Tapahtumatiedot

Asiakkaan auto (Audi RS 6, vm. 2008, ajettu 51.000 km) vaurioitui ulosajossa 5.12.2018 korjauskelvottomaksi. Asian käsittelyn aikana vakuutusyhtiö ilmoitti ensin asiakkaalle, että asiakkaan kaskovakuutuksen enimmäiskorvausmäärä on 15.000 euroa. Selvittelyn jälkeen vakuutusyhtiö luopui vetoamasta enimmäiskorvausmäärään. Vakuutusyhtiö korvasi auton käypänä arvona 50.000 euroa. 

Asiakkaan vaatimukset ja palveluntarjoajan kanta

Asiakas vaatii korvausta autosta 57.000 euroa viivästyskorkoineen. Asiakas oli itse maksanut autosta 27.6.2018 tämän summan. Asiakas katsoo, että autoon on myyty väärä kaskovakuutus ja siihen olisi pitänyt myydä laajin kaskovakuutus, joka olisi sisältänyt myös lunastusturvan. Asiakas vaatii korvausta myös lunastusturvasta. Asiakas vetoaa myynti-ilmoituksiin, joissa on Audi RS6:ia hintapyyntöillä 54.900–62.800 euroa ajokilometreillä 91.000–105.000. Asiakkaan autolla oli ajettu vain 51.000 km. Autolle oli tapahtunut aiemmin kolari, jonka seurauksena auto oli lunastettu, mutta tämä on huomioitu auton hinnassa. Jos auto olisi ollut kolaroimaton, sen hinta olisi nyt ollut n. 70.000–78.000 euroa, mutta kolaroituna ja näillä ajokilometreillä sen hinta on asiakkaan mukaan noin 57.000–67.000 euroa. Asiakas on pyytänyt suullisia ja kirjallisia tarjouspyyntöjä autosta ja saanut arvioita, että saisi autostaan 55.000–59.000 euroa. Asiakas on toimittanut FINElle kopion auton 27.6.2018 päivätystä kauppakirjasta, autonmyyntisivuston hakutuloksia sekä autoliikkeen ostotarjouksen summaltaan 56.500 euroa. 

Asiakas tuo lisäkirjelmässään esiin edelleen autosta maksamansa hinnan ja toteaa ehtineensä ajaa autolla noin 7.000 kilometriä. Asiakkaan mielestä on kohtuutonta, että auton arvo putoaa noin kuuden kuukauden aikana euron jokaiselta ajetulta kilometriltä. Autoliikkeiden mukaan kohtuullinen hinnanpudotus olisi noin 1.000–2.000 euroa. Asiakas on omistusaikanaan uusinut tai huoltanut auton jarrut, kardaanin ja iskunvaimentimet. Auton arvo on vähintään 55.000 euroa. Noin 100.000 km ajettujen autojen hinnat ovat 45.000 ja 60.000 euron välillä. Asiakas on lisäksi toimittanut tulosteen nettiauto.comin ajoneuvohintatilastosta, jossa on kolme myytyä Audi RS 6:ta vm. 2008 ajokilometreillä 159.000–169.000 hinnoiltaan 42.900–49.800 euroa.

Vakuutusyhtiö toteaa, että asiakas on ottanut vakuutusyhtiöön yhteyttä puhelimitse pyytääkseen tarjousta auton vakuutuksista. Vakuutusyhtiö on katsonut, että asiakas on saattanut puhelun perusteella jäädä siihen käsitykseen, että hänen kaskovakuutuksessaan ei ole rajoitusta auton arvon suhteen. Tämän vuoksi asiakkaan kaskon ehtojen mukaista enimmäiskorvausmäärää ei ole sovellettu. Vakuutusyhtiö ei kuitenkaan pidä todennäköisenä, että asiakas olisi valinnut useita satoja euroja kalliimman laajimman vakuutuksen, koska asiakas tiedustelee puhelussaan, saisiko vakuutuksen hintaa pienennettyä. Vakuutusyhtiö katsoo, että asiakkaalla ei ole vakuutuksesta annettujen tietojen perusteella oikeutta lisäkorvaukseen.

Auton käyvän arvon osalta vakuutusyhtiö viittaa vakuutusehtoihin ja hintavertailuun. Vakuutusyhtiö viittaa myös auton vuoden 2011 kolariin, jossa autoon on tullut vakavat vauriot. Auton hintaluokka ja ikä ovat myyntiä haittaavia tekijöitä. Pieni ajomäärä nostaa kuitenkin kiinnostavuutta.

FINE on pyytänyt käyttöönsä myös litteroinnit vakuutusyhtiön ja asiakkaan puheluista 27.6.2018. 

Sopimusehdot ja lainsäädäntö

Autovakuutusehtojen (voimassa 1.4.2018 alkaen) kohdan 4.12.3.1 Käypä arvo mukaan suoranaisessa esinevahingossa vakuutusyhtiön korvausvelvollisuuden ylimpänä rajana on vakuutuksen kohteen tai sen osan käypä arvo.

Käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä vahinkohetken markkinatilanteessa on moottoriajoneuvosta tai sen osasta yleisesti saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla.

Ajoneuvon käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon ajoneuvon ja sen merkin päivän markkinahinnat, ajoneuvon yksilöllinen kunto, varusteet, käyttöönottoaika, vuosimalli, käyttötapa, ajetut kilometrit sekä muut hintaan vaikuttavat tekijät.

Ajoneuvon lisälaitteen käyvän arvon määrittämiseksi tulee vakuutusyhtiölle toimittaa myyjäliikkeen antama tosite tai muu todiste, josta ilmenee kyseisen laitteen merkki ja malli sekä hankinta-aika ja -hinta.

Jos korvauksen vaatija ilman pätevää syytä ei toimita käyvän arvon määrittämiseksi tarvittavia selvityksiä, arvioidaan käypä arvo kohtuuden mukaan.

Vakuutussopimuslain (27.6.2018 voimassa olleessa muodossaan) 5 § mukaan ennen vakuutussopimuksen päättämistä vakuutuksenantajan on annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. […]

Ratkaisusuositus

Tapauksessa on kysymys auton käyvästä arvosta sekä siitä, oliko asiakkaalle myyty väärä vakuutus.

Asiakkaan kaskovakuutuksen ehtoihin sisältyy määräys siitä, että lunastuskorvauksen enimmäismäärä on 15.000 euroa. Vakuutusyhtiö on kuitenkin ilmoittanut, ettei se tässä tapauksessa vetoa tähän rajoitukseen ja että se pitää käyvän arvon mukaisen lunastuskorvauksen määränä 50.000 euroa. Tämän vuoksi FINE ei ota kyseistä enimmäiskorvausehtoa tässä ratkaisusuosituksessa huomioon.

Oikeus korvaukseen lunastusturvan perusteella

Asiakkaan mukaan hänelle olisi pitänyt myydä laajin vakuutusyhtiöllä tarjolla ollut kasko, johon olisi sisältynyt myös lunastusturva, jolloin lunastuskorvauksen määrä voi ylittää ajoneuvon vahinkohetken mukaisen käyvän arvon. Vakuutusyhtiö on pitänyt epätodennäköisenä, että asiakas olisi ottanut laajimman vakuutuksen. Lisäksi lunastusturva ei sisälly automaattisesti laajimpaan kaskoon vaan on siihen valittavissa lisämaksusta. 

Asiakkaalle tarjotun vakuutuksen laajuuden osalta asiassa tulee arvioida vakuutussopimuslain 5 § mukaisesti sitä, oliko vakuutussopimuksen solmimisen yhteydessä annettu vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Lain mukaan vakuutusyhtiön on annettava asiakkaalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan.

Vakuutussopimuksen solmimisesta ja vakuutuksen voimaansaattamisesta on tässä tapauksessa sovittu puhelimitse. Toimitetusta litteroinnista ilmenee, että asiakkaan pyydettyä tarjousta auton vakuutuksista vakuutusyhtiön virkailija tiedustelee asiakkaalta, minkälaista turvatasoa hän oli ajatellut ja tarjoaa toiseksi laajinta kaskoa. Asiakas toteaa, että kaskon hän haluaa, ja kysyy, ”[m]itä siinä nyt on, törmäysturvat ja noi?”. Virkailija kertoo, mitä turvia hänen tarjoamassaan kaskossa on ja ilmoittaa bonusprosentit ja vakuutusten hinnan. Asiakas kysyy liikennevakuutuksen bonuksesta, jolloin virkailija kertoo, että bonusjärjestelmät ovat eri yhtiöillä erilaiset. Virkailijan kysyessä, miltä tarjous vaikuttaa, asiakas toteaa, että se on ainakin halvempi kuin yksi hänen saamansa tarjous. Asiakas tiedustelee vielä, vaikuttavatko ajetut kilometrit, ja virkailija kertoo, että eivät. Sen jälkeen asiakas tiedustelee, saako laskua millään enää pienennettyä. Virkailija kertoo, että tarjouksessa oli jo mukana kampanja-alennus, eikä tästä turvasta pysty jättämään mitään pois. Asiakas tiedustelee, vaikuttaako se, että autoa ajaa pelkästään hän. Virkailija kertoo, että sillä ei ole vaikutusta, jonka jälkeen asiakas ja virkailija keskustelevat vielä auton laittamisesta seisontaan talvella. Tämän jälkeen asiakas toteaa ottavansa vakuutuksen. Virkailija lupaa soittaa asiakkaalle hetken päästä takaisin. Toisessa puhelussa asiakas ja virkailija sopivat vakuutuksen voimaanlaittamisesta. 

Puhelussa vakuutusyhtiön edustaja on tarjonnut asiakkaalle toiseksi laajinta kaskoa ja selostanut sen sisältöä, jonka jälkeen asiakas on tiedustellut mahdollisuuksista alentaa vakuutuksen hintaa. Lähtökohtaisesti ei voida katsoa, että vakuutusyhtiön olisi tullut tarjota asiakkaalle laajempaa ja kalliimpaa vakuutusta sekä lisäturvia sen jälkeen, kun asiakas oli nimenomaisesti tiedustellut hinnan alentamisesta sekä muista hintaan vaikuttavista seikoista, kuten ajomäärästä tai kuljettajista. Asiakas ei myöskään ollut tiedustellut laajemmista kaskovaihtoehdoista, saatavilla olleista lisäturvista tai esimerkiksi korvausvaihtoehdoista. Näin ollen FINE katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole velvollinen maksamaan lunastusturvaehdon mukaista korvausta vaan ajoneuvon käyvän arvon mukaan määritetyn korvauksen.

Käyvän arvon suuruus

Vakuutusehtojen mukaan käypänä arvona pidetään sitä käteishintaa, mikä vahinkohetken markkinatilanteessa on moottoriajoneuvosta tai sen osasta yleisesti saatavissa pidettäessä sitä myytävänä tarkoituksenmukaisella tavalla. Tällöin käyvällä arvolla tarkoitetaan yleensä sellaista käteishintaa, jonka useampi kuin yksi henkilö olisi ollut valmis maksamaan ajoneuvosta yksityisten henkilöiden välisessä käteiskaupassa. 

Asiakas on toimittamansa kauppakirjan mukaan ostanut auton 27.6.2018 yksityishenkilöltä 57.000 eurolla. Kyseinen hinta oli siten toteutunut noin viisi kuukautta ennen vahinkoa yksityishenkilöiden välisessä kaupassa. Kaupan hinnanmuodostukseen ei ole osoitettu liittyneen mitään poikkeavaa, ja kauppahinta on ollut hintaluokaltaan samalla tasolla kuin asiassa esitetystä hintavertailuaineistosta ilmenee. Toteutunutta kauppahintaa voi siten pitää lähtökohtaisena osoituksena kyseisen autoyksilön käyvän arvon tasosta. 

Asiakkaan auton ajomäärä on ollut vähäisempi kuin tapauksessa esitetyissä verrokkiautoissa, mikä korottaa auton käypää arvoa. Auton aiempi kolari puolestaan heikentää auton myytävyyttä ja alentaa hintaa. Kolarista ei ole ollut FINEn käytössä muuta selvitystä kuin että auto oli tuolloin lunastettu, ja siinä oli ollut vakavat vauriot, jotka sittemmin oli korjattu. Vakuutusyhtiön vahinkotarkastajan käyvän arvon lausunnon mukaan kyseinen auto oli ollut myynnissä pitkään, elokuusta 2015 kesäkuuhun 2018. Tämä viittaa siihen, että hinta on ollut korkealla tasolla. Kokonaisuutena FINE pitää 27.6.2018 toteutunutta kauppahintaa ajoneuvon tuolloisen käyvän arvon ylärajana.

Vakuutusyhtiö on velvollinen korvaamaan autosta vahinkohetken mukaisen käyvän arvon. Tässä tulee huomioida se, että kaupanteosta oli kulunut noin viisi kuukautta, minä aikana autolla oli asiakkaan mukaan ajettu noin 7.000 kilometriä. Ikä ja ajomäärä vaikuttavat ajoneuvon käyvän arvon suuruuteen. Ajoneuvoihin tehdyt huoltotoimet eivät korota ajoneuvon käypää arvoa huoltokustannusten määrällä. Lisäksi auto oli nyt lunastettu vain yksillä renkailla.

FINE arvioi edellä selostetun perustella, että auton käyvän arvon mukaisen lunastuskorvauksen suuruus vahinkoajankohdan mukaan määritettynä on ollut 53.000 euroa.

Lopputulos

FINE suosittaa vakuutusyhtiötä maksamaan lisäkorvausta 3.000 euroa viivästyskorkoineen.

FINE
Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Johtava neuvonantaja Raulos
Esittelijä Salo