Haku

FINE-019186

Tulosta

Asianumero: FINE-019186 (2020)

Vakuutuslaji: Kotivakuutus

Ratkaisu annettu: 19.03.2020

Lakipykälät: 69

Omakotitalon käyttöveden tuloputken vuoto. Alapohjarakenteiden vaurioituminen. Syy-yhteys. Näyttö korvattavasta vahinkotapahtumasta. Vakuutusyhtiön tilaama kosteuskartoitus. Oliko kosteuskartoitus tehty puutteellisesti? Vakuutusyhtiön vastuu korjaustyön lopputuloksesta.

Tapahtumatiedot

Vakuutuksenottaja X:n vuonna 2000 rakennetun 1-kerroksisen omakotitalon maan alla olevan käyttöveden tuloputken kiinnitysholkki oli murtunut, minkä johdosta putkesta oli vuotanut runsaasti vettä maaperään. Vahinko oli ilmennyt 4.1.2016 ensi vaiheessa käyttöveden alhaisena paineena, minkä lisäksi rakennuksen teknisessä tilassa olevasta käyttövesiputken suojaputkesta oli valunut runsaasti vettä. Myöhemmin rakennuksessa oli kuulunut kova pamahdus, jonka yhteydessä muun muassa sisäseiniin ja katon rajaan oli tullut halkeamia.

J Oy:n tarkastusraportin 8.1.2016 mukaan rakenteiden vauriot viittasivat siihen, että vettä oli päässyt talon alle rakenteeseen aiheuttaen vaurioita alapohjaan. Vahingon sattumisajankohtana oli meneillään pakkasjakso, jonka aikana oli mitattu -20 ˚C ja - 25 ˚C välillä olevia lämpötiloja. Rakenteen elämistä ja halkeilua havaittiin laajalla alueella ja vaurioalueen laajentumista ulkolämpötilan noustessa pidettiin mahdollisena.

Vaurioiden kartoitus tapahtui vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja S:n ja J Oy:n toimesta. X päätyi hankkimaan insinööritoimisto A Oy:ltä lausunnon rakennuksen korjauksesta. A Oy:n vaurioiden laajuutta ja korjaustarvetta sekä mahdollisia korjausmenetelmiä koskevassa lausunnossa 1.2.2016 (laatijana M) käytiin tarkemmin läpi maanvaraisen laatan, sokkelirakenteiden ja ulkoseinien vaurioita samoin kuin sisätilojen rakenteiden vaurioita. Korjaustavaksi suositettiin muun muassa pintamateriaalien poistamista ja lattian nostamista alkuperäiseen tasoon.

X:n, vahinkotarkastaja S:n ja A Oy:n M:n välillä käytiin keskusteluja vahingon korjaustavasta ja mahdollisesti tarvittavista rakenteiden jatkotutkimuksista. P Oy antoi tarjouksen vaurioiden korjaamisesta. Korjaustyö tapahtui A Oy:n korjaustoimenpide-ehdotuksen mukaisesti 7.4.2016 alkaen. P Oy teki alapohjarakenteen korjaustyöt. Maanvaraisen laatan nostamisen ja tukemisen jälkeen pintatyöt teki ja uudet lattiat asensi T Oy.

X muutti perheineen takaisin omakotitaloon 7.5.2016. Asukkailla alkoi ilmetä oireilua, jonka syyksi epäiltiin sisäilmaongelmaa. X tilasi sisäilmatutkimuksen S Oy:ltä ja insinööritoimisto R Oy:ltä.

S Oy:tä edustavan rakennusterveysasiantuntija PJ:n raportin 18.12.2016 mukaan ei voitu poissulkea, että rakennuksen rakenteisiin oli tullut vahingon yhteydessä painumaa tai epätiiviysvauriota alapohjarakenteen noston yhteydessä. VOC-emissiomittauksessa askeläänieristeessä oli todettu poikkeavan korkeita pitoisuuksia. Suurimmat pitoisuudet olivat alifaattisia hiilivetyjä ja terpeeneitä, jotka ovat erittäin herkistäviä ja ärsytysoireita aiheuttavia. Merkkiainetutkimuksessa todettiin, että alapohjasta ja ulkoseinän sisältä on ilmayhteys sisäilmaan.

PJ:n raportin mukaan liesituulettimen käytön aikana asunto alipaineistuu, jolloin korvausilmaa voi kulkeutua sisään myös rakenteiden läpi ja epätiiviyskohtien kautta. Raportissa viitattiin asiakkaan kertomukseen siitä, että olohuoneen lattian pinnoitus oli tapahtunut pian viimeisen tasoituksen jälkeen, jolloin tasoite ei ehkä ollut riittävän kuiva. Lattialämmitys nostaa kosteuden tiiviin askel-äänieristeen alapintaan, josta kosteus ei pääse haihtumaan, vaan aloittaa kemiallisen hajoamisreaktion. Materiaalin kemiallinen hajoaminen ei lopu, vaikka rakenne kuivuukin, vaan päästöt voivat ajan kuluessa jopa lisääntyä. Kemialliset epäpuhtaudet voivat kulkeutua sisäilmaan lattiapinnoitteen alta ja aiheuttaa asukkaille terveyshaittariskin. 

Jatkotutkimuksissa selvitettiin R Oy:n toimesta muun muassa syksyllä 2016 todetun askeläänieristeen vaurion aiheuttajaa ja alapohjarakenteen rakennusfysikaalista toimintaa. Rakennuksessa tehtiin 22.3. – 12.6.2017 viilto-, pinta- ja porareikämittauksia olohuoneen kohdalla ja 12.6.2017 viiltomittaukset makuuhuoneiden askeläänieristeen alta.

R Oy:tä edustavan DI KJ:n laatiman lausunnon 21.8.2017 mukaan J Oy:n suorittama vahinkokartoitus oli tehty pintakosteusmittauksilla, eikä rakenteiden kosteuspitoisuutta ollut varmistettu ennen korjaustyötä. Lattian pintamateriaali oli asennettu hyvin pian tasoitustyön jälkeen ja tasoitetta kuivattu lämpöpuhaltimella, mikä työmenetelmä oli ollut selvästi valmistajan ohjeiden vastainen. Lausunnon mukaan J Oy:n tarkastusraportin perusteella ei ole mahdollista arvioida sisäilman kosteuslisän lähdettä. Pintakosteusmittausten tuloksia ei voida pitää luotettavana näyttönä siitä, että alapohjarakenteen betonilaatta ei olisi kastunut vahingon yhteydessä.

R Oy:n lausunnon Yhteenveto -osan mukaan kosteusmittauksien perusteella olohuoneen askeläänieristeen alla oli esiintynyt selkeä kosteuslisä, joka on peräisin joko alapuolisesta täyttömaasta (halkeamien kautta vesihöyrynä siirtyvä kosteus) tai jäänyt rakenteeseen vahingon yhteydessä (tapahtumahetkellä sisäilmassa oli poikkeuksellisen korkea kosteuslisä). Laskennallisen analyysin perusteella kosteuslisä ei ollut peräisin pelkästään lattian tasoitustyön yhteydessä rakenteeseen jääneestä kosteudesta. Vastaavaa kosteuslisää ei ollut havaittu makuuhuoneissa, joissa oli myös suoritettu tasoituksia. Myös vahingon tapahtumahetkellä mitattu sisäilman kosteuslisä, joka on ollut lisätutkimuksien yhteydessä mitattua kosteuslisää suurempi, viittaa mahdollisesti kohonneeseen kosteusrasitukseen. Lausunnon mukaan havaintoa ei kuitenkaan ole mahdollista todentaa vahingon tapahtumahetkellä tehdyn dokumentaation puutteellisuudesta johtuen.

R Oy:n lausunnon mukaan on todennäköistä, että lattian askeläänieriste on asennettu tasoitteen päälle liian aikaisin, jolloin tasoitteen sisältämä kosteus ei ole päässyt haihtumaan riittävästi. VOC-analyysien perusteella askeläänieristeen TVOC-pitoisuudet ovat hyvin korkeita tasoitetuilla alueilla. Kosteuden haihtuminen tasoitteesta hidastuu huomattavasti askeläänieristeen asentamisen jälkeen, sillä käytetty materiaali on hyvin tiivistä (askeläänieristeen alapuolella on suuri kosteuslisä / höyrynpaine). Kuivuminen hidastuu rakenteessa olevan kosteuslisän seurauksena tiiviin pinnan alla entisestään. Tasoitevalmistajan työohjeen vastainen työtapa (tasoitteen kuivumisen kiihdyttäminen lämpöpuhaltimella) on voinut kiihdyttää tasoitteessa tapahtuvia kemiallisia reaktioita ja haihtumisreaktioita, ja näin lisätä VOC-päästöjä.

Olohuoneessa syksyllä 2016 ja maaliskuussa 2017 tehtyjen kosteusmittausten tuloksia voidaan lausunnon mukaan pitää poikkeuksellisina, sillä 12.6.2017 tarkastusmittauksissa ei todettu vastaavaa kosteuslisää muissa tiloissa (makuhuoneet). Myös lattian kuivuminen maalis-toukokuun 2017 välillä viittaa kohonneeseen kosteusrasitukseen. Viiltomittauksissa korkein alapohjarakenteen kosteuslisä todettiin olohuoneen askeläänieristeen alapuolelta. Tämä viittaa R Oy:n mukaan siihen, että rakennekerrokseen pääsee kosteutta esimerkiksi alapohjalaatan halkeamien kautta. Kosteuslisä voi olla osittain peräisin myös vahingon ajalta tai tasoitetyöstä. Lausunnossa arvioidaan, että tasoitetyössä käytetty vesimäärä ei kuitenkaan yksin riitä tuottamaan tarvittua kosteuslisää, sillä tasoitetyöstä on kulunut jo runsaasti aikaa, ja ajan kulumisen myötä kosteuslisä tasaantuu betonin kanssa.

Lausunnossa katsotaan, että rakenteiden korjaustyön kannalta keskeistä on poistaa keväällä 2016 asennetut tasoitteet sekä lattian pintamateriaalit, sillä tasoite toimii todennäköisenä VOC-lähteenä. Lattian pintamateriaaleissa on lisätutkimuksien yhteydessä todettu kohonneita VOC-pitoisuuksia. Tiivistyskorjausten suorittaminen on suositeltavaa ainakin rakenteiden reuna-alueilla (todetut vuodot syksyn 2016 tutkimuksien yhteydessä) sekä lattian syväinjektoinnissa syntyneiden halkeamien kohdalla (mahdollinen vuotoreitti alapuolisesta täyttömaasta). Koko lattian kattavan tiivistyskorjauksen suorittaminen ei lausunnon mukaan ole välttämätöntä. Tiivistyskorjauksien jälkeen lattian uusi pintamateriaali tulee asentaa reunoilta tuulettuvana.

X:n lausuntopyynnön mukaan V Oy teki rakennuksen korjaustyöt KJ:n lausunnon mukaisessa laajuudessa ja R Oy:n valvonnassa. X haki vakuutusyhtiöltä korvausta lisäkorjauksesta aiheutuneista kuluista sekä sisäilmaongelmiin liittyneistä selvittelykuluista.

Korvauspäätöksessään 29.9.2017 vakuutusyhtiö katsoi, että sisäilmaongelmien selvittämiseen ja korjaustöihin liittyvät kulut eivät enää ole korvaukseen oikeuttavalla tavalla suoranaiseen esinevahinkoon liittyviä. Vakuutusyhtiö on tilannut J Oy:n tekemään vahinkokartoituksen vahingon korvattavuuden selvittämiseksi. Muut urakoitsijat ja korjaussuunnitelmat ovat asiakkaan valitsemia ja tilaamia. Vakuutusyhtiöllä ei ole vakuutussopimukseen perustuvaa korvausvastuuta näiden urakoitsijoiden osalta, vaan urakoitsijat vastaavat tekemästään työstä itse vakuutusyhtiön toimiessa vakuutussopimuksen mukaisesti korvausten maksajana.

Korvauspäätöksen mukaan R Oy:n raportissa on todettu puutteita alkuperäisessä vahinkokartoituksessa. Vakuutusyhtiön mukaan sisäilmaongelman ei kuitenkaan voida katsoa olevan seurausta tästä, vaan selvitysten perusteella ongelmat johtuvat rakennusaikaisesta hyörysulun epätiiviydestä sekä mahdollisesti osittain lattian injektoinnin yhteydessä korjaustyön aikana syntyneistä halkeamista ja lattiapinnoitteen liian aikaisesta asentamisesta. J Oy:n tekemien mittauksien puutteellisuuksilla tai mittausvirheillä ei ole syy-yhteyttä vahingon korjaussuunnitelmiin tai korjaustyön laatuun. Vakuutusyhtiö viittasi kotivakuutuksen rajoitusehtoon, jonka mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jonka mikrobit ovat suoraan aiheuttaneet vakuutetulle omaisuudelle. Yhtiö ei maksanut korvausta lisäkorjauksesta ja siihen liittyneistä kuluista.

Asiakkaan valitus

X vaatii, että vakuutusyhtiö maksaa vahingon selvitys- ja korjauskuluista 30.381,77 euron lisäkorvauksen laillisine viivästyskorkoineen. Erittäin laajassa lausuntopyynnössään asiakas perustaa vaatimuksensa siihen, että J Oy:n vakuutusyhtiön toimeksiannosta tekemä vahinkokartoitus on ollut virheellinen ja puutteellinen. J Oy:n vahinkokartoituksessa oli päädytty siihen, että rakenteissa ei ole ollut kosteutta. Myöhemmässä R Oy:n lausunnossa 21.8.2017 on kuitenkin päädytty siihen, että olohuoneen alapohjarakenteesta jatkotutkimuksissa todettu kohonnut kosteuspitoisuus on ollut seurausta vahinkotapahtumasta.

Lausuntopyynnössä käydään läpi korvauskäsittelyn vaiheita. Vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja S ilmoitti X:lle 12.1.2016, että yhtiö hyväksyy A Oy:n käyttämisen vuotovahingon ja vaurioiden syy-yhteyden selvittämiseen. Vakuutusyhtiö kuitenkin ilmoitti, että J Oy tekee lisätutkimusten osalta tarpeelliset toimenpiteet. X:n mielestä vakuutusyhtiö pyrki korvauskäsittelyn yhteydessä vain löytämään rakennuksen rakenteista kielteisen korvausratkaisun mahdollistavia rakennusvirheitä, eikä yhtiö ollut kiinnostunut siitä, tulevatko vauriot asianmukaisesti korjatuiksi.

Vakuutusyhtiön teettämän vahinkokartoituksen mukaan lattian alapohjarakenne olisi ollut kuiva. Korjaussuunnitelma ja korjaustoimenpiteet on laadittu tähän virheelliseen ja puutteelliseen vahinkokartoitukseen perustuen. Tämän johdosta sinänsä asianmukaisesti tehdyissä korjaussuunnitelmissa ja korjaustöissä ei ole voitu huomioida rakenteeseen ”piiloon” jäänyttä kosteutta. Vakuutusyhtiön tulee vastata tilaamansa vahinkokartoituksen virheellisyydestä aiheutuneista vahingoista. 

Lausuntopyynnössä vedotaan myös siihen, että vakuutusyhtiö on vähintäänkin konkludenttisesti hyväksynyt vahingon korjaussuunnitelman ja toteutustavan. Yhtiö ei ole asettanut korvattavuuden edellytykseksi sitä vaihtoehtoista toimenpidettä, että rakennuksen koko lattiarakenne olisi ensin purettu ja alustäytöt poistettu. Tämä ratkaisu olisi sopinut X:lle, mutta olisi ollut kustannuksiltaan suurempi kuin vakuutusyhtiön nyt korvaaman korjaustyön kulut ja vaaditut lisäkorvaukset. Jos vahinkokartoitus olisi tehty oikein ja vasta jälkikäteen paikannettu kosteuslisä olisi huomattu jo ennen korjaussuunnitelmien tekemistä ja korjaustavan valintaa, myös korjaussuunnitelma ja toteutustapa olisi valittu tämän mukaisesti, jolloin vahingot olisi voitu korjata kerralla kuntoon. Koska vakuutusyhtiöllä on vakuutuksen perusteella velvollisuus korvata vahingon korjauskulut, myös vakuutusyhtiön puolella olleesta virheestä aiheutuneet lisäkulut tulee korvata. Tältä osin X viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuosituksiin, joiden mukaan vakuutusyhtiölle voi muodostua korvausvastuu puutteellisesti suoritetusta työstä vakuutetulle aiheutuneesta vahingosta, jos vakuutusyhtiö on korvausmenettelyssä laiminlyönyt sellaisen huolellisuuden noudattamisen, jota vakuutusyhtiöltä voidaan korvausmenettelyssä edellyttää.

Lattian viimeistelyn (pinta-asennustyön) tehneen T Oy:n työsuoritus on arvioitu osittain virheelliseksi, mikä on asiakkaankin mukaan riidatonta. Asiantuntijan selvityksen mukaan tasoitetyössä käytetyn vähäisen vesimäärän (yhteensä noin 29 litraa) ei voida kuitenkaan katsoa selittävän olohuoneen alueen huomattavasti koholla olleita kosteuspitoisuuksia, eikä sisäilmaongelma näin ollen ole aiheutunut T Oy:n menettelystä. Jos vahinkokartoitus olisi suoritettu asianmukaisesti ja kosteusongelma olisi tullut näin havaituksi, myös pintarakenneratkaisut olisi alun alkaen voitu suunnitella ja toteuttaa siten kuin ne jälkikorjauksen yhteydessä on toteutettu.

X kiistää vakuutusyhtiön väitteet siitä, että sisäilmaongelma johtuisi rakennusaikaisista virheistä. Korjausprosessin aikana mahdollisia virheitä selvittänyt vahinkotarkastaja S ei ole löytänyt rakennusvirheitä. J Oy:n raportin maininta siitä, että "höyrysulku on silmämääräisesti arvioituna kunnossa seinän alaosasta, mutta alempaa, alapohjan betonilaatan tasosta, höyrysulun tiiveyttä ei voitu tarkastaa” ei riitä osoitukseksi rakennusvirheestä. X katsoo, että vakuutusyhtiö ei ole osoittanut, että mahdollinen epätiiviys ei johtuisi korvattavan vahinkotapahtuman yhteydessä tapahtuneesta rakenteiden retkahtamisesta, jolloin se olisi korvattavaa vahinkoa.

Vakuutusyhtiö on väittänyt, että lattiarakenteeseen on mahdollisesti tullut korjaustyön aikana halkeamia. X kuitenkin katsoo, että väitteellä ei ole asian arvioinnin kannalta merkitystä. Halkeamat ovat voineet syntyä vahinkotapahtuman aiheuttamasta alapohjalaatan painumisesta tai vakuutusyhtiön korjaustoimenpiteenä hyväksymästä alapohjalaatan nostosta, taikka näiden molempien yhteisseurauksena. Halkeamia ei joka tapauksessa ole ollut ennen vahinkotapahtumaa, minkä vuoksi ne ovat X:n mukaan suoraan seurausta vahinkotapahtumasta.

X kiistää vakuutusyhtiön väitteen siitä, että vakuutettu itse vastaisi korjauksen suorittaneiden urakoitsijoiden toimenpiteistä. Tältä osin viitataan vakuutussopimuslain 69 §:n perusteluihin ja oikeuskirjallisuuden kannanottoihin. X katsoo täyttäneensä kaikilta osin selvitysvelvollisuutensa, kun taas vakuutusyhtiö on teettänyt virheellisen vahinkokartoituksen ja ollut tämän jälkeen passiivinen. X:n on tullut voida luottaa vakuutusyhtiön teettämän J Oy:n vahinkotarkastuksen ja vahinkotarkastaja S:n edellyttämien J Oy:n lisäkartoitusten riittävyyteen.

X katsoo, että vakuutusyhtiön vetoama mikrobien aiheuttamaa vahinkoa koskeva ehtokohta ei sovellu kyseiseen vahinkotapaukseen. Mikrobeja ei ole tutkimuksissa havaittu. Sisäilmaongelma on aiheutunut vahinkotapahtumasta ja sen aiheuttamasta kosteudesta sekä puutteellisen vahinkokartoituksen perusteella tehdyistä korjaustoimenpiteistä.

Vakuutusyhtiön vastausten johdosta annetut lausumat

Vakuutusyhtiön vastauksen johdosta antamassaan lausumassa X tuo esille, että kosteusmittaustulokset, joihin vakuutusyhtiön vetoamassa N:n lausunnossa viitataan, eivät ole olleet rakennekosteusmittauksia. Sen sijaan kyse on ollut pintamittauksista, joiden lisäksi makuuhuoneen lattian rakennetta on tarkasteltu aistinvaraisesti vuotokohtaan nähden rakennuksen uloimmalta laidalta. Vaikka N ei ota kantaa J Oy:n tutkimusmenetelmiin, lausunnossa kuitenkin esitetään, että rakenteet ovat olleet kuivia tai eivät ainakaan ole oleellisesti kastuneet vahingossa. X kiinnittää huomiota siihen, että V Oy ja N eivät ole tutkineet kohteessa rakenteita, minkä lisäksi N:n lausunto on annettu vasta yli kolmen vuoden kuluttua vahingon sattumisesta. N on kuitenkin todennut selvästi, että maaperään päässyt kosteus ja rakennuksen järjestelmiin päässyt vesi on yhdessä epätiiviyden kanssa ollut sisäilmaa heikentävänä tekijänä.

X kritisoi vakuutusyhtiön vastausta ja N:n lausuntoa siitä, että K Oy:n kosteusmittauksen virheistä ja puutteista R Oy:n lausunnossa todettuihin seikkoihin ei ole vakuutusyhtiön ja N:n puolelta otettu lainkaan kantaa. Koska mittaukset on toteutettu puutteellisesti, niissä ei ole voitukaan todeta kosteutta. Asiantuntijalausunnoissa sisäilmaongelman syyksi ei ole osoitettu muita tekijöitä kuin vahinkotapahtuma, kosteus ja mahdolliset vahingosta seuranneet epätiiviydet.

N on epäillyt lausunnossaan rakennuksessa ollutta VOC-ongelmaa tutkimatta näytteitä itse. X kiistää N:n näkemyksen tältä osin, mutta katsoo samalla, että vahinkojen korvattavuuden kannalta merkitystä ei pitäisi olla sillä, ovatko sisäilmaongelmat olleet seurausta VOC-pitoisuuksista, vai ovatko ne suoraan seurausta vahinkotapahtuman aiheuttamista mahdollisista mikrobeista yhdessä muiden vahingon seurausten kanssa. Molempien mekanismien syynä on ollut vahinkotapahtuma eli laajamittainen vesivuoto ja rakenteiden romahtaminen sekä näistä johtuneet seuraukset. X viittaa R Oy:n uuteen lausuntoon 4.1.2019, jossa on otettu kantaa N:n lausunnossa esitettyihin seikkoihin. 

X:n mukaan asiassa ei ole väitettykään, että vakuutusyhtiö olisi vastuussa A Oy:n laatimasta korjaussuunnitelmasta, P Oy:n tekemästä lattiarakenteiden nostosta tai T Oy:n asennustyöstä siltä osin kuin kyse on käytettyjen menettelytapojen oikeellisuudesta tai ensi vaiheessa suoritetun työn lopputuloksesta. Vakuutusyhtiön korjaustyön tilaajan ja vakuutusyhtiön vastuiden määräytymisen osalta vetoamilla seikoilla ei siten ole merkitystä asiassa.

X kiistää, että vastuu vahinkokartoituksesta olisi millään perusteella siirtynyt hänelle. Vakuutusyhtiön esittämät väitteet vaihtoehtoisena korjaustapana olleen lattiarakenteen kokonaan avaamisen osalta ovat perusteettomia. A Oy:n M:n mukaan vaihtoehtoinen korjaustapa olisi ollut lattiarakenteen purkaminen kokonaan pois. Tämä kuitenkin olisi ollut nyt toteutettuja välttämättömiä korjaustoimenpiteitä olennaisesti kalliimpi ratkaisu.

Jos vahinkokartoitus olisi tehty kaikilla tavoin asianmukaisesti, sisäilmaongelman kiistattomasti aiheuttanut kosteus ja muut vahinkotapahtuman seuraukset olisi voitu ottaa huomioon ja tällä perusteella oikein valituilla korjaustoimilla sisäilmaongelma ja siitä johtunut lisäkorjaustyön tarve välttää. X viittaa M:n 12.9.2019 antamaan uuteen lausuntoon.

X on N:n 29.11.2019 antaman uuden lausunnon osalta lausunut, että myös N on luonnehtinut kosteusmittauksia seuraavasti: ”Minähän totean, että kunnolla ei ole alun perin mitattu” ja ”Tottakai kannatan kunnon rakennekosteusmittauksia.” X katsoo edelleen, että kosteusmittauksia ei ole suoritettu asianmukaisesti keväällä 2016 ja tämä on johtanut siihen, että sisäilmaongelmien syy on jäänyt piileväksi.

Vakuutusyhtiö on X:n mielestä nimenomaisesti ottanut menettelyllään vastuun vahingon selvittämisestä ensi vaiheessa ja myös lisätoimenpiteiden osalta. Vakuutusyhtiö kiistää vastuunsa vakuutuksenottajan omaisuuden korjaamisen edellyttämien lisätutkimusten ja -selvitysten hankkimisesta, mutta ei ota kantaa siihen, miksi nimenomaan J Oy on vahinkotarkastajan pyynnöstä vastannut myös lisätutkimuksista jatketuista kosteusmittauksista.

X kiinnittää huomiota siihen, että J Oy:n raportissa 8.1.2016 oleva suositus siitä, että rakennuksessa tulee tehdä lisätutkimuksia erityisasiantuntijan tekemän korjaustoimenpidesuunnitelman pohjalta, on annettu vain rastittamalla yksi ruutu. Tämä raportin kohta ei yhdessä vakuutusyhtiön tosiallisen toiminnan kanssa osoita, että vastuu vahingon selvittämisestä olisi siirretty X:lle. Asiaa arvioitaessa tulee huomioida, että J Oy ja vahinkotarkastaja S ovat toimineet vakuutusyhtiön lukuun. X toteaa myös, että vahinkotarkastukseen liittyvä korvausvastuun selvittämistehtävä ei johda siihen, että vahinkotarkastusta ei tarvitsisi suorittaa asianmukaisesti, koska muussa tapauksessa piileväksi jäävät vahingot eivät voisi tulla ensi vaiheessa edes korvattaviksi. Kevään 2016 tilanteessa X ei ole mitenkään voinut arvioida, että S:n ja J Oy:n suorituksia olisi tullut arvioida kriittisesti tai toimenpiteitä pitää epäluotettavina, ja tämän jälkeen ryhtyä teettämään omaan lukuun kokonaan uusia kosteusselvityksiä.

Vakuutusyhtiö on N:n lausuntoon viitaten esittänyt, että sisäilmaongelman havaitsemisen jälkeen tehdyt lattian korjaustyöt olisivat olleet tarpeettomia. X pitää erikoisena väitettä siitä, että hän olisi ryhtynyt yli 35.000 euron korjaus-kuluja vaatineisiin lisätoimenpiteisiin ja muuttanut perheineen ”turhaan” pois kotoaan pitkäksi aikaa. Toimenpiteet on tehty sen johdosta, että asiantuntijat totesivat tutkimusten jälkeen omakotitalossa sisäilmahaitan ja sen syyt, ja tämän jälkeen ohjeistivat korjaamaan ne.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö kiistää X:n lisäkorvausvaatimukset. Yhtiö katsoo, että J Oy:n vahinkokartoitus ei ole osoittautunut puutteelliseksi tai virheelliseksi. Vakuutusyhtiö on pyytänyt V Oy:n asiantuntija N:ltä lausuntoa J Oy:n tekemän vahinkokartoituksen ja R Oy:n havaitseman kosteuslisän arvioimista varten. N:n kannanoton ja vahingosta saatujen selvitysten perusteella rakenteisiin ei ole jäänyt sellaista kosteutta, joka olisi tullut havaita vahinkokartoituksessa.

Sisäilman kosteus

R Oy on X:n toimeksiannosta tehnyt viiltomittauksia askeläänieristeen alta ja pintakosteusmittauksia heti askeläänieristeen poistamisen jälkeen omakotitalon olohuoneessa 22.3.2017. Makuuhuoneisiin R Oy on tehnyt viiltomittaukset askeläänieristeen alta vasta 12.6.2017. R Oy:n lausunnossa tehdään vertailua näiden kahden ajankohdan välille ja todetaan, että olohuoneen askeläänieristeen alta 22.3.2017 mitattu kosteuspitoisuus on ollut selvästi korkeampi kuin makuuhuoneiden askeläänieristeen alta 12.6.2017 mitattu kosteuspitoisuus.

N:n lausunnon mukaan R Oy:n mittauksissa todettu vesihöyryn pitoisuuksien vaihteleminen johtuu selvästi mittausajankohdan lämpötilasta ja mittauskohdan etäisyydestä seinästä. Tällä tavoin eri kohdista ja eri aikaan tehdyt kosteusmittaukset eivät ole vertailukelpoisia keskenään, eikä niiden perusteella voida tehdä johtopäätöksiä sisäilman kosteuslisästä suuntaan tai toiseen. N toteaa maaperän suhteellisen kosteuspitoisuuden olevan ilman putkivuotoakin tyypillisesti noin 100 %, ja tästä johtuen parketinalusmateriaalin alle muodostuu aina selkeä kosteuslisä sisäilmaan nähden. N katsoo sekä J Oy:n että R Oy:n rakennekosteusmittaustulosten olevan täysin normaaleja. N:n mukaan sisäilman kosteusvaihtelussakaan ei ole mitään yllättävää, sillä RIL107 -julkaisun mukaan normaali sisäilman kosteuslisä asunnossa ulkoilmaan nähden on tyypillisesti noin 3 g/m3, johon nähden tulokset ovat täysin normaaleja.

Vakuutusyhtiö katsoo, että R Oy:n mittauksissa todettu ”selvä kosteuslisä” on ollut tavanomainen ja syntynyt lattian askeläänieristeenä käytetystä muovipohjaisesta askeläänieristeestä. R Oy onkin tältä osin todennut lausunnossaan, että kosteuslisä voi johtua myös pelkästään lattian askeläänieristeenä käytetystä muovipohjaisesta askeläänieristeestä, mikäli eristeen vesihöyryn läpäisevyys on hyvin heikkoa.

Alapohjabetonista tehdyt havainnot

J Oy teki kohteessa koko rakennuksen kattavan pintakosteusmittauksen ensimmäisen kerran 13.1.2016. Mittalaitevalmistajan viitearvojen perusteella kohonneita kosteuslukemia ei havaittu muualla kuin omakotitalon pesuhuoneessa suihkun roiskevesialueelta ja teknisessä tilassa alalta, jossa vuotovettä oli liikkunut. Alapohjabetonin kosteuspitoisuutta tarkasteltiin erikseen aistinvaraisesti J Oy:n kohdekäynnin yhteydessä 19.1.2016, jolloin noin 120–150 mm paksuun betonivaluun omakotitalon makuuhuoneessa tehtiin kaksi tutkimusaukkoa, yksi suoraan vajoamakohdalle ja yksi ulkoseinän viereen. Tutkimusaukoista poistettiin myös lämmöneristeet. Käynnistä laaditussa raportissa todetaan, ettei rakenteissa ollut (tarkasteluajankohdan perusteella kaksi viikkoa lattian painumisen jälkeen) havaittavissa mitään silmämääräisesti normaalista poikkeavaa. Tämän toteamuksen on katsottava viittaavan siihen, että alapohjarakenne samoin kuin lämmöneriste alapohjarakenteen ja täyttömaan välissä ovat olleet tarkastushetkellä kuivat. Tämä seikka on havaittavissa myös raportissa esitetyistä valokuvista.

Alapohjabetonin kosteuspitoisuutta tarkasteltiin toisen kerran 12.2.2016, jol-loin paikalla olivat X:n lisäksi vakuutusyhtiön vahinkotarkastaja S ja asiakkaan tilaaman korjaustoimenpidesuunnitelman laatija M. Alapohjan tutkimusaukkoa piikattiin tuolloin isommaksi. S:n mukaan kohdekäynnillä alapohjabetonin todettiin olevan edelleen kuiva ja lisäksi lämmöneristeen alapuolisen täyttöhiekan havaittiin olevan pölisevän kuivaa.

Neljännen kerran alapohjabetonin kosteuspitoisuutta tarkasteltiin ennen vahingon korjaustöiden aloittamista J Oy:n seurantakäynnillä 15.4.2016. Lattian betonilaattaan tehtiin seurantamittaus pintakosteudenosoittimella. Tuolloinkaan tuloksissa ei havaittu poikkeamaa verrattuna 13.1.2016 tehdyn pintakosteusmittauksen lukemiin. Pesuhuoneessa todettu kosteus oli päässyt haihtumaan, kun suihkua ei ollut käytetty ja teknisessä tilassa lattiabetoniin vuodon yhteydessä imeytynyt vuotovesi oli kuivunut.

Vakuutusyhtiö toteaa, että J Oy:n raportin 8.1.2016 ja X:n M:lta tilaaman korjaustoimenpidesuunnitelman perusteella vauriokohdasta vuotanut vesi oli kulkeutunut omakotitalon alle maaperän kautta. Viitaten N:n lausuntoon vakuutusyhtiö katsoo, että jos alapohjabetoni olisi vahingon yhteydessä kastunut oleellisesti alhaaltapäin vedenpinnan noustua maaperästä hetkellisesti lämmöneristeen yläpuolelle tai jopa niin, että vettä olisi noussut lattiapinnalle, olisi myöhemmissä rakennekosteusmittauksissa parketinalusmateriaalin alta tai syvemmältä betonista pitänyt tulla millä tahansa rakennekosteusmittauskerralla selvästi aineistossa esitettyä korkeampia kosteusarvoja. Jos vettä olisi vahingon yhteydessä päässyt alapohjaan, olisi asia varmasti havaittu kaksi viikkoa myöhemmin aistinvaraisestikin.

Korvausvastuu

Vakuutusyhtiö viittaa vakuutusalalla vakiintuneeseen käytäntöön, jonka mukaisesti vauriokohteen omistaja toimii korjaustöiden tilaajana, ja vakuutusyhtiö on vain korvausten maksajan roolissa. Osana maksajan roolia on laskutusjärjestelyistä sopiminen ja vakuutusyhtiön kustannuskontrolli, johon sisältyy yhteydenpito vakuutusyhtiön ja työn korjaajatahojen kesken. Vakuutusyhtiön mukaan tästä ei vielä seuraa vakuutusyhtiölle vastuuta korjaustyössä käytettävien menettelytapojen oikeellisuudesta tai suoritetun korjaustyön lopputuloksesta.

Vakuutusyhtiö on pyytänyt vaurioiden laajuuden selvittämiseksi vahinkokartoituksen, jonka ei ole yhtiön mukaan ole osoitettu olevan puutteellinen ja virheellinen. Siitä alalla tavanomaisena pidettävästä menettelytavasta, että vakuutusyhtiö pyytää itsenäisen toimijan vahingonselvittelytarkoituksessa suorittamaan kosteuskartoituksen korvausprosessin tehostamiseksi, ei myöskään seuraa vastuuta korjaustyön laadusta. Vahinkokartoitus on tarpeellinen sen valvomiseksi, että vahinkotapahtuman edellyttämät korjaustyöt tehdään kohtuullisin kustannuksin.

Vakuutusyhtiön mukaan on riidatonta, että yhtiö tilasi 4.1.2016 tapahtuneen putkirikkovahingon selvittämistä varten kohteeseen vahinkokartoituksen J Oy:ltä, joka suoritti kohteessa kartoituskäynnin 8.1.2016 ja laati kohdekäynnillä tehtyihin havaintoihin perustuvan kartoitusraportin. Riidatonta on niin ikään, että J Oy suoritti kohteessa jatkotoimenpiteinä kosteusmittauksia pintakosteudenosoittimella 13.1.2016, piikkasi koereiät makuuhuoneen lattiaan ja avasi salaojien tarkastuskaivot 19.1.2016, suoritti seurantamittauksen pintakosteudenosoittimella, täytti makuuhuoneen koereiät uretaanivaahdolla ja lattiamassalla 15.4.2016 sekä laati kohdekäynneillä tehtyihin havaintoihin perustuvan jatkotutkimusraportin.

J Oy:n raportissa 8.1.2016 todetaan, että kohde vaatii korjaustoimenpidesuunnitelman laatijaksi erityisasiantuntijaa, jolla on kokemusta alapohjan vajoamisvaurioista ja niiden korjaamisesta. Raportissa suositellaan tekemään lisätutkimuksia tämän eritysasiantuntijan tekemän korjaustoimenpidesuunnitelman pohjalta. X:n ja vahinkotarkastaja S:n välillä 12.1.2016 käydyt sähköpostikeskustelut osoittavat, että J Oy toteutti suoritetut jatkotoimenpiteet ja seurannan asiakkaan tilaaman korjaussuunnitelman tekijän M:n ohjeistamalla tavalla ja M:n ohjeistamassa laajuudessa. Sähköpostiviesteissä todetaan M:n ilmoittaneen vakuutuksenottajalle kohteeseen suoritettavista jatkotoimenpiteistä ja edelleen M:n sopineen asiasta J Oy:n ja S:n kanssa. M:n laatimasta korjaussuunnitelmasta ilmenee, että M:n ohjeistuksen mukaista on ollut suorittaa kohteessa kontrollimittauksia esimerkiksi kahden kuukauden kuluttua ja täyttää hänen ohjeistuksiensa mukaiset rakenneavauskohdat uretaanivaahdolla sekä lattiamassalla.

Toisin kuin X:n lausuntopyynnössä on esitetty, M:n laatimaa korjaustoimenpidesuunnitelmaa ei laadittu yksinomaan J Oy:n vahinkokartoituksen perusteella, kuten ei myöskään kohteessa suoritettuja jatkotoimenpiteitä taikka vahingon korjaustoimenpiteitä. Vakuutusyhtiön mukaan X:n ja S:n välillä 12.1.–23.2.2016 käydyt sähköpostikeskustelut sekä A Oy:n ja urakoitsijoiden laskut osoittavat, että X on tilannut vahingon korjaustöiden toteuttamista varten korjaustoimenpidesuunnitelman itse valitsemaltaan itsenäiseltä erityisasiantuntijalta, ja vahingon korjaustyöt sekä valvonnan itse valitsemiltaan urakoitsijoilta. M itse teki kohteessa katselmukset ennen suunnitelmansa laatimista 12.1.2016 ja 20.1.2016 sekä suunnitelman tekemisen jälkeen 12.2.2016. M:llä olisi tuolloin ollut mahdollisuus teettää kohteessa suunnitelman laatimisen kannalta välttämättömiä lisätutkimuksia, mikäli hän olisi katsonut niille olevan tarvetta.

X on lausuntopyynnössään todennut, että vakuutusyhtiö ei ole vahingon korvaamiseksi edellyttänyt, että rakennuksen koko lattiarakenne ja alustäytöt olisi aluksi poistettu asioiden 100 % varmistamiseksi. X on myös moittinut vakuutusyhtiötä passiiviseksi korjauksen onnistumisen suhteen. Vakuutusyhtiö katsoo, että tiettyjen korjaustoimenpiteiden asettaminen korvattavuuden edellytykseksi tai korjaustoimenpiteiden suorittamisen seuraaminen eivät ole vakuutusyhtiön rooliin kuuluvia tehtäviä, vaan vakuutusyhtiön tehtävänä on toimia maksajan roolissa vakuutusehdoissa ja vakuutussopimuksessa asetetun korvausvastuun laajuuden mukaisesti. Korjaustoimenpiteiden suunnitteleminen, toteutus ja seuranta kuuluvat omaisuuden omistajalle.

Vakuutusyhtiö huomauttaa, että myöskään X:n toimeksiannosta korjaustoimenpidesuunnitelman tehnyt M ei ole katsonut, että korjaustyöt edellyttävät rakennuksen koko lattiarakenteen purkamista. Tällaista ei ole ehdottanut myöskään R Oy, kun se on ottanut kantaa sisäilmaongelman korjaamisen edellyttämiin korjaustöihin. R Oy:n lausunnossa uusiksi korjaustoimenpiteiksi suositeltiin keväällä 2016 asennettujen tasoitteiden sekä lattian pintamateriaalien poistamista, tiivistyskorjausten suorittamista ainakin rakenteiden reuna-alueilla ja lattian halkeamien kohdalla, ja näiden lisäksi lattian uuden pintamateriaalin asentamista reunoilta tuulettuvana.

Koska rakenteisiin ei ole osoitettu jääneen vahingon yhteydessä sellaista kosteutta, joka olisi tullut havaita vahinkokartoituksessa, ja joka olisi voinut aiheuttaa vaurioita valittuihin pintamateriaaleihin, vahinkokartoituksella ei ole osoitettu olevan syy-yhteyttä kohteeseen valittuihin korjaustapoihin ja niihin korjaustoimenpiteisiin, jotka asiakas oli sisäilmaongelman perusteella tilannut. Vakuutusyhtiön ei näin ollen voida katsoa aiheuttaneen X:lle vahinkoa.

FINEn pyyntö vastauksen täydentämisestä ja vakuutusyhtiön lisävastaus

Vakuutusyhtiö toteaa M:n lausunnon 12.9.2019 osalta, että M ei ole laatinut korjaustoimenpidesuunnitelmaa yksinomaan J Oy:n vahinkokartoituksen perusteella, kuten ei myöskään kohteessa suoritettuja jatkotoimenpiteitä taikka vahingon korjaustoimenpiteitä.  Vakuutusyhtiö toistaa tältä osin näkemyksensä siitä, että X on tilannut vahingon korjaustöiden toteuttamista varten korjaustoimenpidesuunnitelman itse valitsemaltaan itsenäiseltä erityisasiantuntijalta (M). Myös vahingon korjaustyöt ja niiden valvonta on tilattu X:n itse valitsemilta urakoitsijoilta. M on tehnyt kohteessa katselmointeja ennen toimenpidesuunnitelmansa laatimista ja myös sen jälkeen.

FINEn vastauksen täydentämistä koskevan pyynnön johdosta vakuutusyhtiö on lausunut, että se ei ole ottanut tehtäväkseen ja vastuulleen selvitysten tekemistä tai korjauksen tai kartoitusten valvontaa. J Oy:n raportissa 8.1.2016 on mainittu, että kohde vaatii korjaustoimenpidesuunnitelman laatijaksi erityisasiantuntijaa, jolla on kokemusta alapohjan vajoamisvaurioiden korjaamisesta.  Yhtiö viittaa sähköpostiviestiin 12.1.2016, jossa X on nimenomaan pyytänyt vakuutusyhtiötä vahvistamaan, että M:n suosittamat jatkotoimenpiteet tehdään. Vaikka vakuutusyhtiö on tässä yhteydessä ilmoittanut, että jatkotoimenpiteet hyväksytään, mutta ne tulee tehdä J Oy:n toimesta, tämä ei tarkoita vastuun ottamista näistä tutkimuksista. Sen sijaan kyse on ollut lisätutkimusten kustannusten hyväksymisestä. Jos M olisi halunnut lisätutkimuksia, hän olisi voinut esittää niiden tekemistä.

Vakuutusyhtiö kiistää X:n väitteen siitä, että kosteusmittauksia ei olisi tehty luotettavalla tavalla ja toistaa aiemmin esittämänsä perustelut. N:n lausunnon mukaan kosteustarkastelun laadussa ja käytetyissä mittauslaitteissa ei ole ollut puutteita. Yhtiö huomauttaa, että R Oy:n lausunnossa ei oteta kantaa siihen, mikä mittauspaikan olisi R:n mielestä tullut olla ja mitä mahdollisilla rakennemittauksilla olisi voitu todeta.

Vakuutusyhtiö viittaa N:n lausuntoon ja katsoo, että lattian uudelleenkorjaaminen on todennäköisesti ollut turhaa. Missään selvityksessä ei ole osoitettu muuta todennäköistä sisäilman laatuun vaikuttavaa tekijää kuin alapohjan alkuperäinen epätiiviys lattiaseinäliittymissä. Myös R Oy:n lausunnossa on todettu, että alapohjalaatan liikkeet painuman ja rakenteen noston yhteydessä ovat todennäköisesti lisänneet ulkoseinän ja alapohjalaatan tiiviyspuutteita. R Oy on N:n tavoin tuonut esiin, että rakennuksessa on ollut tiiviyspuutteita jo ennen vahinkoa. R Oy:n lausunnosta 21.8.2017 ilmenee, että epätiiviyskohtia havaittiin myös painuma-alueen ulkopuolella kaikissa mittauspisteissä. Varmuutta tutkimuksella ei saatu siitä, kuinka paljon painuma on vaikuttanut rakenteiden tiiviyteen. Vakuutusyhtiön mukaan asiassa ei ole näytetty, ettei rakennuksessa olisi ollut epätiiviyskohtia jo ennen vahinkoa.

Veden aiheuttamien vaurioiden osalta vakuutusyhtiö toteaa, että mahdolliset muusta kuin rikkoutuneesta käyttövesiputkesta valuneesta vedestä tai kosteudesta aiheutuneet vauriot eivät suoraan ja välittömästi liity vahinkotapahtumaan. Lattian pintamateriaalin asennuksessa käytetty työmenetelmä on ollut virheellinen ja se on R Oy:n 21.8.2017 päivätyn lausunnon mukaan voinut vaikuttaa massassa tapahtuvien kemiallisten reaktioiden nopeuteen ja lisätä mm. VOC-päästöjä.

R Oy:n lausunnon mukaan alapohjan kosteuslisän syynä on voinut olla joko halkeamien kautta rakenteeseen vesihöyrynä siirtyvä maaperän kosteus tai rakenteeseen tammikuussa 2016 sattuneen vahingon yhteydessä päässyt kosteus taikka kosteus voi johtua pelkästään lattian askeläänieristeenä käytetystä muovipohjaisesta askeläänieristeestä. Vakuutusyhtiö huomauttaa, että näyttötaakka vahinkotapahtuman ja aiheutuneen vahingon syy-yhteyden osalta on korvauksen hakijalla.

Kosteuslisätarkastelun osalta R Oy toteaa, että vaihtelu on jossain määrin tyypillistä, muttei esitä tarkempia perusteluja vakuutusyhtiön kantaa vastaan. R Oy:n lausunnossa on pohdittu huoneiden välisiä eroja. Se, että suuremmassa huoneessa Tuplex -materiaalin alla on enemmän vesihöyryä kuin pienemmässä huoneessa, on vakuutusyhtiön mukaan normaalia rakenteiden toimintaa, koska pienemmässä huoneessa kosteudella huoneen keskialueelta on lyhyempi matka reunalle ja pois Tuplexin alta kuin suuremmassa huoneessa.

X:n perheen mahdollisesta oireilusta ei ole esitetty vakuutusyhtiölle muuta selvitystä kuin perheen oma subjektiivinen arvio. Arvion tueksi ei ole esitetty muuta näyttöä. Vakuutusyhtiö kiistää myöntäneensä, että oireilu johtuisi kohteen sisäilman heikosta laadusta. Mahdollisen sisäilmaongelman havaitseminen on subjektiivista, eikä oireiden aikaisempi puuttuminen osoita, että sisäilmaongelman syynä mahdollisesti ollutta tiiveysongelmaa ei olisi voinut olla rakenteissa jo aikaisemmin. Vakuutusyhtiö katsoo sisäilmaongelman pohjasyyn jäävän kaikesta huolimatta näyttämättä toteen.

R Oy on ottanut Tuplexista materiaalinäytteitä ja lähettänyt ne ulkopuoliseen laboratorioon analysoitavaksi. Laboratorion analyysiraportin osalta R Oy toteaa, että lukemat olivat samoja riippumatta näytteenottokohdasta. N on lausunnossaan katsonut, että molemmat tulokset ovat normaaleja, eikä niillä ole mitään suhdetta sisäilman laatuun.

Vakuutusyhtiön, X:n ja korjaustyön suorittaneen yrityksen vastuiden osalta vakuutusyhtiö toteaa, että X:n näkemyksestä poiketen asian arvioinnissa merkitystä on sillä, ovatko tehdyt korjaustoimenpiteet syy-yhteydessä vakuutuksesta korvattavaan vahinkotapahtumaan, vai liittyvätkö ne vakuutusyhtiön vastuun ulkopuolelle kuuluviin toimiin, kuten väärään korjaussuunnitelmaan, korjaustapaan tai rakennusvirheeseen. Näistä syistä myös sillä, että vauriokohteen omistaja toimii korjaustöiden tilaajana ja vakuutusyhtiö on vain maksajan roolissa, on merkitystä kyseisessä tapauksessa. Koska vakuutusyhtiö osallistuu kyseiseen vahinkotapahtumaan korvausvastuun selvittämisen roolissa (jotta tiedetään, mikä osa on vakuutuksesta korvattavaa ja mikä ei), vastuu korjaustyöstä ei edes kartoituksen osalta voi olla vakuutusyhtiöllä.

Vakuutusyhtiö toteaa, että vahinkotarkastajan käynnistä 28.6.2019 ei ole tarkastajan toimesta laadittu kirjallista lausuntoa. Tarkastajan mukaan kohdekäynnillä todettiin alapohjabetonin olevan edelleen kuiva ja lisäksi lämmöneristeen alapuolisen täyttöhiekan havaittiin olevan pölisevän kuivaa. Hän muistaa kuitenkin edelleen, että kohteessa ei havaittu kohonneita kosteusarvoja. Vakuutusyhtiö viittaa N:n lausuntoon 29.11.2019. Yhtiö katsoo yhä, että J Oy:n suorittama vahinkokartoitus ei ole osoittautunut puutteelliseksi tai virheelliseksi. Selvitysten perusteella rakenteisiin ei ole jäänyt sellaista kosteutta, joka olisi tullut havaita vahinkokartoituksessa. 

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut muun ohessa seuraavat selvitykset:

-    J Oy:n tarkastusraportti 8.1.2016. Raporttiin liittyvään pohjapiirrokseen on merkitty alueet, joissa on havaittu rakenteen elämistä seinissä ja seinien yläosassa katon rajassa ja alue, jossa on havaittu lattian vajoamista. Raportissa on useita valokuvia rakennuksen sisätiloista sekä valokuva teknisestä tilasta, jossa vettä on vuotanut tuloputken suojaputkesta.  

-    J Oy:n raportti (jatkotutkimus/seuranta), joka koskee kartoituksia 13.1.2016 ja seurantakäyntiä 15.4.2016. Makuuhuoneeseen tehtyjen tutkimusaukkojen osalta ei havaittu silmämääräisesti normaalisti poikkeavaa. Raportin mukaan pintakosteusmittauksissa 13.1.2016, alapohjatutkimuksessa 19.1.2016 ja seurantakäynnillä 15.4.2016 lattiasta ja seinistä ei todettu pesuhuonetta ja teknistä tilaa lukuun ottamatta kohonneita kosteusarvoja. Seurantakäynnillä 15.4.2016 myös teknisen tilan ja pesuhuoneen kosteusarvot olivat normaaleja, minkä arvioitiin johtuvan siitä, että suihkua ei ollut käytetty ja teknisen tilan lattiaan imeytynyt vuotovesi oli kuivunut. Raportissa on valokuvia tutkimusaukoista ja esiin kaivetuista salaojajärjestelmän tarkastuskaivoista. 

-    A Oy:n yksikönjohtaja M:n lausunto 1.2.2016 käyttövesiliittymän vaurioitumisesta aiheutuneiden vaurioiden laajuudesta ja korjaustarpeesta sekä korjausmenetelmistä. (katselmukset tehty 12.1 ja 20.1.2016). Lausunnosta ilmenee muun ohessa, että pintakosteusmittauksissa tekniikkatilan lattia on todettu kosteaksi. Tämä on aiheutunut suojaputkesta tulleesta vedestä. Lisäksi kohonneita kosteuspitoisuuksia on todettu märkätilan lattiakaivon ympärillä, mikä on kuitenkin tavanomaista, eikä aiheuta jatkotoimenpiteitä.

Olennaisia korjaustoimenpiteitä edellyttäviä vaurioita ovat lattiarakenteen painuminen J Oy:n tarkastusraportin mukaisella alueella sekä lisäksi seinäpinnoissa esiintyvät vauriot. M:n mukaan on todennäköisintä, että vauriokohdasta maahan suotautunut vesi on kulkeutunut viemärilinjan täyttökaivantoa pitkin painuneelle alueelle, jossa se on kuljettanut lattian hienojakoisempaa alustäyttöä louhetäytön sekaan. Tällöin maanvaraisena toimiva betonilaatta on painunut ja aiheuttanut ei-kantavien seinien välityksellä koko rungon liikkeen, josta myös seinäpinnoissa laajalti esiintyvät vauriot ovat aiheutuneet.

Veden esiintymiseen painuneella alueella viittaa se, että vuotokohdan vieressä olevassa salaojan tarkastuskaivossa ei esiinny vettä, mutta painuneen alueen "takana" olevassa tarkastuskaivossa on vettä sellaisissa olosuhteissa, joissa muusta syystä vettä tuskin esiintyy. Tämän perusteella vettä on kulkenut myös anturalinjan alla. Perustusten painumattomuus voidaan todeta vain seuraamalla rakenteita; mahdollinen painuminen voidaan todeta mm. sokkelipintojen halkeiluna.

M:n mukaan pelkät pintoihin syntyneet vauriot ovat lähinnä esteettisiä ja ne voidaan korjata pintakorjauksin; esim. märkätilojen vedeneristysrakenteiden tulisi kestää tämän kaltaiset rakennusrungon liikkeet vaurioitumattomina. Pintavaurioita ei märkätiloissa ole havaittu.

Lausunnon mukaan tehdyillä tutkimuksilla ei voida täydellisesti osoittaa lattiarakenteen painumisen aiheuttanutta mekanismia, mutta syyn täydelliseksi selvittämiseksi maanvarainen alapohja tulisi purkaa kokonaan ja poistaa sen alustäytöt, jotta täydellinen varmuus voitaisiin saavuttaa.  M:n mukaan on suositeltavaa, että lattian painuminen korjataan säilyttävillä menetelmillä ja kiinteistölle laaditaan seurantasuunnitelma, jonka avulla voidaan varmistua, ettei olennaisia vaurioita ole jäänyt korjaustoimenpiteiden ulkopuolelle.

Rakenteellisina korjaustoimenpiteinä mainitaan maanvaraisen laatan painuneiden alueiden nostaminen ja tukeminen paikalleen esim. P Oy:n polyuretaanimenetelmällä tai muulla vastaavalla menetelmällä. PU-nesteen syöttöreikiä tehdään painuneen lattian alueelle makuuhuoneissa, eteisessä ja olohuoneessa. Lattian nousua seurataan noston aikana ja oikaisussa pyritään vastaavan uudisrakentamisen toleranssien tasoon lattian suoruuden osalta. Lattian pintamateriaalit tulee poistaa syöttöreikien kohdalta ja korjata edeltävää tilannetta vastanneeseen tasoon. Lattiamateriaalin poistaminen on välttämätöntä myös lattialämmitysputkien paikantamisen takia (parketti on jo irrotettu makuuhuoneesta, johon rakenneavausreiät tehtiin).

Jatko- ja seurantatutkimuksina on alapohjaan ja kosteuteen liittyen mainittu tekniikkatilan lattian kuivumisen seuranta pintakosteusmittauksin, seuraava mittaus 2 kk kuluttua, jatkomittaukset mittaustulosten mukaan; märkätilojen lattia-/seinäpintojen kontrollimittaus 2 kk kuluttua, varmistus, ettei vedeneristeessä ole vaurioita sekä lattiapintojen suoruuden tarkistusmittaus ennen lopputarkastusta touko-kesäkuussa 2016.

-    Sähköpostiviestit 2.2., 8.2. ja 19.2.2016 (osapuolina X, M ja S), jotka koskevat M:n lausunnon mukaisten tutkimus- ja korjaustoimenpiteiden aloittamista sekä J Oy:n toimesta tehtävää rakenneavausta.

-    S Oy:n rakennusterveysasiantuntija PJ:n sisäilmakartoitusta koskeva raportti 18.12.2016. Raportin keskeinen sisältö on kuvattu edellä tapahtumatietojen yhteydessä. 

-    Insinööritoimisto R Oy:n (DI KJ) lausunto 21.8.2017. Lausunnon sisältöä on kuvattu edellä tapahtumatietojen yhteydessä. Muilta osin lausunnosta käy ilmi, että R Oy on arvioinut kartoitushetkellä 8.1.2016 sisäilman kosteuspitoisuudeksi todetun 4,27 g/m³ ”arviolta suureksi” ulkoilman lämpötilan ollessa n. -25 °C. Ulkoilman lämpötilan ollessa -25 °C ulkoilman suurin mahdollinen kosteuspitoisuus (RH 100 %) on 0,55 g/m3. Tämän perusteella R Oy on katsonut, että sisäilman kosteuslisää arvioitaessa ulkoilman vertailuarvoina voidaan käyttää aiemmin esitettyjä arvoja T= -25 °C ja RH=100 %, millä laskenta-arvoilla sisäilman kosteuslisäksi muodostuu R Oy:n mukaan n. 3,7 g/m3. 

Lausunnon mukaan poikkeuksellisen suuri kosteuslisä voi johtua rakennuksen tavanomaisesta käytöstä (pyykinpesu, suihkussa käynti, ruuan valmistus tms.). Raportista (J Oy, mittaustulos 8.1.2016) ei kuitenkaan selviä, mistä sisäilman kosteuspitoisuus on mitattu, eikä tilaajalla (X) ole tarkkaa muistikuvaa rakennuksen käytöstä mittauspäivänä. Rakennus on ollut normaalissa asuinkäytössä vahingon jälkeen ennen 8.1.2016 suoritettuja kosteusmittauksia (käyttövesiliittymä ollut suljettuna 4.1.2016 - 5.1.2016). J Oy:n tarkastusraportin perusteella ei ole mahdollista arvioida kosteuslisän lähdettä. Kosteuslisää ei ole myöskään mahdollista verrata lisätutkimuksien yhteydessä mitattuun kosteuslisään, sillä lisätutkimuksien aikana rakennus ei ollut normaalissa asuinkäytössä.

R Oy:n mukaan 8.1.2016 mitattu kosteuslisä edellyttää, että sisäilmaan on mittausta edeltävän kahden tunnin aikana haihtunut n. 1,3 kg ylimääräistä kosteutta (ilmanvaihtokertoimen oletus 0,5, kosteuslisä laskettu koko rakennuksen tilavuudella). Tulos voi johtua myös huonosti valitusta mittauspisteestä, mikäli mittapiste sijaitsee voimakkaan kosteuslähteen läheisyydessä. Tällöin haihtunut kosteusmäärä voi olla selvästi pienempi, kohottaen kosteuspitoisuutta ainoastaan mittauspisteen läheisyydessä.

Lausunnossa tuodaan esiin, että aiemmat rakenneavaukset on tehty eteisen lähellä olevassa makuuhuoneessa, eikä olohuoneessa, joka on teknistä tilaa lähin tila. Vettä on noussut suojaputkea pitkin ainakin tekniseen tilaan. Veden kulkeutumista teknisestä tilasta olohuoneeseen (välissä on varastohuone) voidaan pitää epätodennäköisenä, mutta sitä ei voida täysin sulkea pois. Vahingon tapahtuma-ajankohdan jälkeen suoritettujen rakenneavauksien yhteydessä ei myöskään ole mitattu alapohjarakenteen / rakennekerroksien kosteuspitoisuutta.

Lausunnossa on vertailtu viiltomittauksissa 22.3. – 23.6.2017 todettuja askeläänieristeen alapuolisia kosteuspitoisuuksia olohuoneen ja makuuhuoneen osalta keskenään sekä sisäilman ja ulkoilman kosteuspitoisuuksia. Näiden perusteella lausunnossa on todettu, että alapohjan kosteuslähde voi olla joko halkeamien kautta rakenteeseen vesihöyrynä siirtyvä maaperän kosteus tai rakenteeseen tammikuussa 2016 sattuneen vahingon yhteydessä päässyt kosteus. Kosteuslisä voi johtua myös pelkästään lattian askeläänieristeenä käytetystä muovipohjaisesta askeläänieristeestä, mikäli eristeen vesihöyryn läpäisevyys on hyvin heikkoa. Tasoitustyössä käytetty vesimäärä (n. 30 litraa) on ”arviolta vähäinen” rakenteen sisältämään vesimäärään verrattuna, eikä yksin tasoitteesta haihtuva kosteus voi tuloksien perusteella aiheuttaa rakenteesta mitattua kosteuslisää. Havaintoa tukee myös alapohjan betonilaatasta 27.3.2017 mitattujen rakenteen kosteuspitoisuuksien vähäinen vaihtelu.

Lausunnon mukaan kosteuslisät eivät ole suoraan keskenään verrattavissa, mutta tuloksia voidaan pitää suuntaa-antavina. Tulokset eivät ole suoraan verrattavissa vahingon tapahtuma-aikaan mitattuun kosteuslisään, sillä rakennuksen käyttö on erilaista eri tutkimusajankohtina. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta kaikkien myöhemmin (22.3.2017 – 12.6.2017) mitattujen kosteuslisien olevan selvästi alhaisempia kuin vahingon tapahtumahetkellä mitattu sisäilman kosteuslisä. Lisätutkimuksien yhteydessä korkein sisäilman kosteuslisä mitattiin 22.3.2017. Mittaushetkellä tilassa oli muihin mittausajankohtiin verrattuna paljon ihmisiä (rakennekatselmus, paikalla 7 henkilöä) ja lattian askeläänieriste oli juuri poistettu tilasta (mahdollinen kosteuslisä rakenteesta). Lausunnon lopputuloksena on ollut, että olohuoneen askeläänieristeen alla on esiintynyt selkeä kosteuslisä, joka on peräisin joko alapuolisesta täyttömaasta (halkeamien kautta vesihöyrynä) tai jäänyt rakenteeseen vahingon yhteydessä (tapahtumahetkellä sisäilmassa oli poikkeuksellisen korkea kosteuslisä).

-    Insinööritoimisto R Oy:n (DI KJ) lausunto 4.1.2019.  Lausunnossa todetaan aiemman lausunnon lisäksi muun ohessa, että pintakosteusmittausten tuloksissa on havaittavissa selvä ero keraamisilla laatoilla pinnoitettujen alapohjarakenteiden ja parkettilattioiden mittaustuloksissa. Kummankin lattiatyypin mittaustulokset ovat keskenään tasaisia. Toisiinsa verrattuna parkettilattioiden alueelta suoritettujen mittauksien tulokset ovat lähes puolet alhaisempia kuin keraamisten laattojen alueelta mitatut tulokset. Koska tulosten vaihtelu korreloi selvästi lattian pintamateriaalin kanssa, mittaustulokset vahvistavat J Oy:n käyttämän mittausmenetelmän olevan epäluotettava. Muuten tasaisten tuloksien perusteella yhtenäisessä alapohjalaatassa ei esiinny näin suurta tilakohtaista vaihtelua. Lausunnossa kiinnitetään huomiota siihen, että rakenneavauksien yhteydessä ei ole mitattu alapohjarakenteen / rakennekerroksien kosteuspitoisuutta. Lausunnossa on esitetty alapohjarakenteen betonin tilavuuteen pohjautuvia laskelmia siitä, kuinka paljon alapohjarakenteen betonissa on betoniin sitoutunutta haihtumiskelpoista vettä, minkä jälkeen lausunnossa on vertailtu askeläänieristeen alta viiltomittauksissa todettujen kosteuspitoisuuksien eroja. Lausunnon mukaan on hyvin epätodennäköistä, että alapohjarakenteessa todettu kosteus olisi lähtöisin ainoastaan tasoitteesta. 

Lausunnon yhteenvedossa todetaan, että vahingon korjaustyön yhteydessä lattioiden tasoitustyö on suoritettu valmistajan ohjeen vastaisesti (lämmittäminen työn aikana) ja lattioiden pinnoitustyö on todennäköisesti suoritettu liian aikaisin, sillä askeläänieristeen VOC-päästöt ovat korkeampia tasoitetuilla alueilla. Kaikki mitatut VOC-päästöt (myös tasoittamattomalta alueelta otetut näytteet) ylittävät kuitenkin selvästi vaurioitumattoman materiaalin viitearvot, eivätkä VOC-päästöt ole näin ollen aiheutuneet tasoitteesta, vaan tasoite on kiihdyttänyt reaktiota. Tasoitustyössä käytetty vesimäärä on vähäinen verrattuna alapohjalaatan sisältämään vesimäärään.

Alapohjarakenteessa lisätutkimuksissa syksyllä 2016 ja keväällä 2017 havaittu kosteuslisä ei arviolta ole peräisin lattioiden tasoitustyöstä, vaan betonilaattaan on arvion perusteella päätynyt kosteutta myös muista lähteistä. Tasoitetyössä käytetty vesimäärä on samaa suuruusluokkaa kuin alapohjalaatan kuivumisen yhteydessä haihtunut vesimäärä. Näin ollen tasoitustyössä käytetyn veden olisi pitänyt jakautua tasaisesti koko alapohjarakenteeseen, eikä vettä olisi voinut sitoutua / haihtua ollenkaan tasoitteen kuivuessa. Ulkoiseen kosteuslisään viittaa myös olohuoneen askeläänieristeen alta mitattu korkea kosteuslisä. Vastaavaa kosteuslisää ei havaittu makuuhuoneista suoritettujen viiltokosteusmittauksien yhteydessä, vaikka myös makuuhuoneissa on suoritettu tasoituksia korjauksien yhteydessä. Alapohjarakenteessa lisätutkimuksien yhteydessä todettu kosteuslisä ei tutkimuksen tuloksien perusteella ole haitallinen, kunhan rakenteessa käytetyt materiaalit valitaan siten, että ne kestävät hieman korkeampaa kosteutta tai kosteuslisä pääsee poistumaan rakenteesta. Kosteuspitoisuus ei saa kuitenkaan missään tilanteessa ylittää arvoa RH % > 85 %.

Lausunnon mukaan rakenteiden kosteuspitoisuus on jäänyt vahingon kartoitusvaiheessa alkuvuodesta 2016 todentamatta, mikä on todennäköisesti johtanut väärän korjaustavan valintaan (rakennetta ei ole kuivatettu korjaustyön yhteydessä). Selvitysten perusteella olohuoneen alapohjarakenteessa todettu kohonnut kosteuspitoisuus on lähtötietoaineiston perusteella seurausta vahinkotapahtumasta. Betoniseen alapohjalaattaan päätynyt kosteus ei olisi ollut havaittavissa J Oy:n vahinkotapauksen yhteydessä suorittamien kartoitusten avulla. Vahinkokartoituksen yhteydessä ei ole kiinnitetty huomiota mm. sisäilman kosteuslisään tai selvitetty ko. kosteuslisän lähdettä. Näin ollen alapohjarakenteen kosteuteen ei myöskään ole kiinnitetty huomiota alkuperäisessä A Oy:n laatimassa korjaussuunnitelmassa ja vaurio on jäänyt vahinkotapahtuman korjausten yhteydessä korjaamatta. Vahinkotapahtumasta seurannut kohonnut kosteus on jo itsessään aiheuttanut korjaustarpeen, koska rakenteisiin jäänyt kosteus on aiheuttanut vaurioita vahinkotapahtuman korjaustyön yhteydessä asennettuihin uusiin pintamateriaaleihin. Materiaalien vaurioitumisen seurauksena muodostuneet VOC-päästöt ovat aiheuttaneet myös asukkaille oireita. Tasoitustyön yhteydessä tehdyt työvirheet ovat voineet kiihdyttää vaurioitumisreaktiota, mutta pelkästään tasoitustyöstä johtuvat tekijät eivät ole aiheuttaneet VOC-päästöjä.

-    V Oy:n lausunto 22.6.2019 (yksikönpäällikkö N).  N katsoo, että jos alapohjabetoni olisi vahingon yhteydessä kastunut oleellisesti alhaaltapäin vedenpinnan noustua maaperästä hetkellisesti lämmöneristeen yläpuolelle tai jopa vettä olisi noussut lattiapinnalle, myöhemmissä rakennekosteusmittauksissa parketinalusmateriaalin alta tai syvemmältä betonista olisi millä tahansa rakennekosteusmittauskerralla tullut havaita selvästi aineistossa esitettyä korkeampia kosteusarvoja. Maaperän suhteellinen kosteuspitoisuus on tyypillisesti noin 100 % ja parketinalusmateriaalin alle muodostuu siten aina selkeä kosteuslisä sisäilmaan nähden. N:n mukaan eri kohdista alapohjarakenteesta ja eri aikaan tehtyjen kosteusmittausten vesihöyrynpitoisuuksien vaihtelu mittauksissa on selvästikin riippunut lämpötilasta ja mittauskohdan etäisyydestä seinästä. Vaihtelu on N:n mukaan tavanomaista.

N:n mukaan kaikki rakennekosteusmittaustulokset ovat täysin normaaleja, eikä sisäilman kosteusvaihtelussakaan ole mitään yllättävää. RIL107-julkaisun mukaan normaali sisäilman kosteuslisä asunnossa ulkoilmaan nähden on tyypillisesti noin 3 g/m3, joten tulokset hieman yli tai alle ovat täysin normaaleja. Jos vettä olisi vahingon yhteydessä päässyt lattiapinnalle, olisi asia N:n mukaan varmasti havaittu noin 2 viikkoa myöhemmin aistinvaraisestikin lattiapäällysteitä poistettaessa.

N:n mukaan asiakirjoissa on spekuloitu ohuehkojen tasoitusten mahdollisella liian kosteaksi jäämisellä. Korjattu alue on kokonaisuudessaan noin 60 m² ja tasoitteen kuiva-ainetta on uudelleenkorjauksessa käytetty yhteensä 100 kg. Vaikka lattioita ei ole tasoitettu kauttaaltaan, ei missään todennäköisesti ole tasoitetta yhteensä montaa millimetriä paksusti. Molemmat käytetyt tasoitteet ovat ns. nopeasti kuivuvia ja tarkoitettuja 0 – 10 mm kerrosvahvuuksiin, joten mainittu vuorokauden kuivumisaika viimeisestä tasoituksesta on todennäköisesti ollut reilusti riittävä, vielä kun huomioidaan, että kyseessä ei ole alustaan liimattava päällyste, vaan vain tasoitteen päälle irtoasennettava kosteutta hyvin kestävä muovikalvo (Tuplexin alempi muovi).

N:n mukaan kuivumisen nopeuttaminen lämpöpuhaltimella ei hidasta kuivumista, vaan päinvastoin. Puhallus saattaa kylläkin heikentää tasoitetta ja sen tartuntaa alustaan. Tuplex ja lautaparketti ovat alustaan kiinnittämättömiä päällysteitä, joten tällä tasoitevalmistajan ohjeen vastaisella toiminnalla ei N:n arvion mukaan ole aiheutettu ainakaan nyt epäiltyä vikaa/ ongelmaa.

N:n mukaan Bulk-VOC-tuloksissa on aina suurta vaihtelua johtuen näytteenoton epämääräisyydestä. Epämääräisyys johtuu siitä, että tulos kuvaa vain sen, mitä pilkotusta materiaalista saadaan emittoitumaan analyysikammioon. Tulos ei kuvasta materiaalista huoneilmaan pääseviä päästöjä ja siten mahdollista materiaalin vaikutusta sisäilman laatuun. Ero tasoittamattomasta kohdasta ja tasoitetusta kohdasta saatujen tulosten välillä ei siten välttämättä tarkoita mitään, vaan todetut päästöt ovat todennäköisimmin molemmissa kohdissa normaalia Tuplexin ja parketista siihen absorboituneen päästön emissiota ja sen vaihtelua, jotka analyysimenetelmässä saadaan syntymään analyysikammioon, kun näyte sinne pilkotaan.

N katsoo, että jos rakenne on ollut kuiva [lattian] päällystyshetkellä ja se todetaan myöhemminkin kuivaksi, mitään merkitystä ei ole sillä, minkälaisia kosteustarkasteluja ja millä mittalaitteella on tehty tai jätetty tekemättä ennen päällystystä. N:n mukaan rakenne on ollut kuiva ennen vahinkoa, eikä se ole kastunut oleellisesti vahingossa tai päällystyksiä edeltäneissä tasoituksissa. N katsoo, että alkuperäisen kosteuskartoituksen voidaan näin ollen jälkikäteen todeta olleen riittävä, koska kosteudesta ei ole ilmentynyt ongelmia.

N:n mukaan missään selvityksessä ole osoitettu muuta todennäköistä sisäilman laatuun vaikuttavaa tekijää kuin alapohjan alkuperäinen epätiiviys lattia-seinäliittymissä. Kun maaperään pääsee vettä, maaperän normaali mikrobitoiminta kiivastuu ja epätiiviyskohtien kautta sisäilmaan pääsevään vuotoilman mukana tulee aiempaa enemmän epäpuhtauksia. Tällöin käyttäjät saattavat aistia epäpuhtauksia aiempaa enemmän juuri nyt tapahtuneella tavalla sisäilmaongelmasta ilmoittaen. Aineiston mukaan vettä pääsi myös erinäisten järjestelmien suojaputkiin. Suojaputket ovat yleensä huoneilmaan avoimia. Vesi ei pääse pois suojaputkista ja vedessä alkaa melko nopeastikin bakteeritoiminta, jolla voi myös olla negatiivista vaikutusta sisäilman laatuun.

N katsoo, että lattian uudelleenkorjaaminen on todennäköisesti ollut turhaa. Koettu sisäilman laatu on todennäköisesti muuttunut kelvolliseksi muiden tekijöiden parantumisen myötä. Tällaisia tekijöitä ovat ainakin alapohjan ilmatiiviyden parantaminen ja maaperän mikrobitoiminnan normalisoituminen, kun ylimääräisen veden maa-aineksiin leviämisestä on kulunut pidempi aika kuin ensimmäisen korjauksen jälkeen.

-    Insinööritoimisto R Oy:n (DI KJ) lausunto 4.1.2019. Lausuntoon on liitetty kuva, jossa on esitetty arvio veden kulkureiteistä, vahingon laajuudesta sekä J Oy:n suorittamista tutkimuspisteistä. Lausunnon mukaan kuva havainnollistaa vahinkojen laajuutta sekä sitä, että kosteuskartoitus on suoritettu väärien menetelmien lisäksi vahingon ja kosteuden kartoittamisen kannalta epäedullisista paikoista. Lausunnossa viitataan julkaisuihin, joissa on käsitelty pintakosteusmittauksiin liittyviä epävarmuustekijöitä muun muassa sähköä huonosti johtavien rakenteiden osalta. 

R Oy:n lausunnossa todetaan, että N ei kiistä J Oy:n mittaustavan virheellisyyttä 22.6.2019 antamissaan kommenteissa, vaan ainoastaan toteaa, että käytetyllä mittausmenetelmällä ei ole väliä. N:n käsitys perustuu todentamattomaan oletukseen siitä, että lattiarakenteet eivät ole kastuneet vahingon yhteydessä. N kuitenkin myöntää kommenteissaan, että vettä on kulkeutunut rakennuksen alle. R Oy:n lausunnossa viitataan Suomen Betoniyhdistys ry:n julkaisemaan Betonilattiat 2018 -ohjeeseen, jonka mukaan betonilattian päällystettävyyskosteus määritetään mittaamalla betonin suhteellinen kosteus (RH %) RT 14-10984 Betonin suhteellisen kosteuden mittaus -ohjekortin mukaisesti. N on ollut mukana eräiden muiden sisällöltään vastaavien ohjeiden kirjoittamisessa. Näiden ohjeiden mukaisesti mittaus suoritetaan joko porareikämittauksena tai näytepalamenetelmällä. Valtakunnallisia ohjeita laatimassa olleen N:n kannanotto siitä, että mittausmenetelmällä ei ole merkitystä, on ohjeisiin nähden epäjohdonmukainen. R Oy katsoo, että vahinkotapauksen yhteydessä ei ole suoritettu ohjeiden tai yleisesti hyväksyttyjen tutkimusmenetelmien mukaisia rakennekosteusmittauksia.

N on katsonut, että sisäilmahaitta on todennäköisesti peräisin maaperään päässeen kosteuden aiheuttamista muutoksista mm. maaperän mikrobitoiminnassa sekä alapohjarakenteen epätiiviydestä ja ongelma on poistunut mm. alapohjan tiiviyden parantamisen seurauksena. KJ:n mukaan on selvää, että rakennuksen alle on päässyt merkittävä määrä vettä vahingon yhteydessä, ja jo tämän perusteella kosteusmittaukset olisivat olleet tarpeen. Yksiselitteisesti on myös todettu, että rakennuksen alapohjarakenteen painuma on seurausta vahinkotapauksesta. KJ:n mukaan on jokseenkin varmaa, että painuma on aiheuttanut rakennukselle epätiiviyttä. Alapohjalaatan liikkeet painuman sekä rakenteen noston yhteydessä ovat hyvin todennäköisesti lisänneet ulkoseinän ja alapohjalaatan liittymän tiiveyspuutteita, sillä rakennetta ei ole suunniteltu ottamaan vastaan em. muodonmuutoksia. Näin ollen myös N:n esittämä sisäilmahaitan syy on aiheutunut vahinkotapauksesta.

N on esittänyt, että koettu sisäilmahaitta on poistunut mm. tiivistyskorjausten ansiosta.  Tiivistyskorjaukset on toteutettu R Oy:n laatiman korjaussuunnitelman mukaisesti vasta vahinkotapauksen korjauksen jälkeen.

N:n mukaan kosteuslisä on ollut tavanomainen askeläänieristeen alla. Mittaustulosten perusteella olohuoneen kosteuslisä on kuitenkin selvästi suurempi (n. 1,5x) kuin makuuhuoneiden. N:n mainitsema kosteuslisän vaihtelu on jossain määrin tyypillistä, mutta olohuoneesta askeläänieristeen alta mitattu kosteuspitoisuus on mitattu kahdella eri mittakerralla (J Oy syksyllä 2016 ja R Oy keväällä 2017) sekä lattian keskialueelta että reuna-alueelta. Kaikissa olohuoneen mittapisteissä on todettu suuruusluokaltaan keskenään samansuuruinen kosteuspitoisuus, eikä eri mittauskertojen tai mittapisteiden välillä ole havaittu merkittävää eroa. Myös makuuhuoneista mitatut kosteuspitoisuudet ovat keskenään samansuuruisia, mutta huomattavasti alhaisempia kuin olohuoneesta mitatut arvot. N on maininnut kommenteissaan, että betonilaatan alapuolisen maa-aineksen suhteellinen kosteus on tyypillisesti lähellä arvoa RH 100 %. R Oy:n lausunnon mukaan tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että maaperässä liikkuisi irtovettä, sillä vesi ohjataan pois rakennuksen alta rakennuspaikan kuivatuksen avulla. Lausunnossa huomautetaan, että vahinkotapauksen yhteydessä rakennuksen alle on päässyt huomattava määrä vettä, jolloin olosuhteet poikkeavat tavanomaisesta.

-    A Oy:n yksikönjohtaja M:n lausunto 12.9.2019. Lausunnon mukaan M on toiminut X:n (kohdekiinteistön omistaja) toimeksiannosta rakennusteknisenä asiantuntijana kohdekiinteistössä tapahtuneen käyttövesiliittymän rikkoutumisen aiheuttamien rakenteellisten vaurioiden korjaustoimenpiteissä. Toimeksianto piti sisällään katselmukset (2 kpl, 12.1. ja 20.1.2016) sekä lausunnon laatimisen korjaustoimenpide-ehdotuksineen. Korjaustoimenpiteiden osalta päädyttiin siihen, että rakenteita ei pureta ja uusita laajamittaisesti. Korjaustyöt tehtiin pääosin olemassa olevia rakenteita tukemalla ja kunnostamalla. Lausunnossa 1.2.2016 on esitetty sellaiset jatkotutkimus- ja seurantatoimenpiteet, joiden perusteella korjaustoimenpiteiden onnistuminen voitiin todentaa ja toisaalta sulkea pois muille kuin korjauksen kohteena olleille rakenneosille tai taloteknisille järjestelmille aiheutuneet vahingot. 

M:n mukaan toimeksiantoon ei sisältynyt kiinteistölle aiheutuneen vahingon laajuuteen tai asteeseen liittyviä mittauksia tai kartoituksia tai näiden koordinointivastuuta. Vakuutusyhtiön edustaja S:n kanssa sovittiin erikseen, että vakuutusyhtiö teettää tarvittavat tutkimus-, mittaus- ja kartoitustoimenpiteet omien prosessiensa mukaisesti. Lausunnon 1.2.2016 lähtötietoina olleet, kohteessa tehdyt tutkimukset ja rakenneavaukset on vakuutusyhtiön toimeksiannosta suorittanut J Oy.

-    V Oy:n lausunto 29.11.2019 (yksikönpäällikkö N). N kertoo lausunnossaan todenneensa, että alun perin [kosteutta] ei ole kunnolla mitattu, mutta koska johtopäätös on ollut oikea (kuiva on kuiva), ei virhettä ole siinä mielessä tapahtunut. Jälkikäteen on mahdollista arvioida, onko vain pintakosteusmittausten tekeminen ollut virheellinen menettely. Kun mikään ei kuitenkaan ole mennyt ”pieleen”, asia on ok.

N:n mukaan R Oy:n lausunnossa ei väitetä, että N olisi tulkinnut rakenteet kuiviksi virheellisesti. Sen sijaan lausunnossa on vain todettu, että N:llä on ollut jokin tuntematon oletus. Jos N olisi ollut väärässä, olisi R Oy:n kannattanut asiaa korostaa. N:n arviossa ei ole ollut kyse tuntemattomasta oletuksesta, vaan perusteellisen tulostarkastelun loppukiteytyksestä.

N ei väitä, että sisäilmahaittaa ei vahingosta olisi aiheutunut. Aiemmassa lausunnossa ei myöskään ole otettu kantaa siihen, milloin ja kenen toimeksiannosta tiiviyden parantamisen on toteuttanut ja kenen suunnittelemana. Myös R Oy toteaa kosteuslisätarkastelun osalta, että vaihtelu on jossain määrin tyypillistä. Kunnollisia vasta-argumentteja N:n aiempien kannanottojen suhteen ei ole esitetty. R Oy:n lausunnossa on pohdittu vain huoneiden välisiä eroja, jotka ovat N:n mukaan loogisesti sellaiset, että suuremmassa huoneessa Tuplexin alla on enemmän vesihöyryä kuin pienemmässä. N:n mukaan tämä on normaalia rakenteiden toimintaa, koska pienemmässä huoneessa kosteudella huoneen keskialueelta on lyhyempi matka reunalle ja pois Tuplexin alta kuin suuremmassa huoneessa. N olettaa, että olohuone on makuuhuonetta suurempi.

Yleisinä huomioina N toteaa, että kosteutta ei olisi voinut todentaa muillakaan tavoilla, koska rakenne ollut kuiva. X:n puolelta vuotoveden on todettu menneen maaperään aivan samoin kuin N:kin on todennut. N katsoo, että R Oy:n Tuplex – materiaalista ottamien näytteiden osalta R Oy:n lausunnossa ei ole esitetty mitään asian kannalta merkityksellistä. Laboratorion analyysiraportin osalta R Oy toteaa, että lukemat olivat samoja riippumatta näytteenottokohdasta. N katsoo, että molemmat tulokset ovat normaaleja, eikä niillä ole mitään suhdetta sisäilman laatuun.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Osapuolten välillä on riidatonta, että rikkoutuneen käyttövesiputken aiheutuneen vuodon seurauksena tapahtuneesta omakotitalon rakenteiden liikkumisesta rakennukselle aiheutuneet vauriot ovat vakuutuksesta korvattavia. Myös vesiputkesta vuotaneesta vedestä rakennukselle rakenteiden kastumisen johdosta aiheutuneet vauriot ovat, sikäli kuin niitä osoitetaan aiheutuneen, vakuutuksesta korvattavia. Riidatonta on, että alkuvaiheen korjaus- ja selvittelykulut ovat vakuutuksesta korvattavia, eikä osapuolilla ole erimielisyyttä näistä kuluista maksettujen korvausten määrästä.

Osapuolten erimielisyys koskee sitä, onko rakennuksen alapohja vahinkotapahtuman yhteydessä kastunut siten, että alapohjaan korjaustoimenpiteistä huolimatta jäänyt kosteus on myöhemmin johtanut X:n perheen havaitsemiin sisäilmaongelmiin. X on vedonnut myös siihen, että alapohjan vaurioituminen joko vahinkotapahtuman tai alapohjan korjaustöiden yhteydessä on mahdollisesti aiheuttanut maakosteuden pääsemisen alapohjan halkeamien kautta rakennuksen rakenteisiin, mikä on ensi vaiheen korjausten jälkeen ollut X:n ja hänen perheensä havaitseman, jatkokorjausten jälkeen poistuneen sisäilmaongelman syynä.

Pääosin X on kuitenkin vedonnut siihen, että rakennuksen rakenteisiin on vakuutusyhtiön J Oy:ltä tilaaman kosteuskartoituksen ja J Oy:n myöhempien tutkimusten puutteellisen toteutuksen johdosta todennäköisesti jäänyt piilevää kosteutta. Rakenteisiin jääneen piilevän kosteuden johdosta sinänsä asianmukaisesti toteutetut korjaustoimenpiteet ovat johtaneet siihen, että rakennuksessa on ilmennyt sisäilmaongelmaa. X katsoo, että vakuutusyhtiö vastaa aiheutuneista lisävahingosta joko suoraan sen perusteella, että lisävahingot ovat aiheutuneet korvaukseen oikeuttavasta vahinkotapahtumasta, tai vaihtoehtoisesti sen perusteella, että vakuutusyhtiö on menetellyt kosteuskartoituksen suhteen huolimattomasti.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vakuutussopimuslain 69 §:n mukaan korvauksen hakijan on annettava vakuutuksenantajalle sellaiset asiakirjat ja tiedot, jotka ovat tarpeen vakuutuksenantajan vastuun selvittämiseksi ja joita häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen myös huomioon vakuutuksenantajan mahdollisuudet hankkia selvitys.

Kotivakuutusehtojen (voimassa 1.1.2013 alkaen) kohdan 5.4.13 (Hyönteisten, tuhoeläinten ja mikrobien aiheuttamat vahingot) mukaan vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jonka mikrobit, hyönteiset, hiiret, rotat, oravat, myyrät, kanit tai lepakot ovat suoraan aiheuttaneet vakuutetulle omaisuudelle.

Ehtokohdan 6.4.1 (Suoranainen esinevahinko) vakuutuksesta korvataan vakuutustapahtumasta vakuutuksen kohteelle aiheutunut suoranainen esinevahinko.

Asian arviointi

Onko alapohjarakenteessa ollut vuotovahingosta johtuvaa kosteutta, jonka johdosta lattian korjaus on täytynyt uusia?

Voimassa olevan oikeuden mukaan korvauksen hakijalla on näyttötaakka siitä, että vakuutuksesta korvattava vahinkotapahtuma on sattunut. Esillä olevassa tapauksessa X:n tulisi voida osoittaa, että rakennuksen alapohjaan on vahinkotapahtuman johdosta päässyt kosteutta, joka on X:n vetoamissa S Oy:n ja R Oy:n lausunnoissa esitetyllä tavalla johtanut vahingon korjaustöiden yhteydessä käytetyssä lattiapinnoitteessa syntyneeseen reaktioon, jonka seurauksena huoneilmaan on tullut VOC-päästöjä tai muita epäpuhtauksia.

Vakuutuslautakunta käsittelee sille tehdyt lausuntopyynnöt osapuolten esittämän kirjallisen aineiston perusteella. Selvitysten perusteella rakennuksen vauriot ovat aiheutuneet siitä, että vuotovesi on huuhtonut hiekkaa ja muuta täyttöainesta rakennuksen alta, minkä seurauksena alapohjarakenne on painunut alaspäin, ja rakennuksen lattia- ja seinärakenteisiin on tullut painumaa sekä vaurioita. Lattian vajoamista on asiakirjojen mukaan ollut olohuoneessa ja makuhuoneessa.

R Oy:n lausunnossa 21.8.2017 on kosteusmittausten tulosten arvioinnin yhteydessä mainittu, että alapohjalaatan yläpintaan on syntynyt injektoimalla tehdyn korjauksen yhteydessä halkeamia. Lähempää selvitystä esimerkiksi alapohjan korjausten yhteydessä rakenteissa mahdollisesti havaituista halkeamista tai muista vaurioista ei kuitenkaan ole esitetty lautakunnalle. Asiakirjojen perusteella osapuolten puolin ja toisin vetoamissa asiantuntijalausunnoissa esitetyt kannanotot siitä, minkälaisia vaurioita rakennuksen pohjalaattaan tai lattian ja seinien rajaan rakenteiden sisäpuolelle on mahdollisesti tullut, eivät perustu vauriosta tehtyihin konkreettisiin havaintoihin, vaan vauriomekanismin pohjalta tehtyihin arvioihin.

R Oy:n (DI KJ) lausunnossa 4.1.2019 on pidetty jokseenkin varmana, että alapohjan painuma on aiheuttanut rakennukselle epätiiviyttä. Lausunnosta ilmenee kuitenkin, että ulkoseinän ja alapohjalaatan liittymässä on R Oy:n mukaan jo ennen vahingon sattumista ollut tiiviyspuutteita, jotka ovat R Oy:n arvion mukaan vahingon seurauksena lisääntyneet. S Oy:n sisäilmakartoituksesta laaditun raportin 18.12.2016 mukaan merkkiainekaasututkimuksen perusteella alapohjan alapuolelta ja ulkoseinän sisältä on ilmayhteys sisäilmaan.

Vakuutuslautakunta toteaa, että esillä olevassa tapauksessa X on esittänyt rakennuksen alapohjarakenteen kastuneen rakennuksen alle vuotaneen veden johdosta. Lautakunnalle esitettyjen selvitysten perusteella J Oy:n eri vaiheissa toteuttamissa mittauksissa rakenteissa on todettu kohonneita kosteusarvoja vain teknisessä tilassa, jonka lattialle vettä on valunut rikkoutuneen tulovesiputken suojaputken kautta. Pesutiloissa rakenteista niin ikään todetut kohonneet kosteusarvot, jotka ovat sittemmin normalisoituneet, ovat olleet seurausta normaalista pesuhuoneen käytöstä.

K Oy on raportin mukaan tehnyt vahinkotapahtuman jälkeen pintakosteusmittauksia rakennuksen kaikkien huoneiden seinistä ja lattioista, minkä lisäksi makuuhuoneessa alapohjaan on avattu kaksi tutkimusaukkoa, joista toinen on tehty vajoamakohdalle ja toinen ulkoseinän viereiseen kohtaan, jossa ei ole ollut havaittavaa vajoamaa. Pintakosteusmittauksissa ei ole todettu normaalista poikkeavia arvoja. Tutkimusaukot on todettu silmämääräisessä tarkastelussa kuiviksi. Vakuutusyhtiö on kertonut, että vahinkotarkastaja S:n mukaan kohdekäynnillä 19.1.2016 alapohja on ollut ”edelleen kuiva” ja lämmöneristeen alapuolisen täyttöhiekan havaittiin olevan ”pölisevän kuivaa”.

X:n puolelta on vedottu lattian avaamisen jälkeen vuoden 2017 maaliskuussa – kesäkuussa R Oy:n toimesta tehtyihin pintakosteusmittausten ja viiltomittausten mittaustuloksiin sekä eri aikoina ilmakosteudesta tehtyihin havaintoihin ja näihin pohjautuviin R Oy:n laskelmiin, joiden perusteella askeläänieristeen alla on arvioitu olevan merkittävä kosteuslisä. Ottaen huomioon, että K Oy:n tekemät rakennekosteusmittaukset on tehty vain pintakosteusmittauksina, X on arvioinut, että alapohjarakenteeseen on tullut vahinkotapahtuman yhteydessä kosteutta, jota K Oy:n toimesta puutteellisesti toteutetuissa tutkimuksissa ei ole havaittu.

Vakuutuslautakunta toteaa, että R Oy:n laskelmat ovat perustuneet rakennuksen ilmankosteuden mittauksien pohjalta eri aikoina tehtyihin arvioihin ja lähtökohtaisesti 8.1.2016 J Oy:n kartoituksessa mitattuun ilmankosteuteen, jonka pohjalta R Oy on arvioinut kosteuslisää sisäilmasta mitattua kosteutta ulkoilman (lämpötila – 25 ˚C) suurimpaan mahdolliseen kosteuspitoisuuteen vertaamalla. Myöhemmässä vaiheessa R Oy on tehnyt ilmankosteuden ja rakenteiden pintakosteusmittausten sekä viiltomittausten perusteella laskelmia ja arvioita rakenteissa mahdollisesti edelleen olleesta kosteuslisästä. R Oy:n raporteista ilmenee, että ilmankosteusarvon perusteella tapahtuvaan kosteuslisän arviointiin liittyy merkittäviä epävarmuustekijöitä, joita ovat 8.1.2016 tehdyn mittauksen osalta erityisesti se, että kosteus on voinut johtua rakennuksen tavanomaisesta käytöstä (pyykinpesu, suihkussa käynti, ruoan valmistus tms.). Myöskään ilmankosteuden mittauspaikka ei ole selvillä, mikä tarkoittaa sitä, että rakenteista haihtunut kosteusmäärä voi olla pieni ja korkea mittaustulos johtua mittauspisteen läheisyydessä olevasta voimakkaasta kosteuslähteestä.

R Oy:n myöhemmissä tutkimuksissa rakennuksen rakenteista ei ole pintakosteusmittauksissa ja viiltomittauksissa todettu sinänsä tavanomaisesta rakennekosteudesta poikkeavia suhteellisen kosteuden mittaustuloksia, joskin eri kohdista mitattujen kosteusarvojen välillä on ollut eroja. Alapohjan rakennusfysikaalista toimintaa koskevan, muun muassa rakenteiden materiaaleille ominaista kosteutta koskeviin tietoihin perustuvan laskentamallin perusteella R Oy on päätynyt siihen, että olohuoneen askeläänieristeen alla on ollut selkeä kosteuslisä.

Vakuutusyhtiö on vedonnut N:n kannanottoihin, joiden mukaan eri kohdista ja eri aikoina alapohjarakenteesta tehtyjen kosteusmittausten vesihöyrynpitoisuuksien vaihtelu mittauksissa on selvästi riippunut lämpötilasta ja mittauskohdan etäisyydestä seinästä. Vaihtelu on N:n mukaan tavanomaista. N:n mukaan kaikki rakennekosteusmittaustulokset ovat olleet täysin normaaleja, eikä sisäilman kosteusvaihtelussakaan ole mitään yllättävää. N:n mukaan tulokset ovat normaaliin asunnon sisäilman kosteuslisään (ulkoilmaan verrattuna tyypillisesti noin 3 g/m³) verrattuna täysin normaaleja. Jos vettä olisi vahingon yhteydessä päässyt lattiapinnalle, olisi tämä N:n mukaan varmasti havaittu noin 2 viikkoa myöhemmin aistinvaraisestikin lattiapäällysteitä poistettaessa. Lisäksi N on viitannut Tuplex – materiaalin osalta materiaalin kosteutta kerääviin ominaisuuksiin, joista erikokoisten makuuhuoneen ja olohuoneen osalta todetut kosteusarvojen erot ovat voineet johtua.

Vakuutuslautakunta toteaa, että osapuolet ovat esittäneet osin ristiriitaisia arvioita siitä, mitä eri mittaustulokset osoittavat rakenteiden kastumisesta. Rakenteiden kastumiseen viittaavia tutkimustuloksia ei ole alkuvaiheessa tehdyissä mittauksissa todettu. Asiassa on lautakunnan näkemyksen mukaan otettava huomioon, että makuuhuoneen lattian vajoaman kohdalla ei ole 19.1.2016, siis noin kahden viikon kuluttua vahinkotapahtumasta, havaittu silmämääräisessä tarkastelussa kosteutta, vaan rakenneavaus on päinvastoin kuvattu ”pölisevän kuivaksi”. Esitetty asiakirjaselvitys viittaa Vakuutuslautakunnan näkemyksen mukaan lähtökohtaisesti siihen, että rikkoutuneesta putkesta vuotanutta vettä ei ole päässyt rakennuksen alapohjarakenteeseen siten, että alapohjarakenne olisi vuodon johdosta kastunut. Lautakunnan näkemyksen mukaan pintakosteusmittausten perusteella on todennäköistä, että suojaputkesta teknisen tilan lattialle valunut vesi ei ole kastellut lattiapintaa teknisen tilan ulkopuolelta.

R Oy:n lausuntojen johtopäätökset ovat pääosin olleet arvionvaraisia, ja erityisesti sisäilman kosteutta koskeviin mittaustuloksiin sekä niihin perustuviin laskelmiin on liittynyt olennaisia epävarmuustekijöitä. R Oy:n lausunnossa on todettu, että maaliskuusta 2017 lukien tehtyjen kosteusmittausten tulosten pohjalta alapohjarakenteen kosteuslisästä tehdyt laskelmat ovat myös monelta osin arvionvaraisia. Myös R Oy:n lausunnosta ilmenee, että eri kohdista lattiarakenteesta mitattujen kosteusarvojen vaihtelu mahtuu osaltaan rakenteen kosteuden tavanomaisen vaihtelun rajoihin.

Osapuolten vetoamissa asiantuntija-arvioissa mittaustuloksista tehtyjen ristiriitaisten johtopäätösten perusteella Vakuutuslautakunta katsoo asiassa jäävän näyttämättä, että rakennuksen alapohjarakenteesta olisi päässyt askeläänieristeen alle kosteutta, joka olisi ollut X:n ja hänen perheensä kuvaamien sisäilmaongelmien syynä. Lautakunta katsoo, että myöskään se, että sisäilmaongelmat ovat X:n ilmoituksen mukaan lattian uusintakorjauksen jälkeen poistuneet, ei riitä osoittamaan sisäilmaongelmien johtuneen rakenteisiin päässeestä kosteudesta. Tämän vuoksi lattian uusintakorjauksen kulujen ei voida katsoa aiheutuneen vahinkotapahtumasta.

Oliko rakenteiden vaurioituminen sisäilmaongelmien syynä?

S Oy:n, R Oy:n ja N:n kannanotoissa sisäilmaongelmien mahdollisena syynä on pidetty VOC-yhdisteiden pääsemistä lattiapinnoitteesta huoneilmaan. Vaihtoehtoisesti sisäilman laatuun vaikuttaneena tekijänä on pidetty maaperästä nousseen kosteuden tai rakennuksen putkiin jääneen vuotoveden aiheuttamaa haittaa tai näihin liittyen mahdollisesti kehittynyttä mikrobikasvua, josta tutkimuksissa ei kuitenkaan ole havaittu merkkejä.

Koska rakennuksen alapohjan ja seinien liitoskohtien epätiiviyden ei ole osoitettu aiheutuneen vahinkotapahtumasta, ja kosteutta ei ole osoitettu jääneen lattiarakenteeseen vahinkotapahtuman seurauksena, Vakuutuslautakunta katsoo, että lattian korjauksen uusimista ei voida pitää myöskään tällä perusteella vahinkotapahtumasta aiheutuneen suoranaisen esinevahingon tarpeellisena korjauskuluna. Esitetyn selvityksen perusteella lautakunta katsoo jäävän näyttämättä, että sisäilmaongelmat olisivat aiheutuneet myöskään alapohjaan vahingon yhteydessä tulleista halkeamista, joiden kautta maaperän kosteutta olisi päässyt alapohjarakenteeseen. Näin ollen korjauskulut eivät kuulu myöskään tällä perusteella korvattavaksi vuotovahingosta aiheutuneena välittömänä esinevahinkona.

J Oy:n kosteuskartoituksen merkitys asiassa

X on vedonnut siihen, että vakuutusyhtiön tilaaman J Oy:n kosteuskartoituksen puutteellisuudesta on aiheutunut lattiarakenteen uusintakorjauksen tarve sen seurauksena, että alapohjan korjaustöiden asianmukaisesta toteuttamisesta huolimatta rakenteeseen piileväksi jäänyt kosteus on johtanut lattiarakenteen korjauksen epäonnistumiseen.

Asiassa on sinänsä riidatonta, että J Oy on tehnyt asiassa alkuvaiheessa kosteuskartoituksen vakuutusyhtiön toimeksiannosta. Vakuutusyhtiö ei ole kiistänyt myöskään sitä, että eräät M:n korjaussuunnitelmansa tueksi edellyttämät jatkotutkimukset on tehty J Oy:n toimesta sen vuoksi, että vakuutusyhtiö on korvausmenettelyssään tätä edellyttänyt. Koska asiassa esitetyn näytön perusteella ei kuitenkaan voida katsoa, että rakennuksen alapohjarakenteisiin olisi jäänyt kosteutta, eikä väitetyn kosteuden vaikutuksen ole näin ollen osoitettu olleen lattian uusintakorjauksen syynä, X:n väittämästä kosteuskartoituksen puutteellisesta toteutuksesta ei ole osoitettu aiheutuneen tapauksessa vahinkoa, eikä vakuutusyhtiö ole myöskään tällä perusteella korvausvelvollinen. Koska asia ratkeaa jo tällä perusteella, Vakuutuslautakunta ei anna asiassa lausuntoa siitä, onko rakennuksen korjaussuunnitelman tehneen M:n katsottava valinneen alapohjarakenteen korjausmenetelmät yksinomaan J Oy:n kosteuskartoituksien tuloksiin luottaen ja mikäli M on näin tehnyt, voidaanko M:n menettelyä pitää rakennuksen vaurioista ja niiden edellyttämistä korjaustoimenpiteistä M:n korjaussuunnitelmassakin esitetyt seikat huomioon ottaen perusteltuna.

Siltä osin kuin sisäilmaongelmat mahdollisesti ovat johtuneet siitä, että alapohjan korjaustyö on ensi vaiheessa toteutettu puutteellisesti, Vakuutuslautakunta toteaa, että korjaussuunnitelman ja korjaustyön tilaajana on selvitysten perusteella ollut X. Vakuutusyhtiö ei vakuutussopimuksen perusteella vastaa vakuutuksesta korvattavan korjaustyön suorittaneiden yritysten sopimussuoritusten mahdollisesta puutteellisuudesta, vaan tältä osin korjaustyötä koskevaan sopimukseen perustuva vastuu on korjaustyön suorittaneella yrityksellä. 

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita asiassa lisäkorvausta.

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin
Sihteeri Siirala

Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho

Tulosta

Pystyäksesi käyttämään chattia on teidän hyväksyttävä markkinointievästeet

Muuta evästeasetuksia