Tapahtumatiedot

Asiakkaan omistama vuonna 1998 rakennettu savusauna kärsi palovahinkoja 7.4.2018. Asiakas on hakenut korvausta vahingosta kotivakuutuksestaan. 11.4.2018 päivätyssä onnettomuusselosteessa oli arvioitu, että tulipalon syttymissyy oli tulisijasta tai hormista lähtenyt kipinä tai kekäle, ja tulipalon aiheutti ihmisen huolimaton toiminta. Sauna oli lämmennyt niin paljon, että se oli lopulta syttynyt palamaan.
    
Vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan 12.4.2018 päivätyn raportin mukaan savusaunan sisäseinä oli syttynyt tuleen lämmityksen yhteydessä uunin viereltä ulko-oven läheisyydestä. Rakennuksen ulko-ovi oli vaurioitunut. Raportin mukaan saunaa oli lämmitetty ennen syttymistä noin neljä tuntia. Savusaunaa ei ollut käytetty vuonna 2017 kertaakaan, normaalisti saunaa käytetään alle viisi kertaa vuodessa. 
                    
Vakuutusyhtiö epäsi korvauksen 30.5.2018 päivätyllä korvauspäätöksellä ja katsoi, että palo oli rajoitusehdon mukaisesti seurausta rakennusvirheestä. Suomen vuoden 1985 Rakentamismääräyskokoelman osassa E8 todetaan, että polttavapintaisen lämmön lähteen suojaetäisyys vaakasuunnassa on 500 millimetriä. Suojaetäisyyttä voidaan pienentää 50 prosenttia yksinkertaista ja 75 prosenttia kaksinkertaista kevyttä suojusta käytettäessä. Palo syttyi kiukaan viereiseltä seinältä, ja kiukaan tulipesän aukon etäisyys seinästä alitti rakentamismääräysten edellyttämän 500 millimetrin suojaetäisyyden, eikä seinää ollut tulipesän aukon kohdalla palosuojattu rakentamismääräysten edellyttämällä tavalla. 

Asiakas on hakenut muutosta korvauspäätökseen 25.6.2018 päivätyllä kirjeellä. Asiakas on viitannut rakennuslupaviranomaisen 4.7.1996 päivättyyn loppukatselmusraporttiin, jossa sauna oli hyväksytty käyttöön otettavaksi. Asiakas on liittänyt muutoksenhakukirjeeseensä myös rakennusmestari K:n 16.6.2018 päivätyn katselmusraportin. Silmämääräisen arvion perusteella K on katsonut, että rakenteet olivat vahingoittuneet eniten kiukaan päällä olevassa katossa ja seinien yläosissa, jossa hiiltyneen pinnan paksuus hirsissä on suurin. Hiiltyminen oli selvästi vähäisempää kiukaan ja oven välisessä hirsiseinässä, mikä K:n mukaan sulkee pois mahdollisuuden, että palo olisi alkanut ovenpielestä. Kiukaan pesä sijaitsee 260 millimetriä syvän kiukaan suuaukon takana. Suuaukko on tehty poltetuista tiilistä holvikaaren muotoon ja tulipesä leviää suuaukon jälkeen noin 700 millimetriä leveäksi ja 600 millimetriä syväksi polttotilaksi.

K on todennut, ettei suuaukossa ole merkittävää nokeentumista, ja tulta on poltettu asianmukaisesti sille rakennetussa tulipesässä. Kiuas on kaikin puolin eristetty vaatimusten mukaisesti. Eristeenä on käytetty mm. 50 millimetriä palovillaa, 9 millimetriä kivilevyä, 90 millimetriä muurattua rakennetta, josta on 50 millimetrin ilmarako hirsiseinään. Kun huomioidaan uunin suuaukko ja tulipesän sijainti sen perällä, on saavutettu riittävät ja rakennusmääräysten mukaiset suojaetäisyydet palaviin rakenteisiin.
    
Vakuutusyhtiö on lausunut 12.7.2018 päivätyssä korvauspäätöksessä, että suojausta ja suojaetäisyyksiä arvioitaessa on tutkittava, olisiko kiukaan viereistä seinää tullut suojata pidemmälle kohti oviaukkoa. Onnettomuusselosteen ja tarkastusraportin mukaan palo syttyi kyseisestä kohdasta ja seinä oli suojattu vain kiukaan kohdalta. Suojaus päättyy kiukaan suuaukon kohdalla. Kiukaassa ei ollut suuluukkua. Seinän suojauksen tulisi ulottua vähintään 400 millimetriä kiukaan ohi, tässä tapauksessa sille seinän osuudelle, josta palon on katsottu syttyneen. Tarkastusraportin mukaan tulipesän etäisyys seinästä oli 225 + 50 + 10 millimetriä, eli yhteensä 285 millimetriä.

Huomioiden palojäljet, onnettomuusselosteen, tarkastusraportin ja esinevahinkoasiantuntijan arvion, palo on syttynyt kiukaan tulipesän aukon viereisestä seinästä. Saatujen selvitysten perusteella palo on ollut seurausta rakennusvirheestä, koska tulipesän aukon etäisyys seinästä oli alle 500 millimetriä, eikä seinää ollut suojattu asianmukaisesti. Tällöin vahinkoa ei voida pitää vakuutusehdoissa tarkoitetulla tavalla äkillisenä ja ennalta arvaamattomana, vaikka vakuutuksenottaja ei olisikaan ollut tietoinen rakennusvirheestä. 

Vakuutusyhtiön edustaja oli tiedustellut asiakkaalta 13.7.2018, oliko saunassa otettu löylyjä ennen vahingon tapahtumista. Asiakkaan mukaan sauna oli palanut lämmitysvaiheessa ennen saunan käyttämistä.  

Asiakas on pyytänyt asian uudelleenkäsittelyä 16.11.2018. Kaupungin rakennusvalvonnan rakennustarkastaja R ja pelastuslaitoksen palotarkastaja M olivat käyneet vahinkopaikalla 26.10.2018.  Käynnistä laaditun lopputarkastuspöytäkirjan mukaan tulipesä sijaitsee 350 millimetrin syvyydessä suuaukon reunasta, ja tulipesän suuaukon reunan etäisyys hirsiseinään on 504 millimetriä. Palotarkastaja M ei pystynyt paikallistamaan tarkkaa palon syttymispistettä tai syytä. Asiakkaan mukaan oven ja sen karmien palo selittyy niiden kevyellä rakenteella. Ovi oli laakaovi joka oli paneloitu kevyesti. Tuli tarttui siihen helposti ovea avattaessa.

Asiakkaan valitus ja vakuutusyhtiön vastine

Asiakas on vaatinut, että vakuutusyhtiö suorittaisi korvauksen saunan palosta aiheutuneesta vahingosta. Asiakas on lausunut valituksessaan, että vakuutusyhtiön korvauspäätös perustuu vääriin tietoihin. Vakuutusyhtiön edustajan olisi mahdollista käydä mittaamassa etäisyys uudestaan. Kaupungin rakennusvalvonnan rakennustarkastaja R kävi asiakkaan pyynnöstä vahinkopaikalla 26.10.2018, eikä hänen laatimassaan lopputarkastusraportissa ollut huomautettu tulisijan suojaetäisyydestä. Käynnillä laaditun havainnekuvan mukaisesti tulisijan suuaukon etäisyys on 504 millimetriä hirsiseinästä. Asiakas on lisäksi todennut, ettei hänellä ole tietoa vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan asiantuntemuksesta palotutkinnasta. Asiakkaan käsityksen mukaan vahinkotarkastajan tehtävänä ei ole edes ollut arvioida syttymispistettä, vaan kartoittaa vahinkojen laajuus.

Vakuutusyhtiö on viitannut vastineessaan korvauspäätöksiin ja todennut lisäksi, että konsulttitoimisto P Oy:n edustaja kävi 28.5.2019 mittaamassa savusaunan kiukaan suojaetäisyydet. Mittauksen mukaan palosuojaamattoman hirsiseinän etäisyys kiukaan suuaukon reunaan oli 420 millimetriä. Kiukaan suuaukossa ei ollut luukkua, ja palo sai alkunsa seinän kohdasta, jossa ei ollut suojausta. Vakuutusyhtiö katsoo edelleen, että tulipalo oli seurausta rakennusvirheestä, eikä paloa voida korvata vakuutuksesta vakuutusehtoihin sisältyvien rajoitusten vuoksi. 

Asiakas on lausunut 12.8.2019 päivätyssä lisävastineessaan, että kiukaan suuaukon kaarevuus ja pyöröhirsiseinän mittauskohta vaikuttavat tulokseen.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on arvioitava, oliko vahinko aiheutunut rajoitusehdon 6.7 mukaisesti rakennusvirheestä.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Tapaukseen sovellettavien, 1.1.2016 voimaan tulleiden kotivakuutusehtojen kohdan 5.1 (Korvattavat vakuutustapahtumat) mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutetun omaisuuden suoranainen esinevahinko, joka on aiheutunut jäljempänä selostetusta tapahtumasta, jos tämä tapahtuma on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton ja jos turva, jonka perusteella vahinko on korvattavissa, on ollut voimassa vakuutustapahtuman sattuessa.

Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perusteella.

Vakuutuksessa on aina palo- ja luonnonilmiöturva. Lisäksi vakuutukseen ovat valittavissa seuraavat turvat:
- rikosturva
- laiterikkoturva
- putkistovuototurva 
- särkymis- ja menetysturva.

Vakuutuskirjaan on merkitty vakuutetulle omaisuudelle valitut turvat.

Vakuutusehtojen kohdan 6.17 mukaan vakuutuksesta ei korvata suunnittelu-, perustus-, asennus- tai rakennustyövirhettä eikä tällaisesta virheestä aiheutunutta vahinkoa.

Suomen Rakentamismääräyskokoelman määräykset E8 vuodelta 1985:

Taulukko 1, Tulisijojen luokitus ja suojaetäisyydet
…
Polttavapintaisen (keskilämpötila 140-350 astetta) lämmön lähteen suojaetäisyys vaakasuunnassa on 500 mm. Suojaetäisyyttä voidaan pienentää 50 % yksinkertaista ja 75 % kaksinkertaista kevyttä suojusta käytettäessä.

Esimerkkeinä luokista oli mainittu valurautaiset liesitasot, suuluukut sekä eristämättömät nuohousluukut, jotka sijaitsevat sellaisessa paikassa, että liekit voivat yltää niihin. 

2.4 Kevyt suojus

Taulukossa 1 mainittu yksinkertainen kevyt suojus voidaan tehdä vähintään 7 mm paksuisesta palamattomasta kuituvahvisteisesta sementtilevystä tai vähintään 1 mm paksuisesta metallilevystä, joka kiinnitetään riittävän tiheästi.
Taulukossa 1 mainittu kaksinkertainen suojus voidaan tehdä kahdesta edellä mainitusta levystä. Levyt kiinnitetään taustaansa ja tarpeen mukaan toisiinsa esimerkiksi ruuveilla. Suojattavan pinnan ja levyn väliin jätetään vähintään 30 mm tuuletusrako esimerkiksi putkiholkkeja välitukina käyttäen. Suojuksen tulee olla irti myös lattiasta ja katosta.

Asian arviointi

Vakuutuksesta korvataan irti päässeestä tulesta aiheutuneita vahinkoja. Vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata vahinkoa, joka on aiheutunut rakennusvirheestä. Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutuksenottajalla on korvauksenhakijana velvollisuus esittää näyttö siitä, että kyseessä oli korvattava vakuutustapahtuma. Jos vakuutusyhtiö haluaa vedota vakuutuksen rajoitusehtoon, tulee sen vastaavasti näyttää, että vahinko oli johtunut rajoitusehdon tarkoittamasta seikasta. Vakuutusyhtiön mukaan tulipesän etäisyys sen vieressä olevasta hirsiseinästä ei ollut riittävä, ja palo oli seurausta tästä rakennusvirheestä. 

Rakennusvirhe

Suomen Rakentamismääräyskokoelman määräyksissä E8 vuodelta 1985 todetaan, että polttavapintaisen lämmön lähteen suojaetäisyys vaakasuunnassa tulee olla 500 millimetriä. Suojaetäisyyttä voidaan pienentää 50 prosenttia yksinkertaista ja 75 prosenttia kaksinkertaista kevyttä suojusta käytettäessä. Konsulttitoimiston 30.5.2018 päivätyn selvityksen mukaan mittaustulos oli 420 millimetriä, ja mittaus oli tehty kiukaan suuaukolta seinään. Mittaustulos on nähtävissä myös mittauksesta otetuista valokuvista. Asiakas on kiistänyt mittaustuloksen luotettavuuden ja toimittanut hankkimansa asiantuntijalausunnon mittaustuloksista, vahinkopaikalta otettuja valokuvia sekä havainnekuvan kiukaasta. Kyseisestä selvityksestä ei kuitenkaan ole pääteltävissä tarkkaa mittaustulosta, koska valokuvissa ei ollut havainnollistettu etäisyyttä mittanauhan avulla. 

Vakuutusyhtiön mittauksesta esittämisen valokuvien perusteella suojaetäisyys alitti rakennusmääräyskokoelmassa mainitun 500 millimetrin suojaetäisyyden. Vakuutuslautakunta katsoo näin ollen, ettei savusauna ole täyttänyt rakentamismääräysten vaatimuksia, eli kyseessä on ollut rajoitusehdon 6.7 mukainen rakennustyövirhe. 

Vakuutusyhtiö on todennut korvauspäätöksessä ja vastineessa, että seinän suojauksen tulisi ulottua vähintään 400 mm kiukaan ohi, tässä tapauksessa sille kohdalle seinää, josta palon on katsottu syttyneen. Suomen Rakentamismääräyskokoelman määräyksissä E8 vuodelta 1985 todetaan, että suuluukuttomien tulisijojen, kuten avotakkojen, suojaetäisyys tulipesien edessä oleviin palavarakenteisiin rakennusosiin on 1500 millimetriä. Etäisyys mitataan tulipesän perältä tai pohjalta. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan etäisyys tulipesän perältä kiukaan suuaukolle ja puulattiaan oli tässä tapauksessa 1060, eli etäisyys alitti rakennusmääräyksessä mainitun 1500 millimetrin etäisyyden. Vakuutuslautakunta katsoo, että savusaunassa on tältäkin osin ollut rakennusvirhe. 

Syy-yhteys vahinkoon

11.4.2018 päivätyssä onnettomuusselosteessa oli arvioitu, että tulipalon syttymissyy oli tulisijasta tai hormista lähtenyt kipinä tai kekäle, ja tulipalon aiheutti ihmisen huolimaton toiminta. Sauna oli lämmennyt niin paljon, että se oli lopulta syttynyt palamaan. Vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan 12.4.2018 päivätyn raportin mukaan savusaunan sisäseinä oli syttynyt tuleen tulipesän vieressä olevan hirsiseinän kohdalta. Asiakas on liittänyt valitukseensa rakennusmestari K:n 16.6.2018 päivätyn katselmusraportin, jonka mukaan eniten vahingoittuneet rakenteet sijaitsivat kiukaan päällä olevassa katossa ja seinien yläosissa, jossa hiiltyneen pinnan paksuus hirsissä oli suurin. Hiiltyminen oli selvästi vähäisempää kiukaan ja oven välisessä hirsiseinässä, mikä K:n mukaan sulkee pois mahdollisuuden, että palo olisi alkanut ovenpielestä. 

Vakuutusyhtiön vahinkotarkastusraportissa ja asiakkaan käyttämässä asiantuntijalausunnossa on esitetty toisistaan poikkeavia selvityksiä palon syttymispaikasta. Vahinkokartoituksen valokuvien palojäljet tulisijan viereisellä seinällä ovat 1,5 senttimetrin syvyydessä. Saunan katossa ollut palolevy ja sisäkatto olivat tippuneet palon takia. Katolle aiheutuneista vahingoista ei ole muuta selvitystä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta on voinut todeta, että palo on alkanut tulisijasta onnettomuusselosteen mukaisesti lentäneestä kipinästä ja kekäleestä. Näin ollen riittämättömällä suojaetäisyydellä tulipesän etualalla ja sivulla on ollut syy-yhteys tulipalon syttymiseen. Vakuutuslautakunta katsoo edellä mainituin perustein, että vahinko oli aiheutunut rajoitusehdon mukaisesti rakennustyövirheiden seurauksena, eikä vakuutusyhtiöllä ole korvausvelvollisuutta vahingosta. 

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta asiassa. 

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Nikunlassi 

Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen
Rantala