään arvoon kuulumattomia liiketoimintaeriä.

Vakuutuskäytännössä käyvän arvon määrittäminen perustuu vastaavien autojen markkinahintoihin ja vahingoittuneen auton yksilöllisen kunnon ja muiden vakuutusehtojen mukaan käypään arvoon vaikuttavien tekijöiden arviointiin. Ajoneuvon kunto on merkittävä tekijä ajoneuvon hinnoittelussa, mutta sitä ei voi kuitenkaan yksinään pitää hinnanmääräytymisen perusteena. Ajoneuvon kunnostamiseen tai lisävarusteisiin käytetyt varat eivät korota käypää arvoa vastaavalla määrällä. Myöskään auton aiempi ostohinta ei suoraan osoita sen vahinkohetkisen käyvän arvon suuruutta. Oheisissa FINEn Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksissa VKL 292/15 ja VKL 385/14 on lähemmin selostettu käyvän arvon määräytymiseen vaikuttavia tekijöitä. 

Tässä tapauksessa esitetyn käyvän arvon lausunnon (12.4.2019) mukaan kyseessä on vm. 2001 Citroen 4D C5 HATCHBACK 2.0 HDI, jonka mittarilukema on ollut 245 648 km. Vahinkotarkastajan käyttämät verrokkiajoneuvot ovat olleet uudempia vuosimallien 2002–2005 ajoneuvoja. Hintaa korottavina seikkoina vahinkotarkastaja on huomioinut ilmastoinnin ja kahdet renkaat alumiinivanteilla. Ajoneuvon arvoa laskevana seikkana tarkastaja on huomioinut ajoneuvon iän. Käyvän arvon lausunnon mukaan auto on ollut hyvässä kunnossa ikäänsä nähden ja ajokilometrit ovat olleet kohtuulliset. Varustelussa tarkastaja on lisäksi huomioinut vetokoukun, lohkolämmittimen, radion ja lisälämmittimen. 

Vahinkotarkastaja on todennut ajoneuvosta saatujen tietojen perusteella, että auton kori ja maalipinta, sisusta, moottori ja vaihteisto sekä alusta ovat olleet kunnoltaan normaalit. Vahinkotarkastajan hintavertailuaineistossa autoliikkeessä myynnissä olleen ajoneuvon pyyntihinta on ollut 1.950 euroa. Yksityishenkilöiden myymien ajoneuvojen pyyntihinnat ovat olleet 890 – 2.900 euroa. Myytyjen autojen myyntihinnat ovat olleet 1.390–2.990 euroa. Kaikki verrokkiajoneuvot ovat olleet 2-4 vuotta uudempia. Huomioiden ikä, kunto, ajomäärä, varusteet sekä muut hintaan vaikuttavat tekijät, vahinkotarkastaja on arvioinut ajoneuvon käyväksi arvoksi 2.500 euroa. 

Ajoneuvon iästä, kunnosta ja ajomäärästä olevien tietojen sekä hintavertailuaineiston perusteella FINE ei ole voinut todeta, että ajoneuvon käypä arvo eli todennäköinen käteismyyntihinta ennen vahinkohetkeä olisi ollut enemmän kuin 2.500 euroa. Tästä seuraa se, että vakuutusyhtiö ei ehtojensa mukaan ole ollut velvollinen korvaamaan arvioituja noin 4.000 euron korjauskustannuksia täyteen määräänsä saakka. Käyvän arvon mukaisen kertakorvauksen maksaminen jäännösarvolla ja vakuutuksen omavastuuosuudella vähennettynä on ollut ehtojen mukainen ratkaisu.

Muut vaatimukset

Asiakas on vaatinut myös ajoneuvon korjaamolta toiselle siirtämisestä aiheutuneiden kustannusten korvaamista ja korvausta seisontapäiviltä, jotka aiheutuivat vakuutusyhtiön aikaansaamista viivytyksistä vahingon korjauksessa. Vahinko on sattunut 23.11.2018. Auton lunastuksesta on neuvoteltu 3.12.2018 pääsemättä sopimukseen lunastushinnasta. Yhtiö on maksanut käyvän arvon mukaisen kertakorvauksen asiakkaalle 12.12.2018. 

Siirtokustannusten osalta FINE katsoo, että edellä selostetuin tavoin vakuutusyhtiö ei ole ollut velvollinen korvaamaan korjaamiseen liittyviä kustannuksia enempää kuin ajoneuvon jäännösarvolla vähennettyyn käypään arvoon saakka.

Käsittelyn keston osalta FINE toteaa, että vakuutussopimuslain 70 §:n mukaan vakuutusyhtiöllä on käytettävissään kuukauden käsittelyaika alkaen siitä, kun korvauspäätöksen tekemiseen tarvittavat selvitykset oli saatu. Tässä tapauksessa korvaus oli maksettu alle kuukauden kuluttua vahinkopäivästä. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole myöhästynyt korvauskäsittelyssä, eikä se ole velvollinen maksamaan viivästyskorkoa. 

Lopputulos

FINE katsoo, että ajoneuvon käypä arvo oli määritelty asianmukaisesti, eikä vakuutusyhtiö ole velvollinen maksamaan auton korjauskustannuksista lisäkorvausta. Yhtiö ei myöskään ollut viivästynyt korvauskäsittelyssään. FINE ei suosita muutosta vakuutusyhtiön päätökseen. 

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Johtava neuvonantaja Raulos
Esittelijä Turunen