Tapahtumatiedot

Kerrostaloasunnon WC:n vesisäiliö oli haljennut 22.-30.7.2017 välisenä aikana asiakkaan ollessa poissa asunnosta. Säiliöstä oli vuotanut vettä asunnon alakerran lattioille. Asunnossa 30.7.2017 käynyt henkilö oli havainnut vahingon ja ilmoittanut siitä huoltoon. Huolto oli tämän jälkeen käynyt sulkemassa WC-säiliöön tulevan veden. 

Rakennus oli rakennettu vuonna 1985 ja WC-säiliö sekä huuhtelulaite uusittu vuonna 2004. Vahingon tarkastusraportin mukaan kastuneita rakenteita oli WC:n lisäksi kylpy-, takka- ja kodinhoitohuoneissa sekä varastotilassa ja käytävässä noin 40  neliömetrin alueella.

Vakuutusyhtiö on 5.9.2017 ja 22.9.2017 päivätyissä korvausratkaisuissaan ilmoittanut korvaavansa suoranaisen esinevahingon tarkastusraportin mukaisessa laajuudessa. Vakuutusyhtiö ilmoitti, että se korvaa WC:n ja kylpyhuoneen seinien alimman laattarivin osuuden ja lattioiden korjaamisen entiseen tasoon. Muutos- tai perusparannustöitä taikka vedeneristettä vakuutusyhtiö ei korvaa. Vakuutusyhtiö ei katsonut saunan kuuluvan vahinkoalueeseen, minkä vuoksi se rajasi saunan korjauskustannukset korvauksen ulkopuolelle.

Asiakkaan valituksen jälkeen vakuutusyhtiö oli 4.10.2017 todennut, ettei vahinkoa edeltävä taso edellytä vedeneristeen korvaamista edes lattiaan. Nykyaikaisista vedeneristyksistä aiheutuvia lisäkustannuksia ei korvata, koska kylpyhuoneen lähtötaso ei heikenny, vaikka vahinko korjattaisiin vain seinän alimman laattarivin ja lattian osalta.

Asiakkaan valitus

Asiakas pyytää Vakuutuslautakuntaa tutkimaan, ovatko vakuutusyhtiön päätökset korvattavasta alueesta ja korvattavan vedeneristeen sekä laatoituksen rajaamisesta vakuutusehtojen mukaisia. Lisäksi asiakas pyytää Vakuutuslautakuntaa arvioimaan, onko vakuutusyhtiön päätös olla ottamatta huomioon viranomaisten pakottavista määräyksistä aiheutuvia kohtuullisia lisäkustannuksia vakuutusehtojen mukainen. 

Asiakas katsoo, ettei vahinko edes osaksi johdu vedeneristeen puuttumisesta. On oletettavaa, että käytössä on ollut jokin aikakaudelle (1980-luku) tyypillinen vedeneriste. Kylpyhuone on toiminut hyvin ja vahinkoa aiheuttamatta, vaikka siellä ei ole ollutkaan tämän päivän säädösten mukaista vedeneristettä. Riippumatta siitä, miten vesi on imeytynyt kylpyhuoneen lattian alle, on ollut välttämätöntä avata lattia kastuneen materiaalin poistamiseksi ja rakenteiden kuivattamiseksi. 

Nykymääräykset edellyttävät, että kosteisiin tiloihin laitetaan vedeneriste. Asunto-osakeyhtiölain mukaan taloyhtiön vastuulle kuuluu vedeneristeen laittaminen ja taloyhtiön perustasoisen pinnoitteen asentaminen. Tämän vuoksi taloyhtiö on hakenut vakuutusyhtiöltä korvausta vedeneristeeseen liittyvistä kuluista viranomaismääräyksistä johtuvina lisäkuluina. Taloyhtiö katsoo, ettei se tosiasiallisesti saa All Risk –tasoista turvaa, kun sen kunnossapitovastuulle kuuluvaa vedeneristettä ei korvata. 

Jotta kylpyhuoneeseen saataisiin nykymääräykset täyttävä vedeneritys, jolle tulee urakoitsijan antama takuu, kylpyhuone tulee remontoida laajemmin kuin vakuutusyhtiön korvattavaksi ilmoittama alue. Taloyhtiö pyytää, että laajemmasta remontista korvattaisiin edes ehtokohdan 3.1.1 mukainen osuus, koska viranomaismääräyksistä johtuen sille tulee lisäkuluja.

Asiakas pyytää lisäksi ottamaan huomioon sen, että kun kohteelle on otettu täysarvovakuutus ja sattuu vakuutustapahtuma, vakuutuksenottaja lähtökohtaisesti odottaa vakuutuskorvauksen mahdollistavan korjauksen tekemisen. Se, että korvattavassa vahingossa rajataan korvauksia näin voimakkaasti, aiheuttaa tosiasiallisesti sen, ettei taloyhtiö pysty kattamaan kustannusriskiään vakuutuksella. Vakuutusyhtiön linjaus rajaa suuren osan syntyvistä kuluista peruskorjaukseksi katsottavan kustannuksen piiriin. Tällöin esimerkiksi viranomaismääräyksen lisäkustannuksia koskeva ehtokohta menettää paljolti merkityksensä. Vakuutusyhtiö rajaa tosiasiallisesti enemmän korvattavia kuluja kuin mitä vastaavilla ehtoilla on muussa kiinteistövakuutuksessa yleensä korvattu. Vakuutuksenottaja on saanut tällöin harhaanjohtavan kuvan vakuutusturvastaan ja tällainen ehtojen soveltaminen voi täyttää oikeustoimilain kohtuuttomuuspykälän 36.1 edellytykset.

Asiakas viittaa Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn toimistoratkaisuun  FINE-004515 (2018), jossa on todettu, että vakuutusyhtiön täyttyy osoittaa, miten vedeneristeen puutteellisuus on vaikuttanut vahinkoon, ja jossa on myös otettu kantaa teknisen käyttöiän hyväksyttävyyteen korvausmäärän arvioinnissa. Lisäksi asiakas viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 296/16 ja toteaa, että kylpyhuone ja sauna ovat tässä tapauksessa yhtenäistä aluetta ja että myös saunan osuus tulee korvata. Viitatussa tapauksessa vakuutuslautakunta oli katsonut, että kun kyseessä oli yli 10 vuoden ikäinen vedeneriste, kaikkien yhtenäisten tilojen vedeneristeet ja laatoitukset tulee korvata. 

Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINEn toimiston pyynnöstä antamassaan lisäselvityksessä asiakkaan puolesta toimiva vakuutusmeklariyritys pyytää Vakuutuslautakuntaa antamaan ratkaisusuosituksen siitä, saako vakuutusyhtiö vakuutusehtojen perusteella jättää korvaamatta tästä vahingosta 10.372 euroa.

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö katsoo, että korvaus on maksettu vakuutusehtojen mukaisesti eikä lisäkorvaukselle ole aihetta. Jos Vakuutuslautakunta katsoo, että korvauksia tulisi maksaa pakottavia viranomaismääräyksiä koskevan ehtokohdan (3.1.1) perusteella, lisäkorvauksen määrä olisi enintään 20 prosenttia suoranaisen esinevahingon määrästä 14.700 eurosta. Vakuutusyhtiö pitää suoranaisen esinevahingon määrää riidattomana. Korvaukset on maksettu jälleenhankinta-arvon mukaan niiltä osin kuin kyse on ollut suoranaisesta esinevahingosta.

Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan vakuutuksesta korvattavan suoranaisen esinevahingon muodostavat K. Oy:n tarkastusraportin mukaiset toimet, joilla vaurioituneet tilat saatetaan vahinkoa edeltäneeseen tasoon. Tarvittavia toimia ovat olleet WC:n ja kylpyhuoneen pinnoitteiden ja tasoitteiden poistaminen lattiasta kastuneelta alueelta sekä alimman laattarivin ja tasoitteen poistaminen seinistä sekä mainittujen asioiden ennallistaminen. Saunan osalta raportissa ei ole toimenpiteitä, minkä vuoksi saunaan liittyvät toimet eivät ole suoranaista esinevahinkoa.

Vakuutusyhtiö katsoo, ettei vedeneristeen olemassaolosta ei ole mitään näyttöä. Rakennusaikakausi huomioon ottaen voidaan vakuutusyhtiön mielestä olettaa, ettei vedeneristystä ole ollut. Joka tapauksessa käytetty ratkaisu ei ole teknisesti vastannut nykyisiä vedeneristeitä.

Vakuutusyhtiö toteaa, että kylpyhuoneen osuus kuuluu korvauksen piiriin ja että kylpyhuoneen lattia on pitänytkin avata kastuneelta alueelta. Kylpyhuoneen kastumismekanismilla ei ole vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan merkitystä. Lisäksi vakuutusyhtiö toteaa, että sen korvausvastuun arvioimiseen ei vaikuta taloyhtiön asunto-osakeyhtiölain mukainen  vastuu rakenteista.

Pakottavia viranomaismääräyksiä koskevilta osin vakuutusyhtiö katsoo, että rakentamismääräykset ovat olleet velvoittavia ainoastaan uudisrakentamisessa tai rakennusluvan varaisissa korjaus- ja muutostöissä. Vedeneristysmääräyksissä ei myöskään ole nimenomaisesti määrätty toisin. Käsiteltävänä olevan vesivahingon korjaus ei ole edellyttänyt rakennuslupaa, jolloin voimassa olleet määräykset eivät ole olleet pakottavia sanan varsinaisessa merkityksessä. 

Vakuutusyhtiö viittaa Vakuutuslautakunnan ratkaisuun VKL 640/14, jossa lautakunta on tullut tulokseen, että vakuutusyhtiön ei ole tarvinnut korvata korjauksia täysimääräisinä nykyaikaisten vaatimusten mukaisesti, koska vakuutusyhtiön määrittelemän korvaustason mukaan lähtötaso ei heikenny eikä se toisaalta myöskään vaaranna rakennuksen käyttäjien turvallisuutta tai terveydellisiä oloja entisestään.

Asiakas on lausuntopyynnössään maininnut, että vuonna 2015 tehdyssä kuntotarkastuksessa kylpyhuoneen kunto oli todettu verrattain hyväksi. Kylpyhuone on nähtävästi sinällään toiminut käyttötarkoituksessaan. Näin ollen kylpyhuoneen saattaminen vahinkoa edeltävään tasoon ei vaaranna rakennuksen käyttäjien turvallisuutta tai terveydellisiä oloja entisestään. Myöskään lähtötaso ei heikenny, kun tilat saatetaan ennalleen. Esittämillään perusteilla vakuutusyhtiö katsoo, että korvauksen ulkopuolelle rajattuja kustannuksia ei ole syytä korvata ehtojen kohdan 3.1.1 perusteella. Perusteet soveltuvat myös kylpyhuoneen, WC:n ja saunan osalta. Viranomaismääräysten aiheuttamia lisäkustannuksia koskevaa ehtokohtaa ei ole tarkoitettukaan sovellettavaksi tällaisessa tilanteessa, eikä ehtokohta sen vuoksi menetä merkitystään.

Lausuntopyynnössä esiin tuodun ratkaisun FINE-004515 (2018) osalta vakuutusyhtiö toteaa, että päivänarvokorvausta koskevan asian voi jättää huomioon ottamatta. Muutoin tapaus käsittelee täysin eri asiaa eikä se ole sovellettavissa tähän tapaukseen.

Tapauksessa VKL 296/16 on ollut kyse nykyisiä vedeneristeitä vastaavasta vedeneristeestä. Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole osoitettu olleen vedeneristettä lainkaan. Vedeneristeiden korjaustapoja ei voi verrata keskenään, vaikka tässä tapauksessa olisikin ollut olemassa jonkinlainen ”aikakaudelle tyypillinen ratkaisu”. Rakentamisajan tyypillinen ratkaisu on voinut olla myös se, ettei vedeneristettä tai muuta kosteussulkua ole laitettu lainkaan. 

Lausuntopyynnössä on tuotu ilmi, että korvaus olisi ollut kohtuuttoman pieni, vastoin asiakkaan ennakko-odotuksia ja pienempi kuin muissa kiinteistövakuutuksissa. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan taloyhtiö on saanut vahingosta vakuutusehtojen, vallitsevan korvauskäytännön ja lautakuntakäytäntöjen mukaisen korvauksen. 

Vakuutusyhtiö huomauttaa, että termi täysarvovakuutus ei liity suoranaisesti korvauksen määrän arviointiin.  Korvaus on suoritettu jälleenhankinta-arvon mukaan. Jälleenhankinta-arvon määritelmä on täyttynyt, kun korvaus on maksettu vahinkoa edeltävään tasoon vaurioituneilta osin. Ns. rikastumiskiellon perusteella vakuutusyhtiö katsoo, että korvaus on yleisen korvauskäytännön mukainen ja että vakuutettu on saanut vahinkonsa katetuksi. Jos vesivahingossa vaurioitumattomista korvauspiirin ulkopuolelle rajatuista rakenteista olisi suoritettu korvausta, tästä olisi syntynyt perusteetonta hyötyä. Menettely olisi ollut epäoikeudenmukaista muita vakuutettuja kohtaan.

Vakuutusyhtiö katsoo myös, että pyydettyjen selvitysten määrä on normaali suhteessa vahinkoon. Kaikki pyydetyt selvitykset ovat olleet tarpeellisia. Korvausten saaminen ei ole vaarantunut vakuutusyhtiöstä johtuvasta syystä. Vakuutusyhtiön näkemyksen mukaan korvaustapa ei johda kohtuuttomuuteen, kun otetaan huomioon vahingon laajuus, korjauskustannusten määrä, vaurioituneiden tilojen ikä, kunto ja tekniset ominaisuudet sekä vakuutuksen perusteella maksettu korvaus.

Selvitykset

Vakuutuslautakunnan käytettävissä on ollut asiakkaan ja vakuutusmeklarin sekä vakuutusyhtiön sähköpostikirjeenvaihdon lisäksi K. Oy:n 11.8.2917 päivätty raportti 2.8.2017 tehdystä vauriotarkastuksesta. Tarkastuksen tehtävänä oli selvittää vesivahingon vaurion syy ja vahinkoalueiden laajuudet wc-säiliön halkeaman johdosta asunnon alakerrassa. 

Lisäksi asiakirjoihin sisältyvät Suomen rakentamismääräyskokoelman  (C2, 1998) määräykset ja ohjeet: Kosteus sekä RT-kortti 84-11093 asuntojen märkätilojen korjaus, korjausrakentaminen, ohjeet lokakuu 2012.

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, mikä on korvattavan vahingon laajuus ja mitä kustannuksia vakuutuksesta tulee sen ehtojen mukaan korvata. 

Asiakas on ilmoittanut keskeiseksi ratkaistavaksi kysymykseksi sen, onko vakuutusyhtiön päätös olla korvaamatta 10.372 euron suuruisia korjauskustannuksia vakuutusehtojen mukainen. Kyseiset korjauskustannukset ovat esitetyn erittelyn mukaan syntyneet seuraavasti:
- kylpyhuoneen lattian ja seinien vedeneristystyöt sekä seinien ja alakaton purku- ja jälleenrakennustyöt
- WC:n lattian vedeneristystyöt ja seinien purku- sekä jälleenrakennustyöt 1 metrin korkeuteen
- saunaan liittyvät työt
- vedeneristystarkastus ja irtaimiston siirto.

Keskeinen ratkaistava kysymys koskee sitä, onko vakuutusyhtiöllä oikeus rajata korvaus WC:n ja kylpyhuoneen rakenteiden saattamiseen entiseen tasoonsa, vai onko vakuutuksenottajalla oikeus saada pakottavia viranomaismääräyksiä koskevan vakuutusehdon perusteella korvaus myös nykymääräysten mukaisten vedeneristeiden asentamisesta aiheutuneista kustannuksista. Saunan osalta kysymys koskee sitä, tuleeko saunan rakenteiden korjauskustannukset korvata vakuutuksesta.

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Maankäyttö- ja rakennuslain (958/2012) 117 pykälän 2 momentin mukaan rakennus on suunniteltava ja rakennettava ja rakennuksen muutos- ja korjaustyöt tehtävä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutos toteutettava siten, että rakennus täyttää siihen yleisesti ennakoitavissa oleva kuormitus ja rakennuksen käyttötarkoitus huomioon ottaen 117 a – 117 g §:ssä tarkoitetut olennaiset tekniset vaatimukset. Pykälän 4 momentin mukaan korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien turvallisuus ei saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä. Pykälän 5 momentin mukaan rakentamisessa tulee lisäksi muutoin noudattaa hyvää rakennustapaa.

Oikeustoimilain 36 §:n (956/1982) mukaan oikeustoimen ehtoa voidaan joko sovitella tai jättää se huomioon ottamatta, jos oikeustoimen ehto on kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen. Kohtuuttomuutta arvosteltaessa on otettava huomion oikeustoimen koko sisältö, osapuolten asema oikeustointa tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.
 
Kiinteistövakuutusehdot (voimassa  18.2.2017 alkaen)

3.1 Korvattavat vahingot

Vakuutuksesta korvataan vakuutuksen kohteelle aiheutunut suoranainen esinevahinko sekä näissä ehdoissa erikseen mainitut muut kustannukset, jos esinevahinko on aiheutunut välittömästi vakuutuksen voimassa ollessa sattuneesta äkillisestä ja ennalta arvaamattomasta tapahtumasta. Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perusteella. 

3.1.1 Muut korvattavat kustannukset; viranomaismääräyksen lisäkustannukset

Vakuutuksesta korvataan rakennusvahingoissa korjaamista tai rakentamista koskevista viranomaisten pakottavista määräyksistä aiheutuvat kohtuulliset lisäkustannukset, kuitenkin enintään 20 % suoranaisen esinevahingon ja siihen edellä olevan mukaisesti kuuluvien kustannusten yhteismäärästä.

Rakentamismääräykset

Suomen rakentamismääräyskokoelman, kosteus, määräykset ja ohjeet, 1998 (C2), kohdan 7.2.1 mukaan märkätilan lattiapäällysteen ja seinäpinnoitteen on toimittava vedeneristyksenä tai lattian päällysteen alle ja seinään pinnoitteen taakse on tehtävä erillinen vedeneristys. Kohdan 7.2.3 mukaan märkätilojen vedeneristyksenä toimiva lattianpäällyste tai lattiapäällysteen alla oleva vedeneristys on ulotettava riittävän korkealle seinälle sekä liitettävä vedenpitävästi seinän vedeneristykseen estämään veden pääsy seinä- ja lattiarakenteiden sisään.

Asuntojen märkätilojen korjausta ja korjausrakentamista koskevan RT-kortin (84-11093, lokakuu 2012) kohdassa 6 (vedeneristys) todetaan, että vedeneristys tehdään seiniin ja lattioihin. Lattianpäällysteen ja seinäpinnoitteen on toimittava vedeneristyksenä tai pinnoitteen alle on tehtävä vedeneristys. Lattian ja seinän vedeneristyksen on liityttävä tiiviisti yhteen. 

Asian arviointi

Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusyhtiö on katsonut kylpyhuoneelle ja WC:lle aiheutuneen vahingon kiinteistövakuutuksen ehtojen mukaan korvattavaksi vuotovahingoksi.  

WC-säiliön rikkoutumisen vuoksi tehdyn vahingon tarkastusraportin mukaan märkiä rakenteita oli seuraavasti: 

- WC:n ja kylpyhuoneen seinien alimmainen laattarivi oli märkä samoin kuin näiden tilojen lattiat. 
- Käytävän, kodinhoitohuoneen, takkahuoneen ja varastotilan lattiat olivat märkiä sekä näiden tilojen seinien alaosat noin 15 cm korkeuteen asti. 
- Käytävän vieressä olevan varaston lattia oli kokonaan märkä ja seinien alaosat olivat märkiä kynnyksen korkeuteen asti.

Osapuolten keskeinen erimielisyys koskee kylpyhuoneen ja wc:n sekä saunan korjauskustannuksia. Asiakas ei ole esittänyt vaatimuksia muiden tilojen osalta maksetuista korvauksista. 

Saunan korjauskustannukset

Vakuutuslautakunta toteaa, että asiakkaalla on näyttövelvollisuus vahingon laajuudesta ja määrästä. Asiakkaan mukaan kylpyhuone ja sauna ovat yhtenäistä aluetta ja myös saunan osuus tulee korvata. Vakuutusyhtiö ei ole korvannut saunan korjauskustannuksia, koska saunan alueelle ei ole aiheutunut korvattavaa vuotovahinkoa. Vahingon tarkastusraportista ilmenevään vahinkoalueeseen ei ole sisältynyt saunan rakenteita.

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei asiakas ole osoittanut WC:n säiliön rikkoutumisen aiheuttaneen vahinkoa saunan rakenteille tai että saunan ja kylpyhuoneen lattiat muodostaisivat sellaisen yhtenäisen alueen, jonka mukaan vedeneristettä tulisi tarkastella yhtenä kokonaisuutena. 

Esitetyt seikat huomioon ottaen Vakuutuslautakunta katsoo, että vakuutusyhtiön päätös olla korvaamatta saunan rakenteita on vakuutusehtojen mukainen. 

Kylpyhuoneen ja WC:n vedeneristeen asennuskustannukset

Kylpyhuoneen ja WC:n kiistanalaisten korjauskustannusten osalta vakuutusyhtiö on ilmoittanut korvaavansa ne kustannukset, jotka aiheutuvat seinien alimman laattarivin sekä lattioiden korjaamisesta vahinkoa edeltäneen tason mukaiseksi. Vedeneristeen asentamista koskevat korjauskustannukset vakuutusyhtiö on rajennut korvauksen ulkopuolelle.

Maankäyttö- ja rakennuslain (958/2012) 117 pykälän mukaan korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien turvallisuus ei saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä. Rakentamisessa tulee lisäksi muutoin noudattaa hyvää rakennustapaa.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan rakennusvahingoissa korjaamista tai rakentamista koskevista viranomaisten pakottavista määräyksistä aiheutuvat kohtuulliset lisäkustannukset, kuitenkin enintään 20 prosenttia suoranaisen esinevahingon määrästä.

Asiassa ei ole esitetty selvitystä rakennuksen rakentamisaikana vuonna 1985 voimassa olleista rakentamismääräyksistä tai –ohjeista vedeneristyksen osalta. Vahinkoajankohtana voimassa olleiden Rakentamismääräyskokoelman (C2, 1998) määräysten ja ohjeiden 7.2.1 kohdan mukaan märkätilan lattiapäällysteen ja seinäpinnoitteen on toimittava vedeneristyksenä tai lattian päällysteen alle ja seinän pinnoitteen taakse on tehtävä erillinen vedeneristys. 

Vakuutusyhtiö on katsonut, ettei asiassa ole osoitettu kylpyhuoneen ja WC:n rakenteissa olleen lainkaan vedeneristystä. Asiakas on valituskirjelmässään olettanut, että käytössä on ollut jokin aikakaudelle (1980-luku) tyypillinen vedeneriste, ja katsonut, ettei vahinko ole osaksikaan johtunut vedeneristeen puuttumisesta. Asiakkaan ja vakuutusmeklarin välisestä sähköpostikirjeenvaihdosta ilmenee, että puheena olevien tilojen rakenteet ovat olleet alkuperäiset, ja ettei niissä ole ollut vedeneristystä sekä että taloyhtiö on käytännössä joutunut tekemään vedeneristyksen ja uusimaan seinälaatat. Vahingon tarkastusraportissa ei ole mainitaa mahdollisesta vedeneristyksestä tarkastetuissa tiloissa.

Asiakirjoista saamansa selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta katsoo, että kylpyhuoneen ja WC:n lattioissa ei ole ollut vedeneristettä eikä seinissä kosteussulkua. 

Asiakkaan viittaamassa ratkaisussa VKL 296/16 on ollut kyse nykyisiä vedeneristeitä vastanneen vedeneristeen korjaamisesta. Toisessa tapauksessa FINE-004515 (2018) on ollut kyse vakuutusehtoihin sisältyneen rajoitusehdon soveltamisesta, mistä nyt ei ole kyse. Muiltakaan osin jälkimmäisellä tapauksella ei ole käsiteltävän asian kannalta merkitystä, koska vakuutusyhtiö on korvausperusteena käyttänyt jälleenhankintakustannuksia.

Rakentamista koskevat määräykset ovat vakuutusyhtiön mukaan pakottavia vain uudisrakentamisessa tai rakennusluvan varaisissa korjaus- ja muutostöissä. Nyt puheena olevan vesivahingon korjaus ei ole edellyttänyt rakennuslupaa. Voimassa olleet määräykset eivät ole olleet pakottavia sanan varsinaisessa merkityksessä.

Vakuutusyhtiön viittaamassa ratkaisussa VKL 640/14 on ollut kysymys lisäkustannuksista, jotka ovat aiheutuneet aikaisemman vedeneristeen ja korjausaikaisten rakentamismääräysten mukaiseksi korjatun vedeneristeen korvaamisesta tilassa, joka ei ollut vuodon vuoksi vahingoittunut. Ratkaisussa on katsottu, että koska rakenteiden lähtötaso ei ole korjausten myötä heikentynyt, pakottavien viranomaismääräysten aiheuttamia lisäkustannuksia ei ollut tarpeen korvata. 

Ratkaisukäytännössään Vakuutuslautakunta on katsonut, että jos rakennusaikainen vedeneristys korvataan voimassa olevien määräysten mukaisella vedeneristyksellä, kyse ei ole rakenteiden laatutason kohottamista (esimerkiksi VKL 722/04). Eräässä toisessa ratkaisussa (VKL 785/03) Vakuutuslautakunta on katsonut, että vakuutuskorvauksen ulkopuolelle jäävää parannustyötä oli nykystandardien mukaisen vedeneristyksen asentaminen pesutiloihin, joissa ei ilmeisesti ollut lainkaan vesieristystä.

Vakuutuslautakunta katsoo, että koska WC:n ja kylpyhuoneen lattia- ja seinärakenteissa ei ole ollut lainkaan vedeneristystä, rakenteiden korjaaminen tarkastusraportissa mainituin tavoin kuivaamalla ja uusimalla pintarakenteet ei vaaranna rakennuksen käyttäjien turvallisuutta eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikkene. Asentamalla korjausaikaisten rakennusmääräysten mukaisen vedeneristyksen WC-tilaan ja kylpyhuoneeseen asiakas on parantanut tilojen kosteusteknistä toimivuutta. 

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei vakuutusyhtiöllä ole vakuutussopimukseen perustuvaa vastuuta niistä kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet kylpyhuoneen ja wc:n vedeneristyksen asentamisesta.

Ratkaisun kohtuuttomuus

Asiakas on esittänyt väitteen siitä, että vakuutusyhtiön ratkaisu johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen. Tältä osin Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusturvan laajuus on yleensä sopimuksenvarainen asia. Vakuutuksesta maksetaan korvausta vakuutustapahtuman johdosta vahingoittuneiden rakenteiden korjaamiseen liittyvistä tarpeellisista ja kohtuullisista korjauksista aiheutuvat kustannukset. Se seikka, että taloyhtiön kannalta on sinänsä järkevää rakentaa kylpyhuoneeseen, WC-tilaan ja saunaan nykymääräysten mukaiset vedeneristykset, ei laajenna vakuutusyhtiön vakuutussopimuksen mukaista korvausvastuuta. 

Vakuutuslautakunta katsoo, ettei korvaus tässä tapauksessa johda vakuutuksenottajana olevan taloyhtiön kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen tai että korvausta tulisi oikeustoimilain perusteella muutoinkaan sovitella.

Lopputulos

Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön korvausratkaisua vakuutusehtojen mukaisena eikä suosita korvausta. 

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Bygglin 
Sihteeri Pellikka

Jäsenet:
Maso
Vaitomaa
Vyyryläinen
Yrttiaho