Tapahtumatiedot

Hoitoalalla työskentelevä A haki pankilta joustavasummaista luottoa. Kun A sai hyväksyvän vastauksen luottohakemukselleen, merkitsi hän lainasta sopimisessa edetessään samalla pankin verkkosivuilla haluavansa ottaa lainaturvavakuutuksen. A allekirjoitti luottosopimuksen 8.2.2018 pankkitunnuksillaan. Vakuutuskirjan mukaan A:n lainaturvavakuutus tuli voimaan 13.2.2018. Se sisälsi vakuutusturvan kuoleman, tilapäisen työkyvyttömyyden ja työttömyyden varalta.  

A:lla todettiin loppuvuodesta 2018 syöpäsairaus. Hän joutui sairauslomalle, joka alkoi 5.12.2018. A haki lainaturvavakuutuksesta korvausta työkyvyttömyyden perusteella. Vakuutusyhtiön päätöksen mukaan A oli vakuutusta ottaessaan laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan. Vakuutuksen myöntämisen edellytyksenä on ollut vakituinen työsuhde. A on vakuuttanut olleensa ennen vakuutuksen myöntämistä viimeisten 180 päivän aikana vakituisessa työsuhteessa, vaikka hän oli ollut määräaikaisessa työsuhteessa. Jos työsuhteen määräaikaisuus olisi ollut tiedossa, ei A:lle olisi myönnetty vakuutusta. Korvausta ei makseta ja A:n vakuutus irtisanotaan.  

Vakuutuslautakunnalle toimitetun työsopimuksen jäljennöksen mukaan A oli ollut määräaikaisessa työsuhteessa 1.2–15.8.2018. Työsopimuksen mukaan A:n hyväksytyt palvelusvuodet [palkkaa maksettaessa] olivat 11 vuotta ja kaksi kuukautta. A on korvausmenettelyn yhteydessä kertonut, että tämän jälkeen hän oli sopinut työsopimuksesta, jonka oli määrä päättyä 28.2.2019.

Asiakkaan valitus

A on tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja vaatii työkyvyttömyyskorvauksen maksamista. A:n mukaan hän on ollut saman työnantajan määrätyn yksikön vakituisen sijainen jo vuodesta 2016 alkaen. Sitä ennen hän työskenteli samalla tavalla toisessa yksikössä. Pätkätyöt ovat A:n alalla tavallisia eikä se tarkoita, että työ loppuisi määräaikaisuuden jälkeen. A kertoo olleensa tämän työnantajan palveluksessa 12 vuotta. Hänellä on ollut aina töitä tarjolla kokoaikaisesti. Työsuhteet ovat määräaikaisuudesta huolimatta jatkuneet keskeytyksettä. 

Valituksessaan A huomauttaa, että hän on antanut työnantajansa tiedot työsuhdeasioidensa tarkistamista varten hakiessaan luottoa ja lainaturvavakuutusta. Hän oletti, että palveluntarjoajat olisivat tehneet näin ja halutessaan evänneet sopimukset. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää A:n vaatimuksen. Se viittaa verkkomyyntitilanteesta esittämäänsä selvitykseen. A on lanaturvavakuutusta ottaessaan vakuuttanut lukeneensa Ennen vakuutuksen ottoa -osion ja täyttävänsä vakuutuksen myöntämiseen vaadittavat ehdot. Niiden todetaan muun muassa, että ”[o]len vakituisessa työssä tai yksityisyrittäjä, jonka työaika on vähintään 18 tuntia viikossa viimeiseltä 180 päivältä. Koeaika voidaan laskea mukaan 180 päivään, mikäli koeaika on muuttunut vakituiseksi työsuhteeksi ilman katsoa.”  

A on kertonut valituksessaan olevansa sijainen. Hän on ollut tietoinen siitä, että hänen työsuhteensa eivät ole olleet vakituisia. Vakuutushakemusta tehdessään A oli määräaikaisessa työsuhteessa, joka oli alkanut vain kaksitoista päivää ennen vakuutuksen alkamista. Vakuutusta ei olisi myönnetty, jos työsuhteen määräaikaisuus olisi ollut tiedossa. Vakuutusyhtiö on vastuusta vapaa ja sillä on ollut oikeus irtisanoa A:n vakuutus.  

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Tapauksessa on kysymys siitä, onko A laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan ennen vakuutussopimuksen tekemistä. Mikäli laiminlyönnin voidaan katsoa tapahtuneen, arvioidaan laiminlyönnin vaikutuksia työkyvyttömyyskorvauksen sekä vakuutuksen irtisanomisen osalta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 17.1 §:n (Vakuutuksenantajan oikeus irtisanoa henkilövakuutus.) mukaan vakuutuksenantajalla on oikeus irtisanoa henkilövakuutus, jos:

1) vakuutuksenottaja tai vakuutettu on ennen vakuutuksen myöntämistä antanut vakuutuksenantajalle vääriä tai puutteellisia tietoja tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, ja vakuutuksenantaja oikean asianlaidan tuntien ei olisi myöntänyt vakuutusta;--

Vakuutussopimuslain 22 §:n (Vakuutuksenottaja ja vakuutetun tiedonantovelvollisuus) mukaan vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee ennen vakuutuksen myöntämistä antaa oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin, joilla voi olla merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta. Vakuutuksenottajan ja vakuutetun tulee lisäksi vakuutuskauden aikana ilman aiheetonta viivytystä oikaista vakuutuksenantajalle antamansa, vääriksi ja puutteellisiksi havaitsemansa tiedot.

Vakuutussopimuslain 24 §:n (Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti henkilövakuutuksissa) mukaan jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on henkilövakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.

Vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutuksenantaja tosin olisi myöntänyt vakuutuksen mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla, kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty.

Jos 1 tai 2 momentissa säädetyt seuraamukset johtaisivat vakuutuksenottajan tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen, niitä voidaan sovitella. 

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 22 §:n perusteella vakuutuksenottaja on velvollinen antamaan oikeat ja täydelliset vastaukset vakuutuksenantajan esittämiin kysymyksiin. Ellei hän ole täyttänyt tätä velvollisuuttaan, on laiminlyönnin seuraukset arvioitava vakuutussopimuslain 24 §:n mukaisesti. 

Vakuutuksenottajan 22 §:ssä tarkoitettu tiedonantovelvollisuus koskee sellaisia tietoja, joista vakuutuksenantaja on kysynyt ennen vakuutuksen myöntämistä. Arvioitaessa, onko vakuutuksenottaja syyllistynyt tiedonantovelvollisuuden laiminlyömiseen, ja arvioitaessa hänen mahdollisen huolimattomuutensa laatua on muun muassa otettava huomioon hänellä vakuutusta hakiessa käytettävissä olleet tiedot ja vallinneet olosuhteet. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota vakuutuksenantajan esittämien kysymysten laatuun ja selkeyteen. Huolimattomuuden voidaan katsoa puuttuvan tai olevan vähäistä esimerkiksi, jos vakuutuksenantajan kysymys on ollut niin yleisluontoinen tai tulkinnanvarainen, että täsmällisen ja täydellisen vastauksen antaminen on vaikeaa.

Vakuutussopimuslain 24 §:n vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Edellä todettu merkitsee sitä, että vakuutuksenottajan vähäinen huolimattomuus tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnissä ei, johda vakuutuksenantajan vapautumiseen vastuuta. Sama edellytys vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta koskee myös vakuutuksenantajan oikeutta irtisanoa henkilövakuutus tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin vuoksi.  

Aikaisemmassa ratkaisukäytännössään Vakuutuslautakunta on esimerkiksi tapauksessa VKL 267/06 katsonut, että vakuutuksenottaja oli voinut ymmärtää hänen niska-hartiaseudun oireilussa olevan kysymys ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle rajatusta lyhytaikaisesta vaivasta. Kyseisessä tapauksessa vakuutuksenantaja oli tiedustellut, onko vakuutuksen hakija hakemuksessa selvitetyn mukaisesti terve siten, että hän ei sillä hetkellä esimerkiksi kärsinyt muun muassa mistään vaivasta. Hakemuksen mukaan ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan koskenut tavanomaisia vilustumisia ja vatsakipuja tai muita tilapäisiä ja lyhytaikaisia vaivoja. Tapauksessa VKL 657/07 Vakuutuslautakunta on taas katsonut, että pitkään oireetonta MS-tautia sairastanut vakuutuksenottaja ei ollut laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan, kun hän oli ilmoittanut, ettei kärsinyt hakemishetkellä mistään vaivasta, vammasta, taudista tai kroonisesta tai ajoittaisesta sairaudesta.  

Tässä tapauksessa A on hakenut lainaturvavakuutusta pankin verkkosivujen kautta samassa yhteydessä, kun hän sopi luotosta. Vakuutuslautakunnalle on toimitettu selvitys verkkomyyntimenettelystä. Kuvaruutunäkymien mukaan menettely tapahtuu kolmessa vaiheessa, jotka ovat nimetty 1) ”Hakemus”, 2) ”Tarjous” ja 3) ”Allekirjoitus”. 

Lainaturvavakuutusta tarjotaan vaihetta 2) ”Tarjous” koskevan kohdan kuvaruutunäkymän mukaan siten, että asiakas voi valita, haluaako hän sopia myös lainaturvavakuutuksesta. Vastausvaihtoehdon ”Kyllä, haluan vakuutuksen” yhteydessä on lisäksi teksti ”Olen lukenut ennen vakuutuksen ottoa -osion. Vakuutan, että täytän vakuutuksen myöntämiseen vaadittavat ehdot.” Ennen vakuutuksen ottoa -tekstiä painamalla avautuu ponnahdusikkuna, jossa olevien otsikkotekstin mukaan ”Jotta lainaturvavakuutus on mahdollista saada voimaan, tulee seuraavien ehtojen täyttyä:” ja ”Vakuutan että:”. Otsikkotekstien alla on muun muassa kohta ”olen vakituisessa työssä tai yksityisyrittäjä, jonka työaika on vähintään 18 tuntia viikossa viimeiseltä 180 päivältä. Koeaika voidaan laskea mukaan 180 päivään, mikäli koeaika on muuttunut vakituiseksi työsuhteeksi ilman katsoa.” Asiakkaan toinen vaihtoehto vaiheessa 2) ”Tarjous” on valita ”Ei, en halua lainaturvavakuutusta [luotolleni]”. 
 
Kuvaruutunäkymän ja vaihetta koskevan ohjeistuksen perusteella vaiheessa 3) ”Allekirjoitus” hakijan tulee liittää hakemukseensa viimeisimmän palkkakuitin tai muun tulotiedon. Tässä vaiheessa hakemukseen voidaan liittää myös viimeksi vahvistettu verotuspäätös. Kyseisen vaiheen linkistä ”Allekirjoita” avautuu selvityksen mukaan hakijalle allekirjoitettava pdf-tiedosta, jonka otsikko on ”Asiakassopimus”. Vakuutusyhtiön toimittama A:n asiakassopimus (6.2.2018) ei sisällä mainintoja lainaturvavakuutuksesta. Vakuutusyhtiön selvityksen mukaan A on allekirjoittanut asiakassopimuksen 8.2.2018.     

Käytettävissä olevan selvityksen perusteella verkkomyyntijärjestelmä mahdollistaa vakuutuksen valitsemisen ja myyntitilanteessa etenemisen ilman, että asiakas avaa vakuutuksen myöntämisehtoja koskevaa ponnahdusikkunaa. Lainaturvavakuutusta koskevat vaihtoehdot on muotoiltu siitä lähtökohdasta, haluaako asiakas ottaa lainaturvavakuutuksen. Vastausta ”kyllä” koskeva kohta sisältää asiakkaan vakuutuksen siitä, että hän täyttää vakuutuksen myöntämiseen vaadittavat ehdot, mutta verkkolomake ei sen sijaan sisällä nimenomaosta vaihtoehtoa, jonka mukaan asiakas ei täytä vakuutuksen myöntämiseen vaadittavia ehtoja.  

Edellä kuvatut palveluntarjoajan verkkomyyntimenettelyä koskevat ratkaisut voivat vaikuttaa asiakkaalle asettavan huolellisuusvelvollisuuden tasoon, kun arvioidaan hänen mahdollisen huolimattomuutensa vakavuutta tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnissä. A on vakuutusyhtiöön 5.3.2019 lähettämässään sähköpostiviestissä maininnut, että hänen muistaakseen [vakuutus] tuli automaattisesti lainan yhteydessä.

”Ennen vakuutuksen ottoa” -ponnahdusikkunan mukaan vakuutuksen hakija vakuuttaa olevansa ”vakituisessa työssä”. Kohdassa ei mainita työsuhteen tai työsopimuksen käsitteitä. Vakuutuslautakunta katsoo, että ”vakituisessa työssä” olemisen voi ymmärtää myös tosiasiallisen tilanteen ja työn jatkuvuuden näkökulmasta työsuhteen määräaikaisuuden tai toistaiseksi voimassa olemisen sijaan.   

A on kirjelmissään kertonut työskentelevänsä vakituisena sijaisena. Vakuutuslautakunnalle esitetyn selvityksen mukaan A oli ollut määräaikaisessa työsuhteessa 1.2–15.8.2018. Tämän jälkeen hän oli sopinut työstä 28.2.2019 saakka.  Lautakunnalle toimitetun 22.2.2018 toimitetun työsopimuksen mukaan A:n palkkaa laskettaessa huomioitiin palveluvuodet 11 vuoden ja kaksi kuukauden osalta. Sanotun selvityksen perusteella ja A:n toimialan huomioiden Vakuutuslautakunta pitää uskottavana A:n hyvästä työllisyystilanteestaan ja hänen palvelussuhteidensa jatkuvuudesta kertomaa. 

Harkitessaan sitä, onko A laiminlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan, Vakuutuslautakunta kiinnittää huomiota siihen, että lainaturvavakuutuksen myyntijärjestelmä mahdollistaa vakuutuksen ottamisen ilman asiakkaan riittävää perehtymistä vakuutuksen myöntämisedellytyksiin. Lisäksi vakuutusyhtiön vakituista työssä olemista koskeva kysymys ei ole täsmällinen. Sen voi A:n olosuhteissa käsittää koskemaan tosiasiallista tilannetta ja työn jatkuvuutta.  

Edellä todetut seikat huomioiden Vakuutuslautakunta katsoo A:n tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin olevan huolimattomuudeltaan vähäistä. Vakuutusyhtiö ei ole vastuuta vapaa eikä sillä ole ollut oikeutta irtisanoa A:n vakuutusta.  

Vakuutuslautakunta on tällä ratkaisusuosituksella ottanut kantaa A:n sopimusta edeltävään tiedonantovelvollisuuteen ja vakuutushakemukseen liittyviin seikkoihin. Vakuutusyhtiön vakuutussopimuksen sisällön mukaista korvausvastuuta koskevat kysymykset jäävät ensivaiheessa osapuolten selvitettäväksi. 

Lopputulos

Vakuutuslautakunta katsoo, että A ei ole lainlyönyt tiedonantovelvollisuuttaan vähäistä suuremmasta huolimattomuudesta. Vakuutusyhtiö ei ole vastuusta vapaa ja vakuutussopimus on voimassa. Lautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä antamaan A:lle työkyvyttömyyskorvausta koskevan päätöksen. 

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Luukkonen
Sihteeri Korkeamäki

Jäsenet:
Kummoinen
Niklander
Sario
Sibakov