Tapahtumatiedot
Vakuutettu asianajaja A oli toiminut erään kuolinpesän pesänselvittäjänä ja -jakajana. Tehtävän aikana kuolinpesällä yksityishenkilöltä ollut takauksen perusteella maksettuun velkaan perustunut 49 949,82 euron määräinen saatava oli vanhentunut. Vanhentuminen olisi tullut katkaista viimeistään 1.6.2014. Virhe oli havaittu 9.10.2014. A oli ilmoittanut vahingosta vastuuvakuutusyhtiölleen 29.12.2014 päivätyllä vahinkoilmoituksella. A:n mukaan taloudellista vahinkoa ei kuitenkaan ollut aiheutunut, sillä velallinen oli todettu ulosotossa varattomaksi. A:lta ei myöskään ollut vaadittu korvausta, mutta A ilmoitti vahingosta vakuutusehtojen mukaisen ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseksi.
Vakuutusyhtiö oli ilmoittanut A:lle 29.1.2015 päivätyllä korvauspäätöksellään, että kyse oli korvattavasta varallisuusvahingosta, ja antanut A:lle korvausmenettelyä koskeneita ohjeita.
Poliisi oli lokakuussa 2016 lähettänyt asiasta A:lle selvityspyynnön. Kuolinpesän osakas oli pyytänyt selvittämään, oliko A pesänselvittäjänä ja -jakajana toimiessaan syyllistynyt rangaistavaksi määrättyyn tekoon. A oli selvityspyynnön johdosta kääntynyt toisen asianajajan puoleen ja haki sittemmin korvausta asianajokuluistaan vakuutusyhtiöltä. Vakuutusyhtiö on korvauspäätöksellään 7.12.2016 kieltäytynyt korvaamasta asianajokuluja vedoten siihen, että vastuuvakuutus kattoi vain vahingonkorvausasian ja että oikeusturvavakuutuksesta ei korvattu kustannuksia syyteasiassa vakuutettua vastaan. Asianomainen poliisiviranomainen oli 29.5.2017 päättänyt, ettei esitutkintaa käynnistetä.
Asiakkaan valitus
A on pyytänyt lautakunnan ratkaisusuositusta vakuutusyhtiön 7.12.2016 antamasta korvauspäätöksestä varallisuusvastuuvakuutuksen osalta. A:n mielestä vakuutusyhtiö oli vakuutusehtojen vastaisesti kieltäytynyt korvaamasta vahingon torjumisesta aiheutuneita 3 493,75 euron kuluja, ja A on vaatinut kulujen korvaamista 7,5 prosentin viivästyskorkoineen. A:n mukaan kyse oli siitä, oliko vakuutusyhtiön 29.1.2015 päivätty päätös vahinkotapahtuman kuulumisesta korvattavien varallisuusvahinkojen piiriin vakuutusyhtiötä sitova. Kyse oli myös vakuutusehtojen tulkinnasta, sillä A:n käsityksen mukaan välittömästi uhanneen vahingon torjumisesta aiheutuneet kustannukset tuli vakuutusehtojen perusteella korvata. Vakuutusyhtiö oli käsitellyt kuluja oikeudenkäyntikuluina.
Perusteluinaan A on lausunut, että hänellä oli ollut vakuutusyhtiön 29.1.2015 tekemän korvauspäätöksen johdosta perusteltu syy uskoa, että varallisuusvastuuvakuutus kattoi asian hoitamisesta aiheutuneet kulut. Korvauspäätös sitoi vakuutusyhtiötä, koska päätöksessä ei ollut mitään varaumia korvauksen maksamisen edellytysten suhteen. Vakuutusyhtiö ei ollut esittänyt mitään perustetta sille, miksi päätös olisi tullut antamisensa jälkeen pätemättömäksi. Todistustaakka pätemättömyysperusteiden olemassaolosta oli niihin vedonneella päätöksen tehneellä vakuutusyhtiöllä.
Varallisuusvastuuvakuutusehtojen kohdan 8.2 mukaan vakuutettu oli velvollinen huolehtimaan vahingon torjumisesta. Ehdon mukaan ”näistä välttämättömistä toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset korvataan vakuutuksesta”. A on katsonut täyttäneensä sopimusvelvoitteensa onnistuttuaan torjumaan välittömästi uhanneen vahingon. Muutoin vakuutusyhtiö olisi voinut perustellusti vedota A:n laiminlyöneen vakuutusehtojen mukaisen velvollisuutensa. Sen sijaan vakuutusyhtiö oli jättänyt täyttämättä sopimusehtojen mukaisen velvollisuutensa korvata välttämättömistä vahingon torjuntatoimenpiteistä aiheutuneet kustannukset. Vakuutusyhtiön tulkinta oli vakuutetun kannalta yllättävä ja ennalta arvaamaton ja siksi oikeustoimilain 36 §:n mukaan kohtuuton.
Vakuutusyhtiö oli perustellut kielteistä päätöstään oikeuden käsiteltäväksi joutuvia vahingonkorvausvaatimuksia koskevalla vakuutusehtojen kohdalla 7, jossa on määrätty oikeudenkäynnistä ilmoittamisesta ja oikeudenkäynnin hoitamisesta. Nyt oikeudenkäyntiä tai edes rikosprosessia edeltänyttä esitutkintaa ei ollut aloitettu. Vahingonkorvausvaatimus oli ollut perusteeton, koska saatavan vanhentuminen ei ollut aiheuttanut kenellekään taloudellista vahinkoa velallisen oltua pysyvästi maksukyvytön ja varaton. Vaikka maksutuomio ei olisi vanhentunut, useaan kertaan varattomaksi todetulta velalliselta ei olisi saatu ulosotossa koskaan perittyä mitään.
Kuluriskinsä välttämiseksi vastapuoli oli pukenut vahingonkorvausvaatimuksensa tutkintapyynnön muotoon. Poliisi oli selvittänyt sen, aloitettiinko asiassa esitutkinta vai ei. A:n toimenpiteillä asia oli saatu oikeudellisesti niin selväksi, että oikeudenkäynti oli estetty. Muussa tapauksessa olisi seurannut pitkä ja kallis oikeudenkäynti, jossa vahingonkorvausvelvollisuus olisi käsitelty. Oli selvää, että A oli estänyt välittömästi uhanneen huomattavan suuren taloudellisen vahingon syntymisen. Kyse oli ollut A:n ammattitoiminnassaan aiheuttamaksi väitettyä 50 000 euron vahinkoa koskeneesta vaatimuksesta. Vakuutusyhtiön passiivisuus oli ollut myös hyvän vakuutustavan vastaista.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö on katsonut ratkaisunsa sovellettavien vakuutusehtojen ja hyvän vakuutustavan mukaiseksi.
Perusteluinaan vakuutusyhtiö on vedonnut Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan julkaisuun ”Hyvä vakuutustapa ja Vakuutuslautakunta”, jossa on linjattu korvauspäätöksen sitovuutta muun muassa lausumalla, että ”Joskus vahingosta ilmenee uusia korvattavuuteen vaikuttavia seikkoja korvauspäätöksen jälkeen, vaikka vahinkoa oli jo selvitetty huolellisesti. Tällöin vakuutuksenantajalla on katsottu olevan oikeus muuttaa korvauspäätöstään.”
Vakuutusyhtiö oli vastaanottanut A:n vahinkoilmoituksen 29.12.2014. Myönteinen korvauspäätös oli annettu 29.1.2015. A oli lähettänyt vakuutusyhtiölle 25.11.2016 tiedon siitä, että syyttäjää oli pyydetty tutkimaan, oliko A käräjäoikeuden määräämänä pesänselvittäjänä/-jakajana syyllistynyt laissa rangaistavaksi määrättyyn tekoon. Koska tämä tieto oli tullut vakuutusyhtiölle vasta korvauspäätöksen antamisen jälkeen, vakuutusyhtiö on katsonut olleensa oikeutettu muuttamaan korvauspäätöstään.
Vahingontorjuntakuluja koskevan kysymyksen osalta vakuutusyhtiö on lausunut, että A:n asianajokulujen korvattavuus vahingon torjuntakuluina edellytti, että oikeudenkäynti koski A:n vahingonkorvausvastuuta. Torjuntatoimenpiteillä poistettiin välitön toiselle aiheutuvan vastuuvahingon uhka.
Tässä tapauksessa rikosoikeudenkäynti A:ta vastaan olisi koskenut sitä, voitiinko katsoa, että A käräjäoikeuden määräämänä pesänselvittäjänä/-jakajana oli syyllistynyt laissa rangaistavaksi määrättyyn tekoon, lähinnä rikoslain 36 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun luottamusaseman väärinkäyttöön. Rikosoikeudenkäynti ei siis olisi suoraan koskenut A:n vahingonkorvausvastuuta saatavan vanhenemisesta. Näin ollen ei voitu katsoa, että oikeudenkäynnillä olisi torjuttu vakuutustapahtumaa eli vahingonkorvausvelvollisuutta, mistä seurasi, ettei oikeudenkäyntikuluja voitu katsoa vahingontorjuntakuluiksi.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Asiassa on ensiksikin kyse siitä, onko vakuutusyhtiön A:lle 29.1.2015 antama korvauspäätös A:n vakuutusyhtiölle ilmoittaman asianajotoimessa sattuneen virheen kuulumisesta A:n varallisuusvastuuvakuutuksen piiriin ollut vakuutusyhtiötä sitova niin, että vakuutusyhtiön on sen perusteella korvattava A:lle sittemmin aiheutuneita asiasta poliisille tehdyn tutkintapyynnön selvittämisestä aiheutuneita asianajokuluja. Toiseksi asiassa on kyse siitä, onko vakuutusyhtiön korvattava mainitut asianajokulut varallisuusvastuuvakuutuksesta A:lle vahingon torjuntakuluina.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Kysymyksessä olevaan varallisuusvastuuvakuutukseen sovellettavien 1.1.2012 alkaen voimassa olleiden vakuutusehtojen kohdan 1 mukaan vakuutusyhtiö sitoutuu näiden ehtojen sekä yleisten sopimusehtojen mukaisesti
- korvaamaan kohdassa 3. mainitut vahingot ja ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset,
- huolehtimaan vahingonkorvauksen perusteiden ja määrän selvityksestä,
- neuvottelemaan korvauksen vaatijan kanssa ja hoitamaan tai korvaamaan oikeudenkäynnin, jos korvauskysymys joutuu oikeuskäsittelyyn.
Vakuutusehtojen kohdan 3 mukaan vakuutuksesta korvataan vakuutuksenottajan toiselle aiheuttama sellainen taloudellinen vahinko, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon ja josta vakuutuksenottaja on vakuutuskauden aikana vakuutetussa toiminnassaan tapahtuneen teon tai laiminlyönnin seurauksena, voimassa olevan oikeuden mukaan, korvausvastuussa vahingosta toimeksiantajalleen tai muulle henkilölle. Lisäksi edellytetään, että vahinko kirjallisesti ilmoitetaan vakuutusyhtiölle vakuutuskauden aikana.
Vakuutusehtojen kohdan 6.1, vakuutuksenottajan velvollisuudet, mukaan vakuutuksenottajan tulee varata vakuutusyhtiölle tilaisuus vahingon määrän arvioimiseen sekä mahdollisuus myötävaikuttaa sovinnollisen ratkaisun aikaansaamiseen. Vakuutuksenottaja on velvollinen
- omalla kustannuksellaan osallistumaan vahingon selvittelyyn,
- esittämään vakuutusyhtiölle hallussaan olevat tiedot ja asiakirjat, joilla on merkitystä vahingon selvittelyssä ja
- hankkimaan tai valmistamaan tarpeelliset selvitykset ja tutkimukset, jotka ovat kohtuullisin kustannuksin vakuutuksenottajan saatavilla ja
- varaamaan vakuutusyhtiölle mahdollisuuden myötävaikuttaa sovinnollisen ratkaisun aikaansaamiseen.
Vakuutusehtojen kohdan 6.2, vakuutusyhtiön velvollisuudet, mukaan vakuutusyhtiö selvittää, onko vakuutuksenottajalla vahingonkorvausvelvollisuutta ilmoitetusta, vakuutuksen korvauspiiriin kuuluvasta ja omavastuuosuuden ylittävästä vahingosta sekä neuvottelee korvauksen vaatijan kanssa.
Jos vakuutuksenottaja korvaa vahingon, sopii siitä tai hyväksyy vaatimuksen, ei tämä sido vakuutusyhtiötä, ellei korvauksen määrä ja peruste ole ilmeisesti oikea.
Jos vakuutusyhtiö on ilmoittanut vakuutuksenottajalle olevansa valmis tekemään vakuutusmäärän rajoissa sopimuksen vahingonkärsineen kanssa tämän vakuutuksen piiriin kuuluvien vahinkojen korvaamisesta eikä vakuutuksenottaja tähän suostu, vakuutusyhtiö ei ole velvollinen korvaamaan suurempaa vahingonkorvausta eikä tämän sopimuksen sopimisen jälkeen aiheutuneita kustannuksia eikä suorittamaan enempiä selvittelyjä asiassa.
Vakuutusehtojen kohdan 7, oikeudenkäynti, mukaan, mikäli vahingonkorvausvaatimus, joka perusteeltaan koskee vakuutuksesta korvattavaa vahinkoa, joutuu oikeuden käsiteltäväksi, on vakuutuksenottajan saatuaan tiedon oikeudenkäynnistä välittömästi ilmoitettava siitä vakuutusyhtiölle.
Mikäli vahingonkorvausvaatimus määrältään ja perusteeltaan koskee vakuutuksesta korvattavaa vahinkoa, hoitaa vakuutusyhtiö oikeudenkäynnin tai maksaa siitä aiheutuvat kustannukset siltä osin kun ne koskevat sanottua vahingonkorvausta edellyttäen, että
- vahinkoilmoitus on tehty ennen vastineen antamista ja
- vakuutusyhtiö hyväksyy käytetyn oikeudenkäyntiasiamiehen nimenomaisella kirjallisella ilmoituksella.
Jos oikeudenkäynnin kohteena on myös muita asioita, korvataan ainoastaan vakuutuksen piiriin kuuluvan korvausvaatimuksen osuus kustannuksista. Vakuutusyhtiöllä on aina oikeus ottaa oikeudenkäynti hoidettavakseen.
Vakuutusehtojen kohdan 8.2 mukaan vakuutetulla on vakuutustapahtuman välittömästi uhatessa tai satuttua velvollisuus huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta (ks. yleiset sopimusehdot kohta 6.2). Tämä velvollisuus koskee ainoastaan niitä toimenpiteitä, joilla poistetaan välitön toiselle aiheutuvan vastuuvahingon uhka, mutta ei tätä pitemmälle ulottuvia vahingon jälkitoimia, ellei vakuutusyhtiön kanssa erikseen toimenpiteistä sovita. Näistä välttämättömistä toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset korvataan vakuutuksesta.
Vakuutussopimuslain 32 §:n 1 momentin mukaan vakuutustapahtuman sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutetun tulee kykyjensä mukaan huolehtia vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta. Jos vahinko on ulkopuolisen aiheuttama, vakuutetun tulee ryhtyä tarpeellisiin toimiin vakuutuksenantajan oikeuden säilyttämiseksi vahingon aiheuttajaa kohtaan. Vakuutetun tulee, mikäli mahdollista, noudattaa vakuutuksenantajan sanotussa tarkoituksessa antamia ohjeita.
Vakuutussopimuslain 61 §:n mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan 32 §:ssä tarkoitetut pelastamisvelvollisuuden täyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, vaikka vakuutusmäärä siten ylitettäisiinkin.
Asian arviointi
A on perustanut 31.8.2017 päivätyn asianajolaskun mukaisten kustannusten korvaamista koskevan vaatimuksensa ensiksikin siihen, että vakuutusyhtiön A:n varallisuusvastuuvakuutuksesta 29.1.2015 antamaa korvauspäätöstä olisi näiden kustannusten osalta pidettävä vakuutusyhtiötä sitovana. Vakuutuslautakunta on noudattamassaan ratkaisukäytännössä katsonut, että voimassa olevan oikeuden ja hyvän vakuutustavan mukaan vakuutusyhtiön antama korvauspäätös sitoo lähtökohtaisesti tahdonilmaisuna vakuutusyhtiötä. Korvauspäätöksen sitovuus voi kuitenkin kumoutua esimerkiksi vakuutussopimuslain säännösten, oikeustoimilain mukaisten pätemättömyys- tai kohtuullistamisperusteiden taikka mahdollisesti ratkaisun tekemisen jälkeen asiasta saadun uuden selvityksen perusteella.
Käytettävissä olevien asiakirjojen mukaan vakuutusyhtiön mainittu päätös oli perustunut A:n 29.12.2014 päivätyssä vastuuvahinkoilmoituksessa antamiin tietoihin. A:n ilmoituksen mukaan hän oli toimessaan erääseen kuolinpesään määrättynä pesänselvittäjänä ja -jakajana laiminlyönyt katkaista kuolinpesään kuuluneen eräältä yksityishenkilöltä olleen vajaan 50 000 euron saatavan vanhentumisen, minkä vuoksi kyseinen saatava oli vanhentunut. A:n ilmoittaman mukaan velallinen oli kuitenkin todettu varattomaksi, joten A:n käsityksen mukaan virheestä ei ollut aiheutunut taloudellista vahinkoa. A:ta kohtaan ei myöskään ollut esitetty vahingonkorvausvaatimusta.
Lautakunta toteaa, että vaikka vakuutusyhtiö on ilmoittanut A:lle 29.1.2015 antamassaan päätöksessä katsovansa A:n sille ilmoittaman vahinkotapahtuman kuuluvan varallisuusvastuuvakuutuksen korvauspiiriin, vakuutusyhtiö ei ole päätöksessä ottanut kantaa korvattavaksi hyväksymänsä vahingon määrään. Lautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että vakuutusyhtiö on päätöksessään tästä seikasta myös A:lle nimenomaisesti huomauttanut. Lautakunnan näkemyksen mukaan maksettavan korvauksen arvioiminen ei olisi ollut edes mahdollista, kun vahingonkorvausvaatimusta ja sen tarkempia perusteita ei ollut A:ta vastaan esitetty. Lisäksi vakuutusyhtiö on vastuuvakuutusehtojensa kohdissa 6.1 ja 6.2 varannut itselleen vahinkotilanteessa oikeuden muun muassa selvittää vakuutetun vahingonkorvausvelvollisuuden olemassaolon, arvioida korvattavan vahingon määrän ja pyrkiä myötävaikuttamaan sovinnon saavuttamiseen asiassa.
Selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiö ole korvauspäätöksessään 29.1.2015 antanut A:lle sitoumusta, jonka mukaan se korvaisi 29.12.2014 ilmoitetun vahinkotapahtuman perusteella varallisuusvastuuvakuutuksesta A:n vakuutusyhtiölle myöhemmin esittämiä kustannuksia riippumatta niiden perusteesta tai määrästä. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole velvollinen korvaamaan A:n siltä sittemmin vaatimia asianajokustannuksia pelkästään sen perusteella, että vakuutusyhtiön 29.1.2015 antama korvauspäätös ilmoitetun vahingon kuulumisesta vakuutuksen korvauspiiriin on sinänsä katsottava vakuutusyhtiötä sitovaksi.
A on toiseksi vaatinut puheena olevien asianajokulujensa korvaamista varallisuusvastuuvakuutuksesta vahingontorjuntakuluina.
Lautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 32 ja 61 §:ssä vakuutetulle on asetettu velvollisuus vakuutustapahtuman välittömästi uhatessa tai satuttua huolehtia kykyjensä mukaan vahingon torjumisesta tai rajoittamisesta, jolloin vakuutusyhtiö korvaa näistä välttämättömistä toimenpiteistä vakuutetulle aiheutuneet kohtuulliset kustannukset. Vakuutetulla on siis vakuutussopimuslaissa asetettu pelastamisvelvollisuus silloin, kun vakuutustapahtuman sattumisen uhka on välitön tai vakuutustapahtuma on jo sattunut ja sen seurauksia on rajoitettava. Pelastamisvelvollisuus ei merkitse velvollisuutta torjua kaikenlaisia vahinkoja vaan vain vakuutusehdoissa määriteltyjen vakuutustapahtumien uhkaa tai seurauksia.
Muiden kuin kulloinkin kysymyksessä olevan vakuutussopimuksen ehdoissa korvattavaksi määriteltyjen vahinkojen torjuminen ei siten ole vakuutussopimuslain mukaisen pelastamisvelvollisuuden täyttämistä. Vakuutusyhtiö ei ole lain perusteella velvollinen korvaamaan tällaisen muun vahingontorjuntatoiminnan aiheuttamia kustannuksia, vaikka kyseiset muut toimet mahdollisesti olisivatkin vakuutetun kannalta aiheellisia. Kysymyksessä olevaan vakuutukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 8.2 mukaan vakuutetulle on asetettu velvollisuus ryhtyä vain sellaisiin toimenpiteisiin, joilla poistetaan välitöntä toiselle aiheutuvan vastuuvahingon uhkaa, mutta ei tätä pitemmälle ulottuvia vahingon jälkitoimia, ellei niistä vakuutusyhtiön kanssa erikseen sovita.
Tässä tapauksessa A:n pesänselvittäjänä tekemästä virheestä ei ollut hänen oman näkemyksensä mukaan aiheutunut taloudellista vahinkoa velallisen todetun varattomuuden johdosta. Koska vakuutuksesta korvattavaksi tuleva varallisuusvahinko oli tässä tapauksessa kuolinpesän perittävissä olleen saatavan vanhentuminen, itse vahinko oli A:n laiminlyönnin johdosta jo aiheutunut. Tämän vuoksi asiakirjojen perusteella jää epäselväksi, millaiset kohtuullisina pidettävät pesälle aiheutuneen vahingon välittömät rajoittamistoimet olisivat enää tuossa vaiheessa ylipäätään voineet tulla kysymykseen.
A:n olisi myös tullut vakuutussopimuksen ehtojen mukaisesti neuvotella asiasta vakuutusyhtiön kanssa ja tarjota sitä vakuutusyhtiön hoidettavaksi. Vakuutusyhtiön lautakunnalle antaman vastineen mukaan A kylläkin oli ilmoittanut vakuutusyhtiölle 25.11.2016 siitä, että syyttäjää oli pyydetty tutkimaan sitä, oliko A syyllistynyt asiassa rangaistavaan tekoon. Lautakunnalle toimitetuista asiakirjoista ei kuitenkaan ilmene, eikä A ole edes väittänyt, että hän olisi ilmoittanut vakuutusyhtiölle myös mahdollisen vahingonkorvausvaatimuksen käsittelemisestä tämän selvityspyynnön yhteydessä. Lautakunnalle toimitetun 31.8.2017 päivätyn asianajolaskun mukaan asianajokustannukset olivat aiheutuneet A:n avustamisesta rikosasiassa, jossa oli kyse epäiltyä luottamusaseman väärinkäyttöä koskeneen tutkinnan aloittamisen edellytysten selvittämisestä.
Selostamillaan perusteilla lautakunta katsoo jääneen selvittämättä, että A:lle aiheutuneissa asianajokustannuksissa olisi ollut kyse A:n varallisuusvastuuvakuutuksesta korvattavan vahingon torjunta- tai rajoittamiskustannuksista. Kysymys on ollut rikosvastuun torjumiseksi suoritetuista kuluista. Näin ollen vakuutusyhtiö ei ole velvollinen korvaamaan sanottuja kustannuksia myöskään vahingon torjuntakuluina.
Edellä selostamillaan perusteilla Vakuutuslautakunta katsoo myös, ettei vakuutusyhtiön menettelyä vakuutusehtojen soveltamisessa tai asiassa muutoinkaan ole pidettävä hyvän vakuutustavan vastaisena tai varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n tarkoittamalla tavalla kohtuuttomana.
Lopputulos
Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön päätöstä asianmukaisena.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Raulos
Sihteeri Isokoski
Jäsenet:
Jaakkola
Makkula
Nyyssölä
Sarpakunnas
Sjögren