Tapahtumatiedot

Vakuutusyhtiön verkkopalvelussa tehdyn B:n kaupungin vastuuvahinkoilmoituksen mukaan A (s. 1966) ajoi 1.7.2016 polkupyörällä kunnan kunnossapitovastuulla olevaa katua. A ajoi mäkeä alaspäin eikä havainnut asfaltissa ollutta töyssyä, joka ei lainkaan näkynyt kirkkaan auringonpaisteen ja puista asfalttiin tulevien, melko voimakkaiden varjojen takia. A vaati B:n kaupungilta vahingonkorvausta kaatumisen seurauksena aiheutuneista henkilövahingosta ja esinevahingoista. 

Vakuutusyhtiö totesi korvauspäätöksissään, että vahingon korvattavuus vastuuvakuutuksesta edellyttää vakuutuksenottajan korvausvelvollisuutta vahingosta. Korvausvelvollisuus syntyy vahingonkorvauslain mukaan sille, joka tahallaan tai tuottamuksellaan aiheuttaa vahingon toiselle. Tuottamuksella tarkoitetaan huolimattomuutta tai laiminlyöntiä. Yhtiö viittasi vahingosta saamaansa selvitykseen ja totesi, että kadulla ollut töyssy on asfaltista tehty hidaste. Hidasteita on kyseisellä tieosuudella kaksi ja niistä on varoitettu tienkäyttäjiä asianmukaisilla liikennemerkeillä sekä liikennemerkin lisäkilvellä (”Töyssyjä”). Vahinkohetken lainsäädännön mukaan hidasteita ei tarvitse merkitä ristikkomaalauksella, vaan liikennemerkit riittävät. Hidaste on maalattu syksyllä 2016. Yhtiö katsoi, ettei vahinko ollut johtunut mistään B:n kaupungin syyksi luettavasta kunnossapidon tai muun tienpitäjän vastuulle kuuluvan velvoitteen laiminlyönnistä. Tämän vuoksi B:n kaupungille ei ollut syntynyt korvausvelvollisuutta vahingosta. Vahingon syynä oli ollut se, ettei tienkäyttäjä eli A ollut huomioinut ja havainnut tiessä olevaa hidastetta. Vahinkoa ei näillä perusteilla korvattu B:n kaupungin vastuuvakuutuksesta. 

Asiakkaan valitus

A ilmoittaa tyytymättömyytensä vakuutusyhtiön korvauspäätökseen ja pyytää asiassa Vakuutuslautakunnan ratkaisusuositusta. A:n mukaan asfaltissa ollutta töyssyä ei voinut havaita ajettaessa mäkeä alaspäin. Alhaalta ylöspäin ajettaessa töyssy on mahdollista havaita. Töyssyn korkeus ja sijainti on vaarallinen mäen alaosassa ja töyssyn olisi ehdottomasti pitänyt olla maalattu. Töyssystä kertovan liikennemerkin näkyvyyteen oli esteitä ja se oli olosuhteisiin nähden liian lähellä töyssyä, sillä jos merkin havaitsee vasta ollessaan sen kohdalla, niin yhden sekunnin reagointiajan jälkeen tulee jo töyssyn kohdalle. Ajaessaan varovasti A kiinnitti ympäristön lisäksi huomiota pyörän hallintaan. Puut olivat esteenä havaita merkkiä ajoissa, kun A ajoi tien oikeaa reunaa. Lisäksi puiden varjot vaikeuttivat töyssyn havaitsemista. A katsoo, että tapaturma on aiheutunut töyssyn huonosta havaittavuudesta ja sijoittelusta sekä töyssyn luonnottomasta ja vaarallisesta paikasta ja että B:n kaupungin vakuutuksen tulee korvata hänelle aiheutuneet vahingot. 

Vakuutusyhtiön vastine

Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan kielteisen kantansa. 

Yhtiö toteaa, että töyssystä on varoitettu liikennemerkillä 141, jolla varoitetaan tien yleiseen kuntoon nähden yllättävästä ja poikkeuksellisen epätasaisesta tienkohdasta. Tämän lisäksi varoitusmerkin yhteydessä on ollut liikennemerkin lisäkilpi ”Töyssyjä”. Vahinkotapahtuman hetkellä voimassa olleen tieliikenneasetuksen 12 §:n mukaan varoitusmerkkiä käytetään osoittamaan tiessä olevaa liikenteelle vaarallista kohtaa tai tieosuutta. Yhtiö katsoo, että varoitusmerkki on ollut havaittavissa, mikä ilmenee vakuutusyhtiön lautakunnalle toimittamissa asiakirjoissa olevasta kuvasta. A:n ottamista kuvista saa sen käsityksen, ettei varoitusmerkki olisi ollut havaittavissa. Kuvia ei kuitenkaan ole otettu merkin kohdalta, vaan kymmenien metrien päästä varoitusmerkistä. Osa kuvista on myös selkeästi otettu tien oikeasta laidasta, penkasta ja pysäköityjen autojen takaa. A:kaan ei olisi todellisuudessa voinut edes pyöräillä niin tien reunassa. 

On selvää, että tiellä liikkujan tulee huomioida tiellä olevat liikennemerkit ja tietää niiden merkitys. Tiellä liikkujan tulee myös noudattaa varovaisuutta merkin osoittamalla tieosuudella ja osata varautua tiessä oleviin epätasaisuuksiin, kuten tässä tiehen tehtyyn korotukseen. Ottaen huomioon pyöräilijän ajonopeuden, vaikka kyseessä olisikin pitkä suora alamäki, pystyy pyöräilijä havainnoimaan liikennemerkit lähempääkin, vaikka keskittyisi samalla polkupyörän hallittavuuteen. Tässä tapauksessa töyssy ei ollut varoittavan liikennemerkin kohdalla, vaan reilusti sen jälkeen, jolloin huolellinen pyöräilijä pystyy havainnoimaan sen. Näin ollen liikennemerkin osoittamalla alueella olevat töyssyt eivät ole voineet tulla A:lle yllätyksenä. 

Vahinkotapahtuman hetkellä voimassa olleen tieliikenneasetuksen 13 §:n mukaan töyssystä, korotetusta suojatiestä tai muusta vastaavasta rakenteesta ilmoitetaan merkillä 141a. Asetuksen 44 a §:n mukaan töyssy, korotettu suojatie tai muu vastaava rakenne merkitään valkoisella ruutumerkinnällä. Kumpikin näistä määräyksistä on tullut voimaan 1.7.2010. Muutoksen siirtymäsäännöksen mukaan asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisia töyssystä varoittavia liikennemerkkejä ja tiemerkintöjä saa käyttää vuoden 2017 loppuun. Ennen vuoden 2010 uudistusta varoitettiin tiessä olevista epätasaisuuksista merkillä 141. Samoin ennen vuoden 2010 uudistusta tieliikenneasetuksen 44 a §:n mukaan valkoista ruutumerkintää käytettiin parantamaan töyssyn tai korotetun suojatien havaittavuutta. Samassa lainkohdassa säädettiin myös, että tiellä, jolla on enintään 30 km/h nopeusrajoitus, voi töyssy tai korotettu suojatie olla ilman ruutumerkintää. Vahinko on tapahtunut 1.7.2016, joten siirtymäsäännösten mukaan tiemerkintöjä ei lain mukaan ole vahinkopaikalla vaadittu, kun nopeusrajoitus on ollut 30 km/h. Tiessä olevista töyssyistä on voitu asianmukaisesti ilmoittaa pelkästään liikennemerkillä 141. Tieliikenneasetuksen 13 §:n mukaan varoitusmerkki sijoitetaan vähintään 150 ja enintään 250 metriä ennen vaarapaikkaa. Taajamassa varoitusmerkki voidaan sijoittaa lähemmäksi vaarapaikkaa. Vahinkopaikalta otetuista kuvista ilmenee, että varoitusmerkki on sijoitettu niin, että merkin jälkeenkin on ollut riittävä etäisyys ja aika reagoida tiellä oleviin töyssyihin. Lisäksi on huomioitava, että vahinko sattui päiväsaikaan, jolloin liikennemerkit ja tien epätasaisuudet ovat olleet hyvin havaittavissa. 

Lainsäädäntö ei varsinaisesti määrittele hidastetöyssyjen korkeutta. Missään ei ole myöskään määrätty, että korotettu alue ei tällaisessa tapauksessa voisi ulottua koko tien leveydelle, koska myös pyöräilijän tulee huomioida ajoradalla olevat liikennemerkit ja noudattaa niiden edellyttämää varovaisuutta sekä tarvittaessa hidastaa ajovauhtiaan. Joka tapauksessa vahinkopaikalta otetuista kuvista ilmenee, että ajotiessä oleva korotus ei sinänsä ole rakenteeltaan mitenkään vaarallinen tai teräväreunainen. Sen voi turvallisesti ylittää myös polkupyörällä sopivaa ajonopeutta käyttäen. Se, että korotus on sijainnut mäessä, ei muuta sitä tosiseikkaa, että asianmukaista varovaisuutta tulee noudattaa myös silloin, kun tullaan mäkeä ylhäältä alas. Tällöin tulee noudattaa erityistä varovaisuutta sen suhteen, että nopeus ei alamäessä kasva liian suureksi olosuhteisiin nähden. Liikennemerkin edellyttämää ajonopeutta ja varovaisuutta noudattaen pyörä olisi myös ollut pysäytettävissä ennen korotusta, mikäli A olisi arvioinut, että hän ei voi turvallisesti ylittää korotusta ajamalla. 

Edellä esitetyn perusteella vakuutusyhtiö katsoo, että vahinko ei ole johtunut B:n kaupungin syyksi luettavasta kunnossapidon tai muun tienpitäjän vastuulle kuuluvan velvoitteen laiminlyönnistä, eikä kaupungille siten ole syntynyt lain mukaista korvausvelvollisuutta vahingosta. Vahingon syynä on todennäköisesti ollut A:n liian suuri tilannenopeus sekä varoitusmerkin edellyttämän varovaisuuden laiminlyöminen. Yhtiö pyytää Vakuutuslautakuntaa hylkäämään A:n vaatimuksen perusteettomana. Jos lautakunta kuitenkin suosittaa vahingon korvaamista vastuuvakuutuksesta, vakuutusyhtiö pyytää saada varata oikeuden ottaa myöhemmin kantaa korvausmääriin. 

Vakuutetun kuuleminen 

Vakuutuslautakunta on varannut vakuutettuna olevalle B:n kaupungille tilaisuuden esittää asiassa kannanottonsa. Kaupunki on viitannut vastauksessaan vakuutusyhtiön korvauspäätökseen sekä kaupungin ylläpidon rakennuttajapäällikön ja kaupunkikehityslautakunnan päätöksiin ja katsonut, ettei ole asiassa korvausvelvollinen.  

Selvitykset 

Vakuutuslautakunnalla on käytössään seuraavat selvitykset: 

- A:n valitus 6.3.2019 sekä lisäkirjelmät (sähköpostit 30.4.2019, 14.5.2019, 21.6.2019, 24.6.2019, 15.8.2019 ja 23.8.2019) 
- vakuutusyhtiön vastineet 12.4.2019 (Vakuutus- ja rahoitusneuvonnalle) ja 26.6.2019 (Vakuutuslautakunnalle) 
- B:n kaupungin vastaus Vakuutuslautakunnan kuulemiskirjeeseen 30.4.2019 
- B:n kaupungin vastuuvahinkoilmoitus ja A:n korvausvaatimus B:n kaupungille 
- vakuutusyhtiön korvauspäätös 9.8.2018 
- A:n oikaisuvaatimus vakuutusyhtiölle 28.2.2019 
- vakuutusyhtiön vastaus A:n oikaisuvaatimukseen 6.3.2019 
- A:n ja B:n kaupungin välisiä sähköpostiviestejä ajalta 19.7.2016 ÿ 8.10.2018 
- B:n kaupungin tiemestarin lausunto tapahtuneesta 2.8.2018 
- B:n kaupungin ylläpidon rakennuttajapäällikön päätös koskien A:n vahingonkorvausvaatimusta 19.9.2018  
- A:n oikaisuvaatimus B:n kaupungin kaupunkikehityslautakunnalle 
- ote kaupunkikehityslautakunnan pöytäkirjasta 13.12.2018 (päätös A:n oikaisuvaatimuksen johdosta) 
- valokuvia vahingon tapahtumapaikalta 
- vakuutuskirja ja vakuutusehdot. 

Ratkaisusuositus

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, tuleeko A:lle kaatumisen 1.7.2016 seurauksena aiheutunut henkilövahinko ja esinevahingot korvata B:n kaupungin vastuuvakuutuksesta. 

Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot

Vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) 2 luvun 1.1 §:n mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen, jollei siitä, mitä tässä laissa säädetään, muuta johdu. 

Kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta annetun lain (31.8.1978/669) 3 §:n (15.7.2005/647) 1 momentin mukaan kadun kunnossapito käsittää ne toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokaudenaika sekä eri liikennemuotojen, kuten moottoriajoneuvoliikenteen, jalankulun ja polkupyöräilyn, tarpeet sekä terveellisyys, liikenneturvallisuus ja liikenteen esteettömyys. Pykälän 3 momentin mukaan kadun kunnossapitoon luetaan katualueella olevien istutusten, kadun kalusteiden, korokkeiden, suojakaiteiden, liikennemerkkien ja muiden vastaavien laitteiden kunnossapito. Lain 4 §:n (15.7.2005/547) 1 momentin mukaan kadun kunnossapito kuuluu kunnalle. (…) 
Tieliikennelain (3.4.1981/267) 3.1 §:n mukaan tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. 

Tieliikenneasetuksen (5.3.1982/182) 12 §:n (328/1994) 1 momentin mukaan varoitusmerkkiä käytetään osoittamaan tiessä olevaa liikenteelle vaarallista kohtaa tai tieosuutta. Sitä ei kuitenkaan käytetä, milloin olosuhteet muutenkin edellyttävät erityistä varovaisuutta. Asetuksen 13 §:n (328/1994) 1 momentin mukaan varoitusmerkki sijoitetaan, jollei jäljempänä toisin säädetä, ajoradan oikealle puolelle tai ajoradan yläpuolelle. Kun merkki sijoitetaan ajoradan oikealle puolelle, samanlainen merkki voidaan erityisestä syystä sijoittaa lisäksi ajoradalla olevalle korokkeelle, ajoradan vasemmalle puolelle tai ajoradan yläpuolelle. (961/2008) 2 momentin mukaan jollei jäljempänä toisin säädetä, sijoitetaan varoitusmerkki vähintään 150 ja enintään 250 metriä ennen vaarapaikkaa. Moottori- ja moottoriliikennetiellä merkki sijoitetaan kuitenkin enintään 500 metriä ennen vaarapaikkaa. Taajamassa ja erityisestä syystä muuallakin varoitusmerkki voidaan sijoittaa lähemmäksi vaarapaikkaa kuin edellä on säädetty. (…) 13 §:n varoitusmerkkiä 141 koskevan kohdan mukaan merkillä varoitetaan tien yleiseen kuntoon nähden yllättävästä ja poikkeuksellisen epätasaisesta tienkohdasta ja varoitusmerkkiä 141 a koskevan kohdan (625/2010) mukaan merkillä voidaan varoittaa töyssystä, korotetusta suojatiestä tai muusta vastaavasta rakenteesta. 

Tieliikenneasetuksen 44 a §:n (625/2010) mukaan töyssy, korotettu suojatie tai muu vastaava rakenne merkitään valkoisella ruutumerkinnällä. Tieliikenneasetuksen 44 a §:n (163/1992, voimassa 30.6.2010 saakka) mukaan valkoista ruutumerkintää käytetään parantamaan töyssyn tai korotetun suojatien havaittavuutta. Tiellä, jolla on enintään 30 km/h nopeusrajoitus, voi töyssy tai korotettu suojatie kuitenkin olla ilman ruutumerkintää. 

Tieliikenneasetuksen muuttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 625/2010 mukaan tieliikenneasetuksen 44 a §:ää on muutettu ja 13 §:ään on lisätty merkkiä 141 a koskeva kohta. Asetuksen voimaantulosäännöksen mukaan asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2010. Asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan töyssyistä varoittavia liikennemerkkejä ja tiemerkintöjä sekä pyörätien jatkeen tiemerkintöjä saa käyttää vuoden 2017 loppuun. 

Julkisyhteisön vastuuvakuutuksen ehtojen kohdan 203.1 (Korvattavat vahingot) mukaan vakuutusturva korvaa vakuutuksenottajana olevan yhteisön 
toiminnassa toiselle aiheutuneen henkilö- ja esinevahingon (…) 
joka todetaan vakuutuskauden aikana vakuutuksen voimassaoloalueella ja josta vakuutuksenottaja on voimassa olevan oikeuden mukaan korvausvastuussa. (…) 

Asian arviointi

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että kadun kunnossapidosta vastaavalla taholla on ns. korostunut velvollisuus huolehtia siitä, että kadulla voidaan turvallisesti liikkua. Kunnossapitovelvollisella on näyttötaakka siitä, että mm. kadun rakenteellisesta turvallisuudesta on olosuhteet huomioon ottaen asianmukaisesti huolehdittu. Asianmukaisen kunnossapidon tasoa arvioitaessa otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, vuorokauden aika sekä eri liikennemuotojen tarpeet. 

Vakuutuslautakunnan käytössä olevien selvitysten mukaan A on 1.7.2016 kaatunut polkupyörällä B:n kaupungin kunnossapitovastuulle kuuluvalla kadulla olleeseen töyssyyn. Lautakunta toteaa, että nopeusrajoitus kyseisellä kadulla on 30 km/h, mistä johtuen lainsäädäntö ei vahingon tapahtuessa vielä ole edellyttänyt töyssyn merkitsemistä ruutumerkinnällä. Samoin töyssystä on vahinkohetkellä voitu varoittaa liikennemerkillä 141, kuten nytkin on toimittu. Vakuutuslautakunnan käyttöön toimitettujen värivalokuvien perusteella töyssy on ollut rakenteeltaan tavanomainen eikä sitä voida pitää esimerkiksi poikkeuksellisen korkeana tai teräväreunaisena. Samoin lautakunta arvioi sille toimitettujen valokuvien perusteella, että töyssystä varoittanut liikennemerkki 141 ja ”Töyssyjä”-lisäkilpi ovat olleet asianmukaisesti sijoitettuja ja huolellisen tienkäyttäjän havaittavissa. 

Vakuutuslautakunta katsoo edellä esitetyn perusteella, että B:n kaupunki on osoittanut menetelleensä huolellisesti ja vahinkohetken oikeusnormien mukaisesti vahinkopaikan kunnossapidossa ja töyssystä varoittamisessa eikä kaupungille siten ole syntynyt korvausvastuuta A:lle aiheutuneesta vahingosta. Kyseessä on lautakunnan näkemyksen mukaan ollut tapaturmainen vahinko, jonka seuraukset jäävät vahingonkärsineen itsensä kannettaviksi. Korvausvastuun puuttuessa vahinko ei tule myöskään B:n kaupungin vastuuvakuutuksesta korvattavaksi. Vakuutuslautakunta pitää vakuutusyhtiön kielteistä korvauspäätöstä vakuutusehtojen mukaisena. 

Lopputulos

Vakuutuslautakunta ei suosita muutosta vakuutusyhtiön korvauspäätökseen. 

Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.

VAKUUTUSLAUTAKUNTA

Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Laine 

Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari 
Karimäki
Korpiola
Rusanen