Tapahtumatiedot
Vakuutettu A mursi nilkkansa ja sääriluunsa tapaturmaisesti Portugalissa 28.11.2018 klo 23.50. Tämän jälkeen A kuljetettiin ambulanssilla ensiavun kautta alueen Farossa sijaitsevaan pääsairaalaan, josta A kuitenkin lähetettiin toiseen sairaalaan Portimaossa missä A:n jalka oli tarkoitus leikata. A kuitenkin halusi varmistaa, olisiko leikkaus mahdollista toteuttaa yksityisessä sairaalassa Alvorissa, jonka johdosta A:n puoliso soitti 4.12.2018 vakuutusyhtiöön varmistaakseen vakuutusturvan voimassaolon ja saatuaan vahvistuksen, allekirjoitti maksusitoumuksen Alvorin yksityissairaalan kanssa ja A:n leikkausvalmistelu aloitettiin. Myöhemmin samana päivänä klo 16.37 (Suomen aikaa) A:n puolisolle B:lle soitettiin vakuutusyhtiöstä ja kerrottiin, että vakuutus ei ole voimassa, koska asiakas oli laiminlyönyt ilmoittaa vakuutusyhtiölle asuvansa yli 6 kuukautta vuodesta Suomen ulkopuolella, jolloin hän ei vakuutusehtojen mukaan ole oikeutettu matkavakuutusturvaan.
Vakuutusyhtiö korvasi alkuvaiheen hoidon, mutta kieltäytyi korvaamasta kuluja, jotka olivat syntyneet sen jälkeen, kun yhtiö oli korjannut virheellisen tiedon siitä, että vakuutus olisi voimassa. Perusteiden osalta yhtiö viittasi tapaukseen sovellettavien vakuutusehtojen kohtiin 3.1 ja 5.1. Yhtiö toteaa lisäksi, että asiakas on saanut tiedon siitä, että vakuutus ei ole voimassa, ennen kuin asiakas on selvitysten mukaan maksanut hoidon kokonaisuudessaan tai hoitoon olisi sitouduttu peruuttamattomasti. Yhtiön mukaan tieto on toimitettu asiakkaalle siinä vaiheessa, kun häntä ollaan oltu siirtämässä vasta yksityissairaalaan. Maksuja hoitolaitokselle on tehty saatujen asiakirjojen perusteella 4.12 klo 23 ja 5.12 klo 10, kun oikaistu tieto on annettu jo 4.12 iltapäivällä.
Vakuutusyhtiö myös irtisanoi asiakkaan vakuutuksen päättymään 21.12.2018, koska A:n ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti ei yhtiön mukaan ole vähäinen ottaen huomioon sen, että A on hyväksynyt vakuutusehdot 4.4.2005, joissa on ollut vakituista asumista koskeva ehto sekä asiakasta on vuosittain muistutettu ilmoittaa muutoksista olosuhteissa vakuutuskirjalla, eikä asiakas ole näin tehnyt.
Lopuksi vakuutusyhtiö totesi päätöksessään, että se ei ole saanut tietoa A:n ja hänen puolisonsa B:n käymistä keskusteluista vuosina 2017 ja 2018 yhtiön edustajan kanssa, jossa A ja B ovat maininneet asumisestaan Portugalissa. Yhtiön mukaan A:lla oleva eläkeläisen sairaanhoitokortti ei osoita oikeutta Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan, vaan se perustuu sosiaaliturvalainsäädännön mukaan eläkkeensaamiseen.
Asiakkaan valitus
A oli tyytymätön vakuutusyhtiön päätökseen ja pyysi asiassaan ratkaisusuositusta Vakuutuslautakunnalta.
Valituksessaan A toistaa asian käsittelyn kulun ja yhtiön kanssa käydyn kirjeenvaihdon sisällön. A kiistää antaneensa virheellistä tietoa asumisestaan Portugalissa. Vakuutusturvaa tarkasteltiin kesällä 2018, jolloin matkavakuutuksen kestoa pidennettiin 3 kuukaudella, eikä A:lle tuolloin mainittu, että vakuutus ei olisi voimassa. Maaliskuussa 2018 lähetetty vakuutusehtojen muutoskirje ei ole tullut A:n tietoon. Lisäksi A toteaa, että hän on saanut kirjallisen ilmoituksen vakuutuksen päättymisestä 21.12.2018 vasta 5.1.2019.
A vaatii myös edelleen, että tapaturma korvataan kokonaisuudessaan vakuutusehtojen mukaisesti sisältäen leikkauksen ja jälkihoidon. A vetoaa vielä siihen, että vakuutusyhtiön edustajan kanssa käydyt kaksi keskustelua 4.12.2018 olivat selkeitä ja palautussoitossa annettu asian vahvistus antoivat asiakkaan puolisolle varmuuden aloittaa A:n siirto leikkauksen vahvistaneen sairaalan Alvor Particularin hoitoon. Samalla A.n puolison tuli vahvistaa, että siirrosta oli sovittu yhdessä ja aiottu siirto kiireettömänä potilaana kunnalliseen Portimaon Barlaventa sairaalaan voitiin peruuttaa. Lisäksi A:n puolison tuli vahvistaa, että kulut maksetaan etukäteen. A vetoaa siihen, että tässä vaiheessa hän oli jo peruuttamattomasti sitoutunut koko hoidon kulujen maksuun luottaen vakuutusyhtiön aiempaan ilmoitukseen korvattavuudesta, eikä hoitoa olisi voinut enää keskeyttää. A katsoo myös, että hänellä on ollut perusteltu syy luottaa puhelimitse annettuun tietoon vahingon korvattavuudesta, kun se on vielä erikseen toisella puhelinsoitolla vahvistettu.
Edellä selostamillaan perusteilla A vaatii edelleen matkatapaturmasta aiheutuneita kuluja korvattavaksi kokonaisuudessaan.
Vakuutusyhtiön vastine
Vakuutusyhtiö toistaa vastineessaan aiemman kantansa ja viittaa perusteluiden osalta annettuun korvauspäätökseen sekä yhtiön sisäisen muutoksenhakuelimen antamaan ratkaisuun.
Ratkaisusuositus
Kysymyksenasettelu
Käsillä olevassa tapauksessa on riitaa siitä, onko A:lla oikeus korvaukseen 28.11.2018 sattuneen matkatapaturman hoitokuluista vakuutusyhtiön puhelinkeskustelussa antaman virheellisen korvauslupauksen perusteella. Tapauksessa on riitaa myös siitä onko vakuutettu A laiminlyönyt ilmoittaa vakuutusyhtiölle asuinpaikan muutoksestaan.
Sovellettavat lainkohdat ja vakuutusehdot
Sovellettavien vakuutusehtojen kohdan 3.1 (Vakuutetut) mukaan vakuutettuina ovat vakuutuskirjaan merkityt henkilöt. Vakuutetun on asuttava vakituisesti Suomessa ja hänellä on oltava voimassaoleva Kela-kortti osoituksena Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Jos vakuutettu vuosittain oleskelee yli kuusi kuukautta kalenterivuodesta ulkomailla, ei hänen katsota asuvan vakituisesti Suomessa.
Matkustajavakuutuksessa matkasairauden ja – tapaturman hoitokuluturvan osalta vakuutettuina ovat myös alle 18-vuotiaat, vakuutuskirjaan merkityn henkilön mukana matkustavat omat lapset, lapsenlapset, sisarukset ja sisarpuolet, vaikka heitä ei merkitä vakuutuskirjaan. Vakuutettuina ovat myös vakuutuskirjaan merkityn henkilön mukana matkustavat hänen kanssaan samassa taloudessa vakinaisesti asuvat muut kuin omat lapset.
Samanaikaisesti mukana matkustava alle 18-vuotias henkilö voi olla vakuutettuna kuitenkin vain yhden matkustajavakuutuksen perusteella.
Matkatavara- ja matkavastuuvakuutuksessa ovat vakuutettuina myös mukana matkustavat, vakuutetun kanssa samassa taloudessa vakinaisesti asuvat henkilöt.
Yleisten sopimusehtojen kohdan 5.3 (Vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuus vaaran lisääntymisestä henkilövakuutuksessa (VSL 24 ja 27 §) mukaan vakuutuksenottajan tulee ilmoittaa vakuutusyhtiölle vakuutussopimusta solmittaessa ilmoitettujen ja vakuutusyhtiön vastuun arvioimisen kannalta merkityksellisten vahingonvaaraa lisäävien seikkojen, kuten ammatin, harrastusten ja asuinpaikan muutoksista tai muun vakuutusturvan päättymisestä. Tällaisesta muutoksesta on ilmoitettava vakuutusyhtiölle viimeistään kuukauden kuluttua muutosta seuraavan vuositiedotteen saamisesta. Terveydentilan muutoksesta ei tarvitse ilmoittaa. Vakuutusyhtiö muistuttaa vakuutuksenottajaa ilmoittamisvelvollisuudesta vuositiedotteessa.
Jos vakuutuksenottaja on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt ilmoittaa edellä mainitusta vaaran lisääntymisestä ja vakuutusyhtiö ei asiantilan muuttumisen vuoksi olisi enää pitänyt vakuutusta voimassa, on vakuutusyhtiö vastuusta vapaa. Jos vakuutusyhtiö tosi olisi jatkanut vakuutusta mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla, vakuutusyhtiön vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutusta olisi jatkettu.
Jos edellä sanotut tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin seuraamukset johtaisivat vakuutuksenottajan tai muun vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen, niitä voidaan sovitella.
Vakuutussopimuslain (1994/543) 9 §:n 1 momentin mukaan jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.
Vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentin mukaan mitä 1 momentissa säädetään, on vastaavasti voimassa, jos vakuutuksesta sen voimassaoloaikana on annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn. Tämä ei kuitenkaan koske tietoja, jotka vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutustapahtuman sattumisen jälkeen antanut tulevasta korvauksesta.
Vakuutussopimuslain 24 §:n (Tiedonantovelvollisuuden laiminlyönti henkilövakuutuksessa) mukaan, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on henkilövakuutuksessa täyttäessään 22 §:ssä säädettyä velvollisuuttaan menetellyt vilpillisesti, vakuutussopimus ei sido vakuutuksenantajaa. Vakuutuksenantajalla on oikeus pitää suoritetut vakuutusmaksut, vaikka vakuutus raukeaisi.
Vakuutuksenantaja on vastuusta vapaa, jos vakuutuksenottaja tai vakuutettu on tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ja vakuutuksenantaja ei olisi lainkaan myöntänyt vakuutusta siinä tapauksessa, että oikeat ja täydelliset vastaukset olisi annettu. Jos vakuutuksenantaja tosin olisi myöntänyt vakuutuksen mutta ainoastaan korkeampaa maksua vastaan tai muutoin toisilla ehdoilla, kuin oli sovittu, vakuutuksenantajan vastuu rajoittuu siihen, mikä vastaa sovittua vakuutusmaksua tai niitä ehtoja, joilla vakuutus olisi myönnetty.
Jos 1 tai 2 momentissa säädetyt seuraamukset johtaisivat vakuutuksenottajan tai vakuutuskorvaukseen oikeutetun kannalta ilmeiseen kohtuuttomuuteen, niitä voidaan sovitella. (14.5.2010/426)
Vakuutussopimuslain 27§:n (Vaaran lisääntyminen henkilövakuutuksessa) mukaan, jos jollakin vakuutettuun liittyvällä seikalla, kuten ammatilla, harrastuksilla tai asuinpaikalla, on henkilövakuutuksessa merkitystä vakuutuksenantajan vastuun arvioimisen kannalta, vakuutusehdoissa voidaan määrätä, että vakuutuksenottajan tulee ilmoittaa tällaisessa asiantilassa tapahtuneesta muutoksesta vakuutuksenantajalle. Terveydentilan muutoksia ei pidetä tässä pykälässä tarkoitettuna vaaran lisääntymisenä, eivätkä ne kuulu ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Vakuutuksenantajan on muistutettava vakuutuksenottajaa ilmoitusvelvollisuudesta 7 §:ssä tarkoitetussa vuositiedotteessa.
Vakuutuksenottajan on ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetusta muutoksesta vakuutuksenantajalle viimeistään kuukauden kuluttua muutosta seuraavan vuositiedotteen saamisesta.
Jos vakuutuksenottaja tahallisesti tai huolimattomuudesta, jota ei voida pitää vähäisenä, laiminlyö 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa, on vastaavasti voimassa, mitä 24 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään.
Asian arviointi
Käsillä olevassa tapauksessa A:lle on sattunut tapaturma Portugalissa 28.11.2018, jolloin A:n nilkka ja sääriluu murtuivat. A kuljetettiin ambulanssilla ensiavun kautta alueen Farossa sijaitsevaan pääsairaalaan, jossa leikkaus suunniteltiin tehtäväksi 4.12.2018. Faron lääkäreiden päätöksellä leikkaus päätettiin kuitenkin suorittaa julkisessa sairaalassa Portimaossa. A kuitenkin halusi varmistaa, olisiko leikkaus mahdollista toteuttaa yksityisessä sairaalassa Alvorissa, jonka johdosta A:n puoliso B on soittanut 4.12.2018 vakuutusyhtiöön valmistaakseen vakuutuksen voimassaolon ja saanut myöntävän vastauksen. A:n puoliso allekirjoitti tämän johdosta maksusitoumuksen Alvorin sairaalan kanssa ja asiakkaan siirto ja leikkausvalmistelu aloitettiin. Myöhemmin samana päivänä kello 16:37 Suomen aikaa A:n puolisolle B:lle soitettiin vakuutusyhtiöstä ja kerrottiin, että vakuutus ei ole voimassa. Vakuutus päätettiin 21.12.2018 sillä perusteella, että vakuutettu oli laiminlyönyt ilmoittaa asumisestaan Portugalissa.
Vakuutuslautakunnalla on ollut käytettävissään nauhoitukset puheluista asiakkaan ja vakuutusyhtiön välillä ajalta 4.12.2018 klo 10:47 – 5.12.2018 klo 19:09. Nauhoitteilta käy ilmi, että A:n puoliso oli 4.12.2018 klo 10:47 kertonut vakuutusyhtiön virkailijalle kahdesta asunnosta ja kodista sekä Portugalin sosiaalijärjestelmästä ja pohtinut avoimesti puhelun aikana sitä, kuuluuko hän mahdollisesti Suomen sosiaaliturvan piiriin. Asia on tällöin jäänyt selviteltäväksi. Vakuutusyhtiön asiantuntija on sittemmin puhelussa 4.12.2018 klo 13:03 ilmoittanut, että estettä korvattavuudelle ei ollut ja että A:n vakuutus oli voimassa. Vakuutusyhtiön virkailija totesi myös, että sillä ei ole väliä, päättääkö A hakeutua yksityiseen vai julkiseen terveydenhuollon yksikköön hoitoon.
Vakuutusvirkailija soitti 4.12.2018 klo 15.35 A:lle ja kertoi, että vakuutusturvan voimassaolon edellytyksenä on Suomen sosiaaliturvan järjestelmään kuuluminen. A kertoi tällöin B:n jo varmistaneen vakuutusturvan voimassaolon. Virkailija kertoi tämän jälkeen jatkavansa vielä asian selvittelyä, kun myöskään matkahätäpalvelusta ei ollut vielä saatu tarkkoja tietoja asiantilasta. Virkailija lupasi palata asiaan A:n puolison B:n kanssa. Keskustelusta ei käynyt ilmi, että vakuutusyhtiö olisi kieltäytynyt korvaamasta leikkausta tai välitöntä sairaalahoitoa.
Vakuutusvirkailijan seuraavassa puhelussa B:lle 4.12 klo 16:37 hän oli selvittänyt asian siten, että oli ilmennyt, ettei A:n vakuutus ole ollut voimassa sen vuoksi, että A ja B eivät kuulu enää Suomen sosiaaliturvan piiriin. Samalla virkailija vielä esitti tarkentavia kysymyksiä siitä, kuinka monta kuukautta A ja B asuvat vuodesta ulkomailla. Virkailija totesi, ettei tämän puhelun jälkeen syntyviä kuluja korvata enää A:n matkavakuutuksesta, koska tässä vaiheessa A:lle annettu väärä tieto oli korjattu. B kertoi puolestaan, että tässä vaiheessa A:n hoidon peruuttaminen yksityissairaalassa oli jo liian myöhäistä, koska hoitoon ja sen maksamiseen oli ollut sitouduttava etukäteen jo ennen A:n siirron aloittamista Alvorin sairaalaan. Puhelun aikana A oli jo siirrettävänä. Puhelun lopuksi vakuutusvirkailija lupasi vielä kertaalleen selvittää, onko mitään tehtävissä A:lle syntyneiden kulujen suhteen.
Seuraavan 5.12 puhelun yhteydessä virkailija sanoi, ettei vakuutuksesta väärin annettujen tietojen perusteella korvata kuin ne kulut, jotka ovat syntyneet ennen 4.12 klo 16:37 käytyä puhelua. Virkailija katsoi, että A ja B olivat antaneet väärän tiedon asuinpaikastaan, kun he eivät ole kesällä 2017 vakuutusturvan päivittämisen yhteydessä kertoneet asuvansa ulkomailla puolet vuodesta. A:n puoliso B toi tällöin esiin sen, ettei heillä ollut tiedossa, että heidän Portugalin osoitteella olisi ollut merkitystä vakuutusturvan voimassaolon kannalta ja että heillä on edelleen vakituinen kotipaikka Suomessa, kuten aina aiemminkin. Samalla B kertoi vakuutusyhtiön edustajalle, että A:n hoitosuhde oli ehditty jo peruuttamattomasti siirtää yksityiseen sairaalaan siinä vaiheessa, kun heillä oli tieto vakuutuksen voimassaolosta ja vahingon korvattavuudesta. Näin ollen kun virkailija oli soittanut hänelle 4.12.2018 klo 16:37, ei hoidon siirtoa ollut voitu enää peruuttaa.
Vakuutuslautakunta toteaa, että käsillä olevassa tapauksessa on riidatonta, että vakuutusyhtiö on antanut A:lle ja tämän puolisolle B:lle väärän tiedon A:n vakuutusturvan voimassaolosta. Puheenaoleva tieto on sittemmin oikaistu ja A:lle on kerrottu, ettei vakuutus ole ollut vahinkohetkellä voimassa. Näin ollen vakuutusyhtiö katsoo, että se vastaa aiheutuneista kustannuksista vain siltä osin, kun niiden voidaan katsoa aiheutuneen virheellisesti annetusta korvauslupauksesta.
Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutussopimuslain 9.2 §:ssä tarkoitettavina, vakuutuskorvausta koskevina ennakkotietoina voidaan yleensä pitää esimerkiksi vahingon selvittelyn yhteydessä esitettyjä arvioita vahingon mahdollisesta korvattavuudesta tai tulevan korvauksen määrästä. Lautakunnan mukaan tulevaa korvausta koskevilla ennakkotiedoilla ei kuitenkaan tarkoiteta vakuutusyhtiön antamaa korvauspäätöstä, joka sitoo tahdonilmaisuna lähtökohtaisesti vakuutusyhtiötä oikeustoimia koskevien yleisten oppien perusteella.
Vakuutuslautakunta on ratkaisukäytännössään (muun muassa VKL 304/14 ja VKL 273/11) katsonut, että korvauspäätöstä merkitsevän tahdonilmaisun tulee olla nimenomainen, riittävän konkreettinen sekä lähtökohtaisesti varaukseton. Nimenomaisuudella tarkoitetaan, että vakuutuksenantaja lausuu nimenomaisesti kantansa vahingon korvattavuudesta. Konkreettisuusvaatimus merkitsee, että korvauspäätökseksi väitetyn vakuutuksenantajan kannanoton tulee koskea jotakin tiettyä, todellista vahinkoa, ja varauksettomuusvaatimuksen mukaan tämän kannanoton täytyy olla riittävän selkeästi korvattavuuden myöntävä, jotta tahdonilmaisua voitaisiin pitää korvauspäätöksenä. Lautakunta toteaa, ettei korvauspäätöksen katsominen syntyneeksi esty myöskään sellaisten olosuhteiden kuin päätöksentekomenettelyn ripeyden ja asian keskeneräisyyden perusteella, jos vakuutuksenantajan edustajan myöntävä kannanotto vain on riittävällä tavalla varaukseton. Selvyyden vuoksi lautakunta toteaa vielä, ettei korvauspäätöksen tunnusmerkistön täyttyminen edellytä päätökseksi väitetyltä tahdonilmaisulta mitään määrämuotoa. Asiakirjamuodon lisäksi pätevänä voidaan siis pitää myös puhelimessa suullisesti annettua päätöstä.
Vakuutuslautakunta katsoo, että A:lle on 4.12.2018 klo 13:03 annettu selkeä ja varaukseton tieto siitä, että A:n vakuutusturva on voimassa ja vakuutus korvaa vahinkotapahtumasta aiheutuneen hoidon. Näin ollen A on annetun tiedon perusteella voinut luottaa luvatun korvauksen suorittamiseen, ja tästä syystä A on sitoutunut maksamaan leikkauksen. Ennen korvauslupauksen antamista A:n puoliso B on myös seikkaperäisesti selvittänyt vakuutusyhtiön virkailijalle heidän asumisolosuhteensa ja muut korvattavuuteen vaikuttavat seikat. Näin ollen vakuutusyhtiöllä on ollut lautakunnan näkemyksen mukaan käytettävissään oikeat ja riittävät tiedot korvauspäätöksen antamiseksi. Vakuutuslautakunta toteaa, että käytettävissä olevan selvityksen mukaan vakuutusyhtiön 4.12.2018 klo 13:03 puhelussa antamaa korvauslupausta on pidettävä vakuutusyhtiötä velvoittavana korvauspäätöksenä. Näin ollen lautakunta katsoo, että A:n 28.11.2018 tapaturmasta aiheutuneet leikkaus- ja hoitokulut tulee korvata vakuutussopimuksen ehtojen mukaisesti.
Vakuutuslautakunta toteaa, että vakuutusehdoissa määritellään matkavakuutukseen oikeutetut vakuutetut ja vakuutuksenottajan tiedonantovelvollisuus sopimusta solmittaessa sekä sopimuksen voimassaoloaikana. Lautakunta toteaa, että sillä käytettävissä olevasta selvityksestä ei ilmene, että vakuutuksenottajalle olisi ennen 21.12.2018 muutosvakuutuskirjaa toimitettu sellaista vuositiedotetta, jossa asiakasta olisi vakuutussopimuslain 27.1 §:n edellyttämällä tavalla muistutettu velvollisuudesta ilmoittaa muutoksista olosuhteissa. Lautakunta katsoo, että käsillä olevassa tapauksessa ei ole esitetty muutakaan sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi todettavissa, että vakuutetut olisivat tahallaan tai huolimattomuudesta, jota on pidettävä vähäistä suurempana, laiminlyöneet velvollisuutensa informoida vakuutusyhtiötä asuinpaikassaan tapahtuneesta muutoksesta.
Vakuutuslautakunta kuitenkin katsoo, että vakuutusyhtiöllä on ollut oikeus viimeistään 4.12.2018 saamansa tiedon perusteella päättää asiakkaan matkavakuutus 21.12.2018.
Lopputulos
Edellä selostetuin perustein ja käytettävissään olevan selvityksen perusteella Vakuutuslautakunta suosittaa vakuutusyhtiötä suorittamaan A:lle vakuutusehtojen mukaisen korvauksen 28.11.2018 sattuneen tapaturman johdosta.
Vakuutuslautakunta oli yksimielinen.
VAKUUTUSLAUTAKUNTA
Puheenjohtaja Norros
Sihteeri Hanén
Jäsenet:
Alinentalo-Pelttari
Hirviniemi
Korpiola
Rusanen